ellauri021.html on line 82: Hammett oli 37 vuonna 1931 kun se kirjoitti Lasiavaimen. Se oli ihan saman näköinen kuin Ned, ja piti Lasiavainta parhaana kirjanaan. Ei mennyt naimisiin, mutta seukkas pitkään saman naisen kaa. Lakkas kirjottamasta 40-luvulla. Hammett oli kommunisti ja antifascisti. Luki tiilenpäitä McCarthyn aikana. Ryyppäsi, poltti tupakkaa ja kuoli keukosyöpään 67-vuotiaana. Mun ikäsenä siis. Sotaveteraanina on haudattuna Arlingtonissa.
ellauri074.html on line 416: Saku arveli aivan oikein, että nazismin menekkiin osasyyllisiä oli fasistikirjailijat kuten Pound, Heidegger, Hamsun, Céline yms. Hiukka epäilyttävä Faulkner halusi vapauttaa 1954 Poundin hourulasta, mutta Saku vastusti. Tää oli pahinta McCarthyn aikaa, nykyisen kaltaista oikeistoaaltoa. Sillon se muuten johtui vähän vastaavasta syystä kuin nyt, ryssät sai rakennetuksi oman atomipommin ja USA:n maailmanherruus näytti romahtavan. MAGAsta oli kymysys silloinkin. Nyt rinnalle ja ohi on keulimassa Kiina.
ellauri106.html on line 317: Vuoden 1952 vaaleihin Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard M. Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei McCarthyn veroinen antikommunisti. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle vuoden 1956 vaaleissa.
ellauri106.html on line 502: McCarthyn vika ei ole kommarien rökitys, vaan tyylitön kielenkäyttö pamputuxen väliajalla.
ellauri107.html on line 254: Roy Marcus Cohn (20. helmikuuta 1927 Bronx, New York – 2. elokuuta 1986 Bethesda, Maryland) oli yhdysvaltalainen lakimies. Hän toimi senaattori Joseph McCarthyn pääneuvonantajana toisen punapelon aikana ja sai erityistä merkittävyyttä Army-McCarthy -kuulemisissa.
ellauri266.html on line 421: James Dean teki kirjasta elokuvan, joka voitti seitsemän vuoden 1957 Oscaria, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa Guinness Alelle. Boulle itse voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, vaikka hän ei ollut kirjoittanut käsikirjoitusta, eikä hän oman tunnustuksensa mukaan edes puhu englantia vaikka kirjoittaa. Boullea oli hyvitetty käsikirjoituksesta, koska elokuvan varsinaiset käsikirjoittajat, Carl Foreman ja Michael Wilson, oli merkitty McCarthyn mustalle listalle kommunistien kannattajina. Boulle ei ollut sosialisti eikä kommunisti. Amerikan Elokuva-Akatemia kumitti Boullen nimen ja lisäsi Foremanin ja Wilsonin nimet palkintoon vuonna 1984. Sentään Kim Novak otti Oscarin vastaan ​​Pierre Boullen puolesta.
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri319.html on line 79: McCarthyn ajanjakson kuuluisin juutalainen kommunistinainen oli Ethel Rosenberg, joka oli ylpeä miehensä Juliuksen kanssa vakoilusta. Kun juutalaiset liberaalit, jotka olivat aikoinaan ystävällisiä CP:tä kohtaan, kääntyivät pois, Rosenbergit teloitettiin vuonna 1953. 1950-luvun "punainen kauhu" sekä itse puolueen sisäiset poliittiset erimielisyydet vähensivät sen jäsenmäärää noin 80 000:sta toisessa maailmansodassa noin 23 tuhanteen vuonna 1955.
8