ellauri017.html on line 83: Vuonna '86 mulla oli joku kesäkoulu Saksassa, Saarbrückenissä. Sillä reisulla viivyttiin jonkun aikaa Münchenissä Rikun ja Wokun vieraina. Meillä oli John ja ihan pikku Pauli silloin messissä, Paul oli vasta puolivuotias.
ellauri037.html on line 592: Siellä oli mukavaa, sai seurustella aatelisten kaa. Sieltä palattuaan se hoiteli hyppykuppaa Münchenissä vuosikausia. Berliinissä se opetteli epsanjaa ja luki Pedro Calderón de la Barcaa, Lope de Vegaa, Miguel de Cervantesia ja erityisesti Baltasar Graciánia. Viimeximainittu oli joku barokkijesuiitta josta tykkäs sekä Sope että mursuwiiksi Nietsche. Täytyypä tutustua, saa varmaan suuttua.. Sit se koitti taas luennoida Hegelin päälle omia pöperryxiä, mut taaskin opiskelijat äänesti jaloillaan. Koitti saada kännöstöitä huonolla menestyxellä. Ei ihan mennyt putkeen hommat Sopella.
ellauri038.html on line 198: Max Weber kuoli keuhkokuumeeseen Münchenissä 14. kesäkuuta 1920.
ellauri038.html on line 243: Se oli hyvin tarkka hetki: pääsiäissunnuntai. Musta on herkullisen ironista että se oli just pääsiäissunnuntai, koska silloinhan jumala just kuoli, niinkuin Nietzsche tähdensi. Paizi eze nousi uudestaan ja jatkoi juoxuaan kuin Lasse Viren Münchenissä, toisin kuin Nietzsche, joka jäi rojottamaan sijoilleen.
ellauri050.html on line 495: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri050.html on line 497: Lokakuusta 1911 toukokuuhun 1912 Rilke asui Duinon linnassa lähellä Triesteä. Hän aloitti siellä runokokoelmansa Duinon elegiat kirjoittamisen. Teos valmistui vasta helmikuussa 1922. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa runoilija oli Saksassa. Hänen ei ollut mahdollista palata Pariisiin, ja suurimman osan sota-ajasta hän viettikin Münchenissä. 11. kesäkuuta 1919 hän siirtyi Sveitsiin.
ellauri196.html on line 306: Vuonna 1817 hän aloitti teologiset opinnot Bernissä, missä hän valmistui 1820. Oltuaan viransijaisena isänsä kanssa työssä Utzenstorfissa hän jatkoi opintojaan 1821 Göttingenissä vuoden. Me oltiin yötä Göttingenissä Johnin Susannan ja Charlotten kanssa matkalla Dresdeniin. Olipa vaisu tuppukylä. Olis kannattanut mennä Erfurtiin Göttingenin sijasta. Myöhemmin opintomatkallaan hän vieraili Rügenin saarella, Berliinissä, Weimarissa, Leipzigissa, Dresdenissä ja Münchenissä. (Rügen kz Nipi ja Kurki-Suoniot)
ellauri274.html on line 167: 1:26:35 недавней конференции Мюнхене звучали бесконечные обвинения в адрес России складывается впечатление что это 1:26:35 äskettäin Münchenissä pidetyssä konferenssissa Venäjää vastaan ​​esitettiin loputtomasti syytöksiä, saa sellaisen vaikutelman, että näin
ellauri373.html on line 416: Toinen hätätyö (juutalaisvihan uhrit). A. Rosenbergin kirjasta "Punainen rutto". Ed. Beisscher: Voiko kaѵегiа panna uuniin? Münchenissä 1922.
ellauri381.html on line 66: Vuonna 1941 Bandera vangittiin ja siirrettiin sitten Sachsenhausenin keskitysleirille. Syksyllä 1944 Saksan viranomaiset vapauttivat Banderan "ukrainalaisena vapaustaistelijana". Huolimatta siitä, että Banderan viemistä Ukrainaan pidettiin epätarkoituksenmukaisena, OUN * jatkoi taistelua Neuvostoliittoa vastaan etänä ​​noin 1950-luvun puoliväliin saakka tehden yhteistyötä länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa kylmän sodan aikana. Vuonna 1959 KGB-agentti Bogdan Stashinsky lopulta sai murhatuksi Banderasin kotona Münchenissä.
