ellauri014.html on line 332: Mary Shelleylläkin oli sivuvaununa sisarpuoli nimeltä Claire, tai Jane, siitä tulee yllättäen maininta albumissa 321. Byron teki Percyn kanssa Sveitsissä junan, Clairelle tytön, Allegran. Maryn äiti Mary Wollstonecraft nai pyöreäpäisen Williamin mutta kuoli pian Maryn synnytettyään. Claire Clairmontin äiti Mary Jane oli Maryn paha äitipuoli. Onpa paljon Maryja. No se oli Israelissakin yleisin naisennimi, pojilla kai Jeshua.
ellauri051.html on line 685: 124 And what do you think has become of the women and children? Ja miten kävi Peterin, Paulin ja Maryn?
ellauri062.html on line 549: Lloyd on pölhö mutta lämminsydäminen limusiinikuski, jonka kyytiin nousee eräänä päivänä kaunis Mary. Kun Mary jää kyydistä lentokentällä, Lloyd huomaa tämän jättäneen matkalaukkunsa kentälle. Lloyd nappaa laukun ja lähtee yhdessä yhtä lailla pölhön ystävänsä Harryn kanssa kohti Aspenia palauttamaan seteleitä täynnä olevan laukun Marylle. Matka on täynnä vastoinkäymisiä, ja perillä käy ilmi, että laukulla olisi muitakin ottajia. Ehtivätkö sankarit löytää Maryn ajoissa?
ellauri069.html on line 592: Sodan jälkeen Maryn ja Larryn osat vaihtuivat, Larry sai kyhjötellä lavasteissa kun Mary loisti parrasvaloissa.
ellauri073.html on line 361: Oli Wallu paha yhden tyttöystävän Mary Karrin mielestä. Marykin oli kirjoittaja. Maryn mukaan Wallulla oli siihen obsessio ja niiden suhde oli volatiilinen. Wallu heitti kerran kahvipöydän sen päälle kuin Matt Foley, ja kerran pakotti Maryn autosta kävelemään kotin jalan. Se on aika törkeetä. (Olikohan se paku joen rannalla?) Maryn mukaan Wallacen elämäkerturi jätti pois 98% Wallun elkeistä. Wallu oli myös potkaissut Marya, kiivennyt sen talon seinillä ja seurannut Maryn 5-vuotiasta poikaa kotiin kuin isännätön koira.
ellauri077.html on line 169: 1990-luvulla David Foster Wallace retkahti runoilijaan ja esseistiin Mary Karriin, ja suunnitteli jopa tämän aviomiehen, Michael Milburnin nirhausta. Myöhemmin Wallulla oli lyhyt mutta melskeinen suhde Maryn kaa.
ellauri133.html on line 589: Aika moukkamaisia, Austenia lukuunottamatta, joka moukan mielestä on romcomia. No tavallaanhan se onkin, muttei siinä kaikki! Frankenstein on Maryn avainromaani Percy Shelleystä. Loput infantiilit äijä"klassikot" löytyy myös leffana, kuvitettuina ja piirrettynä leffana. Tota Austen cartoonia en ollut ennen nähnyt. Kertaalleen tää moukka on vielä lisäx lukassut:
ellauri140.html on line 348: And by her in a line a milke white lambe she lad. Narun päässä vielä Stuartin Maryn kariza.
ellauri159.html on line 853: Plotuista mun lemppari on matka, jossa ei välttämättä tapahdu mitään merkillistä, vaan tulee opetus kuten Peterin Paulin ja Maryn sitruunalaulussa. Jompikumpi partajehuista oli pedofiili, joko Pietari tai Paavali. (Se oli se pienempi Petteri, tietysti, tenori, joka tafsasi 14-vuotiasta tyttöä. Sikaarimies Jimmy Carter sen sitten armahti. Syväkurkku Maria ei tykännyt. Tätä ei pidä sekottaa samannimiseen kyllä myös hyvään teinilauluun ysäriltä jonka veti Fools Garden niminen saxalainen puolijoukkue. Fools Garden (until 2003 known as Fool´s Garden) is a German band formed in 1991 in the city of Pforzheim. The founders of the group and the only permanent members are vocalist Peter Freudenthaler and guitarist Volker Hinkel. Jos Paulin tyttö oli lemon, Peterin ja sakupoikien auto oli varmaan pommi. Noista pojista tulee mieleen ne Tradosin AMK-pojat 80-luvulla joista tule miljonäärejä. Mustakin ois voinut tulla jos mä oisin ollut ne. Mut en ollut.
