ellauri011.html on line 574:
Mieluummin kuin tietoisuutta Loiri laajensi tajuntaa. Leninin sijasta kiehtoi selvänäkijä Aino Kassisen oppi.
ellauri011.html on line 824: idealismin Marx, Engels ja Lenin.
ellauri015.html on line 460: Valtio on väkivaltakoneisto, yhden luokan lyömäase toisen lyttäyxeen. Jahka poistuu luokat, poistuu valtio. Näin ennusti viime vuosituhannen lopun trio Saletti, nimittäin Marx, Engels ja Lenin. Lenin piti siitä esitelmän Sverdlovin yliopistossa toiveikkaille ylioppilaille sata vuotta sitten, 1919.
ellauri015.html on line 462: Olympiavuoden 1952 huhtikuun Sovjetskij Sojuz-lehdessä istuu SNTL:n korkein neuvosto maaliskuussa mustavalkoisessa kuvassa (kuvassa). Takarivissä istuvat generalissimus Josef Stalin ja Nikita Krutsev. Stalinilla, jota Ljudmila Ulitskajan juutalainen perhe kutsui peitenimellä Samek ס (Lenin oli Lamed ל), oli vajaa vuosi jäljellä elinpäiviä. Ulitskajan kirjassa Vihreä teltta Tamara kuulee, kuinka Stalinin kuolemasta uutisoidaan radiossa. Pysähtyi soittorasia. Kaikki näytti sen ajan valokuvissa vielä kauniilta ja optimistiselta. Hinaajan musta savuvanakin on askel eteenpäin.
ellauri023.html on line 1224: Hegelille, toiselle idealistille, jonka Marx käänsi päälaelleen ja josta Lenin otti sitten kampausmallia (Hegelillä ei ollut partaa mutta hötytukka, Leninillä ei tukkaa mutta hötyparta), oleminen ja olemattomuus oli samoja Parta-Kallen perillisiä. Ize asiassa sille pääasia olikin tuleminen, joka on olemattomuuden ja olemisen välillä. Olemattomuus ei ole, mutta se olematoi, das Nichts nichtet, sanoi Hegel. Ristiriitaiseltahan tää kuulostaa, yhtä hämärältä kuin Herakleitos, mutta luokkataistelussa ei muuta olekaan kuin ristiriitoja, synteesejä ja antiteeseja. Et sillee. Hintikan "oman" hollantilaisen lehden nimi oli Synthese. Siinä on multakin julaistu joku artikkeli 70-luvulla. Ei tosin tästä aiheesta.
ellauri024.html on line 574: Vielä pahempi tyylirikko on kommunisti Rossilta kun se sanoo rosvopäällikkö Talvelaa kokeneexi rosvopäälliköxi, joka pomppaa halukkaana tuolilta kun transu Mansku käskee sitä Leningraadin ryöstöretkelle. Mautonta. Vaik ei se mainesana ollut ihan huulesta temmattu:
ellauri034.html on line 110: Kun coronapeli alkaa sujua ja nappulat kolahtelee laatikkoon, Sauronin silmä kääntyy hetkexi toisaalle ilmastotuhosta. Lenita">Lenita Airisto sättii vanhuxia jotka ei pysy karanteenissa, ettekö te häpeä! Tennissukat jalassa. Häpeämättömät ajattelette vaan omaa napaanne. Teille on jo tarjoiltu, menkää palauttamaan likaantuneet astiat. THL sanoo ettei intubointijärjestystä ole fixattu, mut jos pitää valita vanhuxesta ja lapsesta, valinta on helppo, vanhus Moolokin kitaan vaan koiranjätetynnöriin. Suitsait Mordorin tulikattilaan kaljumpi pää edellä kuin klonkku. Se on ihan oikein ja kohtuullista. Darwinin normin mukaista vaikka vastoin ateenalaisten laulua.
ellauri041.html on line 38: Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa, jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia. Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979. Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin ja Walt Whitmanin tuotantoa.
ellauri045.html on line 467: Joulukuussa 1925 runoilija Sergei Jesenin (1895-1925) menehtyi Leningradissa romantiikan sääntöjen mukaan. Hotelli Angleterressa Jesenin viilsi ranteensa, kirjoitti jäähyväisrunonsa omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi. Vähän aiemmin hän oli päässyt mielisairaalasta, jossa oli viettänyt kuukauden masennuksen takia.
ellauri045.html on line 479: Jeseninin kielen koristeet juontuvat ennen muuta kansanlyyrikasta, vaikka runoilija kokeili myös symbolismin ja imaginismin keinoja. Kovin omaperäisiä ajatuksia ei Jeseniltä löydy. Runoissa viehättää hersyvä tunne, laulullisuus ja rytmi, joka syntyy runomitasta ja äännetoistosta. Hyvärisen suomennos vailla rytmiä läjähtää pahasti korvaan. Valikoimaan on lisäksi suomennettu liikaa keskinkertaisia tekstejä, kuten ontot tilausrunot Puškinista ja Leninistä.
ellauri054.html on line 554: Iltaan mennessä Sordello tajuaa et tääkin suunnitelma on perseestä. Täytyy edetä pienin askelin, kuten Lenin sanoi, 1 eteenpäin ja 2 taaxepäin. Nyt Sordello päätyy gelfien kannalle koska ne sentään on olevinaan jumalan puolella. Nyt täytys vaan saada tauriini samalle kannalle. (Tauriini on vannoutunut gibelliini.)
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 126: 1.4.1987 Lenita">Melitta Naiviston suunnittelema ja johtama Suomen vientiä tukeva show ”Success Story Finland” esitettiin Singaporessa. Pääsin seuraamaan business boosterin valmistelua ja toteutusta niin Euroopassa kuin Aasiassa Kauppalehden toimittajana. Vientishow’n esiintyjät olivat varsin mukavaa joukkoa, joten useaan otteeseen jäin rupattelemaan töiden jälkeen heidän seuraansa. Erityisesti huomio kiinnittyi pitkänhuiskeaan, hyvin nuoreen, mutta asenteeltaan aurinkoiseen ja älykkään tuntuiseen mieheen. Etunimenkin kuulin: Macro.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri063.html on line 59: Due to her pointed criticism of both the Leninist and the more moderate social democratic schools of socialism, Luxemburg has had a somewhat ambivalent reception among scholars and theorists of the political left. Nonetheless, Luxemburg and Liebknecht were extensively idolized as communist martyrs by the East German communist regime.
ellauri063.html on line 96: As Engels, Lenin and Trotsky argued, islands of socialism can't be created in a sea of capitalism, and any attempt to do so will always fail. The Stalinists and Maoists disagreed, but, alas, history has shown that Engels, Lenin and Trotsky were right, and they were wrong.
ellauri063.html on line 98: The second form of socialism, 'Socialism from below', represents Marx, Lenin and Trotsky’s view. It involves the great mass of the population creating a socialist society for themselves, not waiting for anyone, or any party, to do it for them.
ellauri063.html on line 114: So, Marxist (and Leninist) socialism itself hasn't failed; it just hasn't been road-tested yet. No one knows if it will work, but there are good reasons to suppose it won't. We are still waiting for the second coming of Karl. Marxism is a revolutionary worldview that must always struggle for new revelations. Rosa Luxemburg.
ellauri066.html on line 376: Gorodki (ven. Городки) on venäläinen kyykkää muistuttava peli. Nimi tarkoittaa ”linnapeliä”. Gorodkin pelaajia 1800-luvun alussa. Saksalaisen Christian Gottfried Heinrich Geißlerin kuvitusta teokseen Spiele und Blustigungen der Russen aus den niederen Volksschichten (1805). Gorodkin pelaajia Neuvostoliitossa vuonna 1935. Gorodki on vanha venäläinen peli, jota ovat pelanneet tiettävästi muun muassa Pietari I, Aleksandr Suvorov, Vladimir Lenin, Josif Stalin, Mihail Kalinin ja Kliment Vorošilov, tiedemies Ivan Pavlov, oopperalaulaja Fjodor Šaljapin sekä kirjailijat Leo Tolstoi ja Maksim Gorki kenen mukaan?.
ellauri066.html on line 378: Ivan Petrovitš Pavlov (ven. Иван Петрович Павлов, 26. syyskuuta (J: 14. syyskuuta) 1849 Rjazan – 27. helmikuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan erityisesti koirakokeista. Pavlov lähetettiin maata kiertävälle radalle ahtaassa kapselissa 1953. Tähtäys epäonnistui ja Pavlov kiertää tiettävästi tällä haavaa Plutoa. Pluto haukkuu sille raivokkaasti. Mikki huutaa kimakalla äänellä: Pluto! Olet oikea pelle! Pattitilanne.
ellauri069.html on line 336: Pienessä Sachsan tuppukylässä, Laiskis sonnustautuu porsaan asuun liittyäxeen paikalliseen festivaaliin. Joku varastaa sen polsu-uniformun ja niin Laiskiainen tuhlaa jotain aikaa nimellä "Peltikieli, Porsas-Sankari." Sit hän käväisee Leni Suolaajan pakeilla ilotalossa. Mervi on myös siellä, vaikka ne eivät kohtaa. Ilotalon razzioi militääripoliisi ezien Laiskuria. Sekaannuxessa Mervi sonnustautuu sikakostyymiin, toivoen karkaavansa. Hänet pidätetään Laiskiaisena ja ajetaan pois sairasautossa. Sairasautossa 2 tohtoria kuohizee Mervin, ajatellen et hän on Laiskuri. Hah haa! Siitäs sait Mervi! Väärä kikkeli!
ellauri070.html on line 97: maxaläikkäiseen sieraimeen, armeijan teräslankaisille silmälaseille, ylös alas pitkin tärkättyjä paidanetumuxia, Phi Beta Läppä merkkejä, Kunnialegioonan ritarimerkkejä, Leninin kunniamerkkejä, rautaristejä, Purple Hearteja, Valkoisia leijonia, Viktorian ristejä, eläkkeelle jäämisen kunniaksi saatuja kultavitjoja, Trump for President pinssejä. Jne.
ellauri080.html on line 981:
1. Askel eteen, 2 taaxe (Lenin)
ellauri098.html on line 467:
John Adams, Isaac Asimov, keisari Augustus, Jane Austen, Dan Aykroyd, L.van Beethoven, Anders Breivik, Emily Bronté, Cassius (Shakespeare) Hillary Clinton, Elvis Costello, Charles Darwin, Mr. Darcy, Ike Eisenhower, Colin Firth, Bobby Fischer, von Frankenstein, Gandalf, Richard Gere, Al Gore (taas), Hannibal (taas), Steven Hawking, G.W.F.Hegel, Herakleitos, Sherlock Holmes, Horatio Hornblower, Thomas Jefferson, Ted Kaczynski (Unabomber), John F.Kennedy, J.M. Keynes, Stanley Kubrik, Meyer Lansky, Ivan Lendl, V.I.Lenin, C.S. Lewis, Martin Luther, Elon Musk, Michelle Obama, John Nash, Martina Navratilova, Isaac Newton, Friedrich Nietsche, Sylvia Plath, Ayn Rand, Rosenkrantz&Guildenstern (Hamlet), Jean-Paul Sartre, Arnold Schwarzenegger (taas), Nikola Tesla, Sun Tzu, Bruce Wayne (Batman), Norbert Wiener, Woodrow Wilson, Mark Zuckerberg
ellauri098.html on line 568:
Christina Aguilera, Pamela Anderson, Marie Antoinette, Fred Astaire, David Beckham, Yogi Berra, Bjork, David Bowie, prinsessa Diana, Bob Dylan (taas), Lady Gaga, Paris Hilton, Michael Jackson, Mick Jagger, Erwin "Magic" Johnson, Jimi Hendrix, Audrey Hepburn, Paul McCartney (taas), Marilyn Monroe, Jim Morrison (taas), W.A. Mozart, keisari Nero, Brad Pitt, Prince, Leni Riefenstahl, Rihanna, Keith Richards (taas), Auguste Rodin, Britney Spears, Elizabeth Taylor, Justin Timberlake (taas), Thich Nhat Hanh (vietn. pasifisti), John Travolta, Pharrell Williams
ellauri099.html on line 279: R: Jos rienaus auttaa minua pienenkin askeleen eteenpäin Leninin viitoittamalla tiellä, niin minähän rienaan.
ellauri107.html on line 448: “Lots of news. Terrible big tornado in the South. Hard luck, all right. But this, say, this is corking! Beginning of the end for those fellows! New York Assembly has passed some bills that ought to completely outlaw the socialists! And there's an elevator-runners' strike in New York and a lot of college boys are taking their places. That's the stuff! And a mass-meeting in Birmingham's demanded that this Mick agitator, this fellow De Valera, be deported. Dead right, by golly! All these agitators paid with German gold anyway. And we got no business interfering with the Irish or any other foreign government. Keep our hands strictly off. And there's another well-authenticated rumor from Russia that Lenin is dead. That's fine. It's beyond me why we don't just step in there and kick those Bolshevik cusses out.”
ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population.
ellauri131.html on line 73: Inkerinmaalla muodostettu suomalainen pataljoona palveli Saksan pohjoisen armeijakunnan valtaamalla alueella Viron ja Leningradin ympäristössä. Suomalaisen pataljoonan tehtävä oli turvata rautatieyhteydet partisaanien varalta.
ellauri133.html on line 795: Konstan Bogovossa kirjoittama essee "Vanuttunut sinelli" oli pahimmanlaatuista Lenin apoteoosia. Mutta kukaan kirjailija ei voi välttyä houkutuxelta kirjoittaa silloin tällöin vapaasti, viis veisaten kirjoitusoppaiden rautaisista säännöistä.
ellauri135.html on line 61: Konsta syntyi Kiovassa rautatievirkamiehen perheeseen. Konstan Bogovossa kirjoittama essee "Vanuttunut sinelli" oli pahimmanlaatuista Lenin apoteoosia. Varsinainen Iljitshin syvänne. Mutta kukaan kirjailija ei voi välttyä houkutuxelta kirjoittaa silloin tällöin vapaasti, viis veisaten kirjoitusoppaiden rautaisista säännöistä.
ellauri135.html on line 280: Leninin lisänimi Stolypinille oli "ylihirttäjä". Putin on painattanut postimerkin Stolypinin muistoxi ja on olevinaan samanlainen Venäjälle välttämätön autoritaarinen johtaja. Antakaa mulle 20v työrauha niin ette ole vanhaa Venäjää enää tuntea. Ainakin ne on yhtä kaljuja.
ellauri144.html on line 176: Robesonin muistelmat Here I Stand ilmestyivät Britanniassa 1958. Robesonille on myönnetty Spingarn-mitali ja Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto
ellauri146.html on line 866: In February 2022, in connection with a presidential address of Russian president Vladimir Putin in the midst of the Russo-Ukrainian crisis, Putin claimed that Ukraine's decommunization does not make any sense because "modern Ukraine was created by communist Russia, and specifically Lenin". Vitaly Chervonenko from the BBC noted how carefully Putin kept silent about the independent Ukrainian state formations of 1917–1920 and Kyiv's (i.e. the white generals´) war with Lenin's Bolshevik government, whose purpose was to exclude Ukraine from Bolshevik Russia.
ellauri146.html on line 868: In March 2014 Lenin Square in Dnipropetrovsk was renamed "Heroes of Maidan Square" in honor of the people killed during Euromaidan and the statue of Lenin was removed. Two years later, in May 2016, the city was renamed Dnipro. In February 2019, it was announced that the oblast of Dnipropetrovsk would be renamed to "Sicheslav" in the future.
ellauri155.html on line 525: It is hard to know how to evaluate David’s actions in today’s passage. If they were sinful, let us note that David still accomplished good for Israel by defeating so many of the nation’s enemies. Sometimes we put ourselves in certain difficult situations because of our sin, but that does not mean God cannot bring about good from it. We should not use that as an excuse for sin, but we must also remember that the Lord is big enough to take advantage of our mistakes. Stalin made some mistakes but he did electrify the country as promised by prophet Lenin.
ellauri185.html on line 499: Ei kyllä tässä Lexa lipsahtaa pahasti marxisti-leninistien linjoille, niin aatelismies kuin onkin. Nehän koittivat houkutella köige maade proletaarlase yhinöimään siskonpetissä. Vaan pieleen meni, hahaa! Kapitaalilla yhdistyminen sensijaan on mennyt mainiosti: pääoma purjehtii sujuvasti liputtomilla laivoilla, eikä rahalla ole passin tarvetta. Isänmaita puretaan uutterasti vapaakauppasopimuxilla, ja kohta kaikki solkkaavat huonoa englantia. End of history, Fukuyama, Pinker ja Harari lyövät kättä Tolstoin ja Leninin luiden yli.
ellauri190.html on line 149: 1700-luvulla Novgorod menetti Pietarin kehityksen takia taloudellisen merkityksensä. Vuonna 1727 siitä tuli Novgorodin läänin pääkaupunki. 1800-luvun loppuun mennessä sillä oli enää hallinnollisen ja kirkollisen keskuksen rooli. Vuonna 1927 Novgorodin lääni lakkautettiin, ja kaupungista tuli aluksi Leningradin alueen piirikunnan ja vuodesta 1930 lähtien hallintopiirin keskus. Nykyinen Novgorodin alue on perustettu vuonna 1944.
ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile.
ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848.
ellauri203.html on line 302: In the novel, a new Mongol Empire conquers Poland and introduces Murti-Bing pills as a cure for independent thought. At first, the pills create contentment and blind obedience, but ultimately lead those taking them to develop dual personalities. Kaxoisolentoja taas! Miłosz compares the pills to the intellectually deadening effects of Marxism-Leninism in the USSR and the Soviet Bloc.
ellauri203.html on line 363: Vallankumouksellisen puhtauden Ketman, salainen uskomus, että Josif Stalin petti Vladimir Leninin opetukset käynnistämällä joukkoterrorin, pakkokollektivismin, GULAG- keskitysleirit ja tukahduttamalla kirjallisuuden ja taiteen sietämällä vain sosialistista realismia. Tämän Ketmanin seuraajat uskoivat, että uusi kirjallinen ja taiteellinen kukoistus seuraisi toisen maailmansodan loppua ja että Stalinia ei vain siedettävä, vaan siihen asti myös tuettava. Miłosz kirjoittaa: "Tämä Ketman-lajitelma oli laajalle levinnyt ellei yleinen Venäjällä toisen maailmansodan aikana, ja sen nykyinen muoto on jo kerran petetyn toivon uudestisyntyminen."
ellauri203.html on line 489: Riivaajat on allegoria katastrofisista seurauxista mitä poliittinen ja moraalinen nihilismi aikaansai ryssissä hullun vuoden ja fin de sieclen tienoilla. Herrat kuten Gogol Dosto Tolstoi ja Turgenev menetti kuolleet sielunsa ja nilviäiset kuten Lenin ja Stalin ja Molotov tuli tilalle. Paizi Vileenikin oli aatelinen vaikka säikytteli Russellin Perttiä.
ellauri210.html on line 312: Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuosina 1950 ja 1962. Nyt on Uljanovin rauha mitaleineen kuopattu, ja Pablokin. Vanhoilla päivillään se teki savikukkoja.
ellauri210.html on line 583: 1919 gründete Kurt Hiller zusammen mit Armin T. Wegner den Bund der Kriegsdienstgegner (BdK), dem 1926 auch die renommierte Pazifistin Helene Stöcker beitrat. 1920 trat er der Deutschen Friedensgesellschaft bei, zu deren linkem Flügel er gehörte. Hier trat er dafür ein, dass sich der deutsche Pazifismus an der Sowjetunion orientieren müsse, obwohl er deren Leninismus sehr kritisch gegenüberstand. Da die Mehrheit aber auf das bürgerlich-demokratische Frankreich ausgerichtet blieb, kam es zu heftigen Konflikten in der DFG, die eskalierten, als Hiller in kommunistischen Blättern den bürgerlichen Pazifisten Friedrich Wilhelm Foerster und Fritz Küster vorwarf, sie würden sich von den Franzosen bezahlen lassen – eine Unterstellung, die den zahlreichen rechten Gegnern der deutschen Friedensbewegung reichlich Munition für ihre Polemik gab. Max Jakobsson schrieb bekummert an Peter Panther:
ellauri210.html on line 1051: Salvador Dalin taide voi olla hulvatonta, mutta se ei ole humoristista. Jeesus hiipparoimassa kuvassa takavasemmalle on humoristista, pöydälle valuva kello, liekehtivät kirahvinkaulat ei. Entä ristiinnaulittu nähtynä isäpapan näkökulmasta? No se voisi olla periaatteessa, mutta olikohan kuitenkaan. Entäs V.I. Lenin ilman housuja, pitkä perseproteesi tuettuna tikulla? Siinä voi jotain sarkasmia olla kyllä. Dadaisteja ei kyllä naurattanut. Ei kyllä lerpahtanut puhelinkaan josta valuu runkkutippa Aatun kuvalle.
ellauri210.html on line 1054:
ellauri210.html on line 1068: Dalí etääntyi 1930-luvun alussa surrealistien vasemmistolaisista aatteista yhä selvemmin ja muuttui vuosi vuodelta oikeistolaisemmaksi. Dalín tempaukset herättivät pahaa verta joissakin surrealismin johtohahmoissa, sillä heidän mielestään Dalín käyttäytyminen saattoi vahingoittaa liikettä ja sen radikaalivasemmistolaisuuteen perustuneita tavoitteita. Dalí maalasi vuonna 1933 kiistellyn Leninin muotokuvan Wilhelm Tellin arvoitus sekä toiseen teokseensa hakaristin. Surrealistien johtaja André Breton järkyttyi ja järjesti vuonna 1934 surrealistien piirissä ”oikeudenkäynnin” Dalín erottamiseksi ryhmästä. Dalí puolustautui selittämällä, että hän oli maalannut Leninin ja Hitlerin näkemiensä unien pohjalta ja että hänen kiinnostuksensa Hitleriin oli epäpoliittista ja puhtaasti taiteellista.
ellauri213.html on line 260: However, some features of Scouting remained in the modified form. The Scout motto "Bud' Gotov" ("Be Prepared") was modified into the Pioneer motto "Vsegda Gotov" ("Always Prepared"). Mention of God was removed, replaced by Lenin and the Communist Party of the Soviet Union. There were no separate organizations for girls and boys, and many new features were introduced, like Young Pioneer Palaces.
ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea.
ellauri216.html on line 62: Tero Liukkonen hypistelee kynäillessään Leninin kaljua pronssipäätä. Se rauhoittaa kun se tuntuu kädessä painavalta. Tung som en pung.
ellauri216.html on line 253: Tero saa potkut keijasta ja rientää vielä kerran runoilijan (se on Saarikosken Pena) haudalle. Milka ja Juri alkaa kiristää sitä. Ei ois kannattanut tungexia kolmantena luukulle. Tero parka on totaalisesti pikkuveljen ohjissa. Tero murskaa Jurin kallon Leninin nupilla. Kazoi Leninin pään yli ulos. Penalla oli poika Juri. Penan pojilla oli ihan isän kiusaxi venäläiset nimet. Lahjakahvikupinkin pohjassa luki CCCP. Meilläkin on niitä kuppeja. Milka karjuu kunnes Tero sai senkin vaiennettua. Ei vinde, nyt on Terolla piru merrassa. Kaxi nuorta ruumista keijassa ja ziljoonanide sylissä. Ehtisköhän se bylsiä niitä ennen lähtöä? Georgilla on iso patti ozassa.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri216.html on line 512: Lähden palveluxeen Leningradiin Vitali-enon luo, saappaat jalassa ja Lenin-keeppa päässä. En pirauta yhtään kyyneltä, vaikka naiset vollottavat.
ellauri216.html on line 1113: Syksyllä 1940 itse Valaamin saarella, luostarin rakennuksissa, järjestettiin venemiehien ja hyttipoikien koulu. jonka jäsenet menivät vuonna 1941 puolustamaan Leningradia. 20. syyskuuta 1941 suomalaiset miehittivät Valamon saariston. Suurin osa luostarin rakennuksista säilyi, mutta luostarin omaisuus vaurioitui. Joten luostarin suuren Andreevsky-kellon kieli, joka painoi 16 tonnia, revittiin irti ja kolmas osa sahattiin (se vietiin pois jonnekin). Vuosina 1942-1944 luostari kunnostettiin ja sitä käytettiin. Suomen armeija maksoi luostarin asumisen rakennuksissaan, ja tätä maksua vastaan luostari osti ruokaa itselleen. Vain pieni osa vuonna 1940 evakuoiduista veljistä palasi Valaamaan, ja luostarit osallistuivat taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan (kaksi sai Suomen ritarikunnan).
ellauri216.html on line 1120: Vuonna 1950 entisiin selleihin ja sketeihin perustettiin Sota- ja työvammaisten talo, johon muun muassa sijoitettiin mantereelta, Leningradin mukaan lukien, sotainvalaatteja. Siirretty mantereelle 1984.
ellauri216.html on line 1123: Karjalan ministerineuvosto päätti 18. syyskuuta 1989 "siirtää" Leningradin hiippakunnan käyttöön katedraalin sisäaukiolla ja lähimmillä sketteillä, lukuun ottamatta ylösnousemusta ja Getsemanea.
ellauri219.html on line 724: Näin siis sekä itämainen että länsimainen meditaatio osoittautuvat todellisen meditoinnin väliasteiksi, ja se todellinen saavutetaan vain ottamalla lähtökohdaksi materialistinen paradigma. Se tunnustaa todellisen lähtötilanteen, joka mielessä vallitsee, ja todellisuudelle perustaminen ei ole milloinkaan vienyt kehitystä taaksepäin, paizi ehkä joskus askeleen, mutta kuten Lenin sanoi, kohta harpataan taas 2 eteenpäin! Vorwärz!
ellauri219.html on line 907: Vladimir Ilich Lenin, Russian revolutionary (1870-1924)
ellauri222.html on line 271: But to keep it short – the reason: the reason lay in the hatred of one's own country. Among the French it was the old confrontation of "free spirits", or artists, with the ruling bourgeoisie. In America it was the fight against the McCarthys, the House Committees investigating subversion, etc that justified the left, the followers of Henry Wallace, etc. The main enemy was at home (Lenin's WWI slogan). If you opposed the CP you were a McCarthyite, no two ways about it.
ellauri238.html on line 650: Born in Leningrad, Soviet Union (USSR), Korchnoi defected to the Netherlands in 1976, and resided in Switzerland from 1978, becoming a Swiss citizen. Korchnoi played four matches, three of which were official, against GM Anatoly Karpov. In 1974, Korchnoi lost the Candidates Tournament final to Karpov. Karpov was declared World Champion in 1975 when GM Bobby Fischer declined to defend his title. Korchnoi then won two consecutive Candidates cycles to qualify for World Chess Championship matches with Karpov in 1978 and 1981 but lost both.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri242.html on line 249: Päästyään eroon pikkuserkusta Aleksandra Kollontai ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi ja vallankumoukselliseksi. Hän oli kommunistinen feministi ja näki, että vain kommunismi voisi vapauttaa naiset. Vuonna 1898 hän matkusti Zürichiin Sveitsiin opiskelemaan. Palattuaan 1903 hän kirjoitti tutkimuksen Suomen työläisten elämästä. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen hajottua menševikeiksi Juli Martovin johdolla ja bolševikeiksi Vladimir Leninin johdolla 1903, Kollontai ei myötäillyt kumpaakaan osapuolta. Bolševikkeihin hän suhtautui epäluuloisesti ja liittyi viimein menševikkeihin.
ellauri242.html on line 254: Kollontaista tuli kommunistisen puolueen sisäinen kriitikko, ja hän muodosti yhdessä ystävänsä Aleksandr Šljapnikovin kanssa vasemmistolaisen ryhmän puolueessa, nimeltä ”Työläisten oppositio”. Lenin kuitenkin hajotti ryhmän Uljanovan käskystä, ja Kollontai jäi poliittisesti tuuliajolle.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 200: Kesällä 1961 Evenkin kylässä Nelkanissa hän kärsi joutilasjakson aikana (ei ollut peuroja jatkovaellukselle) hermoromahduksen, ja hänen annettiin palata Leningradiin.
ellauri246.html on line 202: Runon "Juutalainen hautausmaa" lukeminen aiheutti skandaalin. Kyseessä oli siis Brodskyn A Jewish Cemetery Near Leningrad, eikä alempana seuraava Tukkuarvo Pitkävesselin versio:
ellauri246.html on line 290: Jewish cemetery near Leningrad.
ellauri246.html on line 347: Mielenkiintoisia tosiasioita Brodskin biografiasta, runoilijan henkilökohtaisesta elämästä esitetään edelleen huomioita. Äskettäin päätti talvisodan Suomen kansa, alle kuukausi oli Ranskan tappioon. Tällaisessa pienessä, häiritsevässä asennossa 24. toukokuuta 1940 Leningradin valokuvaajan perheessä ja kirjanpitäjän hän syntyi pojaksi. Hieman yli vuosi ennen suuren isänmaallisen sodan alkua. Siinä hän oli koko elämänsä lapsuuden, jonka se riistää häneltä. Tukholman kirjeessä Yakov Gordin selitti paikallisen tilanteen Schorasin ja syntien kanssa heidän lapsuudensa perusteella, mutta päinvastoin. (No en minäkään tosta mitään ymmärrä.)
ellauri246.html on line 353: Alexander Ivanovich, Josephin isä, läpäisi kaikki sodat, alkaen Suomen rintaman sotilaallisenta kirjeenvaihtajanta. Hän oli toimittaja ja samalla valokuvaaja. Hän kirjasi viimeiset taistelut Kiinassa, palasi sieltä Japanin tappion jälkeen. Seuraavaksi pronssi Johka (?) tuodaan sieltä, oli pitkään seisomassa runoilijan kirjoituspöydällä. Kazelen Leninin pään yli ulos.
ellauri246.html on line 357: Se oli jo 1961. Kaikki edellä mainitut olivat vain ulkoinen elämä. Siihen aikaan Joosef oli jo tutustunut Evgeny Reiniin, toinen elämän viime päivinä, Sergey Dovlatovyov, Bulat Okuzhava. Puhe talvella 1960 lukemalla runon "juutalainen hautausmaa" Leningradin "juutalaisessa hautausmaalla" aiheutti skandaalin, joka oli ehkä ensimmäinen syy toimivaltaisille viranomaisille. kiinnittää huomiota häneen
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri246.html on line 384: Elämäkerta todistaa, että runoilija Brodsky oli suurelta osin epätavallinen maahanmuuttaja. Hänen pokkansa ei pitänyt, kun hänet laskettiin Neuvostoliiton hallinnon uhrixi. Jospa hän itse oli ansainnut kaikki hänen solarms. Hänen kotimaassaan hän rikkoi kaikki yhteydet paitsi pakotettuja. Vaikka hänet tehtiin avoimessa sydämessä, isä ei sallinut lähtöä Yhdysvaltoihin. Kaikki myöhemmät pyynnöt eivät myöskään saaneet tuloksia. Vanhemmat kuolivat tauon aikana yhdessä vuodessa 1983 ja 1984. Mutta hän ei koskaan tullut kotikaupungille, vaikka se oli mahdollista. Kaikki ystäväpyynnöt törmäävät yhden vastauksen eri muunnelmissa: rakkauden sijasta he sanovat, älä palaa. Ei ole tiedossa, että hänellä ei ollut enää suhdetta Basmanovan tai Leningradin kanssa. He olivat myös hänelle monin tavoin intiimi.
ellauri246.html on line 392: Tässä on niin mielenkiintoinen Brodskin elämäkerta. Häntä korostettiin yksinäisenä henkilönä, ehkä hän tunsi onnettomuutta tässä valtiossa. Tällainen pysyi kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui 28. tammikuuta 1996. Pumppu ei kestänyt siinä kaikki. Suuren työntekijän ja runoilijan Joseph Brodskyn kuoppa sijaitsee Venetsiassa San Michele-hautausmaalla. Tätä kaupunkia hän rakasti vähemmän kuin hänen natiivia Leningradia.
ellauri246.html on line 394: Tuleva runoilija syntyi Leningradissa, joka on Pietarin ikivanha nimi. Esseessä "pienempi kuin yksiköt" Brodsky omistaa monia sivuja kuvaamaan jälkiläistä Leningradia. Näiden kilpailujen ja julkisivujen sekä klassisten, eklektisten ja modernistien mukaan hän opiskeli kulttuurin historiaa paremmin kuin myöhemmin kirjoissa. Mutta, ei petä Brodsky, kauniin kaupunkimuseon kohtauksessa oli elämää, jolla on keskittyminen, militarisointi. Kansalaisten, kuten koululaisten, tärkeimpänä hyveenä pidettiin tottelevaisuutta. Koulu antoi Brodskille ensimmäiset ärsyttävät väsyneet ideologian oppitunnit. 15-vuotiaana tuleva runoilija heittää koulua vesilinnulla ja harjoittaa lisää itsehallintaa. Hän uskoi, että kahdeksannesta palkkaluokasta on välttämätöntä aloittaa kapea erikoistuminen, koska nuori mies on terävä mieli ja erinomainen muisti, mutta hänellä ei voi vietävä ole aikaa opiskella tieteenaloja, jotka eivät koskaan tarvitse häntä.
ellauri246.html on line 539: Viimeiset 17 vuotta Brodsky asuu New Yorkissa Grinja-kylässä, ja jokainen kevät johtaa kirjallisuuden kulkua. Runoilija on naimisissa ja kutsui Anna-Marina tyttären Akmatovan ja Tsvetaevan kunniaksi. Neuvostoliiton totalitarismin kaatumisen tapahtumista Brodsky vastasi myönteisesti ja sanoi, että hän ei häpeä ensimmäistä kertaa entiselle kotimaalle. Samaan aikaan Farce Perestroika pakotti hänet luomaan postmodernin ironista tekstiä, joka perustuu Neuvostoliiton materiaaleihin, "Perestroika". Eipä kaveri lähtenyt takas Lenindgradiin vaikka oliskin ehkä päässyt. Mitäs sillä olis ollut siellä enää tekemistä, länkkäreiltä lähti leveämpi leipä.
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri246.html on line 619: oli suunniteltu 13. maaliskuuta. Sen seurauksena Brodski tuomittiin mahdollisimman suurimpaan mahdolliseen, vuoden 1961 asetuksella, rangaistuxeen, joka on "haitata toisten töitä vuoristossa Leningradin erityisesti siihen nimetyllä alueella 5 vuoden ajan pakollisella työvoimaan osallistumisella asuinpaikassa."
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 623: Toukokuu 1972 Brodsky kutsui Leningradin poliisin viisumi- ja rekisteröintiyksikköön (OVIR).
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".
ellauri249.html on line 86: Eipä mennyt jäbä siltikään takas Leningradiin perseroikan jälkeenkään. Brodsky karkotettiin perskärpäsenä kuten Lermontov, varmaan muutenkin jotenkin samanlainen yxinäinen narsisti. Oliskohan Brodskyn vuoden 80 biisissä silti jotain kaikua Afganistanin selkkauxesta?
ellauri249.html on line 214: Sisällissodan jälkeen Ukraina oli raunioina. Puutetta oli asunnoista, hiilestä ja elintarvikkeista. Elintarvikepulan johdosta Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Leninin hallinto ei luottanut Donbassin alueen työläisiin, sanottiin että ”heidän proletaarinen tietoisuutensa oli hukassa”. Työläiset lakkoilivat, ja heitä teloitettiin summittaisesti. Hruštšov nimitettiin vuonna 1922 johtamaan Rutšenkovon kaivosta ja hän paneutui tehtävään tarmokkaasti. Hän olisi puoluetoimitsijan työn sijasta opiskellut kaivosteknikoksi. Puolueen linjariidoissa hän päätyi kannattamaan Trotskia, mitä hän joutui myöhemmin selittelemään ja varomaan.
ellauri249.html on line 233: Ukraina oli Venäjän ohella Neuvostoliiton tärkeimpiä osatasavaltoja. Sen väestö, erityisesti intellektuellit, olivat kuitenkin itsenäisyysmielisiä. Ukraina liitettiin sodalla osaksi Neuvostoliittoa, mutta Lenin hyvitteli ukrainalaisia elvyttämällä ukrainan kieltä ja kulttuuria ja antamalla kouluissa luvan opettaa Ukrainan omaa historiaa ja kulttuuriperintöä ja laittamalla puolueen johtoon ukrainalaisia. Stalin halusi lopettaa tämän paapomisen.
ellauri249.html on line 268: Länsi-Ukrainassa käytyä sissisotaa lukuun ottamatta Hruštšovilla alkoi mennä paremmin, hän sai käyttöönsä huvilan Livadjasta ja maatalouden parantuneet sadot laitettiin hänen ansiokseen. Hänen kilpailijansa Lazar Kaganovitš syrjäytettiin Ukrainan johdosta ja hänet palkittiin Leninin kunniamerkillä. Koska Hruštšov oli Ukrainassa ollut lojaali Stalinille muun muassa kamppailussa geenitutkijoita ja muita ”porvarillisia nazeja” vastaan, hän sai jälleen kutsun Moskovaan.
ellauri249.html on line 283: Pian vangittiin muitakin tiedustelupalvelun johtajia. Valtiollisen poliisin valtaa vähennettiin ja se alennettiin ministeriöstä komiteaksi (KGB). Seuraavaksi käynnistyi Hruštšovin ja Malenkovin välinen valtataistelu. Miehet olivat jo pitkään tunteneet toisiaan kohtaan syvää antipatiaa. Malenkovin syrjäyttämisessä Hruštšovia tukivat Mikojan, Molotov, Kliment Vorošilov ja Leningradin ja Ukrainan puoluejohtajat. Malenkov erosi virastaan helmikuussa 1955 syytettynä virheistä. Hän joutui sähkölaitosministeriksi. Noloa.
ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
ellauri249.html on line 333: Syrjäytyskokouxessa Brežnev väitti että Hruštšov oli ”toiminut vastoin Leninin opetuksia”, hän oli ”kylvänyt epäjärjestyksen siemenen” ja ”tehnyt päätöksiä lounaalla”. Muiden keskuskomitean jäsenten syytöksissä esiintyi syytöksiä ”pidäkkeettömästä käytöksestä”, ”kultin luomisesta” ja ”maailman kohtalolla leikkimisestä Kuubassa”. Ammattiliittojen johtaja moitti, että ei ollut saanut audienssia neljään vuoteen.
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 105: Venäläiset Serapion-veljet eli Sanchotin liha ja leikkele (ven. Серапио́новы бра́тья, Serapionovy bratja) oli nuorten venäläisten kirjailijoiden yhteenliittymä 1920-luvulla Pietarissa ja Leningradissa.
ellauri254.html on line 146: 10-luvulla Gorki oli epäluuloinen maalaisille ja pelkäsi niiden syövän kaupunkilaisten vallankumouxen. Tyhmä luuli sivistyneistön olevan kumouxen asialla, ei takuulla ollut. 20-luvulle tultaessa Maxim oli viisaasti vaihtanut Leninin ladulle:
ellauri254.html on line 286: Kesällä 1921 Blokin terveys oli heikentynyt niin pahasti, että Lunatictšarski ja Maksim Gorki pyysivät Leniniltä lupaa matkustaa Suomeen saattamaan häntä pakkohoitoon. Leninin johdolla kokoontunut kommunistisen puolueen politbyroo kieltäytyi ensin antamasta Blokille matkustuslupaa, mutta pyörsi sittemmin päätöksensä ja myönsi matkustusluvan heinäkuussa 1921. Blok ei kuitenkaan ehtinyt matkustaa Suomeen ennen kuolemaansa. Mitä vetoa että Blok oli kova votkanlipittäjä? Käytännössä asui Kulkukoiran kellarissa, jossa sillä oli lattialla juomakuppi.
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 318: Stalinin kasatessa (sic) vaivihkaa valtaa itselleen Zinovjev ja Kamenev muodostivat tiiviin kaksikon, joka piti yhtä loppuun saakka. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa huonoja ominaisuuksia. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 juuri Zinovjev oletettiin todennäköisimmäksi Neuvostoliiton seuraavaksi johtajaksi, sillä Stalinia ei vielä pidetty vakavasti otettavana vaihtoehtona valtapelissä. Niin sanotussa testamentissaan Lenin esitti hyväksyvän arvion Zinovjevista ja Kamenevista mutta arvosteli Trotskia ja erityisesti Stalinia.
ellauri254.html on line 329: Zinovjev ja Kamenev muodostivat uuden opposition Grigori Sokolnikovin ja Nadežda Krupskajan kanssa. He katsoivat nyt NEP-politiikan menevän jo liian pitkälle ja vastustivat Stalinin ja Nikolai Buharinin kehittämää oppia ”sosialismista yhdessä maassa”. Zinovjev luotti johtamansa Leningradin puoluejärjestön tukeen ja arvovaltaansa Kominternin johtajana, mutta Stalin osoittautui vaikeaxi palaxi. Zinovjev erotettiin Leningradin (entisen Pietarin) neuvoston johdosta tammikuussa 1926 ja syrjäytettiin myöhemmin samana vuonna myös Leningradin puoluejärjestön johdosta, johon tuli hänen tilalleen Sergei Kirov.
ellauri254.html on line 351: Fjodor Kuzmich Sologub (oikea nimi - Teternikov ; 17. helmikuuta ( 1. maaliskuuta ) 1863 , Pietari - 5. joulukuuta 1927 , Leningrad ) - venäläinen runoilija, kirjailija , näytelmäkirjailija, publicisti, kääntäjä, joka tunnetaan myös nimellä Theodor Sologub, esseisti.
ellauri254.html on line 554: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 558: Caprilla Gorki pyrki perustamaan Caprin proletaarinen kasvatus -koulun, mitä Lenin vastusti, koska hän epäili Gorkin keskittyvän kulttuuriin vallankumouksen sijaan. Tämän seurauksena Leninin ja Gorkin suhteet viilenivät.
ellauri254.html on line 560: Vuonna 1913 Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perusti Kronikka-nimisen lehden. Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunusta helmikuun vallankumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimen Uusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkejä vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaan väliaikaisen hallituksen.
ellauri254.html on line 562: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri254.html on line 571: Lenin (evenk. Isojoki) oik. Uljanov,
ellauri254.html on line 614: Tammikuussa 1919 Judenitš siirtyi yhdessä vaimonsa Aleksandra Nikolajevan ja adjutanttinsa kanssa Helsinkiin Leniniltä förbittyjen henkilöpaperien turvin. Helsingissä oli marraskuussa 1918 perustettu ns. Venäjän komitea, joka väitti olevansa Venäjän hallitus. Judenitš valittiin tämän komitean johtajaksi. Luoteis-Venäjän valkoiset luovuttivat käytännössä hänelle diktaattorin valtuudet, sillä Judenitš oli maineeltaan moitteeton sotilas, josta odotettiin valkoisen Venäjän pelastajaa. Helsingistä käsin hän ryhtyi rakentamaan sotilaallista, poliittista ja diplomaattista perustaa laajalle hyökkäykselle Neuvosto-Venäjää vastaan.
ellauri254.html on line 657: Pariisissa ollessaan Trotski toimitti Iskra-sanomalehteä yhdessä Vladimir Leninin kanssa, mutta asettui toisessa edustajakokouksessa 1903 menševikkien puolelle. On esitetty, että Trotski päätyi menševikkien puolelle koska hän ei halunnut toimia Leninin varjossa. Trotski päätyi seilaamaan omalaatuiseen välitilaan bolševikkien ja menševikkien väliin, molempien ryhmittymien suhtautuessa häneen varautuneesti. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin Natalia Sedovan kanssa. Pari sai myöhemmin kaksi poikaa, Levin ja Sergein.
ellauri254.html on line 663: Leninin kuoltua 1924 Trotskia pidettiin aluksi hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalinin ja keskuskomitean enemmistön onnistui kuitenkin vaivihkaa syrjäyttää Trotski puoluejohdosta, ja ennen pitkää hän menetti puoluekoneistossa viran toisensa jälkeen. Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä. Trotski kannatti Leninin jatkuvan maailmanvallankumouksen teoriaa, jonka mukaan kommunistista vallankumousta oli pyrittävä levittämään Venäjän rajojen ulkopuolelle, erityisesti Eurooppaan, mutta Stalin ja hänen kannattajansa ajoivat ”sosialismi yhdessä maassa” -periaatetta, jonka mukaan oli keskityttävä kommunismin rakentamiseen Neuvostoliitossa. Trotski erotettiin lopuistakin tehtävistään NKP:ssä ja Kominternissa 1927 ja määrättiin ensin sisäiseen karkotukseen Alma-Ataan Kazakstaniin 11. tammikuuta 1928. Helmikuussa 1929 hänet karkotettiin lopullisesti neuvostovaltiosta. Trotski kannattajineen toimi Stalinin vastaisena ryhmänä Kominternissa ja siihen kuuluvien puolueiden sisällä, mutta Kominternin erotettua trotskilaiset nämä perustivat lopulta oman Neljännen internationaalinsa 1938.
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri254.html on line 679: Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.
ellauri254.html on line 681: Venäjälle palannut Kamenev ryhtyi organisoimaan lakkoa Transkaukasian rautatiellä, mutta salainen poliisi Ohrana surmasi ei vaan pidätti hänet Tbilisissä ja hän oli vangittuna viisi kuukautta. Tbilisissä Kamenev tutustui myös ensimmäisen kerran Josif Staliniin vuonna 1904. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Kamenev järjesti rautatielakkoja Pietarissa. Joulukuussa 1908 hän siirtyi asumaan Geneveen Sveitsiin, jossa hän työskenteli yhdessä Leninin ja Grigori Zinovjevin kanssa. Vuosina 1912–1914 kolmikko asui Itävalta-Unkarille kuuluneessa Krakovassa lähellä Venäjän rajaa natustellen makkaroita.
ellauri254.html on line 683: Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Lenin lähetti Kamenevin Venäjälle, jossa tämä ohjeisti bolševikkien edustajat duumassa vastustamaan sotaa. Kamenev pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan marraskuussa 1914. Hän vapautui vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja matkusti niin ikään Siperian-karkotuksesta vapautuneen Stalinin kanssa Pietariin, jossa he muodostivat maaliskuun lopussa bolševikkien tilapäisen johdon. Kamenevista tuli myös Pravdan päätoimittaja, joskin hänet korvattiin Stalinilla toukokuun alussa. Kamenev ja Stalin kehottivat puoluetta antamaan varauksellista tukea väliaikaiselle hallitukselle, mutta Venäjälle palannut Lenin kumosi tämän ohjeen huhtikuun teeseissään, jotka kehottivat suoraan seuraavaan vallankumoukseen. Kamenev pelkäsi ennenaikaisesti aloitetun vallankumouksen epäonnistuvan ja asettui avoimesti vastustamaan Leninin uutta linjaa. Varovainen linja henkilöityi vuonna 1917 juuri Kameneviin. Tästä huolimatta hänet vangittiin vähäksi aikaa niin sanottujen heinäkuun levottomuuksien yhteydessä.
ellauri254.html on line 685: Lokakuussa 1917 Kamenev ja Zinovjev olivat ainoat bolševikkien keskuskomitean jäsenet, jotka vastustivat välitöntä vallanottoa. Estääkseen tuhoisana pitämänsä hankkeen he paljastivat bolševikkien salaiset kaappaussuunnitelmat menševikkien Novaja Žizn -lehdessä julkaisemassaan artikkelissa, mitä muut bolševikit pitivät lähes petturuutena. Tästä huolimatta Kamenev valittiin päivää lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien muodollisesti ylimmäksi valtioelimeksi eliskä yleisvenäläisen toimekkaasti panevan keskuskomitean puheenjohtajaksi. Kamenev vaati muodostamaan kaikkien sosialististen puolueiden yhteishallituksen ja kävi vallankumousta seuranneina viikkoina marraskuussa 1917 niin sanottujen Vikžel-neuvotteluiden yhteydessä hallitustunnusteluita bolševikkien nimissä Leninin avoimesta vastustuksesta piittaamatta. Kamenevin tavoittelema laajapohjainen hallitus ei totetunut, mutta vasemmistososialistivallankumoukselliset liittyivät hieman myöhemmin bolševikkien hallituskumppaneiksi kansankomissaarien neuvostoon. Leninin torpedoitua Vikžel-neuvottelut Kamenev ja Zinovjev erosivat protestiksi puolueen keskuskomiteasta, mutta palasivat jo muutaman viikon kuluttua katuvaisina takaisin. Sitä ennen Kamenev kuitenkin syrjäytettiin 21. marraskuuta yleisvenäläisen toimekkaasti panevan elimen toimesta ja hänen seuraajakseen tuli Jakov Sverdlov.
ellauri254.html on line 687: Kamenev osallistui joulukuussa 1917 Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin. Kesken neuvotteluiden Lenin lähetti hänet Isoon-Britanniaan Neuvosto-Venäjän diplomaattisena edustajana, mutta hänet karkotettiin Britanniasta jo viikon kuluttua. Vitun britti törkimyxet. Nehän kaatoi bolshevikkeja kuin Securitaxen vartijat mustalaisia. Maahanvienti oli aivan ohjeistuxen mukainen. Ukko mustilaisen luunmurtuma oli izeaiheutettu. Laskeppa huvin vuoxi montako kertaa sana "karkotus" esiintyy tässä albumissa. Bolshevikkeja karkotettiin ja ne karkottivat toisiaan kuin torakoita. Paluumatkalla hänet vangittiin Suomessa maaliskuun lopulla 1918. Saksalaiset olivat luvanneet hänelle turvallisen kulun Ahvenanmaan kautta punaiseen Etelä-Suomeen, mutta vastikään saapunut Ahvenanmaan suomalainen kuvernööri Hjalmar von Bonsdorff vangitutti hänet Maarianhaminassa vihollismaan edustajana. Hän oli kuukauden ajan vankina Vita Björnin vankilassa Kastelholmassa ja myöhemmin kolme kuukautta Oulun lääninvankilassa, kunnes hänet vapautettiin elokuun alussa 1918 osana Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä vankienvaihtoa. Zinovjev ja Moisei Urinitski juhlistivat vanginvaihtoseremoniaa Rajajoen sillalla.
