ellauri002.html on line 1910: Tää on meillä Saarssoneilla murhe ainainen, jos ei mene hiljaa, niin menee kovaa. Monomaaninen innostus johki yhteen asiaan (esim runoiluun), sitä jatkuu kiihtyvällä vauhdilla kunnes tulee väistämätön vastavaikutus, joku romahdus. Maniavaiheessa olin varma, et mun väikkäri MS oli kaikkien aikojen neronleimaus. Se meni niin pitkälle, että pelkäsin mennä kadun yli, ettei vaan joku auto aja päälle ja mun hienot aivot mene muusiksi ennenkuin saan kaiken ulos. (Varmaa just sellasella vauhdilla Kalle-Kustaa kymppi ratasti jään yli Köpikseen. Norjassa tuli sit flunssa, ja siihen kuoli hän. - Vai kuoli hän siihen? Juu, siihen kuoli hän.)
ellauri004.html on line 1547: Kalle Kustaa paksu, Pfalzin kreivi,

ellauri004.html on line 1554: Munat ei olleet tämän Kustaan puusta,

ellauri004.html on line 1561: Siitä on Hikipediassa Kustaa_Hikipedia.html">lisäinfoa.
ellauri004.html on line 1566: Sille kelvannut ei Kustaa, pikku pormestari.

ellauri004.html on line 1570: Kustaa siltä eron jälkeen vallan peri.
ellauri004.html on line 1574: on Kustaa Vaasa, Kustin ukin isä.

ellauri004.html on line 1579: on Kaarle-herttua, Kustaan ukki.

ellauri004.html on line 1586: Kustaan äiti on tää Katariina,

ellauri004.html on line 1602: Kustaan isä Hans, saksan mamu.

ellauri014.html on line 411: Tää on onnettomien rakkaustarinoitten bottom line. Tästä oli kyse jo Aatamin ja Eevan kohdalla. Mut Juulia on nykyaikainen pien sijoittaja, se panee monta munaa samaan koriin, pelaa useemmassa automaatissa pienillä panoksilla. Saa sotavanhuxelta meemit, rotinkaisen geenit. Kolmin aina kaunihimpi. Sen salkussa on tilaa, lomssaan mahtuu paalua. Esi-isämme Kalle-Kustaa X kokeili samaa, mutatis mutandis. Hyvillä tuloksilla :).
ellauri014.html on line 1139: Tässä kohtaa joko alko Rusoota itteäänki tympästä, tai sit sen kustantaja vihelsi pelin poikki, kun kuusisataa tiheellä kirjotettua sivua tuli täyteen. Juliesta tehdään kyllä pikainen loppu, se ikäänkuin liukastuu vaan saippuaan. Jollain piknikillä se hyppää kengännauhoihinsa kompastuneen pojan perään jorpakkoon ja saa vettä väärään kurkkuun, vilustuu yhtä pahasti kuin esi-isämme Kalle-Kustaa, ja se on auf Wiedersehn. Tän meille raportoi tähän asti vaiti ollut kotihengetär Fanchon.
ellauri015.html on line 1135: Kalle Kukkonen (14. tammikuuta 1889 Karttula – 23. marraskuuta 1954) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka käytti nimimerkkejä Eetu Ollikainen, Eljas Saarelainen ja Urpo. Kukkosen vanhemmat olivat mäkitupalainen Taavetti Kukkonen ja Eeva Kustaava Jäntti. Hän kävi Kuopion tietopuolisen meijerikoulun. Teoksia:
ellauri017.html on line 45: Alan huastoo näen tuttavallisesti, sillä tuttujahan myö ollaan Mini ja Sini. Out siderhan tokkiisa nähnä näköratiossa minun eläimellisen kerraston Apessiniassa, Tiipeti muassa taikka Aahrikan uarniometissä. Ja out sider varmaana tykännä minun toilauxistan - kaek apinathaa niistä tykkövää, sehän on selevä. Enhän minä muuten oeskaan Puovo Lipponen, rinssieversti, kiljuvan nälän komentaja ja ylpiäjohtaja. Nyt minusta kaekenlisäkkeex on tullunna piäylitoimittaja tämän minun iänenkannattimeni palstoelle. Koko ikän minä oun mualimaa kiertännä - ihan siitä lähin kun Pörsänmäiltä läxin. Minä oun ollunna vaikka missä ja vähån siellä muuallai. Ohaan se Kalle-Kustaa X:ki ollunna atjutanttina, mutta minun käissän ovat ohjaxet aiena olleet - ahvääriä tehessä ja muita konnia kurittaessa. Niin ne ovat tässä lehessäi. Minä palkkasin tämän Lauri pojan eli Outsiderin aputoimittajax - hiän kun tuntoo minut ihan rippikoulupoijaasta lähin ja on ollunna minun kirjurinan koko aijan. Minä huastelen niistä seikkaelustan Lapalle ja hiän pannoo nettiin - mie kun oun enemmän ahväärimies ku kirjaelija ja huastelen mieluite vuan tätä Juantehtaan murretta.
