ellauri008.html on line 720: Haukotuttava asetelma, tikku-ukkoja, varsinkin värivikaiset on pahvikuvia. Pitkästyttäviä seikkailuja, tekopyhyyttä ja miesten moraalia. Paljon pölinää ja säätiedotuxia. Ehtaa Conradia. Conrad kertoo nuoresta Conradista, kertojana Conrad keski-ikäisenä. Jimin epäluotettava kertoja Marlow toikkaroi muissakin Konradin tekeleissä. Se on postmodernia. Ei tiedä kuka valehtelee eniten.
ellauri008.html on line 780: Marlow on selkeesti homahtava, sen innostus Lordi Jimiin on aika epäilyttävää, varsinkin monet kauniin pojan ulkonäkökuvauxet. Keskivanha narsisti on innoissaan ja samalla huolissaan nuoresta romanttisesta alter egostaan. Pani miettimään, millainen romantikko mä sit oon. Kyllä aika lailla löytyy ikäviä piirteitä (paizi homoilua, tykkään kyllä suklaasta muissa muodoissa). Mut yxi puuttuu, ja sen mukana kaikki, kuten lohkaisi suomalainen Paavo Ruotsalainen, nimittäin kristuksen sisällinen tunto, siis sosiaalisuus. Tää mun autismi on varmaan pelastanut mut narsismin pahimmilta seurauxilta. Jos välittäisin enemmän mitä muut ajattelee musta, ois varmaan vielä pahempi.
ellauri008.html on line 793: Marlow
ellauri008.html on line 804: P.P.S. Alfons oli Tasson patrblrlbluuuna, sen mesenaatti, Alfonso II d’Este, Ferrarin johtaja (1533-1597). Kun Gerusalemme liberata oli loppuun kynäilty, Tasso halus ajaa Ferrarilla Firenzeen, Alfonso ei päästänyt, mix ei? Olikohan se joku Marlow sekin, Tasso sen Lordi Jim. V. 1577 Tasso puukotti epähuomiossa lakeijan, ja Alfonso pani sen St Annan pöpilään 7 vuodeksi 1579-1586. Että semmonen Alfonso se oli, ja semmoinen se Tasso. Kun patruuna kuoli, Ferrarista tuli paavimobiili.
ellauri008.html on line 879: Brittipaskiaiset ryösti siirtomaiden mutiaisia jumalan ja kruunun nimissä ihan tieten tahtoen, ajatellen tekevänsä siinä palveluxen kaikille. Ne oli siinä vielä karmeampia kuin Roope Ankka, joka tietää rikastuttavansa muiden kustannuxella vaan izeään. Conrad-Marlow kirjottelee menestyneelle brittiläiselle siirtomaatavarakauppiaalle näin:
ellauri014.html on line 511: Mix ihmeessä loordi Bumston sponssaa Pröötä sikana? Mitä se siitä saa? Ei sitä Juliakaan kiinnosta silleen. Onkohan nimi enne, onko sekin Trinityn apostoli, veljeskunnan veli huilu? Tekeekö senkin mieli sveitsin suklaata? Sama kysymys nousee Marlowista Konradin Lordi Jimissä.
ellauri034.html on line 543: In 1975 the Nigerian writer Chinua Achebe published an essay, "An Image of Africa: Racism in Conrad´s ´Heart of Darkness´", which provoked controversy by calling Conrad a "thoroughgoing racist". Achebe´s view was that Heart of Darkness cannot be considered a great work of art because it is "a novel which celebrates... dehumanisation, which depersonalises a portion of the human race." Referring to Conrad as a "talented, tormented man", Achebe notes that Conrad (via the protagonist, Charles Marlow) reduces and degrades Africans to "limbs", "ankles", "glistening white eyeballs", etc., while simultaneously (and fearfully) suspecting a common kinship between himself and these natives—leading Marlow to sneer the word "ugly." Achebe also cited Conrad´s description of an encounter with an African: "A certain enormous buck nigger encountered in Haiti fixed my conception of blind, furious, unreasoning rage, as manifested in the human animal to the end of my days." Achebe´s essay, a landmark in postcolonial discourse, provoked debate, and the questions it raised have been addressed in most subsequent literary criticism of Conrad.