ellauri381.html on line 80: Stepan Andriyovych Bandera (Ukraina: Bandera, lempinimi Baba, tunnetaan myös nimellä Stefan Popel, 1. tammikuuta 1909 – 15. lokakuuta 1959) oli ukrainalainen äärioikeistolainen Ukrainan kansallismielisten järjestön (OUN-B) radikaalin militanttisiiven johtaja. Kun Stepan kuoli Münchenissä aloin käydä Tehtaankadun kansakoulua.
ellauri381.html on line 85: 22. kesäkuuta 1941, päivänä, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan, hän perusti Ukrainan kansalliskomitean. Komitean johtaja Jaroslav Stetsko ilmoitti Ukrainan valtion perustamisesta 30. kesäkuuta 1941 Saksan vangitsemassa Lvivissä. Julistus lupasi tehdä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Saksalaiset eivät hyväksyneet julistusta, ja Gestapo pidätti Banderan, koska hän kieltäytyi kumoamasta asetusta. Saksalaiset vapauttivat hänet syyskuussa 1944 siinä toivossa, että hän voisi taistella Neuvostoliiton etenemistä vastaan. Sodan jälkeen Bandera asettui perheensä kanssa Länsi-Saksaan. Vuonna 1959 KGB- agentti murhasi Banderan Münchenissä.
ellauri401.html on line 424: Vuoden lopulla kiista johti molemminpuolisiin erottamisiin. Saksan T. S:n hallinto päätti 8.12., että Idän Tähden Järjestön jäsen ei saa olla jäsenenä Saksan Teosofisessa Seurassa. Adyarissa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä T. S:n pääneuvosto päätti 30.12. erottaa Teosofisesta Seurasta Rudolf Steinerin ja samalla koko Saksalaisen Osaston, joka häntä yksimielisesti kannatti ja oli valinnut hänet eliniäkseen ylisihteeriksi. Tilanne johti Steineriin kohdistettuihin syytöksiin ja oikeuden- käynneillä uhkaamiseen, ja toisaalta Saksan T. S:n vuosikokoukses- sa vaadittiin Besantin eroa. Münchenissä perustettiin elokuussa Die Anthroposophische Gesellschaft, johon Saksan T. S. liittyi melkein ko- konaisuudessaan. Saksasta saapuneesta kehotuksesta myös melkein kaikki Suomen T. S:n ruotsinkieliset teosofit liittyivät siihen, ja Suomen T. S. menetti noin 150 jäsentä, joista useat olivat olleet mukana jo suomalaisen liikkeen varhaisvuosista alkaen. Ezevverran tästä veljeydestä Kain ja Aabel tyylillä.
ellauri432.html on line 460: Oswald Spenglerin nimi tuli ensimmäisen maailmansodan aikoihin yhtäkkiä tunnetuksi yli koko länsimaisen sivistyneen maailman, sillä sen aikana ilmestyi hänen Der Untergang des Abendlandes-teoksensa I osa ja sodan päättyessä sen II osa. Oswaldin elämän puitteet olivat melko karut. Hän syntyi Blankenburgissa (Harz) v 1880 posteljoonin poikana. Hänen äitinsä oli taiteellinen juutalainen. Kuten Grantzovit yleensä, Pauline oli boheemi , ja ennen kuin meni naimisiin Bernhard Spenglerin kanssa, seurasi tanssijasisaruksiaan kiertueilla. Ulkonäöltään hän oli pullea. Hänen temperamenttinsa, jonka Oswald peri, oli tunnelmallinen, ärtyisä ja synkkä. Oswaldin opinnot oli ohjaamattomia. Väikkäristä puuttui viitteitä. Vuonna 1905 Spengler sai hermoromahduksen. Oswald kirjoitti pääteoxensa kynttilän valossa vaikeissa oloissa nälkää kärsien yxinäisessä poikamiespoxissa Münchenissä. Vaurastuttuaan hän piti 2 esitelmää Helsingissä ja yhden Turussa. Kun The Decline of the Westin ensimmäinen osa julkaistiin, se oli villi menestys. Spengleristä tuli välittömästi julkkis. Masis opus sopi sodan hävinneiden sakarien mielialoihin. Sosiologi Max Weber kuvaili Spengleriä "erittäin nerokkaaksi ja oppineeksi diletantiksi", kun taas filosofi Karl Popper kutsui kirjaa "turhaksi".
