Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtava humoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.
Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.
25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)
Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri078.html on line 256: Sika typerä mies tai vaan ilkeä. Rupusakin disgust tai ridicule ei pysäytä Weinstein ja Nygaard tyyppisiä #metoo paskiaisia. Ne nauraa koko matkan pankkiin. Linnaan ne on pantava ja potkittava pois hillopaalulta.
ellauri093.html on line 679: Toisella kertaa Hilja halusi Hampuriin tutkimaan nuoria juutalaismiehiä. Niiden varustuxessahan on jotain hyvin raamatullista. Tällä kertaa oli matkaseurana rovasti ja ruustinna Matti Tarkkanen, oli lähetyssaarnaaja Kalle Koivu, jonka perhe jäi Suomeen, oli Hilma Tylväs matkalla miehensä luo, sekä lähetysalan rautaisen ammattilaisen Viktor Alhon puoliso Regina Linnanheimo ilman Viktoria. Olisi ollut Alli Wikmankin, mutta se sattui putoamaan sillan läpi. Eikä sen isot kengät olisi laivaan enää sopineetkaan.
ellauri144.html on line 525: Linnanmäen alikulkutunnelin
ellauri153.html on line 54: Väinö Linna, josta ainakin on artikkeli
ellauri153.html on line 55: Sontimaton tutilas, Väinö Linnan romaani vuodelta 1954; useita sovituksia:
ellauri158.html on line 103: Pentistä varmaan tollasia primus moottoreita voi olla vaan 1 koska muuten ne kolaroisi toisiinsa kuin Linnanmäen sähköautot. Kaikki seisoskelis kadunkulmassa eikä kukaan pääsis liikkumaan. Paizi että Russell osoitti (ihan oikeesti) ettei kaikkien luokkien luokkaa voi edes olla, se on ristiriitaista. It´s no use Mr. Russell, it´s turtles all the way down.
ellauri206.html on line 208: Talvisodan syttyessä ukki oli ollut nuori kersantti. Pahaa tuhoa tehneeltä ukilta puuttuu varpaita kuin Raidilta. Mistähän tässäkään Rikun turahduxessa on oikein kyse? Vaikea sanoa. Onko se uusi Väpi Linnan sotaromaani? Väpikö se nuoli Rikun hampaita? Väpi kuoli 1992, liian vanha siihen tehtävään. Ukki oli Ylen sankia priha, niinkö joku Väpin Hietanen. Meidän luokalla oli eräs Hietanen. Oliko se mukana 50-vuotisluokkajuhlassa? Saattoi ollakin. Sen naama on jo melkein unohtunut.
ellauri214.html on line 564: Ryöstetyssä talossaan linnanherra Popelski meni sitten maaten (sic) vuoteelle ja ajatteli: "Mistä pahuus tulee maailmaan? Miksi Jumala sallii pahuuden vaikka itse onkin hyvä? Entä jos Jumala ei olekaan hyvä?" Mitäs jos se ei olekaan omistavan luokan puolella? Linnanherralta jolla ei ollut koko aikana hätä tämän näköinen meni toivo. Olgan mielestä Jumalanäiti olis homman hoitanut jollei linnanherra Popelski ois ollut kuin lasikuula. Aika kliseistä Olga hyvä.
ellauri214.html on line 649: Aatelisilla Popielskeilla ei ollut hätäpäivää. Möivät hopeita ja nostivat avustusta suvulta. Linnanherra tarkkaili kengänpohjien valmistusta suvun perustamassa yrityxessä kuin Korean Kim Jung Il. Olga on muuten Jungin bändäri. Muovisaapikkaat menivät kuin kuumille kiville. Kauppa kävi kuin siimaa. Sodan jälkeen kaikki oli toisin, vapaana ei ollut enää linnanherran paikkoja. Linnanherra loi tekonahkansa ja kuoli. Vai kuoli hän siihen? Juu! Ja siihen kuoli hän.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri275.html on line 547: JUHANI PERTTUNEN - Linnan hämähäkki
ellauri288.html on line 225: Lue myös: Sofi Oksasella paniikkitilanne ennen Linnan juhlia: Ehti siinä hieman sydän läpättää!
ellauri288.html on line 248: Sofi Oksanen paljastaa iltapukunsa löytyneen alerekistä – osallistuu Linnan juhliin "mahtavalla mielellä". Suomen itsenäisyys merkitsee kirjailija Sofi Oksaselle muun muassa sanan ja ansaizemisen vapautta. Oksanen kertoo kiertueella puhuttaneen Ukraina ja Venäjä sekä Suomen asema Venäjän rajanaapurina. Hän kuvailee keskusteluilmapiirin parantuneen ryssävihan kuohahdettua.
ellauri299.html on line 364: Luutnantti epäröi. Pitikö hänen antaa miesten polttaa tupakkansa loppuun vai aloittaa heti. Pitkittäminen tuntui kiduttavalta. Täältä oli mitä pikimmin päästävä. Hän oli kyllä ammuttanut useampia ihmisiä, mutta ne olivat olleet joko kommunisteja tai sitten vihollisen vakoilijoita, eikä heidän ampumisensa ollut mikään kysymys. Mutta ensi kertaa hän oli teloittamassa omia sotilaita, joskin rintamakarkureita. Väpi Linna, Sontimaton tutilas (1954).
