ellauri020.html on line 68:
Iso Masa
halvaus
syöpä

ellauri020.html on line 460: Kaxoisvirran maa ja Persia on ikivanhoja vihamiehiä jo Urin ja Elamin ajoilta. Toiset seemiläisiä, toiset arjalaisia. Ukko Muhammedin perintöriita ei yhtään parantanut asiaa. Alin perilliset shiiat on yhtä leppymättömiä sunneille kuin Marja ja Masa Seijalle ja Riitalle Rauhixen ja majan menetyxestä. Sirkka ja Mirkkukaan ei muistaneet niitä testamentissa huolimatta tädittelystä. On se niin epistä. Yhteinen vihollinen voisi auttaa, kuten USA. Mutta siihen ne on liian republikaanisia. Välirikko raukeaa vasta haudassa tai sen partaalla.
ellauri020.html on line 558: Akun paskiaisen potretti alkaa tarkentua. Onhan sen kusipäisyys tullut esiin ennenkin vähän kaunisteltuna. Se on koleerinen narsisti kuten Iso-Masa, ei välitä kenestäkään muusta pätkääkään kuin izestään, jättää "Lillan" Katrinkan pitelemään tikkua ja suihkahtaa Graham-jetillä pakosalle skandaalista. Luonteenomaisesti Aku syyttää Iinestä koko jutusta. Marmoriseen näköispazaaseen alkaa tulla säröjä.
ellauri020.html on line 578: Tie eeku paranoo, sano savolaenen kun ajo jäällä ympyrää. Iso-Masan antama ilmainen joululahja, arvostelijankappale Savon Sanomista. Not that I would care. Iivanan kirja on ällistyttävän hyvä, verrattavissa Thackerayn niteeseen Turhuuden turuilla. Mitä ökyrikkaampia ollaan, sitä paljaan klisheisemmin ilmenee tän apinan elukkapiirteet kuin keisarista ilman vaatteita. Perustarpeet jää jälelle kun ei tarvi tyydyttää mitään monimutkaisempia. Onhan ne monimutkaisemmatkin tarpeet sitä samaa apinajuttua, mut monimutkaisempi ympäristö monmutkaistaa käytöstä. Sileällä pöydällä muurahainenkin menee ympyrää eikä brownin liikettä. Tie eeku paranoo. Kuin kiveen hakattuna paljastuu tän otuxen koko radollisuus. Eat! Eat! Fuck! Fuck! Kill! Kill! Siinä se on nimenpudottelun perässä, pienessä lankakerässä. Iivanan sketsi lapsettoman parin keskinäisestä syyttelystä on kuin Teofrastoxen coveri. Eski ja Liisa, Antti ja Auli. Ei kenenkään syy ja kuitenkin jotenkin toisen syy.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri054.html on line 259: Jotenkin must tuntuu et mä oisin Arnoldin Masan Dover Beachin maininnut jossakin. Joo Goethe-paasauxissa mainizen että Masa tykkäs Jöötistä. Runo Dover Beach kuvailee Dover Beachia ja mukulakivien kolinaa rannalla, Matin mielestä se oli jotenkin masentavaa:
ellauri055.html on line 1137: Monismi ei kelvannut Vaakulle. Dualismia se olla pitää. Sillanpää tykkäs biologiasta ja monismista. Bergsoninkin persepää pani lusikkansa keitoxeen, Eino Kaila käärmeöljyn piirimyyjänä Suomessa 1910. Elämä ja aurinko 1916 sis. Eino Kailan syvähenkistä elämää juoneen päälleliimattuna. Iso Masa sanoi isoa Paulia puoskarixi. Ei tykännyt. Puoskari tulee sanasta bardskärare, parturi. Niillä oli verilautanen suoneniskijöiden ammattikuntamerkkinä.