ellauri254.html on line 689: Palattuaan kotimaahan Kamenev otettiin takaisin puoluejohtoon. Hän oli kuulunut lokakuussa 1917 perustettuun bolševikkien ensimmäiseen politbyroohon ja tammikuussa 1919 hänestä tuli yksi uuden politbyroon perustajajäsenistä. Samana vuonna hänet valittiin myös Moskovan neuvoston puheenjohtajaksi eli käytännössä pääkaupungin paikallisen puolueorganisaation johtoon. Kamenev oli lisäksi vuosina 1924–1926 Työn ja puolustuksen neuvoston puheenjohtajana, tammikuusta elokuuhun 1926 Neuvostoliiton ulkomaankaupasta vastanneena kansankomissaarina sekä 1926–1927 Italian-suurlähettiläänä. Hänet nimitettiin myös vuonna 1923 uuden Lenin-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi ja hän sai toimittaa Leninin kootut teokset.
ellauri254.html on line 691: Leninin sairastuessa vuonna 1922 Kamenev oli kansakomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja ja Leninin jäätyä syrjään päätöksenteossa Kamenev toimi hänen varamiehenään. Valtakamppailun käynnistyttyä vuonna 1923 Zinovjev, Kamenev ja puolueen pääsihteeriksi edellisenä vuonna heidän aloitteestaan valittu Stalin muodostivat troikaksi tai triumviraatiksi kutsutun epävirallisen johtoryhmän, jonka päätavoitteena oli estää Lev Trotskin ja tämän ympärille muodostuneen vasemmisto-opposition pääsy valtaan. Trotski ja vasemmisto-oppositio halusivat luopua kapitalismin ja markkinatalouden elementtejä sisältäneestä uudesta talouspolitiikasta eli NEP:stä, kun taas troikan edustama puolueen ”keskusta” kannatti sen jatkamista. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 viime kädessä juuri Kamenev esti Stalinille kiusallisen Leninin testamentin julkistamisen pelastaakseen tärkeän liittolaisensa. Stalinin ajaessa lähinnä omaa asiaansa Zinovjev ja Kamenev muodostivat toisilleen loppuun saakka uskollisina pysyneen yhteistyökykyisen kaksikon. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa ominaisuuksia.
ellauri254.html on line 701: Toisin Sergei Mironovitš Kirov (ven. Серге́й Миро́нович Ки́ров, 27. maaliskuuta (J: 15. maaliskuuta) 1886 Uržum, Vjatkan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1. joulukuuta 1934 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) joka oli aito neuvostovenäläinen vallankumouksellinen ja myöhemmin uskollinen stalinisti.
ellauri254.html on line 707: Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.
ellauri254.html on line 709: 30-vuotias bolševikkipuolueen jäsen Leonid Nikolajev ampui Kirovin 1. joulukuuta 1934 Leningradissa Smolnan palatsissa. Stalin käynnisti laajat puhdistukset, ja seurauksena oli monien vanhankaartin johtavien bolševikkien pidätyksiä ja teloituksia. Stalin väitti murhan olleen osa suurempaa, Lev Trotskin johtamaa salaliittoa neuvostohallitusta vastaan.
ellauri254.html on line 791: Monopoliin pyritään ja päästään, eikä tarvi edes erixeen käskeä. Sittemmin huono-onnisen Kominternin 2. kokouxessa Petrogradissa hukkapätkä Lenin (165 cm hattu päässä ja kassi kädessä) puhui kaikuvasti hiukan ärrää murtaen. Yxinkertaisesti mutta innoissaan ja huitoen. Kiilusilmä Wrangel oli vastikään lannistettu. Länsi alkoi valmistaa varuixi Tulan mallisia samovaareja. Briteissä vallankumous laantui jalkapallohuliganismixi. Kummallista väkeä!
ellauri254.html on line 814: Party spokesman Andrei Zhdanov (1896-1948), formally addressing the Soviet writers in Leningrad, quoted Lunz (as above) and declared: “This is the preaching of rotten apoliticism, philistinism and vulgarity.” Njekulturno, in a word.
ellauri254.html on line 838: Mihail Mihailovitš Zoštšenko (ven. Михаил Михайлович Зощенко, 10. elokuuta 1895 Pultava – 22. heinäkuuta 1958 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri254.html on line 900: Nikolai Nikolajevitš Nikitin (ven. Никола́й Никола́евич Ники́тин; 8. elokuuta (J: 27. heinäkuuta) 1895 Pietari – 26. maaliskuuta 1963 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija, suht mitätön.
ellauri254.html on line 1006: Nikitin oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja Zvezda-kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsen sekä Leningradin kaupunkineuvoston edustaja. Hänet palkittiin Työn punaisen lipun kunniamerkillä. Kirjailijan kotitalon seinässä (Mohovaja 28, Pietari) on Nykyttimen omatoimisesti heittämä muistolaatta.
ellauri254.html on line 1017: Fedin peukuttaa voimakkaasti teos ja elämä -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri254.html on line 1023: Fedin peukuttaa voimakkaasti elämä ja teos -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei sankarien vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri254.html on line 1071: Siinä meni Fedinin viimeinen pyllynreikätroikka. Olisiko Marxin, Engelsin ja Leninin. Tai ehkä Leninin, Trotskin ja Stalinin. Enivei, Gorgi-muistelmat on viimeinkin lusittu.
ellauri256.html on line 46: Rozanov frequently referred to himself as Fyodor Dostoyevsky's "Underground Man" and proclaimed his right to espouse contrary opinions at the same time. He first attracted attention in the 1890s when he published political sketches in the conservative newspaper Novoye Vremya ("New Time"), owned and run by Aleksey Suvorin. Rozanov's comments, always paradoxical and sparking controversy, led him into clashes with the Tsarist government and with radicals such as Lenin. For example, Rozanov readily passed from criticism of Russian Orthodoxy, and even of what he saw as the Christian preoccupation with death, to fervent praise of Christian faith, from praise of Judaism to unabashed anti-Semitism, and from acceptance of homosexuality as yet another side of human nature to vitriolic accusations that Gogol and some other writers had been latent homosexuals.[citation needed] He proclaimed that politics was "obsolete" because "God doesn't want politics any more," constructed an "apocalypse of our times," and recommended the "healthy instincts" of the Russian people, their longing for authority, and their hostility to modernism.
ellauri256.html on line 211: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri256.html on line 215: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri256.html on line 217: Caprilla Gorki pyrki perustamaan Caprin proletaarinen kasvatus -koulun, mitä Lenin vastusti, koska hän epäili Gorkin keskittyvän kulttuuriin vallankumouksen sijaan. Tämän seurauksena Leninin ja Gorkin suhteet viilenivät.
ellauri256.html on line 219: Vuonna 1913 Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perusti Kronikka-nimisen lehden. Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunusta helmikuun vallankumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimen Uusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkejä vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaan väliaikaisen hallituksen.
ellauri256.html on line 221: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri256.html on line 231: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja puoliveteisenä kuitenkin.
ellauri256.html on line 233: Vuonna 1913 Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perusti Kronikka-nimisen lehden. Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunusta helmikuun vallankumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimen Uusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkejä vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaan väliaikaisen hallituksen.
ellauri256.html on line 235: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili (tai rohkaisi) Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös muista terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri256.html on line 391: Mayakovsky produced a large and diverse body of work during the course of his career: he wrote poems, wrote and directed plays, appeared in films, edited the art journal LEF, and produced agitprop posters in support of the Communist Party during the Russian Civil War of 1917–1922. Though Mayakovsky's work regularly demonstrated ideological and patriotic support for the ideology of the Bolsheviks and a strong admiration of Vladimir Lenin, his relationship with the Soviet state was always complex and often tumultuous. Mayakovsky often found himself engaged in confrontation with the increasing involvement of the Soviet state in cultural censorship and the development of the State doctrine of Socialist realism. Works that criticized or satirized aspects of the Soviet system, such as the poem "Talking With the Taxman About Poetry" (1926), and the plays The Bedbug (1929) and The Bathhouse (1929), met with scorn from the Soviet state and literary establishment. Majakovskin lehdykkä Lef teki pilkkaa serapioniveljistä. Ei ois kannattanut. Fedin pani sen hampaankoloon ja Zishtshov närkästyi.
ellauri260.html on line 249: Lenin kuvasi Karl Kautskyä luopioksi ja tämä puolestaan totesi Leninin johtamien bolševikkien korvanneen tsaarin ajan yksinvallan omalla diktatuurillaan. Periaatteessa Kautsky kuitenkin hyväksyi vallankumouksen ja diktatoriset menettelytavat tietyissä olosuhteissa taktisesti edullisina. Kiisteltäessä proletariaatin elintasosta hän korosti sen suhteellista huonontumista muihin luokkiin verraten, kun muruset lakkasivat rapisemasta rikkaan pöydästä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kautsky tuki Gruusian menševikkejä. Hänen asenteellaan oli vaikutusta myös Suomen sosiaalidemokraattien suhtautumiseen Neuvostoliittoa kohtaan, puhumattkaan ruåzalaisista.
ellauri269.html on line 724: Lamed is comprised of a kaf and a vav: 20 and 6=26. Twenty-six is the gematria of G‑d's name, the Tetragrammaton Yud-Hei-Vav-Hei. Eikös se ollut myös Leninin peitenimi neuvostojuutalaisten parissa? Stalin oli Samekh. Shin also stands for the word Shaddai, a name for God. Because of this, a kohen(priest) forms the letter Shin with his hands as he recites the Priestly Blessing. In the mid-1960s, actor Leonard Nimoy used a single-handed version of this gesture to create the Vulcan hand salutefor his character, Mr. Spock, on Star Trek. Larry Tye, kirjan Superman: The High-Flying History of America's Most Enduring Hero kirjoittaja, vertasi Supermanin eettisiä sääntöjä – "Truth, Justice, and the American Way" - Mishnan arvoihin "totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus". Paizi supermiehellä "rauhasta" oli tullut Pax Americana.
ellauri275.html on line 521: Hruštšovin kilpailijat puolueessa syrjäyttivät hänet keskuskomitean tapaamisessa 14. lokakuuta 1964. Kaksi edellistä päivää Brežnev oli käyttänyt asemansa varmistamiseen, tosin hermoillen välillä pahasti ja yrittäen perua koko hankkeen. Kokouksen avannut Brežnev aloitti Hruštšovin tekemien virheiden ja hänelle asetettujen syytteiden lukemisen, mihin kukin yhtyi vuorollaan. Brežnevin mukaan Hruštšov oli ”toiminut vastoin Leninin opetuksia”, hän oli ”kylvänyt epäjärjestyksen siemenen” ja ”tehnyt päätöksiä lounaalla”. Muiden keskuskomitean jäsenten syytöksissä esiintyi syytöksiä ”pidäkkeettömästä käytöksestä”, "valtion kengän vahingoittamisesta", ”kultin luomisesta” ja ”maailman kohtalolla leikkimisestä Kuubassa”. Ammattiliittojen johtaja moitti, että ei ollut saanut audienssia neljään vuoteen.
ellauri275.html on line 640:
Benito Juarez | 137 | Mexico | ||
David Ben Gurion | 152 | Israel | ||
Mahmoud Ahmadinejad | 157 | Iran | ||
Abdelaziz Bouteflika | 159 | Algeria | ||
Kim Yong Ill | 160 | Korea (North) | ||
Dmitry Medvedev | 163 | Russia | ||
Queen Elizabeth II | 163 | UK | ||
Cristina Fernandez de Kirchner | 164 | Argentina | ||
Nicolas Sarkozy | 165 | France | ||
Angela Merkel | 165 | Germany | ||
Silvio Berlusconi | 165 | Italy | ||
Josef Stalin | 165 | Russia | ||
Vladimir Lenin | 165 | Russia | ||
Margaret Thatcher | 165 | UK | ||
Julia Eileen Gillard | 166 | Australia | ||
Napoleon | 168 | France | ||
Winston Churchill | 168 | UK | ||
Benito Mussolini | 169 | Italy | ||
Yasuo Fukuda | 169 | Japan | ||
François Hollande | 170 | France | ||
Vladimir Putin | 170 | Russia | ||
Tarja Halonen | 172 | Finland | ||
François Mitterrand | 172 | France | ||
Adolf Hitler | 173 | Germany | ||
Harold Wilson | 173 | UK | ||
Hugo Chávez | 173 | Venezuela | ||
Gerhard Schröder | 174 | Germany | ||
Viktor Orban | 174 | Hungary |
ellauri275.html on line 661: Tampereen konferenssi 1905 oli joulukuussa 1905 Tampereen työväentalolla pidetty Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäinen puoluekonferenssi, jonka järjestivät puolueen enemmistöläiset eli bolševikit. Se oli Lontoon (1905) ja Tukholman (1906) puoluekokousten välissä pidetty epävirallinen kokoontuminen, joka muistetaan erityisesti Leninin ja Stalinin ensitapaamisesta. Lenin oli Josipista hukkapätkä, sanoo Konsta, ottamatta selvää faktoista: nimittäin Josip oli täsmälleen samanpituinen kuin Uljanov hattu päässä ja kassi kädessä. Pirkko Hiekkalan pituisia molemmat. Lao Rui on harvaanasutulla mediaanilla. Konferenssin merkittävin päätöslauselma oli päätös aseelliseen kapinaan ryhtymisestä, joka lopulta johti lokakuun vallankumoukseen vuonna 1917.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri275.html on line 674: Puolueen kymmenennessä kongressissa , joka pidettiin maaliskuussa 1921, vaadittiin, ettei Ordzhonikidzeä valittaisi uudelleen; Pohjois-Kaukasuksen edustajat totesivat, että Ordzhonikidze, joka ei päässyt paikalle Georgian hyökkäyksen vuoksi, "huutaa kaikille, käskee kaikkia ympärillään, ei huomioi uskollisten puolueen jäsenten mielipiteitä". Lenin ja Stalin puolustivat häntä: edellinen paljasti, että Ordzhonikidze oli kuuro toiselta korvalta ja hänen täytyi huutaa jopa Leninille itselleen kuullakseen itsensä. Tämän tuen myötä Ordzhonikidzen johtamistyyliä koskeva kritiikki väheni ja hänet valittiin uudelleen edustajaksi. Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian hyökkäysten aikana Ordzhonikidze pyrki myös toimimaan itsenäisesti. Hän jätti usein huomiotta kaikki neuvot,
ellauri278.html on line 169: Lenin taught us that "there has never been a single deep and mighty popular movement in history without filthy scum." Comrade Stalin warned us that
ellauri278.html on line 196: Chicherin followed a pro-German foreign policy in line with his anti-British attitudes, which he had developed during his time in the Foreign Ministry, when Britain was blocking Russian expansion in Asia. Chicherin is thought to have had more phone conversations with Lenin than anyone else. When Joseph Stalin replaced Lenin in 1924, Chicherin remained foreign minister, and Stalin valued his opinions.
ellauri278.html on line 210: Litvinov moved to England in 1910 and lived there for eight years. In 1912, he replaced Lenin as the Bolshevik representative on the International Socialist Bureau. In England, Litvinov met and in 1916 married Ivy Low, the daughter of a Jewish university professor.
ellauri278.html on line 212: In January 1918, Litvinov addressed the Labour Party Conference, praising the achievements of the Revolution. Alexander Kerensky, the leader of the democratic Russian Provisional Government that had replaced the Tsar and was overthrown by Lenin, was welcomed by the British government on a visit to London and also addressed the Labour Party Conference, criticising the dictatorship of Lenin’s government. Litvinov replied to Kerensky in the left-wing English press, criticising him as being supported by foreign powers and intending to restore capitalism. Later in 1918, the British government arrested Litvinov, ostensibly for having addressed public gatherings held in opposition to British intervention in the ongoing Russian Civil War.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri279.html on line 336: Vankileirien saaristo on kolmiosainen teos Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä. Se perustuu Solženitsynin omiin kokemuksiin, 227 vangin todistuksiin ja Solženitsynin omiin tutkimuksiin rankaisujärjestelmän historiasta. Siinä pohditaan järjestelmän alkuperää kommunistihallinnon perustamisesta asti, josta Lenin itse otti vastuun. Se kuvaa kuulusteluja, vankien kuljetuksia, vankilakulttuuria, vankien vastarintaa ja kapinointia sekä sisäisen karkotuksen harjoittamista. Kirjan julkaisu toi sanan "gulag" länsimaiden poliittiseen sanastoon ja takasi pikaisen rangaistuksen neuvostoviranomaisten taholta.
ellauri281.html on line 168: Lenin taught us that "there has never been a single deep and mighty popular movement in history without filthy scum." Comrade Stalin warned us that
ellauri281.html on line 195: Chicherin followed a pro-German foreign policy in line with his anti-British attitudes, which he had developed during his time in the Foreign Ministry, when Britain was blocking Russian expansion in Asia. Chicherin is thought to have had more phone conversations with Lenin than anyone else. When Joseph Stalin replaced Lenin in 1924, Chicherin remained foreign minister, and Stalin valued his opinions.
ellauri281.html on line 209: Litvinov moved to England in 1910 and lived there for eight years. In 1912, he replaced Lenin as the Bolshevik representative on the International Socialist Bureau. In England, Litvinov met and in 1916 married Ivy Low, the daughter of a Jewish university professor.
ellauri281.html on line 211: In January 1918, Litvinov addressed the Labour Party Conference, praising the achievements of the Revolution. Alexander Kerensky, the leader of the democratic Russian Provisional Government that had replaced the Tsar and was overthrown by Lenin, was welcomed by the British government on a visit to London and also addressed the Labour Party Conference, criticising the dictatorship of Lenin’s government. Litvinov replied to Kerensky in the left-wing English press, criticising him as being supported by foreign powers and intending to restore capitalism. Later in 1918, the British government arrested Litvinov, ostensibly for having addressed public gatherings held in opposition to British intervention in the ongoing Russian Civil War.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri285.html on line 581: Tšernobylin lähellä Ukrainassa V.I. Lenin -ydinvoimalan reaktorissa syttyi grafiittitulipalo, joka aiheutti historian vakavimman ydinonnettomuuden. 31 ihmistä kuoli heti, ja suuria määriä radioaktiivisuutta pääsi ympäristöön. Eläimet kiittivät.
ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
ellauri288.html on line 101: Tulin todella iloiseksi, että Suomesa on myös tämän luokan bisnesnainen, jonka rinnalla Lenita Airiston muinaiset kyvyt kalpenevat.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri301.html on line 267: Nelson oli metodisti mutta sai silti Leninin rauhanpalkinnon. Se olikin sitten viimeinen. Nyt ei ole enää kuin toi länkkäreiden versio. Rauha Leninin tomulle. Saman palkinnon sai Mirjam Vire-Tuominen.
ellauri308.html on line 174: virallinen. Kommunistit tosin väittävät että ero oli virallinen, mutta kukas niitä uskoo pitemmälle kuin jaxaa heittää. Vizikästä muuten että abortti oli sallittu Leninin aikana mutta Stalin teki sen taas laittomaxi.
ellauri308.html on line 224: Lenin teki Arvo Tuomiseen elämänikäisen vaikutuksen suorasukaisella, asioiden ytimeen menevällä keskustelutyylillään, jossa oli vapaan tiedonhalun ilmapiiri. Hän vertasi myöhemmin Leniniä ja Stalinia ja väitti, että Stalinin edessä piti tarkkaan varoa sanojaan ja olla poikkeamatta tämän näkemyksistä. Jätettyään kommunistisen liikkeen Tuominen julisti, että Lenin oli kommunismin pyhä isä ja roistomainen Josef Stalin pilasi kaiken. Varsin oikeaan osunut arvio.
ellauri308.html on line 226: Manner ja Kuusinen ottivat kiivaasti yhteen. Kumpikin syyllistyi karkeisiin henkilökohtaisiin solvauksiin. Eino Rähjä uhkasi likvidoida kuusislaiset ja ottaa näiden korvat todisteeksi; Karl Radek ja Lenin ilmaisivat tukensa Kuusiselle.
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 334: Tuominen vertasi Tukholmasta käsin suomalaisille varattua kohtaloa Neuvostoliitossa näkemiinsä pakkotyöleireihin. Tuominen vetosi suomalaisiin kommunisteihin argumentein: ”Suomalaisten puolustautuminen NL:ää vastaan on Leninin tarkoittama oikeutettu sota”. Kaikkea vielä! Oikeutettuja sotia ei olekaan.
ellauri308.html on line 338: Hänen omissa muistelmissaan on paljon ihan herkullisia yksityiskohtia. Mm ”Kumpa Lenin olisi saanut elää pidemmin ei olisi Neuvostoliitossa sellaisia hirmutekoja kuin Stalin teki.” Tämä on täysin höpöpuhetta olihan Lenin erittäin verenhimoinen ja tunnekylmä teoreetikko läpeensä. Mielenkiintoinen on esim kysymys heistä, jotka kirjoittivat likvidointilistat suomalaisista. Meillä on kaikki syy uskoa, että toverit Otto Ville ja Poika niitä yhdessä tekivät.
ellauri308.html on line 475: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 527: Vuonna 1911 hän julkaisi runon "Demyan Bednystä", joka johti siihen, että hänet tunnettiin tällä nimellä, ja hän aloitti yksityisen kirjeenvaihdon Vladimir Leninin kanssa , jonka sanottiin kehittyvän henkilökohtaiseksi, hyväxi ystävyydeksi.
ellauri308.html on line 724: Kapinantekotaitoa, katumellakoita, työväenliikkeen kaappaamista ja muuta vehkeilyä opetti Lenin-koulussa Tuure Lehén.
ellauri308.html on line 743: Jatkosodan aikana vuosina 1942–1944 Äikiä toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä eli suomalaisille suunnattua Yleisradion aalloilla lähetettyä radiopropagandaa Arkangelissa ja Leningradissa. Hänellä oli tapana huudella herjoja ja kommentteja Jahvetin radiopakinoiden päälle samalla lähetystaajuudella. Radiolähetyksissä käyttämänsä värikkään kielenkäytön ansiosta Äikiä sai kansan suussa liikanimen "Räikiä".
ellauri311.html on line 352: "Yhtä ongelmaa minulla ei ole koskaan ollut: toisin kuin Dan Brownin grilleillä varustettu Susan nuorena, en ole ajatellut, että ihmiset eivät voisi rakastaa minua. Poikaystävistä ei ole ollut pulaa, haarukassa on ollut vilkas trafiikki", Salo sanoo. 1990-luvun loppupuolella Salo seurusteli jopa Sleepy Sleeperseistä ja Leningrad Cowboysista tunnetun Sakke Järvenpään kanssa.
ellauri315.html on line 135: Venäläisen sanomalehden nimi on Pravda. Se merkitsee suomeksi »totuus». Ja heillä on useita »totuuksia»: Leningradskaja Pravda, Komsomolskaja Pravda jne. Ei, Totuus on yksi. Se on sitä, että elämämme on joka hetki kuin avoin kirja Jumalan ja ihmisten edessä. On ajateltu, että ei esimerkiksi diplomaatti eikä kauppias voi olla totuudellinen. Tämä on väärinkäsitys. Voi olla myös kristitty diplomaatti ja kristitty kauppias. Jos joku sotisi nykyaikaisessa sodassa pelkin nyrkein, se olisi aivan naurettavaa! Kauppa ei ole pakkoa. Meidän asia on tarjota, ostajan hylätä. eR-eF-eS-eF-eR, russkij sakhar funt sto rublej.
ellauri315.html on line 202: Taistelut lähestyvät Leningradia. Mutta ei riitä se, että Saksa voittaa Venäjän. Jos se väsyy voittajana, on se kuitenkin hävinnyt sodan. Mikä on silloin Suomen kohtalo? Miten lapsellisen sokeasti me tuijotammekaan saksalaisten ”voittoon” ja Moskovan valloitukseen! Voi tulla meillekin sellainen aamu, jolloin heräämme kauhuun voittajan seppel ohimoilla…
ellauri315.html on line 257: Sukunimi Kerensky tulee tämän kylän nimestä. Kerenskyn ja Uljanovin perheet olivat ystäviä; Kerenskin isä oli Vladimir Uljanovin (Lenin) opettaja ja oli jopa varmistanut hänelle hyväksynnän Kazanin yliopistoon. Vuonna 1889, kun Kerensky oli kahdeksanvuotias, perhe muutti Taškentiin, missä hänen isänsä oli nimitetty julkisten koulujen päätarkastajaksi (superintendentiksi).
ellauri315.html on line 271: Kaiken kukkuraxi Vladimir Lenin ja hänen bolshevikkipuolueensa lupasivat "rauhaa, maata ja leipää" kommunistisessa järjestelmässä. Venäjän armeija, sodasta väsynyt, huonosti varusteltu, masentunut ja kurinalainen, oli hajoamassa, ja sotilaita karkasi suuria määriä. Syksylle 1917 mennessä arviolta kaksi miljoonaa miestä oli epävirallisesti jättänyt armeijan.
