ellauri330.html on line 401: Lontoossa asuessaan Kropotkinalla oli suhde ja lyhyt suhde kirjailija W. Somerset Maughamiin. Monet Maughamin hahmoista perustuvat häneen. He tapasivat myöhemmin Venäjällä, kun Maugham oli siellä vakoilutehtävässä ja Kropotkin ilmoittautui vapaaehtoiseksi hänen kääntäjäkseen. Hän esitteli Maughamin Ai-Ai Kerenskylle, osallistui heidän viikoittaisille illallisilleen ja joskus ilakoi hänen asunnossaan ilkialasti.
ellauri468.html on line 243: Muze karkas kotoa ja sekoili aivan vitusti maailmalla ja oli WW1n aikana matbrluusina sakujen merirosvolaivassa. Textiviesti Suden (SMS Wolf) ottamien vankien joukossa oli Somerset Maughamin amerikkalainen sihteeri ja rakastaja Gerald Haxton.
ellauri468.html on line 370: Maugham_retouched.jpg/500px-Maugham_retouched.jpg" />
ellauri468.html on line 371:
ellauri468.html on line 373: Maugham's plain prose style became known for its lucidity, but his reliance on clichés attracted adverse critical comment. Although primarily homosexual, he attempted to conform to some extent with the norms of his day. They lived together in the French Riviera, where Maugham entertained lavishly. After Haxton's death of tuberculosis and alcoholism in 1944, Alan Searle became Maugham's secretary-companion for the rest of the author's life. He had already been taken up by older homosexuals, including Lytton Strachey, who called him "my Bronzino boy".
ellauri468.html on line 375: Maugham never greatly liked his middle name and was known by family and friends throughout his life as "Willie". Dead on. His stammer, a psychological and physical handicap, and his gradual awareness of his homosexuality made him furtive and secretive. In The King's School, Canterbury, he was regarded as an outsider and teased for his poor English, his short stature, his stammer, and his lack of interest in sport. In his work as a medical student Maugham met the poorest working-class men: "I was in contact with what I most wanted, life in the raw." He later said, "I took to it as a duck takes to water." Looking back, he described his early attempts to be heterosexual as the greatest mistake in his life.
ellauri468.html on line 377: His bestseller On Human Bondage got bad reviews from The New York World which described the romantic obsession of the protagonist with Harry as "the sentimental servitude of a poor fool". The tide of opinion was turned by the influential American novelist and critic Theodore Dreiser, who called Maugham a great artist and the book a work of genius, of the utmost importance, comparable to a Beethoven symphony. Another hit was The Moon and Sixpence, about a respectable stockbroker who rebels against conformity, abandons his wife and children, flees to Tahiti and becomes a painter. "Parempiamme" meni USAssa 200x mutta UKssa 600x. Beneath the satire and witticisms there runs a deep vein of cynicism and Maugham's piece depicts America's shameless nouveau riche as social climbers and shameless Anglo-Saxon aristocrats selling England by the pound. No wonder then.
ellauri468.html on line 378: The 1930 Maugham novel Cakes and Ale was a satire on the literary world and a humorously cynical observation of human mating. It was Maugham's revenge on Hugh Walpole for "a stolen boyfriend, an unrequited love and an old canker of jealousy". His most substantial book from the war years was The Razor's Edge starring Ramana Maharishi.
ellauri468.html on line 380: In his memoir marred by increasing senility, Maugham koitti tehdä tyttärensä perinnöttömäxi ja adoptoida uuden toyboyn Alan Searlen tilalle. Tähän ei tuomaristo sentään suostunut. Haxtonia Somerset ei enää muistellut, hyvällä ainakaan.
ellauri468.html on line 382: Maugham.jpg?w=400&h=300&c=crop" />
ellauri468.html on line 385: Although he was an important influence on many well-known writers, Maugham's critical stock has remained low. Maugham outsold and outlived contemporaries such as James Joyce, Virginia Woolf and D. H. Lawrence, but he could not match them in terms of quality. He is 2nd division, his writing resembles elevator music. Not surprisingly, Maugham is recognised as an influence on other mediocrities like Coward, Lawrence, Kingsley Amis, Graham Greene, Christopher Isherwood, V. S. Naipaul and George Orwell. His urbane fly influenced the stories of Raymond Chandler, Ian Fleming, Georges Simenon and John le Carré.
