ellauri019.html on line 663: Miltonissa saatanalla oli tytär ja niillä keskenänsä poika, aika ällöä, vähän semmosta sukuruzausta. Paha juttu, eikö perkeleiden rotu huonone, ei tuu riittävästi diversiteettiä. Se tytär oli synti, yhtä rumakin, sillä oli käärme takapuolena. Eikös sellaiseen ole vaikeata ruzata? Niiden poika oli kuolema. Onnistui se piru vieköön sittenkin, mut jälki oli odotuxen mukaista. Kuoleman mummia en enää muista, siis sen äitipuolta.
ellauri030.html on line 161:
  • Kuoleman jälkeen voi olla jotain kivaa vielä tulossa.

    ellauri030.html on line 198:
  • Kuoleman jälkeen ei todellakaan ole muuta tulossa.

    ellauri030.html on line 215: Tää olis sellaisenaan jo aivan riittävää, mutta herneenpalon on viran puolesta lisättävä vielä kristillistä puppua koskien Ääretöntä Viisautta ja Eliaa, joka ainoana lähti taivaaseen housut jalassa. Kuoleman voi sen mielestä kohdata tyynen rauhallisena vaan jos se on ovi johkin jatko-osaan, tukijatkoon vyöllä tai ilman vyötä. Ja mixi? Ainakin mulle nimenomaan se on rauhottava ajatus että tässä kaikki, ei tarvize alottaa mitään revohkaa enää alusta. Kikherne sanoo et Cicero uskoi jatkoon vaan koska se halus jatkoa. No miten hernepussin usko eroo siitä? Herneelle pakanoiden pelleusko jatkoon oli hyvää evidenssiä et sen oma usko on oikea. Vähän niin et "close, but no cigar". Mun mielestä se todistaa just päinvastaista. Kaikki uskoo koska haluu uskoa, ihan sama mitä, kunhan vaan ei "tämähän oli nyt tässä, vai mitä?". Niin lujassa on Darwinin kolmas käsky "EAT! EAT!".

