ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri064.html on line 79: Benjamin maintained a fiercely productive focus on his intellectual mission throughout his life, despite repeatedly complaining of ‘grand-scale defeats’ and lows. After his request for divorce from Dora Pollak was granted in 1932, he suffered 10 paralysing days during which he seriously prepared suicide. Suicidal thoughts endured. He was an elegant, cultivated man who oozed old-world charm, exerting attraction on women but not always enough to give him cunt. Asja Lacis, the Latvian Communist Director of Children's Theatre in the USSR, twice refused, as did later lover Anna Maria Blaupot ten Cate. Lacis suffered relapsing mental illness and was hospitalised with hallucinations when Benjamin rushed to Moscow in 1926, at the brink of Stalinisation. His luminous Moscow Diary records his frustrating two-month experience.
ellauri101.html on line 645: That U.S. fertility rates continue to drop is anomalous to demographers because fertility rates typically track the nation´s economic health. It was no surprise that U.S. fertility rates dropped during the Great Recession of 2007–8. But the U.S. economy has shown strong signs of recovery for some time, and birthrates continue to fall. In general, however, American women still tend to have children earlier than their counterparts from other developed countries and the U.S. total fertility rate remains comparatively high for a rich country. In fact, compared with their counterparts from other countries in the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD), first-time American mothers were among the youngest on average, on par with Latvian women (26.5 years) during the 2010s. At the other extreme end were women from Italy (30.8), and South Korea (31.4). During the same period, American women ended their childbearing years with more children on average (2.2) than most other developed countries, with the notable exception of Icelandic women (2.3). At the other end were women from Germany, Italy, Spain, and Japan (all 1.5).
ellauri278.html on line 435: Ždanov määräsi 16. heinäkuuta pääministeri Vareksen yllätykseksi Viron liitettäväksi nopeasti Neuvostoliittoon. Viron parlamentin vasta valittu alahuone, riigivolikogu, kokoontui ensimmäistä kertaa 21. heinäkuuta ja julisti Viron neuvostotasavallaksi, mistä ei ollut vaaliohjelmassa mainintaa. Toisena kokouspäivänä riigivolikogu anoi Viron edellisenä päivänä julistetulle neuvostotasavallalle jäsenyyttä Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta. Samalla Vareksen hallitus kehotti Konstantin Pätsiä eroamaan presidentin virasta. Pääministeri Vares otti tämän jälkeen hoitaakseen presidentin tehtävät pääministerin tehtäviensä lisäksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron anoman neuvostotasavallan jäsenyyden Neuvostoliitossa Liettuan ja Latvian jälkeen 6. elokuuta 1940.
ellauri278.html on line 547: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri281.html on line 434: Ždanov määräsi 16. heinäkuuta pääministeri Vareksen yllätykseksi Viron liitettäväksi nopeasti Neuvostoliittoon. Viron parlamentin vasta valittu alahuone, riigivolikogu, kokoontui ensimmäistä kertaa 21. heinäkuuta ja julisti Viron neuvostotasavallaksi, mistä ei ollut vaaliohjelmassa mainintaa. Toisena kokouspäivänä riigivolikogu anoi Viron edellisenä päivänä julistetulle neuvostotasavallalle jäsenyyttä Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta. Samalla Vareksen hallitus kehotti Konstantin Pätsiä eroamaan presidentin virasta. Pääministeri Vares otti tämän jälkeen hoitaakseen presidentin tehtävät pääministerin tehtäviensä lisäksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron anoman neuvostotasavallan jäsenyyden Neuvostoliitossa Liettuan ja Latvian jälkeen 6. elokuuta 1940.
ellauri281.html on line 546: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri301.html on line 369: Hyisenä talvipäivänä 1991 Etelä-Ruotsin rannikolle ajautuu kumilautta mukanaan kaksi kuollutta miestä. Ystadin poliisi saa selville, että lautta on Latviasta ja että miehiä on kidutettu ennen ampumista. Asian arkaluontoisuuden vuoksi neuvonpitoon kutsutaan ulkoministeriöstä kalsean simpsakka Birgitta Törn, joka komisario Wallanderin mielestä puhuu ympäripyöreästi kuin poliitikko. Toista maata on latvialainen hyvästä viskistä ja filosofoinnista pitävä majuri Liepa. Miesten sanotaan olleen (kuinka ollakkaan jälleen) venäläissyntyisiä rikollisia, ja rutiinijuttu siirretään Latvian poliisin alaisuuteen. Kurt Wallander saa kunnian lähteä Riikaan. Vasta perillä paljastuu, että murhien takana oleva salaliitto on pannut hänetkin tappolistalle.
ellauri316.html on line 822: In 2019, the town of Lemont, Illinois installed a statue honoring Adolfas Ramanauskas-Vanagas, who led the Lithuanian Activist Front (LAF) on an anti-Soviet campaign with Hitler’s army. The LAF murdered thousands of Lithuanian Jews in June 1941 during the early period of the Nazi invasion. The Forest Brothers, a partisan militia of Latvians, Estonians, and Lithuanians who also collaborated with the Nazis. In 2017, NATO produced a video honoring the Forest Brothers but quickly deleted it after public outcry.
ellauri317.html on line 593: ei olekaan Voldemar Putler, vaan Jēkabs Peterss (venäjäksi : Яков Христофорович Петерс , Yakov Khristoforovich Peters , englanniksi: Jacob Peters ; 3. joulukuuta [ OS 21. marraskuuta] 1886 – 25. huhtikuuta 1938). Hän oli Latvian kommunistinen vallankumouxellinen, joka pelasi pajazzoa Neuvostoliiton perustamisessa. Yhdessä Felix Dzeržinskin kanssa hän oli yksi Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Chekan perustajista ja päällikköistä. Hän oli Chekan varapuheenjohtaja vuodesta 1918 ja lyhyen ajan virkaatekevänä puheenjohtajana 7.7.-22.8.1918.
ellauri326.html on line 449: Reino Silvanto toimi Suomen edustajana Latviassa vuodesta 1920 ja Suomen Latvian suurlähettiläänä vuosina 1926–1927. Silvanto lähti ulkoasiainhallinnon palveluksesta 1929 ja hän toimi sittemmin kirjailijana ja kääntäjänä Helsingissä. Tästä kaikesta voi päätellä että Reiska oli todennäköisesti täys tunari, samantyyppinen kuin Heikki Brotherus.
ellauri331.html on line 369: Novaya Gazeta.Europe -lehden ensimmäinen painettu numero ilmestyi 6. toukokuuta 2022 Latvian lehtikioskissa Riiassa ja verkossa osoitteessa novayagazeta.eu. Painetun version julkaisee Rīgas Viļņi Riiassa, Latviassa. Eli ei tämäkään kuulu enää tänne. Venäjän valtakunnansyyttäjä nimesi 28.6.2023 Novaya-Gazeta Europen ei-toivotuksi organisaatioksi, eikä ihmekään. Eikä ihme sekään että tää läpyskä on saanut sen 77 palkkntoa länkkäreiltä, rauhannoobelia myöden. Kommunitsheskij molodezh pyörii haudassaan.
ellauri331.html on line 670: Sinånsä uskottavan syytteen vuoksi Alexandra Ageeva päätti muuttaa Riikaan. Tähän mennessä SOTA oli kerännyt jo yli 300 000 seuraajaa ja laajentanut merkittävästi toimittajaverkostoaan 40 henkilön yhteistyöllä projektin kanssa. Riika on varsinainen antiputinismin pesäke. Latvian mielestä olisi jo aika 3. maailmansota startata.
ellauri342.html on line 346: Saksan 27. kuninkaallinen jääkäripataljoona on syksyllä 1916 palaamassa rautateitse rintamalta ja saapuu Tuckumiin (nykyisin Latvian Tukums) Riian länsipuolelle. Yksi palaajista, jääkärikorpraali Martti Kari, ihastuu suojelijansa paroni Lichtensteinin seurassa matkustavaan pullealiiviseen tanssijattareen Sabinaan. Toinen jääkäri Mikko estää paronin pääsyn sotilasjunaan, mistä kiivastunut paroni alkaa sättiä jääkäreitä. Suuttunut Martti lyö Lichtensteinia ja saa kahden viikon arestin.
ellauri353.html on line 480: Volynia on Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla. Se oli osa Pale of Settlementtiä. Venäjän juutalaisten asuinalue (ven. черта оседлости, tšerta osedlosti; jidd. דער תּחום-המושבֿ, der tkhum-ha-moyshəv; hepr. תְּחוּם הַמּוֹשָב, tḥùm ha-mosháv) oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa vuosien 1791–1917 välillä sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puola-Liettualle kuuluneiden alueiden siirryttyä Puolan jaoissa Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja. Alue lakkautettiin virallisesti vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen myötä. Porukoista iso osa päätyi jenkkeihin, niin Odessan pulskeat kuin Galizian lommoposkiset.
xxx/ellauri091.html on line 611: Admit it: George Costanza’s failed attempt to convert to Latvian Orthodox is your only experience with this former Soviet republic.
xxx/ellauri230.html on line 358: Välittömästi lokakuun vallankumouksen jälkeen, jonka aikana bolshevikit tulivat valtaan, julistettiin "rauhaa koskeva asetus". Seuranneessa Brest-Litovskin rauhassa Neuvosto-Venäjä joutui tunnustamaan Ukrainan ja Gruusian itsenäisyyden, sitoutumaan joukkojen vetämiseen Suomesta ja luovuttamaan Saksalle Venäjän ennen maailmansotaa hallitsevat osat Puolasta, Viron, Liettuan ja Latvian sekä osan Valko-Venäjästä. Brest-Litovskin rauha sinetöi punaisen Suomen kohtalon.
xxx/ellauri281.html on line 745: Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.
xxx/ellauri319.html on line 84: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
xxx/ellauri329.html on line 97: In 2004, Harper’s magazine published Natasha, a first short story by a promising 31-year-old Jewish Canadian writer, David Bezmozgis. This memorable tale of a doomed teenage love between Mark, a Jewish Toronto slacker, and his troubled (shiksa) Russian cousin by marriage was eventually released in a collection chronicling the lives of a Latvian immigrant family, not unlike the author’s own. Bezmozgis’s debut became a cult sensation with critics drawing literary comparisons to Bernard Malamud and Philip Roth. The story was subsequently reprinted in 15 languages. After penning two more acclaimed novels, then writing and directing his first feature Victoria Day (SFJFF 2010), Bezmozgis finally brings his modern classic to the big screen in a remarkably assured adaptation that’s both highly provocative and deeply poignant. At the heart of this emotional, coming-of-age drama are the extraordinarily measured performances of Alex Ozerov as Mark and newcomer Sasha K. Gordon as the sexually precocious Natasha, the dark star who forever alters Mark’s staid, suburban existence. Fans of the writer’s original source material will not be disappointed in David Bezmozgis’s haunting narrative of forbidden love caught between the old world and the new, further proof of this talented artist’s notable command of both literature and the cinema. —Thomas Logoreci Note: Mature Content. A New Life in the west means a second chance for precocious Latvian jews.
20