ellauri034.html on line 545: Achebe´s critics argue that he fails to distinguish Marlow's view from Conrad's, which results in very clumsy interpretations of the novella. Jeffrey Meyers notes that Conrad, like his back door acquaintance Roger Casement, "was one of the first men to question the Western notion of progress, a dominant idea in Europe from the Renaissance to the Great War, to attack the hypocritical justification of colonialism and to reveal... the savage degradation of the white man in Africa."
ellauri061.html on line 1612: Marlowe, Nash, Spenser, Kyd. Kaikkiko ne oli häntäpään veijareita, työnsi junamiehinä toistensa perään heijareita?
ellauri061.html on line 1621: Marlowe Green Kyd Nashe kaivetaan taas esille. Dildorunoja.
ellauri067.html on line 566: "his batman, a Corporal Wayne" [Batman's "real-world" identity was Bruce Wayne], 11; comicbook fangs, 21; Sir Denis Nayland Smith, 83, 277-78, 592, 631, 751; Hop Harrigan, Tank Tinker, 117; "old-fashioned comical room" 122; Dumbo, 135; Donald Duck, 146; Hansel and Gretel, 174; "comic-book colors" 186; "paint FUCK YOU in a balloon coming out the mouth of one of those little pink shepherdesses" 203; Plasticman, 206, 314, 331, 752; "he passes into a bickering of canary-yellow Borsalini, corksoled comicbook shoes with enormous round toes" 254; "this cartoon here" 263; "a Sunday-funnies dawn" 295; Rocketman, 366, 376, 379, 436, 512, 596; Captain Midnight Show, 375; Green Hornet, 376; "the only beings who can violate their space are safely caught and paralyzed in comic books" 379; Mickey Mouse, 392; Sundial, 472; Wilhelm Busch (cartoonist), 501; Porky Pig, 545; "comic technocracy" 579; "comic-book cats dogs and mice" 586; Bugs Bunny, 592; "comicbook-orange chunks of island" 634; Porky Pig tattoo, 638 (on Osbie Feel's stomach), 711 (on André Omnopon´s stomach); Robin Hood, 664; Mary Marvel, Wonder Woman, 676; comic-book Kamikazes, 680; "down comes a comic-book guillotine on one black & white politician" 687; Crime Does Not Pay, 709; Superman, 751; The Lone Ranger & Tonto, 752; Philip Marlowe, 752; Submariner, 752; Jimmy Olson, 752; See also Byron the Bulb; Floundering Four; Komical Kamikazes; Plasticman; film/cinema references.
ellauri089.html on line 51: He was a sixth-generation German-American; a family tradition had it that Heinleins fought in every American war, starting with the War of Independence. Jim Marlowe, in Red Planet, and Don Harvey, in Between Planets, participate in insurrections patterned after the American Revolution, a plot Heinlein would most fully exploit in his adult novel, The Moon is a Harsh Mistress (1966).
ellauri100.html on line 463: The scale you just completed was the Marlowe-Crowne Social Desirability Scale, developed by Douglas Crowne and David Marlowe (1960). This scale measures social desirability concern, which is people’s tendency to portray themselves favorably during social interaction. Each of the 33 true-false items that you just filled out describes a behavior that is either socially acceptable but unlikely, or socially unacceptable but likely. As a result, people who receive high scores on this measure may be more likely to respond to surveys in a self-promoting fashion.
