ellauri008.html on line 2111: pikku Manhattan, sattuvasti nimetty,

ellauri051.html on line 1088: 497 Wilt Whatman, a kosmos, of Manhattan the son, 497 Wilt Whatman, kosmos, Manhattanin poika,
ellauri051.html on line 1348: 748 Approaching Manhattan up by the long-stretching island, 748 Lähestymme Manhattania pitkälle ulottuvan saaren varrella,
ellauri066.html on line 344: Tompasta on tosi vähän kovaa faktaa: synt. ’37 vanhaan ampiaispesään (ei siis Pynchowitz Ellis Islandilta - sori siitä), koulut Oyster Bayssä Long Islandilla ja collegessa Cornellissa, missä paras kaveri oli tuleva romaanifolkkilaulaja Richard Farina. Sitten töissä teknisenä kirjoittajana Boeingilla, kirjailijapiireissä Manhattan Beachilla, Calif. ja Pohjois-Kaliforniassa. Loppuviimexi Manhattan, NYC missä sen kustannustoimittaja lopulta nai sen säälistä ja ne saivat pojan. Minkähän ikäinen se poikakin on jo nyt, ja mitä sekin puuhastelee. Ehkä se vielä nettoaa kirjottamalla Tompan biografian kunhan nököhammas ekax saadaan hengiltä.
ellauri067.html on line 183: 1965 Living in Manhattan Beach, California
ellauri069.html on line 174: John Dillinger (June 22, 1903 – July 22, 1934) oli Suuren Masennuxen ajan chicagolainen gangsteri, varmaan Sale Belovin roolimalli, joka ryösti roistopankkeja, ja Clark Gable esiintyi jossain leffassa. Joo se leffa oli Manhattan Melodrama, jota Jack oli kazomassa romanialaisen pimun kanssa joka lauloi siitä jepeille. Jepet ampui leffan jälkeen Juhaa leukaan. Se oli justifiable homicide. Dillinger oli suunnilleen yhtä komea kuin Nipsu.
ellauri101.html on line 56: In February 2020, Brooklyn native Lawrence V. "Larry" Ray, born Lawrence Grecco, who had resided in his daughter's on-campus apartment at Lawrence College in 2010 after his release from prison, was charged by prosecutors in Manhattan with conspiracy, extortion, sex trafficking, forced labor, and other related offenses, following nearly 10 years of alleged transgressions with students and former students. At a bail hearing held March 2, 2020, an Assistant U.S. Attorney disclosed to the Manhattan federal court that Ray had been arrested while in bed with one of his victims. Bail was denied.
ellauri106.html on line 69: From 1958 onwards, the couple lived in New York on the Lower East Side of Manhattan, and in 1959 they spent seven months in Italy on a Guggenheim grant. Upon their return, they both settled in Iowa City, where Roth led the Writers' Workshop at the University of Iowa. The experiences in small-town Iowa far away from the American metropolises flowed into Roth's second novel Letting Go (Other People's Worries), which was published in 1962, but in contrast to Roth's previously published volume of short stories Goodbye, Columbus caused mixed reactions from critics. Stanley Edgar Hyman, for example, criticized weaknesses in the narrative structure of the novel, the two narrative parts of which are only superficially connected, but praised what he saw as "the keenest eye for the details of American life since Sinclair Lewis". Letting Go is also the first novel in which Roth, as in numerous later works, made the writings of his literary predecessors an integral part of the narrative, and is therefore often referred to as Roth's first "Henry James novel".
ellauri107.html on line 266: Cohn always denied his homosexuality in public, however, in private he was open about his sexual orientation with a few select friends. He had several long-term boyfriends over the course of his life, including a man called Russell Eldridge who died from AIDS in 1984, and for the last two years of his life, Cohn was partnered to a man 30 years his junior called Peter Fraser. Fraser inherited Cohn's house in Manhattan after Cohn died from AIDS in 1986.
ellauri119.html on line 633: Ayn and Frank were living in an apartment at 160 89th St, Manhattan, New York in 1940. Their rent was $105 a month. Frank is working as a theatrical actor and by this time, Ayn is calling herself a writer, both for novels and plays. Frank showed no income the previous year, while Ayn had made $3000.
ellauri119.html on line 639: Ayn Rand died of heart failure on March 6, 1982, in her Manhattan, New York apartment.
ellauri160.html on line 349: Francis Fukuyama was born in the Hyde Park neighborhood of Chicago, Illinois, United States. His paternal grandfather fled the Russo-Japanese War in 1905 and started a shop on the west coast before being interned in the Second World War. His father, Yoshio Fukuyama, a second-generation Japanese American, was trained as a minister in the Congregational Church, received a doctorate in sociology from the University of Chicago, and taught religious studies. His mother, Toshiko Kawata Fukuyama (河田敏子), was born in Kyoto, Japan, and was the daughter of Shiro Kawata (河田嗣郎), founder of the Economics Department of Kyoto University and first president of Osaka City University. Francis grew up in Manhattan as an only child, had little contact with Japanese culture, and did not learn Japanese.
