ellauri011.html on line 1274: Levinnyt kai persekin, ei näy edestä.
ellauri023.html on line 1128: Oikeesti se oli pikku vekkuli, hauska mies, ihan hyvä kemisti, nörtti joka tykkäs hauskuttaa kavereita. Sille kävi vaan vähän hassusti. Tulee mieleen Kari Raivio, jolle kävi paremmin. Levin äiti Esther eli vielä dementtinä hengissä kun Leevi mätkähti. Vaimo Lusija, joka oli samaan aikaan kaupassa, kuoli samana vuonna myöhemmin. Leevi ei ollut masis leirillä. Siellä oli pakko seppoilla. Vanhana on vaikeampi olla seppo, tunnelin pää on lähellä, eikä sieltä näy valon pilkahdusta. Juna on vaan tulossa.
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri118.html on line 597: Nää on Bovaryn ja Levinskyn avainlauseita. Huomaa ettei mielipiteen lähdetägiä anneta. Eikä tarvitse, ei lukijat koita mitään ristikoita ratkoa. Ne on vaan samaa tai eri mieltä ihan omista lähtökohdista.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri153.html on line 374: the Levinasian concept of absolute meaninglessness: s cannot be given an interpretation at all, since
ellauri254.html on line 653: Lev Bronstein syntyi juutalaiseen perheeseen Etelä-Venäjällä, nykyisessä Ukrainassa 26. lokakuuta (7. marraskuuta uuden luvun mukaan) 1879. Hänen isänsä David Bronstein oli varakas venäjänjuutalainen maanviljelijä. Levin sisko Olga tuli myöhemmin tunnetuksi bolševikkipoliitikkona ja Trotskin kilpailijan Lev Kamenevin vaimona. Perhe ei ollut kovinkaan uskonnollinen. Bronšteinit puhuivat kotonaan venäjää ja ukrainaa, ja Lev itse sujuvasti lisäksi hepreaa, saksaa, englantia, ranskaa ja espanjaa.
ellauri254.html on line 657: Pariisissa ollessaan Trotski toimitti Iskra-sanomalehteä yhdessä Vladimir Leninin kanssa, mutta asettui toisessa edustajakokouksessa 1903 menševikkien puolelle. On esitetty, että Trotski päätyi menševikkien puolelle koska hän ei halunnut toimia Leninin varjossa. Trotski päätyi seilaamaan omalaatuiseen välitilaan bolševikkien ja menševikkien väliin, molempien ryhmittymien suhtautuessa häneen varautuneesti. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin Natalia Sedovan kanssa. Pari sai myöhemmin kaksi poikaa, Levin ja Sergein.
ellauri285.html on line 265: Kuappinen avaa paperinsa huonosti väittämällä että Anna Kareninan todellinen sankari on Konstantin Levin. Mitä vittua? No koska "Levin is a respected, wealthy and hardworking landowner, and a proud father married to a beautiful and insightful woman who loves him deeply." Kun muut ovat yhdentekeviä, näyttää olevan oman etumme mukaista elää ize enemmän tai vähemmän merkityksellistä elämää.
ellauri285.html on line 281: Jos jumalan suunnitelma kusee, oman roolin tekeminen siinä on lopulta turhaa. Anna Kareninassa, Levinin kriisi alkaa, kun hän tajuaa, että "jokaiselle ihmiselle ja itselleen ei ollut mitään muuta edessä kuin kärsimys, kuolema ja iankaikkinen unohdus". (Eli palataan samaan pisteeseen mistä perseestä tullessa lähdettiin. Ei se silloin haitannnut.) Kaikki jäljet siitä, mitä teemme muille tai itsellemme katoavat lopulta – kosmisesta perspektiivistä katsottuna ne ovat pelkkää kohinaa jumalan WC:n pannussa, Ja ainakin siinä mielessä täysin turhaa. Tässä jumalallisen tarkoituksen voitaisiin ajatella olevan välttämätön. Voidaan ajatella, että Jumala on antanut tarkoituksen koko maailmankaikkeudelle luodessaan sen, vaikkei meille kerro minkä.
