Charles Pierre Baudelaire naît le 9 avril 18215 au 13 rue Hautefeuille6 à Paris : ses parrain et marraine sont les parents « adoptifs » de sa mère, Pierre Perignon et Louise Coudougnan7. Celle-ci, Caroline Dufaÿs, a vingt-sept ans. Son père, Joseph-François Baudelaire, né en 1759 à La Neuville-au-Pont8, en Champagne, est alors sexagénaire. Quand il meurt en 1827, Charles n´a que cinq ans. Cet homme lettré, épris des idéaux des Lumières et amateur de peinture, peintre lui-même, laisse à Charles un héritage dont il n´aura jamais le total usufruit. Il avait épousé en premières noces, le 7 mai 1797, Jeanne Justine Rosalie Janin, avec laquelle il avait eu un fils, Claude Alphonse Baudelaire, demi-frère de Charles.
ellauri145.html on line 1061: À ma soeur Louise Vanaen de Voringhem : - Sa cornette bleue tournée à la mer du Nord. - Pour les naufragés.
ellauri145.html on line 1062: Siskolleni Louise Vanaen de Vorinhemille: - Hiänen sininen nunnanhilkkansa Pohjanmerelle päin kääntyneenä. - Haaxirikkoisille.
ellauri146.html on line 50: Auch die Versuche, in Detmold eine Stellung als Jurist zu finden, waren zunächst erfolglos, erst 1826 übernahm er die unbezahlte Vertretung eines erkrankten Auditeurs, dessen besoldeter Nachfolger er 1828 wurde. 1829 erfolgte in Detmold mit Don seinen Freunden Heinrich Heine, Ludwig Tieck, Don Juan und Faust die einzige Aufführung eines seiner Dramen zu Lebzeiten. Ab 1831 verschlechterte sich der Gesundheitszustand Grabbes zusehends, die Folgen seines Alkoholismus wurden sichtbar (eine für Grabbes Alkoholkonsum charakteristische Episode aus dem Herbst 1828 wird von Georg Fein geschildert). Eine Verlobung mit Henriette Meyer wurde von dieser gelöst, als sich Grabbe wieder Louise Christiane Clostermeier zuwandte, die ihn bereits einmal abgewiesen hatte. Grabbe oli aika lailla persujen ex-puheenjohtajan näköinen.
ellauri146.html on line 52: 1833 heiratete er die 10 Jahre ältere Louise Christiane Clostermeier, aber die Ehe erwies sich schnell als unglücklich. 1834 gab er sein Amt auf. Er reiste über Frankfurt am Main, wo er sich mit seinem Verleger überwarf, nach Düsseldorf. Dort hatte er sein Wohnhaus auf der Bolkerstraße 6. Der heutige Nachkriegsbau in der Ritterstraße 21 zeigt eine Steintafel, die auf seinen damaligen Aufenthalt hinweist: „In diesem Hause Litt und Stritt der Dichter Chr. Dietr. Grabbe 1834 bis 1836“. Dort arbeitete er mit Karl Immermann, den er 1831 kennengelernt hatte, an dem von diesem erneuerten Stadttheater. Doch auch diese Zusammenarbeit dauerte wegen der Depressivität und der Alkoholexzesse Grabbes nicht lange. 1836 kehrte er noch einmal nach Detmold zurück; seine Frau reichte die Scheidung ein. Noch im selben Jahr starb Grabbe in seiner Geburtsstadt an Rückenmarksschwindsucht, totalement épuisé par l'alcoolisme, aupres sa femme, le seul être qui soit resté disposé à l'accueillir. LOL.
ellauri191.html on line 2071:
ellauri191.html on line 2073:
ellauri194.html on line 335: Get Christie Love! gave the first black woman to serve in a State Police force in the United States, Louise Smith, critical motivation to continue with her chosen career when she faced significant discrimination both in the barracks and on the streets. In 2017, producers Courtney Kemp and Vin Diesel became attached to a reboot of the series for ABC, entitled Get Christie Love (without the exclamation point), a co-production between Lionsgate Television and Universal Television, which focused on an African American female CIA agent who leads an elite ops unit. However, ABC later announced that it had decided not to pick the pilot up to series.
ellauri210.html on line 1348: “C’est dans cette intensité que l’autre Louise, après avoir détaillé ma mise élégante, fixa mon ventre longuement, d’un regard effaré, vaincu, où je recevais comme un reproche”.
