Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri243.html on line 669: Ludwig%20von%20Mises%20576x720.jpg?itok=feHt307X" height="200" />
ellauri243.html on line 678: Ludwig von Mises oli matemaatikko ja fyysikko Richard von Misesin veli. Hän syntyi Itävalta-Unkarin keisarikunnan itäosassa sijainneessa Lembergissä (nykyinen Lviv Ukrainassa) ja opetti Wienin yliopistossa 1913–1934. Samanaikaisesti hän toimi Itävallan valtion taloudellisena neuvonantajana muun muassa Itävallan keskuskauppakamarin virkamiehen ominaisuudessa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös Kansainliiton asettaman Itävallan sotakorvauskomitean johtajana.
ellauri243.html on line 691: Libertaareja edelsi Samuel Edward Konkin III typerine agorismeineen. Konkin piti itävaltalaista koulukuntaa ja erityisesti Ludwig von Misesiä agorismiin ja vastatalouteen johtavan taloudellisen ajattelun perustajana. Agorismin päämäärä on agora eli markkina.
ellauri254.html on line 459: Ab 1882 besuchte er das Ludwig-Georgs-Gymnasium in Darmstadt. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.
ellauri254.html on line 490: Außerdem war der thematische Bruch Georges in dessen Privatleben begründet. In jener Zeit hatte er sich vom okkulten Kreis Ludwig Klages’ und Alfred Schulers abgewandt und den Kontakt zu Hugo von Hofmannsthal abgebrochen. Der Wegfall einiger Anhänger und die Nachfolge durch jüngere Dichter sorgten für einen Wandel der Blätter für die Kunst. Die nun teilweise auch anonym veröffentlichten Gedichte rückten ins Metaphysische und behandelten zunehmend apokalyptische, expressionistische und esoterisch-komische Themen. Auch der George-Kreis hatte sich dadurch verändert. War er zuvor eine Vereinigung Gleichgesinnter, wandelte er sich nun zu einem hierarchischen Bund aus Jüngern, die sich um ihren höhergestellten Meister George scharten. Es wird vermutet, dass es im Kreis Stefan Georges seelischen oder gar sexuellen Missbrauch gab.
ellauri254.html on line 496: Ei sunkaan tää Ludwig">Ludwig Klages ole joteskin Rilken Klage-ankeuttajien esikuva? Klages oli 2v vanhempi kuin Rilke.
ellauri254.html on line 501: Ludwig">Klages was born on 10 December 1872, in Hannover, Germany, the son of Friedrich Ferdinand Louis Klages, a businessman and former military officer, and wife Marie Helene née Kolster. In 1878, his sister Helene Klages was born and the two shared a strong bond throughout their lives. In 1882, when Klages was nine years old, his mother died. The death is thought to have been the result of pneumonia. He quickly developed a strong interest in both prose and poetry writing, as well as in Greek and Germanic antiquity. His relationship with his father was strained by the latter's strictness and will to discipline him. Nevertheless, attempts to forbid Klages from writing poetry were unsuccessful by both his teachers and parents.
ellauri254.html on line 503: Klages developed an intense childhood friendship with classmate Theodor Lessing, with whom he shared "many passionate interests." Klages fought to maintain their friendship in spite of his father's anti-semitism. According to Lessing, "Ludwig's father did not view his son's fraternization with 'Juden' as acceptable." Klages' childhood friendship with Theodor Lessing came to a bitter end in 1899. Both would later write about the depth of their relationship and influence on each other—though many aspects, such as the effect race had on their friendship, remain unclear.
ellauri254.html on line 505: In uniting his philosophy and personal preferences, Klages generally opposed sexuality as a formal concept. Mitä vetoa että Ludi oli bi? Even during the heyday of sexual and bohemian rebellion, Herf writes, "Klages struck most observers as strikingly clean and honourable in erotic matters."
ellauri254.html on line 515: Alfred Schuler (* 22. November 1865 in Mainz; † 8. April 1923 in München) wird als Seher, Religionsstifter, Gnostiker, Mystagoge und Visionär charakterisiert. Sich selbst verstand Schuler als einen wiedergeborenen dekadenten Römer der späten Kaiserzeit. Schuler, der einen gnostizierenden Neopaganismus vertrat, war spiritueller Mittelpunkt der Kosmiker und Ideengeber für Stefan George und Ludwig Klages. Ohne zu Lebzeiten ein Buch veröffentlicht zu haben, erzielte er eine große Breitenwirkung. Mme Turn und Taxis fragte Rilke: Wer ist dieser Schwuler? Hat er etwas gesrchrieben?
ellauri254.html on line 517: In Munich, the Cosmic Circle of Ludwig Klages and Alfred Schuler, deeming "the Jew the enemy of the human race," gave their erstwhile leader, Stefan George, this ultimatum: "What is your stand on Judah?" He replied that he wished he had more such deep-throated Jewish disciples as Wolfskehl. George's views continued to overlap with those of the Cosmic Circle, especially in invoking the pagan earth mother of "Templars." Actually what first launched the George cult on a nationwide basis was Klages's own book, Stefan George, of 1902. The accusation of Klages's Nazism by indignantly pointing out that the Nazis distinctly distanced themselves from Klages. Though the Nazis shared Klages's basic metapolitics and had found him useful for propaganda among professors, they later found the Klages-Schuler cult embarrassing. The intensity of George's break with Klages-Schuler is paralleled by Nietzsche's break with the Jew-hater Richard Wagner; in both cases an intense friendship was severed on the grounds of civilized values higher than friendship. Klages thought that Nazis and Israelis were both wrong in thinking they were the chosen people, with the difference that the Jews had actually already won the beauty contest.
ellauri254.html on line 532: George unterschied Künstler, die er als urbedingt oder Urgeister bzw Uranianer bezeichnete (z.B. Stefan George), von abgeleiteten Wesen. Während die Urgeister ihre Anlagen ohne Führung vollenden konnten, war das Schaffen der anderen nicht autark, sodass sie auf den Kontakt zu den Urgeistern angewiesen waren und das Göttliche nur in abgeleiteter Form empfangen konnten. Das Gegensatzpaar Urgeister – abgeleitete Wesen prägte das Denken und Schaffen des George-Kreises. Die meisten Anhänger Georges sahen sich selbst als abgeleitete Wesen. Zu den wenigen Urgeistern gehörten für George etwa Karl Wolfskehl und Ludwig Klages.
ellauri260.html on line 210: Eucken syntyi 5. tammikuuta 1846 Aurichissa, sittemmin Hannoverin kuningaskunnassa (nykyinen Ala-Saksi). Hänen isänsä Ammo Becker Eucken (1792–1851) kuoli hänen ollessaan lapsi, ja hänen äitinsä Ida Maria (1814–1872, os Gittermann) kasvatti hänet. Hän sai koulutuksensa Aurichissa, jossa yksi hänen opettajistaan ​​oli klassinen filologi ja filosofi, suomenruozin oikeakielisyyden isä Ludwig Wilhelm Maximilian (Mikael) Reuter (1803–1881). Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa (1863–66), jossa Hermann Lotze oli yksi hänen opettajistaan, ja Berliinin yliopistossa. Jälkimmäisessä paikassa Friedrich Adolf Trendelenburg oli professori, jonka kyseenalaiset eettiset ja eroottiset taipumukset ja filosofian historiallinen käsittely houkuttelivat häntä suuresti. Göttingen vaikutti tuppukylältä kun öizimme siellä matkalla Dresdeniin ja Puolan uuneille. Olis pitänyt yöpyä Erfurtissa, joka on isompi ja jossa Kautsky viilasi Erfurtin programmia. Engels oli tyytymätön Erfurtin programmiin, ja nuiji siitä Kautskya. Minnekäs se vallankumous unohtui? Ja miten niin uskonto on jokaisen oma asia? Sehän on oopiumia!
ellauri260.html on line 271: The denial of the Heavenly Dad had its various stages. Positivism was one of the mildest types, they just put the cosmic problem aside. More drastic was the radical German philosophy, particularly Neo-Hegelianism. The leader was Ludwig Feuerbach, who won large numbers of adherents by the definiteness of his statements and the glow of his eloquence. Religion, like everything supersensual, seemed to him "outworn." Engels, who was an ardent follower of Feuerbach, said : " We have done with God." NIetzsche, my competitor for Religion seemed to Feuerbach an illegitimate extension to the whole scheme of things of man's ideas and aspirations : a mischievous illusion which weakened the power of men and distracted them from their proper aims. His ideas are easily gathered from these words of his : " God was my first, reason my second, man my third and final thought."
ellauri260.html on line 405: Tätä Joria peukuttaneet kaverit on voittopuolisesti jotain patakonservatiiveja tai muuten oikeistohenkisiä hörhöjä: Ludi Wittgenstein, Jöns Carlson, Sigmund Freud, TS Eliot (The Waste Basket). Belovin Sale varmaan kerta sillä oli senniminen hahmo Augiessa, ja nyt siis tää Aucken. Hiljattain The Golden Boughia on kritisoitu laajalti imperialistisena, katolisten vastaisena, luokka- ja rasistisena elementtitalona, mukaan lukien Frazerin oletukset siitä, että eurooppalaiset talonpojat, aboriginaalit australialaiset ja afrikkalaiset edustivat kivettyneitä, kulttuurisen kehityksen aikaisempia vaiheita.
ellauri262.html on line 404: The poet W. H. Auden and the philosopher Ludwig Wittgenstein were notable critics of her novels. A savage attack on Sayers's writing ability came from the American critic Edmund Wilson, in a well-known 1945 article in The New Yorker called "Who Cares Who Killed Roger Ackroyd?" He briefly writes about her novel The Nine Tailors, saying "I declare that it seems to me one of the dullest books I have ever encountered in any field." Wilson continues "I had often heard people say that Dorothy Sayers wrote well ... but, really, she does not write very well: it is simply that she is more consciously literary than most of the other detective-story writers and that she thus attracts attention in a field which is mostly on a sub-literary level."
ellauri263.html on line 515: Helenan seuraavien vuosien liikkeistä ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta hänen tiedetään matkustelleen ympäri Eurooppaa muun muassa kreivitär Kiseljovan kanssa. Iskä lähetti sille viikkorahaa. 18-vuotiaan naisen karkaaminen aviomieheltään yksin Eurooppaan oli 1800-luvun puolivälissä hyvin erikoinen tapaus, ja se aiheutti skandaalin Venäjän seurapiireissä. Myös huhut alkoivat kiertää. Erään huhun mukaan hän olisi ollut aikansa kuuluisan oopperalaulajan ja Pasta Carbonaroihin kuuluneen Agardi Metrovichin rakastajatar (muiden rakastajien ohella) tai kaksiavioinen vaimo, ja hänellä olisi ollut ainakin yksi avioton lapsi. Lapsen isäksi mainittiin muiden muassa Venäjän keisarinnan serkku, ruhtinas Emile von Sayn "Ludi" Wittgenstein. Blavatskyn kerrottiin ansaitsevan elantonsa toisinaan Pariisin puolimaailmassa, toisinaan ratsastamalla turkkilaisessa sirkuksessa, hämärissä liiketoimissa, meediona tai antamalla pianokonsertteja Lontoossa. Siellä se luki Bulwer-Lyttonin tekeleen Pompejin loppuajoista ja innostui siitä Isixestä. Bulwer-Lytton tunnetaan parhaiten Snoopysta.