ellauri164.html on line 451: The film depicts the nuclear arms race that took place between all sides in the World War II and the beginning of the Cold War. The first part centers on the war years, dealing with the Manhattan Project and the American effort to beat the Germans to the bomb, as well as with Stalin's decision that the USSR must have its own atomic project. The second part displays the Soviet post-war nuclear program. The plot deals mainly with the personal dilemmas facing all the scientists who worked on the atomic weapons. Booooring.
ellauri194.html on line 113: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri217.html on line 769: Kirjan kaksi päähenkilöä ovat kertoja Sal Paradise ja hänen ystävänsä Dean Moriarty, jota ihaillaan huolettomasta asenteestaan ja seikkailunhalustaan. Hän on vapaamielinen ja kapinallinen persoona, joka haluaa kokeilla kaikkea ja toimii inspiraation lähdenä ja katalysaattorina Salin matkoille. Romaani sisältää viisi osaa, joista kolme kuvaa automatkoja Deanin kanssa. Kerronta sijoittuu vuosiin 1947–1950, on täynnä amerikkalaista tyyliä ja merkitsee tiettyä aikakautta jazzin historiassa , "jossain Charlie Parker -ornitologiakauden ja toisen, Miles Davisin kanssa alkaneen ajanjakson välissä " (osa 1, luku 3). Romaani on pitkälti omaelämäkerrallinen, Salin ollessa kirjailijan alter ego ja Deanin edustaessa Neal Cassadya . Kerouacin tavoin Sal Paradise on kirjailija, joka julkaisi juonen aikana kaksi kirjaa, vaikka nimiä ei kerrotakaan. Vuonna 1961 opiskelijalle kirjoittamassaan kirjeessä Kerouac kirjoitti: "Dean ja minä lähdimme matkalle Whitmanin jälkeisen Amerikan halki LÖYTÄMÄÄN tuon Amerikan ja LÖYTÄMÄÄN amerikkalaisen miehen luontaisen hyvyyden. Se oli oikeastaan tarina kahdesta katolisesta kaveruksesta, jotka vaeltelivat maassa etsien Jumalaa. Ja me löysimme hänet." Julkaistun romaanin ensimmäinen luonnos kirjoitettiin kolmessa viikossa huhtikuussa 1951, kun Kerouac asui toisen vaimonsa Joan Havertyn kanssa osoitteessa 454 West 20th Street New Yorkin Manhattanilla . Käsikirjoitus kirjoitettiin koneella niin sanotulle "käärölle" – jatkuvalle, 37 metriä pitkälle rullalle, joka koostui kuultopaperiarkeista, jotka hän leikkasi kokoon ja teippasi yhteen. Jim Irsay osti On the Road -kirjan alkuperäisen käärön vuonna 2001 2,43 miljoonalla dollarilla (vastaa 4,32 miljoonaa dollaria vuonna 2024). Sitä on ajoittain asetettu julkiseen katseluun, ja ensimmäiset 9 metriä on rullattuna auki. Vuosien 2004 ja 2012 välillä käärö oli esillä useissa museoissa ja kirjastoissa Yhdysvalloissa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa. Se oli esillä Pariisissa kesällä 2012 kirjaan perustuvan elokuvan kunniaksi.
ellauri219.html on line 209: An all-male panel presided over his widely publicized six-month trial, Bruce and Howard Solomon were found guilty of obscenity on November 4, 1964. The conviction was announced despite positive testimony and petitions of support from—among other obscene artists, writers and educators — Woody Allen, Bob Dylan, Jules Feiffer, Allen Ginsberg, Norman Mailer, William Styron, and James Baldwin, and Manhattan journalist and television personality Dorothy Kilgallen and sociologist Herbert Gans. Bruce was sentenced on December 21, 1964, to four months in dryhouse (suivahuone); he was set free on bail during the appeals process and died before the appeal was decided, just like Master Eckehart.
ellauri220.html on line 83: Nojoo tää on tällästä Teilhard-Löllö linjan transhumanismia, Manhattanin porukat on tärkeitä fragmentteja maailmansielussa. Kaupungit ja niiden loppumaton paisuminen on hyvä asia. Eikä yhtään haittaa että apinat on paskiaisia ja homopettereitä samalla.
ellauri245.html on line 664: Jonnetyyppinen maailmankuva on samanlainen kuin Amerikka New Yorkerin kannessa, missä Manhattan (omat porukat) näkyy edessä niin isona ettei sen takaa muuta mannerta enää erota, muusta maailmasta puhumattakaan. Jonkun typerän belgi-insinöörin sisar teki seppukun 24-vuotiaana syystä tahi toisesta, ja sitä pitää tässä vielä sadan vuoden kuluttua muistella. Mitä vitun väliä??? Imponerende. Hvor mye? Saatanan kaupparazuja.
