ellauri022.html on line 190: Lapsuus on ohi, ja nyt alkaa toinen, romanttinen osa.
ellauri058.html on line 180: Toivo Pekkanen oli kotkalainen duunari. Lapsuus-kirja on kirjoitettu aivohalvaustoipilaana, ja siltäpä se vaikuttaakin. Sen eka muisto on kun leikkikaverit leikki hautajaisia ja Topista lavastettiin vainajaa. Toiset lapset tunki sitä arkkuun. Se juoxi parkuen turvaan äiskän luoxe. Siitä lähtien se on (oli) tajunnut että jokainen päivä on uusi eilinen.
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri164.html on line 132: Turpa kii, nyt turpa kii! ... Se on häpeä, moite, täällä: Saatana joka sanoo että tuli on noloa, että mun kiukku on karmaisevan typerää. - Riittää!... Mokat joita mulle kuiskitaan, taiat, väärät hajuvedet, lapsellinen musa. - Ja ajatella että mulla on totuus tiedossa, etmä nään oikeuden: mulla on terve ja pysähtynyt ymmärrys, mä olen valmis täydellisyyteen... Ylpeys. Mun päänahka kuivuu. Sääliä! Herra, mua pelottaa. Mullon jano, tosi jano! Au! Lapsuus, nurzi, sade, järvi kivillä, kuutamo kun kellotapuli soittaa 12... Piru on kellotapulissa tällä hetkellä. Marja! Pyhä neizyt!... Kauheeta mun tyhmyyttä.
ellauri244.html on line 205: Ongelman nimi oli että lamanuoret olivat huolissaan työpaikoista. Oli syytäkin. Kauramuumi muisti kähärän karvan kirpeän tuoxun. Sirolan ökysuvulla oli ollut ihanan kamalaa. Ei kauramuumilla, ne ovat tanakasti laahusta. Se ei osaa irrotella tarpeexi. Aika luupään näköinen se kyllä on, puree puuta. Lapsuus, nuoruus, opiskelu, työura, perhe ja eläkeikä eivät enää kuvaa sitä mitä apinalle tapahtuu, vai mitä? Näinhän se menee nyttemmin: lapsuus, pogoilu, renttuilu, sähköshokit, sähköjunan raide.
ellauri308.html on line 472: Isä Józef Sienkiewicz polveutui Liettuan suurherttuakuntaan asettuneista tataareista ja oli venäläisvaltaisen Puolan aatelistoa. Äiti Stefania Cieciszowska oli valkovenäläisestä säätyläisperheestä. Sienkiewiczin perhe muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Lapsuusvuosinaan Henryk eli kartanoelämää. 1870-luvun lopulla hän matkusti Yhdysvaltoihin ja lähetti takaisin matkaesseitä, jotka saivat hänet suosioon puolalaisten lukijoiden keskuudessa. Heikin kirja Tuhotulvs kz albumia ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
xxx/ellauri010.html on line 436: Lapsuus ns. ei mistään kotoisin eli
xxx/ellauri056.html on line 223: Dickens ize syntyi Landportissa lähellä Portsmouthia 1812. Se oli 2. 8 lapsesta. Sen isä John (joka siis muistutti Mr. Micawberia) oli laivaston palkkatoimistossa kirjurina. Dickensit ei olleet suorastaan köyhiä, mutta aina rahapulassa. Lapsuus meni Portmouthissa, Lontoossa ja Kentin Chathamissa, missä oli laivastolla iso telakka. 1823 rahat oli loppu ja perhe muutti Lontooseen. Isä oli joutunut velkavankeuteen ja perhe asettui posen naapuriin. (Tästä kertoo Pickwickin paperit.) 1824 Charles meni töihin kenkämustetehtaaseen liimaamaan etikettejä kiillokepulloihin.
xxx/ellauri128.html on line 229: Osastot ovat päivittyneet sekulaarisemmixi: Lapsuus, Kasvatus, Nuoruus, Mies, Nainen, Rakkaus, Sexi, Aviopuoliso, Avioliitto, Perhe, Naimasukulaiset, Elämänohjeita, Ystävyys, Työ, Varallisuus, Menestys, Onni, Kilpailu, Väkivalta, Viisaus, Moraali, Taide, Muona, Sairaus, Ikä, Usko, Kuolema. Koko elämänkaarelle on paikka varattu. Huomaatte että usko ym on nyt ajankohtaista vasta loppukaarteessa, eikä jumaluuxia enää henkkoht tavata. Nää voi näkemättä jakaa EAT/FUCK/KILL osioihin seuraavasti:
xxx/ellauri128.html on line 232:
FUCK!
