ellauri032.html on line 334: Kielen opetti jumala Aatamille, käski nimeämään otuxet. Vaan sanahan se on izekin, tai kolme sanaa: luota jumalaan. Logiikkaa ei juutalaisten jahwe Aatamille opettanut, vaikka osasi, ja osasihan Aatamikin päätellä seurauxista syihin, nimittäin uskottomaan Eevaan ja vällykäärmeeseen. Se on hyvä taito kun ezitään kivitettävixi syntipukkeja. Baabelissa mentiin kielitaidossa jo liian pitkälle, ja jumala hajoitti koko rakennelman alkutekijöihinsä. Siitä kiittää sitä vielä tänään tulkit ja kääntäjät.
ellauri043.html on line 6011: Matikka ja uskonto ei oikein pelaa yhteen, vaikka just matemaaatikoissa onkin yllättävän paljon uskovaisia. Logiikka on palikkaa, uskonto liskoaivojen tekoälyä, joka selviää ristiriitaisistakin datoista. Matemaatikoille, varsinkin geometrikoille, tulee aika vahvoja visuaalisia äärettömyysintuitioita, Anschauungen, josta ne saavat hartauden kokemuxia. Mutta ei niistä oikein käytännön teologeixi ole. Niiden jumalat on yleensä tollasia kädettömiä palloja, jotka vaan pyörii jossain ulottuvuuxissa, eivät pysty ojentamaan auttavaa kättä hukkuvalle apinalle kuse sitä kipeimmin kaipaa. Ei, kyllä murheenlaaxoon jalkautuvan jumalan pitää olla höyhenetön ja 2-jalkainen, mielellään 3, ja puhua syntiselle ymmärtäväisellä äänellä. Väliin tietysti huutaa ja jyrinöidä myös, että pysyy hommat handussa. Ei tollasessa deismissä tai panteismissa ole oikein ytyä, ne on tollasia vapaa-ajan jumaluuxia. Harmaata teoriaa, ajatusleikkejä.
ellauri051.html on line 1250: 653 Logic and sermons never convince, 653 Logiikka ja saarnat eivät koskaan vakuuta,
ellauri073.html on line 419: Wallu oli poikasena vastuussa runkkufantasian logiikalle. Sixi siltä meni käteenveto ihan käsille. Logiikka saattoi milloin tahansa pysäyttää tumputuxen ja kuzua Wallun kuulusteltavaxi ja Wallun piti tulla ja vastata: jes söör, nou söör, ja maxaa tarvittaessa selkä- peppu- tai esinahalla jos oli velkoja. Vastuita ja velvollisuuxia. Vastauxia ja velanmaxua.
ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta.
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri313.html on line 59: Runojen henkilöt ovat juuttuneet kehämäisiin tilanteisiin ja maailma on kuten tuli jo sanottua vinksallaan. Logiikka muistuttaa usein painajaisunta, kuten runossa, jossa puhuja tajuaa olevansa kaupungilla ilman vaatteita ja lisäksi:
xxx/ellauri170.html on line 495: Logiikkaa on vaikea ymmärtää. Minne on unohtunut rättipäänaisviha? Niiden nahkakantiset pikku murjaanit ja pahvikantiset koraanit saavat elää rauhassa? Mitä vittua?
xxx/ellauri250.html on line 765: Myös HBO:n draamasarjoja on tehty kuin Tinderiä, tutkijat sanovat. Game of Thrones -sarjaan luotiin vaikeasti ennustettavia, yllättäviä juonenkäänteitä, jotka koukuttivat marakatit katsomaan sarjaa. (Se oli kyllä hervottoman pitkästyttävä. Winter is coming, muttei vaan tule vaikka kuinka venkuttaa.) Tinderin logiikka on, että pelaa lisää, näin saat lisää supertykkäyksiä. Logiikka toimii kuten Clash of Clans -pelissä, jonka käyttäjiä on tutkittu. Kuukausimaksullisissa palveluissa käyttäjät saavat esimerkiksi ilmaisia supertykkäyksiä, jotka palvelun mukaan ”kolminkertaistavat osuman mahdollisuuden”, tai mahdollisuuden näkyä palvelussa yhtenä ”huippupoimintana” tietyn ajan.
xxx/ellauri385.html on line 193: G.H. von Wright, Logiikka, filosofia ja kieli
10