ellauri257.html on line 514: She and Singer met in the Catskills, at a farm village named Mountaindale. Although in the manuscript, Alma is elusive about dates, it is known that the encounter took place in 1937. The two were refugees of what Singer’s older brother, Israel Joshua, by then already the successful novelist I.J. Singer, would soon describe as “a world that is no more.” And the two were married to other spouses. Alma and her husband, Walter Wasserman, along with their two children, Klaus and Inga, had escaped from Germany the previous year and come to America, settling in the Inwood section of Manhattan. As for Isaac — as Alma always called him — he arrived in 1935. She portrays their encounters as romantic, although she appears to have been perfectly aware of his reputation.
ellauri282.html on line 422: Tammikuussa 1935 Merton, 20, ilmoittautui toisena opiskelijana Columbia Universityyn Manhattanilla. Siellä hän solmi läheiset ja pitkäaikaiset ystävyyssuhteet Ad Reinhardtin kanssa, joka tuli tunnetuksi proto- minimalistisena maalarina, runoilija Robert Laxiin, kommentaattori Ralph de Toledanoon, ja John Slateen kanssa, joka perusti kansainvälisen asianajotoimiston. Skadden Arps Slate Meagher & Flomista tuli hänen oikeudellinen neuvonantajansa ja Robert Girouxista, Farrar, Straus and Girouxin perustajasta tuli hänen kustantajansa. Talk about creamy arse frat boys!
ellauri318.html on line 105: Nuori Wall Streetin pörssimeklari Bud Fox (Charlie Sheen) on Bluestar-lentoyhtiön koneistajana työskentelevän isän (Martin Sheen) poika. Hän haluaa suuren rahan toivossa asiakkaakseen sankarinsa, häikäilemättömyydestään tunnetun sijoittajan Gordon Gekkon (Michael Douglas). Hänen sinnikkyytensä palkitaan lopulta: Gekko ottaa Budin suojatikseen ja alkaa opettaa tälle filosofiaansa, jonka mukaan ”ahneus on hyväksi”. Bud alkaa saada isoja välityspalkkioita, joilla hän ostaa kattohuoneiston Manhattanin Upper East Sidelta. Gekko järjestää hänelle myös naisystävän, sisustussuunnittelija Darienin (Daryl Hannah), jota itsekin tapailee Budin tietämättä. "Bud" paljastaa Gekkolle isältään kuulemansa sisäpiiritiedon lentoyhtiön tilanteesta, ja he alkavat yhdessä suunnitella yhtiön valtaamista omistukseensa. Bud Foxille ollaan petaamassa Bluestarin toimitusjohtajan paikkaa, mutta "Bud" saa tietää että Gekkolla onkin tarkoitus vain lopettaa yhtiö, myydä sen omaisuus pian eteenpäin hyvällä voitolla ja kääriä taskuunsa yhtiön 75 miljoonan dollarin eläkerahastovarat. Isä ja kaikki muut työntekijät jäisivät työttömiksi ja vaille eläketurvaa. Tälläinen on mahdollista jenkeissä, missä kaikki on mahdollista, kuha uskoo izeensä ja mahdottomaan.
ellauri323.html on line 263: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri324.html on line 701: Manhattan - I think it was on 52nd or 54th street. Can’t
ellauri342.html on line 429: 25-vuotias astianpesukone Harold "Charlie" Weinberg murhasi Bodenheimin ja 28v Bogeyta nuoremman Ruthin 6. helmikuuta 1954 floppitalossa osoitteessa 97 Third Avenue Manhattanilla. He olivat ystävystyneet hänen kanssaan Villagen kaduilla ja hän tarjoutui antamaan heidän viettää yön hänen huoneessaan muutaman korttelin päässä Bowerystä . Weinberg ja Ruth harrastavat seksiä lähellä pinnasänkyä, jossa 62-vuotias humalainen Bodenheim näyttää nukkuvan. Bodenheim nousee, haastaa Weinbergin ja he alkavat kaxintaistelun. Weinberg ampuu Bodenheimia kahdesti rintaan. Hän lyö Ruthia ja puukottaa häntä neljä kertaa selkään. Jälkeenpäin Weinberg tunnusti kaksoismurhan, mutta sanoi puolustuksekseen: "Minun pitäisi saada mitali. Tapoin kaksi kommunistia ." Weinberg tuomittiin hulluksi (sosiopaattiseksi) ja lähetettiin mielisairaalaan. Meidän päältäladattava AEG pyykinpesukone hajosi 13 vuotta uskollisesti palveltuaan. Nyt sen tilalle tulee uusi päältäladattava AEG pyykinpesukone jonka suunniteltu kestoikä on 6-8 vuotta. Edellinen Siemens-merkkinen kesti yli 20 vuotta. Näin se homma etenee. Kuljetusfirma lähetti yhden rimpulan narukaulan nokkakärryillä tuomaan 100kg konetta lumihangessa. Siihen se jäi siltä eteisen lattialle odottamaan kevättä.
