ellauri023.html on line 547: Lauluja, sketsejä ja sarjixia on, Mr. Bean tuli jo mainituxi tavallaan. Mutta onko kirjallisuudenlajia? Murroskäisille on jotain noloja ruottalaisten kirjasarjoja, niinkuin se mitä Rothin pojat luki aikanaan. Mutta klassikoita ei tule mieleen. Knasu rehvastelee noloilla tilanteilla tai pikemminkin häpeällisillä, narsistisen ryppyotsaisena, ei naurata.
ellauri032.html on line 737: Laulu: Oi Viaton Jumalan Karitsa …
ellauri035.html on line 1219: Kiinan vanhin runoteos on konfutselaiseen kaanoniin kuuluva Shih ching (shijing) eli Laulujen kirja . Laulut ovat syntyneet vuosina 1100-700 eKr. Toivo Koskikallion luoma Kalevala-mittaa jäljittelevä suomennoskokoelma on varsin outo ja jopa kiinalaisuudesta vieraannuttava lukukokemus. Onneksi myös Pertti Nieminen on luonut teoksesta oman kokoelmansa. Sieltä löytyy ihastuttavaa rakkauslyriikkaa sekä mm. legendoja ja riittilauluja.
ellauri047.html on line 436: Laulua ja ilmaa,
ellauri048.html on line 19: OPETTELE LUKEMAAN
Laulurunoutta
ellauri049.html on line 1193: Runkun jouluilta. Onpa hienoa. Laulurunoilijat vielä viimeisilläänkin missionääriasennossa vetää jouzenlaulua. On viulu vaiennut, sepelkyyhkyltä pääsee ääntä enää pyllyvaosta. Sä oot vaan kateellinen, ne heittää olan takaa. Niin olenkin, huono runoilija ja epäonnistunut narsisti, lakannut saamasta, ottamasta eteen.
ellauri051.html on line 536: Song of Myself Laulu munalleni
ellauri053.html on line 679: 33 Laulu. Albius Tibullukselle.
ellauri053.html on line 1326: Nor is there singing school but studying Laulua ei opi koulussa (se meni huonosti)
ellauri061.html on line 1628: Song: “Fear no more the heat o’ the sun” Laulu: älä pelkää enää hellettä
ellauri064.html on line 199: Ground Control to Major Tom. David Bowien ykköshitti Space Oddity. Bowie-puukko on semmonen iso puukko kun oli sillä aussie jäbällä "that ain't no knife. Now this is a knife." Selvä penismeemi. Was he gay, bisexual or bowie? Kai tätä kaikkea. Gender outlaws are cool. Laulussa on myös ankeampi teema, ja sanoitus on myös vertauskuva huumausaineille. Kappaleessa kuultava lähtölaskenta onkin kuvaus heroiinipiikin ottamisen ja sen vaikutuksen alkamisen väliselle ajalle. Heroiinia on pidetty traumatisoituneiden ja heikosta itsetunnosta kärsineiden henkilöiden huumeena, minkä vuoksi se toimi hyvänä metaforana hylätylle, avaruudessa ajelehtivalle astronautille. Huumeaihe oli Bowielle jokseenkin tuttu, sillä hän oli itse kokeillut heroiinia vuonna 1968.
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri066.html on line 428: Laulurunoilijana Tomppa P. on samaa luokkaa kuin Ollin tilapäärunoilija Manasse Olotilanne. Tässä edustava näyte:
ellauri069.html on line 551: No eliitti ja osattomat yhtä lailla kulkevat pimeyden ja valon kosmisen suunnitelman läpitte, toiset vaan pimeässä jalan ja toiset valokiilassa esim Kimi Räikkösen privaattijetissä, ja minä ilmoitan nöyrimmästi kuuluvani niihin hyvin harvoihin (noin 1 promille), jotka kykenevät käsittämään tämän otona. Siis harkitkaa nyt hyvin huolellisesti kummalla puolella ize mieluiten olette, rikkaan kapitalisti lännen vaiko köyhän kommunisti idän. Laulua kolmannella: No business like show business, God bless Amerika! Haftungin puoli tusinaa typykkää lentää mukkelis makkelis herttaisexi säärten pyllyjen ja rintojen mylläkäxi.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri093.html on line 356: Hilja oli aina valmis herättäjäpäiville kuin lukkari pelastusarmeijaan. Sieltä se sai aina "siunausta" mikä näyttää olleen eufemismi kimppakivalle. Köpixessä se aikoi tapailla merimiehiä. Mutta laivalla se alkoi jostain syystä voida pahoin. Tätä lie tapahtunut izekullekin. Laulun sijasta Hilja laattasi. Liekö ollut tahto herran kun se osui reelinkiin.