ellauri058.html on line 372: Mut muuten Kari-Matti on hyvin vastenmielinen. Rupusakkia. Pahansuopia pakko-oireisia persumiehiä. Mixi ihmeessä Masa luulee et toisten omakotitalot jotenkin kuuluu sille? Se on narsisti, ilman muuta. Eze jaxaakin Kari sitä vekuttaa et mix on setämiesten asia nyt niin huonosti et naiset saa muuttaa kotoa jos niitä vaan ihan vähän suutuspäissään hotasee. Ennen oli meillä paremmin. Eitää ole romaani tää on persusetähotaveteraanin pamfletti. Eikä tää ole ilmeisesti sattumaa, vaan porilaisen expunkkarin syvintä sielunelämää. Sillä Hotapojan uusimmasta tulee Herlarissa hyvin samansuuntsinen tuomio:
ellauri077.html on line 691:

1 askel eteen, 2 taaxepäin, opetti Vladimir Uljanov. Hidas, hidas, nopeanopea, opetti Åke Blomqvist foxtrottia. Pikku Masalla oli 4 steppiä Eiran vintin rakentamisexi Pöyhön eduxi. Siinä meni suxet ristiin pahasti.
ellauri102.html on line 370: Popcornia ja Petersiä tärkeämpi minä-brändin sanansaattaja on kuitenkin Daniel H. Pink (ent. Prick). Hän on huomannut tilapäisen työn, alihankintasopimusten ja itsensä työllistämisen yleistymisen ja puhuu 'vapaiden agenttien maasta". Pink kirjoitti kirjaa nimeltä Free Agent Nation ja on ylpeä tästä uudesta isänmaastaan. Hän jätti arvostetun työpaikkansa Al Goren puhemyllynä. Hänen kaltaisensa kuikelot ovat markkinointikonsultteja, copywritereitä, headhuntereita ja ohjelmistosuunnittelijoita, jotka kokeilevat 🧘‍♂️ jooga-asentoja verkotetuissa kotitoimistoissa. Sisäileviä sankareita kuten "Jjarrii!" Headhuntteri oli epämiellyttävä lankoni Iso-Masa, ennenkuin sen päässä naxahti. Ja se pikkiriikkinen suonikohjuinen AHDH oli konsultti, se joka pyöri perskärpäsenä mun kimpussa Kouvolan aikoina. "Nimeä ei löydy", sanoo päänsisäinen Contacts-ohjelma. Ne oli narsisteja kumpikin.
ellauri142.html on line 499: Manu on pikku-Masan oululainen kaveri, joka on aika varakas. Manu siis on ihmiskunnan jumalallisen ajatuskannan edustaja jonkin määrätyn kehityskauden (luomiskauden) kuluessa. Siitä, jolloin Visvasatu Manu, meidän kantaisiemme jumalallinen ajatus ilmestyi, on salaisten laskelmien mukaan kulunut noin 18 618 732 vuotta. (Salainen oppi, kirj. H. P. B.) Tässä luvussa sakemannit innostuvat siteeraamaan maiseri Ekkeharttia tosi lujasti. Tää paasaus kertoo siten väh. yhtä paljon Ekkehartista kuin Manusta.
ellauri162.html on line 609: Professori Masaru Kiemura (molekyylibiologian asiantuntija) päätti kääriä hihat ja vapauttaa miehet lopullisesti häpeästä ja komplekseista, jotka liittyvät siihen, että penis ei ole valmis toimintaan. Tämä on sukupuolisen vallankumouksen alku.
ellauri162.html on line 622:

Prof Masaru Kiemuran elämä ja teot

ellauri162.html on line 624: LinkedIn 20+ Results for "Masaru Kiemura":
ellauri162.html on line 626: Masaru Kiemura is an animator, character designer belonging to Ufotable since 2007.
ellauri162.html on line 628: Masaru Kiemura is Former Production Director at PT Century Textile Industry Tbk. Masaru Kiemura´s professional profile is on Relationship Science, the database of decision makers.
ellauri162.html on line 634: Masaru Kiemura on hakenut patentteja suojatakseen seuraavia keksintöjä.
ellauri162.html on line 658:
Mitä Masaru Kiemuralle kuuluu nyt?