Lapsuus, Kasvatus, Nuoruus, Mies, Nainen, Rakkaus, Sexi, Aviopuoliso, Avioliitto, Perhe, Naimasukulaiset, Elämänohjeita
xxx/ellauri137.html on line 148: Se oli aatelisjäbä, orpo aika pienestä. Se oli vähän niinkuin Mikko Helkama, eleli tiluxillaan ja leikkas kuponkeja. Ainiin onhan sizillä vielä se kirja Lapsuus, mulla on se, olen lukenutkin. Se oli aika kiva, ylipäänsä olen Lexan romaaneista kyllä pitänyt.
xxx/ellauri227.html on line 55:
xxx/ellauri230.html on line 691:
xxx/ellauri265.html on line 335: Kaaron äiti oli myymäläauton myyjä ja isä teki töitä rakennustyömailla. Kaaron lapsuutta varjosti isä ja alkoholismi. Lapsuusajan huippuhetket Kaaro kertoo kokeneensa lintujen ja kovakuoriaisten parissa. 13-vuotiaana hän joutui koulukiusatuksi, ja kiusaaminen jatkui, kunnes hän lopulta jätti lukion kesken. Hän sai töitä Luonto-Liiton Nuorten luontolehdestä. Samalla hän kirjoitti freelancerina tiedeuutisia ja tiedejuttuja Helsingin Sanomille. Hänellä ei ole tieteellistä loppututkintoa, vaan hän tutustui tiedemaailmaan harrastuxena. Kaaro asuu Porvoossa. Hänellä on kolme lasta kahdesta suhteesta. Ekasta poika jolla todettiin leukemia ja tokasta kaxoset.
xxx/ellauri281.html on line 473: Avoliitossa Stina Toljanderin kanssa syntyivät Loirin nuorimmat pojat, vuonna 1995 syntynyt Ukko ja vuonna 1996 syntynyt Sampo. Ukko ja Sampo Loiri muuttivat Suomeen vuonna 2012 isänsä Vesa-Matti Loirin luokse. Lapsuusvuotensa he olivat viettäneet Intiassa Stina-äitinsä kanssa. – Ukko on hyvä räppääjä, Sampo puolestaan on taitava piirtäjä, isä-Vesku kehui poikiaan. Ukko ja Sampo ovat Veskun ja Stina Edelmannin, entisen Toljanderin liitosta syntyneitä lapsia.
xxx/ellauri296.html on line 372: 1940-luku oli sodan ja vaaran vuosien vuosikymmen. Sen loppuun ajoittuu Suomen korkein syntyvyys. Vuonna 1947 syntyi yhteensä 108 168 lasta, Suomen suurin ikäluokka. Lauri Ihalainen on yksi näistä lapsista. Lapsuus Pihtiputaalla oli taloudellisesti niukkaa, mutta henkisesti rikasta, luettiin Suomen Sosialidemokraattia ja kazeltiin Apu- ja Seura-lehtiä. Työuransa Ihalainen teki ammattiyhdistysliikkeessä, hän on SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja. Ihalaisen mukaan suuret ikäluokat ovat saaneet rakentaa lisääntymiskyvyttöminä työläisinä hyvinvointiyhteiskuntaa ja elää hyvän vaiheen Suomen historiassa.
xxx/ellauri307.html on line 110: Matzneff tuli venäläisten siirtolaisten perheestä, joka asettui Ranskaan vuoden 1917 jälkeen. Hänen virallisilla verkkosivuillaan olevien tietojen mukaan "hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan kuuden kuukauden ikäinen; koko lapsuutensa aikana hän ei nähnyt heitä samassa huoneessa, ja sai olla usein erossa siskostaan Alexandrasta sekä veljistään Andrésta ja Nicolasista. Hänen äitinsä oli juutalainen, kun taas hänen isänsä oli venäläinen. Hänet kasvatettiin venäläisortodoksisessa uskossa. Se oli lapsuus, jota heiluttivat edestakaisin, perheiden hajoamisen ja sodan varjossa. Lapsi varjoiselta kujalta. Lapsuus, joka aiheuttaa hänelle edelleen hyvin tuskallisia muistoja."
19