ellauri098.html on line 391: Joillain eläimillä on sukupuolileima. Laululinnut on aika feminiinisiä. Ja perhoset. Kyyhkynen on tunteikas pulunen. Kana tietysti on nainen ja kalkkuna.
ellauri110.html on line 488: Laulu lainaa; Toivo on maanpäällinen kompassini; (Nikolai Dobronravovin sanat, Alexandra Pakhmutovan musiikki) esittivät useat muusikot. Ensimmäisenä esiintyjänä toimi Edita Piekha. Myöhemmin Anna German lauloi laulun. Ja festivaalin viimeisessä konsertissa laulu-75quot; Tarnopolin Hopeaquoti; esittäjä Muslim Magomajev, koska kukaan edellä mainituista naisista ei voinut osallistua konsertin kuvaamiseen. Lisäksi tämän kappaleen esitti yhtye quot; Nadezhda; joka ei saanut nimeään kunniaksi. Lähde - Wikipedia.
ellauri142.html on line 255: sen tuntevat, lienee saanut niin korkeaa tunnustusta kuin Bhagavad Gîtâ, Laulu jumaluudesta. Siinä selvitetään oppia siitä, kuinka apina tulee täydelliseksi jumalallisessa olemuksessa. Eipä ole vielä kukaan, joka on oppinut tuntemaan kristinopin todellisen hengen, ollut tunnustamatta tämän kirjan arvoa, jota tuskin mikään muu kirja on voittanut; muiden muassa sanoo Wilhelm von Humboldt, että hän kiittää jumalaa, joka oli antanut hänen elää tarpeeksi kauan, niin että hän sai tutustua tähän teokseen. Mitä useammin kukin tätä kirjaa lukee, sitä enemmän hän tuntee izensä kohottauneeksi totuuden valon piireihin; mitä syvemmältä kukin tutkii tämän opin henkeä, sitä enemmän hän lähestyy
ellauri160.html on line 731: Laulua ja huilutusta tuoksi.
ellauri183.html on line 467: Laulusi on niin hiljainen, voi kun voisin sitä lohduttaa.
ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri196.html on line 607: Laulun suomensivat myöhemmin kuuluisuuteen nousseet sosiaalidemokraatit Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki sekä heidän opiskelutoverinsa Pertti Uotila. Kääntäjistä Uotilaa ei usein edes mainita, mikä johtunee hänen myöhemmästä oikeistolaisesta taustastaan muun muassa sisällissodan valkoisena upseerina.
ellauri203.html on line 313: A Song On The End Of The World Laulu maailmanlopusta
ellauri238.html on line 375: Saarikosken ja luomistaan tunnetun itäsaksalaisen runoilijan Sarah Kirschin kaunis, suuri rakkaus kertoo kahden kuuluisan runoilijan riuduttavasta suhteesta. Saarikoski tapasi Kirschin syksyllä 1966 Romaniassa, ja leimahtaneesta romanssista syntyi nopeasti pienten lemmenrunojen kokoelma Laulu laululta pois samana vuonna:
ellauri241.html on line 826: Ode to a Nightingale Laulu tuhatlehtiselle
ellauri262.html on line 589: Kristillisen metalliyhtyeen Elinuhri (Living Sacrifice) albumilla Haamuvaras (Ghost Thief) on kappale nimeltä "Kierrenauha (Screwtape)" . Laulun keulahahmo Bruce Fitzhugh selitti, että kappale on "kiusauksesta ja sananlaskusta paholainen olkapäälläsi". Kyse on ajatusprosessista, jonka käymme läpi oikeuttaaksemme ajatuksen tai toiminnan, joka ei ole hyvä verelle." Fitzhugh selittää myös, kuinka hänen mielestään oli mielenkiintoista, että Lewis kirjoitti Ruuvinauhan (Screwtape) näkökulmasta ja että hän kirjoitti samasta näkökulmasta kappaleen.