ellauri162.html on line 662: Dick Masaru KIEMURA Was surrounded by his loving family on September 11, 2006 as he peacefully departed after courageously fighting a lengthy penis.
ellauri183.html on line 244: El advenimiento de las masas al pleno poder social es un hecho que debemos reconocer: provoca una crisis en la Sociedad Europea porque las masas no pueden liderar la sociedad. Esto no significa que puedan elegir a sus propios representantes. El problema es la hiperdemocracia: eso es la emancipación sin asumir la responsabilidad. El fenómeno de la aglomeración se produce durante este período: ciudades llenas, trenes completos, hoteles completos, las masas están en los lugares públicos. Esto no es malo, es una indicación de la civilización, «aunque el fenómeno es lógico, natural, no se puede negar que no ocurrió antes». Esto no se debe a un auge demográfico sino a la masificación de la sociedad (estos individuos preexistían, pero aún no formaban una masa). En todo esto hay un elemento negativo: los mejores (según sus cualidades) son absorbidos por la masa, «los actores son absorbidos por el coro». Cuando Ortega habla de masa no se refiere a la clase obrera, porque «la masa es el hombre promedio». La Masa no es solo un hecho cuantitativo, sino también cualitativo que define una media que tiende hacia abajo. El componente de la masa no se siente como tal y, por lo tanto, se siente con todo a gusto: no se da cuenta de la condición del conformismo en el que se derrumbó.
ellauri184.html on line 265: Thanks in large part to Jesus-movies and swords-and-sandals cinematic epics (e.g., Ben-Hur, Masada, Spartacus, Life of Brian), there is a widespread perception that distinctively Woman soldiers infested Palestine during the life of Jesus – often signaled in such films by highbwow Bwitish accents in contrast with the unpretentious American dialect spoken by Jews. As deeply engrained as this image is in the popular consciousness, it is not entirely accurate. There were several different types of soldiers in the Woman East during the New Testament period and the differences between these soldiers were significant; the languages they spoke, the government they worked for, their relationship to the civilians they encountered, their pay, and many other specifics differed considerably.
ellauri184.html on line 567: Kun kamera kääntyy pois on Jeesus jäänyt pumppaamaan ulos naisesta ei vähempää kuin seizentä paholaista. Onnexi sen polkupyörän pumppu on hyvässä timmissä. Otti ora ja liikkui lipa. Liha liikkuu, sanoi Iso-Masa alakerran väestä.
ellauri194.html on line 1051: Häh, nämähän on kaikki samanlaisia vedättäjiä kuin Teflon ize? Manus manum lavat. Miten hemmetissä jotkut turvelot menee lankaan tämmöseen paskaan? Koska ne on ize ezimässä koko ajan jotain porsaanreikiä! Kyllä korppi korpin silmää nokkii jos saa yllätettyä, sanoi sananlasku mitä tahansa. Mullakin on 1 käden kokemusta jostain saman tyylin konsulteista; no Eski tietysti, ja Iso-Masa, ja size Kouvolassa komeljanttaroinut alivaltiosihteeri, plus ADHD suonikohjuineen, sekä 2. viimeisenä muttei vähäisimpänä Samu Mutajoki ja hännänhuippuna se pieni pyylevä koraaniprofessori, Jaakko Hämeen-Anttila. Kaikki tyynni käärmeöljymiehiä.
ellauri203.html on line 586: Stavro tunnustaa ezen hupina on härkkiä toisia psykopaattisesti kuin joku Iso-Masa, siitä oli kiva kazella kun ne kiemurteli vaivautuneina koukussa. Taas tällästä kieroa esiintymishalua.
ellauri214.html on line 208: Masa ”Pätkä” Niemi jätti viimeisen viestinsä kahvilakuittiin – tällainen oli näyttelijälegendan tuhoisa elämä. Pekka ja Pätkä neekereinä oli viimeinen rikka joka katkaisi kamelin seljän. Vapunaattona, se oli lauantai, tulin Tampereelle takaisin, ja Masa oli jo tajuttomana. Se oli ilmeisesti ottanut jotain pillereitä, mutta kaikki tuubit hävittänyt. Pöydällä oli kahvilakuitin taakse kirjoitettu: "Hyvä on olla kun on nolla. Hyvästi, Masa." Sillä tavalla se lähti, Pakarinen kirjoitti myöhemmin.