ellauri285.html on line 283: Yksi vankka vastaväite Jumalan työn tekemisen riittävyydelle on se, että ei mikä tahansa Jumalallinen tarkoitus kelpaisi – niiden sankaruus, jotka uhrasivat itsensä ihmiskunnan puolesta olisi vain koomista, jos Jumalan suunnitelma olisi kasvattaa meidät "tarjoamaan ruokaa muille luoduille, jotka rakastavat ihmislihaa" (Nagel 1971, 721). Joku toinenkin on nälkäinen. Teistinen vastaus on, että kaikkihyvänsuopa luoja ei olisi niin surkeaa suunnitelmaa meille varannut. Jumala haluaa luoduilleen (siis meille) parasta, joten meidän tehtäväxemme on tehdä moraalisesti oikea asia, eli syödä muita eikä kääntäen. Kuten Tolstoin Levin asian ilmaisee: "Jokaisen kirkon uskonkäsityksen sijasta voisi uskoa palvelevansa hyvää omien tarpeiden sijasta" (Tolstoi 1877/2001, 537).
ellauri285.html on line 651: Bernard Levin wrote critically of Schoenman's influence on Russell, saying that Schoenman was partly responsible for Russell's virulent anti-Americanism, in contrast to his earlier pronouncements against communism. Russell said of Schoenman, "You know he is a rather rash young man, and I have to restrain him."
ellauri326.html on line 38: Se pilakuva oli kopio juutalaisen Levinen pilakuvasta 60-luvulta missä LBJ kumittaa mahastaan Vietnamin arpea. Joku jutku oli valittanut että sille tulee mieleen Shakespearen Shylock joka vaati lainan pantixi naulan Antonion goy persettä. Niin on jos siltä tuntuu, se riitti nostamaan punaisen antisemitismikortin.
ellauri331.html on line 385: The Daily Beast on yhdysvaltalainen uutissivusto, joka keskittyy politiikkaan, mediaan ja popkulttuuriin. Vuonna 2008 perustetun verkkosivuston omistaa IAC Inc. IAC Inc. on amerikkalainen holdingyhtiö, joka omistaa brändejä 100 maassa, pääasiassa median ja Internetin alalla. Yritys on perustettu Delaware General Corporation -lain alaisuudessa ja sen pääkonttori sijaitsee New Yorkissa. Joey Levin (jutku hänkin), joka johti aiemmin yrityksen haku- ja sovellussegmenttiä, on toiminut toimitusjohtajana kesäkuusta 2015 lähtien. Vuosina 2004 ja 2005 IAC jatkoi kasvuaan yritysostojen kautta ja lisäsi omaisuuttaan mukaan lukien Tripadvisor. Se lanseerasi myös Gifts.comin tänä aikana ja Connected Ventures mukaan lukien CollegeHumor ja Vimeo. 3. elokuuta 2013 IAC myi Newsweekin International Business Timesille julkistamattomin ehdoin. Firman joku jäbä sai lentopotkut twiitattuaan "Afrikkaan menossa. Toivottavasti en saa AIDSia. Kiusoittelen vain. Olen valkoinen!" Uudelleenjärjestelyn seurauksena CollegeHumorin yli 100 työntekijää irtisanottiin.
ellauri339.html on line 88: Abalkin menee museoon Maya Glumovan luo, missä nallit säilytetään ja jossa Sikorski makaa jälleen väijytyksessä. Maxim sieppaa Levin matkalla ja yrittää saada hänet olemaan menemättä museoon. Abalkin ilmoittaa, ettei hän enää halua noudattaa käsittämättömiä kieltoja ja aikoo elää maan päällä ja tehdä mitä haluaa.
