ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri119.html on line 460: Now a fast forward to French fries and scepticism. Alongside the passion for merging that marked Romantic love, a more sceptical French tradition can be traced from Stendhal onwards. Stendhal's theory of crystallization implied an imaginative readiness for love, which only needed a single trigger for the object to be imbued with every fantasised perfection. Proust went further, singling out absence, inaccessibility or jealousy as the necessary precipitants of love. Lacan would almost parody the tradition with his saying that "love is giving something you haven't got to someone who doesn't exist". A post-Lacanian like Luce Irigaray would then struggle to find room for love in a world that will "reduce the other to the same...emphasizing eroticism to the detriment of love, under the cover of sexual liberation".
ellauri147.html on line 585: Narsismi, jota Lacan (1936) kutsui kerran "egon kuvaajaksi" legendaarisessa esseessään peilinäyttämöllä, ei voi tehdä ilman tätä kuvitteellista toista. Siinä on – tässä on yhtäläisyys dramaattiseen tai teatraaliseen identiteettiin, josta Dieter Thomä puhui avauspuheenvuorossaan – performatiivinen ulottuvuus, joka ilmeisesti löytää runsaasti ravintoa nykymediamaailman oikukkuudesta: narsistisella esityksellä on lavastuksen luonne, lavastus, joka on yleensä tajuton, mutta jolla on usein kynnys tajuihin, strategisesti työstettyä suorituskykyä.
ellauri147.html on line 587: Ohne diesen imaginären Anderen kommt der Narzissmus, den Lacan (1936) in seinem legendären Aufsatz über das Spiegelstadium einmal den „Bildner des Ich“ nannte, nicht aus. Er hat – hier ist die Parallele zur dramatischen oder theatralischen Identität, von der Dieter Thomä in seiner Eröffnungsrede gesprochen hat – eine performative Dimension, die in den Kapriolen der zeitgenössischen Medienwelt offenbar reichlich Nahrung findet: Die narzisstische Aufführung hat den Charakter einer Inszenierung, einer in der Regel unbewussten Inszenierung, die allerdings nicht selten die Schwelle zur bewussten, strategisch durchgearbeiteten Aufführung überschreitet.-->
ellauri204.html on line 745: Ari kirjoitti enimmäkseen Jacques Lacanista ja tragediasta. Tragedia seurasi Aria loppuun asti. 70-lukuteemaisissa vuosijuhlissa Sex Pistols villitsi entisen punk-nuorison niin totaalisesti, että he itsekin säikähtivät aiheuttamaansa kaaosta.
ellauri210.html on line 1346: Prassinos, heredera de los cuentos tradicionales de hadas contamina su imaginario con personajes desviados, transformándolos en “contes bizarres”. En un marco irreal, típico de los cuentos surrealistas juega con las metamorfosis: objetos que adquieren dimensión animal, humanos que se animalizan, animales que se transforman en humanos, o personas que se reapropian de otras, como muestran algunos de sus cuentos, como “la Psyché” donde la protagonista sufre por parte de otra mujer una apropiación de su voluntad, de su personalidad, llegando a ser su doble. Como en el estadio del espejo de Lacan, la protagonista reacciona al contemplar su imagen, no ante el espejo, sino ante la otra mujer: “Nous étions plus que jumelles et nous nous regardions subjuguées, chacune dans le miroir humain que lui tendait l’autre”.
ellauri210.html on line 1352: Supone una alteración y deformación de lo que uno es, sólo que en estos casos el extrañamiento no viene frente a la sociedad o frente a otros individuos, sino que los protagonistas son alienados por otra persona que deviene su propio “yo”, actuando a modo de espejo. Actuando como duplicados de uno mismo, solo que el “yo” inicial queda anulado por el segundo. Se aproxima a la escisión del “yo” entendida bajo los términos de Lacan. La alienación viene dada por su imagen en el espejo, en este caso en ese “otro” (algo ajeno a él). El “yo” está alienado porque se reconoce en algo que no es. Esta pérdida de identidad en Gisèle Prassinos también se ve reflejada en el juego de sexos, procede a despistar con los sexos como hace Mansour.
ellauri257.html on line 343: Gombrowicz wrote in Polish, but he did not allow his works to be published in Poland until the authorities lifted the ban on the unabridged version of Dziennik, his diary, in which he described their attacks on him. No tästä arvaa jo mixi sille oltiin tuppaamassa dynypötköä. Mikä pahinta, Gombrowicz´s work has links with existentialism and structuralism. Sen hengenheimolaisia olivat sellaiset lurjuxet kuin Foucault, Barthes, Deleuze, Lacan, and Sartre.