ellauri219.html on line 761: Sutra tarkoittanee ommelta. Kakuminaalisesti mustanpuhuva ryysyinen itäinkkari tikkaa tarkasti kuin Tikka Masala-ompelukone. Faster, faster, deeper, deeper. Schneller, Schneller. Pedaali käy yhä tihenevällä tahdilla ja neula pistää kangasta kunnes lanka katkeaa ja rukoillaan loppuviimexi sykähdellen yhdessä kyttyrässä suihkukaivolla. Lopputuloksena finer, deeper, radiant consciousness of the spiritual man.
ellauri242.html on line 247: Aleksandran äiti oli suomalaisen puutavarakauppiaan tytär Aleksandra Aleksandrovna, omaa sukua Masalin ja isä venäläinen keisarillisen armeijan kenraali Mihail Aleksejevitš Domontovitš. Kesät perhe vietti Aleksandran äidinisän Aleksander Masalinin maatilalla Kuusaan hovissa Muolaassa. Aleksandra Kollontai (Šura) valmistui opettajaksi ja oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa naimisissa pikkuserkkunsa, insinööriupseeri Vladimir Kollontain kanssa. He saivat vuonna 1893 pojan, Mihailin.
ellauri242.html on line 268: Wikipedia.en ei tiedä mitään Suomen rauhanteosta, mutta puhuu pitkään kiittävästi Kollontain marxilaisesta feminismistä, missä nti Masalin kyllä osui aivan naulan kantaan.
ellauri315.html on line 354: Syksyllä 1918 Zhekkoslovakian izenäistyttyä lokakuussa legioonaarien innostus taisteluihin Venäjällä, joka tuolloin rajoittui enimmäkseen Volgan ja Uralin varrelle, putosi jyrkästi, vaikka Professori TG Masaryk tuki heitä ankarasti Amerikan yhdysvalloista.
ellauri317.html on line 347: Masaryk_a_K._%C4%8Capek.gif/440px-T._G._Masaryk_a_K._%C4%8Capek.gif" />
ellauri317.html on line 349: Masaryk ja Capek juonivat taas jotain porvarillista. TG Masaryk oli säännöllinen vieras Čapekin "Friday Men Only" -puutarhajuhlissa johtaville tšekkiläisille intellektuelleille.
ellauri325.html on line 675: Umpipöljä Masa antoi "Kakelle" kuititta tosta noin 25K kekkomarkkaa muka jonkun "everstin" matkakuluihin. Ja piilotteli konepislaria sivustavedettävän välipohjassa. Olipa nenästävedettävä käteenvetäjä!
ellauri325.html on line 731: Matista tuli 60-luvulla afrikanisti sattumalta Jane Györgyn tehtyä oharit. Muuan vanha neiti suhtautui lähentelyyn lievästi sanoen epäluuloisesti. Kovan ähellyxen perästä Masa pääsi kuin pääsikin neidin kaislahameen alle. Kielitaito kehittyi siinä samalla, kun käytettiin väliin ndongan kieltä ja väliin kwanyamaa.
ellauri325.html on line 733: Unelma Konkan kanssa leikittiin Petroskoissa 2 hengen piilosta. Leningradissa hän sai puristella 2 virolaista Ernaa. Ize asiassa Ernat olivat Masaa vain 10v vanhempia. Toinen niistä oli normanni.
ellauri325.html on line 734: Oiva Ketonen, juukalainen Keijo Turunen ja Masa ovat Joen kaupungissa mittailemassa University of East Finlandille tonttia. Keijo Turusen mökki oli liian kaukana ja lantaläjä korkea. Tärkeintä on kuitenkin että homma etenee. Ja että Masan henxelit voivat jälkikäteen paukkua.
ellauri325.html on line 743: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri325.html on line 745: Luottamustoimet poikivat. Kulttuurirahaston ja Finlandia-palkinnot (Erno Paasilinna 1984) menivät harakoille Masan myötävaikutuxella. Muinaisrunoprofessorit eivät vietä iltojaan nykyrunoilijattarien parissa. More´s the pity. Pekka Kejosesta ei myyriäinen pitänyt. Ehdotti sijalle Kalle Päätaloa. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin Masaa harmitti Päätalon tappio Pekka Anus Kejoselle.