ellauri017.html on line 47: Joo. Tämän lehen nimi on Puovo Lipposen seekkailuja. Siinä kerrotaan minusta itestän - ja tulloohan siinä Kalle-Kustaa X:ki maenitux ja muutamia muitai mite aena kullonnii tarvihtee. Joka kuukaus minä kerron uuven seekkailun ja ne ovat riima juttuja joka aenoo. Minä en millonkaan tarjoo huonoo tavaroo myötäväx - työhän tiijätte sen, poijaat, piän tääteen raatanaaloja ja viinoo suap Carlsonien kaapasta. Liittykääpäs nyt koeruuttanne ihan tästä numerosta lähin minun osakeyhtiööni, Carlson Oy:hyn. Minä paenan nappulaa Callen kanssa tiälä tavarataevaassa ja työ otatte ja luvette näetä juttuja. Minunhan ei tarvihe taevaan tavaroo kehua: työ tiijätte sen ennestään. Pirskatti! mikä teitä estää joka ikistä olemasta minun yhtiön hallituxen jäseniä. Pyyvätte papalta rahhoo niiku raatakaappiaan Oscar-poeeka ja sen tytär Tutu, ellei itellänne ou. Ettekä työ toesta näin jännittävee ja kaekinpuolin hyvvee lehtee sua näen halavala. Elekee jättee yhtään nummeroo lukemata, sillä kun ne loppuu, niittei sua ennee mistää paihti tiskin alta antikvariaatista mustanpörssin hintaan. Kerran kuukauvessa tavataan. Elekee olla hooboja.
ellauri017.html on line 59: Puovo Lipposen seikkailut oli musta pienenä jo paskoja, ällösin tota tekohauskaa huonoo savvoo änkyttävää koleerista paksulaista rahvaanomaisine jaarituxineen. Mut sellaisia ne on suomalaiset liikkeenjohtajat ja poliitikot, ei se ole mikään karikatyyri, vaan realismia, a thing. Tai naturalismia osuvammin sanoen. Vaikka Haju Pisilä tai Turhapuron appi kuppaneuvos Paukku. Kalle Kustaa Korkki on kolmas samanlainen.
ellauri017.html on line 65: Kalle Kustaa Korkki

ellauri017.html on line 68: Kalle Kustaa itki

ellauri017.html on line 1319: ilmestyy kuukausittain noin 100-sivuisena kirjana, joista kukin sisältää Outsiderin kirjoittaman, ennen julkaisemattoman jännittävän tarinan Paavo Lipposen, Kalle-Kustaa X:n ja kumppaneiden ihmeellisistä seikkailuista maailmalla. Näiden seikkailujen parissa viihtyy erinomaisesti kaikenikäiset miehet, naiset ja lapset ja heidän koiransa Pedro.
ellauri019.html on line 140: Homotransu epäkarski marski Mannergeim, punakapinan valkokarvalakki valkokenraali ja lahtari, pyysi punaisella kuuman linjan puhelimella sinkoja hyppelehtivältä pikkuwiixi roimahousu koppalakki Hitleriltä kun hätä oli rintamalla suurin. Matsin jälkeen Calle Kustaa Eemeli teki heti erillisen rauhan ryssän kanssa Aatun selän takana. Siinä kiitos komealta aseveljeltä, selkään puukotus. Urhee Suomi soti omaa sotaansa. Onnex kärmistyneet sakut sentään poistu takaovesta, poltteli vaan nunnukoiden arvotonta Lappia.
