ellauri003.html on line 468: Lukija tarkkaa, kuinka kohoo aihe
ellauri003.html on line 1061: Lukija oi, jos kirjoittaa ois tilaa
ellauri003.html on line 1188: Lukija, käännä siis mun kanssa katsees
ellauri014.html on line 706: Tätä kohtaa Rusoo selittelee pitkässä alaviitteessä. Lukijat oli kritisoineet tätä (varmaan nuoret naislukijat), mut Rusoosta tää on koko kirjan käännekohta, mis Julle vihdoin valkkaa hyvän tien. Se tajuu oman etunsa, millä puolla leipää on sen voi. Mitä tulee Prööhön: se on voi. Ei vaitiskaan, kuten pian nähdään sekin kääntää kelkkansa, ryhtyy yhtä kelkkaporvarixi, vaihtaa ajoneuvoa. nousee satulasta junaan. (Eikä tää ole spoileri, ei pilallista voi enää pilata.)
ellauri028.html on line 784: Lukijakommentti:
ellauri033.html on line 33: Lukija ja lukijatar, jos olette yhdessä, jos käytte samaan vuoteeseen kuin aloilleen asettunut pariskunta, kumpikin sytyttää yöpöytänsä lampun ja syventyy kirjaansa kaxi yhdensuuntaista lukemista unen lähestymisen myötä, sitten sinä, sen jälkeen sinä sammutatte valon, palattuanne eri maailmoista kohtaatte toisenne salavihkaa pimeässä missä kaikki etäsyydet pyyhkiytyvät pois ennenkuin erisuuntaiset unet vievät taas sinut yhteen suuntaan ja sinut toiseen. Mutta älkää ironisoiko tuota aviollisen harmonian mahdollisuutta: millaisen kuvan onnellisemmasta pariskunnasta voisitte asettaa tilalle? (Italo Calvino)
ellauri040.html on line 370: Lukija paljon mieluummin haluis kuulla puhuttavan
ellauri049.html on line 365: Etevä Baudelaire-tutkija Claude Pichois otaxuu, että Baudelaire lakkasi olemasta oma izensä jo vuoden 1862 jälkeen, jolloin se tunsi yllään mielipuolisuuden siipien havinan. On myönnettävä, että runoilijakaan ei ole immuuni fysiologisten komplikaatioiden vaikutuxelle. Lukijassa nousee vastarinta, hän kieltäytyy hyväxymästä kryptoniitin vaikutusta, hän ärtyy; hän kokee izensä runoilijaparan suojelijaxi. Mutta voi! Runoilija, siinä missä kuka tahansa muukin, on vain apina, joka on aina altis sairauden seurauxille. Baudelairen Belgia-viha on vain maniaa, jonka syfilixen eteneminen on aiheuttanut ja joka on juurtunut muutenkin kuluttavan elämän, lähinnä alkoholin, rappeuttamaan ruumiseen.
ellauri055.html on line 624: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 474: Blogistien keskuudessa hänet nimetään mestarikirjoittajaksi ja hänen kirjailijantyötään arvostetaan poikkeuksetta (esim. Arja 2011, B). Lukija odottaa löytävänsä tiettyjä piirteitä lukiessaan, niin sanottua tuttua tai taattua Hotakaista. Nämä piirteet ovat vuosien saatossa muodostuneet seuraaviksi: huumorin yhdistäminen traagisuuteen, kielellinen leikittely, näkökulmatekniikka ja moniäänisyys sekä ajankohtaiset teemat. Juoksuhaudantien henkilöitä yleisesti pidetään samaistuttavina. Nimet ovat perinteisiä suomalaisia nimiä.
ellauri061.html on line 1150: Kirjan lopussa tapahtuu paljon ja nopealla syklillä. Kirjan eri juonenkäänteet nivoutuvat yhteen kirjan lopussa, mutta kirjan loppu on juurikin niin avoin kuin vain olla. Lukija jää pakostakin pohtimaan eri vaihtoehtoja kirjan lopulle. Tervo laittaa lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Lukupiirimme keskusteli erilaisista vaihtoehdoista, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuukaan. Olimme aika yksimielisiä kirjan lopusta, mutta varmoja emme suinkaan voineet olla. Mielenkiintoinen ja ehkä jopa ärsyttävä vivahde, kun ei oikeasti voi tietää, mitä Tervo on ajatellut kirjoittaessaan kirjan loppua, jos ylipäänsä mitään.