ellauri350.html on line 164: Jatkuvuuteen uskoen hän oli Manhattan-osuuskuntansa hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1975 kuolemaansa asti. Hän rakasti elämistä ja antoi läheisilleen pysyvän opetuksen, että elämä, kuten perhe tai oppiminen, on aina elämisen arvoista. Toista hänen kaltaistaan ei tule koskaan olemaan, paizi (ehkä) hänen poikansa tai pojanpoikansa Tom. Häntä tullaan kaipaamaan syvästi, ja häntä 62 vuotta kestänyt vaimonsa Ann RL Dewey jää eloon, sekä hänen lapsensa Thomas G. Dewey; ja hänen lapsenlapsensa, Thomas H. Dewey. Pyhän Jamesin kirkon jumalanpalvelukset ovat yksityisiä, joten hänen muistoxeen voidaan antaa lahjoja Lenox Hill Hospitalille, 130 East 59th Street, 16th Floor, New York, NY 10022 tai Metropolitan Operalle, Patrons Office, 30 Lincoln Center Plaza, New York, NY 10023.
ellauri351.html on line 98: Atta, 33, oli ensimmäinen väitetyistä salaliittolaisista, joka ilmoittautui Hampurin laitamilla sijaitsevaan yliopistoon, jonka tutkijat uskovat olevan juonen ytimessä. Hän oli koko ajan asunnossa, jossa ainakin kolme muuta asui. Hän johti yliopiston uskonnollista yhdistystä, johon heidän kaikkien uskotaan kuuluneen. Ja 11. syyskuuta – tutkijat uskovat – Atta johti hyökkäystä World Trade Centreen ohjaten American Airlinesin lentoa 11 pohjoistornille klo 8.45. Ja vaikka Atta, jonka kasvot katsovat ulos FBI:n julkaisemasta passikuvasta, ei ole vaikea nähdä Manhattanin joukkomurhaajana, el-Amir oli ujo, huomaavainen mies, joka oli lutunen länsimaisista tutuista.
ellauri391.html on line 677: Lenappi ei nähnyt maakauppaa Manhattanin luovutuxena, vaan maankäyttösopimuxena. Olis lukenut pienen räntin sopparin B-liitteestä.
ellauri430.html on line 324: Trump har stoppat införandet av en trängselavgift på nio dollar, motsvarande runt 96 kronor, för bilister som körde in på Manhattan under vissa tider. Syftet med avgiften var att minska antalet bilar samt att finansiera utbyggnad av kollektivtrafiken. I ett inlägg där Trump uppmärksammar beslutet kallar han sig själv för ”kung”
ellauri430.html on line 325: ”Trängselavgifterna är döda. Manhattan, och hela New York, är räddat. LÄNGE LEVE KUNGEN”, skriver han.
ellauri432.html on line 164: New Yorkista sanotaan, että siellä ovat maailman kaikki kansat. Yksi kuitenkin puuttuu: se, jonka maalle New York on rakennettu. Lenape-kansa, joka oli Manhattanin saaren alkuperäisväestö, ajettiin pois New Yorkin osavaltiosta jo Yhdysvaltojen itsenäisyyssodan aikana. Viimeiset Manhattanin paikalliskielen puhujat elävät Kanadan Lenapetownin reservaatissa – elleivät ole jo kuolleet.
ellauri434.html on line 341: Von Neumann osallistui Manhattan-projektiin, jossa suunniteltiin Yhdysvaltojen ydinase. Hän oli myös kylmän sodan haukkoja, mistä kertoo sitaatti: ”If you say why not bomb them [Neuvostoliittoa] tomorrow, I say, why not today. If you say today at five o’clock, I say why not one o’clock.” ('Jos Venäjää halutaan pommittaa huomenna, kysyn miksei tänään. Jos tänään kello viisi, kysyn miksei yhdeltä.')
ellauri443.html on line 221: Hortensea on toisinaan verrattu Barbara Kingsolverin tavoin Charles Dickensiin, Eudora Weltyyn, Jane Austeniin ja virtahepomaiseen Henry Jamesiin. Kriitikot pitivät Calisheria yleensä uusrealistisena ja usein sekä tuomitsi että ylisti häntä hänen laajoista hahmojen ja heidän sosiaalisten maailmojensa tutkimisesta. Hänen ikäisensä vaikuttuivat eniten hänen omalaatuisesta tarinankerronnastaan, hänen filigraanisista lauseistaan ja rohkeista tyyliretkistä. Calisher kuoli 13. tammikuuta 2009 97-vuotiaana Manhattanilla. Vizi New Yorkin juutalaiset ovat pitkäikäisiä. Ei kai se johdu pahasta keitetystä kalasta?