ellauri024.html on line 719: Pahempa seuraa ellen erehdy, Arska tarjoo komiikan sankarin mallixi jotain Rokan kaltasta vizailevaa tappajaa, joka ei ammu ihmisiä vaan vihollisia. Irtopäitä lentelee, verta ja suolenpätkiä. Kazoo kuin Indiana Jones hölmistyneenä huvittavaa veiziä heiluttavaa rättipää pelleä, vetää rivollin ja ampuu sen hengiltä suoralta kädeltä. Ryhmy ja Romppainen. Asterix ja Obelix. El Zorro ja kenraali Xavier. Jerry Cotton ja Phil Decker. Batman ja Robin. Tintti ja Kapteeni Kapu. Puovo Lipponen ja Kalle Kustaa Korkki. Mikki ja Hessu. Ilmiselvä sankari. Yhdellä ainoalla vantteran jalkansa potkaisulla kenraali lennätti miehen läpi seinäpaneelin. Mies lensi kuin tikkapelin tikka. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali huomautti. Revi siitä huumoria.
ellauri028.html on line 510: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
ellauri032.html on line 429: Kuului jos kuului. Kleistista on enemmän albumissa 72. Ko. näytelmässä, joka toistaisexi on aika puiseva, mainitaan saxalainen oikeustieteilijä Pufendorf. Samuli Pufendorf oli luteraani, pastori-isä saarnaili Saxissa, Chemnitzin naapurissa ihan Puolan rajalla. Chemnitz, jonka nimi DDR:n aikana oli Karl Marx-Stadt, on kuuluisa kemianteollisuudesta, kivihiilestä ja Zwickausta, jossa valmistettiin Horch-automobiileja. Horch tarkoittaa kuuleppas. Se latinannettiin sitten ja siitä tulitulitulituli Audi. Audi et alteram partem. Me ajettin sen ohize itä-Euroopan matkalla. Samuli oli kotiopettajana herra Coyetilla, joka oli esi-isämme Karl X Kustaan agentti Kööpenhaminassa siihen aikaan, kun Kalle koitti saada aikaan häpeärauhaa ja päästä tanskalaisten kuninkaax. Pöyristyttävää. Coyet oli flaamilaista sukua mutta ruozalaistunut. Tanskalaiset oli vihaisia kuin ampiaiset ja karkotti vieraan vallan agentit Köpixestä. Kallen poika XI ylensi Samulin palveluxista isänmaalle kuusikymppisenä paronixi, minkä jälkeen Samu kuukahti. Samuli kommenteerasi Thomas Hobbesia ja sitä siteerasi USA:n isänmaalliset. Ja von Kleist. Pufendorf tais olla nilkki.
ellauri038.html on line 356: Toivotan Kalle-Kustaa Korkin ja Trumpin myös sinne.
ellauri039.html on line 66: ennenkuin esieno Kustaa II Aadof peittosi pahanpäiväisesti Wallensteinin
ellauri043.html on line 41: Tän varaan nyt pidä liikaa laskea, musta toi näyttää turhankin teoloogiselta. Ei Flaubert ollut mikään jesuiitta, vaan aika tavis, "hyvä katollinen", kuten se vastasi epäluuloisille kyselijäjyrkeille. Oikeesti tossa ekassa luvussa on Antoniuxen lyhyt bio ja seevee, tutustutaan vähän sen skiittaan ja sen luonteeseen (sekin on aika tavis, aika lailla Kustaan oloinen), ja alustetaan ekat ilmestyxet. Loppu onkin sit erilaisten näkyjen kavalkaadia.
ellauri043.html on line 7117: Hieno kirja, iso läpy Kustaville. Monissa jaxoissa on paljon samaa kuin Harry Potterissa, samoja hahmoja, mut on tää sentään paljon parempi, ihan parasta A-lohkoa. Harry juoxee perässä pallo hukassa jossain kolmosdivarissa, tai istuu kazomossa. Kustaa on kuningatar Elisabeth, ja Harry sen kuraveriseen haxahtanut pönttöpäinen poika.
