ellauri004.html on line 1340: Mustat kädet yhteen hakkaa, musiikki ei koskaan lakkaa. Näin siis Olof Lagercrantz Leinon Paratiisin kannessa. Kuka vitun Uulof? Kuka välittää. (PST: Wikipedian mukaan Olkkarin, kaimansa ikäinen ruotsalainen toimittaja, aatelispoika, kyldyyrijäbä, talvisodan Suomi-fani, kait koska naimisisissa proffa Ruinin tytön kaa. Sopi hyvin laakeroimaan sodan jälkeen Danten suomennoksen takakantta.)
ellauri035.html on line 85: Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin – hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lastenrunouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.
ellauri045.html on line 341: Mäkelä on koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hän toimi opettajana Käpylän iltaoppikoulussa. Mäkelän vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen. Hän on vanhempiensa nuorin lapsi. Ilmeisesti äidin hemmokki. Mäkelän ja hänen isänsä välit olivat hyvin vaikeat, mistä hän kantelee kirjassaan Isä (2004). Kantelupukki. Kielikello. Tjatare. Poliisin vasikka.
ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
ellauri053.html on line 61: 26. syyskuuta – Kuvanveistäjä Lauri Leppäsen muotoilema Eino Leinon patsas paljastettiin Esplanadin puistossa Helsingissä.
ellauri053.html on line 276: Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.
ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 218: Runoilija Jöns Carlson on esittänyt vielä yhden tulkinnan Aaro Hellaakosken Hauen laulusta Mezästys ja kalastus-lehdessä. Hauen laulu, joka päättää Hellaakosken tärkeimmän runokokoelman Jääpeili (1928), kertoo hauesta, joka nousee puuhun laulamaan. Aaro peri Eino Leinon reissussa rähjääntyneen manttelin. Aaro oli kyllä kaikin puolin kunnollisempi mies. Ei ne olleet Kangasniemen miehiä, vaan pohjoisempia, Oton luona käymässä. Mökkiläisiä, paholaisen reestä pudonneita, ei aitoja. Hiski kyllä oli kangasniemisiä, sen pysti oli kylän rannassa.
ellauri101.html on line 243: Tätä aktanttimallia soveltaa joku ämmyrkäinen Pentti Leinon juhlakirjassa tai lähtiäisniteessä Jjari!n sisäiseen sankariin. Kirjoittajaa selvästi vituttaa että Jjarri! on netonnut tällä paskalla huisisti enemmän kuin kirjoittaja (varmaan akateemiseen prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen) koskaan voi odottaa saavansa rojalteja Pentti Leinon juhlakirjaan kovalla vaivalla väsäämästään yritelmästä.
ellauri110.html on line 234: Marokko näyttää Skagenilta. Tanskalaisella poeetalla oli alla kolmas kone jo, eli vaimo siis. Bussimatkalla Hannu juo konjakkia salaa, käsi vapisee. Juoppo mikä juoppo. Viinan orja Leinon tavoin. Mutta izeäni minä tässä tuhoan, ize vastaan izestäni, elämäntoverista viis.
ellauri110.html on line 522: Olen jo osannut antaa äitykälle anteeksi että se oli mitä oli. Joku mätäpää luki ennen radiosta uuden vuoden vaihtuessa ääneen joka vuosi Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Sitä inhosivat meidän perheessä lapset sekä vanhemmat. Se on varsinainen egoistin aamuhartaus. Sitäpaizi pitempi kuin Elvixen muna.
ellauri110.html on line 931: Hande pupeltaa jotain myös Dovlatovista. Dovlatovia ei ole vielä mainittu paasauxissa, vaikka muistan kyllä lukeneeni jotain sen sepustuxia niiden suomennosten ilmestyttyä. Se lähti lippahivoon Neuvostolasta unelmien maahan (ei kuitenkaan Panamaan), muttei viihtynyt. Eikä ihmekään. Vähän näyttää harmittavan Handea että Pushkinin haudalla käy enempi porukkaa kuin Leinon kuopalla Hietaniemessä. Ei lupaa hyvää Mäkelän mausoleumille.