ellauri340.html on line 623: Baudrillard kuului ranskalaisten ajattelijoiden koiravaljakkoon, samaan kuin Henri Lefebvre, Roland Barthes, Pierre Bourdieu, Gilles Deleuze, Jean-François Leotard, Michel Foucault, Jacques Derrida ja Jacques Lacan, jotka kaikki olivat de Saussuren hypnotisoimia postrukturalistisia pellejä.
ellauri349.html on line 235: Samaan aikaan hän osallistui Jacques Lacanin proseminaariin. Hänestä tuli psykoanalyytikko, Pariisin freudilaisen koulukunnan jäsen. Hän on erityisesti Antoinette Fouquen analyytikko, jonka hän kutsuu muiden Women's Liberation Movementin naisten kanssa jakamaan Vincennesissä opettamansa kurssitaakkaa: teos keskittyy kehoon, naisen seksuaalisuuteen sekä äidin ja tyttären väliseen suhteeseen, jota etevästi valaissee epätoivoinen kotirouvahahmo sarjassa Mitä Kuuluu kuin kointähtönen.
ellauri362.html on line 378: Schreber sairasti paranoidista skitsofreniaa (tuonaikainen diagnoosi oli ”dementia paranoides”) ja kuvasi sairauttaan muistelmateoksessa Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken (1903). Kirjasta on tullut psykiatrian klassikko, ja sitä ovat analysoineet muiden muassa Sigmund Freud, Jacques Lacan, Gilles Deleuze ja Félix Guattari (Anti-Oidipus), Alice Miller sekä Elias Canetti (Joukko ja valta).
ellauri362.html on line 760: Sotien jälkeen Althusser aktivoitui poliittisesti. Hän otti hyvin paljon vaikutteita Karl Marxilta seuraten tämän jalanjälkiä. Normale Supissa hän haastoi erityisesti psykoanalyytikko Jacques Lacanin ja myös marxilaisen suunnan, joka poikkesi Spinozan asiantuntijan Althusserin suuntauksesta, ja Gilles Deleuzen, toisen suuren mutta talousliberaalimman Baruch Spinozan lukijan.
ellauri392.html on line 131: Antihumanistit Nietzsche, Marx, Freud ja Heidegger siittivät vielä antihumanistisemman kvintetin Lacan-Althusser-Barthes-Derrida-Foucault. Karseaa yxtyisyrittäjän vainoa.
ellauri392.html on line 531: Although even Freud didn’t deserve a son like Lacan.
xxx/ellauri056.html on line 618: Schelling muutti filosofisia kantojaan kuin väkkärä. Hälläpyörä olisi Sirkkis siitä sanonut. Sen luonnonfilosofia oli jotain vitun hermeneutiikkaa. Empiirisesti aivan pielessä. Toinen on antikartesiolainen näkemys omasta navasta. Pointtina ettei sini ja mini ymmärrä edes izeään. Siinä se on kyllä oikeassa. Size nakersi Hegeliä tavalla josta monet myöhemmät sekulit ml Kierkegaard, Marx, Nietzsche, Heidegger ym ym innostuivat. Ranskalaiset postmodernistit tyyliin Lacan, Derrida tai Adorno näyttää olleen saxalaisen idealismin karkeen manttelin perijöitä. Jälkiuudenaikaisia hämärämiehiä. Existentialistit kuten Eski Saarinen on perimmältään samanlaisia, Aalto yliopiston miehiä.
xxx/ellauri187.html on line 364: Kekä oli Groddeck jonka Jose mainizee Freudin Jungin ja Lacanin keskellä?
xxx/ellauri208.html on line 975: Etenkin Idströmin kolme jälkimmäistä romaania ammentavat vahvasti psykoanalyyttisesta, freudilais-lacanilais-kristevalaisesta traditiosta. Idström on itse nostanut viimeisen romaaninsa keskeiseksi vaikuttajaksi ruotsalaisen psykoanalyytikon Jürgen Reederin Jacques Lacania käsittelevän teoksen Begär och etik (1990).
xxx/ellauri261.html on line 614: Strongly influenced by both Dietrich Bonhoeffer and G.K. Chesterton, the Lacanian-Marxist critical theory of Slavoj Žižek in his 2009 bestseller The Monstrosity of Christ advocates a variant of Christian atheism, more or less strongly depending upon context.