ellauri267.html on line 1347: Elizabeth oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hänen vanhempansa olivat Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Alice ja Hessenin suurherttua Ludvig IV. Hänen sisarensa oli Aleksandra, Venäjän tsaaritar, Suomen sortajan tsaari Nikolai II:n vaimo. Elisabet oli todellakin tärkeä tekijä siinä, että hänen sisarensa meni naimisiin tsaarin kanssa, mitä hän saattoi kyllä myöhemmin katua. Elizabeth meni naimisiin Venäjän suurherttua Sergei Aleksandrovitšin kanssa, viimeisen tsaarin sedän kanssa. Se oli rakkausottelu ja muuten onnistunut, vaikkakin lapseton avioliitto, joka päättyi, kun Serge murhattiin traagisesti.
ellauri272.html on line 264: Madeline and the Gypsies by Ludwig Bemelmans
ellauri276.html on line 939: May Bradley lauloi Kaikki iloiset kaverit nauhoitteella, jonka Fred Hamer teki Ludlowissa Shropshiressa vuosina 1959–1966. Se sisällytettiin vuonna 2010 hänen Musical Traditions -antologiaan Sweet Swansea. Rod Stradling huomautti:
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri284.html on line 271: Hänen hallituskautensa aikana Clovis (Ludvig I) otti alueen haltuunsa ja Melainesta tuli hänen luotettu neuvonantajansa. Saxalaiset ampuivat Reimsin hienomman kadetraalin liisteixi 1. maailmansodassa. Rennesin rumempi kadetraali säästyi tykkitulelta. Se ei ollut saxalaisten reitillä.
ellauri284.html on line 279: Nicolas Marie Potainin esittelemän hankesuunnitelman hyväksyi Ludvig XV vuonna kivi ja puu neuvostossa noin 9. maaliskuuta 1762. Sitä säilytetään Kansallisarkistossa: "Ympäristön hämmentyneenä pidentää latinalaisen ristin varret," Potain selitteli pitkittäisalusta, jossa oli vakuus ja ambulanssi. "Tilaus on juokseva ioninen. Vuonna Apsis the soikea kappeli ja ehtoollinen välillä tapahtuu goottilaisen kellotorneista." Ei ihme että rojekti alkoi venyä.
ellauri284.html on line 746: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.
ellauri285.html on line 169: Hän, älykäs tarkkailija, on ehkä ymmärtänyt, että juutalaisten vuosisatoja vanha perinne sisäistää antisemitististen pakanoiden vihat ja fantasiat ja sitten heijastaa niitä muihin juutalaisiin ei yksinkertaisesti lakannut, kun juutalaiset palasivat diasporasta Siioniin. Nicholas Donin ja Johannes Pfefferkorn ja Ludwig Börne ja Karl Marx ja Karl Kraus ja Walter Lippmann ja Bruno Kreisky, kaikki ahdistuneita juutalaisia, jotka olivat innokkaita perustelemaan antisemiittien omituisimmat syytökset juutalaisia ​​vastaan. Viides kolonna!
ellauri301.html on line 556: Nyt kotiin ja äkkiä, sillä kylmä kangistaa nopeasti. Poliisien mielilektyyriä ovat Ludlum, McBain ja Le Carré. 93%lla poliiseista maxa ylikuormittuu. Tämä Raid oli aika heikko, vetämätön eikä vähän.
ellauri301.html on line 560: Ludlum Robert">Robert Ludlum (25. toukokuuta 1927 New York – 12. maaliskuuta 2001) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka julkaisi 30-vuotisen uransa aikana 21 vakoiluromaania. Ludlum kirjoitti alkuvuosina myös kirjailijanimillä Jonathan Ryder ja Michael Shepherd. Hänen kirjoissaan esiintyy yleensä yksi mies tai pieni joukko, jotka taistelevat salaisia järjestöjä tai salaliittoja vastaan. Ludlum kirjoitti urallaan yhteensä 21 romaania, joista jokainen nousi The New York Timesin bestsellerlistalle. Monesta Ludlumin romaanista on tehty elokuva, joista tunnetuimpia ovat Jason Bourne -sarjan elokuvat. Hänen kirjojensa painettujen kappaleiden määräksi arvioidaan 300–500 miljoonaa. Tästäkin voi päätellä että ne ovat kehnoja. Matalan ja korkean tunneälyn tunnuslauseet ovat syvältä perseestä:
ellauri301.html on line 593: Ludlumin romaanit saivat usein inspiraationsa salaliittoteorioista , sekä historiallisista että nykyaikaisista kuten kolmikantakomissio. Hänen kirjoitustensa maailma on sellainen, jossa globaalit yritykset, hämärät asevoimat ja hallitusorganisaatiot ovat kaikki salaliitossa säilyttääkseen (jos se oli pahaa) tai horjuttaakseen (jos se oli lainkuuliaista) vallitsevaa tilannetta. Ludlumin kestohahmo Bourne oli kirjoissa ulkoasiainhallinnon virkamies "Medusa" -erikoisoperaattori CIA-salamurhaaja professori. Elokuvissa hän on Yhdysvaltain armeijan kapteeni Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot Delta-voima CIA-salamurhaaja. Professori kuulostikin vähän wimpyltä. Homeless or a university professor.
ellauri301.html on line 596: Hahmo esiintyi alun perin kolmessa Ludlumin romaanissa, jotka julkaistiin vuosina 1980–1990, minkä jälkeen Eric Van Lustbader kirjoitti yksitoista romaania vuosina 2004–2019 ja Brian Freeman viisi romaania vuodesta 2020 lähtien, ja hänen kuudes romaaninsa julkaistiin vuoden 2025 alussa. Bournea esitti nyttemmin Uuno Turhapuron näköinen Damon.
ellauri301.html on line 601: Mutta takaisin Ludlumiin. Hänkin oli melkoinen kermapeppu New Yorkista. Ennen kirjailijan uraansa hän oli palvellut Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaana, teatterinäyttelijänä ja -tuottajana. Hänen teatterikokemuksensa on saattanut vaikuttaa hänen ymmärrykseensä energiasta, eskapismista ja toiminnasta, jota yleisö halusi romaanilta. Hän totesi kerran: "Yhdistän jännityksen ja hyvän teatterin hyvin samalla tavalla. Mielestäni kaikki on jännitystä ja sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tästä näkökulmasta katsottuna kyllä, luulen olevani teatteri." Roope paloi vahingossa kuoliaaxi Floridan kodissaan. Ericillä (1946) on myös toisen tason reiki-tutkinto ja hänellä on sekä ala- että varhaiskasvatuksen opettajan luvat. Brian (1963) antaa tunnustusta menestyksestään isoäidilleen ja 8. luokan sävellysopettajalleen. Näähän on kuin Jerry Cottoneja hemmetti.
ellauri321.html on line 606: En osaa sanoa, kuinka kauan teloitus kesti, koska SD-mies vapautti minut tehtävistäni puolentoista-kahden tunnin jälkeen, koska sinä päivänä jouduin suorittamaan myös vartijatehtäviä kasarmissa. Kysyt minulta, kuka ampui tämän teloituksen aikana. Muistan, että koko SD-osasto osallistui, ainakin 50-60 miestä Waffen-SS:stä, - en tiedä mihin yksikköön he kuuluivat, noin 9-15 poliisia ja myös 25-30 venäläisen apujoukon jäsentä. Poliisi. Uskon, että P. oli vastuussa tästä teloituksesta, koska näin hänet teloituspaikalla. [Otto Willi Max R.:n kuulustelusta, tehty 9. joulukuuta 1961; Ludwigsburg 213-AR-1899/66]
ellauri322.html on line 411: Mary muistelee kiukkuisena brittikuningatar Matildan kohtelua Tanskassa. Sehän on kuin Sirkka-täti joka pahastui Lady Din puolesta. Caroline Mathilde (engelsk: Caroline Matilda; født 22. juli 1751[b] på Leicester House, London, død 10. maj 1775 i Celle, Hannover) var dronning af Danmark og Norge fra 1766 til 1772. Hun var datter af Frederik Ludvig, prins af Wales, og søster til George 3. af Storbritannien. I 1766 blev hun gift med sin fætter kong Christian 7. til Danmark og Norge.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri330.html on line 529: Uno Ludvig Lehtonen (27. tammikuuta 1870 Akaa – 25. joulukuuta 1927 Helsinki oli suomalainen historiantutkija ja professori, joka oli erikoistunut varsinkin Venäjän vasallivaltion Suomen historiaan. Lehtonen toimi historian lehtorina Sortavalan reaalilyseossa 1905–1908 ja Tampereen klassisessa lyseossa 1908–1910. Helsingin keisarilliseen yliopistoon perustettiin vuonna 1903 Venäjän historian professuuri, joka täytettiin vuonna 1910 kun Lehtonen nimitettiin siihen. Opetuksessa hän painottui lähinnä yleiseen historiaan, ja vuonna 1924 virka muutettiinkin ryssävihan tähden yleisen historian professuuriksi. Lehtonen hoiti sitä ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Lehtosen puoliso oli Katri Danielson-Kalmari, jonka isä oli valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari, yksi Lehtosen opettajista. Lehtonen kuoli isänsä tavoin sokeritautiin.
ellauri333.html on line 219: Amerikkalaisen indologin Philip Ludendorfin mukaan Hanumanin teologinen merkitys ja hänelle omistautuminen tuli ilmi noin 1000 vuotta Ramayanan kokoonpanon jälkeen, 2. vuosituhannella jKr., kun islamilainen valta saapui Intian niemimaalle. Ludendorf kirjoittaa myös, että Hanumanin ansioluettelon taidot näyttävät myös johtuvan osittain hänen tuulisesta perinnöstään, mikä heijastaa Vayun roolia sekä kehossa että kosmoksessa. Vayu on tärkeä jumaluus ja liittyy läheisesti Indraan, jumalien kuninkaaseen. Hänen mainitaan syntyneen Korkeimman Olennon Vishvapurushan hengityksestä ja myös ensimmäisenä, joka joi Somaa. Soma oli todnäk piriä. Zarathustra joi haumaa, efedriinä ja opetti sen itäintiaaneille. Efedra on peräisin stimulantti efedriinistä, jota kasvit sisältävät merkittävässä määrin. Se voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitapahtumia.
ellauri335.html on line 287: Sen rauhallisen kuoleman Johan Ludvig Runeberg 1855, bearb. | Melodi: Armas Maasalo 1912.
ellauri341.html on line 459: Georg Neithardt (* 31. Januar 1871 in Nürnberg; † 1. November 1941 in Rottach-Egern) war Richter am Bayerischen Volksgericht. Unter anderem leitete er den infolge des Hitler-Ludendorff-Putsches eröffneten Hochverratsprozess gegen Adolf Hitler und seine Mitverschwörer im Frühjahr 1924 (siehe Hitler-Prozess). Neithardt sympathisierte mit den Putschisten, die die Demokratie in Deutschland beseitigen wollten. Auch deshalb wurden sie nur zu äußerst milden Strafen verurteilt.
ellauri345.html on line 535: Mixi ei-aivan-fundamentaalinen nazi Ludwig">Ludwig Klages (kz. albumia 75) näki opposition between life-affirming Seele and life-denying Geist?
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan ​​teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri347.html on line 173: Jean Améry (31. lokakuuta 1912 – 17. lokakuuta 1978), oik. Hanns Chaim Mayer, oli itävaltalaissyntyinen esseisti, jonka työskentelyyn vaikuttivat usein hänen kokemuksensa toisen maailmansodan aikana. Hänen tunnetuin työnsä, At the Mind's Limits: Contemplations by a Survivor on Auschwitz and Its Realities (1966), viittaa siihen, että kidutus oli Kolmannen valtakunnan "olemus" . Muita merkittäviä teoksia olivat On Aging (1968) ja On Suicide: A Discourse on Voluntary Death (1976). Hän otti pseudonyymin Jean Améry vuoden 1945 jälkeen. Améry kuoli itsemurhaan vuonna 1978. Amery ei tykännyt Ludista. Siltä puuttui ironian tajua. Améry tunnettiin antisemitismin vastustuksesta sodanjälkeisessä Saksassa ja Israelin valtion tukemisesta, jonka hän sanoi olevan hänelle "tärkeämpi kuin mikään muu" maa.
ellauri349.html on line 440: Kapteeni Haddock oli yksi ensimmäisistä kirjoittajista, joka toi Ludwig Wittgensteinin ajatuksen Ranskaan. Kapteeni Haddock ehdotti, ettei Wittgensteinin filosofisten tutkimusten muotoa voida erottaa niiden sisällöstä. Wittgenstein oli väittänyt, että filosofia oli kielen sairaus, ja kapteeni Haddock huomauttaa, että hoito vaati tietyntyyppistä kirjallisuutta ja terapointia. Sokrateen terapiaa luonnehtii ennen kaikkea ihmisten välisen elävän kontaktin merkitys. Ai sen taisinkin jo sanoa. Toisto tyylikeinona.
ellauri352.html on line 78: Pirmin Stekeler-Weithofer (born 21 December 1952 in Meßkirch) is a German philosopher and professor of theoretical philosophy at the university of Leipzig. He was the president of the international Ludwig Wittgenstein society (2006-2009) and is now a vice-president of this institution.
ellauri365.html on line 472: Heidenstam sände i början av 1880-talet några dikthäften till Zacharias Topelius för bedömning. De gick huvudsakligen påverkade av efterromantikens stil och även influerade av Johan Ludvig Runeberg.
ellauri369.html on line 332: Jane teki näet onnistuneen vierailun sinne syyskuussa 1825. Siellä ollessaan Carlyle kirjoitti saksalaisen romanssin (1827), kokoelman Johann Karl August Musäuksen , Friedrich de la Motte Fouquén , Ludwig Tieckin , ETA Hoffmannin ja Jeanin aiemmin kääntämättömiä saksalaisia romaaneja.
ellauri370.html on line 465: Neben Ernst Mach und Richard Avenarius war Dühring wichtiger Vertreter des deutschen Positivismus. Er erkannte nur sinnliche Wahrnehmungen und daraus abgeleitete Verstandesschlüsse als Wirklichkeit an und behauptete gegen Immanuel Kant die Übereinstimmung von objektiver Realität mit ihrer naturwissenschaftlichen Beschreibung. Mit diesem Anspruch bekämpfte er allen Subjektivismus und Idealismus, alle Religion und Metaphysik, inklusive dialektische Materialismus. Er lehrte in Anlehnung an Auguste Comte, Voltaire und Ludwig Feuerbach, aber gegen Hegel und Karl Marx eine „Wirklichkeitsphilosophie“, die ihm zufolge „Prinzip allseitiger Gestaltung des Lebens“ werden sollte. Er wird deshalb dem neuzeitlichen antimetaphysischen Atheismus zugerechnet. Dabei beschrieb er die Rassen als Ergebnis der natürlichen Entwicklung der Menschheit.
ellauri370.html on line 515: Kaikki suuret taiteilijat, kirjailijat ja ajattelijat lännessä, kuten Homer, Dante, Giotto, Donatello, Albrecht Dürer, Leonardo da Vinci, Martin Luther, William Shakespeare, Rembrandt, Ludwig van Beethoven, Immanuel Kant ja Johann Wolfgang von Goethe ovat yhtä pitkää loistavaa pitkäkalloisen arjalaisen taiteen ja ajattelun perinnettä, jonka kulminoivat Richard Chamberlainin "Dr. Kildare" 1964 ja Richard Wagnerin elämää muuttava, rodullisesti uudistava musiikki 1800-luvulla. Saksalaisissa lehdistössä pohdittiin kiivaasti, oliko Richard Chamberlain sukua Ben Caseylle. Tuskinpa, Ben näyttää lyhytkalloisemmalta. Se hoisi sitäpaizi tätä puolisokeaa Samia juutalaisen Sam Jaffen kanssa kimpassa.
ellauri370.html on line 530: Arthur, Comte de Gobineau, was born in France in 1816. His essay ´On the Inequality of Human Races´ was published in 1853. Wagner admitted in his own autobiography ´Mein Leben´ (My Life), that his compositions came to him from some outside source, when he was in a state of trance. Ach! Mein Leben! There is some documentary evidence to support the contention that the mad swan king Ludwig of Bayern maintained a homosexual relationship with Wagner. He is now best known for Disney´s magic Castle at Neuschwanstein with Heli-keiju buzzin' round it like a fly circling a turd.
ellauri370.html on line 537: Ludendorff oli fanaattinen antisemiitti.
ellauri370.html on line 539: Chamberlain oli aina taipuvainen sankareiden palvontaan, ja hänelle Hindenburg ja Ludendorff olivat pitkäkalloisimmat pitkästä saksalaisten sankarien joukosta. Marraskuussa 1918 Chamberlain järkyttyi täysin ja kauhistui Saksan tappiosta sodassa, tappiosta, jonka hän piti mahdottomaksi, sekä marraskuun vallankumouksesta, joka oli kukistanut hänen rakkaan monarkiansa. Lisää katkeruuttaan Chamberlain oli nyt niin halvaantunut, ettei hän voinut enää poistua sängystään, minkä hän uskoi olevan seurausta Britannian salaisen palvelun myrkytyksestä.
ellauri370.html on line 726: Aatu varsin valehteli ettei se ennen Wienin päiviä ollut edes nähnyt juutalaista. Vizi se kävi samaa koulua kuin Ludi Wittgenstein. Seisoo muiden juutalaisten kanssa luokkakuvassa. Turpaan varmaan sai koulun pihalla. Myöhemmin Aatu näki painajaisia missä luotaantyöntävät koukkunokkaiset juutalaiset viettelevät sadoin tuhansittain saxalaisia tyttöjä. Alemmuuskomplexi mahtoi vaivata Aatu ressua. Geschlechtsverkehrsgepäck.
ellauri373.html on line 124: Pitkänä miinuxena sinä vuonna syntyi myös Ludi XIV ja sen habsburgilainen rouva Espanjan ja Itävallan Maria Teresa.
ellauri373.html on line 239: Sanat: Kuningas Ludvig XVI. Hänet pidätettiin 22. kesäkuuta 1791 Varenissa.
ellauri373.html on line 699: Juutalaisten keskuudessa: Trotski-Bronstein on sama ase, kuten Rufus Isaac tai Rothschild, Rathe- Nau, Herbert Samuel, Ludwig Brandes, Gompers, Bernard > Baruch, Otto Kahn, Kerensky ja Yakov Schiff (äskettäin kuollut).
ellauri389.html on line 466: John Newton (4. elokuuta 1725 Lontoo – 21. joulukuuta 1807 Lontoo) oli englantilainen merimies, orjalaivan kapteeni, orjakauppias sekä myöhemmin anglikaanisen kirkon pappi, virsirunoilija ja tunnetun virren ”Amazing Grace” kirjoittaja. Newtonin äiti kuoli, kun John oli seitsemän vuoden ikäinen, ja hän joutui lähtemään iskän orjalaivaan töihin laivapojaksi. Hänestä kehittyi vuosien mittaan raaka ja häikäilemätön nuorukainen. Jo nuorena hänestä tuli laivanomistaja, joka kuljetti orjia Afrikasta Amerikkaan. Se oli niin ikävä tyyppi että sen liikekumppanit kerran kylästyivät siihen ja möivät sen jollekin länsiafrikkalaiselle prinsessalle orjaxi. Yhdellä tällaisella matkalla vuonna 1748 joutui hänen huonokuntoinen laivansa kovaan myrskyyn Irlannin merellä. Hän joutui kamppailemaan myrskyn kourissa yksitoista tuntia, mutta selviytyi myrskystä. Newton lupasi parantaa tapansa jos ei uppoisi. Laivan pysymisen pinnalla hän koki osoituksena Jumalan armosta, joka kohdistui nimenomaan häneen, mutta vähän myös kaikkein jumalattomimpiin värillisiin ihmisiin kannen alla, ja tämä kokemus muutti hänen elämänsä. Järkevänä miehenä hän kuitenkin jätti orjakaupan vasta kuuden vuoden kuluttua jäädessään eläkkeelle. Hän jäi töihin Liverpoolin satamaan ahtamaan orjia, mutta pian hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui papiksi ja määrättiin hoitamaan pientä Olneyn seurakuntaa. Siellä hän tutustui runoilija William Cowperiin ja yhdessä he julkaisivat 1779 Olney Hymms -nimisen kokoelman lauluja, josta tuli yksi merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisista laulu­kokoelmista. Sen 349 laulusta Cowper oli runoillut 67 ja loput Fig Newton. Virrellä "Amazing Grage" on liittymäkohtia hänen kokemaansa myrskyyn ja siitä selviytymiseen. Vähän sama legenda kuin Martin Luderilla, quod vide. Amerikkalaiset pitävät siitä erityisesti, sillä se ilmaisee amerikkalaisia perusarvoja olematta yhtä jingoistinen kuin America the Beautiful tai Star Striped Banner. ("By Jingo!" on brittiläinen vastine sanalle "Jösses!".)