ellauri240.html on line 355: Olisi ollut edes Eino Leinon runokirja...voin sanoa, että 99% näistä menee roskiin. Ei edes kierrätykseen, vaan roskiin. Ihan siis kaatopaikalle.
ellauri241.html on line 924: Runsas sata vuotta sitten siitä julkaistiin osia Jaakko Tuomikosken suomentamana. Timo Leinonen aloitti noin kolme vuotta sitten neliosaisen runoelman suomennoksen. Ensimmäinen runonäytelmä teoksesta esitettiin kesällä 2021 ja kaksi seuraavaa kuluvana vuonna. Kaikkiaan erimuotoisia esityksiä on ollut kymmenkunta. Kaikki kolme näytelmää ovat Maaret Perälän sovittamia ja ohjaamia. Runonäytelmäprojekti on nyt valmis.
ellauri241.html on line 932: Keatsin Endymion-teoksen suomentaja Timo Leinonen selostaa seikkaperäisesti runoelman juonen kulun.
ellauri285.html on line 425: Patti luovutti ja lopetti kirjallisuuden opinnot approbaturiin kun koki Eino Leinon Tumman liian omaxi. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Isättömyyttään syytteli kun ei jaxanut yrittää. Linkolakin jäi isättömäxi 9-vuotiaana. Ei ollut enää isärehtori kieltämässä heittämästä ohikulkijoita lumipallolla.
ellauri297.html on line 518: Pekkalan, kuten myös sisäministeri Yrjö Leinon, varovaisuus ja verkkaisuus päätöksenteossa estivät kommunisteja suistamasta Suomea kansandemokratiaksi.
ellauri309.html on line 1057: Für Frauen ist beinahe alles etwas Symbolisches. Allamme on kuuma hiekka, kyrpä seisoo kuni miekka (Eino Leinon julkaisematon runo, Lähde: Yrjö). Kyrpä koskee kuumaa floiskaa. Tääkin tarina on se sama vanha: vanha raha vastaan hyvät siittiöt, geeni vaiko meemi, kas siinä pulma. Aina sama tematiikka, Jan Blomstedt sanoisi. Sekin on jo vanha mies. Kynäilijäsiskolla on sigmasuoli solmussa. Ei kyllä tää on lopun alkua, tai oikeammin lopun loppua. Nooran kirjasta on jälellä enää 20 sivua. Vittu näitä angloja, miten ne jaxaa aina kusettaa ja lasketella luikuria? Se on kauppamiesten tapa.
ellauri330.html on line 510: Vaakun tiimiin kuuluivat Erik Ahlman, Edwin Flinck (Linkomies), Gunnar Ekman, O. K. Kilpi, Ilmari Räsänen, Niilo Lehmuskoski, J. E. Salomaa, Uno Holmberg (Harva). Kirjallisia ystäviä oli vähemmän, eikä heitä toimituksessa nähnyt. Maila Talvio, Huugo Jalkanen (sekö espanjalaisen pukusaippuan jalkapuoli fasisti?) F. E. Sillinpää-setä, Kyösti Wilkuna ja Aaro Hellaakoski kuuluivat lehden avustajiin. Mutta muistan hyvin, kuinka V. A. K. kertoili istujaisistaan Eino Leinon kanssa; luullakseni he pelasivat joskus šakkiakin eivätkä yxinomaan ryypänneet.
ellauri349.html on line 155: Olli Järvinen oli paizi edesmennyt biologi myös E. Saarisen alias Anja Kaurasen prinssikirjassa. Harri Sirolan kämppä oli Kapteenin ja Merikadun kulmasssa. Anja ja Harri alkoi bylsiä Eino Leinon seuran turpasaunan iltana. En tainnut ehtiä ihan prinssikirjan loppuun saakka viime kerralla. Eskiä en siitä tunnistanut. Olin varmaan koko ajan MIT:ssä suihkussa.