ellauri270.html on line 149: Laulu näin reipas jälleen soi, virta ei meitä voittaa voi. Päivä kun päättyy, jäädä saa silta, askel leiriin nyt vie. Pakko ei meitä työhön saa, kahle se meitä naurattaa. Elokuvan laaja suosio perustuu pitkälti sen epävireisesti vihellettävään tunnussävelmään.
ellauri275.html on line 345: Lauluja laulamaan, sitten aloin nauraa muiden mukana. Ja Kakon kanssa taistelisin kuin mies,
ellauri275.html on line 352: Laulu pelottaa noin keskiyöllä "Kosto!" - salainen ääni inspiroi minua,
ellauri278.html on line 144: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri281.html on line 143: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri282.html on line 538: Päästyään takaisin Hanoihin 2007 Hanhi näet koitti järjestää ja johtaa "suuria lauluseremonioita", joiden tarkoituksena oli auttaa parantamaan Vietnamin sodan jäljellä olevia haavoja; ja johtaa luostarien ja maallikoiden retriittejä. Lauluseremonioita kutsuttiin alun perin nimellä "Iso ruumissaatto rukoillaxeen yhtä lailla kaikille kengännauhojen solmun aukaisemisexi", mutta Vietnamin virkamiehet vastustivat ja kutsuivat mahdottomaksi hyväksyä, että hallitus "yhtä lailla" rukoilisi Etelä -Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden puolesta. Jotain rajaa! Nhất Hạnh suostui muuttamaan nimen lyhempään muotoon "Iso ruumissaatto vaan". Ilmeisesti jenkit oikeasti käytti Hanhea jonkinlaisena Troijan hevosena päästäxeen taas Hanoihin puuhastelemaan mitä jenkit nyt sitten kaikkialla puuhastelevatkin. Sopu ei kauan säilynyt, ja 2009 Hanhen seniorimunkkeja taas potkittiin jostain vietnamilaisesta luostarista karzalle rankkasateeseen.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri294.html on line 498: Harvinaisen elävä esitys Big Mama "Pöllö" Thorntonilta. Hän oli ensimmäinen Koirakoiran laulaja. Laulu teki tähden hänestä muttei tehnyt hänelle yhtään rahaa siitä.
ellauri327.html on line 474: Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
ellauri327.html on line 480: Kianto opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa venäjän ja suomen kieliä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan Väärällä uralla (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan. Omimmaksi alakseen hän tunsi kuitenkin luonnonlyriikan ja julkaisi runokirjat Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia (1900).
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
ellauri338.html on line 167: Satmar Rebbe vetää kasatsokkia simhas tojren kunniaxi lapsentyttärensä häissä. Laulussa on vain käsittämättömiä tavuja tyyliin rai-rai-rai.
ellauri339.html on line 178: Seijan lukemassa, Sally Salmisen väsäämässä kirjassa piti laulettaman tämä virsi jäihin pudonneelle lapselle. Mutta mikä sen nimi on ruåzixi? Nyt kun olis Olavin toimittama ekumeeninen laulukirja käsillä, siellä se olisi numerolla 555. Mutta kun se taitaa olla maalla. Laulun on jokatapapaukauxessa sepittänyt Lina Sandell, joka oli Pohjoismaiden tuotteliain virsinikkari. Lina oli erehdyttävästi Hessu Hopon näköinen. Vain tötteröhattu puuttuu.
ellauri339.html on line 283: Lauluntekijät: Sergej Vladimirovich Mikhalkov / Anatolij Nikolaevich Aleksandrov
ellauri347.html on line 96: Laulun mielenkiintoinen teksti liittyy 1845 syntyneen Martti Rautasen elämäntyöhön. Hän oli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä Ambomaalla. Kahden maan kansalaisuus liittyy paitsi hengellisen ja maallisen kodin tematiikkaan myös aivan maalliseen useassa kulttuurissa elämiseen. Rautanen oli taustaltaan inkeriläinen. Lähtiessään 1800-luvulla Namibiaan hän oli Venäjän kansalainen ja saksalaisen kanssa naimisissa. Rakkaudentunnustukset hän kirjoitti päiväkirjaansa venäjäksi, Löytty kertoo. Löyttykin on 2 maan kansalainen, Suomen ja Ambomaan. Sen molemmat tyttäret on naineet neekerit.