ellauri315.html on line 274: Kerenski pysyi vallassa lokakuun vallankumoukseen saakka. Tässä vallankumouksessa bolshevikit korvasivat hänen hallituksensa marxilaisella, jota johti vanha itänaapuri Vladimir Lenin. Lokakuussa bolshevikit käynnistivät Venäjällä sen vuoden toisen vallankumouksen. Kerenskin hallituksella Petrogradissa ei ollut juuri mitään tukea kaupungissa. Vain yksi pieni joukko, Pietarin ensimmäisen naispataljoonan 2. komppanian alaosasto, joka tunnetaan myös nimellä The Women's Little Death Pataljoona, oli halukas kaatumaan hallituksen puolesta bolshevikkien edessä, ja nämä joukot selättivätkin vikkelään numeerisesti ylivoimaiset bolshevikkien kannattajat.
ellauri315.html on line 328: Armeijansa kasvaessa nyt kaksinkertaiseksi, Kornilov päätti hyökätä Jekaterinodariin, hiljattain perustetun Pohjois-Kaukasian neuvostotasavallan pääkaupunkiin.. Kornilov järjesti armeijansa kolmeen prikaatiin Markovin, Bogajevskin ja Erdelin johdolla. Hyökkäys, joka alkoi 10. huhtikuuta, kohtasi voimakasta vastarintaa yli kaksi kertaa vapaaehtoisia suuremmilta joukoilta. Kornilov kuoli, kun tykistön ammus osui maalaistaloon, johon hän oli asettanut päämajan. Jotkut kertomukset ovat luonnehtineet tätä tapahtumaa "erittäin huonoksi onneksi", koska ammus oli osunut yhteen huoneeseen, jossa Kornilov oli tappaen hänet, mutta ei loukkaantunut ketään muuta rakennuksessa. Häntä seurasi komentaja Denikin, joka päätti hylätä hyökkäyksen viiden päivän taistelun jälkeen ja vetäytyä pohjoiseen. Kuultuaan Kornilovin kuolemasta Lenin sanoi Moskovan neuvostolle : "Voidaan sanoa varmasti, että sisällissota on pääosin päättynyt. Kornilovin paskiainen on ketunsyöttinä." Pukinpartaisesta Denikinistä ei ollut enää mihinkään, saati kalansilmäisestä Wrangelista. Suomessakin häärinyt roikkuwiixi Judeniz oli aivan toivoton tunari.
ellauri316.html on line 253: Brestin sopimus oli Leninin Saxalle tekemä myönnytys Ukrainan ja Baltian alueellisesta jaosta.
ellauri316.html on line 356: Synnyin seitsemäntenä päivänä kesäkuuta 1952, tarkalleen keskipäivällä, Moskovassa, äitiyssairaalassa, joka tuolloin kantoi nimeä Nadezhda Krupskaya. Niille, jotka ovat unohtaneet tai eivät tiedä, selitän: Nadezhda Krupskaya oli Vladimir Leninin vaimo. Minulle henkilökohtaisesti jää mysteeriksi, miksi tämän koko elämänsä vallankumouksen asialle omistaneen poikkeuksellisen naisen nimi annettiin synnytyssairaalalle? Nadezhda Konstantinovnalla ei koskaan ollut omia lapsia.
ellauri316.html on line 368: Huutaessani rivejä Vladimir Majakovskin runosta "Vladimir Iljitš Lenin" keuhkoihini törmäsin punatukkaiseen naiseen. Hän kysyi heti: "Luetko Majakovskia?" Nyökkäsin: "Joo." - Ja pidätkö siitä? Lapsena olin suorapuheinen tyttö, kyky olla tekopyhä tuli vasta vuosien varrella, ja isäni opetti minut ilmaisemaan omaa mielipidettäni epäröimättä, joten sanoin: - En. - Kestä sitten pidät? Aloin taivuttaa sormiani: - Balmont, Bryusov, Blok, Yesenin... - Yesenin! - punapää tuhahti. - Hän ei voi pitää kynttilää Majakovskille! Huh! "Mutta Majakovski kirjoitti vain vallankumouksesta", kiljuin, "ja minä luen mieluummin rakkaudesta." Ja yleensä, hän oli vain vallankumouksellinen, ei runoilija! - Kuka? - täti huudahti. - Majakovski.- Volodja? Lilya Brik oli Osip Brikin vaimo, jota Majakovski röyhkeästi kengitti.
ellauri316.html on line 531: Isoisä Lenin varoitti sata vuotta sitten, että näin tapahtuu. Kukaan ei ihmettele, kuinka maailman tehokkain ja rikkain maa - USA - voi samaan aikaan mennä konkurssiin? Koska planeetalla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi rahaa ulkoisen velan maksamiseen! Vaikka olisimme yhdessä kaikkien amerikkalaisten kanssa.
ellauri316.html on line 632: Yhdessä keskusteluohjelmassa puhuttiin halventavia, äärimmäisen tahdittomia ja mahdottomia sanoja kotimaastani - muinaisesta venäläisestä Pihkovan kaupungista, jossa synnyin ja kasvoin, Pietarista, jossa opiskelin, sekä koskien ammatinharjoittajan ammattia. koulun opettaja, jonka auktoriteettia on Leninin ajoista lähtien epäonnistuneesti yritetty "noustaa saavuttamattomalle korkeudelle".
ellauri317.html on line 408: Juri Aleksandrovich Levada syntyi 1930 Ukrainan SSR:ssä Njeuvostoliitossa Vinnitsan alueellisen sanomalehden “Alternativnaja Pravda” toimittajan Natalya Lvovna Moreinisin ja keskiajan historioitsija Moisei Aleksandrovich Koganin, myöhemmin professorin ja M. N. Pokrovskin mukaan nimetyn Leningradin pedagogisen instituutin väärennetyn historian osaston dekaanin perheeseen. Ne olivat todennäköisesti jutkuja. 1930-luvun puolivälissä Natalya Lvovna Moreinis meni naimisiin hänen housuihinsa pyrkivän kirjailijan Aleksanteri Stepanovitš Levadan kanssa, joka adoptoi lapsen. Heidän avioliittonsa hajosi pian hänen nuoremman veljensä Evgeniyn (1939-2000) syntymän jälkeen. Isäpuoli viis välitti käenpojasta.
ellauri317.html on line 437: Minskin kuvernöörissä (nykyinen Valko-Venäjä) puolalaiseen aatelisperheeseen syntynyt Dzeržinski omaksui vallankumouksellisen politiikan nuoresta iästä lähtien ja toimi Kaunasissa Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen järjestäjänä. Hänet pidätettiin usein ja hänet karkotettiin useaan otteeseen Siperiaan, josta hän toistuvasti pakeni kuin Daltonin veljexet. Hän osallistui vuoden 1905 Venäjän vallankumoukseen ja jatkoi vallankumouksellista toimintaa Saksassa ja Puolassa. Toisen pidätyksen jälkeen vuonna 1912 hän vietti neljä ja puoli vuotta vankilassa ennen kuin hän vapautui vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Sitten hän liittyi Vladimir Leninin bolshevikkipuolueeseenja oli aktiivinen rooli lokakuun vallankumouksessa, joka toi bolshevikit valtaan.
ellauri317.html on line 439: Joulukuussa 1917 Lenin nimitti Dzeržinskin äskettäin perustetun All-Russian Extraordinary Commissionin (Tšekan) johtajaksi ja antoi hänelle tehtäväksi tukahduttaa vastavallankumouksellisen toiminnan Neuvosto-Venäjällä. Venäjän sisällissodassa Chekan auktoriteetti laajeni ja aloitettiin joukkoteloituskampanja, joka tunnetaan nimellä Punainen terrori. Cheka organisoitiin uudelleen valtion poliittiseksi osastoksi (GPU) vuonna 1922 ja sitten Joint State Political Directorate (OGPU) vuotta myöhemmin Dzerzhinskyn pysyessä voimakkaan järjestön johtajana. Lisäksi hän toimi kansantalouden korkeimman neuvoston (VSNKh) johtajana vuodesta 1924.
ellauri317.html on line 448: Max Rothin näköinen Boris Gorev oli Isaak Meerovich Goldmanin poika. Hänen nuorempi veljensä Mikhail Goldman (alias Mark Liberman) oli General Jewish Labour Bundin ("Bund") perustajajäsen. Hänen sisarensa Julia Goldman meni naimisiin Felix Dzerzhinskyn kanssa, mutta hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1904. Rauta Felix vallan masentui, elämällä ei ollut merkitystä (ennen Leniniä).
ellauri317.html on line 455: Venäläiset vanginvartijat hakkasivat Dzeržinskiä usein, mikä aiheutti hänen leuan ja suun pysyvän muodonmuutoksen. Sen johdosta Rauta Felixistä tuli tuollainen, ilkeä. Vuonna 1916 Dzeržinski siirrettiin Moskovan Butyrkan vankilaan, jossa hän joutui pian sairaalaan, koska ketjut, joita hänen oli pakko käyttää, olivat aiheuttaneet vakavia kramppeja jalkoihinsa. Hyvistä amputaatiomahdollisuuksista huolimatta Dzeržinski toipui ja hänet pantiin työhön ompelemaan armeijan univormuja. Dzeržinski kannatti Vladimir Leninin " huhtikuun teesejä" vaatien tinkimätöntä vastustusta uudelle Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, kaiken poliittisen vallan siirtämistä neuvostoille.ja Venäjän välitöntä vetäytymistä länkkäreiden sodasta.
ellauri317.html on line 457: Dzeržinski vastusti Leniniä sellaisissa keskeisissä kysymyksissä kuin Brest-Litovskin sopimus, ammattiliitot ja Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka.
ellauri317.html on line 458: Lenin piti Felix Dzeržinskistä siitä huolimatta ja nimitti hänet perustamaan joukkoja sisäisiä uhkia vastaan. 20. joulukuuta 1917 kansankomissaarien neuvosto perusti virallisesti koko Venäjän ylimääräisen komission vastavallankumouksen ja sabotaasin torjumiseksi – joka tunnetaan yleisesti nimellä VeCheKa (perustuu venäläiseen lyhenteeseen ВЧК).
ellauri317.html on line 523: Lenin kirjoitti hätääntyneenä Vetshekan pojille:
ellauri317.html on line 532: Tehtiin sopimus «vasemmisto»-eserrien kanssa, ja muutamia «vasemmisto»-eserriä otettiin Kansankomissaarien Neuvostoon (Kolegajev, Spiridonova, Proshjan ja Sternberg). Mutta tämä sopimus pysyi voimassa vain Brestin rauhan allekirjoittamiseen ja köyhälistökomiteoiden muodostamiseen saakka, jolloin talonpoikaisten keskuudessa tapahtui syvä jakautuminen ja jolloin «vasemmisto»-eserrät, kuvastaen yhä enemmän kulakkien etupyyteitä, nostivat kapinan bolshevikkeja vastaan ja jolloin Neuvostovalta nujersi heidät. Vuoden 1917 lokakuusta vuoden 1918 tammi — helmikuuhun mennessä neuvostovallankumous ehti levitä koko maahan. Neuvostojen vallan leviäminen suunnattoman laajan maan alueella kävi niin nopeaa vauhtia, että Lenin nimitti sitä Neuvostovallan «riemumarssiksi».
ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
ellauri317.html on line 603: N:ro 2 Fanny Efimovna Kaplan (venäjäksi : Фанни Ефимовна Каплан ; oikea nimi Feiga Haimovna Roytblat ; Фейга Хаимовна Ройтблат ; 10. helmikuuta 1890 – 3. syyskuuta neuvostoliittolainen, 1918-luvun neuvostoliittolainen sosialisti- ja vauhdikas nainen toisinajattelija. Hänet pidätettiin Vladimir Leninin salamurhayrityksestä, ja Cheka teloitti hänet vuonna 1918.
ellauri317.html on line 621: Kaplan pettyi Leniniin vuosina 1917-1918 SR:n ja bolshevikkien välisen konfliktin vuoksi. Bolshevikeilla oli vahva tuki neuvostoissa, mutta marraskuussa 1917 pidetyissä Perustavan kokouksen vaaleissa ei-bolshevikit olivat enemmistönä. Kun yleiskokous kokoontui tammikuussa 1918, sosialistinen vallankumouksellinen valittiin presidentiksi. Bolshevikit vastasivat hajottamalla Perustavan kokouksen. Elokuuhun 1918 mennessä bolshevikit olivat kieltäneet useimmat muut puolueet. Viimeksi he olivat kieltäneet vasemmistososialistiset vallankumoukselliset, entiset bolshevikkien tärkeimmät koalitiokumppanit, jotka kapinoivat heitä vastaan heinäkuussa Brest-Litovskin sopimus. Kaplan päätti murhata Leninin, koska hän piti häntä "vallankumouksen petturina".
ellauri317.html on line 623: 30. elokuuta 1918 Lenin puhui Hammer and Sickle -asetehtaalla Etelä- Moskovassa. Kun Lenin lähti rakennuksesta ja ennen kuin hän oli noussut autoonsa, Kaplan huusi häntä. Kun Lenin kääntyi häntä kohti, hän ampui kolme laukausta FN M1900 -pistoolilla. Yksi luoti meni Leninin takin läpi, ja kaksi muuta osui häneen. Yksi kulki hänen niskansa läpi, puhkaisi osan vasemmasta keuhkosta ja pysähtyi hänen oikean solisluunsa lähelle; toinen makasi vasempaan olkapäähän.
ellauri317.html on line 625: Lenin vietiin takaisin asuntoihinsa Kremliin. Hän pelkäsi, että muut juonittelijat voisivat suunnitella hänen tappamistaan, ja kieltäytyi lähtemästä Kremlin turvasta hakeakseen lääkärinhoitoa. Lääkärit tuotiin hoitamaan häntä, mutta he eivät voineet poistaa luoteja sairaalan ulkopuolella. Vammojensa vakavuudesta huolimatta Lenin selvisi hengissä, mutta hänen terveytensä ei koskaan täysin toipunut hyökkäyksestä. On arveltu, että ampuminen vaikutti aivohalvauksiin, jotka tekivät hänet toimintakyvyttömäksi ja lopulta tappoivat hänet vuonna 1924. Perhanan Fanny, oisit opetellut edes ampumaan kunnolla.
ellauri317.html on line 627: Nimeni on Fanya Kaplan. Tänään ammuin Leniniä. Tein sen itse. En kerro keneltä sain revolverini. En kerro yksityiskohtia. Olin päättänyt tappaa Leninin kauan sitten. Pidän häntä vallankumouksen petturina. Minut karkotettiin Akatuyyn osallistuttuani salamurhayritykseen tsaarivirkailijaa vastaan Kiovassa. Vietin 11 vuotta kovalla työllä. Vallankumouksen jälkeen minut vapautettiin. Kannatin perustuslakia ja olen edelleen sen puolesta.
ellauri317.html on line 633: N:ro 3 Dmitri Antonovitš Volkogonov (venäjäksi : Дми́трий Анто́нович Волкого́нов ; 22. maaliskuuta 1928 – 6. joulukuuta 1995) oli Neuvostoliiton ja Venäjän historioitsija ja prinssieversti, joka oli Neuvostoliiton armeijan psykologisen sodankäynnin osaston päällikkö. Huolimatta siitä, että hän oli pysähtyneisyyden aikana sitoutunut stalinisti ja marxilais-leninisti, hylkäsi kommunismin ja neuvostojärjestelmän viimeisen vuosikymmenen aikana ennen kuolemaansa syöpään vuonna 1995. Hälläpyörä! Tuuliviiri! Takinkääntäjä! Volkogonov julkaisi kirjoja, jotka kelpasivat liberaalin venäläisen ajattelun jännitysviihteexi, joka syntyi Glasnostin aikana 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton jälkeisenä aikana 1990-luvun alussa. Stalin oli ampunut Dmitrin vanhemmat kun Bukharin oli löytänyt niiltä pamfletin. Katkeroittaahan se vähän. Lukiessaan arkistoista Brežnev- vuosina Volkogonov "löysi asiakirjoja, jotka hämmästyttivät häntä - papereita, jotka paljastivat huippukommunistit julmiksi, epärehellisiksi ja taitamattomiksi". Kolleegat kritisoivat Volkogonovin kirjoituksia sodasta, koska hän ei ollut koskaan ottanut kantaa, siis ollut jalka taistelukentällä. Hän oli, sanottiin, "nojatuolikenraali". Volkogonov selitti: "Kun näin yhä enemmän suljettuja Neuvostoliiton arkistoja, samoin kuin suuret länsimaiset kokoelmat Harvardin yliopistossa ja Hoover- instituutissa Kaliforniassa, Leninin profiili muuttui arvioni mukaan". Hän sanoi, että käännekohta oli, kun hän löysi yhden Leninin käskyistä, joissa vaadittiin kulak-talonpoikien julkista hirttämistä vuonna 1918:
ellauri317.html on line 640: Punainen terrori (venäjäksi: красный террор, romanisoitu: krasnyy terror) Neuvosto - Venäjällä oli poliittisen sorron ja teloitusten kampanja, jonka bolshevikit toteuttivat pääasiassa Chekan, bolshevikkien salaisen poliisin kautta. Se alkoi virallisesti syyskuun alussa 1918 ja kesti vuoteen 1922. Syntyi Vladimir Leninin ja Petrogradin Chekan johtajan Moisei Uritskyn salamurhayritysten jälkeen. Väitetyssä kostossa bolshevikkien julmuuksista, joista jälkimmäinen onnistui, punainen terrori perustui Ranskan vallankumouksen kauhuvallan malliin ja pyrki eliminoimaan poliittisen erimielisyyden, opposition ja kaiken muun bolshevikkivallan uhkan. Laajemmin termiä käytetään yleensä bolshevikkien poliittiseen sortotoimiin sisällissodan aikana (1917–1922), erotettuna valkoisen armeijan (venäläisen ja muun) toteuttamasta valkoisesta terrorista, missä bolshevikkien valtaa vastustaneet venäläiset ryhmät listivät apinan raivolla poliittisia vihollisiaan, mukaan lukien bolshevikit.
ellauri317.html on line 671: Vuonna 1917 Aleksandrovich valittiin kolme kertaa koko Venäjän keskuskomitean jäseneksi (toisesta neljänteen kokoukseen) vasemmistososialistisen vallankumouksellisen puolueen (Internationalistit) järjestön jäseneksi. Osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen. Joulukuussa 1917, kun hänet nimitettiin äskettäin perustetun koko Venäjän ylimääräisen komission (VChK) operatiivisen hallituksen (puheenjohtajiston) jäseneksi, hän otti vastaan vieraita siellä ja hänet delegoitiin jopa RSFSR:n kansankomissaarien neuvoston kokouksiin. Kirjoittanut Lenin.
ellauri317.html on line 757: Termi bolshevismi tulee venäjän sanasta bolshinstvo, joka tarkoittaa enemmistöä. Marxilaisvaikutteista työväenluokan kapinaa kannattavan venäläisten vallankumouksellisten ryhmittymän omaksumat bolshevikit saivat ideologiset juuret vuoden 1848 pamfletissa The Kommunist Manifesto, jonka kirjoittivat Karl Marx ja Friedrich Engels. Ryhmän johtaja Vladimir Lenin löysi kannattajistaan pienemmän, kurinalaisemman puolueen, joka oli päättänyt muuttaa ensimmäisen maailmansodan - "imperialistisen sodan" - laajemmaksi luokkasodaksi "porvaristoa" ja "aristokratiaa" vastaan taistelevien työläisten kanssa.
ellauri317.html on line 796: Käyttäen juutalaista salanimeä Purishkevich otti osaa Rasputinin nirhauxeen. Koska Purishkevitšin vaimo kieltäytyi polttamasta turkkia ja saappaita pienessä takassa ambulanssijunassa, salaliittolaiset palasivat palatsiin Rasputinin isompien esineiden kanssa. Tästä kiitoxexi Purishkevitš oli "käytännössä ainoa entinen kansallinen mustasadan johtaja, joka säilytti aktiivisen poliittisen elämän Venäjällä tsaarin kukistumisen jälkeen". Elokuussa 1917 hän halusi sotilasdiktatuurin; hänet pidätettiin Kornilov-tapauksen vuoksi, mutta hänet vapautettiin. Seuraavasta vehkeilystä hänet tuomittiin 11 kuukaudeksi "julkiseen työhön" ja neljäksi vuodeksi vankeuteen pakollisella yhdyskuntapalvelulla, ja hän voitti rohkealla yhdyskuntapalvelulla vankitovereidensa ihailun Pietarin ja Paavalin linnoituksessa. Vankilassa hän oli kirjoittanut runon, jossa hän kuvaili Brest-Litovskin sopimusta "Trotskin rauhaksi". Väärin taas, se oli Leninin, eikä Trozkin.
ellauri325.html on line 166: Avertšenko julkaisi 1910 esikoisteoksensa, novellikokoelman Vesjolyje ustritsi. Hän arvostelee neuvostojärjestelmää 1922 julkaisemassaan kokoelmassa Djužina nožei v spinu revoljutsii ('Tusina puukkoja vallankumouksen selkään'), johon Leninkin reagoi. Syntyi 15. (27.) maaliskuuta 1880 Sevastopolissa köyhän kauppiaan Timofei Petrovitš Averchenkon ja Susanna Pavlovna Sofronovan perheessä, eläkkeellä olevan sotilaan tyttären Poltavan alueelta, eliskä ukrainalainen oli tämäkin kaveri. Vuonna 1897 Averchenko lähti työskentelemään virkailijana Donbassiin Brjanskin kaivokselle. 1900-luvun alussa hän muutti kaivosjohdon kanssa Harkovaan.
ellauri325.html on line 168: Harkovasta luikki Pietariin maxamatta sakkoja. Siellä teki pilalehtiä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kaikki muuttui dramaattisesti. Averchenko ja koko lehden henkilökunta ottivat kielteisen kannan bolshevikkiviranomaisia kohtaan, ja heinäkuussa 1918 bolshevikit sulkivat Uuden Satyriconin muiden oppositiojulkaisujen ohella. Palatakseen kotimaahansa Sevastopoliin (valkoisten miehittämälle Krimille ) Averchenko joutui käymään läpi lukuisia vaikeuksia matkaamalla Venäjän ja saksalaisten miehittämän alueen läpi Krimille. Siellä se veljeili Lenin pikkubroidin kaa. Dmitri Iljitš Uljanov ( 4. (16.) elokuuta 1874, Simbirsk - 16. heinäkuuta 1943, Gorki Leninski ) - Venäjän vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton puolue- ja valtiomies, Vladimir Iljitš Leninin nuorempi veli. Vale-Dimitri oli valelääkäri joka seukkasi jonkun aikaa isobroidin sala-ampujan Fanny Kaplanin kanssa.
ellauri325.html on line 181: Eräät kriitikot vertasivat Averchenkoa Mark Twainiin. Toiset vertasivat häntä varhaiseen Tšehoviin. Averchenko käsitteli teoksessaan erilaisia aiheita, mutta hänen pää"sankarinsa" oli Pietarin asukkaiden elämä: kirjailijoita, tuomareita, poliiseja, piikoja, ei nerokkaita, mutta aina viehättävien naisten kanssa. Averchenko pilkkaa joidenkin kaupunkilaisten tyhmyyttä, mikä saa lukijan vihaamaan "keskimääräistä" ihmistä, joukkoa. Ei ihme että V.I.Lenin repi pelihousunsa.
ellauri325.html on line 185: Samana vuonna julkaistiin Leninin artikkeli "Lahjakas kirja", jossa Avertšenkoa kutsuttiin "mielettömyyteen asti katkeroituneeksi valkokaartilaisexi", mutta samaan aikaan Lenin piti kirjaa "erittäin lahjakkaana". Arvetshenko vastaa mm. näin:
ellauri325.html on line 199: Saksan strateginen hyökkäys Barbarossa-suunnitelmassa, nimeltään Operaatio Taifuuni, vaati kaksi hyökkäystä Moskovan pohjoispuolelle Kalinin-rintamaa vastaan 3. ja 4. panssariarmeijan toimesta, samalla katkaisemalla Moskovan ja Leningradin välisen rautatien ja toisen Moskovan alueen eteläpuolella, Länsirintama Tulan eteläpuolella 2. panssariarmeijan toimesta, kun taas 4. armeija eteni suoraan kohti Moskovaa lännestä.
ellauri325.html on line 489: Matti Kuusi sivuaa Ohareissaan sotamuistoja. Ei ne olleet kovin kummosia. Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta vuonna 2014 Mainilan laukaukset nousivat kansainväliseen keskusteluun. Ukrainan YK-suurlähettiläs vertasi marraskuussa 2018 Venäjän toimia Mustallamerellä Neuvostoliiton vuonna 1939 lavastamaan tapahtumasarjaan. Sodat muistuttavatkin monessa kohdin toisiaan. Sevastopol on Leningrad, Krim on kannas, ja länkkärit kannustavat itärintaman sodankäyntiä taas kazomosta maxamalla viuluja. Jatkosota 2022 on juuttunut asemasotavaiheeseen. Israelin jumala on edennyt pommittamaan Syyriaa.