ellauri401.html on line 533: Helluntaimaanantaina 30.5. kello 12 oli Kansallisteatterissa Ruusu-Ristin juhlamatinea.69 Alkusoiton esitti Radio-orkesteri. Sen jälkeen kuultiin Erkki Melartinin Eino Leinon Alla kasvon Kaikkivallan sanoihin laatima melodraama Nuori Väinämöinen. Säveltäjä soitti ja Hilda Pihlajamäki lausui. Annikki Uimonen lauloi Erkki Mikaelin säestyksellä. Ervast piti esitelmän Suomen tulevaisuus. Esitelmöijä oli niin huonossa tilassa, että miltei hoiperteli kävellessään.
ellauri401.html on line 540: Pääsiäissunnuntai oli juhlapäivä. Kello 12 pidettiin Kansallisteatterissa Vuosijuhla, jonka pääsyliput olivat nytkin huonoimpiakin pylvääntauspaikkoja myöten loppuunmyyty. Arvokkaan ohjelman aloitti torvien soitto, jonka jälkeen Bertha Lindberg lausui Eino Leinon Helkavirsien. styken ”Marjatan reikä”. Sen jälkeen Georg Ots ja Georg Malmstén esittivät katkelman Aida-oopperan kolmannesta näytöksestä. Trio Joulukalenteri esitti Erkki Melartinin uudet sävellykset Barcorolan ja Meditaation. Pekka Ervast piti palopuheen EU:n puolesta. Juhlan lopuksi Hilda Pihlajamäki ja Jussi Snellman esittivät jälkimmäisen runomittaan suomentaman André Dumasin yksinäytöksisen näytelmän Läheinen ikuisuus.
xxx/ellauri057.html on line 293: L.Onerva käsittelee Eino Leinon kanssa muhinointia runokirjassa Iltakellot. Tein siitä seuraavan hullunhauskan pastissin.
xxx/ellauri057.html on line 551: Cheek on kertonut lainanneensa Keinu-kappaleen kertosäkeeseen idean Eino Leinon Jumalien keinu -runosta: ”Hän, joka keinussa jumalten keinuu, välillä taivaan ja helvetin heiluu. Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu”.
xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
xxx/ellauri057.html on line 690: 1920-luvun alussa Eino Leinon voimat alkoivat ehtyä niin ruumiillisesti kuin henkisesti ja hän joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalahoidossa. Osittain tähän oli syynä kauan jatkunut epäsäännöllinen elämä majatalojen ja lepokotien vaihdoksineen sekä ravintolailtoineen.
xxx/ellauri120.html on line 384: Modernistit valitsivat Viljo Kajavan 1956 perustamansa Eino Leinon palkinnon ensimmäiseksi saajaksi ja määrittelivät hänet kuvien käytön esikuvalliseksi mestariksi. Hangon tsasounan Isä Kalevi oli kanssa toinen past master kuvainpalvonnassa.
xxx/ellauri120.html on line 390: Viljo Kajava oli alun perin Eino Leinoa ihaileva romantikko. Hän kääntyi vapaan mitan kannattajaksi, kun nuoruudentoveri Nyrki Tapiovaara mojautti Olavi Paavolaisen runolla päähän ja sitten toiseen päähän kynnettömällä nyrkillä. (No ei vaitiskaan, kz. tunnustusta edellä.) Huomenna on Eino Leinon päivä 6.7., jona Mikko Roth on syntynyt. Mikon päivänä mentiin Riitan hoviväkenä Heinolaan juhlistamaan esikoisen syntymää saxalaisen mamun raflassa. Ostettiin sieltä sen vaimon pensselöimä taulu, se oli aika tuherrus.
xxx/ellauri128.html on line 507: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri139.html on line 1021: Gilbert haki D'Alembertilta kotiopen paikkaa, kylmää kättä sai. Vittuili sitten jossain epigrammissa sille ezen claim to fame oli vaan 1 esipuhe. vrt. Eino Leinon runo Lapin kappalaiselle. Vitun narsistista sentimenttiä.