ellauri432.html on line 510: Äisky kuoli 1910 kun Ossi oli 30-vuotias. Iskä (+ 1901) ei pitänyt intellektuelleista. Spengler *29.05.1880-08.05.1936 vietti viimeiset vuodet leppoisasti Münchenissä, söi weisswurstia ja leberkäseä, kuunteli Beethovenia, luki Molièrea ja Shakespearea, osti useita tuhansia kirjoja ja keräsi muinaisia turkkilaisia, persialaisia ja intialaisia aseita. Hän teki satunnaisia matkoja Harzin vuorille ja Italiaan. Hän kuoli sydänkohtaukseen 8. toukokuuta 1936 Münchenissä 55-vuotiaana.
ellauri439.html on line 268: Parvus ei halunnut palata takapajuiselle ja maatalousvaltaiselle Venäjälle ja niinpä hän muutti Saksaan, jossa hän liittyi Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen ja tutustui muun muassa Rosa Luxemburgiin. Hän yritti hankkia Saksan kansalaisuuden siinä kuitenkaan onnistumatta. Vuonna 1900 hän tapasi Münchenissä ensimmäistä kertaa myös Vladimir Leninin.
xxx/ellauri056.html on line 452: Friedrich Heinrich Jacobi 1743 –1819 oli luisevan näköinen jämäkkäleukainen länsisaksalainen filosofi, joka kehitti termin 'nihilismi' ja esitti sen olevan perussyy valistuksen ja kantilaisuuden epäonnistumiseen. Spekulatiivisen järjenkäytön sijaan hän puhui uskon ja ilmoituksen puolesta. Ei tykännyt briteistä eikä moosexenuskoisista. Syntyi tietysti Düsseldorfissa ja tottakai kuoli Münchenissä.
xxx/ellauri056.html on line 591: Friedrich Wilhelm Joseph (von) Schelling (27. tammikuuta 1775 Leonberg – 20. elokuuta 1854 Bad Ragaz) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina muun muassa Münchenissä ja Berliinissä.
xxx/ellauri057.html on line 1419: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri059.html on line 272: Piki käy Münchenissä psykankurssia kuha paranee mun kieleni.

xxx/ellauri116.html on line 408: Vuonna 1977 pseudo Sirkkis tuki terroristi Bruno Bréguet'ta ja kampanjoi hänen vapauttamisen puolesta. Noin 20-vuotiaana Geneven yliopiston opiskelijana Bruno Bréguet osallistui solidaarisuuteen kolmannen maailman vapautusliikkeiden kanssa. Hän tuli lähemmäksi Palestiinan asiaa, erityisesti sen jälkeen, kun pieni ryhmä palestiinalaisia militantteja yritti sabotoida lentokonetta Klotenin lentokentällä vuonna 1969 tavoitteenaan tuhota viisitoista tonnia sen ruumissa säilytettyä aseita, jotka oli tarkoitettu toimitettavaksi Israeliin. Israelilainen agentti teloi yhden kommandon jäsenistä hänen ollessaan vallassa revolverilla kurkkuun, ja kolme muuta tuomitaan vankeusrangaistukseen. Tästä Bruno radikalisoitui pahasti ja alkoi laittaa kapuloita USA-Israel hyökkäysvaunun rattaisiin, tosin enimmäxeen tunaroiden pahasti. Palattuaan lyhyenä Sveitsiin, jossa hän huomasi olevansa Interpolin hälytyksen kohteena, hän lähti veneellä Israeliin . Hänet pidätettiin 23. kesäkuuta 1970 Haifan satamassa kahden kilon räjähteitä hallussaan. Sitten hänet tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen. Pitkään