ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri073.html on line 246: Mutta suurin “Host”in ongelma on jalkanuotit. Luulit ehkä että jalkanuotit oli vaan kertalaaki hassuttelu Loputtomasssa läpässä? Luule uudestaan. “Host” keskeyttää lukemisen koko ajan hurjalla määrällä alaviitteitä alkaen Zieglerin söpöydestä aina radioteollisuuden sisäpiirin jorinoihin. Tälläiseen on absoluuttisesti nolla syytä; jos niissä on mitään hyödyllistä infoa ne olis voinut upottaa leipätextiin, ja ne joissa ei ole ois pitänyt vaan kumittaa. Jos “Host” olis ollut perusopiskelijoiden luovan kirjoittamisen kurssilla (esim. mun pitämällä), niin se ois saanut F:n monisanaisuudesta. Wallu pääsi kuin koira veräjästä löysällä prujauxella koska sen toimittajat oli rakastuneet tohon tavaramerkkimäiseen fetishiin tai ne ei vaan uskaltaneet loukata suurta Wallua valittamalla sen tyylistä (mikä selittää myös noi vakavat asiavirheet joista huomautin).
xxx/ellauri013.html on line 461: Sitten olis sitä sun peräänkuuluttamaa rakkautta ja kärsivällisyyttä. Tahtoo vaan olla niin, että rakkaus ja kärsivällisyys on häviäjän osa. Luulit 50-luvulla, että atomipommin pelko sais ihmiset sopupeliin. Ei saanut. Ei saanut edes maapallon ryöstöviljely vihreen vallankumouxen peitenimellä. Nyt uusi Bert voisi jännätä, kykeneekö ilmastonmuutos siihen. Mä en ole sellainen Bert. En edes bi. Vain latva-B.
xxx/ellauri056.html on line 294: 1800-luvulla valkoiset herrasväet rikastui kuin raketissa köyhälistön ja siirtomaiden selkänahasta. Sama meininki vaan jatkuu sijaiskärsijänä koko pallo. Maurice kermaperse koittaa jarrutella ja tarjoo mammonan kyytipojaxi yleviä näytelmiä kuten Pelleas ja Melisande. "Luultavaa on että jonain päivänä tulee hyvin voimakas vastavaikutus tuota aineellisten nautintojen intohimoa vastaan. " Luulit vaan. Ei tullut, tuli pää vetävän käteen ja suuri kärmistys siitä.
xxx/ellauri208.html on line 827: – Luulitko sinä, että minä lähtisin tuommoiseen paikkaan? Luulitko tosissasi?

5