ellauri391.html on line 440:

Luderilaisuuden juurista

ellauri463.html on line 65: Robert Ludlum jonka identity oli Robert Ludlum väsäsi meduusajuttuja jossa seikkaili Jason Bournena Matt Damonin näköinen Uuno Turhapuro. Ne mainittiin Yli-Juotikkaan tiiliskivessä niinkin aikaisin kuin albumissa 65. Ludlumista on pitkä paasaus albumissa 301. Lennettiinkö muka 1981 vielä Caravellella? Ilmeisesti koska niitä putoili taivaalta kasarilla vielä myöhemminkin. Konetyyppi museoitiin 2005.
ellauri463.html on line 66: Ludlum ei vaikuta huumormieheltä. Tai no: "murhaajat tähyilivät kuin hätääntyneset jyrsijät". Muut ovat murhaajia halusta, Jason tappaa vain tarvittaessa. "Siivotonta! Kirotut kommunistit!" Taskuradiota käyttävät. Jason on inhottava pikku nilviäinen. Houkutuslinnun tappaminen oli käytännön toimenpide, ei mitään muuta. Show her no pity. Jason Bourne oli pahis jonka nimen hyvis David Webb otti hämäyxexi. Tappaminen lisenssillä on nimeltään teloitusta. Kun David Webb listi sen thaivaimon ja 2x0.5 thai-ipanan listineen kollegan kyse oli teloituxesta. Olisi pitänyt kääntää toinenkin poski.
ellauri476.html on line 189: Long es académico superior del Ludwig von Mises Institute de Escuela austríaca, que también se encuentra en Auburn. Y es uno de los editores de la revista académica Journal of Ayn Rand Studies. Long kannattaa korporativismia ala Benito Mussolini.
ellauri476.html on line 344: Notkoselkä Juha Mannisen salapoliisityö Waismannista ja Wittgensteinista (Ajatus 2007) osoittaa että Ludi oli idealisti perusluonnoltaan. Sixi se ei pitänyt realisti Russellistakaan, vaikka niillä oli homostelu yhteisenä harrastuxena. Onhan kieli kausaalinen ilmiö, mutta kielipeli on sittenkin ihan eri asia. Russellista elukoiden toiveet näkyvät niiden toimista. Ei ei! kuului Wienin piiristä. Toiveet eivät selviä vain tarkkaamalla käytöstä. "Professori Schlick on tässä asiassa eri mieltä. Kielettömillä eläimillä ei ole toiveexi nimitettävää ilmiötä." Psykoanalyysissa tas lähdettiin virheellisesti siitä että ihmisillä oli tiedostamattomia toiveita. Se on ungrammaattista. Eläimillä oli vain erilaisia kiihotustiloja koska ne eivät voineet ilmaista "Haluan nimenomaan Jorin omenaa". Vitun antroposentrisiä pellejä. Ludi pelasi uskonnollista kielipeliä lutkuttaen privaatilla kielellä G.H.v. Wrightin sileää pip-peliä. Schlick schlick. Jos käsky olisi kausaalista, tottelematonta lasta ei olisi olemassakaan. Vad tull. Rankaiseminen on mekanismi sekin, joka joskus toimii joskus ei kuin junan vessa. Vitutus on tehokas mekanismi, ja turpaanveto toinen.
ellauri476.html on line 346: "Wittgenstein and P. Sraffa, a lecturer in economics at Cambridge, argued together a great deal over the ideas of the Tractatus. One day (they were riding, I think, on a train) when Wittgenstein was insisting that a proposition and that which it describes must have the same 'logical form', the same 'logical multiplicity', Sraffa made a gesture, familiar to Neapolitans as meaning something like disgust or contempt, of brushing the underneath of his chin with an outward sweep of the finger-tips of one hand. And he asked: 'What is the logical form of that?' Sraffa's example produced in Wittgenstein the feeling that there was an absurdity in the insistence that a proposition and what it describes must have the same 'form'. This broke the hold on him of the conception that a proposition must literally be a 'picture' of the reality it describes." --Norman Malcolm (1966). Ludwig Wittgenstein: A Memoir. Oxford University Press: 69
ellauri476.html on line 351: Entisestään vahvistuu se fiilis että Ludi oli oppimaton aivokääpiö, joka koitti hampaat irvessä pitää kiinni jostain humanistin sielusta. "Eipäs astuta kielen ulkopuolelle! Siellä on vain ällöjä elukoita ja pystyjormia! Wovon man nicht sprechen kann darüber muss man schweigen."
ellauri476.html on line 356: The Vienna Circle (1920s–1930s) was ideologically split between a left-wing faction (Otto Neurath, Rudolf Carnap, Hans Hahn) that promoted logical empiricism as a tool for social engineering, socialism, and "Red Vienna" reforms, and a more right-leaning or neutralist wing (Moritz Schlick) focused on pure science, epistemology, and individualistic liberalism. While the "Left" aimed to make the Vienna Circle's philosophy a political, socially active movement, the rest of the group was more aligned with traditional, objective, non-political academic research, and some members, like von Mises, leaned further toward a right-wing perspective. No niinpä tietysti. Ludi pelasi taantumuxen tiimissä. von Mises oli varsinainen konna miehexeen.
ellauri476.html on line 358: Carnap, Schlick, Waissmann ja Wittgenstein oli ärhäköitä bonoboja sanakarahkat kädessä. Waismann oli harvahampainen juutalainen, Ludi tiukkahuulinen.
ellauri477.html on line 298: Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia vuonna 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna, jolloin ruttoa levittäneiksi luullut rotat ilmeisesti kuolivat tulipalossa sukupuuttoon. Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.
ellauri477.html on line 300: Vuonna 1662 Kaarle myi Dunkerquen, strategisesti paljon tärkeämmän kohteen, serkulleen Ranskan kuningas Ludvig XIV:lle 40 000 punnasta. Kiitollisena valtaistuimelle nousussaan saamastaan avusta Kaarle lahjoitti Pohjois-Amerikan maat, silloin Carolinana tunnetun alueen, joka oli saanut nimensä Kaarle I:n mukaan, kahdeksalle aateliselle vuonna 1663.
ellauri477.html on line 306: Vuonna 1668 (Calle X Kustaan maatessa jo hiljaa haudassaan sedan 1660) Englanti liittoutui Ruotsin ja entisen vihollisensa Alankomaiden kanssa ollakseen valmiina sotimaan Ranskaa ja Ludvig XIV:tä vastaan Dévolution-sodassa. Ludvig pakotettiin tekemään rauha kolmoisallianssin kanssa, mutta hän jatkoi (britti)vihamielisiä hankkeitaan. (Tääkin artikkeli oli sepustettu anglosaxinäkökulmasta.)
ellauri477.html on line 308: Vuonna 1670 Kaarle, joka halusi ratkaista talousongelmansa, suostui Doverin rauhaan, jonka perusteella Ludvig XIV maksaisi hänelle joka vuosi 200 000 puntaa. Kaarle lupasi Ludvigille joukkoja ja kääntyä katoliseksi "heti kun hänen kuningaskuntansa hyvinvointi sen sallisi". Ludvig tarjosi hänelle 6 000 hengen joukkoja tukahduttaakseen kääntymystä vastustavat. Kaarle pyrki varmistamaan, että rauhansopimus – erityisesti käännytyskohta – pysyi salassa. On jäänyt epäselväksi oliko Kaarlella ikinä tarkoitustakaan kääntyä katoliseksi.
xxx/ellauri056.html on line 117: Myös seurueen rahat katoavat. Koko joukko päätyy Monrepoon kartanoon pidättyvän Sophie von Nicolayn vieraiksi. Lisää murhia tapahtuu, ja tapahtumat huipentuvat kuuluisalla Ludwigsteinin hautasaarella. Selviää muuten myös, mitä alkuperäiselle kartanon puistossa sijainneelle Väinämöisen patsaalle tapahtui…
xxx/ellauri059.html on line 569: Alkaa etikan filosofilla olla plödät housussa. Kuolema lähestyy, kylmä rinki puristaa jo persettä. Kuolema on mysteeri, se puputtaa lainaillen muita narsisti-idealisteja, kuten nazi-Heideggeriä ja Ludwig">homo-Wittgensteinia. Ei se ole mikään mysteeri, vaan luonnollinen asia. Se on mysteeri vaan pinttyneelle narsistille jonka mielestä just MUN pitäis elää iankaikkisesti, kun kerran rupesin. Muuthan elää vaan mun mielikuvituxessa (jos elävät). Höpöä. Kaikille muille sun kuolema on arkista, ja Michelinin tapauxessa varmaan helpotus.
xxx/ellauri068.html on line 336: According to the Malleus Maleficarum, exorcism is one of the five ways to overcome the attacks of incubi, the others being Sacramental Confession, the Sign of the Cross (or recital of the Angelic Salutation), moving the afflicted to another location, and by excommunication of the attacking entity, "which is perhaps the same as exorcism". On the other hand, the Franciscan friar Ludovico Maria Sinistrari stated that incubi "do not obey exorcists, have no dread of exorcisms, show no reverence for holy things, at the approach of which they are not in the least overawed".
xxx/ellauri075.html on line 238: Kortelainen ei mainitse, että Benjamin piti pohjoisen matkallaan mukanaan Ludwig Klagesin muhkeaa teosta Der Geist als Wiedersacher der Seele (Henki sielun vastustajana), vaikka hänen päälähteenään käyttämä englanninkielinen elämäkerta vahvistaa asian. Klages oli äärikonservatiivinen elämänfilosofi, jonka mukaan nykyajassa ei ole juuri mitään hyvää. Siinä hän oli kyllä täysin oikeassa, vaikka väärin perustein. Benjamin piti mainitun teoksen ensimmäistä osaa merkittävänä filosofiana, vaikka näki siinä monia ongelmia. Tästäkin Klages hepusta on pieniä paasahduxia, ja vähän pitempikin albumissa 254. Kz. myös albumin 345 pohdintoja. Ludwig pyöri ilkeän Schwul-Georgen porukoissa.