ellauri325.html on line 747: Stadin Arska ja Verstaan Terska kuuluivat GANTT-chartin vastakkaisille laidoille. Karjalamuistelmissa Masa tunnustaa voimakkaasti väriä, Viron lipun värejä.
ellauri325.html on line 758: Auli Hakulinen, nykyisin yleisen kielitieteen apulaisprofessori, oli jo fuxityttönä yhtä pystynenäinen ja pisteliäs kuin Lauri isänsä, Martti Haavion luokkatoveri enemmän kuin yhdessä mielessä. MUOVI! MUOVI! Kansanrunoudelle kävi kuin kielitieteelle myöhemmin, pakollisuus hävisi ja sen mukana opiskelijat. Eeva Linden oli filistealaiskenraali, joka löi Masan lyttyyn aasinleukaluulla. Hetkinen, sehän oli Simson joka luuta heilutti, siis juutalaisten puolella.
ellauri325.html on line 760: Oiva Ketonen oli toinen nenäkäs. Sai nenilleen lähdettyään Yhdysvaltoihin. Sille tiellekö se Jussi Ketonenkin jäi? Oiva otti yhteen Matti Koskenniemen, Kimmo Koskenniemen isän kanssa. Professorit eivät osaa opettaa, ja kasvatustieteen professorit eivät osaa opettaa opettamista. Oiskan ja Masan kuin pyssyyn ajama käärme Erkki Niskanen oli aivan kelvoton. Kaikkien aikojen huonoin virkaanastujaisesitelmä, totesi Lauri Hakulinen kuuluvalla äänellä.
ellauri325.html on line 762: Masalla kuten Kansanvalistusseuran puheenjohtajalla Wuorenrinteellä oli tapana virkistää yhteistä kahvinjuontia muistelmilla merkittävistä tuttavuuxistaan, ei vähiten valtaistuintason kosketuxista. Yhteistä oli horjumaton usko omaan etevyyteen. 60-luvulle tultaessa kansalliset sivistysjärjestöt notkuivat geriatrisia hopeaselkiä. Aarne Laurila ei kelvannut noskena. Norssin rehtori Niilo Visapää oli vielä visapäisempi. Kansanvalistusseuran pestiä ei muuten mainita Wuorenrinteen ansioissa. Saatuaan yli-ikäisenä lemput seurasta T.I. meni Lopelle. No Lopelle Lopelle.
ellauri325.html on line 764: Hei mutta nythän Masa kertoo Veronica Pimenoffin syrjäyttämisestä Finlandia-pallilta! Hän ei halua valehdella enempää kuin Norjan lestadiolaiset, jotka tunnustavat tykänneensä saxalaismiehityxestä. Saarinen ja Tyyri kiistelivät Erno Paasilinnasta. Erno halvexi Steinbockin ja Saarisen kaltaisia epärehellisiä markkinamiehiä. Masa oivaltaa: Eski on sydämessään yhtä oikealla kuin Pentti Linkola. Siitä ilahtuneena Masa siirtyy vastapuolelle. Ei kai tässä nyt kirjoja palkita, vaan kirjoittajia, tai oikeastaan meitä lautakuntalaisia.
ellauri325.html on line 766: Masassa asui herkän perskärpäsen kiihkeä kunnioitus miehuullisuutta kohtaan. Kansa taisteli - miehet kertovat tarinat ovat vaarattomia perättömyyxiä, mutta mitä siitä. Tarujahan sotakirjoista ezitään eikä sotahistoriaa. Teräsmyrskyssä loppuun asti vaikka akateemikon pestiä ei tullutkaan. Vuosalmi-eepos on silti Masasta liian iloinen.
ellauri325.html on line 770: Masa oli norssissa koulukiusattu. Ylläri. Kehno voimistelija, opejen lellikki. Kaarlo af Heurlin oli ainoa vassari. Sosiaalisia suhteita Turun satamassa Assi Koiviston seurassa. Masa istuu Tapani Raittilan alastonmallina. Seuraava kuvattava on Sapeli-Simonen. Olen rutiinimalli kuolevan Sapeli-Simosen rinnalla. Kaikki 3 jalkaa ovat tallella, reunimmaiset 2 toimivat.