kidutettiin, ennen kuin hänet suljettiin Yagurin vankilaan, sitten Ramlehiin. Hänet vapautettiin vuonna 1977 kansainvälisen komitean toiminnan johdosta, joka kokosi yhteen henkilöitä, kuten Jean-Paul Sartre , Simone de Beauvoir , Noam Chomsky , Alberto Moravia , Roland Barthes , Louis Althusser , Gilles Deleuze , Félix Guattari , Michel Foucault , Jacques Le. Goff , Edgar Morin , Friedrich Dürrenmatt , Günter Grass , Dario Fo , Franco Fortini ja François Genoud. Hänet karkotettiin Israelista 24.6.1977. Sakut epäilivät Brunon osallistuneen vuonna 1981 hyökkäykseen amerikkalaista radioasemaa Radio Free Europe vastaan ​​Münchenissä. Sitä sietää toivoa. Joku Andrian Hänni vielä väitti Bushin sotaretken aikana, että Breguet teki yhteistyötä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) kanssa ainakin vuodesta 1991 lähtien. Kyllä kai, vitun Andrian. "Meille on kerrottu epävirallisesti, että Bruno kuoli epähuomiossa kuulustelun aikana amerikkalaisessa tukikohdassa Etelä-Unkarissa."
xxx/ellauri227.html on line 527: Münchenissä löivät nahkahousut korttia tarok-korteilla, jotka muistuttavat tosi paljon tarot-kortteja. Tämä selvisi pitkäveteisellä kaljakierroxella Wokun kanssa Rosenbergstrassella Seijan ja Riitan kykkiessä sillä aikaa vessanpöntöllä syötyään pilallista riimihärkää.
xxx/ellauri280.html on line 221: Vuonna 1941 Bandera vangittiin ja siirrettiin sitten Sachsenhausenin keskitysleirille. Syksyllä 1944 Saksan viranomaiset vapauttivat Banderan "ukrainalaisena vapaustaistelijana". Huolimatta siitä, että Banderan viemistä Ukrainaan pidettiin epätarkoituksenmukaisena, OUN * jatkoi taistelua Neuvostoliittoa vastaan ​​noin 1950-luvun puoliväliin saakka tehden yhteistyötä länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa kylmän sodan aikana. Vuonna 1959 KGB-agentti Bogdan Stashinsky lopulta murhasi Banderasin Münchenissä.
xxx/ellauri296.html on line 168: Kommunismi oli tulevaisuuden aalto; mitkä olivat muutama sata miljoonaa ihmishenkeä edistymisen syynä? Sen täytyy tapahtua. Jos sen täytyy tapahtua, henkilö voi sanoa: "Minä vain autan sitä tapahtumaan; En tee sitä." Ajatus siitä, että on olemassa historiallisia voimia, jotka luovat nämä kataklysmit ja holokaustit, vapauttaa yhden kaikesta vastuusta. Se ei ole minun syyni. Otan vain tilauksia vastaan. Teen vain sen mitä historia sanoo. Juuri tämä mahdollistaa ihmisten olla sellaisia murhaajia. Ei ole yksilöllistä syyllisyyttä tai vastuuta. Jokainen toimii voiman alaisena. Isojen on nieltävä pieni. Heikkojen täytyy kaatua ennen vahvoja. Parhaiden on selviydyttävä banaaninkuorista. Sivilisaatioiden täytyy nousta ja kaatua ja nousta taas kuin Lasse Wiren Münchenissä.
xxx/ellauri296.html on line 633: Rudolf Carnap ja Joseph B. Soloveitchik olivat myös yleisössä Davosissa. (Kukahan se Soloveichik oli. Olikohan Dr. Walter Schneller kuulijoiden joukossa? Tuskinpa, se kävi Münchenissä Volkschulea.)
25