ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri040.html on line 590: Adam Mickiewicz was born in the East of the former Polish-Lithuanian state. Because of that he called Lithuania his mother-country. Eka ajattelin et ompa outoa, Puolan kansalliseepos Liettuasta, mut kelaa: onhan Kalevalakin Karjalan laulumailta.
ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä.
ellauri100.html on line 1296: Algirdaxen iskä Julius 1882–1942 oli ope ja yleni koulutarkastajaxi. Se oli kotoisin suvakkien alueelta Liettuasta. Algirdaxen äiskä Konstancija Greimienė oli 4v nuorempi sihteerikkö. Ne asui alux Tulassa Ryssissä, mutta karkasivat sieltä vallankumouxen tullessa. Algirdas puhui pelkkää liettuaa ennen koulua. Koulussa se oppi ranskaa ja saxaa ja lukiossa luki Nietscheä ja Schopenhaueria, voi ei. Se vaihtoi koulua kuin mustalainen paitaa, ja päätyi lukemaan lakia Konowiiin (Kaunas), mistä se ajelehti lingvistiikkaan. Se valmistui Grenoblesta 1939 murretutkimuxella. Kun 2. maailmansota alkoi se joutui kuzuntoihin Liettuaan.
ellauri254.html on line 344: Zinovjevit ovat venäläisiä aatelissukuja. Liettualainen aatelismies Aleksander Zenovich, despoottien jälkeläinen, lähti Liettuasta vuonna 1392 Moskovaan. Monet hänen jälkeläisistään olivat stolnikkeja, asianajajia, kuvernöörejä. Stepan Stepanovitš Zinovjev (kuoli 1764) oli Katariina II :n lähettiläs Espanjassa. Nikolai Ivanovitš Zinovjev (1706 - 1773) oli Pietarin poliisipäällikkö ja sitten senaattori. Zinovjev-suku kuuluu Pietarin, Novgorodin, Orjolin ja Poltavan maakuntien sukukirjojen VI-osaan (Gerbovnik, I, 49). Muut Zinovievien suvut, lukumäärältään 19, myöhemmin peräisin. Despot-Zenovich- Liettuan aatelissuku, vaakuna Zenovich. Heidän esi-isänsä Bratosh ja hänen poikansa Zinovy ​​mainitaan vuonna 1401 Liettuan aatelisten joukossa, jotka allekirjoittivat uskollisuusasiakirjan Puolan kuninkaalle. Zinovyn pojanpoika Juri Ivanovich Zenovich oli vuonna 1507 Smolenskin kuvernööri. XVI vuosisadalla. kaksi Despot-Zenovichia oli Smolenskin kastellaanit ja yksi Brestin kuvernööri. Tämä klaani otti käyttöön etuliitteen "Despot" 1600-luvun lopulla, kun legenda ilmestyi sen alkuperästä serbialaisilta despootilta. Despot-Zenovichi-perhe sisältyy Minskin maakunnan sukukirjan VI osaan. Yksi tämän suvun haara muutti 1400-luvun lopulla. Venäjälle, missä hänen sukunimensä sai muodon Zinovjev.
ellauri269.html on line 728: Jerry Siegel ja Joe Shuster olivat näiden maahanmuuttajien lapsia. Siegelit Mitchell ja Sarah olivat tulleet Liettuasta ja asettuneet Clevelandiin Ohioon, kun taas Shusterit, Julius ja Ida, olivat kotoisin Rotterdamista ja Kiovasta. He muuttivat ensin Torontoon. Kun Joe oli noin kymmenen vuotias, Shusters muutti uudelleen, tällä kertaa Clevelandiin. Vuoden 1931 tienoilla nuoret miehet tapasivat käydessään Glenville High Schoolissa (taistelevien Tarblooderien koti) yhden Jerryn serkun kautta ja aloittivat ystävyyden, joka keskittyi molemminpuoliseen rakkauteen sekä tieteiskirjallisuuteen, fantasiaan ja sarjakuviin.
xxx/ellauri376.html on line 102: Elvis oli 1/16 juutalainen sekakäyttäjä äidin puolelta. Isä Vernon oli avoimesti antisemitistinen. Elvisin isoisoäidin, Nancy (Sarah?) Burdine (s. 1825) juutalainen perhe saapui Liettuasta syvään etelään 1700-luvun lopulla.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
8