ellauri019.html on line 136: Tämmösiä Panzerfausteja Calle autto purkaa laatikosta Ihantalan verilöylyssä. Se oli ollu Sakuissa just ennen sodan alkua koululaisvaihdossa, ja osas sen vuox tavata sakemannin käyttöohjetta. Mistä päästä panos sisään ja mistä ulos, kuva 1. Joku teknisesti lahjakkaampi kersantti ruhjo sillä sitten ryssän tankkeja. Verisexi tohjoxi. Äijät lensi tankista kuin tikkapelin tikat. Tai tukehtu sen sisään kuin itämeren shprotit purkkiinsa. Mitäs läxivät. No ei niidenkään mielipidettä siinä kysytty. Luoti päähän edestä tai niskalaukaus, siinä rivimiehen optiot. Loppu on historiaa, eli propagandaa.
ellauri055.html on line 600: 70-luvun keski-ikäisten ääliöiden kuvaus onnistuu Pirreltä hyvin. Olinhan siellä minäkin, voi se sanoa kuin ukko Luoti.
ellauri277.html on line 432: Pimahtanut Dent pitää Gordonia ja tämän perhettä panttivankina rakennuksessa, jossa Rachel kuoli. Batman käskee Dentiä vapauttamaan Gordonin lapset ja syyttää oikeita syyllisiä, nim. Jokeria. Dent ampuu Batmania ja uhkaa Gordonin poikaa. Luotiliiveillä varustautunut Batman tokenee ja ryntää Dentin kimppuun, jolloin molemmat putoavat alas rakennuksesta. Dent kuolee, mistä Batman loukkaantuu. Gordon toteaa Jokerin voittaneen tämän onnistuttua käännyttämään Dentin mielipuoleksi. Batman ei anna Jokerin voittaa vaan haluaa pelastaa Dentin maineen sankarina ja toivon symbolina. (No vittu tietyst! Että väsyttää...) Hän käskee Gordonin etsintäkuuluttaa Batmanin ja julistaa tämän syylliseksi Dentin suorittamiin murhiin. Poliisin aloitettua Batmanin ajojahdin, Gordon tuhoaa kirveellä Lepakkosignaalin, Fox tuhoaa jäljintälaitteen, ja Alfred Pennyworth polttaa Brucelle tarkoitetun Rachelin kirjatun kirjeen, jossa tämä kertoo suostuvansa Dentin kosintaan. Mitäpä sillä enää Waynen päätä vaivaamaan.
ellauri317.html on line 673: 8. (21.) tammikuuta 1918 V. A. Aleksandrovitš nimitettiin Cheka Felix Dzerzhinskyn varapuheenjohtajaksi. Hän vaati vasemmistososialististen vallankumouksellisten edustuksen lisäämistä komissiossa. Samaan aikaan hänestä tuli viran puolesta rikostentorjuntaosaston johtaja. Tuolloin hänen uskottiin kannattavan vahvasti yhteistyötä bolshevikkien kanssa ja vakaasti bolshevikkien taktiikoita. Dzeržinski sanoi Aleksandrovitšista: "...Hänen oikeudet olivat samat kuin minulla, hänellä oli oikeus allekirjoittaa kaikki paperit ja tehdä tilauksia minun sijastani. Hän piti suurta sinettiä... Luotin Aleksandrovichiin täysin. Työskentelin hänen kanssaan koko ajan komissiossa, ja hän oli melkein aina samaa mieltä kanssani, eikä havainnut juuri mitään kaksinaamaisuutta."
xxx/ellauri044.html on line 679: Luoti, marja, metku osas.
xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
xxx/ellauri173.html on line 319: Max ampuu kilpailussa taikaluotejaan ja osuu aina tarkasti maaliin. Sitten tulee seitsemännen luodin vuoro... Agathe on hermostunut, sillä hänellä on ollut epämääräisiä painajaisia ja kaikkialla näkyy huonoja enteitä... Max ampuu seitsemännen luotinsa... Luoti koukkaa kohti Kasparia, joka saa kuolettavan osuman. Paholainen ottaa Kasparin sielun haltuunsa. (Kaspar ei ollut ilmeisesti ottanut huomioon, että paholainen voi tappaa vain sellaisen ihmisen, joka on tietoisesti antautunut hänen valtaansa. Ja Kasparhan oli ainoa paikallaolija, perkeleen lisäxi, joka tiesi täsmälleen taikaluotien perkeleellisen alkuperän. Jumala oli taas kerran vessassa, ja Jeesus koko aika suihkussa.) Max joutuu selittämään syyn luodin omituiselle lentoradalle. Hän tunnustaa, että luotien valaminen tehtiin hieman oudoissa olosuhteissa. Paikalle sopivasti ilmestyvä erakko asettuu Maxin puolelle ja laittaa (tai pistää, muttei pane koska se on munkki) tapahtumat typerän ampumakilpailuperinteen syyksi. Paikallaolijat antavat Maxille anteeksi. Ja jos hän käyttäytyy vuoden ajan kunnolla, hän saa Agathen vaimokseen, lupaa perkele. Agathan eläke on silloin jo alkanut juosta.
xxx/ellauri176.html on line 853: Luotijuna Tokioon on aikasessa. Äh kiusallista, toiset jäähyväiset Mikkihiirestä. Ja Akirasta vielä, voi venäjä.
xxx/ellauri177.html on line 278: Miehexi ja naisexi hän heidät loi. No tää ei vielä ota kantaa siihen mihin reikään näpöttimet työnnetään. Luotiinhan ne samalla ne pyllynreiätkin, vielä ihan naapuriin. Eikä normaali AC kytkentäkään telttaväen jumalalle näyttänyt järin mieluiselta, kun piti siitä pelihousut repiä ja potkia vastanaineet paratiisista viikuna-asuisina pihalle. Samaan aikaan toisaalla Lot sai rankaisematta bylsiä omia tyttäriä kun vaimo oli kiteytetty suolapazaaxi. Ei vittu siitä pelikirjasta löydy mitään yhtenäistä taktiikkaa, jolla apinoiden joukkueen rökäletappion voisi pelastaa. Ei Ropposestakaan ois ollut apua. Eikä Hoblan pukkaamasta mato-optiosta. Miten Nato-liittoa autamme, kun maailmanrauhaa rakentaa se, aina varmimman rauhanomaisen tien valiten? IS-lehden savolaisen naziämmän palkkaaminen oli Hoblalle taktisesti paha erehdys, Plopovin izemurhasiirto tosiaan. Sen ja Räsäsen sais kiteyttää ja laittaa hakaan muiden lehmien nuolukivexi.
xxx/ellauri239.html on line 453: Sevverran voi arvata joka tapapaukauxessa että Janille ei tule käymään kuinkaan koska se on ökyrikas, vaikka se oli mulkero jo nuorena. Selataanpa sivukauppa eteenpäin, kohtaan jossa totuus paljastuu. "En tappanut häntä. Me kiusasimme häntä, ja minä katkaisin hältä suxen. Mustan lasikuitusuxen josta sen isi olis sille hirmu vihainen. Niinpä se meni ja teki samantien suikin avantoon. Minä en häntä tappanut, mitä nyt katkaisin vaan suxen!" vinkuu Jan Morell kauhuissaan. Mutta sit! Viisikymppinen naishenkilö kamppaa yllättäen wannabe murhaajan takaviistosta. Luoti tappaa harmittomasti harmittoman hirvieläimen joka sattui paikalle. Kohtalon sormi! Jumala on apinoiden puolella!
xxx/ellauri304.html on line 310: Ystävältämme ja Dianen kollegalta Sarah Tubbesingilta: Ajattelin, että jaan tämän, koska se on Dianelta... Hän kertoi minulle, että juutalaisessa uskossa naiset surevat kuolleita uppoutumalla surun pimeyteen... tyyliin pukeutuminen tummiin väreihin, oleminen matalalla maahan ja olemalla yhdessä. Heidän tuskastaan ilmenee fyysisesti. He eivät kiirehdi tuntemaan olonsa paremmaksi. Hän mainitsi, että tämä auttoi heidän suruprosessiaan. Muistin tämän, kun olin murtunut suhteesta. Luotin siihen, mitä Diane sanoi, oli totta. Se oli. En kiirehtinyt... Tarvitsin paljon aikaa. Olen niin kiitollinen Dianelle tästä.
11