ellauri047.html on line 950: Grimberg hehkutti sankarikuninkaita, meidän sukulaisia Kustaa II Adolfia ja Kaarle XII:a. Minnes paxu pormestari jäi? Se oli menestyxekkäämpi kuin kumpikaan noista nappisankareista.
ellauri049.html on line 227: Sarkia syntyi aviottomana piian lapsena vuonna 1902. Hänen äitinsä oli Aleksandra (Sandra) Maria Sulin (1874–20.2.1916), joka kuoli pojan ollessa vajaa 14-vuotias, ja poika joutui kummitätinsä Hilda Runnin kasvatiksi. Isä oli puuseppä Malakias Korkki, jonka suku oli kotoisin Houhajärven Kuukan talosta. Sarkian isä oli lähes 100 prosenttisella varmuudella (selvennä) Tyrväältä ollut kirvesmies Heikki Laaksonen. Kenen isä oli Korkki? Runninko? Vai Kalle-Kustaan? Miten niin lähes 100%? Kävikö Aadolfikin Santran luukulla? Yhtä epäselvä tarina kuin Jeesuxella. Selvennä!
ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri058.html on line 641: Kalle kotiutettiin jatkosodasta marraskuussa 1944. Hän ja Helvi saivat pian asunnon Kustaa Lehtosen talon yläkerrassa Messukylässä. Se oli puolitoistakerroksinen puutalo. 1948 Helvi vaihtoi työpaikkaa Uudenkylän Voiman myymälään. Kesällä 1951 Helvi ja Kalle muuttivat Taivalkoskelle, josta Kalle oli ottanut työn kunnan rakennusmestarina. Sieltä Helvi palasi seuraavan vuoden syyskesällä. Hän työskenteli sen jälkeen linja-auton rahastajana.
ellauri058.html on line 851: Suetonius ja Kustaa III.
ellauri064.html on line 273: Razumestari Rabbe Wrede Liivinmaalta pääsi säätyyn 1625 lainattuaan hevosta meidän Kustaa enolle 30-v sodassa. Mixhä tähän piti laittaa tollanen rivo ja tarpeeton sianteurastus? Onxe daideellisda? Vai onxe vaan jotain rotinkaisen kateutta? Kenties luihu Johan Wrede vittuili Jaskalle jossain matineassa? Vielä ruozixi? Johanin vaimo jätti sen vielä 70-vuotiaana. Eikä kaavakuvalla ole textin kanssa mitään tekemistä. Se on varmaan hassua. Sillä voisi päästä Piha-Anteron noirin huumorin kukkapenkkiin.
ellauri092.html on line 465: Heikki Kustaa Johannes Koskenniemi (27. syyskuuta 1919 Helsinki – 26. syyskuuta 2013 Turku) oli suomalainen antiikintutkija (filologi). Papyrologiseen aineistoon erikoistunut Koskenniemi oli Turun yliopiston klassillisen filologian professorina vuosina 1964–1986. Hän oli raamatunkäännöskomitean jäsen. Tää ei ollut se Heikki Kallenpoika Koskenniemi 19. vuosisadalta joka oli son of Carl Carlsson Koskenniemi and Brita Lisa Eliasdotter Anu Saukko, vaan nuorempi. Merkittävä suomalainen teologi ja evankelisen liikkeen oppinut, valitettavasti vainaja. Koskenniemi, Erkki kirjoitti koskettavasti: Professori Heikki Koskenniemi sai kotiinkutsun 26.9.2013. Hän sai ketjureaktion.
ellauri111.html on line 190: Petos petosta, kavaluus kavaluutta vastaan, tuumi haukotteleva Geronimo noudattaen Slippenbachin neuvoa esi-isällemme Kaarle X Kustaalle (lähde: Sakari Topelius).
ellauri132.html on line 855:

Kustaa Perjantai ja Portto

ellauri132.html on line 992: Gustav Freytag Kustaa Perjantai
ellauri132.html on line 995: Vorheriges Gedicht von Gustav Freytag Nächster Text von Gustav Freytag Edellinen Kustaan runo Seuraava Kustaan texti
ellauri132.html on line 996: Gefällt Dir das Gedicht von Gustav Freytag? Miellyttikö sua Kustaan runo?