xxx/ellauri075.html on line 241: Ludwig">Friedrich Konrad Eduard Wilhelm Ludwig Klages (10 December 1872 – 29 July 1956) was a German philosopher, psychologist, graphologist, poet, writer, and lecturer, who was a two-time nominee for the Nobel Prize in Literature. In the (rather odious) Germanosphere, he is considered one of the most important thinkers of the 20th century.
xxx/ellauri084.html on line 34: Wittgensteinin perhe oli katolistuneita juutalaisia. Kolme neljästä isovanhemmasta oli moosexenuskoisia. Hitler kirjassa "Kärhämäni" kertoo kärhämistä jonkun nenäkkään pikku juutalaisen kanssa Linzin koulussa. Vallanko se olisi ollut Ludi?
xxx/ellauri084.html on line 38: Ludi oli Cambridgen "apostoleja". The Cambridge Apostles was founded in 1820 by twelve right-wing Christian evangelical students under the name The Cambridge Conversazione Society. The Cambridge Apostles enjoyed 'homoeroticism' and 'Platonic love'. Aika paljon filosofeja ja vakoojia. The Apostles tended to be gay.
xxx/ellauri084.html on line 39: Among the gayest apostles were Tennyson (the poet), William Cory (who reportedly had an affair with the future Prime Minister Earl of Rosebery), E. M. Forster, John Maynard Keynes, Ludwig Wittgenstein, Lytton Strachey, Rupert Brooke, Guy Burgess and Anthony Blunt.
xxx/ellauri084.html on line 59: Ludwig Wittgenstein (philosopher),
xxx/ellauri084.html on line 77: Ludin Privatsprache argumentti oli ääliö. Tottakai voi puhua izelleen pään sisässä, kysy vaikka Pikiltä. Se oli sitä samaa saxalaista idealismia lue solipsismiä kuin se pörriäinen stidiaskissa. Oikein narsististen autististen ihmisten on vaikea vakuuttua että ulkomaailmaa edes on, muista apinoista ja niiden mielipiteistä puhumattakaan. Ne uskoo vaan päänsisäiseen todistusaineistoon.
xxx/ellauri084.html on line 79: Dark star (pimeä tähti ei tumma Tero Valkonen!) tarkoitti Wallulla peräreikää. Jotenkin sekin sitä viehätti. Varmasti Ludia ja ehkä Aatuakin. Sen niminen kulttiscifileffa on 70-luvulla, jonka Wallu takuulla oli kazonut.
xxx/ellauri087.html on line 355: Joku Braithwaite näkee Moorella 3kin säiettä: hyvän määrittelemättömyys, eettinen moniarvoisuus, ja utilitarismi. Tää kuulostaa toisaalta Ludi-tyyppiseltä analyyttiseltä hämäräpuheelta, toisaalta kapitalistiselta hapatuxelta. Kazotaan onko tämä arvaus oikea. Keynesin mielestä benthamiitit yliarvosti talouskriteeriä puhumattakaan parta-Kallesta jolla se menee ihan överixi.
xxx/ellauri114.html on line 716: Ja siton näitä lapsenlapsia: Javan or Ion, Jaafetin 4. pojan nimi, josta tuli kreikkalaiset (Gen.x.2, 4); ja kai Lud (ei saa selvää,) joka on Seemin 4. pojan nimi, josta tulee Vähän-Aasian asukkaat. Nää yhdessä olis näitä hamatiitteja. Phut oli Haamin 4. poika (Gen.x.6), jonka jälkeläiset asuu Ebyktistä länteen. The sons of Shem: Elam, Asshur, Arphaxad, Lud, and Aram (Gen x.22). Siis oliko Abraham (ilman H:ta tässä vaiheessa) Seemin poika? Enpäs tiennytkään. Onx Lud sit niinku Lyydia tai luuvit? Juurikin näin, vahvistaa Wikipedia:
xxx/ellauri114.html on line 718: The descendants of Lud are usually, following Josephus, connected with various Anatolian peoples, particularly Lydia (Assyrian Luddu) and their predecessors, the Luwians; cf. Herodotus' assertion (Histories i. 7) that the Lydians were first so named after their king, Lydus (Λυδός). However, the chronicle of Hippolytus of Rome (c. 234 AD) ... [aivan päin vittua, sori vaan Hippolytus].
xxx/ellauri114.html on line 720: The Book of Jubilees, in describing how the world was divided between Noah's sons and grandsons, says that Lud received "the mountains of Asshur and all appertaining to them till it reaches the Great Sea, and till it reaches the east of Asshur his brother" (Charles translation). The Ethiopian version reads, more clearly "... until it reaches, toward the east, toward his brother Asshur's portion." Jubilees also says that Japheth's son Javan received islands in front of Lud's portion, and that Tubal received three large peninsulae, beginning with the first peninsula nearest Lud's portion. In all these cases, "Lud's portion" seems to refer to the entire Anatolian peninsula, west of Mesopotamia.
xxx/ellauri114.html on line 726: Mizraim on tietysti (LOL) Osiris, kun ottaa ämmät pois. Kanaanilaiset lammaspaimenet painui sittemmin Mesopotamiaan, mistä Aaprahammikin on kotoisin. Ebyktiläisten maantieto ulottui idässä ja koillisessa Syyriaan ja kaxoisvirran maahan, pohjoisessa Kyproxeen ja Kreetaan (Lud ja Javan).
xxx/ellauri122.html on line 532: Luder...
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri127.html on line 272: Melusine had been sculpted by Ludwig Michael Schwanthaler who also sculpted a « Nymph of the Rhine« , a « Loreley » and a « Nyx« . 1846 Fertigstellung der Figur „Melusine“ für das Schloss Hohenschwangau. There is also a well known painting, « Die Schöne Melusine » (the Fair Melusine), by Julius Hübner (1806-1882).
xxx/ellauri128.html on line 82: Nainen haluaa mieheltä voimakasta kullia, mies naiselta hellää pillua.Ludwig FuldaMFUCK!
xxx/ellauri128.html on line 145: Ludwig Anton Salomon Fulda (1862–1939) oli saksalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän sai nuorena vaikutteita Paul Heysen tuotannosta ja liittyi 1888 Berliinissä maltillista realismia harrastaneeseen runoilijaryhmään. Fuldan julkaisemia runokokoelmia ovat Gedichte (1890) ja Neue Gedichte (1900), jotka osoittavat harvinaista kieli- ja muototaituruutta, sekä lukuisia näytelmiä. Miellyttäviä ovat Fuldan novellit Lebensfragmente (1894) ja Die Hochzeitsreise nach Rom (1900).
xxx/ellauri128.html on line 192: Während ihre Brüder höhere Schulen besuchten (Ludwig Robert war Schüler des Französischen Gymnasiums) und eine kaufmännische Ausbildung absolvierten, wurde Rahel von Hauslehrern unterrichtet. Sie lernte Französisch, Englisch und Italienisch, erhielt Klavier- und Tanzunterricht und unternahm früh Reisen nach Breslau (1794), Teplitz (1796) und Paris (1800). Ihre Allgemeinbildung übertraf bei weitem die einer durchschnittlichen christlichen Mädchenerziehung. Im böhmischen Kurbad Karlsbad begegnete sie 1795 erstmals Goethe, den sie als Schriftsteller außerordentlich verehrte, und der von ihr urteilte, sie sei „ein Mädchen von außerordentlichem Verstand“, „stark in jeder ihrer Empfindungen und dabei leicht in ihren Äußerungen“, „kurz, was ich eine schöne Seele nennen möchte“.
xxx/ellauri128.html on line 202: Ausschlaggebend war die Vereinigung von Menschen unterschiedlicher Stände und Berufe, religiöser oder politischer Orientierung zu Gesprächen: Dichter, Naturforscher, Politiker, Schauspieler/-innen, Aristokraten und Reisende kamen zusammen. Die Nähe des Theaters, der Börse und der Französischen Gemeinde sorgte für Vielfalt. Mitunter wurde, wie im Elternhaus der Henriette Solmar (einer Cousine Rahel Varnhagens), mit Rücksicht auf Besucher aus fremden Ländern französisch gesprochen. Berühmte Gäste in dieser ersten Phase waren Jean Paul, Ludwig Tieck, Friedrich von Gentz, Ernst von Pfuel, Friedrich Schlegel, Wilhelm und Alexander von Humboldt, Friedrich de la Motte Fouqué, Prinz Louis Ferdinand und dessen Geliebte Pauline Wiesel. Allerdings gibt es nur wenige zeitgenössische Quellen und gar keine zeitgenössischen Bilder dieser Geselligkeiten. Es wurden nicht nur Prominente eingeladen, sondern auch viele Personen, die kaum Spuren hinterlassen haben. Fanny Lewald (die Rahel Varnhagen nicht mehr kennengelernt hat) gibt allerdings zu bedenken: „Man hört die Namen Humboldt, Rahel Levin, Schleiermacher, Varnhagen und Schlegel, und denkt an das, was sie geworden, und vergißt, daß die Humboldt’s ihrer Zeit nur zwei junge Edelleute, daß Rahel Levin ein lebhaftes Judenmädchen, Schleiermacher ein unbekannter Geistlicher, Varnhagen ein junger Praktikant der Medizin, die Schlegel ein paar ziemlich leichtsinnige junge Journalisten gewesen sind“.
xxx/ellauri128.html on line 206: Als sie am 8. September 1815 Goethes Besuch empfing: „Ich benahm mich sehr schlecht. Ich ließ Goethe beinah nicht sprechen!“ 1827 zogen die Varnhagens in die Beletage der Mauerstraße Nr. 36, die ihnen ihr Schwager Heinrich Nikolaus Liman (Bruder von Markus Theodors Gemahlin und Onkel der Henriette Solmar) vermietete. Auch unter dieser Adresse, die ihre letzte sein sollte, gab Rahel Varnhagen von Ense wieder Gesellschaften, an denen unter anderen die Familie Mendelssohn, der Philosoph Hegel, Heinrich Heine, Eduard Gans, Ludwig Börne und der Fürst Hermann von Pückler-Muskau teilnahmen. Einige Male besuchte das Ehepaar Varnhagen auf Reisen Goethe in Weimar und das Kurbad in Teplitz, wo Friedrich Wilhelm III. im August 1822 mit Rahel Varnhagen von Ense mehrmals die Polonaise tanzte.
xxx/ellauri128.html on line 210: Rahel Varnhagen war im Alter von 61 Jahren verstorben. An ihrer Pflege in den letzten Wochen beteiligte sich Bettina von Arnim, die ihr, freilich ohne Erfolg, eine homöopathische Behandlung empfohlen hatte. Aus Sorge, scheintot beigesetzt zu werden, verfügte sie, nach ihrem Tod 20 Jahre lang in einem Doppelsarg mit Sichtfenstern oberirdisch aufgebahrt zu werden. Der Sarg stand 34 Jahre lang in einer Halle auf dem Friedhofsquartier vor dem Halleschen Tor, bis Rahel Varnhagen von Ense 1867 auf Veranlassung ihrer Nichte Ludmilla Assing neben ihrem neun Jahre zuvor verstorbenen Gatten auf dem Dreifaltigkeitsfriedhof I beigesetzt wurde
xxx/ellauri128.html on line 260: Rakkaus syntyy sokeana kuin kissanpentu.Ludwig BörneMFUCK!