ellauri325.html on line 772: Kari Suomalainen on moniosaaja. Hän toimii mm. joukkueen varapallona. Varmuudexi hän esittää minulle vaijeritempun, jonka hän oppi Lande Lindforsilta. Tyypillinen stadinkundi, vanha norssi. Tytär sillä on räystäsperseinen. En ole ikinä tehnyt mitään mikä ei huvita, kuin Goethe ylvästeli. Masasta Kari Suomalainen oli Sokrates, vaikka sen politiikka oli platonismia. Masa on sosiaalijuntti. Jumalauta. Mixhän tää kirja katkeaa Kariin kuin kananlento. Loppuivatko julkkixet?
ellauri326.html on line 70: Karelin vanhusystävä Thomas Garrigua Masaryk oli lipilaari kuten Helsingin sanomien "Eero". Masaryk hääräsi tshekkoslovakian legioonan vääpelinä kunnes koko legioona laivattiin takaisin Tshekkeihin. Tomppa ei uskonut tshekkien mukavanhojen feikkikäsikirjoitusten aitouteen. Tompan vaimo oli newyorkilaisen liikemiehen pianistitytär. Toimittaja Karel Pacnerin mukaan Masaryk suositteli länsimaisia ​​liittolaisia ​​tunnustamaan Venäjän bolshevikkihallituksen. Mutta tämä väite on harhaanjohtava, Masaryk suositteli bolshevikkihallituksen tunnustamista de facto, mutta hän vastusti myöhemmin myös de jure -tunnustusta. Masaryk piti saxalaisten täsmällisyydestä ja oli väliin semiitti, väliin antisemiitti. Karel Čapekin kysymykseen panslaavilaisesta ohjelmasta Masaryk vastaa seuraavasti: "Paizi Neruda ei pitänyt enää 'slaavilaisista puheista'." Presidentti Wilsonia neuvoivat hänen neuvonantajansa kutsumaan Masarykin Venäjä-kysymystä käsitteleviin kokouksiin Venäjä-kysymyksen asiantuntijaksi. Masaryk saapui Valkoiseen taloon 19. kesäkuuta. Jengi hurrasi. Hän vakuutti Wilsonin, että sota voidaan voittaa vain, jos Itävalta-Unkari, Saksan suurin liittolainen, murtuisi. Hän pyysi amerikkalaisten apua Tšekkoslovakian legioonien kuljettamiseen Venäjältä Eurooppaan, mutta vastusti lännen aiottua interventiota sisällissotaan Venäjällä.
ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
ellauri326.html on line 220: Pyylevä kapteeni J. Foch palasi salamanterien luoxe Iso Masan saarelle mukanaan Haj niminen vajakki.
ellauri326.html on line 572: Kolmas Prahan defenestraatio oli Tšekkoslovakian ulkoministerin Jan Masarykin kuolema vuonna 1948. Masaryk löydettiin 10. maaliskuuta makaamassa kuolleena virka-asuntonsa pihalta, pyjamaan pukeutuneena. Virallisen tutkimuksen mukaan hän oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä kylpyhuoneensa ikkunasta. Koska kommunistit olivat juuri kaapanneet korkeimman vallan Tšekkoslovakiassa ja koska Masaryk oli maan hallituksen vaikutusvaltaisin ei-kommunisti, syntyi nopeasti huhu, jonka mukaan kommunistit olivat murhanneet Masarykin defenestroimalla tämän. Vuonna 2004 tehty poliisitutkimus päätyi rikospaikkatutkimuxen nojalla siihen tulokseen, että Masaryk oli murhattu työntämällä hänet ikkunasta.
ellauri330.html on line 280: Rafu oli Masa 6:n opettajan Mara Haavion kolleega, toimittivat yhteisvoimin kokoomateoxia ja tietosanakirjoja. Kaarlo Rafael Koskimies (vuoteen 1926 Forsman) 9. helmikuuta 1898 Savonlinna – 19. marraskuuta 1977 Helsinki, on myös 1/375 löysäpukuisen Arto Samulin humanisteista. Samulin lailla hän oli oikealle kallellaan. Ajan toimitussihteeri 1917 - 1924 Vaakku Koskenniemrn sivuvaununa. Valvoja-Ajan päätoimittaja 1932 – 1941.