ellauri325.html on line 733: Unelma Konkan kanssa leikittiin Petroskoissa 2 hengen piilosta. Leningradissa hän sai puristella 2 virolaista Ernaa. Ize asiassa Ernat olivat Masaa vain 10v vanhempia. Toinen niistä oli normanni.
ellauri327.html on line 205: Leningrad: (tulee turvattomaksi)
ellauri327.html on line 357: Vasikka-Fitzpatrickin mielestä Lenin ja Stalinkin olivat juutalaisia. Kehenkä voi enää luottaa?
ellauri328.html on line 184: Tanskalaisena olin ylpeä eurooppalaisuudestani. Meidän ansiosta länkkäreillä oli hallussaan 2/3 muuta maailmaa, ja olisi enemmänkin, elleivät karvakädet olisi lähteneet apinoimaan meitä. Kaikki vaikutusvaltaisimmat silmänkääntäjät, kuten Calvin, Luther, Wwesley, Livingstone, Zwingli, Arrby, Huss, Zinzendorf jne. olivat eurooppalaisia. No onhan meillä mys Voltaire, Darwin, Marx ja Bultman (? n.h.), niin ja Lenin vielä, mutta sellaisia pahoja miehiä on ollut muuallakin. Tosin Euroopassa syttyi 2 maailmansotaa ja sen taivasta on pimentänyt 6M juutalaisen synnyttämä savupilvi, mutta sehän ei estänyt meitä olemasta lännen hyvixiä. Sitäpaizi juutalaisethan ne Jeesuxenkin tappoivat.
ellauri330.html on line 66: Juho Kusti Paasikivi oli 1941 valmistellut puheen sitä varten, jos saksalaiset olisivat onnistuneet Leningradin piirityksen osalta. Siinä hän mm. sanoi:
ellauri330.html on line 477: Jopa palattuaan Venäjälle, tsaarin kukistamisen jälkeen maaliskuussa 1917, hän kannatti edelleen Venäjän osallistumista teurastukseen. Venäläiset sotilaat olivat kuitenkin järkevämpiä. He äänestivät jaloillaan, kuten Lenin ilmaisi, yksinkertaisesti kävelemällä pois rintamalta Brest-Litovskin rauhassa.
ellauri330.html on line 479: Kropotkin kuoli Venäjällä helmikuussa 1921, ja hänen hautajaisissaan järjestettiin viimeinen julkinen vastustus valtiokapitalistista hallintoa vastaan, jota Lenin ja bolshevikit asensivat Venäjälle. Hän kuoli luottokelvottomana vanhana miehenä.
ellauri330.html on line 490: Kun tutkii vallankumouxellisten taustoja, vakuuttuu entisestään van der Waalsin apinoiden politiikasta. Kumouxelliset on enimmäxeen disgruntled entisiä aatelisia ja muita kakkosrangin johtoapinoiden perillisiä, jotka koittaa päästä kalifixi kalifin paikalle villizemällä rotinkaisia. Maaorjat lie olleet enimmäxeen zaarille kiitollisia, toisin kuin asemansa menettäneet ex-orjanomistajat (Lenin, Bakunin, Kropotkin ym). Lisänimi Kropotka tarkoitti alunperin ehkä rähäkkää tai kähinää, nyttemmin kropotlivyj on pikkutarkka. Ensimmäiset rähinöizijät oli Kiovan maalla Smolenskissa Valkovenäjällä, mutta loikkasivat pian muskoviittien puolelle. 1400-luvun alussa 1500-luvun alussa prinssit Kropotkin olivat Liettuan suurruhtinaan vasalleja. Vuonna 1496 ruhtinas Ivan Dmitrievich Kropotkin (k. 1502) sai Jelowiczin kylän Lutsk Powiatissa, mutta 1500-luvun alussa hän kääntyi moskovilaisten puolelle ja kuoli Venäjän ja Liettuan sodassa vuosina 1500-1503. Ne köyhtyivät vähitellen Iivanan stolnikeista 1-kyläisixi odnodvornikeixi, mutta säilyttivät kuin ihmeen kaupalla prinssintittelin.
ellauri331.html on line 211:
ellauri331.html on line 213: Lenita.ru ( venäjäksi : Лента.Ру ; tyylitelty LƐNTA.RU ) on venäjänkielinen verkkosanomalehti. Se sijaitsee Moskovassa ja sen omistaa Rambler Media Group. Vuonna 2013 Alexander Mammutin omistamat yhtiöt "SUP Media" ja "Rambler-Afisha" yhdistyivät "Afisha.Rambler.SUPiksi", joka omistaa Lenita.ru:n. Verkkosanomalehti on yksi suosituimmista venäjänkielisistä verkkoresursseista, jolla on yli 600 tuhatta kävijää päivittäin. Vuonna 1999 Anton Nosik ja Gleb Pavlovsky käynnistivät Lenita.ru:n yhdessä Tehokkaan politiikan säätiön kanssa. Vuonna 2013 Lenita.ru sijoittui comScore-tutkimuksessa viidenneksi liikenteessä eurooppalaisten uutissivustojen joukossa (kaikilla kielillä). Vuonna 2020 Mammutti myi Ramblerin Sbermabankille.
ellauri331.html on line 215: Lenita.ru syyllistyi useiden Venäjän media-, tiedotus- ja ääriliikkeiden vastaisten lakien rikkomiseen, koska jonkun nazin haastattelu antoi ryhmän führerille mahdollisuuden vedota Ukrainan kansalaisiin tukemaan Ukraina-myönteisiä asioita, ja artikkelissa oli linkki jonkun nazin vetoomuxeen 1. maaliskuuta 2014. Koska Roskomnadzorin varoitus oli toinen 12 kuukauden aikana, Roskomnadzor saattoi pyytää tuomioistuimia irtisanomaan Lenita.ru:n joukkotiedotusvälineen toimiluvan. Minkä se tekikin. Sekä BBC että The Economist leimasivat Venäjän vastauksen Lenita.ru:lle sensuuriksi. Sitähän se olikin. Suomikin sensuroi kirjeitä sieltä jostakin viime sodassa.
ellauri331.html on line 221: 12. maaliskuuta 2014 omistaja Alexander Mamut erotti ("ampui") päätoimittaja Galina Timchenkon ja korvasi hänet Aleksei Goreslavskilla. 39 työntekijää 84:stä, mukaan lukien pääjohtaja Yuliya Minder, menetti työpaikkansa. Lenita.ru:n työntekijät antoivat lausunnon, jonka mukaan muuton tarkoituksena oli asentaa uusi Kremlin suoraan hallitsema päätoimittaja ja tehdä verkkosivusto propagandatyökaluksi. Dunja Mijatović, ETYJ:n medianvapauden edustaja, viittasi siirtoon sensuurin ilmentymänä.
ellauri331.html on line 223: 9. toukokuuta 2022, Venäjän voitonpäivänä, Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan Lenita.ru näytti lyhyesti tietoa Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan tavalla, joka ei ollut hallituksen määräysten tai Lenita.ru:n pakollisten ohjeiden mukainen. Artikkeleita julkaistiin siviilien joukkomurhasta, ryöstelystä, venäläisten joukkojen hylätyistä ruumiista, Mariupolin tuhoamisesta, sensuurista, valtion valheista kuolleiden sotilaiden omaisille, hyökkäyksiä lehdistönvapautta vastaan ja paljon muuta. Lenta.ru:n toimittajat Egor Polyakov ja Alexandra Miroshnikova ovat ilmoittaneet olevansa näiden artikkeleiden kirjoittajat ja kertoneet tarvitsevansa nyt uusia työpaikkoja, asianajajia ja poliittista turvapaikkaa. Sisältö poistettiin nopeasti, mutta se löytyy Wayback Machinesta. Varmaan velmut saivat noppelaan töitä VoA:sta.
ellauri331.html on line 231: Meduza (venäjäksi: Медуза, nimetty kreikkalaisen jumalattaren Medusan mukaan ) on venäjän- ja englanninkielinen "riippumaton" uutissivusto, jonka pääkonttori sijaitsee Riiassa, Latviassa. Sen perusti vuonna 2014 joukko silloisen itsenäisen Lenita.ru- uutissivuston entisiä työntekijöitä. Ilmaisista mobiilisovelluksista iOS: lle, Windows Phonelle ja Androidille tuli median perusta. Portaalin puolivirallinen motto on "Tee Kremlistä surullinen". Ei siis kuulu enää tänne, koska tämä on balttijulkaisu.
ellauri331.html on line 321: Vuonna 1924 , Vladimir Leninin kuoleman jälkeen , se nimettiin uudelleen "nuoreksi leninistiksi". Sanomalehti sai nykyisen nimensä vasta syyskuussa 1929 .
ellauri331.html on line 340: NEWSru toimi Moskovassa, mutta sen toimitustiimi ja sijainti pidettiin salassa. Verkostolla oli kaksi ulkomaista versiota: joulukuussa 2005 aloitettu verkkosivusto Israelissa ( newsru.co.il) ja ukrainalainen Kiovassa sijaitseva painos, joka lopetettiin maaliskuussa 2017. Päätoimittaja Olga Leni myönsi, että ukrainalaista julkaisua on tuettu koko 10 vuoden olemassaolonsa ajan, eikä sivusto ollut koskaan ollut omavarainen. Muut entiset työntekijät olivat samaa mieltä siitä, että sivusto suljettiin Ukraina-mielisten lausunnon vuoksi Donbasin konfliktista. Sivusto on myös harrastanut vaikuttamista Venäjän presidentinvaaleissa. Eli just sitä samaa kusetusta mistä ryssiä nyt syyttävät. Varmasti syystäkin. Pata soimaa kattilaa, musta kylki ojossa.
ellauri331.html on line 631: Russia Insider julkaisi 15. tammikuuta 2018 Bausmanin pääkirjoituksen otsikolla "On aika pudottaa juutalainen tabu", jossa hän kuvaili vihamielisyyttä Putinin Venäjää kohtaan "pääasiassa juutalaisena ilmiönä", väitti "tiukkana kritisoinnin tabuna tiedotusvälineissä". juutalaisia ryhmänä ja ilmoitti, että "tästä lähtien Russia Insiderin sivut ovat avoinna artikkeleille, jotka käsittelevät reilusti ja rehellisesti juutalaisten eliitin vaikutusta, mukaan lukien osoittavat, milloin se on pahantahtoinen, mitä se usein on". että punainen terrori oli juutalaisten pogromi Venäjän kansaa vastaan. No kyllähän monet punikit oli juutalaisia (Marx ja Trozki esimerkixi), mutta vielä useammat eivät (Engels, Lenin, Otto Ville Kuusinen tai Stalin esimerkixiI. Haaretz sanoi, että manifestissa väitettiin "juutalaisten painostusryhmien" olevan vastuussa "suurimmasta osasta kuolettavasta kuohunnasta maailmassa viimeisten 30 vuoden aikana". No takuulla ovat vastuussa Israelin toimista.
ellauri335.html on line 419: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri335.html on line 423: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri338.html on line 213: Venäjän luoteis-Venäjän alueellisen kasvun trendi lakkasi kokonaan Suomen liittyessä 1809 Venäjän valtakuntaan. Neuvostohallituksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisen varjopuolena oli Leningradin turvallisuuden varmistamiseen liittyvän geopoliittisen ongelman paluu.
ellauri338.html on line 214: Lenin kuvitteli että tsuhnat liittyvät kohta revoljutsijaan.
ellauri339.html on line 101: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri339.html on line 105: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri339.html on line 228: Leninin puolue - kansanvalta Veljeskansojen liitto on ikuinen,
ellauri339.html on line 229: Partija Lenina - sila narodnaja Predkami dannaja mudrost narodnaja!
ellauri339.html on line 252: Leninin puolue - kansanvalta Laajan tilan unelmille ja elämälle
ellauri339.html on line 276: Leninin puolue - kansanvalta
ellauri339.html on line 277: Partija Lenina - sila narodnaja
ellauri339.html on line 527: Kiovan asukkaan Paievskan kasvatti hänen isoisänsä, kunnian saanut Neuvostoliiton toisen maailmansodan veteraani, joka oli taistellut Leningradin piirityksessä. Ennen sotaa Paievska työskenteli suunnittelijana, aikidovalmentajana ja vapaaehtoisena lääkärinä. Hän oli Aikido- liiton "Mutokukai-Ukraine" puheenjohtaja. Paievska loukkaantui työmatkansa aikana, jolloin molemmat lonkat oli vaihdettava ja hän jäi osittaiseksi. Hänet piti olla Ukrainan vuoden 2020 Invictus Games -joukkueen ainoa naisjäsen, joka kilpailee jousiammunnassa ja uintissa, mutta hänen vangitsemisensa esti häntä kilpailemasta uudelleen aikataulutettuihin kisoihin huhtikuussa 2022. Paievskan tytär kilpaili hänen sijastaan ja voitti pronssimitalin jousiammunnassa.
ellauri343.html on line 99: Neuvostoliitolle ensiarvoisen tärkeän Leningradin strateginen asema oli heikko myös maasodankäynnin suhteen, koska Suomen ja Neuvostoliiton välinen valtakunnanraja kulki Rajajoella noin 32 kilometrin etäisyydellä eli tykinkantaman päässä kaupungista. Lisäksi Suomen alueen kautta oli mahdollista katkaista tärkeä Leningrad-Muurmansk rautatielinja.
ellauri343.html on line 100: Neuvostoliitto esitti julkisesti vaatimuksensa, joihin kuului nyt maiden välisen rajan siirtäminen Karjalankannaksella kauemmas Leningradista. 12.–14. lokakuuta 1939 käytiin ensimmäinen neuvottelukierros Suomen kanssa, 3.–4. marraskuuta 1939 käytiin toinen neuvottelukierros Suomen kanssa ja 9. marraskuuta 1939 käytiin kolmas neuvottelukierros Suomen kanssa.
ellauri343.html on line 159:
ellauri343.html on line 182: Anton, nuori vuonna 1939? Vakavasti? Armeijalla, jossa on enemmän panssareita kuin koko maailmassa yhteensä? Sisällissodan, Espanjan, Kiinan sodan kokemuksella? (ja Suomen sodan aikaan myös yhteinen sota saksalaisten kanssa Puolaa vastaan). Mitä "poskille" sanot? Tällaisten jättimäisten tappioiden kautta? Täysin pilalla oleva potentiaali, jota valmisteltiin 30-luvun alusta lähtien? Ottaen huomioon bolshevikkien "suuren suunnitelman" (ei vähempää, ei enempää - koko maailman valtaaminen) ei ole hyppysellinen.... Neuvostoliitto kuoli siinä sodassa. Sellaista se oli, Voitto. Toisin kuin nykyajan hauraat mielet, kaikki ymmärsivät sen silloin hyvin. Minäkin muistan sen hyvin. Tai ainakin olen lukenut Svetlana Vasiljevitsin kirjasta. Ja viitteeksi, suomalaiset osoittautuivat Neuvostoliiton liittolaisiksi vuodesta 1944. Kaikki tämä sotku (sota suomalaisia vastaan, Leningradin saarto) ei olisi tapahtunut, ellei Leninin "hämmästyttävä" politiikka Suomea kohtaan olisi tapahtunut.
ellauri343.html on line 202: Herra Gitler tuhosi koko Euroopan ja sota päättyi Berliiniin. Suomalaisten pitäisi pystyttää Stalinin muistomerkit jokaiseen kaupunkiin ja kylään ja kiittää häntä siitä, ettei heidän fasistisia pedujaan päästetty hukkaan, ja Suomea ei liitetty Leningradin alueeseen. Miksi siis imeä varsovan puolalaisilta nahkahuiluja, hohlopidorskaja narttu 🤣 🤣 🤣?
ellauri343.html on line 385: Esa Itkonen kuvaa radioreportaasissaan Leningradin eli Pietarin pommitusta runollisin ottein. Saksalaiset ovat saartaneet kaupungin, valonheittäjät etsivät lentokoneita, suomalaiset tykit puhuvat, Pietari palaa. Tosi hienoa!
ellauri344.html on line 175:
Lenin paukuttaa edelleen seuraavaa:
ellauri344.html on line 177: Marx Engels ja Lenin suurimmalla tieteellisellä tarkkuudella esittävät niin, että kansanvaltainen porvarillinen tasavalta ei ole muuta kuin keino, jonka avulla porvaristo sortaa työväenluokkaa, kourallinen kapitalisteja työtätekeviä joukkoja.
ellauri344.html on line 209: Hän henki anarkistista maailmankatsomusta, jossa jokainen on oman onnensa seppä. "Marxin ja Coca-Colan lapseksi" tituleerattu Laine tarkentaa, että vallankumousta tehtäessä kyllä tarvitaan Leninin oppeja, mutta päämääränä pitäisi kuitenkin olla alkukommunistinen tai anarkistinen yhteisömuoto. Tarvittaisiin Coca Colaa, lukupiirejä tai ”kulttuurikonsulentteja”, jotka tulkitsivat lyriikkaa ihmisille.
ellauri344.html on line 234: Hän kuvasi tuotannossaan talonpoikien elämää, tapoja ja kärsimyksiä. Hänen teemansa olivat samat kuin aikalaisproosan ja V.I.Leninin: kansalaisoikeudet, köyhyys, talonpojat, lasten ja naisten asema, sorretut ja solvatut.
ellauri346.html on line 71: Keskeinen alajuoni on Brežnevin aikakauden julkisen arkkitehtuurin ikävä yhtenäisyys. Tätä asetusta selitetään humoristisessa animoidussa prologissa, jossa poliitikot ja byrokratia syrjäyttävät arkkitehdit (ohjaaja ja animaattori Dmitry Peskov). Tuloksena identtiset, toimivat mutta mielikuvituksettomat monikerroksiset kerrostalot löysivät tiensä jokaiseen kaupunkiin, kylään ja esikaupunkiin kaikkialla Neuvostoliitossa. Ne ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin New Yorkin lähiöiden vuokrakasarmit. Hassujen yhteensattumien ansiosta moskovalainen Zhenya ja leningradilainen Nadya joutuvat viettämään uudenvuodenaaton yhdessä Leningradissa. Aluksi he kohtelevat toisiaan vihamielisesti, mutta vähitellen Nadjan vaza+rinta pehmenee, Zhenyan kalu kovenee ja he rakastelevat. Aamulla heistä tuntuu, että kaikki, mitä heille on tapahtunut, oli harhaa, ja he tekevät vaikean päätöksen erota. Raskain sydämin Zhenya palaa Moskovaan. Sillä välin Nadya harkitsee kaikkea, etenkin Zhenyan elonkeraista kalua, ja päättää, että hiän on saattanut päästää onnenmahdollisuutensa luisumaan, ja lähtee lentokoneella Moskovaan etsimään Zhenyaa. Hiänellä ei ole vaikeuksia löytää häntä, koska heidän osoitteensa ovat samat ja hänen "avaimensa" sopii hiänen "lukkoonsa" kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri346.html on line 105: Juoni muuttuu tarinaksi kahdesta koppelosta: Nadya Jr. (Konstantin vs. Irakilainen?) ja Nadya Sr. (Evgeniy vs. Ippolit?) Lopulta Lukashinit voittavat kilpailun, koska upporikas irakilainen osoittautuu Nadyalle liian tylsäksi, ja Nadezhda ymmärtää, ettei hän koskaan ollut todella rakastunut Ippolitiin, vaan pysähtyneeseen neuvostoihmiseen. Verkkolehti Lenita.ru ylisti elokuvien näyttelijöitä, huumoria ja tunnelmaa, mutta kritisoi kuvaa liiallisesta tuotesijoittelusta.
ellauri346.html on line 108:
ellauri346.html on line 129: Shchorsin elämänjakso huhtikuusta elokuuhun 1918 on edelleen synkkä kohta, joka Neuvostoliiton aikoina oli täynnä myyttejä ja legendoja. On turvallista sanoa, että hänen tapaamisensa Leninin kanssa , hänen partisaanimenneisyytensä Siperiassa tai muut taistelutyöt eivät pidä paikkaansa. Vaihtoehtoisilla versioilla Shchorsin läheisyydestä SR- puolueen johtajien kanssa tai hänen Maria Spiridonovan allekirjoittamista mandaateista ei myöskään ole dokumentaarista vahvistusta.
ellauri349.html on line 505: Politiquement, Sartre a rejoint le camp de l'antiaméricanisme et du soutien (non sans critiques) du PCF et de l'URSS, alors qu'Aron se rapproche de celui de la démocratie libérale et de l'anticommunisme. Alors qu'ils étaient amis dans leur jeunesse, ils se brouillent à partir de 1947, lors d'un débat radiophonique où Sartre, opposé à l'ancien résistant Pierre de Bénouville, compare de Gaulle à Hitler. Il demande alors à Aron de les départager, ce qu'il refuse, sans pour autant soutenir Bénouville. Par la suite, les désaccords iront grandissants. Aron rejoint le RPF gaulliste, quand Sartre co-fonde le Rassemblement démocratique révolutionnaire, un nom que l'intellectuel libéral juge oxymorique, estimant que la révolution souhaitée par Sartre ne peut pas être démocratique. Lenin oli samaa mieltä.
ellauri351.html on line 188: Paki Abdul Sattar Edhi ei ollut kovin uskonnollinen. Edhi-säätiö rahoitettiin kokonaan yksityisillä lahjoituksilla. Se tuki mm. New Orleansin kurjalistoa. Kun mediaviranomaiset kysyivät toistuvista pidätyksistä mm. USAssa ja Israelissa, Edhi sanoi: "Ainoa selitys, jonka voin ajatella, on partani ja mekkoni." Syyskuun 11. päivän jälkeisessä ilmastossa Yhdysvaltain ja Kanadan matkailuviranomaiset pidättivät hänet lisäkuulusteluja varten. Edhin kuoltua 88-vuotiaana munuaisten vajaatoimintaan säätiötä johtaa koko hänen perheensä. Edhi sai Leninin ja Lontoon rauhanpalkinnon. Google juhlisti Edhiä 28. helmikuuta 2017 Google Doodlella, joka ylisti hänen "supertehokasta" ambulanssipalveluaan. Noobelia ei kuulunut. Munuaisten luovuttajaa ei löytynyt. Edhi luovutti ja testamenttasi silmänsä tarvizeville. Hautajaisissa oli pelkkiä pakeja.
ellauri353.html on line 356: Maaliskuussa 1918 hän työskenteli Petrogradissa Gorkin Menshevik - lehden Novaja zhizn (Новая жизнь, " Uusi elämä ") toimittajana. Babel jatkoi julkaisua siellä, kunnes Novaja zhizn suljettiin väkisin Leninin käskystä heinäkuussa 1918. Babel muisteli myöhemmin: "Journalistinen työ on täynnä seikkailua."
ellauri353.html on line 358: Sisällissodan päätyttyä Babel työskenteli toimittajana Tbilisissä ilmestyvässä venäjänkielisessä sanomalehdessä The Dawn of the Orient (Заря Востока). Yhdessä artikkelissaan hän pahoitteli sitä, että Leninin kiistanalaista uutta talouspolitiikkaa ei ollut toteutettu laajemmin. Kaivoi verta nenästään.
ellauri353.html on line 418: Pyhän Yrjön ristin ja Pyhän Yrjön mitalin täysi haltija, kolme kertaa Neuvostoliiton sankari (1958, 1963, 1968). Kahdeksan Leninin ritarikunnan saaja. Puna-armeijan ensimmäisen ratsuväen armeijan komentaja sisällissodan aikana, yksi punaisen ratsuväen avainjärjestäjistä, jonka ansiosta hänen ja hänen tovereidensa kuvat levisivät laajasti Neuvostoliitossa ja Neuvostoliiton vastaisessa propagandassa sekä lukuisissa kirjoissa, elokuvissa, maalauksissa ja musiikissa. Ensimmäisen ratsuväen armeijan taistelijat tunnetaan yhdessä nimellä "Budenovtsy". Suuren isänmaallisen sodan ensimmäisinä vuosina hän komensi strategisten suuntien ja rintamien hevosia.
ellauri353.html on line 478: Kasakat ei täysin jummarra Leninin puhetta 2. internationaalissa. Nokkivat kuin sokeat kanat jyviä. Babel oli varmaan lähinnä trozkilainen. Ennenkaikkea juutalainen. Aika samantyyppisiä tarinoita kuin Kirjeitä myllystäni. Rillipäinen väpelö ei pysty päästämään kaveria tuskistaan. Se on yhtä säälivä kuin kissa. Juu ei tää kyllä ole sosialistista realismia. Susia ovat vallankumoukselliset, syövät lapsensa. Paljon vääryyttä tekivät vallankumouxelliset! Valtaosa Babelin tarinoista on tälläsiä, salavihaisia bolshevikeille.
ellauri355.html on line 264: Putin käytti yli 30 minuuttia kertomaan Venäjän, Liettuan, Puolan ja Ukrainan historiasta monologissa, joka vei katsojat Oleg Viisaan 800-luvun hallinnosta 1300-luvun taisteluihin ja Leninin ulkopolitiikan kritiikkiin.
ellauri367.html on line 60: Juri Modin syntyi sisällissotaan osallistuneen rykmenttikomissaarin perheeseen. Hän valmistui lukiosta Lipetskissä ja astui vuonna 1940 Leningradin laivaston rakennustekniikan korkeakouluun.
ellauri367.html on line 214: Vuonna 1950 Espanjassa julkaistiin kirja Sinfonia en Rojo Mayor, jonka väitettiin sisältävän Rakowskin kuulustelupöytäkirjat, jotka NKVD:n lääkärihoitaja tietenkin Josef Landowsky todisti oikeixi. Kirja kiertää nimellä Red Symphony Internetin esoteerisilla tai äärioikeistolaisilla sivustoilla. Sitä lainataan yleensä vapaamuurarien ja juutalaisten maailman salaliittokonseptin perustelemiseksi. Tämän mukaan Wartburg- ja Rothschild- pankkien sanotaan rahoittaneen sekä Leniniä että Hitleriä. Brittiläinen historioitsija Antony C. Sutton todisti myöhemmin saman asian.
