xxx/ellauri125.html on line 496:
xxx/ellauri126.html on line 296: Hemmetti, kumpikohan tässä oli isompi narsisti, muna vaiko kana. Vittuako keski-ikäsen ämmän piti ruveta mummulle vittuilemaan, olisi vaan pitänyt turpansa kiinni ja kiittänyt. Jotain vitun valtataistelua ruuasta. Saavutettuaan tason 5 apina tuntee olevansa ize Kosmos. Voi helvetti! Extoi kuulosta jo aika narsistiselta? Samoilla linjoilla on Paulan mukaan olleet muun muassa Margaret Mahler (kekä?), Jean Piaget ja Erik Erixon (ei sunkaan se USA:n löytänyt viikinki?) No ei vitussa niillä ollut tota viiden portaan huuhailua, ne on vaan tavallisia kehityspsygologeja. Paula on vitun epämääräinen ollaxeen tietokirjailija. "Yritän izekin koko aika palauttaa mieleeni, etteivät muut ihmiset välttämättä nää maailmaa samasta näkökulmasta kuin mä." No ei vitussa nää, ellei ne seiso just sun paikalla, mikä ei lie mahollista vaiheissa 4 eikä 5. No nyttemmin Paola iloizee virheistä ja epätäydellisyydestä, varmasti täydellisestä hölmöydestäkin.
xxx/ellauri126.html on line 313: Margaret Schönberger Mahler tai Margit Mahler (1897–1985[1]) oli unkarilainen psykiatri ja psykoanalyytikko, joka esitti teorian lapsen varhaiskehityksestä. Länsi-Unkarissa syntynyt Mahler opiskeli Unkarissa ja Saksassa. Hän siirtyi toisen maailmansodan vuoksi ensin Lontooseen ja sitten New Yorkiin.
xxx/ellauri126.html on line 314: Lapsen minuuden kehityksen vaiheet kolmeen ikävuoteen mennessä Mahlerin mukaan:
xxx/ellauri126.html on line 316: Autistinen vaihe. Elämän ensi viikkoina lapsi elää eristyneisyyden tilassa, eikä ymmärrä itseään erilliseksi osaksi maailmassa. Vauva viettää suurimman osan ajasta nukkuen. Mahler hylkäsi myöhemmin tämän vaiheen olemassaolon.
xxx/ellauri128.html on line 511: Bukowski piti yllä "renttukirjailijan" imagoa. Hänellä oli kuitenkin useita pitkäaikaisia työpaikkoja; hän työskenteli postissa yhteensä 11 vuotta. Hän työskenteli yövuorossa voidakseen käydä iltapäivisin laukkaradalla lyömässä vetoa hevosista. Noista vuosista hän kirjoitti menestysteoksensa Postitoimisto (1971). Bukowski käytti runsaasti alkoholia ja oli kuolla alkoholinkäyttönsä seurauksena jo alle 40-vuotiaana. Hänet vietiin sairaalaan hänen oksennettuaan runsaasti verta, ja hän tarvitsi lukuisia verensiirtoja. Hän kuunteli klassista musiikkia, kuten Mahleria ja Sibeliusta.
xxx/ellauri296.html on line 347: Lyytikäinen siirtyi toimitusjohtajaksi Tampereelle Teos-nimiseen kustannusyhtiöön, jossa hän kustansi muun muassa aikansa menestyskirjailijan Hedwig Courths-Mahlerin teosten suomennoksia. Hän ryhtyi myös päätoimittamaan yhtiön Revontuli-lukemistoa 1932, mutta sitä ei saatu kannattamaan. Samoihin aikoihin Lyytikäinen menetti säästönsä pankin konkurssissa. Lyytikäinen palasi Helsinkiin ja kokeili vielä nimiinsä hankkiman Revontulen kustantamista siellä mutta luovutti. Yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa hän perusti uuden lukemistolehden Avun, markkinoiden kolmannen lehden jonka myyjiksi värvättiin työttömiä. Pian kaksi aiemmin saman idean keksinyttä kilpailevaa lehteä, E. J. Paavolan Urpu ja Antero Kajannon Lukki jouduttiin lopettamaan, kun Apu oli sisällöltään parempi ja tarjosi työttömille myyjille suuremman provision.
7