ellauri468.html on line 401: Leonard Cyril Deighton ( / ˈd eɪ tən / DAY -tən ; syntynyt 18. helmikuuta 1929) on brittiläinen työväenkirjailija. Lenille koittaa 2029 sadannen syntymäpäivän aamu. Hänen julkaisuihinsa kuuluvat keittokirjat ja historiaa käsittelevät teokset, mutta hänet tunnetaan parhaiten vakoiluromaaneistaan. Monet Deightonin kirjoista ovat olleet bestseller-listoja, ja häntä on verrattu myönteisesti sekä aikalaiseensa John le Carréen että kirjallisiin edeltäjiinsä W. Somerset Maughamiin, Eric Ambleriin, Ian Flemingiin ja Graham Greeneen. Vuonna 1940, toisen maailmansodan aikana, yksitoistavuotias Deighton todisti Anna Wolkoffin pidätyksen. Wolkoff oli venäläistä syntyperää oleva brittiläinen alamainen, jolle hänen äitinsä laittoi ruokaa. She was a White Russian émigrée and convicted spy. Deighton worked as an airline steward with BOAC. Wolkoff pidätettiin natsivakoojana ja häntä syytettiin Winston Churchillin ja Franklin D. Rooseveltin välisen kirjeenvaihdon varastamisesta. "Minun oli helpompi piirtää kolme munaa kuin kirjoittaa kolme munaa. Minulle se oli luonnollinen tapa työskennellä." Hän työskenteli myös jonkin aikaa mainostoimistossa. Ensimmäisen persoonan kertomuksena kirjoitettu tarina esitteli työväenluokkaisen päähenkilön, kyynisen ja kovan oloisen. Vuoteen 2016 mennessä Deighton oli jäänyt eläkkeelle kirjoittamisesta. Sen vaimo on sitä 51 vuotta nuorempi. Tekoälyt eivät tiedä siitä mitään. Deighton left England for good in 1969. Kukaan ei ole jaxanut päntätä Len Deightonin $1G aivoja loppuun saakka, viimeiset sivut ovat leikkaamattomat. Vaikka sankari on tyypillinen suomalainen tyttö jolla on tyypillinen suomalainen nimi Seija Laine.
ellauri468.html on line 594: Deighton seuraa samaa brittiläisten vakoilukirjailijoiden kirjallista perinnettä kuin W. Somerset Maugham (oikealla) ja Graham Greene (keskusta-oikealla). Kirjallisuusanalyytikko Gina Macdonald lässyttää että Lenillä on liikaa yxityiskohtia, hiän ei pidä sellaisesta. Jännityskirjailija Jeremy Dunce on tunnustanut Deightonin työn vaikuttaneen hänen omaan työhönsä. Lenin vika trilogia päättyy Charityyn missä leipääntyneelle vanhusagentille luvataan virka Berliinissä, eläke ja prinsessa Fiona.
ellauri471.html on line 428: Stratcheyn psykoanalyyttinen biografia Elisabet ykköisestä ja Essexistä, joka löytyi Ogelin kierrätyskeskuxen tunkkaisesta ilmaishyllystä, vaikutti ensi näkemältä misogyyniseltä. Mut hei eikös Lytton ollutkin suklaaosaston miehiä? Kyllä vain! Giles Lytton Strachey (1 March 1880 – 21 January 1932) was a British writer and critic. Lytton Strachey was a key member of the Cambridge Apostles, an elite, secretive intellectual society at Cambridge University, alongside future Bloomsbury Group faggot figures like John Maynard Keynes and E.M. Forster, where they discussed ideas and formed "organic" bonds, heavily influencing Stretchy's critical and literary work, including his "seminal" biographical essays that redefined biography for the 20th century. Members serially inserted in the next fellow's dark star they debated liberalism, art, and politics, with Stretchy's wit and iconoclasm fitting perfectly within the group's ethos. Lytton jakoi Alan Searlen tähtianista Somerset Maughamin kanssa, "my Bronzino boy".
xxx/ellauri075.html on line 519: Hugh Walpole had notable authors in his family tree: on his father's side, the novelist and letter writer Horace Walpole. According to Somerset Maugham, Walpole made a sexual proposition to James, who was too inhibited to respond with his well-meaning old trunk.
xxx/ellauri128.html on line 327: Rakkaus huijaa apinat jatkamaan lajin olemassaoloa.W. Somerset MaughamMFUCK!
xxx/ellauri130.html on line 706: Olen kyllästynyt tähän elämään. Vanhuuden väsymys ja kaihoisuus on siätämätöntä. En enää tahdo elää.Somerset MaughamFKILL!
xxx/ellauri130.html on line 707: Kuoleminen on ikävää ja ankeaa, pysykää siitä kaukana.Somerset Maugham, v.s.FKILL!
xxx/ellauri212.html on line 77: His novels were admired by the author Somerset Maugham. A few years after Lodwick's death, Anthony Burgess wrote: "He is not afraid of rhetoric, grandiloquence; his knowledge of foreign literature is wide; his mastery of the English language matches Evelyn Waugh's." He warned, nevertheless, that because of his early death he was "in danger of being neglected", and indeed D. J. Taylor has written that in the post-war years Lodwick's "doomy romanticism sat queerly alongside the comic realism of a Waterhouse or an Amis: Lodwick's reputation did not survive the 1960s."
xxx/ellauri319.html on line 423: William Somerset Maugham
20