ellauri003.html on line 626: Kuulas lokakuu.

ellauri046.html on line 978: Heilui kääntöveizen kanssa kuin juoppo Toivo Kuula.

ellauri055.html on line 558: Pirjo Mannisen kyytipojaxi aloin lukea rinnan suomalaista nobelistia, Nestor Kuulapään näköistä F.E. Sillinpäätä. Siinä kävi näin:
ellauri055.html on line 562: Vaan nytpä tahdon olla ma / Mannis-Pirren ja Kuulapään vertaaja. Ja selvää missä suhteessa: naisten asiassa. Setämiehen tie on lällyydestään huolimatta toxinen. Taatan mies mänöö ylätietä, fiilistelee samalla kun kerää massia. Naisen tie on alatie-synnytyxen vaivat. Ylätiellä tapahtuu seuraavaa:
ellauri315.html on line 215: Mutta hän jutteli ilahduttavia asioita ja välistä laulaa kajahdutti komeasti värssysen: - Kuularuiskut kun pani, että tärärättättää, tuli Antinkin asemansa jätätättättää... Tahi hän saarnasi parhaalla pastorin nuotilla: - Te upseerit ja lotat, aliupseerit ja sotilaskotinaiset, sotamiehet ja pyykkärit, minä varoitan teitä pyyhkimästä lumpeen lehteen, sillä lehti voi puhjeta ja sormi sotkeutua.
ellauri348.html on line 167: Kaikkein kaunein nimi miehelle on Toivo, maalailee intialainen henkinen opettaja Sri Sri Ravi Shrankar. Esim Topi Kuula, Topi Kärki ja Topi Sukari. Ja Toivo Group, suomen kauneimmat vuokrakodit. Maalatkaa smurffijengi maalatkaa! Kesäolo on. Sullon mekko himmeen hieno. On hyvä antaa arvoa epäonnistuneille Lasse Vireneille. Kazo aina eten ja ylöspäin niskavuorelle, älä koskaan taxe, edes alamäessä. Kellekään ei anneta tehtävää jota ei pysty selättämään, ei edes korkeimmalle voimalle liian isoa kiveä. Kaikkien on syytä tietää että on olemassa korkeampi voima joka sanoo niin. Kaikkien on pidettävä Toivo mielessä, sanoo se. Julkisista ei ole mihinkään, kaikki charity on yxityistettävä. On laskettava yxinyrittäjän ressiä, niin tulee dominoefekti. Hän sai ketjureaktion. Univormuista on siirryttävä terroristeihin. Haista kuule paska sirittäjä!
xxx/ellauri057.html on line 66: Juhani Siljo oli melko esinahka. Fasisti. Seukkas Eila Pennasen äiskän kaa. Anto kiittävät arvostelut Nestor Kuulapään esikoisesta.
xxx/ellauri057.html on line 769: Harmittiko Nestor Kuulapäätä Knut Hamsunin kohuttu talonpoikaisrompskumenestys 1917? Ja vuoden 1920 noobeli? Vai ajattelikose päinvastoin että jes! Anch'io son pittore! Tulee se munkin vuoro vielä. Niinkuin tulikin.
xxx/ellauri121.html on line 139: Seijan Charlottelle ostamassa karaokekirjassa joku soittaa melodicalla Toivo Kuulan hitaanoloista lampaanpolskaa.
xxx/ellauri121.html on line 141: Sata vuotta sitten säveltäjä Toivo Kuula sai luodin päähänsä, eikä tappaja koskaan selvinnyt – Pari viikkoa sitten Kuulan tyttärenpoika sai puhelun, joka oli pudottaa hänet sängystä.
xxx/ellauri121.html on line 142: Toivo Kuula kuoli toukokuussa 1918 ryyppyillan päätteeksi epäselvissä olosuhteissa. Nyt surmatun ja surmaajaksi epäillyn lapsenlapset tapasivat ja alkoivat puhua isoisistään.
xxx/ellauri121.html on line 144: Toivo Kuulaa ammuttiin vappuyönä 1918, mutta hän kuoli vasta 18. toukokuuta. Vaimo Alma sairaalavuoteen vierellä Viipurissa.
xxx/ellauri121.html on line 150: Miehet on saattanut yhteen yksi Suomen tunnetuimmista selvittämättömistä veriteoista, säveltäjä Toivo Kuulan kuolema toukokuussa 1918.
xxx/ellauri121.html on line 152: Toivo Kuula oli Markku Marttisen isoisä. Juhani Heikan isoisä puolestaan oli jääkäriluutnantti Pietari ”Pekka” Heikka, joka oli yksi Toivo Kuulan surmaajaksi epäillyistä miehistä.