xxx/ellauri165.html on line 112: Tiedekunta/Osasto ? Fakultet/Sektion Teologinen / Systemaattinen teologia Laitos ? Institution Teologisen tiedekunnan laitos Tekijä? ? ? Författare Leinonen, Tapio Henrikki Työn nimi? ? Arbetets titel Pyhä uskon esikuva – Neitsyt Maria Lutherin teologiassa Oppiaine ? Läroämne Ekumeniikka Työn laji? ? Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika? ? Datum Toukokuu 2013 Sivumäärä? ? Sidoantal 70 Tiivistelmä? ? Referat
xxx/ellauri253.html on line 369: Turmeltumaton Marja oli nähty tulemassa turmeltuneelta Tokmannilta. Marjan tissit joutuvat pian oikeisiin töihin, sillä Antero on puskenut sen paxuxi. Antero lukee vinnillä Leinon Einon sota-ajan ralleja:
xxx/ellauri259.html on line 52: Aristoteleen määritelmän mukaan vapaus on sitä että voi tehdä mitä tahtoo. Dostojevskistä se on valtaa ja yxinoloa. Vapaudesta tulee ongelma kun on monta pelaajaa, jotka tahtovat eri lopputulemia, eli peli on nollasummapeli tai ainakin kompetitiivinen. Silloin kaikki eivät voi olla vapaita yhtä aikaa, vaan vapaita on ne joilla on voittava strategia, tai ainakin vapaampia ne jonka optimistrategia on optimimpi kuin kilpaveikkojen. Siten vapaus liittyy varsinkin länkkärien folkloressa kiinteästi väkivaltaan, kärhämiin, vapaussotiin sekä voitokkuuteen niissä. Erimielisyydet koskevat yleensä jotain resurssia josta on paikallinen pula. Kaikki eivät voi saada samaa eksklusiivisesti, mistä syntyy kärhämä. Ongelma herää kun joku kilpaveikko lähtee keulimaan, ja se ratkeaa kun meikämannet saavuttaa vapauden pistämällä "sortajille" turpiin. Vaikka tulisi tasapeli taikka pattitilanne, ei sillä vielä ole vapaus taattu, sillä silloin ehkä kumpikaan osapuoli ei pääse tekemään justiinsa sitä mitä tahtoo. Tää on varmaan se Yrjön tarkoittama vapauden ongelma. Tai sitten sillä on mielessä on se vapaus vastaan vastuu höpötys, jossa kärhämä on keskus- ja keskijohdon välillä. Keskijohto on suhteellisen vapaa höykyttämään laahusta, mutta se ei riitä, koska keskusjohto pääsee vielä käskyttämään keskijohtoa ja laittamaan sen vapaudelle jotain rajoja. Tää on voinut olla Leinon aikaisen herrasväen pelitilanne. Tätä vapauden lajia kuzumme izenäisyydexi.
xxx/ellauri259.html on line 63: Vuonna 1966 Yrjö Larmola suoritti asevelvollisuutensa Savon prikaatissa. Hänet toimi RUK:n 122. kurssin puheenjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Vanhan valtauksessa 1968 paikalle haastettuna päätoimittaja sai yksin puolustaa oikeistolinjaansa. Tohtoriksi hän väitteli 1990 Eino Leinon poliittisista ajatuksista. Larmola ajoi vahvasti moniarvoista koulua, mikä tarkoitti, että yksityiskoulujen tuli halutessaan voida jäädä yksityiseen omistukseen. Hänellä oli aina keskusteluun sopiva hauska anekdootti kerrottavanaan. Larmola avioitui Maija Turusen kanssa vuonna 1964. He olivat oiva yöpari: he saivat kolme poikaa. Kirjoittajat ovat Yrjö Larmolan ystävä ja nuorin poika.