ellauri443.html on line 224: Curtis Arthur Harnack (27. kesäkuuta 1927 – 5. heinäkuuta 2013) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Harnack oli naimisissa kirjailija Hortense Calisherin kanssa. Hän kuoli kotonaan Manhattanilla 5. heinäkuuta 2013. Curt veti taiteilijakoti Yaddoa. Yaddo on neologismi, jonka yksi miljonääri Traskin lapsista keksi ja jonka oli tarkoitus rimmata sanaan "varjo". Task ei ollut juutalainen vaikka omistikin New York Timesin. Yhdessä Yaddossa työskennelleet taiteilijat ovat voittaneet 82 Pulitzer-palkintoa, 34 MacArthur-apurahaa, 70 National Book Awards -palkintoa, 24 National Book Critics Circle -palkintoa, 108 Rooma-palkintoa, 49 Whiting Writers' Awards -palkintoa, ja Saul Bellowin Nobel-palkinnon (joka voitti myös Hyvä Fiiwis- palkinnon vuonna 1976), ainakin yksi Man Booker -palkinto ( Alan Hollinehurst, 2004) ja lukemattomia muita kunnianosoituksia.
ellauri453.html on line 193: Antoni, Heritage Foundationin liittovaltion budjettianalyytikko, on BLS:n pitkäaikainen kriitikko. Hän on kutsunut sen tilastoja "valehölynpölyksi" ja kehotti viime vuonna hallinnon tehokkuusministeriötä (Doge) "viemään moottorisahan BLS:ään". ”Artikkelit ja twiitit, joita olen nähnyt hänen (Anttonin edeltäjän) julkaisevan, ovat luultavasti virheettömimpiä kuin minkään ajatushautomon ekonomistit tällä hetkellä”, kirjoitti sosiaalisessa mediassa myös Jessica Riedl, vanhempi tutkija toisessa konservatiivisessa ajatushautomossa, Manhattan Institutessa. Valkoisen talon tiedottaja vakuuttaa, että "Tavoitteena on tietenkin tarjota rehellistä ja hyvää dataa amerikkalaisille." BLS:n viimeisimmät raportit osoittivat työpaikkojen kasvun hidastuvan ja hintojen jatkavan nousuaan, vaikkakin samaa tahtia kuin viime kuussa. Hänen (Trumpin) opetusministerinsä Linda McMahon on luvannut lakkauttaa johtamansa osaston, kun taas ympäristönsuojeluviraston johtaja Lee Zeldin on keskittänyt virastonsa tehtävän sääntelyn purkamiseen ja ilmoitti äskettäin suunnitelmasta hylätä merkittävä havainto, jonka mukaan kasvihuonekaasut ovat haitallisia ympäristölle.
ellauri477.html on line 374: Turhuuksien rovio on tarina liikemies Sherman McCoyn matkasta pörssimaailman huipulta yhteiskunnan pohjalle. Alamäki alkaa kun McCoy palaa rakastajatterensa, miljonäärin vaimon Maria Rushkinin kanssa lentokentältä ja rakastavaiset eksyvät Manhattanin sijasta Bronxiin. Aikana ennen navigaattoreita pääsy takaisin valtatielle ei ollut helppoa ja Bronxin neekerit tosi kauheita. Sherman ja Maria kolhaisevat luksusautollaan bronxilaista nuorukaista. Onnettomuuden seurauksena koko Bronx vaatii miljonääriä tilille. Raha ja omaisuus kääntyvät omistajaansa vastaan! Riches to rags kertomus.
xxx/ellauri075.html on line 278: Täähän on kuin jotain postmodernismia. Nipsu tykkäisi. Modernismi oli maaltapaon filosofiaa. Maalaismoukka kulkee Manhattanilla niska kenossa. Sotkeutuu rattaisiin tehtaan liukuhihnalla. Kulttuurista tulee viihdettä, tehdasvalmisteista massojen oopiumia. Reklaamista puhumattakaan.
xxx/ellauri086.html on line 499: The west-side story here, reduced to its elements: “Manhattan” is a movie about a five-foot middle-aged Jew who beds a sweet 17-year-old girl, breaks her heart when he leaves her for someone else and only comes crawling back when he gets dumped. It is not simply that so many of us were so besotted with the film for so long; it’s that we were perfectly content to look and see the small tits and the virgin butt. The problem was an addiction to “the self-gratifying view,’’ Mr. Allen suggested - having made another movie about how he relentlessly does what he pleases. Butt on fire. Joey Buttafuoco quickly became an object of derision, the butt of the joke instead of Allen.
