Netzach ja Hod on niinku jumalan fiilixiä. Netzach tarkoittaa 'ikuisuus', ja tässä Kabanossissa se tarkoittaa 'voitonriemua' tai 'sen kestävyyttä'. Paul Telttakin mainizee sen pariin otteeseen (Romans 5:3, Galatians 5:22). Hod vastaavasti on 'nöyristelyä', 'rukoilua', kykkimistä herran edessä polvikyykyssä. "Loistavaa! Hyvä Voitto! Mika Häkkinen on voittanut! Hyvä Mika! Lisää samaa!"
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri275.html on line 174: ("Loistava isänmaa, miksi olet tänään surullinen? ..")
ellauri284.html on line 420: Elokuvan aikana vallitsee hämmennys siitä, onko muukalainen rikollisten lynkkaama ja murhaama varamiehen veli vai hänen haamunsa. Juonen aukot olivat täynnä mustaa huumoria ja allegoriaa Leonen vaikutteilla. Revisionistinen elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta se oli suuri lipputulomenestys. Useat kriitikot pitivät Eastwoodin ohjausta "yhtä johdannaisena kuin se oli ilmaisullinen", ja Arthur Knight The Saturday Review -julkaisusta huomautti, että Eastwood oli "omaksunut Siegelin ja Leonen lähestymistavat ja yhdistänyt ne omaan vainoharhaiseen näkemykseensä yhteiskunnasta". John Wayne, joka oli kieltäytynyt roolista elokuvassa, lähetti Eastwoodille kirjeen pian elokuvan julkaisun jälkeen, jossa hän valitti, että "Kaupunkilaiset eivät edustaneet amerikkalaisen pioneerin todellista henkeä, henkeä, joka teki Amerikan. Loistavaa."
ellauri350.html on line 460: Tai hei, Friedmanin plokista löytyi paljastuxia! On keskeisiä elementtejä, jotka edistävät tervettä, onnellista ja pitkää elämää. Tässä on 7 vinkkiä menestymiseen ja optimaalisen terveyden ylläpitämiseen: Kehitä hyviä sosiaalisia siteitä terveen yhteisön kanssa. Ensimmäinen vinkki on tärkein, koska se auttaa muita. Oletko läheinen terveen perheen kanssa, vapaaehtoisen sosiaalisen ryhmän tai prososiaalisen uskonnollisen yhteisön kanssa? Onko sinulla kannattava ura tai positiivinen koulutuspyrkimys? Loistavaa.
ellauri418.html on line 128: Loistava esimerkki nuorten naisten vihasta ja miehiin kohdistetusta vihapropagandasta joka on sisäistetty vahvasti. Mistään tuollaisista ei puhuttu edellisessä kommentissa. Puhuin vain Haavistosta. Yksi, kaksi, kohta joku vetää herneen nenään ja ketju katoaa. (Ketju päättyy.)
xxx/ellauri027.html on line 294: Loistava suomennos, herkkä ja inspiroiva. Filosofia on sanojen taidetta ja ajattelun liikkeen nautintoa. Lainauksia: Kun koetamme ilmaista modernin tekniikan haastavana paljastamisena, mieleen tunkeutuvat sanat "asettaa", "määrätä" ja "varanto". Puitteeksi kutsutaan kokoavaa siinä asettumisessa, joka asettaa ihmisen, toisin sanoen haastaa hänet paljastamaan määräämällä todellisen varantona.
xxx/ellauri057.html on line 1342: Nuorempana Vala luki roskakirjoja kuten Hamsun, Johan Boijer, Viljo Kojo, Aaro Hellaakoski, ja Tagore. Loistava Paavolainen tykkäs siitä aina vaikkei bylsinyt, ja testosteroninen Yrjö Jylhä retkahti siihen täysin -24, muze oli puolen vuoden onni vain. Ilomanzissa Katilla oli ulkoileva ukkomies nimeltä Edvin Stolt, jonka kanssa se meni mezään yllättymään. Vapaa mitta tuli Suomeen Valan mukana. Armaan naituaan Kati käsitteli harvoin sexiä ja yhä useammin kuolemaa. Varsinkin kun vauva kuoli. Kati koitti työntää pään kaasu-uuniin kuin Sylvia Plath. Ne asu siinä isossa vuokrakasarmissa puiston vieressä. Talo helisi kuin soittorasia. Tulee mieleen Simenonin turinat. Naapurina hälisi mm. Jarno Pennanen.
xxx/ellauri139.html on line 867: Millimolli jolla oli izelläänkin varoja rakasti eleganttia ja vähän ylellistäkin elämää. Jean-Baptiste Sanson de Pongerville sanoi eze muutti keisarin rahalahjat pikaisesti lyxihevosiin, vaunuihin ja upeisiin huonekaluihin. Sen horjuva terveys ärkkyi maailmallisessa sutinassa ja tunteilussa jota vaati salarakkaudet. Loistavasta seurapiiristä se löysi vakavan kiintymyxen, mutta siihen liittyvä käsi oli kielletty ajosuunta, isä sanoi eze mieluummin näkee tyttärensä kuolleena kuin kynäilijän vaimona. Neitonen kuolikin Millimollin ja Millimolli hyvin surullisena piiloutui Ville-d'Avrayhen missä se sävelsi 2 kokoelmaa valitusvirsiä nimillä Soutukahdexikot ja Aloituskymmeniköt. Et hyväxi kääntyi tämäkin takaisku.
xxx/ellauri231.html on line 522: Kornilov onnistui pakenemaan arestista Donille, missä hän oli kasakoiden atamaanin Aleksei Kaledinin suojeluksessa. Yhdessä kenraali Mihail Aleksejevin kanssa Kornilov perusti Novotšerkasskissa vuoden 1917 lopulla vapaaehtoisarmeijana tunnetun valkoisen armeijan, joka taisteli Venäjän sisällissodassa. Kornilovista tuli kyseisen armeijan komentaja. Kun bolševikkien joukot valtasivat Rostovin helmikuun lopussa 1918, Kornilov luikki enää 4 000 miestä käsittäneet joukkonsa kärjessä etelään kolme kuukautta kestäneeseen ”jäävalssiin” talvisen Kubanin aron halki. Kornilov ryhtyi 10. huhtikuuta piirittämään Jekaterinodarin kaupunkia, mutta sai surmansa kolme päivää myöhemmin, kun vastapuolen tykistö sai onnekkaan täysosuman hänen päämajanaan toimineeseen maalaistaloon. Valkoisten jouduttua perääntymään bolševikit kaivoivat Kornilovin ruumiin haudasta ja polttivat sen roskakasassa. Siitäs sait kasakka! Kornilovin seuraajaksi vapaaehtoisarmeijan komentajana tuli Anton Denikin. Pitkänenäinen kasakka sai vielä pitemmän. Loistavat niin tähdet jäätyneet nuo, silmiin sammuneisiin kylmän kalvon ne luo.
13