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri145.html on line 1148: Tulepas Kalle, Kustaan akkunan alle!

ellauri160.html on line 321: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on aforistinen kiteyttäjä. (Valitut runot, Pekka Parkkinen - Kihniön Kukka ja Kirja Oy)
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri301.html on line 191: Hämeenkoski (alk. Hämeen Koski) on nyt osa Hollolaa. Muita tunnettuja Hämeenkosken poikia ovat JK Paasikivi, Ruben Lagus, Sirkka Selja, voimamies Väinö Kustaa Siltala ja Jemina Sillanpää, a versatile artist from Helsinki, Finland.
ellauri301.html on line 193: Kustaa_Siltala_1885-1925.jpg" />
ellauri301.html on line 195: Kustaa_Siltala.jpg/250px-V%C3%A4in%C3%B6_Kustaa_Siltala.jpg" />
ellauri308.html on line 326: Vieraillessaan ystävänsä Kustaa Rovion kanssa Stalinin kanavalla Karjalassa 1933, Tuomiselle selvisi, mihin kommunismin tietä kulkemalla oltiin matkalla.
ellauri308.html on line 328: Kun tähän Saimaan kanavan kaivajien kohtelun jälkeen alkoivat Stalinin terrorit ensin omia kansalaisiaan vastaan, ja seuraavaksi muualta tulleita kohtaan, alkoi Tuomiselle selvitä uuden tien etsimisen tarpeellisuus hänen elämänvaellukselleen. Viimeinen pisara Kremlin suojatille oli, kun hyvät ystävät Kustaa Rovio ja Edvard Gylling sekä monet Tammisaaren yliopiston käyneet kolleegat tapettiin hänen itsensä tarvizematta tehdä mitään.
ellauri325.html on line 417: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 563: Tammikuussa 1946 Airoa, jalkaväenkenraali Erik Heinrichsiä, kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuota ja jalkaväenkenraali Kustaa Tapolaa kuultiin syyttäjän − oikeuskansleri Toivo Tarjanteen − haastamina todistajina sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, kun pyrittiin selvittämään, mitä Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto tiesivät etukäteen Adolf Hitlerin ns. operaatio Barbarossasta eli Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon koskevista suunnitelmista. Airo saapui istuntoon vartijoiden saattamana ja ruudulliseen metsätyöläisen sarkapuseroon, pussihousuihin ja lapikkaisiin pukeutuneena, mikä aiheutti oikeussalissa ahdistavan tunnelman. Onpa noloa. Läsnä olleet venäläiset sotilashenkilöt yrittivät katsella kiusaantuneina muualle. Airo ja muut kuulustellut todistajat kiistivät Suomessa tiedetyn operaatio Barbarossasta etukäteen mitään. Varsin valehtelivat.
ellauri325.html on line 680: Esko Aaltonen. Tuomas Anhava. Veikko Anttila. Heikki Brotherus. Martti Haavio. Lauri Hakulinen. Lauri Hyvämäki. Kauko Kare. Paavo Kastari. Eino Kauppinen. Urho Kekkonen. Arvi Kivimaa. Yrjö Kivimies. Esko Koivusalo Simo Konsala. Matti Kuusi. Reino Kuuskoski. György Lako. Lino Leskinen. Kaarlo Marjanen. Jooseppi Mikkola. Paul Myllymäki. Osmo Mäkeläinen. Niilo Mäki. Eino Mäkinen. R.E. Nirvi. Tauno Nurmela. Ohto ja Päivo Oksala. Aarni Penttilä. Paavo Pitkänen. Jorma Pohjanpalo. Mikko Pohtola. Lauri Posti. Lauri Puntila. Sakari Pälsi. Eino S. Repo. Eero Saarenheimo. E.A. Saarimaa. Matti Sadleniemi. Lauri Simmonsuuri. Esko Suhonen. VJ Sukselainen. Paavo Saippa. Erkki Tanttu. Jussi Teljo. Hannes Teppo. Tuomo Tuomi. Ilmari Turja. Mauno Turunen. Tatu Vaaskivi. Oskari Wahervuori. Kosti Vasa. Torsti Verkkola. Kustaa Vilkuna. Toivo Vuorela.
