ellauri058.html on line 510: Kirjainsinööri Antti Tuuri kirjoittaa kuin poliisi. Kuulusteltava kielsi käyttäneensä puolisoonsa puukkoa. Myönsi käyttäneensä hirvipyssyä. Kuulustelupöytäkirjoja. Loputonta referaattia. Mielipiteet on sillä samaa poliisiauton sinimustavalkosta kuin sinivuokoilla. Miten näin luokatonta väsäilijää julkaistaan? Koska muut tönköt suomalaiset peltipoliisit tykkää kerrata siitä isiltä perittyjä ennakkoluulojaan uudestaan ja uudestaan. Pohojalaaset on erityisen syvältä.
ellauri065.html on line 699: ettei sillä ole mitään omaa sanottavaa. Kaik on pelkkää Pynchon-coveria, netin kaiutusta, b-luokan filmikamaa, politiikkaklisheitä ja teinimeemejä, aakkossoppaa, väsymättömästi piissejä ja tägejä. Tän se sitten sanookin ääreist monisanaisesti lukemattomilla eri tavoilla. No mä oon kyllä tätä nyt ihan tavattomasti lukenut. Jokaikisen hämärän linkin olen klikannut. Ei tää ole romaani, tää on paperinen ylilauta. Tässä ei ole yhtään ihmistä, on vain puolituisia, pahvisia tuhatjalkasia ja puisevia liskoja. Nukkehallituxen naruja vetää aina se yx ja sama verijuotikas, kylmä imukala. Pynchonin ja Foster Wallacen imitaatiota puskadivarissa. Kaikki lainattua kuin Roope Ankan vaihtorottakonsiliolla. Loputonta läppää.
ellauri077.html on line 129: Lähdettyään Grandada Talosta Wallace muutti Syrakusaan, missä alkoi kirjoittaa 'Loputonta läppää' v. 1991. Se julkaisi 3 novellia: 'Käsin tekemätön kirkko', 'Ainiaan pään yläpuolella', ja 'Järjestystä ja mylläkkää Northamptonissa', samana vuonna. Myöhemmin samana vuonna se liittyi Emerson Collegeen Bostonissa kirjallisuuden assistenttina.
xxx/ellauri057.html on line 1320: Alutonta ja Loputonta
4