ellauri183.html on line 389: Tämän jälkeen urossimpanssit meni heti mezästämään koiraspuolisia paviaanilapsia. Cohn sattui paikalle niiden natustellessa paviaaninaivoja ja suuttui kuin väärä profeetta. Jokainen syö naapurinsa lihaa, se siteerasi Jesajaa. Kostoxi apinat sieppaavat Cohnin ja Maryn risteymän ja heittelevät sitä toisilleen kuin polttopalloa.
ellauri184.html on line 126: Joseph died, and I mourned him. Aika kalseasti muotoiltu. Sit tapaamaan Johannes-serkkua. Vai oliko se pikkuserkku niinkuin Callen serkku Johannes, onnekkampi Pilven Veikko? Eikai Elisabeth täti ollut sentään Maryn sisko?
ellauri184.html on line 731: Hetkinen sanoi Putkinen, mix Naahum väittää että Timo otti Maryn hoidokixi? Exe ollut John?
ellauri276.html on line 723: Kova fyysinen työ perhetilalla teki veronsa nuorelle Burnsille, joka käänsi yhä enemmän huomionsa runouden, luonnon, juoman ja naisten intohimoihin, jotka leimasivat hänen loppuelämäänsä. Hän sai kaksoset mahdollisen vaimonsa Jean Armourin kanssa, mutta heidän suhteensa hajoaminen melkein johti siihen, että Burns muutti Länsi-Intiaan rakastajansa Mary Campbellin (hänen Highland Maryn ) kanssa. Vain Maryn äkillinen kuolema ja hänen ensimmäisen julkaistun runokokoelmansa sensaatiomainen menestys pitivät hänet Skotlannissa. Vain 27-vuotiaana Burns oli tullut tunnetuksi kaikkialla maassa runoilla kuten Tälle, Hiirelle ja Cotterin lauantai-ilta.
ellauri308.html on line 462: Marynarki_Polskiej_15_%28Stefan_%C5%BBeromski%29.JPG" height="400px" />
ellauri322.html on line 189: Vaikka Gilbert Imlay ja Mary Wollstonecraft asuivat onnellisina yhdessä lyhyitä aikoja ennen Fannyn syntymää ja sen jälkeen, hän jätti Wollstonecraftin Ranskaan keskellä vallankumousta . Yrittäessään elvyttää heidän suhdettaan Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan työasioissaan ja otti mukaansa vuoden ikäisen Fannyn, mutta suhde ei koskaan syttynyt uudelleen. Rakastuttuaan Godwiniin ja mentyään naimisiin Wollstonecraft kuoli pian synnytyksen jälkeen vuonna 1797 ja jätti kolmivuotiaan Fannyn Godwinin käsiin sekä heidän vastasyntyneen tyttärensä Maryn.
ellauri322.html on line 275: Ulkoluodon spugeäijät ei osaa ajatella muuta kuin päivän sillinpäitä. Pariisittarilla on joie de vivre, niitä eivät paina arkihuolet, nälkäänsä ne syövät leivoxia. Peggy piika väpelö pelkää ruåzalaisia. Maryn mielessäkin vilahtaa kiehtova väkisinmakuun ajatus. Virkamiesten palkat Ruåzissa on tosi pieniä. Pelto-orvokkeja näkyy kasvavan. Tyär mainitaan vasta s. 18, se löysi ahomansikoita. Näissä maisemissa oli helppo unohtaa päiden kolahtelu pesusoikkoon Pariisissa ja Imlayn petturuus. Mary ei tykännyt svedujen ätläköistä muonista. Sokeria pistävät leipäänkin, perhana. Mutta höveleitä ovat vaikkeivät valitettavasti osaa enkkua. Tullimies on töykeä kun Marylla ei ole passia.
ellauri322.html on line 478: Maryn kumppanina Hampurissa on ranskis Amerikan farmari, Imlayn kaveri. Sekään ei pidä Geschäft-sakemanneista: The interests of nations are bartered by speculating merchants.
ellauri323.html on line 345: Mooren äiti Mary Warner Moore muutti Mooren ja hänen veljensä John Warnerin (tunnetaan perheelle nimellä Warner) pastori Mooren luo, joka oli jäänyt leskeksi nuorena eikä koskaan täysin toipunut. Tämä järjestely – aikuinen tytär perusti talon leskeksi jääneen isänsä kanssa – esikuvasi Mooren omaa outoa kauppaa Maryn kanssa, joka jakoi sängyn Mariannen kanssa vuodesta 1918 kuolemaansa saakka, vuonna 1947, jolloin Moore oli kuusikymmentä. Elämänkerturi Leavell on ensimmäinen Mooren elämäkerran kirjoittajista, joka luonnehtii hiänen äitiään yksiselitteisesti lesboksi.