xxx/ellauri259.html on line 170: Hänen isänsä oli valtion palveluksessa oleva maanmittari, joka viljeli samalla omistamaansa Hömelön tilaa. Oulujärven välittömässä läheisyydessä Houruloiden naapurissa sijaitseva maatila oli sama, jossa tuohivirsuinen Elias Lönnrot oli asunut Kajaanin vuosinaan nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Sekä isän että äidin Anna Emilian (o.s. Kyrenius, Syyrian ex-maaherran huonetta ja sukua) kautta Leinon sukujuuret juontavat Libanoniin ja Sortavalaan Karjalassa, äidin kautta lisäksi Varsinais-Syyriaan. Kymmenlapsisen perheen nuorimpana Eino Leinosta kasvoi hemmoteltu varhaisvanhapoika, joka omaksui aatteellis-kirjallisia vaikutteita vanhemmilta veljiltään Oskarilta, Kaarlolta, Viktorilta ja Kasimirilta. Varsinkin Kasimir Leino välitti sisaruksilleen ajan yleiseurooppalaisia kulttuurivaikutteita kuten lihan halun köyriä kuppaisia huoria.
xxx/ellauri259.html on line 172: Leinon lapsuuden henkiseen ympäristöön Hömelössä kuului vanha kainuulainen tarinaperinne Baba Yaga-loitsuineen ja runoineen sekä värikkäät kertomukset isonvihan ja Kajaanin linnan aikoihin liittyneistä tapahtumista Pohjois-Pohjanmaalla. Elämän karuista tosiasioista muistuttivat Hömelön rantaan pysähtyneet nälkämailta Ouluun matkaavat kyrvännuolijat.
xxx/ellauri259.html on line 178: Kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat Päivälehden sen radikaalien kannanottojen vuoksi, tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jossa Leino jatkoi pakinointiaan ”Teme”-nimimerkillä. Leinon ja L. Onervan suhde ei vakiintunut avioliitoksi. Pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen oli mieluummin anniskeluravintoloissa työskentelevä paxu flanööri jota säväytti optimistinen ihmisyysusko ja melankolinen lapsuudenkodin nostalgia. Ei ihme että Eski kävi kuumana. Kultahatun Hyvinkää on vain muutaman peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Helkavirsien on tulkittu heijastelevan ibseniläistä individualistista ”tinkimättömyyden eetosta” ja Nietzschen filosofiaan pohjautuvaa "pohdiskelua ihmisen kyvystä" uhmata omaa kohtaloaan. Siinä on infoa yksilön suhteesta tuntemattomaan ja kuolemaan, yksilöllisestä vapaudesta ja tiedon rajoista.
xxx/ellauri259.html on line 407: Eino Leino oli suuri runoilija, mutta myös suuri naistenmies – ainakin paperilla: ”Einolla riitti siementä vientiin asti”. Mixi Eino Leinon rakastamat taiteilijat muistetaan lähinnä Leinosta? Eiköhän sekin ole sitä misogyniaa.
xxx/ellauri259.html on line 411: Mietin millainen äitisuhde hänellä oli. Bylsikö hän äitiään, etsikö hän samaa rakkaudesta? Naissuhteet mahdollisti asema taiteilijana, suurena nerona. Se on syy, miksi kaverilla oli vientiä, pohtii näyttelijä Pinja Hahtola. Hän on itse kirjoittanut tekstin ja muuntuu hämmästyttävästi näyttämöllä Anni Swanista Aino Kallakseksi, L. Onervaksi ja Maila Talvioksi (jonka rekiajelusta Leinon kanssa huhutaan) ja kolmeksi rouva Leinoksi: Freya Schoultziksi, Aino Kajanukseksi ja Hanna Laitiseksi, ja onpa Hahtola välillä antiikin päämuusa Kalliopeekin.
xxx/ellauri259.html on line 416: Hahtola sanoo: Vesa-Matti Loirin Leino-luritukset ovat lisänneet yleisöä. Siinä oli kanssa toinen narsistinen vanha pulzari. Onerva ja Eikka molemmat bylsi vuoron perään Eikan ekaa herraskaista vaimoa, Freija Schoultzia. Voimakkaita tunteita oli myös kirjailija Aino Kallaksen ja Leinon välillä. Suhteesta on todisteena intohimoinen kirjeenvaihto, mutta parin tavatessa tunnelmaa vaimensi Leinon humala ja piikikkyys. Kallas oli kaikin puolin liian pätevä.