ellauri061.html on line 1546: Hyvä Lukija, laadukkaan tiedon ja punnittujen näkemysten tarve on nyt suuri. Suomen Kuvalehden tehtävä on kertoa asiantuntevasti ja ymmärrettävästi, mitä maailmassa tapahtuu. Näinä aikoina tällaisen työn arvo vain kasvaa.
ellauri062.html on line 592: Luvussa 171 lukijaa pyydetään johtamaan Pedon luvusta numerokoodi, joka ilmoittaa jalopeuran nimen. Vastaus on ”tietysti” 6 x 6 x 6 = 216, josta ilmeisesti kristillisen numeromystiikan avulla voidaan johtaa sana ”arieh” eli jalopeura. Tämä arvoitus ratkeaa melko helposti kertolaskulla, ja arvauksen voi tarkistaa internetin hakukoneilla. Vielä vaikeampi on luvussa 186 esitetty arvoitus, jossa lukijaa pyydetään selvittämään fiktiivisen lääkeyhtiön mainoksessa esiintyneen virren numero evankelis-luterilaisessa vizikirjassa (N, 528.) Tämän arvoituksen ratkaiseminen ilman ”huijaamista” on tietääkseni mahdotonta. Lukijan täytyy vain löytää luvuista se, jossa onnitellaan oikeasta vastauksesta virsiarvoitukseen. Linkki johtaa lukuun 158, ja virsi numero 158, ”Vihan päivä kauhistava, sydänjuuret värähtää”, on oikea vastaus (N, 450). Voiko tätä pitää linkkinä? Ohjeet ovat jälleen monimutkaiset, mutta tässä tapauksessa lukijalta vaaditaan arvoituksen ratkaisemiseen myös ergodista toimintaa. Ei riitä kurkistaa lopusta, pitää googlata Juonikasta käsitellyt Turun yliopiston gradu.
ellauri063.html on line 252: Jaakko Yli-Juonikkaan yli 600-sivuinen romaani on varsinainen petelyn temmellyskenttä. Jos on pakko, kirjaa voi yrittää luonnehtia poliittiseksi satiiriksi, vaikka on tosi paha kyllä tietää missä kohtaa pitäis nauraa. Joka tapauxessa se on aivan vittumainen vyyhti. Juoni on kirjassa aivan hävyxissä. Fonteilla leikkiminen on sen ydintä. Lukijan on oltava tarkkana ihan perusasioissa, kuten oikealla rivillä tai sivulla pysymisessä. Jos sillä nyt niin väliä.
ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?
ellauri065.html on line 349: Näiden olisi tarkoitus toimia lukemista ylläpitävinä juttuina. Jasu vaihtaa kärsimättömästi kanavaa kuin Wagner sika sohvalla. Klikkiozikot vilahtavat ohize. Lukija voi tarttua johonkin tarinalinjaan ja lähteä seuraamaan. Ongelmaxi voi muodostua niiden puisevuus. Susikoira Roi-vitseille on leimallista pitkä ja laahaava alustus ennen varsinaista huipennusta. Onko talvisota-extrasta siis tulossa eräänlainen päättymätön Roi-vitsi ilman punchlinea? No justiinsakin niin.
ellauri069.html on line 384: Toinen vaikeuttava kohta on vainoharhaisuus ja sen kuviteltu vastakohta (oisko se sit autismi? Niin vois luulla, mutta ks. toisaalla...) Tästä puuttuu juonitiivistelmä ja spoilerit, kuten huomaatte. Lukija, tätä ei voi spoilata. Pääläppä on takuulla tuttu tähän mennessä: V-2 rokettien maalit Lontoossa WWII:n lopulla nazaa Amerikan armeijan vakoiluvaihdossa olevan em. Ltn. Alokas Laiskiaisen jöpötysten kanssa. Loppupeleissä Laiskiaiselle selviää tää korrelaatio, ja se lähtee selvittämään asiaa ex-nazi"vyöhykkeelle" eziskelemään "salaperäistä" rokettia nollanollanollanollanolla.
ellauri096.html on line 514: "Lukijaa" hulluuden partaalle raastavista megaromaaneistaan tunnettu Yli-Juonikas on kieroutuneiden ja vainoharhaisen "hulvattomien" tarinoiden mestari.