ellauri362.html on line 161: Talvella 1813 Peacock seurasi Shelleyä ja hänen ensimmäistä vaimoaan Harrietia Edinburghiin. Peacock piti Harrietista ja puolusti hänen mainettaan vanhuudessaan herjauksilta, joita levitti Jane, Lady Shelley, Shelleyn toisen vaimon Maryn miniä. Talvella 1815–1816 Peacock käveli säännöllisesti käymään Shelleyn luona Bishopgatessa. Siellä hän tapasi Thomas Jefferson Hoggin, ja "talvi oli pelkkää atticismia. Opintomme olivat yksinomaan kreikkalaisia". Samainen Hogg weti wiixeen Clairea Percyn luvalla.
ellauri362.html on line 257: Liz ja Mr. Darcy on kuskattu Turkkiin asti pois tyttärien toilailujen tieltä. Tällä kertaa ei olisi kiire saada typyt naimisiin koska 2 perillistä on pahnanpohjimmaisina kypsymässä Pemberleyssä. Joutua näkyy pidettävän kumminkin, vaikka nolo Mrs. Bennett mummi on jo ilmeisesti saatettu haudan lepoon ensimmäisenä kuten kaikki toivoivat. Ukki Mr. Bennett on jostain syystä Pemberleyssä syytinkiläisenä, vaikkei Longbournea olisi vielä ollut pakko luovuttaa inhalle Mr. Collinsille. Isosisko Letitialla on Janen habitus mutta luonne Mrs. Bennetin ja Maryn hybridi. Camilla vetää sille lizarit eikä edes kaduta.
ellauri362.html on line 259: Silly Lydia on korvattu soittotaitoisella kopiolla Georgianasta. Lizzy-lookalike Camilla on äitiäänkin rumempi ja nokkelampi (ja nuorempi). Välissä on Maryn ja Kittyn korvaavat epäidenttiset kaxoset Leenu ja Liinu, jotka järjestävät äksönixi elopementteja. Darcyn roolissa näyttelee vielä saturniinisempi Wytton, joka on kihloissa Sophie Gardiner serkun kanssa, josta tulee Lizz- korjaan Camillan nätti mutta tyhjäpäinen kilpakosija. Mr. Wickhamin epäkiitollisen osan saaneen Leighin tuomittava luonteenvika tällä erää on rivo homofilia. 5000 a year on pikkuraha Darcyn tytöille, nyt puhutaan 10x isommista myötäjäisistä per nuppi, ja kadehdittava läski Pagoda on vähintään puntabiljonääri. Kauppa se on joka kannattaa. Onnexi Pemberleyn tuottamattomilta mailta on sentän tehty malmilöytöjä.
ellauri378.html on line 619: Vuonna 1943 paavi Pius XII "Humani generis" alkoi julkisesti tuomita natsien räikeät ihmisoikeusloukkaukset. Tämä ei lentänyt Saksassa. Vuonna 1943 saattoi jo arvata ketkä voittavat. Eikä erehtynyt! Sama hyyppä muuten pelasti Maryn mätänemiseltä haudassa ao. hypnoottisella eleellä. Jos siis joku, Jumala varjele, uskaltaa tahallisesti kieltää tai asettaa kyseenalaiseksi sen, minkä Me olemme määritellyt, tietäköön, että hän on täysin luopunut jumalallisesta ja katolisesta uskosta. Kivat rillit kuitenkin.
xxx/ellauri103.html on line 615: St Maryn lukio on tismalleen kuin Roryn koulu. Prikulleen samoja preppi kermaperseitä. Noin 16v tyttö liihotti mikin (Meeckey Mouse) taa: hei tää on kapitalismia, apinoilla on lupa olla anzaizematonta rahaa. Jos se ei sinulle sovi, olet ehkä vain kateellinen. Totta Mooses olen!
xxx/ellauri116.html on line 35: Kun Bill Gates kävi kuudetta luokkaa, hän oli sotajalalla äitinsä Maryn kanssa. Äiti kuzui Billiä syömään, mutta poika ei vastannut. Mitä sinä oikein teet? äiti tivasi. Ajattelen, Bill vastasi. Oletko ize tullut kokeilleexi sitä? Äiti päätti panna pojan terapiaan. Turha vaiva, sanoi psykologi 1v kuluttua. Narsistiin ja psykopaattiin ei terapia tehoa. Nillä ei ole sairauden tuntoa.