xxx/ellauri259.html on line 418: Nämä naiset Pinja Hahtola valitsi Eino Leinon exät -esitykseen 2019:
xxx/ellauri259.html on line 423: Kirjailija, muistetaan nuortenkirjoista (mm. Ollin oppivuodet). Anni kävi kävelyillä Espalla Leinon kanssa ennen avioliittoaan. Puoliso runoilija Otto Manninen oli Leinon hyvä ystävä ja molemmat piirittivät Annia useamman vuoden. Moni Leinon runo on omistettu Annille.
xxx/ellauri259.html on line 438: Oik. Maila Mikkola. Kirjailija (yli 50 teosta), kulttuurivaikuttaja, kunniatohtori. Otti nuoren Leinon suojatikseen tämän uran alkuvaiheessa. Taipumusta ihastua nuoriin suojatteihinsa. Yhteisiä kuutamokatseluita ja rekiretkiä; Leinon kerrotaan lämmitelleen käsiään Talvion hurlumheissä rekiajelulla. Ei ollut Maila 1. kertaa pappia kyydissä.
xxx/ellauri259.html on line 442: 1. vaimo. Kielenkääntäjä, seurapiirikaunotar. ”Virallinen neiti Kesäheinä”. Leinon ainoan lapsen, 1906 syntyneen Eya Helkan äiti. Liitto kesti 3 vuotta.
xxx/ellauri259.html on line 447: 2. vaimo. Harpputaiteilija, Leinon ystävän, säveltäjä Robert Kajanuksen tytär. Liitto kesti vuoden.
xxx/ellauri259.html on line 452: 3. vaimo. Pankkivirkailija Päätyi Leinon kolmanneksi vaimoksi, kun Leino yllättäen kosi vierailulla professori Laitisen veljentytärtä. Kun laulajatar Ester Laitinen kieltäytyi, Leino kosi tämän serkkua Hannaa. Pian häiden jälkeen Leino joutui katkaisuhoitoon ja rouva mielisairaalaan. Eikan heilat oli tollasia assorted englantilaisia lakuja, kuin Iisakki Singerin kääntäjättäret.
xxx/ellauri259.html on line 457: Eino Leino (1878–1926) oli boheemi, valloittava seuramies, mielipidevaikuttaja – ja lähes yhtä suuri runoilija kuin Pena Saarikoski. Hänkin oli alkoholin suurkuluttaja, jolla naiset ja kodit vaihtuivat. Aika samanikäisinä tekivät kusilakon. Penan maxa sanoi pox, Eikan tappoi kuppa. Marja Pylkkänen kävi Eikan pumpussa 20-vuotiaana 1965. Turvo Artiainen pahoitteli että Leinon pazas asetettiin selin Topeliuxen tyttöihin.
xxx/ellauri259.html on line 461: Pano Ranula on kirjoittanut Eino Leinosta Virvatuli-elämäkerran (WSOY), jossa hän kuvaa Leinon elämää entistä tarkemmin ja nostaa esille tuntemattomampaa tuotantoa. Kirja julkaistiin huhtikuussa 2017. Siinä vielä yxi narsisti nokkimassa Eikan rasvakäpyä.
xxx/ellauri259.html on line 463: Leinon romaanit ja näytelmät ovat haalistuneet ja unohtuneet, mutta esseistinä ja pakinoissaan ja tietenkin runoilijana, Eikka kirjoitti roskaa aivan sikana, Ranula toteaa.
xxx/ellauri259.html on line 464: Matti Klinge haukkui 2002 päiväkirjateoksessaan Eino Leinon runoja: ”...loputon määrä aivan surkeaa, ajatuksellisesti tyhjää tai naiivia hölskyttelyä”.