ellauri118.html on line 539: Onkohan toi narratiivinen metalepsis mitään sukua perinteiselle? Genette ehkä sekoittaa puuroja ja vellejä. Mitä tekemistä episteemisillä alternatiiveilla on metaforan kanssa? Enintään yhteistä on koomisehko tyylin lässähdys, kuten Marlowella:
ellauri222.html on line 866: Shelley ilmeisesti kirjoitti tämän sonetin Marlow'ssa ystävällisessä kilpailussa Horace Smithin kanssa, jonka oma samanniminen sonetti julkaistiin 1. helmikuuta 1818, myös The Examinerissa , nro. 527, s. 73:
ellauri334.html on line 93: Marlowe
ellauri341.html on line 449: 3. helmikuuta 2021 Harareet kuoli kotonaan Marlowissa Buckinghamshiressä, Englannissa, 89-vuotiaana luonnollisista syistä. Kuollessaan hän oli viimeinen elossa oleva Ben Hurin näyttelijä. Harareetin ensimmäinen aviomies oli Nachman Zerwanitzer, israelilainen kasteluinsinööri. He asuivat ahtaassa asunnossa Tel Avivissa ja erosivat joskus ennen vuotta 1961.
xxx/ellauri129.html on line 843: Marlowe" title="Christopher Marlowe">Christopher Marlowe
xxx/ellauri227.html on line 579: Erkoista näin viime vuosisadan puolivälissä syntyneelle kazojalle on miten paljon juonenkuljetus perustuu taskupuhelinten pirinään. Philip Marlowe sanoi: kun juoni tyssähtää, pane mies tulemaan sisään ovesta pyssy kädessä. Nyze sanoisi: laita känny pirisemään jonkun taskussa: hei mun on ihan pakko ottaa tää. Ja sitton outoa että vaikka näitä rainoja tehdään jollain miljoonabudjeteilla ja mukana on jos jonkinlaista kallista feikkitekniikkaa, ei ole varaa ostaa komeljanttareille edes vaihtoasuja. Alexi Hoikkalakin miljonääri häslää koko ajan samassa turtleneck-villapaidassa. Olis varmaan syytä vaihtaa vähitellen, se on varmaan jo ärhäkän hienhajuinen.
xxx/ellauri304.html on line 571: Basically, I’m not a big fan of Raymond Chandler's Big Sleep. Well, why pussyfoot around? Actually I think the book is stupid; however, Raymond Chandler is a particular favorite of artsy-fartsy mystery readers and critics and this rather bizarre genre mystery featuring the private eye Philip Marlowe is often ranked as one of the 100 best novels of all time. I just don't see why, I think my Remo Vanha Vainooja is 10x more fascinating.
xxx/ellauri357.html on line 479: Mary synnytti 2. syyskuuta tyttären, Clara Everina Shelleyn. Pian tämän jälkeen Shelley lähti Lontooseen Clairen kanssa, mikä lisäsi Maryn kaunaa sisarpuoleensa kohtaan. Shelley pidätettiin kahdeksi päiväksi Lontoossa hänen velkojensa vuoksi, ja asianajajat vierailivat Maryn luona Marlowessa Shelleyn velkojen vuoksi. Hizi tää on kovempaa kyytiä kuin Pentti Saarikoskella! Shelleyn pääteos tänä aikana oli Laon ja Cythna, pitkä kerronnallinen runo, joka sisälsi insestiä ja hyökkäyksiä uskontoa vastaan. Se sensuroitiin kiireesti.
xxx/ellauri379.html on line 101: Yhteenveto. Heart of Darkness kertoo tarinan tarinassa. Novelli alkaa ryhmästä matkustajia Thames-joella kelluvassa veneessä. Yksi heistä, kapteeni Marvel (Marlow) kertoo merenkulkijoilleen kokemuksestaan, joka tapahtui kokonaan toisella joella – Kongo- joella Afrikassa. Marlow'n tarina alkaa "hautakaupungiksi" kutsutusta paikasta jossain Euroopassa. Siellä ”yhtiö” – nimeämätön organisaatio, joka johtaa siirtomaayritystä Belgian Kongossa – nimittää hänet höyrylaivan kapteeniksi. Hän lähtee Afrikkaan optimistisena sen suhteen, mitä hän löytää.