ellauri210.html on line 1380: In 1954, Joyce Mansour became involved with the surrealist movement after Jean-Louise Bédouin wrote a review praising Cris in Médium: Communication surréaliste that May. Joyce Mansour actively participated in the second wave of surrealism in Paris. Her apartment was a popular meeting place for members of the surrealist group. L'exécution du testament du Marquis de Sade, the performance piece by Jean Benoît took place in Mansour’s apartment, where she "collaborated" with obscure minor representatives such as Pierre Alechinsky, Enrico Baj, Hans Bellmer, Gerardo Chávez, Jorge Camacho, Ted Joans, Pierre Molinier, Reinhoud d'Haese and Max Walter Svanberg.
ellauri248.html on line 198: Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari – 5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée. Monikohan niistä pääsi nuohoomaan myös Salomen savuhormia? Kaikkiko?
ellauri301.html on line 155: En enda sak är säker, tämä sormi ei kyllä ole Louise Åkerblomilta, päättelee Wallenberg. Vaikka kyllä Åkerblom on mustalaisnimi Suomessa ainaskin. Vi har hittat ett finger som tillhört en neger. N-ordet var inte helt uteslutet för 30 år sen. Det är allt.
ellauri301.html on line 159: Louisea ammuttiin ottaan 9mm patilla lähietäisyydeltä ja kuula ei muka tullut ulos takaraivosta. Suvaizen epäillä. Sellanen kuti läpäsee 50 kerrosta kevlaria, 7cm tiiltä ja 25cm hirven. Devil hides in the details. Yx mitä olen usein miettinyt: jos joku on tapettu, mixi on niin tärkeää tietää sattuiko siihen vai ei? Kun se kuoli kuitenkin? Onko elämän loppusaldossa kärsimys ikäänkuin debet ikkunan puolella?
ellauri301.html on line 392: Mitä syvemmälle Louise kulkee, sitä läpitunkemattomammalta arvoitus tuntuu.
ellauri301.html on line 396: Kaksi miestä löytää linnustusretkellään luodolta keskeltä merta ihmisen pääkallon. Smoolantilaisen kaupungin nuori syyttäjä Louise Rehnström ottaa tehtäväkseen selvittää kallon alkuperän, mutta joutuu vain umpiluuhun. Kunnes huhut alkavat kiertää: voisiko pääkallo olla pari vuotta sitten kadonneen liikemies Ingmar Bergmanin? Kurt Wallanderia tapaus koskettaa henkilökohtaisesti, sillä pääkallo on hänen kexijänsä appiukko.
ellauri309.html on line 39: tänka på de behövandes jul dvs baroners jul. Här se vi kronprinsessan Louise
ellauri324.html on line 224: Why is America in such poor shape, with its crumbling roads, crappy power distribution, and pitiful public transport systems? It is because Americans have been propagandized for decades into believing that “liberty” is the ultimate virtue, and this “liberty” is so valuable that it justifies the cost of living as a selfish asshole under a dysfunctional government. “Raise taxes to pay for public infrastructure?” “Jeez Louise; over my dead body! Taxation is theft, government is bad!” For much of the 20th century, America defined itself against the collectivist USSR, and the fatuous argument was made that since everything was under the control of the state in the USSR, the US government should do as little as possible, apart from outspending the evil Commies in national defense.
ellauri326.html on line 550: François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija jota salamanterien suuri opettajatar Louise Zimmelmann luki niille ääneen (harvoin tosin, koska Francois oli vähän liian moderni). Kz. myös albumia 210 ja runonäytteitä albumien 325 ja 329 motoissa.
ellauri347.html on line 214: 2020 Louise Glück USA "hänen erehtymättömästä runollisesta äänestään, joka karulla kauneudellaan tekee yksilön olemassaolosta universaalia."
ellauri348.html on line 221: Sagan erotettiin ensimmäisestä koulustaan, luostarista, koska "syvän henkisyyden puute." Hänet erotettiin Louise-de-Bettignies -koulusta, koska hän oli "hirttänyt Molièren rintakuvan" syksyllä 1952. Hän oli välinpitämätön opiskelija, eikä valmistunut Sorbonneen, mutta hänet hyväksyttiin kurssille Hattemeriin. Hän suoritti ylioppilastutkinnon toisella yrityksellä "narunpalalla". Cours Hattemer on ranskalainen yksityinen, maallinen koulu. Se on valtiosta riippumaton, ja sillä on lupa noudattaa omaa opetustapaansa, joka on jäsennelty ja painottaa suuresti toistoa ajaakseen opitun kotiin. Koulussa on monia tunnettuja alumneja, kuten näyttelijä Brigitte Bardot ja Ranskan presidentti Jacques Chirac. Arvosanat: Lastentarha Baccalauréatille.