ellauri348.html on line 676: Itzhak Levav 1, Alean Al-Krenawi, Anneke Ifrah, Nabil Geraisy, Alexander Grinshpoon, Razek Khwaled, Daphna Levinson
ellauri349.html on line 78: Kovan ongelman olemassaolo on kiistanalainen. Sen ovat hyväksyneet jotkut mielenfilosofit, kuten Joseph Levine, Colin McGinn ja Ned Block sekä kognitiiviset neurotieteilijät Francisco Varela, Giulio Tononi ja Christof Koch. Toisaalta muut mielenfilosofit, kuten Daniel Dennett, Massimo Pigliucci, Thomas Metzinger, Patricia Churchland ja Keith Frankish, kiistävät sen olemassaolon, kuin myös kognitiiviset neurotieteilijät Stanislas Dehaene, Bernard Baars, Anil Seth ja Antonio Damasio. Kliininen neurologi ja skeptikko Steven Novella on hylännyt sen "kovana ei-ongelmana". Vuoden 2020 PhilPapers -tutkimuksen mukaan suuri enemmistö (62,42 %) tutkituista filosofeista sanoi uskovansa vaikean ongelman olevan todellinen ongelma, kun taas 29,72 % sanoi, että sitä ei ole olemassa.
ellauri349.html on line 708: Seuraava pystyynnostettava pahvikuva on juutalainen fenomenologi Emmanuel Levinas, josta on jo monta bongausta mm albumeissa 121 ja 153. Eskin virnuileva lätty kirjan takakannessa kuiskii minulle: tapa vaan. Lopulta ei äiti ehtinyt omin avuin veskiin. Eski ei kiireiltään ehdi veskiin jelppimään. Siis äiti Sinivuokkoon vaan. Lauloin hiljaa äidin korvaan ja äiti pisti vastaan. Eskin Veski veljellä on parempi lisääntymismenestys kuin Eskillä. Eski oli jäädä tuhkixexi mutta muumit auttoivat. Eski ei ole kovin huumorintajuinen, mutta ennen sentään naurattava. Nyt enää naurettava. Kerran se oli tosi urhea ja meni äidin kanssa saunaan.
ellauri367.html on line 221: José vietiin lääkäriksi kollektiivisen kidutusistunnon aikana, johon Stalin osallistui henkilökohtaisesti särmin takana. 27 ihmistä on loukutettu kidutushuoneeseen mukaan lukien Genrikh Iagoda, Lev Levin, Alekséi Rýkov, Nikolai Bukharin, Christian Rakovsky, Grigory Grinko, Arkady Rozengoltz, Nikolai Krestinski, Lev Karajan (joka on hirveästi kidutettu: kiveksessä bea, the the kives teloittajakoira repi ne puremastaan, Landowskin on sitten parannettava hänen munahaavansa), Pavel Bulanov (Iagodan sihteeri), Vasili Blücher ja Aleksandr Jegorov. Tämä edustaa osaa syytetyistä tulevassa oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan nimellä "trotskilais-oikeisto-eivaan-vasemmisto-blokkioikeudenkäynti".
ellauri373.html on line 695: Sekä sodan aikana että sen jälkeen koko maailma toteutettiin tämän sionistifanaatikkojen hihnassa, joista mainitsemme merkittävimmän: Chaim Weizmann, Gaster, Leon Simon, Joseph Klau- Zner, Chlenov (kuoli), Usyshkin, Levin, Naum Sokolov.
ellauri378.html on line 614: Kelataanpa kuusi kuukautta taaksepäin. Levinsonit olivat vieneet nuoren tyttärensä Hessyn ottaakseen hänet valokuvaan valokuvaaja Hans Ballinilta, joka on kuuluisa berliiniläinen valokuvaaja. Pikaisen valokuvauksen jälkeen he kiittivät Ballinia, maksoivat tulosteistaan ja suuntasivat kotiin luullen, että se oli siinä. Ballinille se oli vasta alkua. Levinsonit eivät tienneet, että lahjakas valokuvaaja vihasi salaa natseja – paljon. Kuten Brad Pitt elokuvassa Inglorious Basterds paljon. Joten kun Ballin sai tietää, että Goebbels oli luonut valokuvakilpailun, jonka tarkoituksena oli löytää täydellinen arjalainen lapsi – lapsi, jonka Goebbels valitsisi henkilökohtaisesti – hän ei voinut vastustaa mahdollisuutta horjuttaa koko asiaa.