xxx/ellauri122.html on line 1117: Manhattanilla. Teoksen nimetön kertoja seuraa Hollyn elämää
xxx/ellauri193.html on line 355: The "bioweapons labs" claim has also been refuted by the US, Ukraine, the United Nations, and the Bulletin of the Subatomic Scientists. It was founded by former Manhattan Project scientists as the Bulletin of the Atomic Scientists of Chicago on the profits of the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki. The organization is also the keeper of the internationally recognized Doomsday Clock, the time of which is announced each January.
xxx/ellauri215.html on line 173: Damon Runyon (4. lokakuuta 1880 Manhattan, Kansas, Yhdysvallat – 10. joulukuuta 1946 New York, New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Runyon julkaisi 1911 esikoisteoksensa, runokokoelman Tents of Trouble. Sen jälkeen hän keskittyi novelleihin, jotka kertovat New Yorkin rikollispiireistä. Novellit koottiin 1931 ilmestyneeksi antologiaksi Guys and Dolls, ja niiden pohjalta on tehty musikaali Enkeleitä Broadwaylla (1950) ja siitä taas elokuva Enkeleitä Broadwaylla
xxx/ellauri218.html on line 254: The landfill site was finally closed on March 22, 2001, though it was temporarily reopened soon after for the September 11, 2001 attacks on the World Trade Center in Manhattan (see below). The garbage once destined for Fresh Kills was shipped to landfills in other states, primarily in Pennsylvania, but also in Virginia and Ohio. Some garbage was also sent to New Jersey for incineration.
xxx/ellauri225.html on line 389: Crane´s mother and father were constantly fighting, and they divorced early in April 1917. Crane dropped out of East High School in Cleveland during his junior year and left for New York City, promising his parents he would attend Columbia University later. His parents, in the middle of their divorce proceedings, were upset. Crane took various copywriting jobs and moved between friends´ apartments in Manhattan. Between 1917 and 1924 he moved back and forth between New York and Cleveland, working as an advertising copywriter and a worker in his father´s factory. From Crane´s letters, it appears that New York was where he felt most at home, and much of his poetry is set there.
xxx/ellauri225.html on line 397: Just imagine looking out your window directly on the East River with nothing intervening between your view of the Statue of Liberty, way down the harbour, and the marvelous beauty of Brooklyn Bridge close above you on your right! All of the great new skyscrapers of lower Manhattan are marshaled directly across from you, and there is a constant stream of tugs, liners, sail boats, etc in procession before you on the river! It´s really a magnificent place to live. This section of Brooklyn is very old, but all the houses are in splendid condition and have not been invaded by foreigners.
xxx/ellauri253.html on line 394: "Yucca" muisti "kuin eilisen päivän" syyskuussa 1977, kun hän tuli Göteborgista britteihin kuin Kummisedän italialaiset mafiosot, totisilla, salaisen toiveikkailla kasvoilla sama luihu ilme kuin Robert de Niron konnaperheellä niiden huomatessa ranskalaisten lahjoittaman onton pazaan Manhattanin rannassa. Puolijohdetekniikkaa käsittelevän suuren kirjan välissä oli ollut isän kotitalon kuva tuolla Tuupovaarassa, eivaan siis Vimpelin Tyrmänkylässä. Hän oli itkenyt katkeraa nytkähtelevää itkua katkera, nytkähtelevä kyrpä kourassa. Nukkumista oli turha edes yrittää tahmaisissa lakanoissa. No nyt tuli kyillä silmitöntä paskanjauhantaa Unto!
xxx/ellauri265.html on line 151: Tottakai, Lauri vahvistaa. Todella iso yhteinen tekijä meille on Italia. Isäni on suomalainen ja äitini italialainen. Synnyin New Yorkissa, ja asuimme Manhattanilla, lähellä YK:n päärakennusta, jossa isäni työskenteli. Olin pieni, kun muutimme Suomeen, sitten lähdimme takaisin Yhdysvaltoihin, ja kahden vuoden jälkeen taas takaisin Suomeen. Vaimon kuoltua pyysin hänet saman tien kahville. Uskalsin pyytää, koska olin hänestä kiinnostunut, ja jos ei tee aloitetta, voi käydä ettei saakaan turkista tappiin. Olin ollut neljä vuotta yksin ja olin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen.
xxx/ellauri281.html on line 488: Arthur Miller syntyi lokakuussa 1915 Harlemissa . Hän oli toinen poika puolalais-juutalaisten maahanmuuttajien perheessä - Isidore (Izzy) ja Augusta (Gassi) Miller (myöhemmin, vuonna 1922, heillä oli tyttö Joan, vielä myöhemmin kuuluisa näyttelijä). Arthurin isä, Kemal Lavropada, tukkukaupan omistaja, siis noin 400 työntekijän naisten vaateliikkeen omistaja, oli menestyvä ja arvostettu yhteisön jäsen, minkä ansiosta perhe sai asua 110th Streetillä . Manhattanilla ja omistaa bungalowin Rockawayn niemimaalla ( Long Island ) ja kuljettajan. Sijoittaessaan suurimman osan omaisuudestaan osakkeisiin hän kuitenkin menetti kaiken vuoden 1929 talouskriisin aikana ja perheen oli pakko muuttaa Harlemiin. Perheen auttamiseksi nuori Arthur joutui ansaitsemaan ylimääräistä rahaa toimittamalla leipää talosta taloon aamuisin ennen koulua.