ellauri367.html on line 158: Traci Lords (oik., pitelee tissejä), syntynyt Nora Louise Kuzma; 7. toukokuuta 1968 on yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja entinen pornografinen näyttelijä. Hän tuli aikuisten elokuvateollisuuteen käyttämällä väärennettyä syntymätodistusta salatakseen olevansa kaksi vuotta alle 18-vuotiaana. Lisäksi kaikki hänen aikuisille suunnatut elokuvansa viimeistä lukuun ottamatta kiellettiin lapsipornografiana. Poistuttuaan pornografiateollisuudesta kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta, Lords ilmoittautui Lee Strasbergin teatteri-instituuttiin, jossa hän opiskeli menetelmänäyttelijää tullakseen valtavirran näyttelijäksi. Kuzma on julkisesti ilmaissut tukensa LGBT-yhteisölle ja Abelin eläinten säädyttömyyttä vastustavalle SINA liikkeelle.
ellauri391.html on line 83: Louise Henry Hoover (29. maaliskuuta 1874 – 7. tammikuuta 1944), tunnettiin nimellä Lou Henry Hoover, oli Yhdysvaltain presidentti Herbert Hooverin vaimo ja Yhdysvaltain ihan ensimmäinen nainen.
ellauri401.html on line 359: Lokakuun 8. päivän sateisena iltana ”kun ei ollut erityistä tehtävää”, Ervast päätti käydä tervehtimässä prinsessa Karadjaa*. * Mary Karadja eli Maria Louise Smith (1868–1943) oli ruotsalaisen raharuhtinaan Claes Ohlsson Smithin tytär. Maria oli avioitunut Turkkia Tukholmassa edustaneen fanarioottiprinssin Jean Karadja Pashan kanssa. Siitä johtui prinsessan arvonimi. Mary Karadjan luona oli juuri silloin vieraana berliiniläinen meedio Anna Abend miehineen, ja Ervast sai olla mukana sinä iltana järjestetyssä mediumistisessa istunnossa.
Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.
Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.
Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri402.html on line 668: Edward Albee syntyi vuonna 1928. Hänen biologinen isänsä jätti äitinsä Louise Harveyn, ja hänet annettiin adoptoitavaksi kaksi viikkoa myöhemmin ja vietiin Larchmontiin, New Yorkiin, missä hän varttui tälläsexi villapaitaressuxi.
ellauri408.html on line 504: Amiel publizierte mehrere Gedichtbände, historische und philologische Studien und philosophische Essays, die von der idealistischen deutschen Philosophie beeinflusst sind. Das populärste Werk, das er zu Lebzeiten veröffentlichte, war das patriotisch-militaristische Lied Roulez, tambours! (1857), das die befürchtete Intervention Preussens in Neuenburg behandelte. Seine voluminösen Selbsterörterungen befrüchteten z B. Leo Tolstoi, Fernando Pessoa, Hugo von Hofmannsthal, und Tante Kristina. Runoilijan kirjeenvaihto muusansa Louise Weiderin kanssa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, on säilynyt .
ellauri418.html on line 240: "Mami" on kiinnostavampi ihminen kuin poikarusakko. Françoise-Louise de la Tour, joka tunnetaan myös nimellä Madame de Warens tai Louise-Françoise-Éléonore de la Tour du Pil, Warensin nainen, syntynyt 31. maaliskuuta 1699 Veveyssä, Sveitsissä ja kuoli 29. heinäkuuta 1762 Chambéryssa, sittemmin Savoijin herttuakunta, oli sveitsiläinen aristokraatti, valmistaja, kaivossuonten etsijä, kirjeenkirjoittaja, vakooja ja libertiini.
ellauri418.html on line 242: Françoise-Louise de la Tourin äiti Louise Warnery kuoli vuonna 1700. Jean Baptiste de la Tour meni uudelleen naimisiin Marie Flavardin kanssa vuonna 17055 ja kuoli vuonna 1709 jättäen jälkeensä neljä lasta. Françoise-Louise on viimeinen syntynyt parin neljästä lapsesta ja ainoa tyttö. Isänsä kuoleman jälkeen pietistit tätinsä kasvattivat hänet Bassetsin kartanolla bukolisessa ympäristössä. Lapset asuivat Veveyssä, ja he muuttivat maaseudulle Bassetsin kartanolle, joka sijaitsee Châtelardin paronissa Chillon Veveyn piirikunnassa. Tältä alueelta Rousseau sai inspiraatiota monta vuotta myöhemmin ja valitsi sen romaaninsa La Nouvelle Héloïse tapahtumien tapahtumapaikaksi. Nuoren tytön siellä asuessa tilalla oli niittyjä ja viinitarhoja, lehmiä ja kolmetoista mehiläispesää. Hän vietti siellä idyllisen lapsuuden, jonka hän myöhemmin kertoi Jean-Jacques Rousseaulle.