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri367.html on line 299: Rakovskin mukaan Trotski järjesti Fanny Kaplanin Leninin hyökkäyksen, Yakov Blumkinin Wilhelm Mirbachin hyökkäyksen ja Maria Spiridonovan heinäkuussa 1918 järjestämän sosiaalisen vallankumouksellisen kapinan heinäkuussa 1918 Sidney Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. 31 Tämä Rakovsky-teoria esitetään toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu salanimellä Sydney Wartburg.
ellauri370.html on line 698:
ellauri370.html on line 736: Bolsjevikeissä oli päälukuun verraten hirmu nippu juutalaisia (Marxista nyt puhumattakaan): Trotski, Sverdlov, Sinovjev, Litvinov, Radek, Joffe ja Kaganovski mainitaxemme vain joitakin. Mutta - pyytelee Poul anteexi juutalaisten puolesta - ne olivat 100% assimiloituneita ryssiä, poikkeuxia. Enemmistö juutalaisista on sentään talousliberaaleja tai enintään pinkkejä mensjevikkejä. No Lenin sitten? Sehän oli salaliittoteoreetikoiden mielestä salajutku! Stalinistakin huhut kiertävät. Sen isä ei kenties ollutkaan se Dzhugasvili suutari, vaan joku juutalaisen ketku. Ei sillä ollut viixiäkään nuorena. Syyttömiä ovat ortodoxijuutalaiset kommunismin paheeseen.
ellauri371.html on line 350: Kaikki sanomalehdemme kattavat kaikki mahdolliset suunnat. Marxismi-Leninismi, aristokraattinen, tasavaltalainen, vallankumouksellinen, natsionalnogo, jopa anarkkinen, kunnes tietysti siellä on kauan eläköön perustuslaki. He ovat kuin intialainen jumala "Vishnu" jolla on sata käsivartta, joista jokainen tuntee minkä tahansa yleisön pulssin mielipiteitä. Kun pulssi nopeutuu, nämä kädet liikkuvat kunnes on mielipide tavoitteemme suuntaan, koska kerran innostunut subjekti menettää järkeilynsä ja on helposti altis ehdotukselle. Ne tyhmät, jotka haluavat, luulevat toistavansa leirinsä sanomalehden mielipidettä, mut oikeasti toistaa meitin mielipiteemme tai sen, mitä meistä on toivottavaa. Kuvittelevat, että he seuraavat urua heidän puolueensa, he seuraavat lippua kuha postitamme sen heille.
ellauri373.html on line 248: vielä ennen avajaisia bolshevikit pitivät älämölöä ja sitten he rakensivat perustukseen Liettuan Brestin rauhallisen sopimuxen. Tähän kiteytyi kaikki vallankumouksellinen käytäntö johtamiseen Venäjällä: alkoi Leninin astuman askeleen taaxepäin jälkeen uudelleen vuoden 1917 vallankumous, ja kun oli määrätty väliaikaisen hallituksen vaimot hallituxeen, tuli välittömästi yllätys: ylläpitäjän paino on rikki! Oikeus- ja oikeusjärjestelmä kaikkialla maassa; valta kaapattu, painosta julkaisut tyyliin tuomitut, keskeyttäneet, mutta pääasiassa juutalaisia.
ellauri373.html on line 266: Näistä seuraa juutalaisten niin avoimesti ilmaistu tehtävä eli ortodoksisen kirkon avoin vaino, joka alkoi ensimmäisistä päivistä, jolloin viisisakarainen tähti asennettiin Venäjän ylle. Muinaisessa Pyhässä Moskovan Kremlissä Leninin, Bronstein-Trotskin ja kaikkien hänen heimotovereidensa hallituksen voitokkaan asennuksen alusta lähtien tämä vaino on ollut johdonmukaisesti ja vääjäämättömästi painava kuin ruuvi, vahvempi ja vahvempi: Moskovan Kreml kiinni pyhiinvaeltajien pääsystä, kaikkien kotikirkkojen ja monien luostarien sulkeminen, kirkkokulkueiden kielto, 15. vaihe.
ellauri373.html on line 317: Japanilaiset aseet ampuvat jo matalikot: Venäjän-Japanin sota kuka valmisteli ensimmäisen Venäjän vallankumous 1905 Amerikkalainen - myös: uudelleen Amerikan läpimurtoesitys 1. maailmansodan lopussa; Kiinan palkkasoturijoukot suojella valtaa Venäjällä Lenin ja Trotski mukana, "Näkymätön sääntö"-televisio.
ellauri373.html on line 325: Mutta juutalaiset alkavat huimaavalla menestyksellä ymmärtää, että he ovat menneet liian pitkälle ja pelkäävät että todellinen voitto jää varjoon. Venäjälläkin jotain häikkää ilmestyi tähän koska on epäilemättä uusi, hirviömäinen, epämääräinen Venäjä jonka johtajat kokoontuivat punaisen kuninkaan ympärille (Lenin) ja joiden nimet olivat: Trotshy, Zinovjev, Kamenev, Radek, Litvinov ja muut tyrannit väärillä nimillä.
ellauri378.html on line 80: "Venäläiset" olivat eklektinen ryhmä, johon kuului 10 naista ja kaksi lasta. Heidän nimensä olisivat olleet tiedossa aikansa vasemmisto- ja vallankumouksellisissa piireissä, joten jotkut matkustivat aliaksilla. Aluksella oli Karl Radek Lvovista nykyisen Ukrainan alueelta ja Grigory Zinovjev ja hänen vaimonsa Zlata myös Ukrainasta. Mukana oli puoli-armenialainen Georgii Safarov vaimoineen sekä marxilainen aktivisti Sarah “Olga” Ravich. Ukrainasta kotoisin oleva Grigory Useivich oli mukana vaimonsa Elena Konin kanssa, venäläisen naisen Khasia Grinbergin tytär. Eloisa ranskalainen feministi Inessa Armand lauloi ja repi vitsejä Radekin, Ravichin ja Safarovin kanssa. Lopulta heidän huutonsa suututti ryhmän johtajan, joka työnsi päänsä vuodepaikastaan ja moitti heitä. Johtaja oli Vladimir Lenin, joka kuljetti tässä pienryhmäänsä suljetulla junalla viikon mittaiselle matkalle, joka päättyisi Pietarin Suomen asemalle. Puoli vuotta myöhemmin Lenin ja osa hänen kohorteistaan johtaisivat uutta valtiota, Venäjän neuvostotasavaltaa. Kohortti oli eräs Fred Göran Karlssonin mielisanoista.
ellauri378.html on line 82: Aleksanteri Guchkov, Venäjän sotaministeri Venäjän väliaikaisessa hallituksessa sen jälkeen, kun tsaari Nikolai II luopui kruunusta maaliskuussa 1917, kertoi brittiläiselle sotilasavustajalle kenraali Alfred Knoxille, että "äärielementti koostuu juutalaisista ja imbesilleistä". Leninin junassa oli mukana 19 hänen bolshevikkipuolueensa jäsentä, useita hänen liittolaisiaan menshevikkien joukossa ja kuusi juutalaista Jewish Labour Bundin jäsentä. Lähes puolet junan matkustajista oli juutalaisia.
ellauri378.html on line 84: Puolet kommunistisen puolueen keskuskomitean parhaista kilpailijoista Leninin terveyden heikkenemisen jälkeen vuonna 1922 – Lev Kamenev, Trotski ja Zinovjev – olivat juutalaisia. Jakov Sverdlov, koko Venäjän keskusjohtokomitean puheenjohtaja marraskuusta 1917 kuolemaansa vuonna 1919, oli juutalainen.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri378.html on line 101: Vuonna 1904 kiista Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa Julius Martovin ja Leninin välillä johti Leninin bolshevikkien ja Martovin menshevikkien välirikkoon. Martov oli juutalainen, kuten monet menshevikit.
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri378.html on line 460: Vuonna 1940 yksi Britannian tiedotusministeriön virkamiehistä (Charles A. Ridley) otti Leni Riefenstahlin vuoden 1934 propagandaelokuvan *tahdon voitto*, lisäsi siihen *lambeth walk* ja editoi sitten videon niin, että se näyttää Natsit tanssivat musiikin tahtiin.
ellauri381.html on line 393: Vuonna 1935, S. M. Kirovin murhan jälkeen, Leningradista karkotettiin jaloperäisiä ihmisiä, mukaan lukien Simonovin äidin kolme sisarta, jotka karkotettiin Orenburgin alueelle. Ettekö tiedä kuka minä olen? Olen kiro... En minä jaxa.
ellauri381.html on line 479: Syyskuun 9. päivänä Aleksanteri Isajevitš siirrettiin Uudesta Jerusalemista leirille nro 121, joka sijaitsi Moskovassa Kalugan etuvartiossa. Nyt se on Leninsky Prospekt, 30, Yu.A. Gagarin.
ellauri382.html on line 260: Portnova syntyi Leningradissa 20. helmikuuta 1926. Hän oli valkovenäläisen työväenperheen tytär. Hänen isänsä työskenteli Kirovin tehtaalla. Hän oli seitsemännen luokan oppilas Leningradin 385. koulussa vuonna 1941, kun hän lähti isoäitinsä taloon Vitebskin alueelle . Pian tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tapaus hyökkäävien natsijoukkojen kanssa, jotka löivät hänen isoäitiään, kun he takavarikoivat karjaa, sai hänet vihaamaan saksalaisia. Brutaalien natsien miehityksen alla elänyt Zinaida Portnova radikalisoitui, kun saksalainen sotilas löi hänen isoäitiään takavarikoidessaan perheen karjaa. Siinä oli kaikki provokaatio, jota 15-vuotias Portnova tarvitsi!
ellauri382.html on line 264: Vuonna 1943 Portnova työskenteli keittiöavustajana Obolissa. Elokuussa hän myrkytti sinne sijoitetulle natsivaruskunnalle (oliko nazeilla varuskuntia? Eikös ne olleet Wehrmachtilla?) tarkoitetun ruoan. Heti epäiltyä hän sanoi olevansa syytön ja söi osan ruoasta natsien edessä osoittaakseen, ettei se ollut myrkytetty; kun hän ei sairastunut heti, he vapauttivat hänet. Portnova sairastui jälkeenpäin, oksensi voimakkaasti, mutta lopulta toipui myrkystä juotuaan paljon heraa. Kun hän ei palannut töihin, saksalaiset ymmärsivät hänen olleen syyllinen ja alkoivat etsiä häntä. Välttääkseen saksalaisia hänestä tuli Kliment Voroshilovin mukaan nimetyn partisaaniyksikön partiolainen. Klim oli se sillinruotowiixinen Karjalassa tunaroinut marsalkka ja Koban kamu joka kuoli luonnollisen kuoleman. Kirjeessä, joka lähetettiin hänen vanhemmilleen takaisin piiritettyyn Leningradiin tuossa kuussa, hän kirjoitti olevansa "partisaaniosastossa. Yhdessä teidän kanssanne voitimme natsimiehittäjät". Lokakuussa 1943 Portnova liittyi Komsomoliin.
ellauri383.html on line 563: Pelkästään Saksan miehitysvyöhykkeellä tuhottiin 7,4 miljoonaa neuvostokansalaista. Toiset 2,2 miljoonaa kuoli pakkotyössä Saksassa. Satojatuhansia ihmisiä joutui kaupunkien pommitusten uhreiksi. Eräässä piiritetyssä Leningradissa kuoli 658 tuhatta ihmistä nälkään, tauteihin ja tulitukseen...
xxx/ellauri013.html on line 325: Leniniä se sättii ja kehuu Gladstonea. Bertrand pelkäsi ikänään eniten Gladstonea, joka moitti sitä pikkupoikana, kun se tarjoili kylläkin erinomaista portviiniä mutta viinilaseista. Seuraavax eniten Leniniä, joka pukinpartaisena hihitti kuvaillessaan Bertille, kuinka maaorjat hirttää puihin kulakkeja. Tää toki maa-aatelista hirvitti, siks vasitenkin Vladimir veitikka sen sille kertoikin. Vladi oli aatelinen itekkin.
xxx/ellauri027.html on line 337: Lenita Airisto: Kauneus on lisäarvo, Otava 2004 Lenitan uusi suurtyö. Jos luulet tuntevasi tämän kirjailijan, erehdyt. Tai lähihistoriaakaan. Kauneus on lisäarvo, mutta se myös kätkee. Tämä kirja osoittaa, mitä kätköistä avautuu kun vähän katsoo, kun katsoo Suomea ja maailmaa yhden voimanaisen silmin, kokemuksin ja tosissaan.
xxx/ellauri027.html on line 354: Tätä uuden yritysajattelun ilosanomaa Esa Saarinen lähti kertomaan maailmalle taloudellisen eliitin suosimana luennoitsijana, kun Suomi oli nousemassa lamasta Nokian nopean menestyksen myötä. Mitäs se Lenin sanoikaan: kun vihollisesi kiittelevät sinua, tarkista kantasi.
xxx/ellauri056.html on line 614: Die Traditionsrestaurants der Straße waren bekannte regelmäßige Treffs für Künstler, Schriftsteller und andere Persönlichkeiten wie: Bertolt Brecht, Wassily Kandinsky, Rainer Maria Rilke, Lenin, Adolf Hitler, Franz Josef Strauß im Schelling-Salon sowie Thomas Mann, Frank Wedekind, Joachim Ringelnatz, Stefan George, Franz Marc, Paul Klee und Lenin im Café Altschwabing, und Seija mit Piki in der Studentenstadt.
xxx/ellauri087.html on line 183: Sen Saarinen saa aikaan kertomalla tarinansa elävästi ja yksityiskohtaisesti. Kun hän kertoo olleensa juhlissa, ne eivät ole vain jokin tapahtuma jossain talossa, vaan “Lenitan vuonna 1992 kaupungintalolla järjestämä lamantaittamisen hengennostatustilaisuus, jossa esiintyi Vesa-Matti Loiri“.
xxx/ellauri091.html on line 48: Ylpistynyt Juho oli Leningradin laivalla rehvasteleva mies joka oli jonkun kuopiolaisen Juhon näköinen. Pirkko ei pitänyt sellaisesta. Ylpistyneen Juhon olisi pitänyt tietää paikkansa. Se oli jossain nöyrän Juhon lähellä.
xxx/ellauri103.html on line 99: Vitun ääliö, ei se sijaize yhtään missään, sehän on korkeasti järjestyneen materian ominaisuus, etkö ole lukenut Marxin Engelsin ja Leninin empirio-kritisismiä? Et tainnut olla hereillä assarien opintopiireissä.
xxx/ellauri122.html on line 153: ”Se on eräällä tavalla Hiljan ja Maxin viimeinen yhteinen tarina”, Haahti sanoo. Hän istuu penkillä Lenininpuistossa, taustalla raikaa marxisti-leninistien räävitön ilonpito.
xxx/ellauri137.html on line 182: A: Kommunism är slutstadiet i socialism. I kommunism finns ingen stat, ingen egendom, ingen valuta och inga gränser. Detta tillstånd har naturligtvis aldrig existerat. Problemet med kommunismen är att den också kräver en ny apa, som inte heller existerar. Lenin och senare Stalin, Mao och Pol Pot försökte lösa detta problem genom att utrota alla icke önskvärda apor i det socialistiska samhället; bönder, borgare, intellektuella, vetenskapsmän, homosexuella och gamla apor med glasögon bland annat.
xxx/ellauri169.html on line 264: Yhdysvalloissa, Illuminaatilla ei voi olla yhden uskonnon monopolia. Venäjällä, heillä oli kommunismi Marxin ja Leninin aikoina. Kommunismilla oli monopoli palvonnassa. Yhdysvalloissa, he ovat perustaneet monopolin kontrolloimalla kaikkia lukuisista uskonnollisista ryhmistä. Tämä kirjailija on kirjoittanut raskaasti dokumentoidun kirjan Be Wise as Serpents osoittamaan yksityiskohtaisesti kuinka tämä on tehty.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri202.html on line 243: Ana kannusti 1917 Leninin kommunistista vallankumousta. Anaa suizutettiin aivan sikana vielä kasikymppisenä, mutta heti kun kirstun kansi kolahti muuttui ääni kellossa, ja alkoi mahtava oikeistohyökkäys ja mustamaalaus. Bernanos croque l’auteur sous les traits d’Antoine Saint-Martin, académicien superficiel dans Sous le soleil de Satan. L’ancien secrétaire de l’écrivain, Jean-Jacques Brousson, y va également de son texte à charge dans un livre intitulé Anatole France en pantoufles, dans lequel il dépeint le portrait d’un homme odieux et vaniteux.
xxx/ellauri208.html on line 760: Prahan koulukunnasta oli puhetta Trubetzkoyn yhteydessä, se on eri asia kuin tuo äskön mainittu Pahan koulukunta. Pahan koulukuntaan kuului ex-kommunisti, ex-kolumnisti Esa Sariola, jonka alistettu Helena-vaimo vaihtoi Jo-elille Lenina-vaippoja.
xxx/ellauri215.html on line 234: Neurologian professori Nummenmaa jongleeraa mind body feikkiprobleemaa perinteiseen idealistitapaan, ja käyttää sitten tilaisuutta hyväxeen puffataxeen rahoitusta omille palikkatutkimuxilleen. Marx ja Lenin teki selvän tästä kysymyksestä: mieli on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, sen toimintaa sen heijastaessa ympäröivää todellisuutta, tosin useinkin päin persettä, kuten tässä.
xxx/ellauri218.html on line 310: Bronxissa on romanttista laahusta. Katulapsia. Postneukku Leningradissakin oli niitä. Edgar on anaalis-retentiivinen kylmän sodan nunna. Se ei ole aappa-arvon puolesta taistelija kuten Gracie vaan paatunut pieni korppi.
xxx/ellauri228.html on line 202: Raisan avioliitto päättyi eroon. "Toivoin lapsilleni ehjää perhettä, mutta elämä ei aina mene niin." Raisa oli 31-vuotias ja saanut lapsen italialaisen lääkärismiehen kanssa. Raisa on Laura-vauvasta hyvin onnellinen, mutta lisäksi on kumma ahdistus. Miten selvitä vaippaihottumasta? Laita sinkkisalvaa neuvoo joku. Se toimi. Mekin laitettiin lapsille Lenina-vaipan sisään sinkkipastaa. Toimi se.
xxx/ellauri231.html on line 383: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri231.html on line 408: Siellä oli Venäjä, jossa asui mahtava perhe, joka oli luotu lukemattomien sukupolvien siunatulla työllä.... Mitä heille sitten tehtiin? He maksoivat hallitsijan syrjäyttämisen tuhoamalla kirjaimellisesti koko kodin ja ennenkuulumattomalla veljesmurhalla.... Paskiainen, moraalinen idiootti syntymästä lähtien, Lenin esitteli maailmalle toimintansa huipulla jotain hirvittävää, hätkähdyttävää, hän rikkoi maapallon suurimman maan ja tappoi miljoonia ihmisiä, ja kirkkaassa päivänvalossa siitä kiistellään: oliko hän ihmiskunnan hyväntekijä vai ei?
xxx/ellauri231.html on line 431: Neuvottelut kirjailijan paluusta päättyivät hänen muistelmiensa ( Воспоминания, 1950) julkaisun jälkeen, jotka olivat täynnä kärjistävää kritiikkiä Neuvostoliiton kulttuuria kohtaan. Ilmeisesti tietoisena omasta negatiivisuudestaan Bunin kirjoitti: "Synnyin liian myöhään. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, kirjalliset muistelmani olisivat olleet erilaisia. En olisi ollut vuoden 1905, ensimmäisen maailmansodan ja sitten vuoden 1917 todistaja. ja mitä seurasi: Lenin, Stalin, Hitler... Kuinka voin olla kateellinen esi-isämme Nooalle. Häneltä syntyi vain 1 arkki koko elämänsä aikana."
xxx/ellauri234.html on line 151: Ennen lähtöä Riihimäeltä tiistaina 9. syyskuuta 1941 pataljoonankomentaja majuri Perm piti meille puheen. Siinä hän ilmoitti juhlallisesti, että kaikki vanhat asiat oli nyt unohdettu ja meidät katsottiin nyt moitteettomiksi kansalaisiksi. Saisimme tilaisuuden tehdä osuutemme maailman vapauttamiseksi »idän barbaarista». Leningrad - tai Pietari, kuten hän sanoi - oli aivan romahduksen partaalla. Muutaman päivän kuluessa, ehkä muutamassa tunnissa, puna-armeijan luhistuminen rintaman tällä osa-alueella olisi tosiasia. Majurin silmissä loisti suomalaissoturin fanaattinen kiihko...
xxx/ellauri252.html on line 495: Martin Beck oli Pirkon ikäinen eli 17v talvisodan aikana. Pakoili ruåzin izepuolustusvoimia yhden jos toisen tekosyyn nojalla. Dåliga lungor, psykisk insuffisiens, vad mer. Saman ikäinen kuin se puolalainen konekääntäjä ex-Leningradista. Tai naapurimme Kauko-Paavo Talasniemeltä. Kaikki ne on vainajia, laatikossa kuten lehmädandu Charlotten hautajaisleikissä. Nazoja ja nokitusta, typeriä esimiehiä. Että tääkin toimistokukkoklishee toistuu samanlaisena joka krimikirjassa. Mutta tää on omaperäsempi insertti:
xxx/ellauri255.html on line 61: Etumus perustettiin joulukuussa 1941 tavoitteenaan pysäyttää Pohjoisen armeijaryhmän leviäminen niin että Wehrmacht pääsisi loukkaamaan Leningradia. Sen yksiköt lähetettiin alun perin Leningradista kaakkoon tukemalla oikeaa reunaa Ladoga-järvellä; rintaman nimi on velkaa Volhovin kaupungille, 110 km itään Leningradista, Laatokan järven etelärannalla.
xxx/ellauri255.html on line 63: Se hajotettiin huhtikuussa 1942 Leningradin rintaman eri yksiköiden jouduttua exyxiin. Volkhovin rintama luotiin uudelleen kesäkuussa 1942; vuonna 1944 hänmies osallistui operaatioon Novgorod-Luga ennen hajoamistaan uudelleen. Rintaman ainoa komentaja oli armeijan kenraali Kirill Meretskov.
xxx/ellauri255.html on line 71: Mannergeim tarkasti ympäristönsä, peitteli jälkensä ja kaivautui siirtolohkareen alle. Hän oli nukkunut jo monta kymmentä talviunta, mutta yhä lähempänä hän oli jo tavoitettaan, Leningradia! Karttaa tutkiessaan hän havaitsi olevansa pian jo sadan viidenkymmenen kilometrin päässä tuosta ryssän suolle rakentamasta kusiaispesästä. Hieman häntä harmitti että kuusikymmentä vuotta sitten - saati silloin aikaisemmin, sata vuotta sitten, kun olin omaishoitajana - ei oltu lähdetty mukaan kunnon kähinään ja pommitettu entistä tsaarin aikojen loisteliasta mutta sittemmin proletariaatin rappioon ajamaa sudenpesää saunapuiksi, mutta minkäs teet. Marskin vanha mietelause "turha rypistää kun paska on jo housussa" oli pitänyt hänet elossa monet epätoivoiset, hysterian ja deliriumin täyttämät kevätaamut.
xxx/ellauri255.html on line 85: Illalla Mannergeim nousi läheiselle kalliolle ja katsoi kiikareilla kaakkoon. Hän oli näkevinään jo savun nousevan Leningradin esikaupungeista. Tyytyväisenä vanha mies myhäili ja laskeutui alas louhikkoa. Siellä hän tarkisti jälleen aseensa kunnon ja asettui saniaismaton alle lepäämään. Hänellä oli vielä vuosikymmeniä aikaa. Tai hetkinen, kukas tuolta tulee, Anni Sinnemäen fasistinen mies! Joko nyt se alkaakin se Karjalan ja Pezamon palauttaminen? Ja kukas on tuo viirusilmä skyytti? Mitä ihmettä se taitaa olla Anni Sinnemäki ize! Sinne mäki!