xxx/ellauri128.html on line 448: Carl Ludwig Börne (* 6. Mai 1786 im jüdischen Ghetto von Frankfurt am Main als Juda Löb – auch Löw – Baruch; † 12. Februar 1837 in Paris) war ein deutscher Journalist, Literatur- und Theaterkritiker. Börne, der zuweilen mit Jean Paul verglichen wird, gilt aufgrund seiner pointiert-witzigen anschaulichen Schreibweise als Wegbereiter der literarischen Kritik – insbesondere des Feuilletons – in Deutschland.
xxx/ellauri128.html on line 449: Börne war der Sohn von Jakob Baruch und dessen Ehefrau Julie, geborene Gumpertz. Jakob Baruch war als Händler tätig und vertrat die Stadt Frankfurt auf dem Wiener Kongress. Ludwig Börne wurde zunächst von Hauslehrern unterrichtet und trat im Jah 1800 in das Internat von Wilhelm Friedrich Hezel ein, um die Voraussetzungen für das vom Vater gewünschte Medizinstudium zu erfüllen.
xxx/ellauri128.html on line 617: Felix Dahn (Ludwig Sophus Felix Dahn; * 9. Februar 1834 in Hamburg; † 3. Januar 1912 in Breslau) war ein deutscher Rechtswissenschaftler, Schriftsteller und Historiker. Sillä oli samanlainen 2-haarainen parta kuin Bunyip Bluegumin sedällä. Dahn kirjoitteli säännöllisesti Gartenlaubeen. Dahn published numerous poems, many with a nationalist bent. His Mette von Marienburg portrays bands of "Masures and Poles" hiding in the "Podolian forest". Kaiken kaikkiaan aika mitätön.
xxx/ellauri129.html on line 500: Naiset on miellyttävimmillään kun ne on peloissaan.Ludwig BörneMFUCK!
xxx/ellauri129.html on line 501: Naiset ei pysty lähtemään ilman ovenvälyspuheita.Ludwig BörneMFUCK!
xxx/ellauri129.html on line 597: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri130.html on line 194: J. pitää narsistista hovia.Ludwig BörneMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 638: Taivaassa kuule tavataan!Ludwig v. Beethoven, v.s.MKILL!
xxx/ellauri139.html on line 875: Keisarin porsas ei ymmärtänyt pitää suuta soukalla kun tuli kurinpalautus; se kynäili runon Marttyyrien kemut (1825), jossa se itki Ludi XVItä ja Marie Antoinettea. Tää jäi sen jouzenlauluxi.
xxx/ellauri149.html on line 571: Theodor Ludwig Wiesengrund Adorno oli saksalainen sosiologi, filosofi, musiikkitieteilijä ja säveltäjä, joka tunnetaan hänen massakulttuuriin ja kulttuurituotantoon suuntaamastaan kritiikistä. Adorno kuului niin kutsuttuun Frankfurtin koulukuntaan, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Max Horkheimer, Herbert Marcuse ja Jürgen Habermas. Ryhmä kritisoi perinteisiä yhteiskuntatieteen menetelmiä tarjoamatta tilalle juuri mitään sen kummempaa.
xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri166.html on line 287: Im Herbst 1940 meldete sich Deutscher zur polnischen Exilarmee unter der Führung von Władysław Sikorski, die in Schottland Militärbasen unter eigener Souveränitat hatte. Er wurde dort als verdächtige Person in ein von der polnischen Exilregierung unterhaltenes Internierungslager geschickt, in dem überwiegend politisch Verdächtige, Homosexuelle und Juden interniert waren. Laut Deutschers Biographen Ludger Syré sei das Lager Ladybank bei Kircaldy „kein eigentliches Straflager“ gewesen, allerdings sei beabsichtigt gewesen, ihn als „gefährlichen roten Rebellen“ „ruhig zu halten“ und man ließ „ihn schwere Munitionskisten schleppen“. Deutscher nutzte den Lageraufenthalt zum Erlernen der englischen Sprache und richtete im Lager einen „Übersetzerdienst“ für die Organisation neuester Nachrichten ein. 1949 veröffentlichte er seine Stalin-Biographie, die in 12 Sprachen übersetzt wurde. 1954 bis 1963 erschien sein Hauptwerk, die dreibändige Biographie Trotzkis.
xxx/ellauri186.html on line 648: Alcalá de Henaresin Justus ja Pastor, mutta se Pastor ei ole tämä Paimen joka meillä on täällä, mestataan, Aleksandrian Katariina, mestataan, Würzburgin Kilianus, mestataan, Tarsoksen Kyyros, kuolee jo lapsena, kun tuomari hakkaa hänet tuomioistuimen portaisiin. Laurentius, kärvennetään kuoliaaksi parilalla, Toledon Leocadia, syöstään korkealta kalliojyrkänteeltä, Autunin Leodegarius, mestataan, sen jälkeen kun häneltä ensin on revitty silmät ja kieli, Gentin Livinus, kieli revitään suusta ja mestataan, Longinus, mestataan, Syrakusan Lucia, kurkku viilletään kun ensin on revitty silmät, Prahan Ludmila, kuristetaan, Tarragonan Maginus, mestataan sahanteräisellä sirpillä, Kappadokian Mamans, suolet kiskotaan ulos, Manuel, Sabel ja Ismael, Manueliin isketään rautanaula kummallekin puolelle rintaa ja päähän korvasta korvaan ulottuva naula ja kaikilta viilletään kurkku, Antiokian Margareeta, soihdulla ja rautakammalla, Persian Marius, miekalla, kädet leikataan irti, Marokon marttyyrit Berardus de Carbio, Petrus a S. Geminiano, Otho, Adjutus ja Accursius, kaikilta viilletään kurkku, Rooman Martina, mestataan, Agaunen Mauritus, miekalla, Einsiedelnin Meinrad, nuijalla,
xxx/ellauri187.html on line 176: Ludicrously unfair, says Lee Siegel of The Atlantic Monthly in April 1996. Who is he, another NY Jewboy maybe?
xxx/ellauri187.html on line 188: Yep, another greedy Jewboy on the make. Ludicrously unfair too.
xxx/ellauri202.html on line 115: Viitisen vuotta on kulunut Thibaultin veljekset kulkevat Luxenbourgin puistossa katsomaan yliopistoon päässeiden nimiä. Jacques on kuvauksen perusteella edelleen oikutteleva hermokimppu. Jacques on päässyt yliopistoon, hänen ystävänsä Daniel sen sijaan on päättänyt ryhtyä taiteilijaksi ja on taidekauppias Ludwigsonin palveluksessa. Ludwigson on huijari.
xxx/ellauri202.html on line 210: Il découvra sa vocation d'écrivain en se liant à un jeune garçon de deux ans son aîné, Jean Werhlé, pendant l'été qu'il passe à Maisons-Laffitte en 1891. Il obtient en 1898 son baccalauréat, dans la série Philosophie, avec mention passable, comme Max Roth. Sankarihahmo kääntyy takaisin kadotuxen tieltä fideismiin: älä järkeile, seuraa sydäntäsi vaan. Historiquement, les philosophes associés au fidéisme sont Søren Kierkegaard, Blaise Pascal, William James et Ludwig Wittgenstein.
xxx/ellauri218.html on line 468: Rockefeller flinched, saying: “The National Guard was used to break a strike in which a family corporation was involved when I was a child. Men and women were killed. … I will not use the National Guard.” Rockefeller was referring to the 1914 Ludlow massacre, when his grandfather, John D. Rockefeller, the owner of Colorado Fuel and Iron Company, got the Colorado governor to call in the National Guard to break a mine workers’ strike. The miners and their families were huddled in tents when the militia opened fire. Over 60 strikers and family members were shot dead or burned alive when their tents were set ablaze by the troops.
xxx/ellauri218.html on line 470: But Rockefeller was just pretending to shed tears for the Ludlow martyrs. Three years later in 1971, Rockefeller would massacre another group of striking workers, the Attica prisoners.
xxx/ellauri224.html on line 92: 1914: Ludlowin verilöyly
xxx/ellauri229.html on line 55: Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.
xxx/ellauri231.html on line 193: Maaliskuussa 1919 Koltshak itse vaati yhdeltä kenraaleistaan, että tämä "seuraa japanilaisten esimerkkiä, jotka Amurin alueella olivat tuhonneet paikallisen väestön". Neuvostoskaja Rossija, Ludwig Martensin perustaman Neuvostoliiton toimiston viralliset urut, lainasi menshevikkien urkuja, Vsegda Vperjod, (always in my periods) väittäen, että Koltshakin miehet käyttivät joukkoruoskimisia ja tuhosivat kokonaisia ​​kyliä maan tasalle tykistötulella. Väitetään, että 4000 talonpoikaa joutui kenttätuomioistuinten ja rangaistusretkien uhreiksi ja että kaikki kapinallisten asunnot poltettiin. Ote Irkutskin läänin Jenisein läänin hallituksen määräyksestä, missä kenraali. S. Rozanov sanoi:
xxx/ellauri232.html on line 169: Aus dem „tonnenweise“ vorliegenden Material in Ludwigsburg stütze er sich auf ganze 166 Aussagen vor Kriegsverbrechertribunalen. „Mit Goldhagens Methoden im Umgang mit Beweismaterial könnte man aus dem Ludwigsburger Material leicht die nötigen Zitate heraussuchen, um das genaue Gegenteil von dem zu beweisen, was Goldhagen behauptet.
xxx/ellauri237.html on line 207: Ensimmäinen kirja Totisesta christillisydestä; Joka sisällänsä pitää: Kuinga Oikiasa Christitysä pitä Adamin joka päiwä kuoleman, mutta sen siaan Christuxen elämän; ja Kuinga hänen joka päiwä pitä Jumalan Kuwaxi uudistuman ja Uudesa syndymisesä elämän ---. Suom. Henrik Renqvist¹. Porvoo, Chr. Ludv. Hjelt 1832. Myöhempiä painoksia Turku 1834, Helsinki 1837, Hämeenlinna 1849, Helsinki 1887 (yhd. 2. kirjan kanssa; kielell. korjattu), Suolahti 1976
xxx/ellauri259.html on line 681: Zettelkasten -muistiinpanomenetelmä. Kirjoittanut Ludi Wittgenstein
xxx/ellauri268.html on line 178: Als einer der ersten zeichnete er ein realistisches Bild der Juden in Galizien; zeitlebens kämpfte er politisch gegen den Antisemitismus in Mitteleuropa. Victor Hugo, Émile Zola, Henrik Ibsen gehörten zu seinen Bewunderern; König Ludwig II. von Bayern empfand zu dem Autor gar eine Seelenverwandtschaft. Sielun veljiä, meillä on aivan erikoinen sana sille (Schwul).