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri352.html on line 102: Varšavjanka (myös Warshavjanka, Warchavjanka; ven. Варшавянка, Varšavjanka, ransk. La Varsovienne, puol. Warszawianka = ”Varsovatar”; esp. A las Barricadas), myös Varsovattaren jäähyväiset tai Varsovan laulu on tunnettu alkujaan puolalainen vallankumouslaulu. Kappaleen sanoitti Wacław Święcicki vuonna 1883 ollessaan karkotettuna. Säveltäjää ei tiedetä. Sävelmän on sanottu myös olleen vanha ranskalainen sotilasmarssi. Laulusta tuli Varsovan vappumielenosoituksen 1905 vertauskuva.
ellauri378.html on line 176: Gamzatovin runo innosti näyttelijä-laulaja Mark Bernesiä pyytämään monien menestyskappaleiden tekijää Jan Frenkeliä säveltämään sen laulettavakseen. Hän sai myös runoilijan suostumuksen muuttaa runon kuvaamat ratsumiehet sotilaiksi, jotta teksti muistuttaisi kuulijoita paremmin toisesta maailmansodasta. Sävellyksen teko oli Frenkelille vaikeaa, mutta kun hän lopulta kutsui Bernesin kuulemaan sitä, tämä puhkesi kyyneliin kuin Lazar Moisejevitshin ruumis. Bernes on mainittu aiemmin albumissa 254. Runoilija Gamzatov on myöhemmin kertonut Neuvostoliiton viranomaisten pitäneen laulua uskonnollisuuteen viittaavana, kuin rukouksena, mikä oli maassa kiellettyä. Lopulta itse Leonid Brežnev antoi luvan laulun julkaisemiseen. Laulu jäi Mark Bernesin viimeiseksi menestyslevyksi, sillä hän kuoli vielä samana vuonna keuhkosyöpään. Säveltäjä Frenkelistä ja runoilija Gamzatovista tuli laulun myötä elinikäiset ystävät. Sniff. Nyyhk. BUAAAAAAAH!
ellauri386.html on line 297: Laulu itsestäni
ellauri390.html on line 293: Todisteet sensuurin rajoituksista prinssi Volkonskin nimen mainitsemiseen lauluissa on balladin tekstien ensimmäinen julkaisu huhtikuussa 1860. Vuonna 1863 Otechestvennye Zapiskin toimittajat tarjosivat lukijoille P.I. Jakushkinin pientä kokoelmaa, joka sisälsi kolme "Laulua Vanka Klyushnikista". Vuonna 1863 nämä tekstit sisällytettiin P.V. Kireevskyn, kirjailijan kuoleman jälkeen, kirjaseen jonka valmisteli julkaistavaksi P.A. Bessonov.
ellauri390.html on line 299: 1800-luvun jälkipuoliskolla tarina ruhtinas Volkonskista ja taloudenhoitaja Vankasta oli erittäin suosittu, luultavasti aikakauden taiteellisen maun tarpeita vastaava. Sen kehitti N.A. Panovin "Laulu Vanka Klyushnikista" (1888), L. Antropovin samannimisessä draamassa ja F. Sollogubin näytelmässä "Vanka Klyushnik and the Page Zhean" ("Aina kepposia"), D. Averkievin tarinassa "Päihtynyt yö", oopperassa A. G. Rubinstein "Goryusha". Tämän balladin tekstin tunsi A.S. Pushkin.
xxx/ellauri044.html on line 755: Frederick Emanuel Austerlitzin äiti oli on Johanna Geilus (1878–1975) lähde? ja isä Frederic Austerlitz. Johanna-äiti oli syntynyt Yhdysvalloissa saksalaiseen luterilaiseen perheeseen, joka oli muuttanut Itä-Preussista ja Elsassista Yhdysvaltoihin. Isä Frederic oli syntynyt Linzissä Itävallassa juutalaiseen perheeseen, joka oli kääntynyt roomalaiskatolilaisuuteen. Isä Frederic oli muuttanut lapsena 1893 New Yorkiin Ellis Islandin kautta. Sukunimi Austerlitz muutettiin Astaireksi, kun Fred oli vielä nuori. Fred eli vielä vanhemmaxi kuin Voltaire, 88v. Laulutaito on siis preussilais-juutalaista perua, hyvä ettei jäänyt vanhaan maahan kaasuntumaan. Maria Teresian alamainen ja der alte Fritzin kaima. Austerlitzissä pani Napsu päihin Tessulle ja Alexanterille. Pettyneenä Alex otiti sitten Sumen Ruozilta. Loppukin on historiaa.
