ellauri020.html on line 522: Tyttökavereilla on huolia. Margon Tedin kevään housut paloi, Natalie heiluu Khalidin neljäntenä vaimona, Daisy on blondannut harmaat hapsensa ja puumailee nuoren Björn Borgin kaa, Veneseppo Lusijan mies roikkuu liivijengissä. Akusta on tullut Roope, joka sukeltelee rahalaarissa kuin hylje ja heittelee dollareita sateena päällensä. Ei enää edes koita tehdä Iinexen yllä sadetta.
ellauri020.html on line 637: Veneseppo Lusijan mafiosomies on kiristäny tilaajia valizemaan Lusijan. Lusija ei (muka) tienny siitä mitään. Tää menee ohi binesväen tavallisen manus manum lavat diilauxen, normikorruption, loukkaa ryövärien koodia. On aika näyttää mafiosolle ostrakismikorttia.
ellauri020.html on line 663: Sabrinaa haukuskellaan taas. Tähän Iivana palaa kuin koira oxennuxelle. Sabriina torvee ilkeästi kaikkialla Katrinkan erohäpeää. (Ei kait se ollut toi Liz Smith? Tuskin Liz vanha vuohi, nyt jo vainaja, jolle Ivana antoi eksklusiivin eron jälkeen. Ei todennäköistä.) Kosto elää, vaikka salanimellä. Lusijan liivijengimies on vangittu ja joutuu lusimaan. Spartalainen meininki: saa varastaa, muttei saa jäädä kiinni, siitä rankaistaan. Kaveruxet syö juustoja ja miettii elämää. Kuka osaa olla onnellinen? Koko ajanko? Ei kukaan. Mut onnen pipanoitakin voi syödä, kuin juustonmuruja. Sanoi Aapeli eli Simo Puupponen sotavuosina, siteeraten jotain vielä viisaampaa. Kuoli nuorena. Kirjoitti Savon Sanomiin. Mulla on ukki Lassin sidotut Savon Sanomat kellarissa. Isoja broadsheet kirjoja. Pitääpä joskus tshekata löytyykö niistä aitoja aapeleita.
ellauri020.html on line 702: Miehet on yhtä kusipäitä kuin ennenkin. Mutta tuo kukkia ja ihania lahjoja kuten ennenkin. Jotmuilee mukavasti siinä yhdessä paikassa entisvanhaan tapaan. Katinkan polvet pehmenee perinteisesti. Siinä on melkein pakko antaa perään, hellittää alushousun nyöriä, kun se suutelee niin ihanasti, tai silittelee sieltä ruokapöydän alla kuten Lusijan uusin, joku Patrick (Suppesko?) vielä kirjan viime sivuilla. Da gibt es überhaupt kein Nein. Oli Katriinakin monasti täpärällä luovuttaa, heittää pikkuhousut tiskille. (Niinhän se tekikin sen tshekkiohjaajan kanssa ihan alussa.)
ellauri023.html on line 1111: Sama meno jatkui vaimo Lusijan kaa sodan jälkeen entisessä kodissa, jonne ne muutti Esterin kotkannenän ja silmän alle. Lusija oli toinen kylmiö, ne ei juuri edes naineet keskenään. Sanoo elämäkerturi, johon ilmeisesti ei ole juuri luottamista. Primo bailas kavereiden kaa, Damiano Malabaila, se oli armoitettu seuramies ja julkkis.
ellauri023.html on line 1128: Oikeesti se oli pikku vekkuli, hauska mies, ihan hyvä kemisti, nörtti joka tykkäs hauskuttaa kavereita. Sille kävi vaan vähän hassusti. Tulee mieleen Kari Raivio, jolle kävi paremmin. Levin äiti Esther eli vielä dementtinä hengissä kun Leevi mätkähti. Vaimo Lusija, joka oli samaan aikaan kaupassa, kuoli samana vuonna myöhemmin. Leevi ei ollut masis leirillä. Siellä oli pakko seppoilla. Vanhana on vaikeampi olla seppo, tunnelin pää on lähellä, eikä sieltä näy valon pilkahdusta. Juna on vaan tulossa.
ellauri023.html on line 1174: Leevi kommentoi Jean (Hannes) Ameryn izaria 65-vuotiaana "rather tartly": leirillä semmoinen oli ylellisyyttä. "Elämisen business on paras suoja kuolemalta, eikä tää koske yxinomaan leirejä." Jos Leevi ylipäänsä teki izarin, siltä sitten loppui kai se business. Lapsia ei sillä ollut, dementti äiti vaan ja se tyly Lusija. Niitä kohtaan ei sillä riittänyt sitten enää sääliä.
ellauri032.html on line 630: Sami oli kakkafetishi Joycen bändäri, kunnes välit viilenivät kun Sammeli ei huolinut Joycen tytärtä Lusijaa koska se oli iskääkin sekopäämpi, täys skizo. Jung sanoi niistä et ne molemmat on uppoomassa jokeen, Joyce sukeltaa mut Lusija vaan vajoaa. Carlos Williams, joka oli Adam Driverin esittämän bussikuski runoilija Patersonin idoli, idolisoi myös Joycea.
ellauri155.html on line 233: Lusijanpäivä kallistuu kohti iltaa. Laahus laahustaa keskenään kärhämöiden kohti lämpökuolemaa. Hassua miten moni näistä persukummajaisista on vinosuisia. Esim Täysmaito kuvassa, mutta myös Peter Nyberg.
ellauri341.html on line 73: Varhaisin muistiinpano Nebukadnessar III:sta on asiakirja, jossa hänet mainitaan Babylonin kuninkaana 3. lokakuuta 522 eKr., mahdollisesti hänen valtaistuimelle nousemispäivänä. Hänen kapinansa oli luultavasti alun perin pyritty kumoamaan epäsuositun persialaisen kuninkaan Bardiyan valta, mutta Dareios I oli kukistanut Bardiyan kapinan alkaessa. Nebukadnessar III vakiinnutti nopeasti hallintonsa Babyloniassa ja otti haltuunsa paitsi itse Babylonin myös Borsippan, Sipparin ja Urukin kaupungit. On mahdollista, että hän onnistui hallitsemaan koko Babyloniaa Lusijan päivänä eli 13. joulukuuta.
10