xxx/ellauri121.html on line 156: Juhani Heikka (vas.) on jääkäri Pekka Heikan pojanpoika. Markku Marttinen puolestaan on säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika. He tapasivat Helsingissä sata vuotta Toivo Kuulan kuoleman jälkeen.
xxx/ellauri121.html on line 157: Juhani Heikka (vas.) on jääkäri Pekka Heikan pojanpoika. Markku Marttinen puolestaan on säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika. He tapasivat Helsingissä sata vuotta Toivo Kuulan kuoleman jälkeen.
xxx/ellauri121.html on line 159: TOIVO Kuula syntyi vuonna 1883 Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Pojan musiikilliset lahjat havaittiin jo pienenä, ja Toivo halusi säveltäjäksi. 1900-luvun alussa, vain 25-vuotiaana, hänestä oli tullut nousevan suomalaiskansallisen kulttuurin suuri nimi. Hän ammensi musiikkiinsa voimaa kansanlauluista ja suomalaisesta luonnosta. Sävellystyyli oli kansallisromanttinen. Kuula oli vahvasti suomenmielinen ja kiivasluontoinen. Venäläistä sortovaltaa hän vihasi, samoin ruotsin kieltä.
xxx/ellauri121.html on line 163: Sitten syttyi Suomen sisällissota. Sodan aikana Toivo Kuula oli 34-vuotias Viipurin Musiikinystävien orkesterinjohtaja, joka pelkäsi joutuvansa punaisten käsiin. Pekka Heikka oli 22-vuotias jääkäriluutnantti ja valkoisen armeijan komppanianpäällikkö, joka osallistui Oulun ja Tampereen taisteluiden jälkeen punaisen Viipurin valtaukseen.
xxx/ellauri121.html on line 165: Jääkäreiden ja Toivo Kuulan tiet kohtasivat Viipurissa toukokuussa 1918. Sota oli silloin jo ratkennut. Toivo Kuulalle valkoisten saapuminen kaupunkiin oli juhlahetki.
xxx/ellauri121.html on line 166: VAPPUPÄIVÄNÄ Viipurissa pidettiin isot voitonjuhlat. Toivo ja hänen vaimonsa Alma Kuula osallistuivat paraatiin, jossa puhui valkoisen armeijan kenraali Mannerheim. Iltaa istuttiin ravintola Seurahuoneella.
xxx/ellauri121.html on line 168: Säveltäjä Toivo Kuula (1883–1918) kuoli sekavissa olosuhteissa Viipurissa sisällissodan päätyttyä. (KUVA: MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 170: Seurahuoneella nosteltiin maljoja voittajille. Kuulakin piti valkoisille ylistävän puheen, soitti pianoa ja laulatti säveltämäänsä Suojeluskuntalaisten marssia. Paikalla olleet jääkärit eivät siitä innostuneet, vaan pitivät Sibeliuksen Jääkärimarssia parempana.
xxx/ellauri121.html on line 174: Ryyppääminen jatkui, humalatila syveni, ja riidan aiheita löytyi lisää. Väiteltiin siitä, kuka oikeastaan ratkaisi sodan, valkoinen talonpoikais­armeija vaiko Saksassa koulutetut jääkärit. Juhlijoiden käytös muuttui sekavammaksi. Kun eräs ruotsalais­upseeri puhui äidinkieltään, Kuula kysyi häneltä kimpaantuneena: ”Mitäs siinä ruotsia mongerrat?” Jääkärit puolestaan haukkuivat Kuulaa bolševikiksi ja sanoivat tämän heilutelleen tahtipuikkoaan ryssille.
xxx/ellauri121.html on line 176: Kuula oli pienikokoinen mutta karismaattiseksi ja rohkeaksi kuvailtu mies. Säveltäjän ja sotilaiden kesken syntyi käsirysy.
xxx/ellauri121.html on line 177: Kuulaa lyötiin. Mutta hänellä oli pohjalaiseen tyyliin vyöllään puukko, jolla hän huitaisi kahta sotilasta. Terä osui erästä jääkäriä pään seudulle, ja haavasta vuoti verta.
xxx/ellauri121.html on line 178: Se, mitä sen jälkeen tapahtui, on epäselvää. Varmaa on kuitenkin se, että humalaiset jääkärit raivostuivat. Huudettiin, että Kuula on ammuttava.
xxx/ellauri121.html on line 183: Pakoon yrittänyt Kuula kompastui, ja häntä potkaistiin. Epäselvää on, kuka veti liipaisimesta.
xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
xxx/ellauri121.html on line 189: Kuulustelujen perusteella pää­epäiltyjä oli kaksi: jääkärit Oskar Pirinen ja Pekka Heikka. Erikoinen sattuma oli se, että molemmat kuolivat ennen oikeudenkäyntiä. Pirinen pidätettiin viinavarkaudesta pian­ Kuulan kuoleman jälkeen. Hän yritti paeta, ja vartiomies ampui hänet.
xxx/ellauri121.html on line 190: Heikka hukkui purjehduksella Vaasan saaristossa kesällä 1921, vain muutama päivä ennen kuin häntä oli määrä syyttää oikeudessa Kuulan surmaamisesta. Ennen kuolemaansa Heikka oli ylennyt kapteeniksi, mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Nuori leski jäi yksin pienten poikien kanssa. Pojista vanhempi oli Juhani Heikan isä.
xxx/ellauri121.html on line 195: Aloitteen tapaamisesta on tehnyt Juhani Heikka. Hän on kuullut isoisänsä tarinan jo lukioikäisenä. Historiasta kiinnostuneena Heikka on lukenut aiheesta runsaasti: Toivo Kuulan elämäkertoja, sisällissodan historiaa sekä surmatyöstä kertovia lehtijuttuja. Helmikuussa hän vietti päivän Kansallisarkistossa ja kävi läpi pari sataa sivua kuulustelupöytäkirjoja, joissa surmaillan tapahtumia selvitettiin perinpohjaisesti.
xxx/ellauri121.html on line 198: Pari viikkoa sitten Heikka otti selvää Kuulan jälkeläisistä. Hän sai selville Markku Marttisen nimen ja mietti, tarttuisiko puhelimeen. Jännitti. Miten sellainen keskustelu edes aloitetaan? Miten vastapuoli reagoi?
xxx/ellauri121.html on line 200: Kuvassa vasemmalla olevaa jääkäri Pekka Heikkaa (1896–1921) epäiltiin Toivo Kuulan surmasta. Jääkäri Oskar Peltokangas ei liity tapaukseen. Hän kuoli Messukylän taistelussa maaliskuussa 1918. (KUVA: KARLS ATELIER / MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 205: Ja Marttinen toden totta säpsähti. Hän oli kotonaan valmistautumassa Kuulaa käsittelevään keskustelutilaisuuteen ja selaili vaarin elämäkertaa. Kirjan viimeisillä sivuilla kerrotaan isoisän kuolemasta, ja siellä mainitaan useaan otteeseen myös Pekka Heikan nimi.
xxx/ellauri121.html on line 214: Toivo Kuulan kohtalosta puhuessaan Juhani Heikka asettelee sanojaan hyvin tarkasti. Hänen sukupolvensa edustajilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa, eikä hän voi tunnustaa sadan vuoden takaista tekoa isoisänsä puolesta, kun varmuutta tekijästä ei koskaan saatu. Vappu­iltana 1918 Viipurin Seurahuoneella on tullut ja mennyt ehkä satoja ihmisiä. Moni on juonut pirtua ja ollut tolkuttomassa humalassa.
xxx/ellauri121.html on line 216: Heikka sanoo Kuulan surmasta näin:
xxx/ellauri121.html on line 219: Heikan perheessä tarina on noussut esiin harvakseltaan. Lähinnä silloin, kun lehdet tai tutkijat ovat siitä kirjoittaneet. Juhani Heikan oma isä oli sitä mieltä, että isoisä oli syytön Kuulan surmaan. Tämä perustuu Juhani Heikan isoäidin kertomaan.
xxx/ellauri121.html on line 223: Surmailta on ollut kaoottinen, ja todistajanlausunnot ovat ristiriitaisia. Monia todistajia kuultiin vasta, kun surmasta oli kulunut useita kuukausia. Epäselvyyttä lisää sekin, että eräs ruotsalainen vapaaehtoinen on myöhemmin kertonut ampuneensa Toivo Kuulan, koska Kuula pilkkasi ruotsalaisia. Tämän Alm-nimisen sotilaan tunnustuksesta kerrotaan Tuomi Elmgren-Heinosen kirjoittamassa Toivo Kuulan elämäkerrassa.
xxx/ellauri121.html on line 231: Toivo Kuula oli yksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä. Kuvassa Kuula flyygelin ääressä 1910-luvun alussa. (KUVA: MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 233: MARKKU Marttisen suvussa Toivo Kuulan kohtalosta on puhuttu paljon. Marttinen on lukenut histo­riaa ahkerasti ja tuntee sisällissodan vaiheet ja isoisän tarinan. Isoäiti, Toivo Kuulan vaimo Alma, murtui tapauksen jälkeen täysin.