xxx/ellauri314.html on line 126: Kirjailijan isä oli näytelmän isän tavoin yhden suositun roolin – Monte Criston kreivin – vangiksi jäänyt näyttelijä. Kirjailijan äiti kävi näytelmän Maryn tavoin katolista koulua Keskilännessä, Saint Mary’s Collegea Indianan osavaltion Notre Damessa. Kirjailijan isoveli, myös nimeltään Jamie, kuoli alkoholismiin 1923.
xxx/ellauri357.html on line 459: Shelley ja Mary pakenivat Eurooppaan 28. heinäkuuta ja ottivat mukanaan Maryn sisarpuolensa Claire Clairmontin. Ennen lähtöä Shelley oli nostanut 3 000 punnan lainan, mutta oli jättänyt suurimman osan varoista Godwinin ja Harrietin käyttöön, joka oli jälleen raskaana. Talousjärjestely Godwinin kanssa johti huhuihin, että hän oli myynyt tyttärensä Shelleylle.
xxx/ellauri357.html on line 465: Helmikuussa 1815 Mary synnytti ennenaikaisesti tytön, joka kuoli kymmenen päivää myöhemmin, mikä syvensi hänen masennustaan. Seuraavina viikkoina Marysta tuli läheinen Hoggille, joka muutti tilapäisesti kotitalouteen. Shelleyllä oli lähes varmasti seksisuhde Clairen kanssa tuolloin, ja on mahdollista, että Marylla oli Shelleyn rohkaisulla myös seksisuhde Hoggin kanssa. Toukokuussa Claire jätti kotitalouden Maryn vaatimuksesta ja muutti asumaan Lynmouthiin.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri357.html on line 475: Shelley ja Mary palasivat Englantiin syyskuussa 1816, ja lokakuun alussa he kuulivat, että Maryn sisarpuoli Fanny Imlay oli tappanut itsensä. Godwin uskoi, että Fanny oli rakastunut Shelleyyn, ja Shelley itse kärsi masennuksesta ja syyllisyydestä tämän kuolemasta, kirjoittaen: "Ystävä, jos olisin tiennyt salaisen surusi / olisimmeko eronneet." Lisätragedia seurasi joulukuussa, kun Shelleyn vieraantunut vaimo Harriet hukkui Serpentiiniin. Harriet, joka oli raskaana ja asui tuolloin yksin, uskoi, että uusi rakastaja oli hylännyt hänet. Itsemurhakirjeessään hän pyysi Shelleyta ottamaan heidän poikansa Charlesin huoltajuuden, mutta jättämään heidän tyttärensä sisarensa Elizan huostaan.
xxx/ellauri357.html on line 477: Shelley meni naimisiin Mary Godwinin kanssa 30. joulukuuta huolimatta hänen filosofisista vastalauseistaan ​​instituutiota kohtaan. Avioliiton tarkoituksena oli turvata Shelleyn lastensa huoltajuus Harrietille ja rauhoitella Godwinia, joka oli kieltäytynyt tapaamasta Shelleyta ja Marya heidän aiemman aviorikossuhteensa vuoksi. Pitkän oikeudellisen taistelun jälkeen Chancery myönsi lopulta Shelleyn ja Harrietin lasten huoltajuuden sijaisvanhemmille sillä perusteella, että Shelley oli hylännyt ensimmäisen vaimonsa Maryn vuoksi ilman syytä ja oli ateisti.
xxx/ellauri357.html on line 479: Mary synnytti 2. syyskuuta tyttären, Clara Everina Shelleyn. Pian tämän jälkeen Shelley lähti Lontooseen Clairen kanssa, mikä lisäsi Maryn kaunaa sisarpuoleensa kohtaan. Shelley pidätettiin kahdeksi päiväksi Lontoossa hänen velkojensa vuoksi, ja asianajajat vierailivat Maryn luona Marlowessa Shelleyn velkojen vuoksi. Hizi tää on kovempaa kyytiä kuin Pentti Saarikoskella! Shelleyn pääteos tänä aikana oli Laon ja Cythna, pitkä kerronnallinen runo, joka sisälsi insestiä ja hyökkäyksiä uskontoa vastaan. Se sensuroitiin kiireesti.
xxx/ellauri357.html on line 483: Shelley jätti Maryn ja vauva-Claran Bagni di Luccaan (nykyisessä Toscanassa), kun hän matkusti Clairen kanssa Venetsiaan tapaamaan Byronia ja kuskaamaan sille Clairen Allegran. Byron kutsui Shelleyt jäämään kesäasuntoonsa Esteen, ja Shelley kehotti Marya tapaamaan hänet siellä. Clara sairastui vakavasti matkalla ja kuoli 24. syyskuuta Venetsiassa. Claran kuoleman jälkeen Mary joutui pitkään masennukseen ja emotionaaliseen vieraantumiseen Shelleystä.