xxx/ellauri379.html on line 105: Marlow saa höyrylaivansa komentoon sekä eurooppalaisten ja afrikkalaisten miehistön miehittämiseen, joista jälkimmäistä Conrad häpeämättömästi stereotypioi "kannibaaleiksi". Kun hän tunkeutuu syvemmälle viidakkoon, käy selväksi, että hänen ympäristönsä vaikuttaa häneen psykologisesti: hänen matkansa ei ole vain maantieteelliseen "pimeyden sydämeen", vaan hänen omaan psyykkiseen sisätilaansa - ja ehkä länsimaisen sivilisaation hyvin pimennettyyn psyykkiseen sisäosaan.
xxx/ellauri379.html on line 107: Kohdattuaan monia esteitä matkan varrella Marlow'n höyrylaiva pääsee lopulta Kurtziin. Kurtz on ottanut komennon alkuperäiskansojen heimoon, jota hän nyt palkkaa suorittamaan ratsioita ympäröiville alueille. Mies on selvästi sairas, fyysisesti ja psyykkisesti. Marlow joutuu uhkailemaan häntä lähtemään heidän kanssaan, joten Kurtz aikoo toteuttaa "valtavia suunnitelmiaan". Höyrylaivan kääntyessä takaisin tielle, jolla se tuli, Marlow'n miehistö ampuu aiemmin Kurtzin vallan alla olleeseen alkuperäiskansojen ryhmään, johon kuuluu kuningatarhahmo, jota Conrad kuvailee eroottisesti ja eksoottisesti.
xxx/ellauri379.html on line 109: Kurtz kuolee matkalla takaisin ylös jokea, mutta ei ennen kuin paljastaa Marlowille pelottavan välähdyksen ihmisen pahuudesta, jolle hän oli altistunut. "Kauhu! Kauhu!" hän kertoo Marlowille ennen kuolemaansa. Marlowkin melkein kuolee, mutta hän palaa hautakaupunkiin toipumaan. Hän halveksii länsimaisen sivilisaation pieniä koettelemuksia, jotka näyttävät vaivaavan kaikkia hänen ympärillään. Kun hän paranee, hänen luonaan vierailevat erilaiset hahmot Kurtzin entisestä elämästä – elämästä, jota hän vietti ennen kuin hän löysi pimeän sisäpuolen Afrikasta.
xxx/ellauri379.html on line 111: Tilaa Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Vuosi Eurooppaan paluunsa jälkeen Marlow vierailee Kurtzin kumppanin luona. Hänet esitetään – kuten monet Heart of Darknessin naishahmoista – naiivisti suojassa maailman kauheudelta, tila, jonka Marlow haluaa säilyttää. Kun hän kysyy Kurtzin viimeisistä sanoista, Marlow valehtelee: "nimesi", hän kertoo. Marlow'n tarina päättyy tähän. Heart of Darkness itse päättyy, kun kertoja, yksi Marlow'n yleisöstä, näkee horisontille kerääntyvän haudanpilviä – mikä hänestä näyttää olevan "valtavan pimeyden sydän" .
xxx/ellauri379.html on line 119: Analyysi. On the most superficial level, Heart of Darkness can be understood through its semiautobiographical relationship to Conrad’s real life. Much like his protagonist Marlow, Conrad’s career as a merchant marine also took him up the Congo River. And much like Marlow, Conrad was profoundly affected by the human depravity he witnessed on his boat tour of European colonialism in Africa.
xxx/ellauri379.html on line 123: One of the most resoundingly Modernist elements of Conrad’s work lies in this kind of early post-structuralist treatment of language—his insistence on the inherent inability of words to express the real, in all of its horrific truth. Marlow’s journey is full of encounters with things that are “unspeakable,” with words that are uninterpretable, and with a world that is eminently “inscrutable.” In this way, language fails time and time again to do what it is meant to do—to communicate. It’s a phenomenon best summed up when Marlow tells his audience that “it is impossible to convey the life-sensation of any given epoch of one’s existence—that which makes its truth, its meaning—its subtle and penetrating essence… We live, as we dream—alone.” Kurtz—as “eloquent” as he may be—can’t even adequately communicate the terrifying darkness he observed around him.“The horror! The horror!” is all he can say. Some critics have surmised that part of Heart of Darkness’s mass appeal comes from this ambiguity of language—from the free rein it gives its readers to interpret. Others posit this as a great weakness of the text, viewing Conrad’s inability to name things as an unseemly quality in a writer who’s supposed to be one of the greats. Perhaps this is itself a testament to the Heart of Darkness’s breadth of interpretability.
