ellauri007.html on line 1340: Luonnossa ne on tavallisen kokoiset.
ellauri023.html on line 608: Jos kaunis = hyvännäköinen, kuten olen argumentoinut, mistä hyvästä on kyse taiteessa? Luonnossa se on suurinpiirtein selvää. Kaunis elukka ja paikka ovat päältä kazoen hyviä elukoita ja paikkoja. Näön perusteella on helppo valkata, ja aika usein osuu oikeaankin, vaikka joskus menee käsi kakkaan ja siihen saattaa jäädä sitruuna.
ellauri048.html on line 35: Müsset im Naturbetrachten Luonnossa se muistakaa
ellauri288.html on line 497: Dawkinsin mukaan tätä rupikonnateemaa pohtivat etenkin teologit, jotka unohtavat, että "Luonnossa on mittaamaton määrä kärsimystä. Sinä aikana kun kirjoitan tämän lauseen, tuhannet eläimet joutuvat elävinä muiden eläinten suihin, tuhannet pakenevat henkensä edestä ja ulisevat pelosta, monet tekevät hidasta kuolemaa loisten riuduttamina ja tuhannet mitä erilaisimpien lajien yksilöt nääntyvät nälkään, janoon ja tauteihin." Ja hän tiivistää tämän seuraavasti: "Näin sen pitää ollakin. Jos elinmahdollisuuksia olisi yltäkylläisesti, eliöiden määrä kasvaisi automaattisesti niin suureksi, että edessä olisivat kuitenkin nälkä, puute ja kurjuus." (Viesti miljardien vuosien takaa. WSOY 1985. suom. Risto Varteva. s. 133)
ellauri382.html on line 688: Lahjakkaana aikuisena olet ainutlaatuinen ja yhteydessä kaikkeen muuhun luonnossa. Luonnossa ei ole yli- ja alemmuutta, ei olemassaolon kilpailua eikä luonnonvalintaa. Kaikki asiat, olennot, ovat ainutlaatuisia juuri sellaisena kuin ne ovat. "Ole nöyrä, sillä sinä olet maasta tehty. Ole ylpistynyt juho, sillä sinut on tehty tähdistä." -serbialainen sananlasku.
ellauri401.html on line 680: Ihminen on jälleensyntyvä olento, joka minuutena yhä uudelleen syntyy maan päälle kehittyäkseen suurta päämäärää kohti, capybaraxi. Elämä on siis koulu, jota on käytävä, ja tie, jota on kuljettava. Luonnossa vallitsee syyn ja seurauksen karmaiseva laki, jonka alainen ihminen on. Ihminen on itse vastuussa capybaroille ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan, joiden seuraukset jokainen itse saa kohdata ja kantaa tulevissa maanpäällisissä elämissään – ja usein jo samassa elämässään. Karman lain eräänä tehtävänä on ohjata ihmistä elämäntiellä eteenpäin usein myös kärsimyksen ja vaikeuksien kautta, jotka kohtaavat ihmistä seurauksina edellisissä elämissä tehdyistä mokista. Ikuista helvettiä tai kadotusta ei ole olemassa, vaan Lamminmäen tilat ovat riippuvaisia ihmisen omasta sisäisestä kehityksestä. Useimpien ihmisten kohdalla kuolemanjälkeinen elämä jakautuu pääasiassa kahteen vaiheeseen. Ensiksi kiirastuleen eli elämään tuonela- eli astraalimaailmassa, jossa ihminen luonnon pakosta joutuu läpikäymään oman alemman persoonallisen sielunelämänsä nuohousprosessin. Toiseksi taivasosuuteen ns. taivasmaailmassa, joka on korkeampaa persoonallista sielunelämää capybarana – ei siis ikuista henkistä elämää. Taivasmaailma on ihmiselle lepoa, onnea, työskentelyä ja uuden, ylevämmän maanpäällisen elämän ihannoimista.
6