xxx/ellauri293.html on line 371: Ludia pohditutti samantapainen jänisankkakuvio. Ludi lie nähnyt sen saxalaisessa pilalehdessä ja piirsi sen sitten zetteliin kömpelösti muistista:
xxx/ellauri295.html on line 410: Efterhand flyttade familjen till byn Gräsberg strax norr om Ludvika. Sehän on meikäläisten stomping groundeja, käytiin siellä muttei löydetty Nyckelbäckeniin. Se on vielä näkemättä.
xxx/ellauri295.html on line 425: Dan Andersson är begravd på Lyvikens kyrkogård i Ludvika.
xxx/ellauri319.html on line 657: Lola Montez (1821-1861), dancer, courtesan, mistress of Ludwig_I" class="mw-redirect" title="Ludwig I">Ludwig I
xxx/ellauri358.html on line 221: Mutta onkohan toikaan hyvä pelitapa että nielee sovinistisen naisimizhin nahkoineen karvoineen? WTF sehän on olemusajattelua! Onhan limaiset häpyhuulet hieno asia, mutta onkohan se römpsä lopultakaan yhtään kummempi kuin yhtä kuselta hajahtava kikkeli. Ne ovat vain Daseinin tyylipiirteitä, neuvoo Sara Heinämaa. Aika paljon tässä pelatasn vaan sanaluokilla, et onko se feminismi nyt luokkaa N tai N/N, vaiko ehkä V tai V/V. Big, hairy diff. Arvasinkin että Ludin sukunäkö otetaan pian naftaliinista: kaikilla peleillä ei ole yhtä yhteistä piirrettä. (Vaikka kyllä niillä on, montakin. Niinkuin pippeleilläkin.)
xxx/ellauri363.html on line 766: Muut kitalakihalkiot: Ludwig Wittgenstein, JL Austin, PF Strawson, Stephen Toulmin, John Searle
xxx/ellauri366.html on line 323: Helmikuussa 1918 hän suostui tulemaan Suomen "punaisen" hallituksen täysivaltaiseksi edustajaksi, mutta hänen tehtävänsä epäonnistui: hän ei saanut tapaamista Yhdysvaltain ulkoministeriöön. Tehtävien suorittamista varten hän perusti toimiston Suomalaisen Tiedonantotoimiston. Syyskuussa 1918 hän jakoi pamfletin Avoin kirje amerikkalaisille työläisille Suomen Työväentasavallan edustajana , jonka propagandateemat heijastavat enemmän Neuvosto-Venäjän näkökulmaa. Esimerkiksi Tšekkoslovakian joukkojen kapinaan kiinnitettiin enemmän huomiota kuin nyt lakkautetun "punaisen" hallituksen etuihin. Suurelta osin Nuortevin pamfletien ansiosta termi "Suomen Neuvostoliiton sosialistinen työväentasavalta" juurtui englanninkielisiin lähteisiin, kun taas Suomessa itse "punaiset" eivät sitä käyttäneet. Pian Nuortevin päätoiminta siirtyi täysin puolustamaan lokakuun vallankumousta ja sen propagandaa Yhdysvalloissa. Julkaisi "Neuvosto-Venäjä" -lehden. Maaliskuussa 1919 Neuvostoliiton hallitus nimitti Ludwig Martensin New Yorkin Neuvostoliiton toimiston johtajaksi . Nuortevasta tuli hänen sihteerinsä, jonka tehtäviin kuuluivat suhdetoiminta ja diplomaattinen toiminta. Neuvosto-Venäjä pyrki luomaan kauppasuhteita Yhdysvaltoihin, ja Nuortevilla oli tärkeä rooli.
xxx/ellauri376.html on line 478: Piron valittiin Ranskan akatemiaan 1753, mutta kuningas Ludvig XV kumosi valinnan sillä verukkeella, että riettaan nuoruudenrunonsa "Ode à Priape" vuoksi hän ei ollut sopiva sellaisen kunnianosoituksen saajaksi.
xxx/ellauri376.html on line 859: Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (2. helmikuuta 1754 – 17. toukokuuta 1838) oli ranskalainen diplomaatti, joka toimi Ludvig XVI:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Hänet tunnettiin yleisesti vain nimellä Talleyrand. Sano vain Hannixi, balit jäi aidalle. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon likaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta. Talleyrand kellui joka käänteessä kuin pieruinen paska pinnalle. Se juoni Napoleonia vastaan minkä kerkisi, haukkui sitä Alexanteri I:lle. Napsu nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (la merde dans un bas de soie). Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta suht tuntematon tavis Charles-Joseph de Flahaut tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen.
xxx/ellauri385.html on line 278: Antifundamentalistien jäsenluettelossa onkin kokonainen nippu talousliberaalikyrpiä ja puolivillaisia idealisteja ja oikeistohyyppiä, mm. John Dewey Stanley kala Michel Foucault GWF Hegel Max Stirner William James Emil Cioran Eugene Thacker Thomas Ligotti Friedrich Nietzsche Charles Sanders Peirce Ludwig Wittgenstein TS Eliot Otto Neurath Wilfrid Sellars Karl Popper Anton Tšehov Richard Rorty Charles Taylor Jacques Derrida Edgar Morin Willard Van Orman Quine Nelson Goodman Roy Bhaskar.
xxx/ellauri387.html on line 174: Aluksi ristiretkeä kohtaan ei ollut käytännöllisesti katsoen suurta innostusta, kuten se oli ollut vuonna 1095. Bernard piti tarkoituksenmukaisena pohtia ristin ottamista tehokkaana keinona saada syntien anteeksiantamus ja saavuttaa armo. 31. maaliskuuta Ranskan kuninkaan Ludvig VII: n läsnä ollessa hän saarnasi valtavalle ihmisjoukolle Vézelayn pellolla pitäen "elämänsä puheen". Koko tekstiä ei ole säilynyt, mutta nykyisessä kertomuksessa sanotaan, että "hänen äänensä soi niityllä kuin taivaan elimet".
xxx/ellauri387.html on line 176: James Meeker Ludlow kuvailee kohtausta romanttisesti kirjassaan The Age of the Crusades:
xxx/ellauri388.html on line 219: Lääketieteellisten asiantuntijoiden joukossa, jotka ovat keskustelleet seksuaalisesta pidättymiskysymyksestä pitkään, ei todellakaan yleensä ole mahdollista löytää sellaisia ​​ehdottomia mielipiteitä sen hyväksi, kuin mitä lainaan. Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, että suuri osa lääkäreistä, lukuun ottamatta merkittäviä ja arvostettuja auktoriteetteja, joutuessaan välinpitämättömästi kohtaamaan kysymyksen, onko seksuaalinen pidättyvyys vaaratonta, valitsee heti ilmeisen vähimmän vastustuksen tien ja vastaa: Kyllä. Vain harvoissa tapauksissa he eivät edes määrittele tätä myöntävää vastausta. Tätä suuntausta havainnollistaa erittäin hyvin tohtori Ludwig Jacobsohnin, Pietarin, tekemä kysely ("Die Sexuelle Enthaltsamkeit im Lichte der Medizin", St. Petersburger Medicinische Wochenschrift , 17. maaliskuuta 1907). Hän kirjoitti yli kahdellesadalle arvostetulle venäläiselle ja saksalaiselle fysiologian, neurologian, psykiatrian jne. professorille ja kysyi heiltä, ​​pitävätkö he seksuaalista pidättymistä vaarattomana. Suurin osa ei vastannut mitään; yksitoista venäläistä ja 28 saksalaista vastasi, mutta neljä heistä vain sanoi, että "heillä ei ollut henkilökohtaista kokemusta" jne.; siellä oli siis jäljellä kolmekymmentäviisi. Näistä Bonnin E. Pflüger suhtautui skeptisesti kaiken pidättymispropagandan etuihin: "Jos kaikki maailman viranomaiset julistaisivat pidättymisen vaarattomuuden, sillä ei olisi mitään vaikutusta nuoriin. Täällä ovat pelissä mukana voimat, jotka murtavat kaiken esteitä."
xxx/ellauri400.html on line 254: In den frühen 1220er Jahren verschlechterten sich die Erfolgsaussichten für den Albigenserkreuzzug rapide. Es mangelte an Kreuzrittern, Eroberungen gingen verloren und die Katharer wagten sich wieder an die Öffentlichkeit. Nach dem Tod Graf Raimunds VI. von Toulouse im Jahr 1222 übernahm dessen Sohn Raimund VII. die Führung des Widerstandes. Die ungünstige Situation veranlasste Amalrich von Montfort schließlich, Okzitanien 1224 zu verlassen. Seine Besitzungen in den eroberten Gebieten verkaufte er dem nunmehrigen König von Frankreich, Ludwig VIII.
xxx/ellauri400.html on line 256: 1226 führte der französische König einen neuerlichen Angriff in Südfrankreich. Offiziell stand dieser Krieg immer noch im Rahmen des vom Papst ausgerufenen Kreuzzuges, wobei die Interessen des Königs jedoch vorrangig in der Einverleibung der südfranzösischen Provinzen lagen. Zwar starb Ludwig noch im selben Jahr, der Krieg wurde jedoch von seinem Sohn Ludwig IX. auch 1227 unvermindert fortgesetzt. 1228 gab Graf Raimund VII. von Toulouse nach einem zermürbenden und zerstörerischen Krieg von fast 20 Jahren den Widerstand auf. Am 12. April 1229 schloss er den Vertrag von Paris mit der französischen Krone. Darin wurde die Eingliederung Okzitaniens in den französischen Staat besiegelt, Raimund VII. musste große Gebietsverluste hinnehmen. Ebenfalls 1229 fand in Toulouse eine kirchliche Synode statt, die sich mit dem weiteren Vorgehen gegen die Katharer befasste. Damit war der Albigenserkreuzzug offiziell beendet. Die Inquisition und weitere militärische Feldzüge vernichteten schließlich die Katharer bis zum Ende des 13. Jahrhunderts.
xxx/ellauri404.html on line 130: Ottava rima, joka tunnetaan myös nimityksellä stanza, syntyi renessanssin ajan Italiassa, missä Ludovico Ariosto ja Torquato Tasso käyttivät sitä eeppisissä runoelmissaan. Myöhemmin runomuotoa suolsivat teoksissaan muun muassa Byron ja Goethe. Suomessa taitavia ottave rime -säkeitä ovat Eino Leinon ohella kirjoittaneet Otto Manninen ja Kaarlo Sarkia. Loppusointuista jambista pentametriä abababcc kaavalla. Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi nyytiä on kirjoitettu tällä mitalla.
xxx/ellauri417.html on line 356: Kuuro Beethoven sävelsi loppukaarteessa yhden oopperan, Leonore aka Fidelio. Se meni aivan vituralle. Mikään muu Beethovenin teos ei aiheuttanut hänelle niin paljon turhautumista ja pettymystä. Hän piti oopperan kirjoittamisen ja tuottamisen vaikeuksia niin epämiellyttävinä, että hän vannoi, ettei koskaan säveltäisi toista. Kaikkien helpotuxexi hän piti lupauxensa. Ludin ystävät ehdottivat ensi-illan jälkeen prujauxen lyhentämistä näytöxellä. Franz Schubertia kadutti että oli myynyt koulukirjansa pääsylipun hinnasta. Ludi huitoi kuurona vikatahtia. Yhdysvaltoihin loikannut Thomas Mann totesi vahingoniloisena 1945 : "Kuinka paljon apatiaa tarvittiinkaan kuunnella Fidelioa Himmlerin Saksassa peittämättä korviaan ja ryntäämättä ulos salista!"
xxx/ellauri417.html on line 698: Ludmila 161 reviews May 9, 2025
xxx/ellauri438.html on line 340: kaxin käsin.