ellauri096.html on line 567: Eräässä Ikoskan toisessa teoxessa naismainen "Lauri" ei ollutkaan homo vaan sarjaraiskaaja. "Lukija" eli "Anu" pettyi odotuxissa. Naismaisenhan pitäis olla Weibling. Todennäköisesti "Lauri" oli myös sarrjayrittäjä. Raiskauskin jäi yrityxexi kun se ei yrittänyt miehekkäämmin. Auktorisoitu peetee Aki Manninen ei ois antanut löylykauhan tulla onnen esteexi. Ei löylykauhalla voi edes lyödä kovaa muuta kuin löylyä. Paizi jos se on Haju Pisilän käsintekemä. Kyllä lessu aina jonkun lässyn lissun litistää tai kääntäen. Androgyyni "Lauri" ei ollutkaan katamaraani. Tai siis katamiitti. Katamiitti on etruskilainen Ganymedes, an attractive Trojan boy supposedly abducted to Mount Olympus by the god Zeus to become his cupbearer and lover.
ellauri096.html on line 741: Muutoinkin Yli-Juonikas jaksaa edelleen yllättää. (Lukija ei tosin jaxa enää yllättyä. Huoh.) Jälleen hän on keittänyt kokoon sellaisen kirjallisen cocktailin, että ei värikkäämmästă väliä. Tamä sitä huolimatta, että teos alkaa yllättävänkin perinteiseen tapaan - aivan kuin mikä tahansa nuorille suunnattu heppakirja. Pieninä vihjeinä tulevasta on tekstiin sisällytetty aika runsaasti sivistyssanoja, joista osa on hyvinkin harvoin käytettyjä. Samoin teoksen henkilöiden nimigalleria on lievästi ilmaistuna exoottinen. Kybele Kivi, Nora Heuristikankare, Kornelia Kernelius, Seppo Soluttautuja ja Hannele Nagellax ovat yxinkertaisemmasta päästä kuin luulisi. Nupin kokoisesta.
ellauri097.html on line 195: Lukijain kommentteja
ellauri101.html on line 178: Kirjan työnimi oli jumalan sikiö. Uskontosanasto tuo lukijan perimmäisten kysymysten äärelle. Lukijan ankea arki muuttuu pyhäxi. Sankariheimon elämä on illusorisesti ylevää.
ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus.
ellauri133.html on line 187: Seuraavaksi suuremmat kappaleet on kappaleet. Helpossa fiktiossa ja klikki uutisissa ne on super lyhyitä. Hyvässä romaanissa on väh 50% blankoa. This page intentionally left blank. Lukija näkee heti et hei täähän näyttää helpolta.
ellauri141.html on line 669: Lukijalle voi herätä kysymys, miksi historiantutkijan kannattaa pohtia jo kauan sitten unohdetun kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
ellauri141.html on line 700: Linnoilla, muureilla ja muilla varustuksilla on ylipäätään keskeinen kuva romaanien militarisoidussa menneisyydessä - kaikki varustautuvat alati sotaan, merkkitulet roihuavat ja linnavuorilla seistään vartiossa. Kulkuri ja juoruämmä Mierokierto harhailee öisessä kaupungissa. "Aningaisten rinteeltä porhalsi alas kokonainen pitkä matkue, uusi palkkisilta tömähti, rannat raikuivat ja koko ilma oli täynnä iloa ja reippautta." Lukija saattaa yllättyä melkoisesti löytäessään 800 vuoden takaiset turkulaiset Kupittaan urheilukentältä: "tulihan kevät toki Turkuunkin
ellauri141.html on line 701: ---- Iltaisin TPS:n nuoret kokoontuivat Kupittaan kisakentälle pelaamaan pesäpalloa, heittämään kuraa, lyömään heilaa ja juoksemaan hevosenleikkiä." Horseplay on the float. Kupittaan urheilupuisto oli Huntuvuoren elinaikana kukoistuksessaan 1890-luvun parannustöiden ansioista. Lukijat kyllä nauroivat mutta silti pitivät.
ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen.
ellauri183.html on line 251: Sinansa vizikasta että Malamuutin hauska luomiskertomus tai toinen vedenpaisumus ei ole juuri heilauttanut viihdenäyttämöiden verhoja, vaikka se arvokkaalla tavalla nakertaa sekä juutalaisuuden että kristinuskon hölmömpiä puolia. No ehkä juuri sixi, kumpikaan tiimi ei pääse vapautuneesti naureskelemaan vastapuolelle. Lukijat ei oikein tiedä kehenkä samastuisivat. Kaikki suuttuvat!
ellauri206.html on line 359: Lukija oi, jos kirjoittaa ois tilaa
ellauri210.html on line 51: Se karkas Hondurasiin pakoon tuomiota pankkikavalluxesta mutta palasi tubiin kuolevan vaimon luo ja sen kuoltua istui Ohiossa kiltisti kolme vuotta viidestä. Lukijat tykkäsi sen naiveista Maupassant tyyppisistä jutuista joissa on joku juju lopussa, muttei kriitikot.
ellauri211.html on line 34: Lukijan Ruoansulatus
Naurua
ellauri211.html on line 52: Lehden toimituksellinen sävy on aina korostanut myönteisyyttä ja lämmintä huumoria. Wallacen pariskunta ei käyttänyt lehteä tehdessään lainkaan lukijatutkimuksia vaan valitsi lehden aineiston omien mieltymystensä mukaan. Lukijatutkimukset tulivat käyttöön vasta 1970-luvulla, kun perustajapariskunta luovutti lehden teon nuoremmille. Reader’s Digestia on koko sen olemassaolon ajan kritisoitu konservatiivisuudesta ja amerikkalaisuudesta. Esimerkiksi kylmän sodan vuosina lehden kansainvälisissä painoksissa, muun muassa Valituissa Paloissa, tuotiin usein esiin kommunisti- ja sosialistimaiden yhteiskunnallisia ongelmia. Kalutut on länkkäreiden parhaita propaganda-aseita seppoiluun taipuvaisten turveloiden parissa.
ellauri297.html on line 59: ”Elämän herrat kertoo vihasta ja rakkaudesta, luovista ihmisistä ja lähimmäisistä, elämän koko prosessista. Se kertoo enemmästäkin, ajasta jonka olemme sikiönä kohdussa viettäneet ja jolla on ratkaiseva vaikutus myöhempään elämäämme. Lukija ei ehkä ole samaa mieltä, mutta lukematta ja kantaa ottamatta ei voi olla kukaan. Kuten suuri kirjallisuus aina Elämän herrat jättää lähtemättömän jäljen, tämä kirja voi muuttaa maailman koko kuvan!” Eli siis mitä? Onko tää se kirja jonka Pekka Tarkka väitti olevan Putkinotko-coveri? Goodreads antaa sille arvion 3,75 8:lla ratingilla, paizi ettei niitä ole yhtäkään. Goodreads on iso kusettaja.
ellauri313.html on line 84: Tuukka Pietarinen on kuorinut ilmaisunsa kirkkaimpaan ytimeen, minimalistiseen ja tarkkaan. Aikaa ei ole. Rinnakkaistodellisuudessa outo kansa elää elämää, jossa kaikki katoaa ja korvautuu, mikä on poissa, on olemassa jossain muualla. Lukija ilahtuu aina uudesta koukusta, syvien ja mystisten tapahtumien omalaatuisesta keveydestä. Väkivaltaisetkaan kuvat eivät ole tuomitsevia vaan toteavia. Teos luo rauhallisen tilan ajatuskokeille, jotka kieli mahdollistaa. "Samaan aikaa toinen kulkee rantaviivaa kunnes maata tai vettä ei ole, kunnes rantaviiva on. Hän etenee kuin nuorallatanssija tasapainottaen pitkällä kepillä jokaista askeltaan: aivan kuin pelkäisi, että tyhjään voi pudota.”
ellauri341.html on line 112: Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Käy silti selväksi, ettei ihminen ole sittenkään apina, vaan historiaa uusiksi luova, usein sairas eläin. Nämä jaksot eivät siis varsinaisesti tarjoa uutta tietoa. Terveisin, Jukka Koskelainen, Herlinin Sanomista.
ellauri350.html on line 134: Internetin lyhenne ”ig” tarkoittaa ilmausta ”kai”, I guess, tai lyhennettä Instagramista. Molemmat käyttötavat ovat yhtä suosittuja. Lukijan on määritettävä merkitys keskustelun kontekstista. ”IG” -synonyymiluettelo: En ennakoi oletan I uskoa ajattelen arvioin odotan rakastan kerään kuvittelen oletan luulen tunnen oletan oletan epäilen ymmärrän. Ajattelen naintia siis olen. Lähde.