ellauri345.html on line 389: Se loukkaus, että ne, jotka eivät löydä siitä kuvaa itserakastavasta unelmaisuudestaan, loukkaantuvat jokaisesta taidekritiikistä sillä verukkeella, että se tulee liian lähelle teosta, osoittaa niin paljon tietämättömyyttä taiteen luonteesta, että aika, joka tiukasti määrittää sen alkuperän tulee yhä elävämmäksi, se ei ole velkaa kiistää. (Joo, en mäkään täysin ymmärrä, mutta Benjy sättii tässä kriitikoiden kriitikoita.) Siitä huolimatta kuva, joka antaa tiiviimmän viestin herkkyydelle, on ehkä sallittu. Oletetaan, että opit tuntemaan ihmisen, joka on kaunis ja viehättävä, mutta suljettu, koska hänellä on salaisuus vetoketjun takana pikkupöxyissä. Olisi tuomittavaa yrittää tunkeutua häneen väkisin. Mutta on sallittua tutkia, onko hänellä sisaruksia ja voisiko heihin tunkeutua helpommin. Tällä tavalla kritiikki etsii taideteoksen sisaruksia kuin Iso-Masa.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri372.html on line 277: Vuonna 40 eKr. Antigonus II Mattathias, Hasmonean Aristobulus II:n poika, tarjosi rahaa Parthian armeijalle auttaakseen häntä valloittamaan Hasmonean valtakunnan. Partialaiset hyökkäsivät Rooman Syyriaan, valloittivat Juudean, valloittivat Hyrcanuksen ja Phasaelin ja asettivat Antigonus II:n Juudean valtaistuimelle. Hyrcanus silvottiin [miten? kuva tarvitaan], ja Phasael teki itsemurhan sen sijaan, että joutuisi Antigonus II:n käsiin. Herodes ja hänen perheensä piiritettiin Masadassa, mutta Herodes pakeni Petraan. Kun Herodes ei saanut apua nabatealaisista, hän lähti Roomaan. Antonyn tukemana Rooman senaatti julisti hänet "juutalaisten kuninkaaksi" ja palasi Juudeaan vaatimaan valtaistuinta.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan ​​valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ​​ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
xxx/ellauri044.html on line 1041: Paskiaisvanhemmilla on paskiaislapsia. Burgo juoruaa Tiger Woodsista peitenimellä. Ison-Masan isä oli ryöstelevä punikki, pojasta tuli saneeraaja ja konsultti. Paska-Nallen isä oli paska-Björn. Kylmiö Goethen isä Caspar oli kylmiö. Jos narsismi periytyy, oliko mun vanhemmatkin narsisseja? Onko mun lapset? Kukilla niin on, paizi hybrideillä. Vaimo ainakaan ei ole, vaan narsissin kasvattaja. Lapset on sitten onnexi risteytyxiä.
xxx/ellauri056.html on line 222: Taavi Kuparikenttä oli Dickensin mielikirja. Ei ylläri, elämä ja teos-tutkijalle, täähän on Kallen niukasti pyllyverhoiltu omaelämäkerta. Se sai hienot arvostelut alkaen Thackeraysta ("Bravo Dickens!"). Arnoldin Masa kiitti sitä 1881. 1911 GK Chesterton vittuili, et Taavissa Dickens loi "otuxia jotka liimautuu meihin ja tyrannisoi, otuxia joita emme haluis unohtaa vaikka voitasiin, ja ei voida unohtaa vaikka haluttais, otuxia jotka on todellisempia kuin Dickens ize."
xxx/ellauri103.html on line 626: Äklöttävä MAI (vainko sattumalta samanniminen kuin Iso-Masan sisko?) sentään kuopattiin kun Ranska kieltäytyi osallistumasta siihen 1998. MAI olis kieltänyt valtioita puuttumasta globaalisten yritysten riistopuuhiin hikipajamaissa. Ei ihme että usalaiset alkoi kiukkuisena popsia Freedom Friesejä lohturuokana.