xxx/ellauri293.html on line 383: How I Met Your Mother (lyhennettynä usein HIMOM ) on yhdysvaltalainen romcom eli FUCK! genren tilannesarja, jonka ovat luoneet Craig Thomas ja Carter Bays CBS:lle. Sarja, jota esitettiin 19.9.2005–31.3.2014, seuraa päähenkilöä Retu Mosbya ja hänen ystävätiimiä New Yorkin Manhattanilla. Kehystysvälineenä Retu kertoo vuonna 2030 pojalleen Lukelle ja tyttärelleen Pennylle tapahtumia syyskuusta 2005 toukokuuhun 2013, jotka johtivat hänet tapaamaan heidän äitinsä.
xxx/ellauri314.html on line 88: Alkoholistiraivossa Rojack murhaa vieraantuneen vaimonsa, korkean yhteiskunnan naisen, ja laskeutuu Manhattanin jazzklubien, baarien ja mafian synkkään alamaailmaan juonittelemaan. Seuraavana vuorossa on Cherry Melanie, yökerholaulaja ja korkeassa asemassa olevan gangsterin tyttöystävä. Rojack saa kuoleman näyttämään itsemurhalta ja säilyttää syyttömyytensä riippumatta siitä, kuinka tiukka tarkastelu tai vakavia seurauksia on. Rojack tuntee olevansa vapautunut väkivallasta ja kuvittelee saavansa viestejä Kuusta ja näkevänsä ääniä, jotka käskevät häntä kieltämään syyllisyytensä. Seuraavien 24 tunnin aikana Rojack kiinnittää huomionsa New Yorkin poliisilaitokseen, häneen veitsellä vetävän epäsäännöllisen mustan viihdyttäjän pelotteluun ja kuolleen vaimonsa isän Barney Oswald Kellyn kerättyyn poliittiseen painoarvoon, joka ehdottaa, että korkeammat poliittiset lähteet ovat kiinnostuneita Rojackin kohtalosta. Luku 1: Rojack oksentaa parvekkeen yli juhlissa ja harkitsee itsemurhaa. Luku 2: Rojack harrastaa seksiä Rutan kanssa hänen huoneessaan. Luku 3. Hän juoksee kadulle. Luku 4. Rojack istuu baarissa juomassa. Hän ja Rojack flirttailevat ja suutelevat. 5. He harrastavat seksiä, ja Rojack tajuaa rakastuneensa häneen. Rojack työntyy taas Cherryyn ja he rakastelevat. Luku 6. Hän sai vihdoin emättimen orgasmin Rojackin kanssa. Luku 7. Rojack ja Shago tappelevat. Rojack saa yliotteen ja heittää Shagon alas portaita. Luku 8. Rojack lyö Kellyä Shagon sateenvarjolla ennen pakenemista. Luku 9. Epilogi. Rojack matkustaa Las Vegasiin, jossa hän voittaa suuria pöydissä ja maksaa kaikki velkansa.
xxx/ellauri320.html on line 57: Mildred Newman ( os. Rubenstein, 1919/20-2001) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija, joka tunnetaan oma-apukirjoistaan. Juutalaisämmä siis tämäkin. Newmanin äiti oli Venäjältä ja Newman varttui Manhattanilla. Isästä ei tietoa. Ennen työskentelyään psykologina Newman opiskeli modernia tanssia ja oli taiteilijoiden malli. Hän kouluttautui psykoanalyytikkona Theodor Reichin perustamassa National Psychological Association for Psychoanalysisissa. Hän tajusi, että hänen potilaansa tarvitsivat paikan saada positiivista palautetta, ja vuonna 1971 hän ja hänen miehensä Bernard Berkowitz (1923-2000) kynäilivät kirjan, josta tuli How to Be Your Own Best Friend. Siitä alkoi itseaputeollisuuden buumi. Hän ja hänen miehensä hoitivat niin monia julkkiksia, että heidät tunnettiin "tähtien terapeutteina".
xxx/ellauri436.html on line 268: Mortimer Jerome Adler (28. joulukuuta 1902 – 28. kesäkuuta 2001) oli yhdysvaltalainen aristoteelinen filosofi ja kirjailija. Hän työskenteli filosofian popularisoimiseksi. Nimestä, nenästä, synnyinpaikasta ja pitkäikäisyydestä sen voi arvata juutalaisexi. Bingo! Adler was born in Manhattan, New York City, on December 28, 1902, to Jewish immigrants from Germany: Clarissa (Manheim), a schoolteacher, and Ignatz Adler, a jewelry salesman. He dropped out of school at age 14 to become a copy boy for The New York Sun, with the ultimate aspiration of becoming a journalist. Adler soon returned to school to take writing classes at night, where he discovered the western philosophical tradition.