ellauri345.html on line 645: Viimeisen kruunupään sukulaisemme Kuningas Kustaa IV Adolfin saatua potkut Ernst jätti turvapaikkansa vuonna 1809 ja palasi laittomasti Saksaan. Ensin hän saapui Königsbergiin paroni von Steinin kanssa, missä hän aloitti suhteen naimisissa olevaan Johanna Motherbyyn, jonka "ystävänä ja uskottuna" hän pysyi koko elämänsä ajan, vaikka naikin 1817 Schleiermacherin väkäleukaisen sisaren. Vaimo 1 Rügenissä oli kuollut lapsivuoteeseen, esikoisen Ernst nähtävästi jätti tuuliajolle. Vuonna 1834 hänen nuorin poikansa "Wilibald" hukkui Reiniin.
ellauri353.html on line 494: Venäjän liittyminen sotaan Puolaa vastaan ei tuonut nopeaa voittoa ja kasakkavaltion ja Venäjän välille syntyi nopeasti kiistoja itsehallinnon rajoista ja valloitettujen alueiden hallinnasta. Pohjan sodan sytyttyä vuonna 1655 H’melnytskyi menetti luottamuksensa Venäjän haluun sotia Ukrainan puolesta ja hän alkoi harkita liittoutumista Venäjän ja Puolan yhteisten vihollisten, erityisesti Ruotsin kanssa. Hän kävi salaista kirjeenvaihtoa Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan kanssa, mutta tämä ei ehtinyt johtaa mihinkään ennen H’melnytskyin kuolemaa elokuussa 1657. Huhujen mukaan turkkilaiset olisivat myrkyttäneet hänet.
ellauri353.html on line 593: 2. kesäkuuta pidettiin puolustusvoimien kansankomissaarin alaisen sotilasneuvoston laajennettu kokous, jossa puolustusvoimien kansankomissaari Voroshilov ja Stalin itse antoivat yksityiskohtaiset raportit "neuvostonvastaisen trotskilaisen sotilaallisen salaliiton" paljastamisesta puna-armeijassa. Marsalkka Tukhachevskyn lisäksi joukkojen komentajat Primakov ja Putna, I. P. luokan armeijan komentajat nimettiin salaliiton osallistujiksi. Uborevich ja I.E. Yakir; Frunzen mukaan nimetyn sota-akatemian johtaja, armeijan komentaja, 2. luokka A.I. "Kalle Kustaa" Korkki; Corps komentaja B.M. Feldman; Puolustus-, ilmailu- ja kemiallisen rakentamisen edistämisyhdistyksen puheenjohtaja, Corps Commander R.P. Eideman. Monet olivat tod.näk. juutalaisia. Tyypit kätkivät vanhoja sotamuistoja ja pitivät yhteisiä lomia ja teeiltoja.
ellauri364.html on line 159: Buddenbrookit on toinen tapaus pisteessä. Thomas Mann piti huonoja hampaita suvun rappeutumisen merkkeinä. Morel (fr. "korvasieni") kiinnitti erityishuomiota korviin. Muita degeneroitumisen merkkejä: pääkopan ja kasvojen luiden asymmetria, suun vinous, kallon muut epämuodostumat, rumat silmät, huonot hampaat, pahanhajuinen hengitys. Heikot lihaxet, luisut hartiat, epämuodostuneet jalat, ylimääräisiä nännejä. Homokunkku Kustaa III:n pääkoppa oli huomattavan vino. Hänen enonsa Fredrik Suuri oli myös sexuaalisesti vajavainen (hinuri). Gustaf, du äst falsker, sanoi Kustaan äitikin. Kyllä sielullisesti terveelläkin yxilöllä voi olla rumat korvat. Uudempaa tutkimusta tällä suunnalla edustaa hra KRETSCHMER.