    ellauri030.html on line 282: Ei mulla tähän ole paljon lisäämistä, Siiseli jauhaa asiasta ihan perinteisesti. Sekin sanoo, et se on ihan luonnollista, turha pelätä, ei tää satu, ei ainakaan kauan, eikä ainakaan minuun, kuten sanoi entinen hammaslääkäri, vai oliko se jumala. Kuolemanpelkohan on ihan sama asia kuin mix paska on ällöttävää ja pissa pahanmakuista. Jos ne ei olis, kaikki ottais lautasen ja lusikan mukaan rötykkään. Tai ei olis koko rötykkää, paskannettas ja kustas vaan suoraan kädestä suuhun. Jos pano ei olis mukavaa, ei tulis lapsia. Jos kuolema ei olis kauheaa, kaikki juoxentelis kadun yli kuin päättömät kanat. Ei sitä tarvi mitenkään selitellä pois, näin se näkyleipä murenee. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Noudatetaan vaan Darwinin lakia.
    ellauri036.html on line 1443: Kuoleman piti odottaa sua kärsimättömästi
    ellauri046.html on line 554: Kuolemanpelosta tässä on kyse. Ne jotka pelkää sitä kuollaxeen kexii toinen toistaan merkillisempiä kommervenkkejä uskotellaxeen izelleen ettei elämä siihen lopu.
    ellauri048.html on line 992: All in the valley of Death Kuoleman laaxossa razasteli
    ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
    ellauri060.html on line 94: Suomessa toimii niin sanottu harmaiden ursuliinien sisarkunta eli Kuoleman tuskassa olevan Jeesuksen Pyhän Sydämen sisaret. Sen on perustanut puolalainen Urszula Ledochowska. Se on toiminut Suomessa vuodesta 1976. Ursuliineilla on Jyväskylässä leikkikoulu ja opiskelija-asuntola kun Helsingissä he pitävät Pyhän Marian lastentarhaa. Sisaret osallistuvat myös seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöhön.
    ellauri060.html on line 203: Elämä pappina on kuvattu absurdina ja luterilainen kuolema karuna ja suorastaan idioottimaisena rituaalina, jonka pappi kohtaa melkein päivittäin ja jota kuolemaa tekevät ihmiset eivät tunnu tajuavan. Kuoleman lopullisuutta. (Mitäs siinä on tajuamista? Kerran se vaan kirpasee, sanoi pässi kun päätä leikattiin.)
    ellauri074.html on line 314: Haastatteluissa ja teksteissään Cioran puhuu paljon unettomuudesta, josta hän kärsi nuorena ja jonka ansiosta hän menetti uskonsa filosofiaan ja jonka aiheuttaman yksinäisyyden ansiosta hän koki voivansa nähdä olemassaolon todellisen luonnon selkeämmin. Kuoleman ja kärsimyksen ongelma vaivasi Ciorania, ja häntä kiehtoi ajatus itsemurhasta, koska hänen mielestään mahdollisuus tehdä itsemurha tekee myös elämisen jatkamisen mahdolliseksi.
    ellauri106.html on line 446: Johtuuko arjalaisen epäonni epäonnistuneesta insestistä kun se yritti työntyä 11v tyttäreensä matkalla kotiin biitsiltä: kiss [her] the way [he] k-k-kiss[es] umumumother”, kuin Miltonin Saatana. Paizi Saatanalla kyllä meni kamat pussiin, se ja Synti-tytär saivat pikku Kuoleman ja nipun koiria. Syitä ja syntejä löytyy riittämiin kun vähän pöyhäsee. Tai hei, size oli se synti että jutku meni naimisiin shixan kansa vastoin isän tahtoa (niinhän pääsi Philillekkin käymään, ja siitä juuri lähti Philin pyörä lapasesta)?
    ellauri107.html on line 366: Hawthornen tapaisia ihmisiä, viisaita vainajia. Hiljaisuus korkoa korolle kasvavana omaisuutena. Siinä mies joka osasi panna töpinäxi. 3 gallonaa luomumaitoa. Tietämätön hengen syvyyxistä. Kuoleman ahistuxen aikaansaama sexuaalinen kaipaus. Jyrkät jenkkiposkipäät ja leuka ja pitkä ehdottoman naisellinen kaula. Siitä näki kuinka leikkisä hiän osasi olla. Vaikka lukutaidoton ja totaalisen erilainen kuin hiäntä Viagran voimalla bylsivä sivistynyt proffa jonka isoon päähän mahtui kahden kuolleen kielen sanakirjat.
    ellauri144.html on line 312:

    Kuoleman tirkistelyesitys
    ellauri144.html on line 323: His greatest successes were in musical comedy revues, typically featuring actresses in deshabillé, such as As the Girls Go (which also starred Clark) and Michael Todd's Peepshow (Kuoleman tirkistelyesitys, vanhentunut).
    ellauri155.html on line 194: Ruotsin 1600- ja 1700-lukujen asiakirjoissa mainitaan kaupungin- ja kihlakunnanprofosseja, joiden tehtävänä oli käräjillä tuomittujen lievempien ruumiillisten rangaistusten kuten piiskausten toimeenpano. Kuolemanrangaistukset annettiin maakuntahallinnon tasolla. Suomessa esimerkiksi Ilomantsin, Pälkjärven ja Suojärven yhteisesti palkkaaman profossin tehtävänä oli 1600-luvun lopulla kuljettaa jalkapuuhun tuomitut määrättynä sunnuntaina kirkkoon rangaistustaan kärsimään.
    ellauri161.html on line 129:
    Kuolemanjälkeinen elämä ja Jumalan valtakunta

