ellauri043.html on line 1785:

Maximilla


ellauri043.html on line 1822:

Maximilla


ellauri043.html on line 1830:

Maximilla


ellauri043.html on line 1930:

Audimiehet ampuu piruun nuolia. Schollyridit heittää kattoon sinisiä purjeita. Askidit heittäytyy rähmälleen leilin edessä. Marcioniitit kastaa vainaan öljyllä. Apelleen edesä yx nainen, selittääxeen ideansa paremmin, tunkee patonkia pulloon. Toinen Sampsalaisten keskellä jakaa öylättinä sandaalinsa tomua. Marcoslaisten kukilla peitetyllä sängyllä jotkut bylsivät. Sirkuslaiset tunkee toisiinsa sapuskaa, valesiaanit raippaa, Bardesaani räppää, Karpokraatti joraa, Maximilla ja Priscilla päästää pakotettuja huokauxia. Ja Kappadokian väärä profetissa ihan nakuna kyynärpäilee leijonan päällä, heiluttelee 3 soihtua ja huutaa Hirveää Kirousta.
ellauri330.html on line 317: Ippolit oli mielensä syövereissä kehitellyt kaikenlaisia teorioita Varjenkasta ja tämän luonteesta, mielihaluista ja tarkoitusperistä. Päänsisäinen teoretisointi ei kuitenkaan tavoita Varjenkan todellista olemusta. Loppusointu alleviivaa Ippolitin henkistä eristäytyneisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä todellisuutta ympärillään. Siinä on myös feministinen vivahde. Varjenka ei ole Ippolitin tielle asetettu viettelys tai silmittömästi mystiseen ulkopuoliseen ihastuva neito, vaan omaa elämäänsä elävä, tavallinen ihminen. Tässä voi olla Maximilla jotain omakohtaisesti koettua.
xxx/ellauri473.html on line 387: Montanisteja sanottiin myös Pepuziaaneixi, eikä syyttä. Montanuksella oli näet kaksi naiskollegaa, Prisca (jota joskus kutsutaan nimellä Priscilla Possu, hänen nimensä pieni muoto) ja Maximilla, joka myös vaati Lampun Hengen eli Parakleetin inspiraatiota. Niiden suosio jopa ylitti Montanuksen oman. Vastustajat uskoivat, että pahat henget riivasivat fryygialaiset profeetat, ja sekä Maximilla että Priscilla olivat epäonnistuneiden manausten exorcisms kohteita. Hän [Montanus] tuli heidän vierelleen, ja koska hän oli yhtäkkiä eräänlaisessa vimmassa ja ekstaasissa, hän ylisti ja alkoi höpöttää ja lausua outoja asioita, profetoimalla tavalla, joka on vastoin kirkon jatkuvaa tapaa, jonka perinne on alusta alkaen antanut. Montanuksen profeetallinen lausunto kuvaili tätä riivattua tilaa: "Katso, mies on kuin lyyra, ja minä lennän hänen ylitseen poimittuna. Mies nukkuu, kun minä katson."
6