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri313.html on line 816: Prikaatinkenraali tuomittiin raiskauksesta ehdottomaan vankeuteen. Väinö Linnan romaaneista tuttu Vilho Koskela sai yhden vuoden ja 11 kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Sotaoloissa vihollisen elävään voimaan kohdistettuna tämä olisi ollut ansiokas operaatio.
ellauri315.html on line 428: Vaiheessa, jolloin kreikkalaiset tarvitsivat kipeästi ruokaa, he päättivät hyökätä puulinnaan, jossa tiedettiin olevan elintarvikkeita. Linna kuitenkin sijaitsi kukkulalla metsän ympäröimänä. Xenophon käski pieniä joukkoja miehiään ilmestymään kukkulalle; ja kun puolustajat heittivät lohkareita ja linkosivat lypsämättömiä lehmiä, sotilas hyppäsi puihin, ja hän "teki tätä niin usein, että vihdoinkin hänen edessään makasi melkoinen kivi- ja nautakasa, mutta hän itse oli koskematon". Sitten "toiset miehet seurasivat hänen esimerkkiään ja tekivät siitä eräänlaisen pelin, nauttien sen tunteesta, joka oli miellyttävä sekä vanhoille että nuorille, seurustelu hetken vaaraa ja sitten nopeasti paeta sitä."
ellauri318.html on line 367: Mut ei, Lisa on säpöbaasi eikä mikään tavallinen krimihattu niikö kiireetön perheetön Joona Linna. Kännykät on tehneet leffojen juonenkuljetuxesta tyhjänpäiväistä, deus ex machina on koko ajan taskussa. Mun on pakko ottaa tää.
ellauri325.html on line 227: Herra ja ylhäisyys filmattiin vuonna 1944. Tauno Palo oli kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä ja doña Camilla Maria Teresa Escajadillon roolissa oli Regina Linnanheimo. Elokuvan vuoropuhelu on hauskaa, mutta Jorma Nortimon ohjaus kömpelöä. [kenen mukaan? ehkä sinusta, ei minusta. J.N.] Pahvinen Nummelan lentokentälle pystytetty satu-Meksiko tuo mukaan tahatonta komiikkaa.
ellauri327.html on line 474: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 476: Linnankoski Johannes">Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
ellauri345.html on line 476: Niinkuin sanoi 197-vuotias sokea woodoomummu Prinsessa ja Frog-piirretyssä: se ei ole tärkeää mitä tahdot, vaan mitä tarvizet. Autoritaariset kommunistit nyökyttelevät: jokaiselta kykyjensä mukaan, ja jokaiselle tarpeiden. Linnan juhlan selkeästi hyväpäisin vieras oli autisti, joka oli harjannut hampaansa ja kurlannut suuvedellä. Kapitalistin märkä uni oli prikulleen samannäköinen sammakkopiirretyssä ja anakronistisessa eroottismilitaristisessa uuspoirotissa. Frog oli niistä hauskempi. Paremmat musaneekeritkin.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri349.html on line 570: Eskin tähdet ovat yhtä tunkkaisia kuin Epsteinin ympärillä pyörineet julkimot (Amerikan presidentit, Woody Allen, prinssi Andrew): Sibelius, Jukka-Pekka Saraste, Dostojevski, Väpi Linnan sontimaton tutilas. Disney plus luokan klisheitä. Ja selvää salajeesustelua Pulp fiction fandomin takana: "On sittenkin syytä olettaa että Hesekielissä on järkeä". Eskin mielestä savunaama palkkatappaja oli rehellisellä Emmauxen tiellä eikä pelkkä raamattua siteeraava tärähtänyt palkkamurhaaja. Rehelliselle katujalle Jeesus antaa kaikki synnit anteexi. Ota vuoteesi ja kävele.
ellauri355.html on line 49: Ostankino tunnetaan myös televisiokeskuksesta ja 540 metriä korkeasta Ostankinon televisiotornista, joka on Moskovan maamerkki. Moskovan monorail (MMTS) kulkee alueen läpi. Moskovassa kokeiltiin monorail-yhteyttä vuosina 2009–2012, mutta se ei saavuttanut metron rinnalla suosiota ja lakkautettiin. Suomessa on monorail Linnanmäen huvipuistossa Helsingissä ja Tykkimäen huvipuistossa Kouvolassa.
ellauri364.html on line 319: Fanaatikot, kiihkoilijat ja monomaanit kuten Joona Linna ovat ahdasmielisiä ja izepäisiä. Järkisyyt eivät niihin tehoa. Joukkoon kuuluvat myös kverulantit, pitkätukkaiset aseistakieltäytyjät, vastarintamiehet. Varsin monet sosiaalisesti arvokkaat yxilöt ovat kovia, mutta eihän kovuus ole sama kuin pahuus. Paatuneet rikolliset ruokkivat akvaariokaloja. On tunteettomia yxilöitä, esim äitejä joilta puuttuu äidinvaistot. Ja tahdottomia, tähän joukkoon kuuluu yleisiä naisia. Nils Antonia varmaan harmitti että Hitlerin suuri kokeilu meni perseelleen. Aatu oli ilmiselvä skizoidi.
ellauri418.html on line 225: Kustannusala on naisvaltainen ja tämä näkyy kustannuspäätöksissä, sanoo Tontti. Olemmekin kadottamassa lukijakunnasta miehet ja pojat. Missä ovat uudet Väinö Linnat, kysyy Tontti. Mieluummin hyvää viihdettä kuin paskaa taidetta. Mieluiten kumminkin paskaa viihdettä.
xxx/ellauri121.html on line 436: Hannu Tarmio on siis ollut matojen seurassa jo 6 vuotta. Hannu Karpo on ilmeisesti vielä elossa. Se on 10v nuorempi kuin Hannu. Hannulla ei ole mitään tutkintoa. Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja Väinö Linna osallistuivat näkyvästi WSOY:n yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja Hannu Tarmion äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen. Hannu oli silloin 40-vuotias. Eläkkeelle hän jäi työsopimuxen mukaisesti 55-vuotiaana. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali tokaisi.
xxx/ellauri130.html on line 696: