ellauri043.html on line 3519:

Kybele" />
ellauri043.html on line 3528: Kato mä tunnen kaikki jumalat henkilökohtaisesti, kaikki riitit, kaikki rukouxet, kaikki oraakkelit! Mä oon käynyt Apollon pojan Trophoniuxen luolassa, mä leivoin syrakusalaisille ne kakut jotka ne vie vuorille! Mä oon selvinnyt Mithran 80 kokeesta ja Asterixin ja Obelixin olympialaisista! Mä olen likistellyt Sabasiuxen käärmettä! Mä oon ottanutvastaan kabiirien huivin! Mä oon pessyt Kybeleä Tuovilanlahen laineissa, ja viettänyt kolme kuuta Samothraken onkaloissa!
ellauri043.html on line 3530:

Kybele tai Kibele (m.kreik. Κυβέλη) oli muinainen Vähän-Aasian kansojen palvoma äitijumalatar. Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset tanssit.
ellauri043.html on line 4529:

Kybele2"/>
ellauri043.html on line 4531: Laatikko raottuu; ja saattaa erottaa sinisen silkkikatoxen alla pienen Kybelen kuvan — paljetein säihkyvän, tornicoronaisen ja istuallaan punakivisessä vaunussa, jota vetää 2 leijonaa käpälä pystyssä.
ellauri043.html on line 4591:

Kybele
ellauri096.html on line 741: Muutoinkin Yli-Juonikas jaksaa edelleen yllättää. (Lukija ei tosin jaxa enää yllättyä. Huoh.) Jälleen hän on keittänyt kokoon sellaisen kirjallisen cocktailin, että ei värikkäämmästă väliä. Tamä sitä huolimatta, että teos alkaa yllättävänkin perinteiseen tapaan - aivan kuin mikä tahansa nuorille suunnattu heppakirja. Pieninä vihjeinä tulevasta on tekstiin sisällytetty aika runsaasti sivistyssanoja, joista osa on hyvinkin harvoin käytettyjä. Samoin teoksen henkilöiden nimigalleria on lievästi ilmaistuna exoottinen. Kybele Kivi, Nora Heuristikankare, Kornelia Kernelius, Seppo Soluttautuja ja Hannele Nagellax ovat yxinkertaisemmasta päästä kuin luulisi. Nupin kokoisesta.
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri251.html on line 120: Avioliitto näytti olevan Atalantelle mieluinen, vaikka hän oli alkuun ollut vastahakoinen. Melanion (Hippomenes) puolestaan oli niin onnen ja autuuden vallassa, että ei muistanutkaan kiittää Afroditea, jonka avulla hän oli kisan voittanut. Jumalattaren kosto oli ankara. Afrodite odotti, että pari kulkisi jonkun temppelin ohitse, ja sitten hän vihoissaan langetti heille vastustamattoman intohimon toisiaan kohtaan. Melanoin vei Atalanten temppeliin ja rakasteli siellä vaimonsa kanssa. Tarinan eri versioiden mukaan temppeli kuului joko Zeukselle tai sitten Kybelelle – joka tapauksessa ko. jumala(tar) suuttui temppelinsä pyhyyden turmelemisesta ja runkkutahroista. Tästä seurasi kova rangaistus: rakastavaiset muutettiin salonkileijoniksi. Ihanaa leijonat ihanaa. Kybele-version mukaan hän aikoi ensin surmata rakastavaiset, mutta päätyi muuttamaan heidät leijoniksi, koska piti kuolemaa liian lempeänä rangaistuksena. Leijonat valjastettiin vetämään Kybelen vaunuja. Kybele">Kybeleestä ja sen Kybele2">leijonavetoisista vaunuista oli jotain läppää Flaubertilla. Joissain tarinan versioissa pari ehti olla jo jonkin aikaa silleen ennen kuin heistä tuli leijonia. Tuohon aikaan uskottiin, ettei leijona voi paritella oman lajinsa kanssa. Siis mitä? Sori mutta tätä en kyllä taida uskoa.
xxx/ellauri420.html on line 515: Mutta takaisin Attixeen! Kybelen kultissa jumalattaren rooli villin luonnon äitihahmona ilmeni riehakkaana palvontana. Hänen pappinsa, gallit kastroivat itsensä ennen tehtävään astumista. Kastraatiota perusteltiin myytillä, joka liittyi Kybelen rakastamaan hedelmällisyyden jumala Attikseen. Attis rakastui kuolevaiseen ja halusi tämän kanssa naimisiin. Kybele puuttui tilanteeseen, ja Attis pakeni vuoristoon, missä hän kastroi itsensä. Täähän meni nyt toiste päin kuin edellä, mutta pääasia on että Attis kuiteskin pääsi munapusseista. Ovidiuksen Metamorfoosien mukaan Attis muutti itsensä männyksi.
xxx/ellauri420.html on line 519: ATTIS oli muinainen frygialainen kasvillisuuden jumala ja suuren jumalten äidin Kybelen (Cybele) puoliso . Rangaistuksena hänen uskottomuudestaan ​​jumalatar ajoi hänet hulluun kiihkoon, joka sai hänet kastroimaan itsensä. Kybelen eunukki-pappeuden vihkijät, jotka tunnetaan nimellä Gallai (Galli), esittivät tämän myytin uudelleen itsensä kastraatiolla. Kreikkalaiset samastivat Attiksen Iasioniin, Suuren Äidin puolisoon samotrakelaisissa mysteereissä, missä natustetaan kexejä, jotka on kyllästetty mantelilla AGDISTIS:in (Pausanias 7.17.8) katkaistuista sukuelimistä kasvaneesta puusta.
11