xxx/ellauri356.html on line 114: 1970-luvulla Cixous alkoi kirjoittaa seksuaalisuuden ja häpykielen suhteesta. Cixous ja Luce Irigaray yhdistivät Derridan logosentrisen idean ja Lacanin halun symbolin (schischeli) ja loivat termin phallogosentrismi. Näppärää!
xxx/ellauri356.html on line 116: Merkittävimpiä vaikutteita hänen kirjoituksiinsa ovat olleet Jacques Derrida, Sigmund Freud, Jacques Lacan ja Arthur Rimbaud. Nippu spedejä.
xxx/ellauri356.html on line 145: Mitä vetoa että Jackie pääsi rotkauttamaan yllämainittua Helunaa? No Jacky makupala oli kyllä monogaami, mut eise mitään takaa. Vuonna 1984 syntyi hänen kolmas poikansa Daniel Agacinski avioliiton ulkopuolisesta suhteesta Sylviane Agacinskin kanssa. Dodi! Aituri. Uskollinen vaimo Margaret oli zhekkiläinen psykoanalyytikko. Hän kuoli Covid-19: aan 20-luvulla Rothschild Foundationin vanhainkodissa. Maggie ranskansi Melanie Kleinin versiota superegosta (ransk. "päälläni"). Melanie Klein lisäsi Freudin edipaaliseen ja post-edipaaliseen lähestymistapaan superminän varhaisen ulottuvuuden, jota Jacques Lacan kunnioittaa: "Näyttämällä meille "masennusasennon" alkukantaisuuden, A:n subjektiivisuuden äärimmäisen kakon arkaismin, Mélanie Klein työntää rajoja, joissa voimme nähdä identifiointileikin subjektiivisen funktion, ja erityisesti mahdollistaa superegon ensimmäisen muodostelman asettamisen täysin alkuperäiseksi. » Melanie Klein nimeääkin superminän muodostumiseen erilaisia kerroksia, joista osa liittyy hyvin varhaiseen lapsuuteen, jolloin lapsi pelkää vanhempiaan, jotka purevat ja syövät juuri niin paljon kuin hän itse haluaa purra ja niellä tai pelkää likaantumista juuri niin paljon kuin hän tahtoo tahrata ja niin edelleen.
xxx/ellauri356.html on line 150: Derrida on yhdistetty usein ”vuoden 1968 ajattelijoihin”, joita hänen lisäkseen ovat olleet esimerkiksi Louis Althusser, Jacques Lacan, Michel Foucault, Roland Barthes ja Gilles Deleuze. Kokonainen nippu spedejä. Derridan ajattelun mukaan kielen ja todellisuuden välistä suhdetta selittämään tarvitaan dekonstruktio eli lukutapa, jossa on paljon kirjallisuuden, taiteenteorian, uskontotieteen, antropologian ja psykoanalyysin aineksia.
xxx/ellauri356.html on line 222: Psykoanalyytikko Jacques Lacanin työhön Derridalla oli sekalainen suhde. (Lacan oli katolinen kunnes luki Spinozaa.) Derrida muutti käsitystään Levinasin naismaisuudesta erään Bracha Ettingerin ansiosta. Nyt on Brachakin jo 75-vuotias, molemmat Jaakot lahoavat haudassa. Adieu à Jacques Lacan. Adieu à Emmanuel Levinas. Adieu a moi.
xxx/ellauri356.html on line 226: Brachan kekkaama "matriisinen katse" käyttää matriisia symbolina vastustaakseen Lacanin fallista katsetta. (Ei sentään pillua.) Samalla tavalla kuin Lacanin muotoilu, joka on metaforinen viittaus anatomiaan pohtimaan symbolista maskuliinista voimaa, matriisi on metaforinen viittaus kohtuun (matriisi - kohtu), jotta voidaan keskustella ihmisen etiikan ja suhteellisuuden alkuperästä. Tämä muutos ei ollut pelkästään elimen (peniksen) ja sen kuvan vaihtaminen toiseen (kohtuun), vaan falloksen rakenteen, mekanismin, toimintojen ja logiikan vaihtoehdon keksiminen. Pollockin (kolja) mukaan Ettingerin matriisinen sfääri antaa meille mahdollisuuden paeta "käsityksestä diskreetistä ja yksittäisestä subjektista, joka muodostuu sellaisten rajojen asettamisesta, jotka erottavat sen maailman tai äidin ruumiin valtamerestä tai erilaistumattomasta toiseudesta". Pollock huomauttaa, että fallos- ja kastraatioahdistuksen termeissä ajattelu ohjaa aiheita "erotteluihin, halkeamiin, leikkauksiin ja halkeamiin". Venn lisää, että matriisin avulla katseen käsite ulottuu visuaalisen alueen ulkopuolelle kosketukseen, ääneen ja liikkeeseen. Kai koska kohtua voi vaan tunnustella päältäpäin, kun taas moloon voi tarrata kaxin käsin kii, ottaa poskeen ja/tai runkata.