ellauri373.html on line 61: Vuoden 666 pahin tapaus oli että esiäitimme, Hans Kasimirin puoliso ja Kaarle X Kustaan äiti Katariina kuoli 54-vuotiaana Västeråsissa. Calle Kustaa oli vasta 16-vuotias. Taisi tulla sille suru puseroon.
xxx/ellauri044.html on line 332: Maila Talviosta tiesin ennestään sen verran että sillä oli komee kesämökki Hartolassa, jossa on käytykin useemmn kerran naapuripitäjästä Sysmiöstä käsin. Se oli Hartolan kappalaisen tyär ja kuningas Kustaa Adolfin jälkeen kuuluisin hartolalainen.
xxx/ellauri057.html on line 1413: Lisää pensselinvetoa tulee Tatun historiallisissa romaaneissa, joista Sillinpää-biokaan ei paljon poikennut. Tatu näyttää kuumuvan erityisesti virttyneistä suurmiehistä. Ettei sittenkin ole vähän tollaista hinttipoikaa Tatussa? Elinakin sanoo Pyhän kevään johdannossa et se piti Kailasta joteskin sieluveljenä. Ja Tartussa oli kiva seukata professori Oraxen kaa. Ilmassa liiteli sellaisia nimiä kuin Shelley, Poe, Goethe, Manninen. Oras on kyllä salvukarju. Armfeltkin oli homo, bylsi Kustaa kolmatta. Vaaskivi myönsi myöhemmin et Armfeltissa kulkee omakohtaisen tilityxen salainen peruslanka. Olikohan se puuvillainen vyö. Puolivillainen ainaskin.
xxx/ellauri059.html on line 220: Kun Kustaa Vaasan aikoina Savon erämaita asutettiin, siirtyi tänne joko uutisasukkaina tai saalistusretkiä tehden väestöä Hämeestä ja osaksi myös Karjalasta. Hämeestä tulleiden joukossa oli eräs mies, joka asettui asumaan nykyiseen Airaxelan kylään Karttulassa. Kerran hän oli tapansa mukaan tekemässä kaskiviljelystensä ympärille entisellä kotiseudullaan tottumaansa tapaan aitaa. Tällöin oli paikalle tullut maanmittariherroja ja veronkantajia ja havaitessaan miehen hommat olivat kysyneet:
xxx/ellauri128.html on line 418: Mikko Kustaa Kilpi (7. marraskuuta 1928 Sippola - 6. syyskuuta 1991 Heinola) oli suomalainen runoilija ja kustannustoimittaja.. Kilpi toimi muun muassa WSOY:n kustannustoimittajana vuosina 1952-1965 sekä Tekniikan Maailman kustannuspäällikkönä vuodet 1966-1969. Hän suomensi runsaasti muun muassa taidekirjallisuutta. Runoissa Lapin luonto oli hänelle tärkeä aihe.
xxx/ellauri130.html on line 203: Parhain todistus iäisestä elämästä on Kantin ontologinen jumalatodistus.Kustaa FrenssenMKILL!
xxx/ellauri154.html on line 62: Ruozin kunkun Kustaa 3:n (noin) tallirenki opasti mihkä reikään täytyy panna naisia kun ei se ollut tottunut käyttämään muita kuin Maurin ja muiden kavereiden peräreikiä. Jag hittar inte hålet! vinku kunkku. Ei auttanut kuin tallirengin näyttää mallia. Suomen tasavallan marsalkka valkoisessa hatussa piti univormun alla naisten alusvaatteita. Leikkisää.
xxx/ellauri167.html on line 119:
xxx/ellauri177.html on line 178: Mutta Sergei näyttää jäävän lapsen asteelle. Se pelkää Albinen puskaa, mezästä puhumattakaan. Albinolla oli vain yksi lohdutus: Sergei pökkää loistavasti, hän on kaunis lapsi. Mutta edistystä: pitkän päälle toipilas äityy seuraamaan hiänen hameensa valkoista laikkua puskissa. Ja kun hiän äkillisesti istuutui paskalle Kustaan ikkunan alle, Sergein kasvot kohosivat ja hän ojensi kätensä teeskennellen haluavansa mennä Albinen syliin. Puutarhaan päästyä Sergei näyttää komealta, Albine alkaa lämmetä. Siihen asti puhumaton Sergei huoahtaa: kesä kesä! Lettu elo! Kyllä tee on sitten hyvää!