ellauri378.html on line 616: "Halusin tehdä natseista naurettavia", Ballin tunnusti The Telegraphin mukaan. Valitettavasti tämä asetti Levinsonit suureen vaaraan, ja heidän täytyi paeta Latviaan. Natsit saivat myöhemmin tietää virheestään, mutta he eivät koskaan saaneet tietää, kuka Hessy oli tai missä hänen perheensä oli piilotettu. Viime vuonna Death and Taxes Magazine -lehden haastattelussa 80-vuotias Hessy (joka asuu nykyään Yhdysvalloissa) tunnusti: "Voin nauraa sille nyt. Mutta jos natsit olisivat tienneet, kuka minä todella olen, en tekisi sitä. En olisi tässä nauramassa."
ellauri392.html on line 960: Alasarja Juutalainen teologia, kirjallisuus ja filosofia on laaja-alainen ja sisältää ajankohtaista tutkimusta juutalaisuudesta ja Raamatusta kirjallisuutena; Juutalaiset filosofit, kuten Ernst Cassirer, Emmanuel Levinas ja Franz Rosenzweig; ja merkittävä kokoelma tutkimus- ja kirjoitusaineistoa Martin Heideggeristä, Dekonstruktiosta ja siihen liittyvästä kirjallisuuden teoriasta, jossa suuri osa materiaalista koskee Heideggerin yhteyttä natsipuolueeseen ja hänen filosofisia panoksiaan siihen, mitä myöhemmin kutsutaan dekonstruktioteoriaksi. Hirschin kirjoituksia näistä aiheista löytyy laatikosta 20, kansioista 19-25. Hannah Arendtin (laatikko 21, kansio 1) ja Yale-kriitikon Paul De Manin (Box 21, kansiot 2-3) tutkimus liittyy Heideggerin aineistoon. (Katso myös Kirjallisuuskritiikki (laatikko 11, kansiot 16-28; laatikot 12 ja 13; laatikko 22, kansio 10).)
xxx/ellauri121.html on line 52: Mitä on kazomus? Se on eräänlainen positio, selventää mietintö. Mitä on, mitä voimme tietää siitä, ja mitä sillä on ylipäänsä väliä. Jonkun Levinasin mukaan eettinen kohtaaminen on pysähtymistä yhteisen ihmettelyn äärelle. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
xxx/ellauri121.html on line 118: Katja Castillo vastaa Karen Murrisin kuzuun kertoa lapsista omilla sanoilla. Mrazafamdl afdafuoic aghacioägok. Rakastan näitä porsaanreikiä sanoi Calvin kokeessa, jossa piti selittää painovoimalakia omilla sanoilla. Emmanuel Levinasin mukaan eettisyys tiivistyy minuuden kyseenalaistamiseen, joka sysää kohti vastuullisuutta. Tää kuulostaa just päinvastaiselta kuin muilla existentialisteilla, jonka miälestä tollanen luonteeltaan yxilöllisnarsistinen kazomus on eettisin. Musta Levinas on vähän paremmin asioista jyvällä. Vittuako sitä pitää aina ajatella izeä, pitää huolta numero 1:stä.
xxx/ellauri121.html on line 120: Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.