xxx/ellauri356.html on line 246: Mutta Chomskyn kaltainen "klassinen rationalisti" torjuu täysin Derridan ajatuksen: "Me siirrymme absurdista toiseen - stalinismi, eksistentialismi, strukturalismi, Lacan, Derrida - jotkut ovat säädyttömiä (stalinismi) ja toiset yksinkertaisesti infantiileja tai naurettavia (Lacan ja Derrida).”
xxx/ellauri356.html on line 463: Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri356.html on line 499: Kristevasta tuli 1979 myös psykoanalyytikko hänen osallistuttuaan Jacques Lacanin seminaareihin. Tätä ajanjaksoa nimitetään Kristevan teoreettiseksi vaiheeksi. Kristeva on 1980-luvun jälkeen käsitellyt temaattisesti erilaisia aiheita, kuten uskon luonnetta ja naisneroja kuten Colette ja Arendt.
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri356.html on line 505: Kuten Augustine Persumalli selitti, Kristevan "semiotiikka" liittyy läheisesti infantiiliin esiodipaaliin, jota löytyy Melanie Kleinin teoksissa, British Object Relation -psykoanalyysissä ja Lacanin esipippelivaiheessa. Se on tunnekenttä, sidottu vaistoihin, jotka asuvat kielen halkeamissa ja prosodiassa pikemminkin kuin sanojen denotatiivisissa merkityksissä. Se on tiiviisti sidottu "feminiinisyyteen" sillä se edustaa esipippelivaiheen lapsen erilaistumatonta tilaa.
xxx/ellauri357.html on line 76: Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa filosofiaa opetti Hannu Sivenius. 1980-luvun puolessa välissä muutama nuori ja innostunut tutkija – olimme pääasiassa juristeja – lähestyi Hannua. Halusimme perustaa nykyfilosofiaan erikoistuneen lukupiirin. Hannun innostuttua asiasta ryhmään tuli muita suuresti arvostamiani tutkijoita (mm. Pia Sivenius, Sami Santanen ja Merja Hintsa), ja tänään lukupiirinä aloittanut ryhmä tunnetaan Helsingin Lacan-piirinä. Ystäväni Lacan-piirissä ovat filosofian opettajiani. Ennen kaikkea piirissä mukana oleminen on opettanut hyvän tavan lukea ja tehdä työtä.
xxx/ellauri357.html on line 90: Tärkeä voimahahmo mannermaisen filosofian piirissä on Helsingissä ollut myös 1980- ja 1990-luvuilla käytännöllisen filosofian laitoksella opettanut Hannu Sivenius (s. 1949), joka on myös suomentanut Heideggerin Taideteoksen alkuperän (1995). Sivenius käsitteli ja esitteli monia Suomessa huonosti tunnettuja mannermaisia virtauksia, erityisesti Derridan dekonstruktiota ja lacanilaista psykoanalyysiä, ja tältä pohjalta syntynyt Helsingin Lacan-piiri muodostui mannermaisesta ajattelusta kiinnostuneiden vapaamuotoiseksi yhteenliittymäksi Helsingissä. (Tästä ks. Aula & Hirvonen & Santanen (toim.) 1999.) Lacan-piirin toimesta ja myötävaikutuksesta Helsinkiin on myös kutsuttu luennoimaan ja esitelmöimään useita mannermaisen filosofian kansainvälisiä huippunimiä.
xxx/ellauri358.html on line 217: Lucy arvosteli nyreästi miesten mestaroimaa tiedettä yleensä ja freudilaista hysteeristen naisten lyttäystä erityisesti, sillä tuloxella että Lacan antoi sille potkut koulustaan.
xxx/ellauri358.html on line 218: Pojat samastuvat isin kikkeliin ja tytöt äidin -- ei pilluun vaan munan puutteeseen! Juupa juu Lacan, toi olikin aika paxua.
34