xxx/ellauri208.html on line 1134: Quiet! Cunning devil! Hashish addict! Jauhojengi! huutaa Efendi Kalle Kustaa Korkille vihaisena kuin Pekka Lipponen. Pi-pi-pi-pirskatti! Kalle-Kustaa älä sie kuule vekuta! The carpet salesmen scowl at one another furiously.
xxx/ellauri230.html on line 213: Ennen lähtöä olivat pres- professori Ståhlberg ja suutari Aaltonen Kustun kimpussa. Kustu ei olis halunnut lähtä japsuihin, mutta nuorsuomalainen aateveli K.J. pakotti. Kustun piti mennä kotiin kazomaan sanakirjasta, mitä on chargé d'affaire. Lontoossa se osasi yhtä vähän enkkua kuin Wilho Pylkkänen. Länkkärien sompailusta Kaakkois-Aasiassa tulee voimakkaasti mieleen Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki.
xxx/ellauri230.html on line 305: Sama se kuka kapinakenraali kulloinkin oli oli kasan päällä Kiinassa (ja niitä ehti olla monta ennen Mao Ze Tungia) Koo ponnahti aina pintaan kuin Kalle-Kustaa Korkki.
xxx/ellauri291.html on line 208:

Kalle-Kustaan muori

xxx/ellauri291.html on line 210: Vappuna mieleen juolahti odottamatta laulu Kalle-Kustaan muorista. En muistanut miten laulun loppusanat menivät, enkä edes missä olen laulun kuullut. Ei kun uikipediaan. Sanat olivat:
xxx/ellauri291.html on line 212: Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan Kalle-Kustaan muori makaa hiljaa haudassaan Yli haudan me marssimme vaan. Glory, Glory halleluja. Glory, Glory halleluja Glory, Glory halleluja. Yli haudan me marssimme vaan. Sävel: Battle Hymn of Republic."
xxx/ellauri291.html on line 214: Tätä soittaa mm. Kaartin soittokunta, se on sotilasmarssisävelmä. Onkohan puhe esiäidistämme, jota paxu Kalle X Kustaa bylsi Örebron linnassa? Vai dyslexisen pölhö-Kustaan rouvasta joka odotteli autossa ikkunaruutu raolla kunkun häärätessä vähäpukeisten frillojen pyllyvaossa? Alaosaton kuningas ja yläosattomia naisia. Army of lovers tamme fan. You and what army? Silvia ottaa matkalle mukaan putken Kallen mätitahnaa. Kalles röktaa.
xxx/ellauri291.html on line 236: "Kalle Kustaan muorin" alkuperäiset sanat oli humoristiset ja karkeat. Ensimmäisessä tunnetussa versiossa "Kanaanin iloinen ranta" teksti sisältää säkeen "Voi! Veljet tapaatteko minut (3×)/ Kanaanin onnellisella rannalla?": 21  ja kuoro "Siellä me huudamme ja ylistämme Häntä (3×)/Sillä kunnia on Hänen." Tästä kehittyi tuttu "Glory, glory, Hallelujah" -kuoro 1850-luvulla. Näiden sanojen sävel ja muunnelmat levisivät sekä Etelä- että Pohjois- Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri291.html on line 315: Howe kuoli keuhkokuumeeseen 17. lokakuuta 1910 Portsmouth-kodissaan Oak Glenissä 91-vuotiaana. Hänet on haudattu Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgessa, Massachusettsissa. Hänen muistotilaisuudessaan noin 4 000 ihmistä lauloi "Kalle-Kustaan muoria" kunnioituksen osoituksena, sillä se oli tapana laulaa jokaisessa Julian puhetilaisuudessa. Vuonna 1987 US Postal Service palkitsi hänet 14 ¢ Great Americans -sarjan postimerkillä!
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
75