xxx/ellauri255.html on line 94: Rob Attaboy pohjustaa Antony Pyp Pipon haastattelua: The Provisional Government, its effectiveness hampered by a lack of legitimacy, faced a powerful rival in the shape of the socialist-led Petrograd Soviet that ruled the country’s then-capital city (now called St Petersburg). The Bolsheviks, led by Vladimir Lenin (note only 2 letters away from Vladimir Putin!) , sought to undermine the Provisional Government, which itself made a series of missteps – notably continued failures in the war against Germany and Austria-Hungary. Capitalising on these weaknesses, the Bolsheviks under Lenin and Leon Trotsky launched a coup d’état, the so-called October Revolution, seizing power with relative ease. Consolidating that power proved far more difficult, as a combination of opponents – ranging from former tsarist generals to other leftwing political groups who distrusted the Bolsheviks – took up arms against them.
xxx/ellauri255.html on line 111: This was exactly what Lenin and the Bolsheviks needed. The upsurge of chaotic violence was actually bulldozing a way through for the Bolsheviks to seize power, because the liberals were incapable (and actually unwilling) to do anything about it. What Lenin perceived – and he was absolutely right – was that the success of a coup depends on the apathy of the majority, not on how many real supporters you have. Trump and Bolsonaro made the same observation.
xxx/ellauri255.html on line 113: Even many Bolsheviks were shocked by Lenin’s extremism. His new government abolished the police and the army, replacing them with Red Guards from the factories, and absolutely everything was nationalised! How indecent! This course of action wasn’t apparent beforehand, and – not surprisingly since they lost their jobs and status – many of the civil servants didn’t want to work with the new government.
xxx/ellauri255.html on line 116: Lenin actually wanted the civil war. He said: “Civil war is the sharpest form of the class struggle.” In his view, it was the only way for the Bolsheviks to take power. So what? It has been just the Same in all previous revolutions. Those in the power do not just give it away for free.
xxx/ellauri255.html on line 134: Antony Pyp Pipo: Their commitment was unclear, and this was always the problem: they couldn’t make up their own minds. In the early part of 1919, US president Woodrow Wilson thought that some form of peace could be achieved in Russia, and suggested a conference to be held in the Princes’ Islands lying in the Sea of Marmara close to Constantinople [now Istanbul]. However, the Whites were so furious at the Reds and what had happened up till then – the murders of the aristocracy, the destruction and so on – that they refused to sit down with the Reds. And Lenin and the Bolsheviks – who at that stage thought that they were going to win the war (as they did) – had no intention of sitting down with them, let alone the motherfucking Anglo Saxons meddling everywhere with just their own "vital interests" in mind.
xxx/ellauri255.html on line 158: Antony Pyp Pipo: The Russian Civil War was really the moment when Ukraine started to become a separate entity from Russia, all thanks to Lenin. There wasn't much of malorussian culture in the countryside, mostly some boring poetry and balalaika music. But at this time they finally had a chance to get rid of the Turks and Poles, and to take Ukraine back to the fold of the great east slavonic commonwealth, by joining the USSR and their Big Brother– and they’d been given the opportunity. But they botched it completely when the USSR collapsed. That is when they went back to fraternize with the West and develop a more modern nazism with Nato.
xxx/ellauri255.html on line 160: This is what Putin has been raging about: it was Lenin who gave Ukraine its autonomy at that stage. The Bolsheviks thought that allowing a certain amount of autonomy or independence to these former nation states of the Russian empire would cause no problems, because the forthcoming world revolution would bring those states back under communist control – and that’s where they made their great mistake. They did not count on the wily Westerners to come sneaking in with their Coke and burger laissez faire and tease away the little bro.
xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
xxx/ellauri255.html on line 203: Syyskuussa 1872 ensimmäinen internationaali järjesti Haagin kongressin, jossa internationaali ja samalla koko kansainvälinen työväenliike hajosi Marxin ja Bakuninin keskinäisiin erimielisyyksiin. Olennaisin ero heidän ajattelussaan oli suhtautuminen valtioon, jonka Bakunin halusi lakkauttaa kokonaan ja Marx puolestaan ottaa työläisten haltuun. Bakunin taas piti näin syntyvää ”proletariaatin diktatuuria” jopa kapitalismiakin pahempana. Hänen mukaansa työläisten ja talonpoikien pitää toimia keskenään vallankumouksellisessa liitossa ilman puolueita ja johtavaa eliittiä. Tää on sitä vasemmistolaisuutta jota Lenin piti diktatuurin lastentautina.
xxx/ellauri255.html on line 489: Entä mitä mieltä te olette? Etteikö myy? Myy var- masti! Hänelle Venäjä ei ole koskaan ollut olemassa valtiona. Miksei myisi? Hän tuntee kotikylänsä, kenties volostinsa, parhaassa tapauksessa ujestinsa. Mitä merkitsevät hänelle Ural, Donets, Kaukasia, Karjala, Siperia? Pelkkiä sanoja. Tarkoitan iso- tai vähävenäläistä talonpoikaa, ja juuri hän nousee valtaan, sillä hän on todellinen enemmistö, ainos todellinen voima koko Venäjällä. - Lenin tajuaa tämän vaaran, talonpojan väistämättömän tulemisen. Sixi vittu ne häiskät on välttämättä kerättävä kolhooseihin, että niistäkin tulee maatyöläisiä. Mutta bolshevikit eivät huomanneet että kun valtionomistus romahtaa siitä tulee pirullinen lauma oligarkkeja. Yhdellä iskulla päästään samaan tilanteeseen kuin kapitalistimaissa oli päästy vähitellen hivuttamalla vähäosaisilta ne vähätkin osat pois.
xxx/ellauri255.html on line 581: The New Economic Policy (NEP) (Russian: новая экономическая политика (НЭП), tr. novaya ekonomicheskaya politika) was an economic policy of the Soviet Union proposed by Vladimir Lenin in 1921 as a temporary expedient. Lenin characterized the NEP in 1922 as an economic system that would include "a free market and capitalism, both subject to state control", while socialized state enterprises would operate on "a profit basis". Ajatus oli syvältä Uljanovin peräaukosta.
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri261.html on line 55: Vuosina 1989–1995 Liisa teki Radio Ykköseen viikoittaista Aamutarjotin-keskusteluohjelmaa Irja Askolan ja Tapsa Ruokasen kaa. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Hän on ollut päätoimittaja Suomenmaassa ja Suomen Kuvalehdessä. Ruokanen on tehnyt myös muita televisio- ja radio-ohjelmia. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä on ollut "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä.
xxx/ellauri261.html on line 73: Heikki Tapani Ruokanen (s. 2. elokuuta 1951 Rovaniemi) on suomalainen toimittaja ja pappi. Hän oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja vuosina 1996–2014. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja viikoittaista "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä oli "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä. Tapani on saanut paljon sakkoja julkisista herjauxista. Helmikuussa 2015 Ruokanen ilmoitti asettuvansa kokoomuksen ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Hän ei tullut valituksi.
xxx/ellauri265.html on line 164: Anto2 63v ymmärtää historian ironiaa, siitä plussaa. Ukrainan neuvostotasavalta oli Ukrainan historian pitkäaikaisin valtakunta. Izenäinen Ukraina on Leninin (ja Stalinin) luomus. (Entäs Kiovan Rus? Eikö sekään ollut pitkäikäisempi? No oli helkkarissa: 882–1240.)
xxx/ellauri273.html on line 101: But who are the most motivational speakers in the world? Meaning right now, excluding hall of fame personalities like Jesus, Socrates, Muhammed, Hitler or V.I. Lenin. Here is one list of applicants.
xxx/ellauri273.html on line 329: Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967. Samainen Asturias sai Leninin kv. rauhanpalkinnon edellisenä vuonna! Mistäspäin nyt tuuli? Aivan tavatonta. Oliko Vietnamin sota tässä takana? No Nerudakin pokkasi molemmat, joskaan ei peräkkäisinä vuosina. Ja Linus Pauling, kerrankin aiheesta, hyvästä Paula-kahvista! Sean McBridelle paukahti myös 2 prenikkaa. Ynnä Nelson Mandelalle. Martti Ahtishaarikin sai molemmat mutta näyttää vetäneen Lenin-palkinnon alas vessanpöntöstä. Kahden palkinnon saaneista on ilmeisesti tullut kinaa maailman kahden navan välillä, kumman leiriin kaveri on laskettava. Voi että kaipaankin noita 2-napaisia aikoja, jospa saisin ne takaisin!
xxx/ellauri273.html on line 331: Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto oli Neuvostoliiton jakama Nobelin rauhanpalkintoa vastaava tunnustus. Palkinto perustettiin vuonna 1949 nimellä Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto. Palkinnon myönsi Neuvostoliiton hallituksen nimittämä kansainvälinen raati merkittäville henkilöille, joiden katsottiin lujittaneen kansojen välistä rauhaa. Päinvastoin kuin Nobelin rauhanpalkinto, Leninin rauhanpalkinto myönnettiin tavallisesti useille henkilöille samana vuonna. Vuonna 1956 Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen tunnustus nimettiin Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi. Kaikkia palkinnon aikaisemmin saaneita pyydettiin palauttamaan palkintonsa, jotta STA voitaisiin kumata ja kirjoittaa tilalle LE. Suurin osa
xxx/ellauri280.html on line 256: Lokakuun vallankumouksen jälkeen, toukokuussa 1918, V. I. Lenin allekirjoitti asetuksen Ridderin ja Ekibastuzin yritysten kansallistamisesta. Tämä johti autioitumiseen ja tuotannon lopettamiseen. Ongelmaa pahensi käynnissä oleva sisällissota.
xxx/ellauri281.html on line 471: Loiri oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyi eroon. Miehen viidestä lapsesta kolme on enää elossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli näyttelijä Tuula Nyman vuosina 1967–1969. Toinen puoliso oli Mona Loiri, joka kuoli vuonna 1977 auto-onnettomuudessa. Vesa-Matti ja Mona Loirin poika Jan kuoli 20-vuotiaana vuonna 1994, myös auto-onnettomuudessa. Kolmannen vaimonsa Riitta Loirin kanssa Vesa-Matilla on lapset Jenni (s. 1979) ja Joonas (1982–2019). Loiri oli kihloissa vuosina 1971–1972 malli Katja Peiposen kanssa ja vuosina 1989–1993 malli Marita Hakalan kanssa. Hakalan jälkeen Loiri oli avoliitossa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Loiri asui Toljanderin kanssa Helsingin Pakilassa. Heille syntyivät pojat Ukko (s. 1995) ja Sampo (s. 1996). Pariskunta erosi vuonna 1999. Loiri seurusteli myös muun muassa Lenita Airiston kanssa 1970-luvulla. Joonas kuoli Paulin ikäisenä, mihin, ei kerrota.
xxx/ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
xxx/ellauri295.html on line 270: sanottiin Reutersin mukaan. Venäjä joutuu ryhtymään vastatoimiin, sekä sotilaallis-teknisiin että muihin, estääkseen sen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien syntymisen. Lenin teki mokan päästäessään ne hääräämään feikki izenäisinä.
xxx/ellauri295.html on line 515: Sama suomexi: Masoreettinen teksti on heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus. Sen tuotti masoreettinen koulukunta 800- ja 1000-luvuilla. [selvennä] Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Tunnetuin masoreettinen käsikirjoitus on Codex Leningradensis vuodelta 1009 (myös vähemmän nololla nimellä Codex Petropolitanus).
xxx/ellauri296.html on line 64: Saatuani Paavalia koskevan väitöskirjan päätöxeen palaan mielirunoilijani Patti Mulkkisen pariin. Patti on aimo siionisti. Lahmittuaan makkabealaisoluita yökastelee kuin Orpo-Olli Syväntö. Kai israelilaiset ovat edes pikkulusikallisen oikeassa, kun ihmettelevät mikä oikeus semmoisella on mitään vaatia, joka lähti karkuun sodasta jonka ize aloitti. Ei ainaskaan vahvemman oikeutta, ja, no, sehän se onkin ainoa oikea. Turpiin vaan vasemmistoa oikealla suoralla. Zhelensky ei aio hyökätä Ryssän puolelle, se pysähtyy ennen Leningradia Mannerheimina. Nyt Ilta-pulut haukkana jo kurnuttavat, miten Nato löisi Putinin armeijan toinen käsi selän takana. Nej huh huh.
xxx/ellauri296.html on line 371: 1950-luku oli Suomen ja suomalaisten jälleenrakentamisen vuosikymmen. Suomi vaurastui, teollistui, kaupungistui ja kansainvälistyi. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman syyskuussa 1952. Muutamaa kuukautta aiemmin Suomi oli järjestänyt olympialaiset. Lenita Airisto kruunattiin Suomen Neidoksi 1954. Kilpailun järjesti Sotainvalidien veljesliitto, joka keräsi varoja sodassa vammautuneiden sotilaiden kuntouttamiseksi. Lenita Airistolle vuosikymmentä kuvaavat sotavammat, vastuunkanto ja kävyn vapaus.
xxx/ellauri298.html on line 133: Vanha sikareita imuttava patriarkka huomautti, että Lenin ja Hitler vastustivat tupakointia. Niin todellakin taisi olla asia. Jotain hyvää niissäkin. Stalin oli kyllä piintynyt piippumies. Bill Clintonkin tarjoili sikaria juutalaiselle aputytölle. Olivatko Lenin ja Hitler hyvänpäiväntuttuja? Tuskinpa, Lenin kuoli 1924 ennenkuin Hitleristä tuli midiä. Se oli suuri vahinko. Lenin syntyi 1870 ja Hitler 1889. 14. syyskuuta 1930 pidetyissä vaaleissa natsipuolue sai 18,3% äänistä riippuen merkittävästi uusista äänestäjistä, työttömistä äänestäjistä ja vieraantuneista äänestäjistä, jotka hylkäsivät keskiluokan puolueet. Mikä eteen, Pinneberg?
xxx/ellauri303.html on line 90: Singerin porukat laulaa (Stalinin leireille hävinnyttä Hermannia lukuunottamatta) kuorossa: vi är alla antikommunister tills vi dör. Singerillä se on puolet semitismiä ja puolet tavallista juutalaista kullanjanoa. Judarna skulle ha det mycket bättre i Birobidzjan. Komintern teki virheitä, tuumasi Stalin ja pani lapun luukulle. Pahin epäonni oli että Lenin kuoli, ja sitten että Trozki teilattiin. Siihen sammui maailmanvallankumous. Stalin oli ryssempi kuin ryssä ize.
xxx/ellauri305.html on line 137: Lupiini kuuluu korkeasatoisiin kasveihin. Keltaisen rehulupiinin lajikkeet pystyvät tuottamaan yli 40 t/ha vihermassaa. Brjanskin alueella (Leninin tien kolhoosi) sen tuotto oli 45 t/ha 570 hehtaarin alueella, Novozybkovskajan koeasemalla VIUA - 70 t/ha.
xxx/ellauri305.html on line 153: Niin, mixikähän jenkit ovat järjestään niin perseitä? Eivätkö ne voi sille mitään? Eivät voi, sillä niiden koko maailmankuva on rakentunut ryöstökapitalismin, omistuxen, bisnexen, rahan, konnailun, paskaviihteen, uskontohymistelyn, klikkiuutisten, miesshovinismin ja litigoinnin varaan. Niiden pää on sitä täynnä kuin sonnin perse sontaa. Lenin taisi olla oikeassa että siitä ei pääse irti kuin väkipakolla, irrottamalla viallisen pään. Ongelma on vain ettei tilalle kasva yhtään parempaa, vaan kasvaa lisää samanlaisia, kuin lupiineja saastuneesta maaperästä.
xxx/ellauri319.html on line 241: Sanoi vammainen ukkeli Pirkolle Leningradin matkan laivalla. Ei se paljon muuta osannutkaan sanoa. Epäilevä aviomies kuvasi riistakameralla omaa vaimoaan – nähdessään kuvamateriaalin, sanoi hän: ”Uskomatonta!” -by: Anni.
xxx/ellauri319.html on line 270: Vakavasti sairaana hän meni kesällä 1847 Salzbruniin (Saksa) hoitoon, missä hän kirjoitti kuuluisan "Kirjeen Hoholille " . Volodymyr Lenin (aatelinen), joka kutsui Belinskiä "vapautusliikkeemme toisinajattelijoiden täydellisen aatelisten syrjäyttämisen edeltäjäksi", kirjoitti:
xxx/ellauri329.html on line 422: Isä on ollut poissa jo pitkään, mutta rakastan häntä yhä En hyväksy sitä, kun hänenkaltaisiaan sanotaan sokeiksi hölmöiksi, jotka uskoivat Staliniin. Ja pelkäsivät Stalinia. Uskoivat Leninin ihanteisiin. Ja olivat yksimielisiä. Usko- kaa pois, että he olivat rehellisiä kunnon ihmisiä, eivätkä he uskoneet Staliniin tai Leniniin vaan kommunismin ideaan. Ihmiskasvoiseen sosialismiin niin kuin sitä myö- hemmin nimitettiin. Yhteiseen onneen. Jokaisen ihmisen yhtäläiseen onneen. Haaveilijoita ja idealisteja he kylla oli- vat, mutta eivät sokeita. Sitä väitettä en hyväksy. En mistään hinnasta!
xxx/ellauri329.html on line 446: Toisen maailmansodan syttyessä Vorošilov joutui vastuuseen Neuvostoliiton epäonnistumisista Suomessa talvisodan aikana ja hänen tilalleen puolustuskomissaarixi tuli Semjon Timošenko. Saksan hyökkäyksen jälkeen kesäkuussa 1941 hänet kutsuttiin takaisin ja nimitettiin valtion puolustuskomiteaan. Voroshilov ei pystynyt pysäyttämään saksalaisten Leningradin piiritystä, ja hänet vapautettiin jälleen komennosta syyskuussa 1941.
xxx/ellauri329.html on line 530: "Gorbatšov oli Yhdysvaltain salainen agentti... Vapaamuurari... Hän kavalsi kommunismin. Kommunistit roskiin, komsomolilaiset kaatopaikalle! Minä vihaan Gorbatšovia, sillä hän riisti minulta kotimaan. Säilytän neuvostopassia kaikkein suurimpana aarteenani. Niin, me jonotimme sinistyneitä kananpoikia ja mätiä perunoita, mutta se oli kotimaata. Minä rakastin sitä. Te kuulemma asutte "Ylä-Voltassa jolla on ohjuksia", mutta minä asuin suuressa maassa. Venäjä on aina ollut lännelle vihollinen, sitä pelätään. Se iskee luun kurkkuun. Kukaan ei tarvitse voimakasta Venäjää, oli siellä kommunisteja tai ei. Meitä pidetään varastona, josta saadaan öljyä, kaasua, puuta ja värimetalleja. Vaihdamme öljyä pikkupöksyi- hin. Ennen meilla oli sivilisaatio ilman rättejä ja roinaa. Neuvostosivilisaatio! Jollekulle oli tarpeen, että se lakkaisi olemasta. CIA oli asialla. Nyt amerikkalaiset johtavat jo meitä. Gorbatšov sai siitä hyvät rahat... Ennemmin tai myöhemmin hän joutuu siitä tuomiolle. Toivon niin. Juudas saa vielä kokea kansan vihan. Minä ampuisin mielihyvin häntä niskaan Butovon ampumaradalla. (Iskee nyrkkiä pöytään.) Alkoi onnen päivät, niinko? Kauppoihin tuli makkaraa ja banaaneja. Piehtaroimme paskassa ja syömme kaikenlaista vierasmaalaista. Kotimaan tilalla on iso supermarket. Jos se on vapautta, minä en sellaista vapautta kaipaa. Pthyi! Kansa on painettu lattianrakoon, me olemme orjia. Orjia! Kommunistiaikana valtiota hallitsi keittäjä, kuten Lenin sanoi, kuten SSS-hallituxen aikana Suomea, työläiset, karjakot, kutojat, mutta nyt parlamentissa istuvat roistot. Dollarimiljonäärit. Vankilassa niiden pitäisi istua eikä parlamen- tissa. Huijasivat meitä sillä perestroikalla.
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri337.html on line 51: Group Portrait with Lady (German: Gruppenbild mit Dame) is a novel by Nobel Prize winning author Heinrich Böll, published in 1971. The novel revolves around a woman named Leni, and her friends, foes, lovers, employers and others and in the end tells the stories of all these people in a small city in western Germany in the 1930s and 1940s. As is usual in Böll's novels, the main focus is the Nazi era, from the perspective of ordinary people. (Wikipedia en)
xxx/ellauri337.html on line 53: Leni Pfeiffer rakastuu venäläiseen sotavankiin ja auttaa tätä hankkimalla tälle saksalaisen sotilaspassin. Mies päätyy kuitenkin amerikkalaisten sotavangiksi ja kuolee onnettomuudessa työleirillä. Leni kieltäytyy sopeutumasta kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan, ja sen vuoksi häntä vihataan. Heidän yhteisen poikansa Leni kasvattaa vastustamaan hyötyajattelua. Lopulta poika istuu vankilassa, koska on yrittänyt väärentää asiakirjaa, joka oikeuttaisi äidin asumisen talossaan, jonka vuokrankorotukseen tämä ei suostunut. (Wikipedia fi)
xxx/ellauri337.html on line 55: Leni lernt den sowjetischen Kriegsgefangenen Boris Lvovitich Koltovskij kennen. Die beiden beginnen, obwohl dies verboten und außerordentlich gefährlich ist, eine Liebesbeziehung, und Leni bekommt kurz vor Ende des Krieges ein Kind von Boris. Boris gerät durch unglückliche Umstände, für einen deutschen Kriegsgefangenen gehalten, in ein alliiertes Kriegsgefangenenlager und stirbt in einem "französischen" Bergwerk in Lothringen. Lenis Liebe zu dem russischen Kriegsgefangenen Boris, die ihr die Verunglimpfung „blonde Sowjet-Hure“ eingetragen hat. Leni zeigt sich unberührt von gesellschaftlichen Tendenzen, bestimmte Personengruppen auszugrenzen und „abfällig“ zu behandeln. „Abfall“ und „Abfälligkeit“ sind nach Aussage des Autors Schlüsselwörter des Romans. (Wikipedia de)
xxx/ellauri337.html on line 63: Kirjan tyyli dokumentaarista tarkkaa kerrontaa, jossa näkökulmat vaihtelevat. Valtaosa kirjasta eli Lenin nuoruuden kuvaus on hyvinkin onnistunutta. Kirjassa ei minusta ole kysymys Lenistä, eikä Levistä, vaan Saksan sotaan valmistautumisesta, ja siviilielämästä sodan aikana ja Saksan valloituksen ajasta ja miten ihmiset menettelilivät sodan jälkeen. Vuoden 1970 kuvaus sen sijaan on minusta hyvinkin kummallista ja haparoivaa. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin hyvä.
xxx/ellauri337.html on line 65: Jos et halua tietää juonesta ja henkilöistä lopeta luku-urakka tähän (juonta on käsitelty myös Wikipediassa täällä, itse en ymmärrtänyt kuvauksesta juuri mitään. "Leni ei sopeudu kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan", ei niin, vaan Leni on irrallaan ja omituinen jo syntymästään saakka. Romaanin "rakennetta on verrattu muun muassa Nürnbergin oikeudenkäyntiin ja Ristin Teresan autuaaksijulistamiseen, sillä Leni yhdistettiin useissa kohdissa Jumalan äitiin Mariaan". Tämäkään ei minusta pidä lainkaan paikkaansa. Ihme-asia liittyi lesbonunnaan nimeltä Rahel, ja se selitettiin vanhoilla geysireillä alueella, Rahelin haudalla kukki ruusupensas. Kirjan alkuosassa selitetään, että "Hän on tuttavallisessa suhteessa neitsyt Mariaan, näkee hänet television kuvaruudussa miltei päivittäin, joka kerta yllättyneenä, että neitsyt Maria on vaaleaverikkö ...". s. 17. Koska Leni itse on vaaleaverikkö, luulen, että hän näkee omat kasvonsa tv-ruudussa. Tv kannattaa sijoittaa varjoseinälle, ettei ruutu heijasta kazojien lättyjä.
xxx/ellauri337.html on line 67: Nainen ryhmäkuvassa -romaani on parhaimmillaan kertoessaan tavallisten ihmisten tunnoista tappion häämöttäessä ja mitä tapahtui kun liittoutuneet tulivat Saksaan. Sen sijaan en itse jaa Lenin (Böllin?) näkemystä siitä, että demokraattisessa markkinatalousyhteiskunnassa voisi ja pitäisi elää täysin ilman sitoumuksia. Niin ei eletty tuolloin edes Länsi-Saksan itäisessä naapurimaassa DDR:ssä. Luultavasti DDR:ssä oli enemmän velvollisuuksia, ja vähemmän vapautta. Maailma ei minusta voi olla vailla hierarkioita ja velvollisuuksia. Ensimmäinen hierarkia on vanhempi-lapsi, jossa vanhemman pitää ottaa vastuu lapsestaan ja olla aikuinen huolehtien ja kasvattaen tätä aikuiseksi ja antaa yhä enemmän tilaa (kz. albumia 336). Tätäkään hierarkiaa Leni ei hyväksy eikä hahmota. Hän oli sika huono kasvattajana.