xxx/ellauri121.html on line 122: Hullua että Levinas exyi peukuttamaan Heideggeriä, vanhaa nazia. Joo se oli erehdys:
xxx/ellauri121.html on line 130: Hyvä Levinas! Toiseuden lisäksi keskeinen teema Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu. Hmm. Kiinalaisista kasvoihin kuuluu noikin asiat, joiden menetystä ne pelkäävät. Passistakin kazotaan nimenomaan kasvoja. Kasvojen menetystä suri se uskonnollinen sähkömies [viite tarvitaan], tai venäläisen huoran pilluun kurkistanut suomalainen matkamies. Nykyään on musta mukava käydä kaupassa, kun on naamarit, ei tarvize kazoa kaikkien turveloiden pärstävärkkejä. Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:
xxx/ellauri121.html on line 570: Karamazovläppää ennakoi kyttyräselkä Sope ja jakoi edelleen Phillu Roth, juoppohullun Puskajussin kirjailija Murtokivi, Levinas, pastori George Paterson, Wallu "Sikiö" Wallace ja monet muut myöhemmän ajan existentialistitomppelit. Kovan luokan narsisteja koko roikka.
xxx/ellauri128.html on line 185: Rahel Varnhagen von Ense, geborene Levin (* 19. Mai 1771 in Berlin; † 7. März 1833 ebenda, auch Robert bzw. Robert-Tornow, angenommener Familienname ab Mitte der 1790er-Jahre, Friedericke Antonie, Taufname ab 1814), war eine deutsche Schriftstellerin und Salonnière jüdischer Herkunft. Rahel Varnhagen gehörte der romantischen Epoche an und vertrat zugleich Positionen der europäischen Aufklärung. Sie trat für die jüdische Emanzipation und die Emanzipation der Frauen ein.
xxx/ellauri128.html on line 189: Rahel Levin wurde 1771 als älteste Tochter des jüdischen Bankiers und Juwelenhändlers Levin Markus (auch Loeb Cohen, 1723–1790), und seiner Frau Heichen, genannt Chaie Levin, geborene Tobias (verstorben 1809) im (nicht mehr existenten) Eckhaus der Spandauer Straße und der Königstraße in Berlin, dem damaligen Rathaus gegenüber, geboren.
xxx/ellauri128.html on line 193: Mit dem gleichaltrigen angehenden Mediziner David Veit (1771–1814), der Goethe in Weimar besuchte und ihr seine äußere Erscheinung genau schildern musste, führte die junge Levin eine ausgiebige Korrespondenz, die sich auf Fragen des jüdischen Selbstverständnisses ausdehnte. Ihre Außenseiterrolle als Frau und als Jüdin, die ihr weder eine akademische Bildung noch die intellektuelle Teilhabe am aufgeklärten Diskurs ermöglichte, erlebte sie als bedrückend. Ihrer eigenen Sensibilität sowie ihrem Ungenügen an dem Missverhältnis zwischen Anspruch und Wirklichkeit gab sie wie folgt Ausdruck: „Ich verstell’ mich, artig bin ich, daß man vernünftig sein muß, weiß ich; aber ich bin zu klein das auszuhalten, zu klein; ich will nicht rechnen, daß ich keinen empfindlichern reizbareren Menschen kenne, und der immer in Einer Unannehmlichkeit tausend empfindet, weil er die Karaktere kennt, die sie ihm spielen, und immer denkt und kombinirt, ich bin zu klein, denn nur ein solcher kleiner Körper hält das nicht aus.“
xxx/ellauri128.html on line 197: Rahel Levins Schwester Rose heiratete am 8. Februar 1801 den niederländischen Juristen Carel Asser (1780–1836), der seit 1799 als Rechtsanwalt in Den Haag praktizierte. Da Rahel Levin eine für sie in Breslau arrangierte Ehe mit einem entfernten Verwandten ablehnte, blieb sie in ihrer ersten Lebenshälfte abhängig von ihrer Familie. Erst im Winter 1808/1809 verließ sie das Elternhaus, und zog, was für eine unverheiratete und nicht verwitwete Frau damals äußerst ungewöhnlich war, in eine eigene Wohnung in Charlottenburg (im Trenck’schen Haus in der Charlottenstraße Nr. 32, zwei Treppen hoch). Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt.