ellauri418.html on line 244: Françoise-Louise de la Tour oli lahjakas opiskelija, ja kahdeksanvuotiaana hän sai luettua kaikki perheen kirjaston kirjat. Hän on erityisen kiinnostunut uskonnollisista kirjoista. Isä kuolee vesipöhöön kun Maman on 9. Kun hänen tätinsä Louise, rikas perillinen, kuolee, hänet lähetetään sisäoppilaitokseen saamaan huolellista koulutusta. Hän on soveltuvampi numeroihin kuin kirjaimiin, ja hänellä on vaikeuksia oppia ranskan kielen sääntöjä. Rusakolla aivan töisinpäin.
xxx/ellauri010.html on line 439: Suku: Äiti Anne-Louise Grotenfelt,
xxx/ellauri010.html on line 559: Yksi optio on se, että lähdetään Punnun kanssa "Thelma & Louise"-autoajelulle kuten tehtiin Kanadassa 50-vuotissynttärinä. Ilman leffan loppua...
xxx/ellauri013.html on line 238: Pikku Louise Örnin mies, Matildan isä Voldemort -
xxx/ellauri056.html on line 575: Nach einem kurzen Intermezzo auf einer Hauslehrerstelle in Warschau nahm Fichte Anfang November 1791 eine auf ein Jahr befristete Anstellung als Hauslehrer des Sohns des Ehepaars Louise von Krockow, geb. von Göppel, die mit Kant persönlich bekannt war, und Heinrich Joachim Reinhold von Krockow (1736–1796), Königl. Preußischer Obrist, im gräflichen Schloss Krockow in der Nähe der pommerellischen Ostseeküste an. Im selben Jahr besuchte er Kant in Königsberg, wo dieser ihm einen Verleger für seine Schrift Versuch einer Critik aller Offenbarung (1792) verschaffte, die anonym veröffentlicht wurde. Das Buch galt zunächst als ein lange erwartetes religionsphilosophisches Werk von Kant selbst. Als Kant den Irrtum klarstellte, war Fichte berühmt und erhielt einen Lehrstuhl für Philosophie an der Universität Jena, den er 1794 antrat. Zuvor hatte er nach längerer Überlegung, ob eine Eheschließung ihm nicht die „Flügel abschneide“, 1793 Johanna Rahn geheiratet. Drei Jahre später kam Sohn Immanuel Hermann (1796–1879) zur Welt.
xxx/ellauri113.html on line 158: Kaikki mukaan, ja paskat! Tää on isojen poikien leikkiä, ei tänne ripuleita kaivata. Louiserit vittuun, löysätkää mahavyöt, irrottakaa laahus, taivasraketin vaihe kolme käynnistyy.
xxx/ellauri127.html on line 713: Chatterton soon conceived the romance of Thomas Rowley, an imaginary monk of the 15th century, and adopted for himself the pseudonym Thomas Rowley for poetry and history. According to psychoanalyst Louise J. Kaplan, his being fatherless played a great role in his imposturous creation of Rowley. The development of his masculine identity was held back by the fact that he was raised by two women: his mother Sarah and his sister Mary.
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 204: Neben anderen Liebeleien erlebte Rahel Robert, die sehr kritisch über die bürgerliche Ehe zwischen Mann und Frau dachte, auch das Scheitern ihres Verlöbnisses mit dem spanischen Gesandten Rafael Eugenio Rufino d’Urquijo Ybaizal y Taborga (1769–1839), der sie mit Streitszenen quälte. Was d’Urquijo betrifft, den sie als unbeherrscht und eifersüchtig erlebt hatte, trug sie ihm nichts nach: „Er hat mich zu sehr, zu oft, und immerweg beleidigt; gut bin ich ihm auch“, schrieb sie an Karl August Varnhagen, mit dem sie inzwischen seit fünf Jahren verlobt war. Am 15. Juli 1814 heiratete d’Urquijo in Berlin Louise von Fuchs (1792–1862); neun Wochen später, am 27. September, heiratete Rahel Robert, ebenfalls wieder in Berlin, den vierzehn Jahre jüngeren Diplomaten, Historiker und Publizisten Varnhagen, der in Österreich den Namenszusatz seiner adligen Vorfahren „von Ense“ angenommen hatte. Das geschah zu einer Zeit, als er noch Gefahr lief, als gebürtiger Düsseldorfer von Napoleons Truppen rekrutiert zu werden. Später wurde der Adelstitel, den beide Ehepartner trugen, durch ein Patent des preußischen Königs Friedrich Wilhelm III. bestätigt. Kurz zuvor, am 23. September, war Rahel zum evangelischen Christentum konvertiert. Bei der Hochzeit war der gemeinsame Freund Friedrich de la Motte Fouqué zugegen.