xxx/ellauri337.html on line 81: Im Jahr 1970 rekonstruiert ein Erzähler das Leben von Leni Pfeiffer: 1944 verliebt sie sich in den russischen Kriegsgefangenen Boris und wird schwanger. Boris stirbt ein Jahr später. Zeitlebens hat die durch und durch redliche Leni mit Anfeindungen zu kämpfen. 1970 gerät sie in Schwierigkeiten: Immobilienhaie wollen sie und ihre Untermieter aus ihrer Wohnung werfen. Freunde und Immigranten helfen der 48-Jährigen – die übrigens erneut schwanger ist, diesmal vom türkischen Müllmann Mehmet. Abfallmenschen hin und wieder.
xxx/ellauri337.html on line 95: The story follows the life of a regular German women Leni Gruyten during 1930s and 1940s. Through her interactions with friends, family and other people she knows, the regular folks' perception of the Nazi era is shown.
xxx/ellauri337.html on line 98: Unternehmertochter Leni Gruyten versucht zeitlebens, ihren Idealen und Gefühlen treu zu bleiben selbst wenn dies bittere Konsequenzen nach sich zieht: So steht sie während des Zweiten Weltkriegs zu ihrer jüdischen Lehrerin und beginnt eine Liebesbeziehung mit einem russischen Kriegsgefangenen, von dem sie auch ein Kind bekommt. Und obwohl sie all diese geliebten Menschen verliert, gibt Leni nicht auf. Nach dem Krieg führt sie ein bescheidenes, aber glückliches Leben und verliebt sich im "Wohlstandsdeutschland" der Sechzigerjahre einmal mehr in einen gesellschaftlichen Außenseiter: den Türken Mehmet ...
xxx/ellauri337.html on line 109: Zitat: „Leni wußte immer erst, was sie tat, wenn sie es tat. Sie mußte alles materialisieren.“
xxx/ellauri337.html on line 113: Die Rekonstruktion eines Lebens: Leni Pfeiffer, geborene Gruyten, ist 48 Jahre alt, hat 32 Arbeitsjahre auf dem Buckel, lebt aber von einer Kriegerwitwenrente aus einer Ehe, die nur drei Tage dauerte. Sie ist modisch auf dem Stand der Kriegsjahre stehen geblieben, lebt reuelos und keinesfalls verbittert, versteht aber die Welt nicht mehr. Sie hat finanzielle Schwierigkeiten, ihr Sohn Lev Gruyten sitzt im Gefängnis, und ihr Ruf ist ruiniert – sie weiß aber nicht, warum. Ihre Umwelt schimpft sie eine Kommunistenhure und ein Russenliebchen, dabei ist Leni kein Flittchen. Vielleicht kommt sie auf zwei Dutzend Mal Beischlaf in ihrem ganzen Leben. Der Verfasser beginnt, die Menschen in Lenis Umfeld zu befragen, um ihre Lebensgeschichte zu rekonstruieren.
xxx/ellauri337.html on line 117: Als Kind kommt Leni mit den Lehrmethoden in der Konfessionsschule nicht zurecht. Ihr Aussehen rettet sie jedoch durch die Schulzeit: Als „deutschestes Mädel“ der Schule kann man sie schlecht auf die Hilfsschule verweisen. Verwiesen wird hingegen Margret Schlömer. Trotz der kurzen gemeinsamen Schulzeit hat Leni in ihr eine Freundin fürs Leben. Leni ist so sinnlich, dass sie alles als erotische Erfahrung erlebt. Mit 16 Jahren hat sie ihren ersten Orgasmus allein im Heidekraut, weshalb ihr auch die jungfräuliche Geburt durchaus logisch vorkommt. Bei den Nonnen hat es ein solches Mädchen naturgemäß schwer. Dennoch gerät Leni im Mädchenpensionat in die richtigen Hände, nämlich in die von Schwester Rahel, genannt Haruspica (Vogelleserin). Die hochgebildete Ordensfrau ist jüdischer Herkunft. Seit ihr 1936 die Lehrerlaubnis entzogen wurde, erfüllt sie pädagogische und ärztliche Funktionen und inspiziert unter anderem täglich die Beschneidung der Mädchen. Vor den Nazis versteckt der Orden sie in einem Dachstübchen. Schwester Rahel stirbt 1942, ausgehungert und verwahrlost. Der Verfasser will mehr erfahren, doch die anderen Klosterfrauen geben nichts preis.
xxx/ellauri337.html on line 119: „Der Verf. hat keineswegs Einblick in Lenis gesamtes Leibes-, Seelen- und Liebesleben, doch ist alles, aber auch alles getan worden, um über Leni das zu bekommen, was man sachliche Information nennt (…), und was hier berichtet wird, kann mit an Sicherheit grenzender Wahrscheinlichkeit als zutreffend bezeichnet werden.“ (S. 9)
xxx/ellauri337.html on line 121: Lenis Vater Hubert Gruyten ist Bauunternehmer. Bis 1933 operiert er hart an der Grenze zum Konkurs, dann geht es steil bergauf: Er verdient viel Geld am Bau des Westwalls. Dabei sind sich alle einig, dass er fachlich unbegabt ist. Er ist jedoch ein guter Organisator, furchtlos, vielleicht größenwahnsinnig. Er traut seiner Tochter trotz der schulischen Probleme viel zu. Wen er allerdings mit Bildung geradezu vollstopft, das ist sein Erstgeborener Heinrich Gruyten. Diesem will er den Krieg ersparen, doch der Junge, der mit seinem Vater ständig Streit hat, zieht diesem zum Trotz ins Feld und schickt Briefe mit Zitaten aus militärischen Texten nach Hause. 1940 stirbt der hochgebildete Heinrich einen sinnlosen Tod: Er und sein Vetter Erhard Schweigert werden wegen Fahnenflucht und Waffendiebstahls erschossen. Damit wird Leni zur „platonischen Witwe“: Sie wäre reif für Erhard und die Liebe gewesen und fieberte ihrem ersten Mal entgegen, draußen in freier Natur im Heidekraut. Der hochsensible Erhard hatte sie angebetet und ihr kühne Gedichte geschrieben, doch ansonsten waren beide so schüchtern, dass sie über ein paar Tänze nicht hinausgekommen waren, bevor der Tod Erhard holte. Leni fällt in tiefe Trauer.
xxx/ellauri337.html on line 127: Im Juni 1941 lernt Leni auf einer Betriebsfeier Alois Pfeiffer kennen, der sich dort eingeschlichen hat. Er ist viril, aber nicht besonders intelligent und wird von seiner Familie gnadenlos überschätzt. Während andere ihm Berechnung unterstellen, glaubt der Verfasser, dass Alois sich wirklich in Leni verliebt hat und dass Leni einfach schwach geworden ist. Nach einer einzigen Nacht stellt Alois sie seiner Familie vor, dann wird der gesamte Pfeiffer-Clan bei den Gruytens vorstellig. Leni wirkt abwesend, plädiert aber selbst fürs Heiraten. Sie will kein Hochzeitskleid und es gibt auch keine Hochzeitsnacht, da Alois sogleich einrücken muss. Vorher gibt es jedoch einen erzwungenen Vollzug der Ehe im Bügelzimmer bei Gruytens, und so ist Alois für Leni „gestorben, bevor er tot war“. Der Tod auf dem Schlachtfeld lässt nicht lange auf sich warten. Leni, quasi zum zweiten Mal verwitwet, trägt keine Trauer und nimmt Alois’ Bild bald wieder von der Wand. Was bleibt, sind Nachname und Witwenrente.
xxx/ellauri337.html on line 129: „Leni (…) hatte an diesem Sommerabend des Jahres 1938, als sie dahingestreckt und ,geöffnet‘ auf dem warmen Heidekraut lag, ganz und gar den Eindruck, ,genommen‘ zu werden und auch ,gegeben‘ zu haben, und – so erläuterte sie später Margret – sie wäre nicht im geringsten erstaunt gewesen, wenn sie schwanger geworden wäre.“ (S. 33 f.)
xxx/ellauri337.html on line 131: Lotte Hoyser ist die Ehefrau eines Zeichners, der für Hubert Gruyten arbeitet. Als ihr Mann fällt, zieht sie mit ihrer ganzen Schwiegerfamilie zu den Gruytens, wo sie zu Lenis Vertrauter wird. Vater Gruyten bereichert sich mithilfe einer fiktiven Firma, was auffliegt, weil die Namen der Arbeiter einen Buchhalter mit Faible für russische Literatur auf den Plan rufen: Raskolnikov, Puschkin, Gogol und Tolstoi auf den Baustellen von Schlemm und Sohn? Gruyten schützt seine Mitwisser und bekommt lebenslang Zuchthaus, sein Vermögen wird konfisziert, seine Frau stirbt. Von 1943 bis 1945 leistet er Zwangsarbeit, danach lebt er mit Lotte zusammen.
xxx/ellauri337.html on line 133:
Lenis Liebe zum Russen Boris
xxx/ellauri337.html on line 135: Leni wird dienstverpflichtet und kommt in die Kranzbinderei von Walter Pelzer. Dieser halb kriminelle Wendehals hat von KPD bis SA, von Schwarzhandel bis Zuhälterei schon alles gemacht. Sein kriegswichtiger Betrieb bietet den unterschiedlichsten Menschen Unterschlupf: Nazis arbeiten mit untergetauchten Juden und Kommunisten zusammen. Unter anderem trifft Leni hier Liane Hölthohne, die sie nach Kriegsende bei sich aufnehmen und ihr 24 Jahre lang, bis 1970, Arbeit in ihrem eigenen Blumengeschäft geben wird. Leni ist eine begabte Floristin, mit ihrer Sinnlichkeit und ihrem ästhetischen Empfinden erweist sie sich als „Naturgenie der Garnierung “. Wegen ihrer Vorliebe für geometrische Muster kann ihr allerdings auch mal ein Davidstern aus Margeriten unterlaufen. Was es mit Nazis und Juden auf sich hat, kapiert sie erst Ende 1944.
xxx/ellauri337.html on line 137: „Nun: Leni ist schuld. Sie hat es so gewollt, daß hier kein deutscher Held der Held ist. (…) Im übrigen war dieser Boris ein ganz ordentlicher Mensch, sogar mit angemessener Bildung, sogar Schulbildung.“ (S. 202)
xxx/ellauri337.html on line 139: Boris Lvović Koltowski, ein russischer Kriegsgefangener, kommt in die Kranzbinderei von Pelzer. Ein anonymer hochgestellter Herr, ein deutscher Großkapitalist mit besten Verbindungen in die Politik, sorgt dafür, dass Boris, Sohn eines russischen Nachrichtendienstlers, in immer humanere Lager und schließlich zu Pelzer kommt. Boris ist Straßenbauingenieur, spricht fließend Deutsch und kennt Trakl und Hölderlin. Er steht „außerhalb der Logik der Geschichte“: Obwohl er Kriegsgefangener ist, verrichtet er leichte Arbeit, isst Brot und Butter, trägt abgelegte Kapitalistenkleidung, verfügt über Information über seinen eigenen Aufenthaltsort und den Kriegsverlauf – und hat eine Geliebte: Leni.
xxx/ellauri337.html on line 141: „Leni wußte immer erst, was sie tat, wenn sie es tat. Sie mußte alles materialisieren.“ (S. 231)
xxx/ellauri337.html on line 142: Die Liebesaffäre zwischen Boris und Leni beginnt Ende Dezember 1943 mit einer Tasse Kaffee. Sie bietet ihm, dem Sowjet, dem Untermenschen, vor aller Augen und mit großer Selbstverständlichkeit eine Tasse Kaffee an. Der Betriebsnazi schlägt mit seiner abgestellten Beinprothese Boris die Tasse aus der Hand. Inmitten des plötzlichen Schweigens – von den Zeugen „Lenis Entscheidungsschlacht“ genannt – nimmt Leni die heil gebliebene Tasse, wäscht sie seelenruhig, trocknet sie, füllt sie erneut und reicht sie Boris. Leni teilt von nun an ihren Kaffee täglich mit Boris. Eines Tages legt sie dabei ihre Hand auf die seine, eine erotisch und politisch kühne Tat. Es durchfährt beide wie ein elektrischer Schlag – mehr noch, sie erleben einen Orgasmus!
xxx/ellauri337.html on line 146: Wochenlang halten Boris und Leni ihre Zuneigung geheim. Im Februar 1944 gestehen sie einander ihre Liebe, am 18. März kommt es während eines Bombenangriffs zwischen 14:02 Uhr und 15:18 Uhr zum ersten Geschlechtsverkehr. Man merkt Leni im Alltag an, dass sie liebt und geliebt wird. Sie erfindet einen neuen Typ Kranz, der nur aus Heidekraut besteht, das in rauen Mengen aus dem linksrheinischen Gebiet herbeizuschaffen ist. In einer Privatkapelle auf dem Friedhof bereitet sich Leni ihr Brautbett aus Heidekraut, und der 28. Mai 1944 wird ihr Glückstag: zwei Fliegerangriffe, während derer sich Boris und Leni unbeobachtet zurückziehen können. Lenis „glorreiche Zeit“ beginnt im Oktober 1944, als die Alliierten massive Angriffe auf die Region fliegen. Der Verfasser rechnet nach und kommt auf fast 24 volle Stunden, die Leni und Boris zwischen August und Dezember 1944 zusammen sind.
xxx/ellauri337.html on line 149: Leni ist sich und anderen gegenüber grenzenlos großzügig. Im September 1944 belaufen sich ihre Außenstände auf 20 000 Mark. Im November 1944 weiß sie, dass sie schwanger ist. Das ist die Stunde des alten Hoyser, Lottes Schwiegervater, an den Leni ihr Haus erst verpfänden, dann abtreten muss – er übervorteilt sie gnadenlos, und gleich am 1. Januar 1945 treibt er Mieten ein. Auch bei seiner Schwiegertochter Lotte, der erst jetzt bewusst wird, dass Leni immer alle hat gratis wohnen lassen.
xxx/ellauri337.html on line 153: Auf dem Friedhof bildet sich eine Zweck- und Sympathiegemeinschaft, boshaft das „Sowjetparadies in den Grüften“ genannt. Vom 20. Februar bis zum 7. März 1945 leben Leni, Boris, Margret, Pelzer und Lotte mitsamt ihren zwei Söhnen zusammen in einem Gruftsystem, das Pelzer mit Strom, Heizöfchen und Vorratskammer ausgestattet hat – eine veritable Vierzimmerwohnung. In der Gärtnerei bringt Leni einen Sohn zur Welt und nennt ihn Lev. Margret organisiert für Boris das Soldbuch eines gefallenen Soldaten – ein fataler Fehler: Unmittelbar nach Kriegsende, im Liebes- und Friedenstaumel, wird Boris mit seinen falschen Papieren als deutscher Soldat verhaftet und von den Amerikanern an die Franzosen überstellt. Bald kommt er bei einem Bergwerksunglück in Lothringen ums Leben. In Todesverachtung radelt Leni wochenlang durchs deutsch-französische Grenzgebiet, bis sie das Grab findet. Was alles noch tragischer macht: Pelzer, Margret, Hölthohne und auch der hochgestellte Herr bezeugen dem Verfasser, dass Borisʼ Tod vermeidbar gewesen wäre, da sie ihm andere und bessere Papiere hätten besorgen können. Der Herr ist in der Tat so hochgestellt, dass er in den Nürnberger Prozessen verurteilt wird – allerdings reist er 1955 schon wieder mit Kanzler Adenauers Delegation nach Moskau.
xxx/ellauri337.html on line 161: Auf den Spuren von Schwester Rahel und einem Rosenwunder (ein unverwüstlicher Rosenstrauch blüht dauerhaft auf ihrem Grab) reist der Verfasser bis nach Rom in die Ordenszentrale. Dort begegnet er Schwester Klementina, die hochgebildet und außerdem höchst attraktiv ist. Sowohl was Lenis möglicherweise erotische Beziehung zu Schwester Rahel als auch was das Rosenwunder anbelangt, hält sich die Nonne bedeckt. Man raucht Virginia-Zigaretten zusammen, und zum Abschied küsst der Verfasser die Nonne ganz unkeusch, worauf diese ihn zur Wiederkehr einlädt. In Deutschland hat sich das Rosenwunder derweil zum Rosenthermalwunder gemausert: Rund um den Rosenstock im Klostergarten sollen heiße Quellen sprudeln, die Presse ist elektrisiert, doch der Orden wiegelt weiter ab.
xxx/ellauri337.html on line 163:
Leni und ihren Untermietern droht die Pfändung
xxx/ellauri337.html on line 165: Die Hoysers haben Lev wegen Scheckbetrugs ins Gefängnis gebracht. Sie sehen das als Liebesakt: Er müsse zur Vernunft gebracht und sein Stolz müsse – zu seinem eigenen Wohl – gebrochen werden. Der Verfasser sucht die Hoysers auf, die inzwischen das mächtigste Immobilienunternehmen der Stadt besitzen. Der alte Hoyser knöpft sich mit seinem Stock in Enterhakenmanier den Verfasser vor, was dessen uraltes Tweedsakko nicht verkraftet. Es entspinnt sich eine hitzige Debatte um die Unersetzbarkeit der Lieblingsjacke, um materielle und immaterielle Werte. Lottes Söhne Kurt und Werner Hoyser, früher als kriminell und schwer erziehbar verrufen, haben Jura und Volkswirtschaft studiert, sind gesellschaftstauglich geworden und würdige Erben ihres Großvaters. Für Leni wollen die Hoysers nur das Beste. Dennoch wollen sie sie und ihre zahlreichen Untermieter – darunter eine portugiesische Familie und türkische Müllmänner – aus ihrer Wohnung werfen. Das sei aber, so die Hoysers, eine „liebevolle Dirigierung“ – das sagen sie auch aus der Überzeugung heraus, dass in Altbauwohnungen gerne mal subversive Zellen gediehen und es außerdem nicht angehen könne, dass Fremdarbeiter so billig wohnen. Deren gute Entlohnung kalkuliere doch ein, dass ein erheblicher Teil als Miete im Land verbleibe. Solchen „Paradiesismus“ wollen Hoysers verhindern.
xxx/ellauri337.html on line 167: „Nicht er, sie sei ein Unmensch, denn ein gesundes Profit- und Besitzstreben läge, und das sei von der Theologie nachgewiesen und werde sogar von marxistischen Philosophen immer mehr bejaht, in der Natur des Menschen.“ (Werner Hoyser über Leni, S. 426)
xxx/ellauri337.html on line 169: Lenis Freunde bekommen Wind von deren Situation und organisieren sich: Sie bilden ein Finanzkomitee und ein weiteres „für den gesellschaftlichen Ablauf“. Eine verwegene Idee entsteht und wird in die Tat umgesetzt: Die Müllmänner provozieren durch einen Unfall ein stundenlanges Verkehrschaos, sodass Leni und ihre Mieter nicht geräumt werden können.
xxx/ellauri337.html on line 171:
Begegnung mit Leni
xxx/ellauri337.html on line 173: Klementina wird von ihrem Orden nach Würzburg strafversetzt, wo der Verfasser sie besucht. Mit durchschlagendem Erfolg: Sie legt ihre Haube ab und geht mit ihm. Endlich begegnet der Verfasser Leni einmal persönlich. Er ist mehr als angetan von ihr, die schüchtern wirkt und wortkarg bleibt. Sie ist von ihrem türkischen Mieter Mehmet schwanger und will mit ihm eine Lebensgemeinschaft eingehen. Zum Abschied äußert sie einen kryptischen Satz, auf den sich nicht einmal die Literaturwissenschaftlerin Klementina einen Reim machen kann: Man müsse „mit irdischem Wagen, unirdischen Pferden weiterzukommen versuchen“. Das Rosenwunder ist beendet: Der Klostergärtner spritzt solche Mengen Gift, dass dagegen die sterblichen Überreste von Schwester Rahel nichts auszurichten vermögen.
xxx/ellauri337.html on line 177: Der Roman beginnt mit einer ungewöhnlichen Widmung: „Für Leni, Lev und Boris“ – also für die Hauptfiguren der Geschichte. Es handelt sich beim Gruppenbild mit Dame um die Rekonstruktion eines Lebens anhand von Zeugenaussagen, Erinnerungen und Dokumenten. Böll vermischt Fakten mit erfundenen „Originaldokumenten“, er entwirft eine fiktive Handlung unter Bezugnahme auf historische Ereignisse, zum Beispiel den Bombenkrieg, die Nürnberger Prozesse, Adenauers Reise nach Moskau 1955. Die Romanstruktur ist nicht strikt chronologisch, sondern sprunghaft, episodisch, wie die Zeugenaussagen voller Wiederholungen und Ungenauigkeiten und daher oftmals verwirrend. Als Erzähler tritt ein namenloser Verfasser auf, der sich oft mit Beschreibungen von Interieurs und Interviewsituationen aufhält und ein Faible für Abkürzungen und Initialen hat, was dem Leser viel Aufmerksamkeit abverlangt. Der Roman hat Längen da, wo all die Erinnerungen und subjektiven Bewertungen der Beteiligten vorbeiziehen, nimmt aber im letzten Fünftel, als die Handlung auf ihr Happening-artiges Ende zuläuft, deutlich Tempo auf. Böll nutzt das Potenzial der deutschen Sprache für Schachtelwörter zu kreativen sozialkritischen Neuprägungen. Vielerorts ist er sarkastisch, ätzend, bissig. Er schreibt häufig in indirekter Rede und hat sich von der schlichte Prosa seiner Trümmerliteratur und Kurzgeschichten weit fortentwickelt.
xxx/ellauri337.html on line 185: Leni, Boris und Lev sind eine Inkarnation der heiligen Familie in der deutschen Provinz. Sie sind obdachlos, von der Gesellschaft an den Rand gedrängt, angefeindet. Nicht im Stall, sondern in einem Gärtnerschuppen kommt Lev zur Welt. Durch Lenis Klosterschule und die Recherchen des Verfassers im kirchlichen Milieu kommen zahlreiche religiöse Motive in den Text, etwa die Jungfrauengeburt oder das Rosenwunder.
xxx/ellauri337.html on line 187: Böll gewichtet seine Figuren nach ihrer humanistischen und kulturellen Bildung und danach, ob sie menschlich und moralisch ihrem Bildungsstand Genüge tun. Lenis Potenzial wird durch das Bildungswesen verkannt, blockiert und beinahe zerstört. Die Geschichte bewegt sich in einem geistigen Koordinatensystem, das von großen Schriftstellern definiert wird, insbesondere Kafka, Trakl, Brecht und Hölderlin. Der Verfasser kommentiert die Lesegewohnheiten quasi aller Befragten.
xxx/ellauri354.html on line 632: Nämä ovat vain kolme esimerkkiä… Voisin antaa kymmeniä lisää, mukaan lukien omat henkilökohtaiset kokemukseni. Mielestäni on ehdottomasti syytä harkita tällaisten tapahtumien "todennäköisyyttä" tavalla, jolla ne tapahtuivat. Kun tunnet hyvin vahvan tunteen siitä, minkä uskot olevan Jumalan läsnäolo sisäisesti ja koet myös sellaisia rukousvastauksia ulkoisesti, tulet vakuuttuneeksi Jumalan kiinteistövälityxestä. Joka ei työtä tee, ei sen pidä syömänkään. (P. Paavali / V.I. Lenin)
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
xxx/ellauri363.html on line 786: Jenkki Immanuel Wallerstein uskoi, että kapitalismi oli korvautumassa toisella maailmanjärjestelmällä. Haha. Marxilaisen taloustieteilijän Ernest Mandelin mukaan myöhäisen vaiheen kapitalismia hallitsevat rahoituspääoman juonittelut ( – tai ehkä paremmin, sujuvuus! huutaa Wallerstein taustalta) ja myös yhä useampien ihmiselämän alojen lisääntyvä kauppatavaramaisuus ja teollistuminen. Vladimir Lenin julisti kuuluisasti, että kapitalismille ei ole olemassa "täysin toivottomia tilanteita".
xxx/ellauri380.html on line 218:
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri380.html on line 423: Stolypin oli monarkisti ja toivoi vahvistavansa valtaistuinta modernisoimalla Venäjän maaseututaloutta. Hänen tavoitteensa olivat nykyaikaisuus ja tehokkuus demokratian sijaan. Hän väitti, että maakysymys voidaan ratkaista ja vallankumous estää vasta, kun talonpoikaiskunta lakkautetaan ja vakaalla suurmaanomistajaluokalla, kulakeilla, olisi osuutta status quohon. Joopa joo. Lenin kirjoitti Pariisin sanomalehdessä "Social-Democrat" 31. lokakuuta 1911 "Stolypin and the Revolution" vaatien "uber-lynkkaajan kuolettamista". Vuoden 2008 "Venäjän nimi" -tv-äänestyksessä "suurin venäläinen" valittiin Stolypin toiseksi Aleksanteri Nevskin jälkeen ja Jossif Stalin kolmannexi.
xxx/ellauri394.html on line 77:
393