xxx/ellauri057.html on line 719: Murheellisten Laulujen Maa
xxx/ellauri057.html on line 1260: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
xxx/ellauri059.html on line 165: Laulu vapareille
xxx/ellauri084.html on line 215: Laulu: Bachin viulukonsertto
xxx/ellauri084.html on line 228: Verkostomaisen kv telakkayhtiön telakasta Raumalla tuli spermalinko. Yhtiön päähämähäkki kertoo että miehistö on kohortoitu. Se on uusi peitenimi joukkohaudalle. Työntekijöistä 80% on ulkomaisia. Niille oli kerrottu suomeksi että karanteeni on vain viranomaissuositus. Joka ei ilmesty joukkokuljetuxiin saa kärsiä. Käytävällä eteenpäin. Laulua kolmannella. Mars mars.
xxx/ellauri087.html on line 442: Vanhimmat riimit löytyy Laulujen kirjasta 1KBC, kääk kääk panivat sääxet joen luodolla, toonien piti mäzätä. Metriikka on kielikohtaista, mikä toimii yhdessä on toisessa ihan kökköä. Riimi toimii lyhytsanaisissa kielissä joissa on paljon äänteitä ja vähän päätteitä, englanti ja kiina esimerkixi. Yxitavuisista löytyy kahmaloittain riimejä.
xxx/ellauri120.html on line 277: kilpasilla äänentapailussa ulkosalla. Laulukuoroa alkaa kohta kompata konttisatama.
xxx/ellauri125.html on line 624: Munamies (engl. Eggy) on näyttelijä Riku Niemisen luoma ja esittämä sketsihahmo, joka tuli tunnetuksi MTV3-kanavalla lähetettävän Putous-ohjelman toisella tuotantokaudella talvella 2011. Hahmo nousi suureen suosioon, ja Nieminen sai lukuisia sketsihahmoon liittyviä työtarjouksia. Munamies voitti Putoukseen sisältyneen leikkimielisen ”Vuoden sketsihahmo 2011” -kilpailun. Hän sai kilpailun yleisöäänestyksessä neljä prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin kilpailussa toiseksi sijoittunut sketsihahmo, Aku Hirviniemen esittämä ”valvova rakennusmestari” Timo Harjakainen. Yhdessä Putouksen jaksossa Munamies esitti Rajattoman kanssa oman versionsa Mistakesin kappaleesta ”Pidä huolta”, joka tuli sittemmin myytäväksi internetiin. Munamies teki comebackin vuonna 2017 Putouksen 8. kaudella ja lauloi coverin Adelen "Hello"-laulusta. Laulu oli serenadi hänen tyttöystävälleen Muna-Liisalle. Kekä hemmetti on Rajaton?
xxx/ellauri125.html on line 629: Munamies esitti Putouksessa erilaisia erikoistaitojaan ja kykyjään. Laulutehtävässä Munamies tulkitsi italiankielisen sävellyksen Con te partitrò, ja erityistaitoesityksessään hän osoitti naruhyppelytaitonsa Mikko Zetterbergin ja Sui-Hingin avustuksella. Munamies nähtiin Putouksen aikana myös muun muassa luistelemassa, hyppimässä trampoliinilla, hiihtämässä, laulamassa karaokea ja keilaamassa.
xxx/ellauri148.html on line 546: Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti kolme Raamatun kirjoista, ja nämä kirjat vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä. Talmudin ja Koraanin mukaan Salomo oli profeetta.