xxx/ellauri130.html on line 767: Paul Claudel, né le 6 août 1868 à Villeneuve-sur-Fère (Aisne), et mort le 23 février 1955 à Paris, est un dramaturge, poète, essayiste et diplomate français, membre de l´Académie française. Il est le frère de la sculptrice Camille Claudel. Paul est le frère cadet de Louise Claudel, pianiste, née en 1866, et de la sculptrice Camille Claudel, laquelle réalisera en 1884 son buste « en jeune Romain »
xxx/ellauri166.html on line 494: Hall was born in 1901 in Peterborough, Ontario, Canada, to Louise Palmer Hall, a chiropractor and member of the Rosicrucian Fellowship, and William S Hall, a dentist. Hui!
xxx/ellauri174.html on line 405: Louise_Marie-Jeanne_Hersent_-_Daphnis_et_Chloe.jpg" />
xxx/ellauri174.html on line 406:
xxx/ellauri227.html on line 237: Saxalaissyntyinen Marlon Brandau teki miehen työn kieltäytyessään Oscarista ja päästäessään vakavan ja huipputyylikkään 26-vuotiaan Sacheen Littlefeatherin (Marie Louise Cruz) puhumaan puolestaan edes minuutixi lavalle jossa jäyhäleukainen britti Roger Moore tyrkytteli sille typerää äijäpazasta. Brandaun puheelle ei muka aikaa liiennyt kun ohjelma oli niin täynnä kiprempiä juttuja. Nyt on Sacheen kuollut, kärsivällisesti odotettuaan Oskarin anteexipyyntöä 50 vuotta lähes lähtöpäivään saakka. Amerikan alkuasukkaille kävi kuin Suomen sotaveteraaneille: mitä vähemmän niitä oli jäljellä, sitä suopeammin valtalinjan koirat suhtautuivat niihin ja raaputtivat korvan takaa, taputtivat päälaelle ja kestizivät kulutusjuhlista tähteixi jääneillä ydinluilla. Nyt on tutkivat journalistit selvittäneet, ettei Sacheen ollutkaan intiaaniheimoa. Hahaa, Brandau oli ihan pihalla!
xxx/ellauri250.html on line 575: In 1964 a daughter, Marina Louise Bukowski, was born to Bukowski and his then live-in girlfriend Frances Dean Smith. Er war ein liebevoller Vater, sagt Marina Bukowski Stone.
xxx/ellauri273.html on line 169: #1 Dave Ramsey #2 Tony Robbins #3 Nick Vujicic (torso) #4 Eckhart Tolle #5 Louise Hay (kuollut) #6 Chris Gardner (neekeri) #7 Robert Kiyosaki (japsu) #8 Eric Thomas (nekke) #9 Les Brown (nokikeppi) #10 Suze Orman #11 Iyanla Vanzant (ainut naaraslaku!) #12 Amy Purdy (parapleegikko) #13 Jack Canfield (free-range kana) #14 T. Harv Eker (harvesteri) #15 Darren Hardy
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri314.html on line 259: French businessman "Louiserit Vuittuun" Bernard Arnault, after topping the list
xxx/ellauri400.html on line 386: Senaste nyheterna från Expressen. Text: Louise Lennartsson. Polis larmades på måndagen till Ikea i Älmhult efter att två kunder börjat bråka om ett kylskåp. – En man i 60-årsåldern köpte och hämtade ut ett kylskåp när en annan man kom fram och sa att det var hans kylskåp, säger Rickard Lundqvist vid polisen. Den andra mannen, som är i 50-årsåldern, lastade på kylskåpet på en vagn och gick i väg. – Målsägande följde sedan efter honom tills vi var på plats. Kylskåpet är nu åter i 60-åringens ägo. En anmälan om ofredande är upprättad.
xxx/ellauri420.html on line 577: Karoline Friederike Louise Maximiliane von Günderrode (* 11. Februar 1780 in Karlsruhe; † 26. Juli 1806 in Winkel) war eine deutsche Dichterin der Romantik. Die Günderrodes schrieben sich stets mit doppeltem „r“, was später gelegentlich missachtet wurde – daher die häufig zu lesende Namensform Günderode – und erst seit den 1970er Jahren wieder Eingang in die Literatur fand.
68