    ellauri192.html on line 879: Pitkän keskustelun jälkeen hahmot päättivät kirjoittaa etsiväoopperan, "Kuolemansäde". Kahdentoista tuolin finaalista poistettiin lause, joka riisti kirjoittajilta mahdollisuuden myöhemmin "herättää henkiin" Bender: "Suuri strategi kuoli onnen kynnyksellä, jonka hän kuvitteli".
    ellauri213.html on line 445: 200Ke ryöstön saaliinjaosta syntynyt riita johti lapsuudenystävien lasautuxeen hengiltä. Nyt ne makaavat kylki kyljessä mumslimien luutarhassa. Lapsuudenystävät ja sukulaiset, yhdessä samalla alueella kasvaneet ihmiset, jakautuivat kahteen leiriin. Rinkebyhyn syntyi kaksi vastakkaista jengiä: Shottaz ja Kuolemanpartio (Dödspatrullen). Kummallakaan jengillä ei ole vain yhtä johtajaa, vaan heillä on useampia johtohahmoja. Tämä on hyvin pahaa lääkettä, kuten Jahve ja Allah hyvin tiesivät.
    ellauri213.html on line 447: Shottaz ja Kuolemanpartio ovat koko maan tunnetuimpia jengejä. Suuri osa jengien välisistä tai sisäisistä ampumisista tapahtuu juuri Järvan alueella, johon Rinkeby kuuluu. 90 000 asukkaan Järvassa tapahtui viime vuonna yhdeksän murhaa.
    ellauri269.html on line 638: Kysy minulta, miksi Tyn ei hyväksy Kuoleman lunastus - laajennuskonseptia.
    ellauri270.html on line 86: Kwai-joen silta ja Kuolemanrautatie – synkkää sotahistoriaa Kanchanaburissa. kirjoittaja Captain Andy. Kwai-joen silta on outo nähtävyys, jossa totuus ja fiktio menevät iloisesti sekaisin. Kanchanaburin keskustassa sijaitseva silta vetää puoleensa paljon matkailijoita, vaikka harva on tainnut nähdä sen maineeseen nostanutta elokuvaa – tai lukea kirjaa, johon elokuva perustuu. Ja vaikka teokset olisivatkin tuttuja, niillä on vain vähän tekemistä sillan todellisen historian kanssa.
    ellauri270.html on line 90: Ja kun sekä kirjassa että elokuvassa esiintyvä silta on puinen, oikea silta on tehty metallista. Oikean sillan rakentaminenkin oli helppoa: se koottiin nopeasti valmiista osista. Kwai-joen silta on siis ansainnut maineensa vähintään hatarin perustein. Mutta älä lopeta lukemista vielä tähän. Silta on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen nähtävyys, sillä sen luota alkaa Kuolemanrautatie, Kanchanaburin todellinen ykkösnähtävyys.
    ellauri270.html on line 92: Japanilaiset pakottivat sotavankinsa rakentamaan Kanchanaburista alkaneen Kuolemanrautatien läpi Thaimaan ja Burman välisen rajavuoriston. Jos Kwai-joen sillan rakentaminen sujuikin vaivattomasti, sen jälkeisten rataosuuksien rakentaminen viidakkoiseen vuoristoon oli helvetillistä kärsimystä.
    ellauri270.html on line 96: Kuolemanrautatien rakentamiseen kannattaa tutustua Kanchanaburin keskustassa sijaitsevassa erinomaisessa museossa Thailand-Burma Railway Centre. Ja sitten onkin aika suunnata Hellfire Passiin, jolle pääsee Kanchanaburista helposti opastetuilla retkillä.
    ellauri270.html on line 98: Kuolemanrautatien rakennustöiden alkuvaiheessa sotavangit olivat vielä koettaneet sabotoida rakennustöitä. Lopulta he tajusivat, että heidän ainoa keinonsa selviytyä hengissä Kuolemanrautatieltä oli saada se valmiiksi. Rautatie valmistui lopulta 17 kuukaudessa – vaikka sen tekemistä oli alun perin pidetty mahdottomana. Toiminnassa se ei ehtinyt olla edes kahta vuotta.
    ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
    ellauri297.html on line 533: Kuoleman kynnyksellä tai läheisen vaikean kriisin edessä ihminen joutuu punnitsemaan, mikä on minkäkin arvoista. Mitä jää perikunnalle kun lähden? Tai kun toi tossa vetää henxelit. Jääkö mitään? Onko sillä vainajalle väliä? Jälkeenjääville kyllä on!
    ellauri327.html on line 496: Kianto hyödynsi kieliopintojaan suomentamalla venäläistä kaunokirjallisuutta, kuten Leo Tolstoin Kuoleman ja I. A. Gontšarovin Herra Oblomovin. Hän ryhtyi tolstoilaisuuden kannattajaksi ja kävi kirjeenvaihtoa itsensä ja Tolstoin kanssa. Kianto kuului myös Suomen tunnetuimman tolstoilaisen, kirjailija Arvid Järnefeltin ystäväpiiriin.
    ellauri332.html on line 269:
  • Kuoleman todiste [n.h.]