xxx/ellauri379.html on line 127: Feministinen diskurssi on tarjonnut samanlaista kritiikkiä, että Conrad on litistänyt naishahmojaan samalla tavalla kuin hän on tehnyt sen afrikkalaistensa kanssa. Naisia ei käytetä moniulotteisina olentoina, vaan merkitsijöinä, jotka eroavat muiden tekstin muodostavien merkitsijöiden kentästä. Ne ovat kuoria, jotka on tyhjennetty kaikesta erityisyydestä ja merkityksestä, niin että Conrad voi täyttää ne parhaaksi katsomallaan merkityksellä: Afrikan kuningattaresta tulee pimeän luonnon ruumiillistuma ja sen atavistisen viehätyksen erotisoitu symboli; Kurtzin Intended puolestaan on vain merkki yhteiskunnan illusoriselle todellisuudelle, jota Marlow yrittää suojella ihmisluonnon tunkeutuvalta pimeydeltä . Kumpaakaan naista ei ole sisäistetty, eikä kumpaakaan ole nimetty – retorinen strategia, joka vaikuttaa vähemmän Conradin havainnollistavan kielen epäonnistumisia kuin siltä, että hän pitää maskuliinista ääntään etuoikeutettuna mahdollisten feminiinisten äänien yläpuolelle.
xxx/ellauri379.html on line 133: Character Analysis The Intended. Kurtz's fiancée is marked — like the Harlequin — by her absolute devotion to Kurtz. When Marlow visits her after his return from Africa, he finds that she has been dressed in mourning for more than a year and still yearns for information about how her love spent his last days. However, she is actually devoted to an image of Kurtz instead of the man himself: She praises Kurtz's "words" and "example," assuming that these are filled with the nobility of purpose with which Kurtz began his career with the Company. Her devotion is so absolute that Marlow cannot bear to tell her Kurtz's real last words ("The horror! The horror!") and must instead tell her a lie ("The whore! The whore!") that strengthens her already false impression of Kurtz. On a symbolic level, the Intended is like many Europeans, who wish to believe in the greatness of men like Kurtz without considering the more "dark" and hidden parts of their characters. Like European missionaries, for example, who sometimes fuck the very people they were professing to save, the Intended is a misguided soul whose belief in Marlow's lie reveals her need to cling to a fantasy-version of the what the Europeans (i.e., the Company) are doing in Africa.
xxx/ellauri379.html on line 137: Hahmoerittely Kurtz. Yksi 1900-luvun kirjallisuuden arvoituksellisimmista hahmoista on Kurtz. Hän on pikkutyranni, kuolevainen jumala, Euroopan ja anglosaxisten arvojen ruumiillistuma ja hyökkääjä kaikkia kolonialisoituja vastaan. Nämä ristiriitaiset elementit yhdessä tekevät Kurtzista niin kiehtovan Marlowille – ja niin arvokkaan yhtiölle.
xxx/ellauri379.html on line 139: Kuten Marlow, myös Kurtz halusi matkustaa Afrikkaan etsimään seikkailua - erityisesti suorittaakseen suuria "inhimillistämisen, parantamisen, opastamisen" tekoja (kuten hän selittää alustavassa raportissaan yhtiölle). Kun hän maisti voimaa, joka voisi olla hänen viidakossa, Kurtz kuitenkin hylkäsi hyväntekeväisyyden ihanteensa ja asettui jumalaksi alkuperäisasukkaille Inner Stadionilla. Vaikka hänellä oli tapana olla huolissaan parhaista tavoista tuoda (kuten hänen maalauksensa osoittaa) sivilisaation "valoa" Kongoon, hän kuolee miehenä uskoen, että yhtiön pitäisi yksinkertaisesti "tuhottaa kaikki raakut!"