xxx/ellauri128.html on line 199: Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt. (→ siehe Artikel Salon der Rahel Varnhagen). Dominiert wurden diese Treffen von den (meist jüdischen) Gastgeberinnen wie Henriette Herz, Amalie Beer oder eben Rahel Robert-Tornow. Die „Salonnièren“ selbst nannten solche Abende „Thees“, „Geselligkeit“, oder sie setzten einen wiederkehrenden Wochentag (z. B. „Montage“) als Name für die Einladung fest. Von „Salon“ ist bei Rahel Varnhagen nur im Zusammenhang mit den sehr prächtigen Empfängen der Fanny von Arnstein in Wien die Rede; erst viele Jahrzehnte später sprach man in Berlin von „Salons“.
xxx/ellauri128.html on line 201: Ausschlaggebend war die Vereinigung von Menschen unterschiedlicher Stände und Berufe, religiöser oder politischer Orientierung zu Gesprächen: Dichter, Naturforscher, Politiker, Schauspieler/-innen, Aristokraten und Reisende kamen zusammen. Die Nähe des Theaters, der Börse und der Französischen Gemeinde sorgte für Vielfalt. Mitunter wurde, wie im Elternhaus der Henriette Solmar (einer Cousine Rahel Varnhagens), mit Rücksicht auf Besucher aus fremden Ländern französisch gesprochen. Berühmte Gäste in dieser ersten Phase waren Jean Paul, Ludwig Tieck, Friedrich von Gentz, Ernst von Pfuel, Friedrich Schlegel, Wilhelm und Alexander von Humboldt, Friedrich de la Motte Fouqué, Prinz Louis Ferdinand und dessen Geliebte Pauline Wiesel. Allerdings gibt es nur wenige zeitgenössische Quellen und gar keine zeitgenössischen Bilder dieser Geselligkeiten. Es wurden nicht nur Prominente eingeladen, sondern auch viele Personen, die kaum Spuren hinterlassen haben. Fanny Lewald (die Rahel Varnhagen nicht mehr kennengelernt hat) gibt allerdings zu bedenken: „Man hört die Namen Humboldt, Rahel Levin, Schleiermacher, Varnhagen und Schlegel, und denkt an das, was sie geworden, und vergißt, daß die Humboldt’s ihrer Zeit nur zwei junge Edelleute, daß Rahel Levin ein lebhaftes Judenmädchen, Schleiermacher ein unbekannter Geistlicher, Varnhagen ein junger Praktikant der Medizin, die Schlegel ein paar ziemlich leichtsinnige junge Journalisten gewesen sind“.
xxx/ellauri138.html on line 127: Mitä Clintonin ois pitänyt tehdä Levinskylle
xxx/ellauri138.html on line 129: "Jos Clinton olisi nussinut hiäntä perseeseen niin hiän olis pitänyt suunsa kiinni. Kun se veti hiäntä suihin jäi Levinskyltä haavi auki. Bill Clinton ei ole se pelimies joka hänen sanotaan olevan. Jos hän olisi kääntänyt tytön ympäri virkahuoneessa ja nussinut hiäntä perseeseen tai edes pilluun takaata, koko juttua ei olisi tapahtunut." "No jaa, hän ei alistanut likkaa tarpeexi. Hän oli varovainen."
xxx/ellauri356.html on line 49: Eeva peukuttaa viipyilevää hellintää karskin penetraation edellä ja jäljessä. Vive la différance, se sanoo kuin Jacky Derrida, sota apatiaa vastaan heidit liehuen. Mannermaista fenomenologiaa. Lätty lätisee Emmanuael Levinasin ohjeilla. Toisen kohtaamista toisen ehdoilla. (Manusta mulla on paasaus albumissa 121.)
xxx/ellauri356.html on line 222: Psykoanalyytikko Jacques Lacanin työhön Derridalla oli sekalainen suhde. (Lacan oli katolinen kunnes luki Spinozaa.) Derrida muutti käsitystään Levinasin naismaisuudesta erään Bracha Ettingerin ansiosta. Nyt on Brachakin jo 75-vuotias, molemmat Jaakot lahoavat haudassa. Adieu à Jacques Lacan. Adieu à Emmanuel Levinas. Adieu a moi.
40