ellauri373.html on line 594: Saadaksesi tarkan käsityksen määrästä Ginsbergin Wesleyltä lainaamia ajatuksia, maxa 4 dollaria. Lukijan tulee lukea "Protokollat" rinnakkain Ginsbergin kaa ja opetella ulkoa molempien kirjailijoiden teokset. Abraham Geigeriltä (1810-1874) hän otti sen asteittaisen evoluution teoria, jossa kehitetään jatkuvasti. Ginsbergin fanaattinen usko siihen että juutalaiset muodostavat "valitun kansan", on täysin Augie Marshin pomon Einhornin vakaumuksen mukaista. Frankel (1801-1875) ja Zaks (1808-1864) taas antoivat Ahad-Hamille intohimoisen sitoutumisensa muinaiseen heprean kieleen. Ahad Ham ei laiminlyönyt ei-juutalaiset ajattelijoita, joista Darwin ja Nietzsche on asetettava ensimmäiselle sijalle.
ellauri391.html on line 46: 1 odottamattomimmista ilmiöistä maailmansodan kanssa on Ukrainan separatismi. Vihollistemme valmistamana, mutta jopa odottamattomana meille venäläisille, Ukrainan separatismi otti yleisön kiinni mielipiteestä Länsi-Euroopassa melko valmistautumattomana. Ulkomaisiin sanomalehtiin ilmestyi yhtäkkiä sellaisia epätuttuja nimiä kuten nämä: ukrainalaiset, ruteenit, Lithuanialaiset, pikkuvenäläiset, isot venäläiset, valkoiset venäläiset; siihen lisättiin monia ylellisiä väitteitä ilman todisteita, kuten et muinaisina aikoina Southern Venäjä eli omaa elämäänsä, ja Kiova oli sen pääkaupunki, ei Venäjän, vaan kuvitteellisen Ruteenian, ja että XVII vuosisadalla oli olemassa aito kuuluisa kasakkavaltio. Lukijat eivät tienneet mitä tehdä tästä kaikesta, eikä mitä arvoa piti antaa näille vakuutuksille: jotkut uskoivat myyttiin Ukrainan kansasta ja ajattelivat sen lunastusta ulkomaisesta ikeestä — venäläisestä — yhtä luonnollisena asiana kuin puolalaisten lunastus; muut epävarmoina kysyi itseltään : "Kenestä on puhe? Eikö Kiovan kanat ja Odessan rantalomat ole ikivanhoja isovenäläisten juttuja?"
xxx/ellauri027.html on line 250: Alivaltiosihteerin Liian suuri suomalainen kirjakerho täydentää: Paavo Haavikko on noussut kuuluisuuteen teoxillaan Vaikeaselkoisia kirjoituxia, Täysin käsittämätön kirja, ja Lukijalle avautumaton teos. Nyt Paavo jylisee asiat kohdalleen kirjallaan Vaikeaselkoinen kovakantinen kirja. Tilaa heti! Tilaajalahjana nopeimmille arvotaan E.Saarinen et al. Better Butter upeana nelivärilaitoxena.
xxx/ellauri044.html on line 515: Lukijamme, outo rastas.
xxx/ellauri044.html on line 516: Lukijamme otsa rustoa!
xxx/ellauri044.html on line 535: Lukijamme ura: osastot.
xxx/ellauri056.html on line 184: ”Ne on alusta alkaen pelkästään mun, ja ne tuntuvat myös kolahtaneen lukijoihin.” Kirjojen rento ja uskottava nuorisokieli vie tapahtumia eteenpäin rivakasti, ja seksiä ja muuta hauskanpitoakin on niin paljon, ettei Mannisen mielestä kirjoilla olisi mitään asiaa Yhdysvaltain markkinoille. Lukijana tai kirjailijana Katri Manninen ei ole mikään miljöökuvauksen ihailija.
xxx/ellauri125.html on line 103: Lukija, minä menin. Täähän on alluusio Jane Eyreen. Reader, I married him.
xxx/ellauri129.html on line 164: Lukija, heitin hänet pihalle. Kun tuli omaisuuden jakamisen aika, mies oli yhtä päivänpaistetta.