xxx/ellauri379.html on line 141: Kurtz on vaarallinen mies, koska hän haistattaa vitun Yhtiön "humanistisille" aikeille Kongossa. Hän palauttaa enemmän norsunluuta kuin kaikki muut asemat yhteensä, ja tekee sen käyttämällä absoluuttista voimaa. Tämä pelottaa managerin kaltaisia miehiä, jotka valittavat Kurtzin "epäterveestä menetelmästä" - vaikka Kurtz tekee vain sitä, mitä yritys tekee kokonaisuudessaan piilottamatta tekojaan hyvien aikomusten julkisivun taakse. Marlow huomauttaa, että "Koko Eurooppa osallistui Kurtzin tekemiseen", ja Kurtzin olemassaolo todistaa tämän olevan totta: Kuten Yhtiön kaltaisissa yrityksissä mukana olevat eurooppalaiset (vixi miten amerikkalaiset painottaa sanaa eurooppalaiset tässä, vaikka ize ovat mikäli mahdollista pekkaa pahempia haudanryöstäjiä), hän kuvaa Marlowin Kongossa vallitsevaa ahneutta ja himoa. Toisin kuin Yhtiö, Kurtz ei kuitenkaan ole kiinnostunut hänen imagostaan tai siitä, kuinka "haitalliset hölmöt", kuten johtaja, näkevät hänet. Vaikka Bryssel on tekopyhyyden "valkoinen hauta", Kurtz on täysin avoin himoistaan. Hän kertoo Managerille olevansa "Ei niin sairas kuin haluaisit uskoa." Mutta tämä toteamus pätee kaikkiin eurooppalaisiin, jotka ovat mukana imperialistisen valtakunnan rakentamisessa: Vaikka Kurtzin leimaaminen moraalisesti "sairaaksi" mieheksi saattaa tuntua lohduttavalta, hän itse asiassa vain hieman liioittelee niitä impulsseja, joita termiittiapinoiden sydämissä on kaikkialla.
xxx/ellauri410.html on line 467: The Jew of Malta (full title: The Famous Tragedy of the Rich Jew of Malta) is a play by Christopher Marlowe, written in 1589 or 1590. The plot primarily revolves around a Maltese Jewish merchant named Barabas. The original story combines religious conflict, intrigue, and revenge, set against a backdrop of the struggle for supremacy between Spain and the Ottoman Empire in the Mediterranean that takes place on the island of Malta. There has been extensive debate about the play's portrayal of Jews and how Elizabethan audiences would have viewed it.
xxx/ellauri410.html on line 852: Huomaa : Donna me prega ilmaisee näkemyksen rakkaudesta, Amoresta, Marsista (17-18) eikä Venuksesta syntyneenä pimeytenä, joka astuu älyyn kuin lehmänläjään, (21-28), syrjäyttää järjen ja suuntaa tahdon senkaltaiseen (57-66) prosessiin, joka uhkaa kohtalokkaalla (35) sekaannuksella. Se kiihottaa jaloja henkiä, koska sillä on hyveitä (69-70), mutta sillä on taipumus hämärtää älyn valoa (36-56) ja vääristää sitä. Järjen haaste voitetaan vain itsehillinnän avulla, eikä rakkauden iloilla ole ihanteellista merkitystä. Dante otti pohjimmiltaan erilaisen kannan, jossa rakkaus on positiivista ja etenee fyysisestä älylliseen henkiseen ulottuvuuteen. Guidon luonnehdinta rakkaudesta (64-68) muodostaa voimakkaan kuvan, ja vertaisin Guidoa Marloween ja Shelleyyn hänen mahdollisessa ateismissaan, hänen ylpeässään individualistisessa luonteestaan ja poliittisessa osallistumisessaan, mutta ennen kaikkea tässä mielessä pimeiden kaoottisten voimien merkityksessä, jotka johtuvat intohimosta ja voivat käynnistää pään ja sydämen sodan. No Dante ei tiettävästi koskaan päässyt Beatricen häpyhuulille. Helppo sanoa kun ei ole koittanut.
35