xxx/ellauri129.html on line 176: Mies oli järjestänyt yllätys 70-vuotiskekkerit, koko suku oli paikalla Marja-Siskoa ja dementtiä Masaa myöden ja pianon ympärillä oli miljoonittain kukkia.
xxx/ellauri129.html on line 352: ”Hän oli surusta aivan paskana, mutta minä olin varmaankin tiedostamattani sitä mieltä, että maailmassahan kuolee irakilaisia koko ajan kauhealla tahdilla. Yxi avovaimon äiti sinne tai tänne, mitä väliä, sitäpaizi oli aikakin. En ollut rakastamalleni ihmiselle ehkä kovinkaan fiksu hänen äitinsä kuoleman suhteen. Olin ize asiassa just kuin Iso-Masa!
xxx/ellauri130.html on line 37: Haiku-runoa kutsuttiin aiemmin nimellä hokku, mutta haikuksi sen nimesi 1800-luvun lopulla japanilainen kirjailija Masaoka Shiki. Nykyhaiku ei aina noudata tiukkaa 17 tavun kaavaa tai sisällä vuodenaikasanaa, mutta kahden mielikuvan esittäminen on keskeinen osa myös modernia haikua. Esimerkkejä:
xxx/ellauri200.html on line 529: Lannistumaton poikamainen kyky innostua kuvitelmista. Haaveet ovat toden tärkeimpiä osia, vaihtoehtoisia totuuxia. Vittu mitä Turun amerikkalaisia. Kummallakin retkulla on avio-ongelmia. Helkutin keskiluokkasta. Eero tykkää viuhahtelusta, Lari ei, se on säveä. Yhteenkuuluvuutta puolialasti. Eero mestaroi Ainon kasvatusta. Vittu mikä ääliö. Noin varmaan teki iso-Masa Lauran kaa ja mikä oli tulos. Molemmat on paskoja mutta Eero paskempi. Vitun värikuula-ampumakojun pitäjä. Ihme kaveerausta 6-vuotiaiden lasten kanssa.
xxx/ellauri230.html on line 368: 29. kesäkuuta 1918 kapinallisten tšekkoslovakkien avulla neuvostovalta kukistettiin Vladivostokissa. Ententen korkein sotilasneuvosto päätti 2. heinäkuuta 1918 laajentaa interventioaluetta Siperiassa. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson pyysi Japanin valtakuntaa antamaan 7 000 ihmistä 25 000 hengen kansainväliseen joukkoon, jonka tarkoituksena on auttaa Tšekkoslovakian joukkojen evakuoinnissa Venäjän alueelta. Parlamentissa käydyn kiihkeän keskustelun jälkeen pääministeri Terauchi Masataken hallinto suostui tarjoamaan 12 tuhatta ihmistä, mutta sillä ehdolla, että japanilainen osasto ei kuulu kansainvälisiin joukkoihin, vaan saa oman komentonsa. Lokakuuhun 1918 mennessä japanilaisten joukkojen määrä Venäjällä saavutti 72 tuhatta ihmistä (kun amerikkalaisten retkikuntajoukot olivat 10 tuhatta ihmistä ja muiden maiden joukot - 28 tuhatta ihmistä), he miehittivät Primoryen, Amurin alueen ja Transbaikalian.
xxx/ellauri230.html on line 461: Pyllykielitieteilijänä se ei ollut vaan kirjoittanut parasta englanninkielistä suomen kielioppia (Kustun mielestä, Fred Karlsson voi olla eri mieltä), vaan "erään neekerikielen kieliopin". Ei kai se sunkaan ollut kikuju? Tai size oli maasai. Arvi Hurskainen osaisi sanoa. "Regarding the origin of the Gikuyu, Sir Charles Eliot, in "The East Africa Protectorate," says that they are almost certainly a comparatively recent hybrid between the Masai and Bantu stock."
xxx/ellauri319.html on line 491: Masaoka Shiki (1867–1902), Japanese poet famous for revitalizing the haiku, died after a long struggle with tuberculosis
65