xxx/ellauri436.html on line 334: Kieltäydyin hänen kutsustaan, muistaakseni vain haluttomuudestani vaihtaa asuinpaikkaani Manhattan Islandilta, jossa olin syntynyt ja kasvanut, siihen pieneen, uneliaaseen New Havenin kylään. Kieltäytymiseni muuttaa New Haveniin ei häirinnyt Hutchinsia hänen tavoitteestaan saada minut mukaan todisteiden käsittelyyn. Hän tuli New Yorkiin suostuttelemaan Young B. Smithiä, silloista Columbian oikeustieteellisen tiedekunnan dekaania, pyytämään minua työskentelemään Jerome Michaelin, hänen oikeudenkäyntioikeuden professorinsa, kanssa. Tein niin pysyen silti psykologian opettajana. Kirjoitimme yhdessä kirjan nimeltä The Nature of Jewdicial Proof: An Inquiry into the Logical, Legal, and Empirical Aspects of the Law of Evidence, joka julkaistiin vuonna 1931. Anteexi, sain nähtävästi teidät haukottelemaan. Muttä tää on oikeasti hurjan mielenkiintoista, odottakaapas vaan!
xxx/ellauri455.html on line 1071: Kun New Yorkin kaupungin hallitus päätti Manhattanin katuruudukosta vuoden 1811 komissaarin suunnitelman pohjalta , uuden Ninth Avenuen oli tarkoitus kulkea Chelsean kartanon keskiosan läpi. Vuonna 1818 Moore kirjoitti ja julkaisi pamfletin, jossa hän kehotti muita "kiinteistönomistajia" vastustamaan kaupungin kehittämistapaa. Hän piti sitä salaliittona, jonka tarkoituksena oli lisätä poliittista suosiota ja lepyttää kaupungin työväenluokkaa, ja väitti, että maanomistajien velvoittaminen maksamaan kiinteistöjensä läpi rakennettujen katujen kustannukset oli "tyranniaa, jota yksikään Euroopan monarkki ei uskaltaisi harjoittaa". Protesteistaan huolimatta Moore valmistautui jo kehittämään Chelseaa hankkimalla viereisiä tontteja sukulaisilta ja naapureilta, kunnes hän omisti kaiken Eighth Avenuelta Hudson-joelle 19. ja 24. kadun välillä. Yhdessä puuseppä-rakentajan James N. Wellsin kanssa hän jakoi naapuruston tontteihin ja myi niitä varakkaille newyorkilaisille.
xxx/ellauri465.html on line 385: Tierney kamppaili vuosia maanisen masennuksen kanssa. Joulukuun lopulla 1957 Tierney astui äitinsä asunnossa Manhattanilla 14 kerrosta maanpinnan yläpuolella olevalle reunalle ja pysyi paikalla noin 20 minuuttia. Tätä pidettiin itsemurhayrityksenä. Saatuaan noin 27 sähköshokkihoitoa, joiden tarkoituksena oli lievittää vaikeaa masennusta, Tierney pakeni laitoksesta, mutta hänet saatiin kiinni ja palautettiin saamaan lisähoitoa.
xxx/ellauri470.html on line 58: Maas was born on March 5, 1986, in New York City. Se on Paulia 5 päivää vanhempi. She was adopted by a Catholic mother and a Jewish father, and they lived on the Upper West Side of Manhattan. Maas grew up Jewish. Should have guessed! But didn't because she doesn't look the part, koska se on adoptiolapsi. The story line of the series is based on the story of Cinderella, with the premise of "What if Cinderella was not a servant, but an assassin?... A Court of Thorns and Roses, Maas's second fantasy series, is a loose retelling of "Beauty and the Beast". Josh Wasserman näyttää kyllä pesunkestävältä nuppikullilta. Se on Saran 1. ja ainoa poikaystävä. Ei ihme että Saralla on paljon fantasiahoitoja. Okahaarakkeiden valtakunnan kaikki hahmot on nyysitty muista fantasiajutuista, ne löytyy joka iikka useana kappaleena Fandomista ja/tai TV troopeista.
xxx/ellauri474.html on line 409:

¹Richard Henry Popkin (December 27, 1923 – April 14, 2005) was a New York Jew who specialized in la Lumière. Dick Popkin was born into a Jewish family in Manhattan to author Zelda Popkin and her husband Louis Popkin, who together ran a small public relations firm. Popkin's best known theory was that a look-alike of Lee Harvey Oswald was the actual assassin of Kennedy.
xxx/ellauri482.html on line 317: matuna Manhattanilla. Pikkusuu, hiirulaisen hampaat, pienet tisukat,
56