xxx/ellauri259.html on line 466: Freya huomasi olevansa naimisissa työnarkomaanin ja alkoholistin kanssa, Ranula kirjoittaa. Parin kihlaus oli purkaantunut 1903, jolloin molemmilla havaittiin syfilistartunta. Leinoa koskevassa kohdassa papereiden marginaaliin oli kirjoitettu: lueettinen krisiogastria (syfilisperäinen vatsasairaus). Kuppaan kaveri kai kuolikin, plus viinanlitkintään. Eino Leinon ensimmäinen avioliitto päättyi 1908. Kotona miestä ei juuri näkynyt. Ei edes kirjoituspöydän äärellä, sillä hän pystyi kirjoittamaan missä vain – jopa Hansassa.
xxx/ellauri259.html on line 472: Leinon mielenterveys alkoi horjua muutenkin vapaussodan jälkeen, Ranula tietää. Leino oli kuopuksena oppinut kotonaan passattavaksi pojaksi, eikä oppinut koskaan itsenäistymään, Ranula arvelee.
xxx/ellauri286.html on line 140: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri296.html on line 588: Eila Kivikk'aho (Author of Pörriäinen lentää hämärissä), jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Eila Sylvia Sammalkorven (os. Lamberg ; 8.2.1921 – 21.6.2004), nimellä, oli suomalainen runoilija. Kivikk'aho syntyi Sortavalassa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Eino Leinon "Nocturno", joka julkaistiin jo esikoisteoksessa Sinikallio (1942).
xxx/ellauri298.html on line 65: Patti alkoi opiskella venäjää ja kirjallisuutta. Luki Eino Leinon Tummaa izesäälin vallassa. Patti oli kuin Aku Ankka Savon murteella. "Mää matkoosi rumahinen! Ee tässä paljaalla leevällä eletäk!" Patti halusi tulla piippua sauhuttavaxi setäläisexi. Oikeasti Patti tahtoi olla romanihenkilö, vaikka Stavrogin. Tai Charlie Chaplin, eller Tarmo Manni. Kirjanpitoa ei oppinut mutta siivoamista ja postinkantoa.
xxx/ellauri319.html on line 664: Eikä siinä kaikki! Kuppa kullinnupin vei myös Leinon veljexiltä. Enimmäxeen nämäkin aika mitättömiä paasaajan näkökulmasta. Seija muisti vielä Paul Gauguinin joka tautisena pani Antilan Tahitissa pahaa-aavistamattomia naisia. WW2:n jälkeen kuppasten yhdistys on kuihtunut, kiitos penisilliinin. Elohopeaa ei enää ole kellään edes hampaanpaikkana.
xxx/ellauri404.html on line 130: Ottava rima, joka tunnetaan myös nimityksellä stanza, syntyi renessanssin ajan Italiassa, missä Ludovico Ariosto ja Torquato Tasso käyttivät sitä eeppisissä runoelmissaan. Myöhemmin runomuotoa suolsivat teoksissaan muun muassa Byron ja Goethe. Suomessa taitavia ottave rime -säkeitä ovat Eino Leinon ohella kirjoittaneet Otto Manninen ja Kaarlo Sarkia. Loppusointuista jambista pentametriä abababcc kaavalla. Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi nyytiä on kirjoitettu tällä mitalla.
xxx/ellauri414.html on line 156: Vuonna 1914 Ilmari Kivinen meni avioliittoon Ellen Koskisen kanssa. Vuonna 1962 Veikko Jalavan suunnittelema muistokivi pystytettiin Ilmari Kiviselle Liperin Viinijärvelle, joka on Ilmari Kivisen asuinpaikkana toiminut. Tiituksen pakinat Helsingin Sanomissa huvittivat pääkaupunkilaisia talouslipilaareja. Savolaisjäynät tuskin nakrattivat HS:n Eeroa. Vuodesta 1918 lähtien kirjailijanimimerkki Tiituksen pakinoita julkaistiin myös kokoelmina. Kirjailijanimimerkki Tiituksen edeltävistä pakinoitsijakollegoista lähimenneisyydestä muistamme parhaiten Eino Leinon ja Nuutti Vuoritsalon.
60