xxx/ellauri357.html on line 489: Shelleyn kolmivuotias poika William kuoli kesäkuussa luultavasti malariaan. Uusi tragedia heikensi entisestään Shelleyn terveyttä ja syvensi Maryn masennusta. Elokuun 4. päivänä hän kirjoitti: "Olemme nyt eläneet viisi vuotta yhdessä; ja jos kaikki viiden vuoden tapahtumat pyyhittäisiin pois, voisin olla onnellinen".
xxx/ellauri357.html on line 499: Heinäkuun alussa 1820 Shelley kuuli, että vauva Elena oli kuollut 9. kesäkuuta. Jepujee! Elenan kuoleman jälkeisinä kuukausina Maryn ja Clairen väliset suhteet heikkenivät ja Claire vietti suurimman osan seuraavista kahdesta vuodesta erillään Shelleysistä, pääasiassa Firenzessä.
xxx/ellauri357.html on line 503: Vuoden 1822 alkukuukausina Shelleystä tuli "yhä läheisempi" Jane Williamsin kaa, joka asui kumppaninsa Edward Williamsin kanssa samassa rakennuksessa Shelleysin kanssa. Shelley kirjoitti Janelle useita rakkausrunoja, mukaan lukien "Käärme on suljettu pois paratiisista" ja "Kitaralla Janelle". Shelleyn ilmeinen kiintymys Janeen oli aiheuttanut kasvavaa jännitystä Shelleyn, Edward Williamsin ja Maryn keskuudessa. Huoh. Käärme ei kauan pysy poissa paratiisista.
xxx/ellauri357.html on line 505: Claire saapui Pisaan huhtikuussa Shelleyn kutsusta, ja pian sen jälkeen he kuulivat, että hänen tyttärensä Allegra oli kuollut lavantautiin Ravennassa. Mary melkein kuoli keskenmenoon 16. kesäkuuta, ja hänen henkensä pelasti vain Shelleyn tehokas suusta suuhun ensiapu. Kaksi päivää myöhemmin Shelley kirjoitti ystävälleen, ettei Maryn ja hänen välillä ollut sympatiaa ja jos menneisyys ja tulevaisuus voitaisiin hävittää, hän olisi tyytyväinen Janen kirkkoveneeseen ja kitaraansa.
xxx/ellauri385.html on line 290: Hänen sisarensa Mary, joka syntyi yksitoista vuotta ennen häntä, oli luultavasti hänen lähin leikkikaverinsa. (Mitä vittua?) Charlesin ja Maryn kirjoitukset viittaavat siihen, että Hetty-tädin ja hänen kälynsä välinen konflikti loi jonkinasteista jännitystä Lambin perheeseen. Charles kuitenkin puhuu hänestä hellästi, ja hänen läsnäolonsa talossa näyttää tuoneen hänelle paljon lohtua.
xxx/ellauri385.html on line 292: Isorokon jälkeen Lamb alkoi ottaa oppitunteja rouva Reynoldsilta, naiselta, joka asui temppelissä ja jonka uskotaan olleen lakimiehen entinen vaimo. Rouva Reynoldsin on täytynyt olla sympaattinen opettaja, koska Lamb säilytti suhteen hänen kanssaan koko elämänsä ajan ja hänen tiedetään osallistuneen Maryn ja Charlesin 1820-luvulla järjestämiin orgioihin. Em. Lucas ehdottaa, että Charles jätti rouva Reynoldsin vasta joskus vuonna 1781 ja alkoi opiskella William Birdin akatemiassa.
xxx/ellauri385.html on line 309: Mary Lambin sairaus oli vakavampi kuin hänen veljensä, ja se johti hänet aggressiiviseksi kohtalokkaassa tilanteessa. Syyskuun 22. päivänä 1796 illallista valmistaessaan Mary suuttui apulaiselle, työnsi karkeasti pienen tytön pois tieltään ja työnsi hänet toiseen huoneeseen. Hänen äitinsä Elizabeth alkoi moittia häntä tästä, ja Maria sai ketjureaktion. Hän otti käsissään pitämänsä keittiökääntöveitsen, avasi sen ja lähestyi äitiään, joka istui. Mary, joka oli "väsynyt äärimmäisen hermostuneen kurjuuden tilaan, kun hän keskittyi käsityöhön päivällä ja äitiinsä öisin", sai akuutin manian ja puukotti äitiään pöytäveitsellä sydämeen. Calle juoksi taloon pian murhan jälkeen ja otti veitsen hellästi Maryn kädestä. Mary had a little lamb - but I ate it!
xxx/ellauri385.html on line 317: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
40