xxx/ellauri121.html on line 236: Rikostutkintakaan ei edennyt mihinkään. Lopulta Alma Kuula vetosi oikeuskansleriin, joka kävi Mannerheimin puheilla. Vasta sitten alkoivat laajat kuulustelut, joissa lähes sata ihmistä kertoi vappuyön tapahtumista.
xxx/ellauri121.html on line 237: Alma Kuula oli laulajatar, joka omistautui edesmenneen miehensä musiikille loppuelämäkseen. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla. Samoin teki myöhemmin Markku Marttisen pianistiäiti Sinikka, joka oli Toivo Kuulan kuoleman aikaan vasta yksivuotias.
xxx/ellauri121.html on line 242: Isoisänsä elämäntyön ja klassisen musiikin Marttinen löysi uudelleen opiskellessaan yliopistossa. Ny­kyään hän toimii Toivo Kuula -seuran sihteerinä. Hän on kuullut vapun 1918 tapahtumista monenlaisia huhuja ja tarinoita. Yllättävin yhteydenotto tuli, kun Marttinen oli 15-vuotias. Hän oli yksin kotona Helsingissä, kun puhelin soi.
xxx/ellauri121.html on line 250: Sisällissodassa kuoli 38 000 suomalaista. Heistä suurin osa oli täysin tuntemattomia kansalaisia. Heikka ja Marttinen istuvat saman pöydän ääressä siksi, että Kuula oli julkkis, yksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä. Tällä lailla heistäkin tulee pikku julkkixia.
xxx/ellauri121.html on line 255: Sekä uhrin että epäillyn jälkeläisillä on yhteinen toive: heidän puolestaan Toivo Kuulan surma saa olla nyt loppuunkäsitelty. Marttisen mielestä loputonta vatvomista tärkeämpää on hänen isoisänsä elämäntyö.
xxx/ellauri121.html on line 256: ”Ei ole mitään syytä jatkaa synkistelyä. Kuunnelkaa Kuulaa, joka ehti säveltää upeita teoksia! Hänen musiikkinsa on hyvin suomalaista, vivahteikasta ja tunneperäistä. On mahtavaa, että ulkomaita myöten nousee jatkuvasti esiin muusikoita, jotka esittävät ja levyttävät Kuulaa.”
xxx/ellauri121.html on line 257: Juhani Heikka on samaa mieltä. ”Minulle Kuulan sävellykset tuovat mieleen tummat suomalaiset suolakalat.” Heikan isänisän elämäntyö on muilta osin unohtunut.
xxx/ellauri121.html on line 261: Marttinen sanoo, että hänen vaarinsa isänmaallinen eetos jatkuu hänessäkin, mutta eri tavalla: hänen intohimonsa on Suomen luonnon ja sen virkistyskäytön puolustaminen. Hän kertoo, että isoisä rakasti luontoa. Toivo Kuula samoili paljon luonnossa, mutusteli kasveja ja eläimiä ja harrasti kalastusta ja metsästystä. Kesken jäänyt Jupiter-sinfonia kertoi tähtitieteen harrastuksesta.
xxx/ellauri121.html on line 262: Viimeisinä kesinään Kuula purjehti paljon Päijänteellä ja piti lokkikirjaa, jossa kuvasi järven luontoa, etenkin selkälokkeja. Viereisissä veneissä kiikaroivat Antti Arjava, Pentti Linkola ja Päijänteen erakko Pylvänäinen, vilkuillen toisiaan syrjäkarein.
xxx/ellauri121.html on line 265: Oluet alkavat olla juotu (numerusvirhe). Helsingin päärautatieaseman nurkalla Heikka ja Marttinen jäävät vielä vaihtamaan muutaman sanan. Sanat sakenevat. Pihalta kuuluu hälinää ja huutoja, sitten yxinäinen revolverin laukaus. Tapaus Kuula on lopultakin kuitattu.
xxx/ellauri166.html on line 474: Oikein arvattu! Tämän kirjailijan sisällä oli itse asiassa sukupuoliorgaani (=genital spirit) joka asetettiin paikoilleen kuten Kuulapsi-seremoniassa josta kerrotaan herkemmin aiemmassa kirjassa. Ohjelmoijat käyttävät tätä viiden terävän piston menetelmää kehittämään kuudetta aistia (joka on kyky tehdä työtä tähtivalo-tietoisuudessa, johon sisältyy sellaista henkistä aktiviteettia kuten parapsykilogiset kyvyt -- joista keskustellaan myöhemmin tässä kirjassa).
51