Ludvig IV (ransk. Louis
xxx/ellauri438.html on line 347: käsiteltiin eri Voldemortteja. Ludvig
xxx/ellauri442.html on line 67: Although trained in the Anglo-American analytic tradition, Cavell frequently interacted with the continental tradition. He includes film and literary study in philosophical inquiry. Cavell wrote extensively on Ludwig Wittgenstein, J. L. Austin, and Martin Heidegger, as well as the American transcendentalists Henry Thoreau and Ralph Waldo Emerson. He was congenial with Jacques Derrida, another Jew.
xxx/ellauri442.html on line 166: Taylorin näkemysten ymmärtämiseksi on hyödyllistä ymmärtää hänen filosofinen taustansa, erityisesti hänen kirjoituksiaan Georg Wilhelm Friedrich Hegelistä, Ludwig Wittgensteinista, Martin Heideggeristä ja Maurice Merleau-Pontysta. Taylor torjui naturalismin ja formalistisen epistemologian. Hän oli osa vaikutusvaltaista kanadalaisen idealismin älytöntä perinnettä, johon kuuluivat John Watson, George Paxton Young, C. B. Macpherson Old ja George Grant.
xxx/ellauri442.html on line 453: While still a student, he befriended Ayer (with whom he was to share a lifelong amicable rivalry), Stuart Hampshire, Richard Wollheim, Maurice Bowra, Roy Beddington, Stephen Spender, Inez Pearn, J. L. Austin and Nicolas Nabokov. In 1940, he presented a philosophical paper on other minds to a meeting attended by Ludwig Wittgenstein at Cambridge University. Wittgenstein rejected the argument of his paper in discussion but praised Berlin for his intellectual honesty and integrity. Good try Isaiah, but no cigar.
xxx/ellauri452.html on line 112: Samanlainen hölmö oli 15v ikääntyneempi ikätoveri Friedrich Adolf Trendelenburg. Trendelenburgista mekaaniset kategoriat eivät selitä olemassaolon tosiasioita riittävästi. Maailmankaikkeuden lopullinen tulkinta löytyy vain karkeammasta päämäärän tai lopullisen syyn kategoriasta. Retun perusopiskelijoita olivat Franz Brentano, Wilhelm Dilthey ja samainen pirsonalisti Rudolf Eucken. Retun merkittävin idea oli Trendelenburgin aukko. Hän syntyi Eutinissa Lyypekin lähellä. Hänet sijoitettiin Eutinissa sijaitsevalle kuntosalille, jota johti Georg Ludwig König, filologi, johon vaikutti Immanuel Kant.
xxx/ellauri455.html on line 749: Ludovicus Carretus
xxx/ellauri455.html on line 837: Ludwik Hirszfeld
xxx/ellauri473.html on line 108: C'était un « homme à femmes » qui collectionnait les maîtresses comme des chiennes. En 1676, il a séduit la maîtresse du roi, Marie-Élisabeth de Ludres. En 1683, alors qu’il était en Angleterre, il a séduit la maîtresse du roi Charles II, Louise de Kéroualle, duchesse de Portsmouth. Ce fut le déplaisir du roi qui le forca à rentrer en France. En 1705, il vit à Gênes avec sa cousine, Marie Charlotte de La Porte de La Meilleraye. On le soupçonne aussi d’avoir été l’amant de sa tante, Marie-Anne Mancini, avec qui il entretenait toute sa vie une relation assez torride. Citant Saint-Simon, Evelyne Lever affirme même que de cette relation incestueuse est né Frédéric-Jules, officiellement le quatrième des dix enfants que la duchesse de Bouillon eut avec son époux légitime, Godefroy-Maurice de La Tour d'Auvergne, duc de Bouillon et Pâtés de Viande. Il envisagea même, après la mort de son frère, de demander une dispense au grand maître pour pouvoir épouser sa cousine et avoir un héritier, mais cela impliquait de demander la dispense du pape. En 1721, il abandonna bien vite cette idée.
xxx/ellauri473.html on line 120: Libertaarinaamareita: Émile Armand – 1900 luvulla elänyt individualistianarkisti Mihail Bakunin – anarkokommunismin teoreetikko, jonka kirjoitukset vaikuttivat vasemmistolibertarismin syntymiseen Walter Block – Itävaltalainen taloustieteilijä Murray Bookchin – anarkistisesta perinteestä vaikutteita saanut poliittinen filosofi ja sosiaaliekologian perustaja Noam Chomsky – kielitieteilijä, anarkisti ja libertaarisen sosialismin teoreetikko Joseph Déjacque – ensimmäinen henkilö, joka kutsui itseään libertaariksi, Libertarian-lehden perustaja Richard Epstein, möi celebrityille alaikäisiä tyttöjä – lainoppinut David Friedman – anarkokapitalismin teoreetikko ja Milton Friedmanin poika Milton Friedman – Nobel-palkittu taloustieteilijä, monetaristi, kannatti talouden säätelyn poistamista ja yksityistämistä, oikein iso kusipää William Godwin – protoanarkisti Emma Goldman – anarkofeminismin kehittäjä Friedrich von Hayek – Nobeltaloustieteilijä, Itävallan koulukunnan jäsen Hans-Hermann Hoppe – argumentaatioetiikan kehittäjä Michael Huemer – filosofi ja eettisen intuitismin kannattaja Pjotr Kropotkin – libertaarisen kommunismin kehittäjä Rose Wilder Lane - kustantaja Ludwig von Mises – Itävallan koulukunnan jäsen Jan Narveson – poliittinen filosofi Robert Nozick – filosofi Pierre-Joseph Proudhon – ensimmäinen itseään anarkistiksi kutsunut henkilö ja mutualisti Ayn Rand – objektivismin perustaja Murray Rothbard – anarkokapitalismin kehittäjä, Itävallan koulukunnan jäsen Max Stirner – individualistianarkismin kehittäjä Henry David Thoreau – filosofi, anarkopasifisti Benjamin Tucker – yhdysvaltalainen individualistianarkisti Josiah Warren – ensimmäinen tunnettu amerikkalainen anarkisti, jolta tuli pyrppä warren kanssa. Amerikkalainen libertaari on parhaimmillaan käsitteenä tiivistetty näin: homopari, joka aseet kädessä puolustaa oikeuttaan viljellä maallaan huumekasveja. (Matti Mörttinen, homo)
xxx/ellauri473.html on line 349: « René » est un roman audio de François-René de Chateaubriand publié en 1802. Cette œuvre est déjà beaucoup plus traditionnelle du Romantisme, puisqu'on en retrouve les themes classics. "René", c'est aussi Chateaubriand jeune. En cela, c'est un premier moment presque autobiographicique. René est devenu le symbole du «mal du siècle», c'est aussi une thérapie, voire une psychanalyse de Chateaubriand. René raconte l'histoire d'un jeune homme européen, René, rongé par le « vague des passions » et le mal du siècle, qui trouve refuge chez les Natchez en Amérique, mais reste désabusé. Il narre son passé tourmenté, marqué par une relation ambiguë avec sa sœur Lucil- Amélie, qui finit enceint- par entrer au couvent, laissant René seul face à son incurable mélancolie et son exil intérieur, symbolisant le décalage entre l'homme romantique et le monde. Renen Natchez ottoisä Cactus oli piikikäs. Renen natchez puoliso haisi pahalta kuin Ludvig IV jolla oli anal fistula. Toista oli Lucil- Amelien sylissä!
xxx/ellauri474.html on line 84: Lerpahtanut jansenistivanhus Bastiljissa diggaa Malebranchea, josta on julman pitkä paasaus albumissa 174. Pierre Baylesta (1647-1706) ei ole vielä muuta tietoa kuin että hän oli psykologinen egoisti ja libertiini. Vuonna 1669 hän aloitti opinnot jesuiittakorkeakoulussa Toulousessa ja kääntyi katolilaisuuteen. Seitsemäntoista kuukauden kuluttua 21. elokuuta 1671 hän hylkäsi uskonsa ja palasi protestantismiin. Takaisin kääntyneenä kerettiläisenä hänet pakotettiin maanpakoon Geneveen, missä hän opiskeli teologiaa ja filosofiaa ja löysi erityisesti Descartesin ajattelun. Hän ansaitsi elantonsa opettajana. Vuonna 1681 osana protestanttisia toimia Ludvig XIV sulki Sedanin akatemian ja Bayle pakotettiin avolava-autoon Yhdysvaltoihin. Vuonna 1685, Nantesin ediktin kumoamisen jälkeen, Bayle sai tietää veljensä Jacobin kuolemasta vankilassa, joka oli kieltäytynyt luopumasta uskostaan. Bayle vittuuntui erityisesti Luukasan Jee-suxen suuhun panemista sanoista "Pakota heidät tulemaan sisään"¹. Täähän kuulostaa suorastaan senhoreita sisäänsä vaativilta pissaliisoilta! "Tuuzä mun sisään?" Hän tuomitsi suvaitsemattomuuden ja kannatti yhteiskunnallista suvaitsevaisuutta kaikkia kristillisiä kirkkokuntia, juutalaisuutta, islamia ja jopa ateisteja kohtaan.
281