xxx/ellauri129.html on line 365: Lukijat pohtivat Rikun tekstiä tarkasti. Joitakin sen puutteita alleviivataan: on liian oudosti sanottu, että ihminen saa nenuunsa, ja miksi kertomuksen päähenkilö haahuilee niin paljon paikasta toiseen?
xxx/ellauri169.html on line 262: Kenties tätä aihetta pitäisi tutkia toisesta näkökulmasta. Lukija tietää että eliitti pitää monopoleista. He pelaavat monopolia todellisessa elämässä -- meille se on vain lautapeli! Jotta perustettaisiin monopoli, sinun täytyy löytää hyvä tuote jonka jokainen haluaa tai jota jokainen tarvitsee, ja sitten sinä eliminoit kaiken kilpailun joko tuhoamalla heidät tai ostamalla kilpailijat ja rakentamalla hotelleja niiden tonteille.
xxx/ellauri173.html on line 333: Lukijan iloksi tulee välttämättömäksi kuvata sinua ensin fyysisesti, neiti Alicia Clary. Ensinnäkin tämä nainen olisi kaikkein välinpitämättömimmän taiteilijan silmissä paitsi kiistattoman kaunis, myös aivan poikkeuksellinen.
xxx/ellauri199.html on line 116: Allpoetry.com ja Hellopoetry.com julkaisevat lukijoiden omia Neptunus runoja, toinen toistaan kehnompia. Lukijaa alkaa nolottaa, hän tuntee myötähäpeää. Uusin ja paras ainoana koskee makean veden jumalaa ja sen suolaista puolisoa Salaciaa:
xxx/ellauri228.html on line 208: Aika liikkistä. Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2015. Lukijat valitsivat sen lehden parhaaksi.
xxx/ellauri230.html on line 94: (Tää pätkä referoi toista Kusimukin kirjaa:) Kuka oli kenenkin kanssa ja miksi? Onko sillä niin väliäkään? Kikujulle tässä on kokonainen maailma: alttiuden, synnin ja ristiriitojen aallokko. Lukija jää pohtimaan vapauden olemusta, mutta myös teekuppeja, puiden lehtiä aamu-usvassa, olohuoneen paperiovia, tulikärpästen lentoa puutarhan hämyssä - ja sitä, miten mieliteon torjuminen ja heltymys voivat vuorotella samassa ihmisessä.
xxx/ellauri295.html on line 369: Kirjailija: Lukija on tyydytettävä.
xxx/ellauri295.html on line 378: Lukijaa ei kynäilijä pysty vangitsemaan niinkuin miliisi. Kirjailijan välineistä puuttuu fyysinen terrori. Kirjailija on enemmän kuin huora. Kirjailijan on "temmattava hänet vastustamattomasti mukaansa" ja "pidettävä hänet loppuun saakka herpaantumattomassa otteessaan," Sofi Oxasmaisesti reisien välissä kuin "pihdeissä", "koukutettuna" kuin narkkari. Vad tull!
xxx/ellauri307.html on line 765: Susanin voimakkaiden vaalean ruskeiden silmien katse vaikutti tänään etäiseltä. Kuitenkin poskissa oli raikasta punakkuutta ja olkapäille ulottuva kastanjanruskea tukka näytti vastikään kuivatulta. Susanin jäljessä leijui hienoinen vauvatalkin tuoksu. Lukija-kazojan kuvitteellinen käsi laskeutui alemmas Susanin hoikalla vartalolla ensin valkoiseen puseroon, jonka läpi saattoi juuri ja juuri poistaa rintaliivit, sitten polvipituiseen khakihameeseen ja viimein sääriin ja niiden väliin lämpimään.
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri356.html on line 304: Hän iskee hiänen kimppuunsa ennen kuin tämä on alkanut edes kaipaamaan nautintoa, ja sitten hän ottaa esiin äärettömällä vaivalla pehmeän ja hervottoman jäsenen. Tuskin hän on aloittanut, kun hän on jo tehnyt; hän tekee yhden tai kaksi pistoa ja vajoaa sitten naisen rinnalle valuttamaan siittiöitä, ja se on suurinta mitä hän voi tehdä. Heinrich von Kleist (albumi 72) ja Jean Genet (albumi 178) oli Kixauxen mielestä tälläsiä naismaisia kynämiehiä. Lukijan tulisi hyväxyä kirjoituxen kohdalla ettei sitä aina ymmärrä.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
59