xxx/ellauri175.html on line 196: Ja hiänen äänensä artikuloi tämän lauseen kontraaltolla, niin rikkaalla ja niin puhtaalla, jopa niin taivaallisella tavalla, että vieraan korville, joka ei ollut puhunut sitä kieltä, jolla vieraat puhuivat, neiti Alicia Clary olisi vaikuttanut ylevältä haamukuvalta. Hypathia, ateenalaisin kasvoilla, vaeltelemassa öisin läpi Pyhän maan ja purkamassa tähtien valossa Siionin raunioilla sellaista unohdettua kohtaa Laulujen laulusta.
xxx/ellauri281.html on line 852: Laulujoutsen valittiin Suomen kansallislinnuksi.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri295.html on line 534: Shir ha-Shirim (Laulujen laulu) [שיר השירים]
xxx/ellauri303.html on line 453: "Sullon mun luonto." Laulussa, joka sisältää "varman vahvistuksen" siitä, että "Hän on minun Jumalani, minun elävä Jumalani... joka kuulee ja vastaa". Edward Kassler kirjoittaa, ettäu heprealainen Raamattu "kuvaa kohtaamista Jumalan kanssa, joka välittää intohimoisesti ja joka puhuttelee ihmiskuntaa sen olemassaolon hiljaisina hetkinä". Brittiläinen päärabbi Jonathan Sacks ehdottaa, että Jumala "ei ole ajallisesti etäinen tai irrallinen, vaan intohimoisesti sitoutunut ja läsnä". On tärkeää huomata, että "predikaatti 'persoonallinen' sellaisena kuin sitä sovelletaan Jumalaan" ei tarkoita, että Jumala on ruumiillinen tai antropomorfinen , näkemykset, jotka juutalaisuus on aina hylännyt; pikemminkin "persoonallisuus" ei viittaa fyysisyyteen, vaan "sisäiseen olemukseen, psyykkiseen, rationaaliseen ja moraaliseen". Vaikka useimmat juutalaiset uskovat, että "Jumala voidaan kokea", ymmärretään, että "Jumalaa ei voida ymmärtää", koska "Jumala on täysin erilainen kuin ihmiskunta" (kuten näkyy Jumalan vastauksessa Moosekselle, kun Mooses kysyi Jumalan nimeä: "Minä olen se, no minä, I just Am"); kaikki antropomorfiset lausunnot Jumalasta "ymmärretään kielellisinä metaforina; muuten olisi mahdotonta puhua Jumalasta ollenkaan".
xxx/ellauri304.html on line 202: Laulujen laulu eli (Salomon) Korkea veisu (hepr. שיר השירים, Shir Hashirim, ”Laulujen laulu”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja. Nimi ”Laulujen laulu” on itse kirjaa paljon myöhäisempi. Se tulee kirjan nimestä Vulgatassa, Canticum Canticorum.
xxx/ellauri304.html on line 204: Suomenkielisessä Raamatussa kirjan nimi on vuoden 1933 käännöksessä Korkea veisu, vuoden 1992 käännöksessä sen sijaan Laulujen laulu. Aivan persettä.
xxx/ellauri304.html on line 209: Musta (f) minä ja miellyttävä (f), lukee psalttarissa alkukielellä. Kirja muistuttaa tyyliltään muinaisen Lähi-idän alueen eroottisia runoja ja Theokritoksen maalaisidyllejä. Tästä syystä kriittiset tutkijat uskovat, että kirja on ajoitukseltaan myöhäinen ja että se on kirjoitettu hellenististen kulttuurivaikutteiden aikana. Vaikka kirja ei mainitse Jumalaa nimeltä kertaakaan, sen allegorisen tulkinnan vuoksi se on otettu mukaan Raamatun kaanoniin. Haha, se sai vaan patriarkkojen veret liikkeelle. Juutalaisen tradition mukaan kirja on allegoria Jumalan rakkaudesta Israelin kansaa kohtaan. Origeneestä alkaneessa kristillisessä perinteessä kirja on allegoria uskovaisen suhteesta seurakuntaan tai Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta. Vittu se on vaan pehmopornoa. Uuden testamentin kirjoittajat eivät viittaa Laulujen lauluun. Eikä ihme, on se niin heruttava, että Paavalilla olisi tullut vähemmästäkin kamat housuihin. Etenkin kun miehen kauneutta suizutetaan siinä aivan pidäkkeettömästi.
xxx/ellauri385.html on line 294: Laulu itsestäni
69