ellauri047.html on line 436: Laulua ja ilmaa,
ellauri053.html on line 1326: Nor is there singing school but studying Laulua ei opi koulussa (se meni huonosti)
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri069.html on line 551: No eliitti ja osattomat yhtä lailla kulkevat pimeyden ja valon kosmisen suunnitelman läpitte, toiset vaan pimeässä jalan ja toiset valokiilassa esim Kimi Räikkösen privaattijetissä, ja minä ilmoitan nöyrimmästi kuuluvani niihin hyvin harvoihin (noin 1 promille), jotka kykenevät käsittämään tämän otona. Siis harkitkaa nyt hyvin huolellisesti kummalla puolella ize mieluiten olette, rikkaan kapitalisti lännen vaiko köyhän kommunisti idän. Laulua kolmannella: No business like show business, God bless Amerika! Haftungin puoli tusinaa typykkää lentää mukkelis makkelis herttaisexi säärten pyllyjen ja rintojen mylläkäxi.
ellauri160.html on line 731: Laulua ja huilutusta tuoksi.
ellauri390.html on line 293: Todisteet sensuurin rajoituksista prinssi Volkonskin nimen mainitsemiseen lauluissa on balladin tekstien ensimmäinen julkaisu huhtikuussa 1860. Vuonna 1863 Otechestvennye Zapiskin toimittajat tarjosivat lukijoille P.I. Jakushkinin pientä kokoelmaa, joka sisälsi kolme "Laulua Vanka Klyushnikista". Vuonna 1863 nämä tekstit sisällytettiin P.V. Kireevskyn, kirjailijan kuoleman jälkeen, kirjaseen jonka valmisteli julkaistavaksi P.A. Bessonov.
xxx/ellauri057.html on line 1260: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
xxx/ellauri084.html on line 228: Verkostomaisen kv telakkayhtiön telakasta Raumalla tuli spermalinko. Yhtiön päähämähäkki kertoo että miehistö on kohortoitu. Se on uusi peitenimi joukkohaudalle. Työntekijöistä 80% on ulkomaisia. Niille oli kerrottu suomeksi että karanteeni on vain viranomaissuositus. Joka ei ilmesty joukkokuljetuxiin saa kärsiä. Käytävällä eteenpäin. Laulua kolmannella. Mars mars.
8