    ellauri340.html on line 611: Kielen filosofia Kuoleman filosofia Sodan filosofia Arkkitehtuurin filosofia Tiedon filosofia Taiteen filosofia Yhteiskuntatieteen filosofia Historian filosofia Talouskritiikki Arvokritiikki Arvomuoto Yhteiskuntafilosofia Sosiologia (varhainen) Antropologia Patafysiikka Valokuvaus Semiotiikka Terrorismin tutkimus Sosiaalinen historia Länsimainen ulkopolitiikka Populaarikulttuuri.
    ellauri343.html on line 383: Sodanjohdon tavoitteet eivät olleet rivisotilaille selvät, ja siten osa sotilaista kieltäytyi ylittämästä vanhaa rajaa. Etenkin Karjalan kannakselle eteneminen aiheutti joukkokieltäytymisiä. Kieltäytyjät olivat reserviläisiä, valtaosa heistä työväkeä ja pienviljelijöitä, joilla oli huoli perheidensä toimeentulosta. (Sano reilusti punikkeja vaan.) Tilanteet ratkaistiin puhutteluilla ja kenttäoikeudella. Kuolemantuomioita ei annettu, mitä nyt pikaoikeutta vähän jaettiin niskalaukauxilla.
    ellauri345.html on line 77: Kuoleman pelko, joka sisältää kaikki muutkin, on äänekkäin. Sillä se on se, mikä eniten uhkaa luonnollisen elämän muodotonta panarkiaa, joka muodostaa myytin kiertoradan. Runoilijan vastenmielisyydellä kuolemaa ja kaikkea sitä merkitsevää kohtaan on äärimmäisen taikauskon piirteitä. Sekin on hyvin narsistista, cf. Saul Belov. Tiedetään, ettei kukaan koskaan saanut puhua hänen kanssaan kuolemista; vähemmän tiedetään, ettei hän koskaan mennyt vaimonsa kuolinvuoteelle. Hänen kirjeensä ilmaisevat saman tunteen oman poikansa kuolemaa kohtaan. Mikään ei ole merkittävämpää kuin kirje, jossa hän raportoi Zelternille tämän menetyksen ja hänen todella demoninen loppukaavansa: "Ja niin, yli haudan, eteenpäin!" Myös hänen elämänsä viimeisten vuosikymmenten ennennäkemätön itsekultti juurtui häneen. "Totuus ja taru", "Päivittäiset ja vuosittaiset muistikirjat", Schillerin kanssa käydyn kirjeenvaihdon julkaiseminen, huoli Zelterin kanssa ihmisestä ovat yhtä monta yritystä estää kuolema. Kuolemattomuus myönnetään vain suurmiehille.
    ellauri347.html on line 573:

    Kuoleman suunnittelua
    ellauri347.html on line 577: Tässä iässä kuoleminen on ihan tavallista, lohduttautuu Ontto Eskola. Kazotaampa kuitenkin mitä muutamat suomalaisen filosofian kärkinimet sanovat kuolemasta Jönsin vanhan heilan Terhi Kiiskisen ja kuikelon Sami Pihlströmin vuonna 2002 toimittamassa kirjasessa Kuoleman filosofia. Miten he ymmärtävät ja selittävät esimerkiksi sen, että jotkut ilmeisesti ihan tosissaan haluaisivat elää täällä maan päällä mahdollisimman pitkään, jopa ikuisesti? Paizi eihän tätä maanpäällystäkään ikuisuuteen asti riitä. Jossain vaiheessa alkaa kynsi kylmetä.
    ellauri349.html on line 833: Heidi Liehun puppugeneraattori suoltaa metaforia sujuvasti, ja hän haluaa elää joka hetkessä niin täydesti, että sanoo juopuvansa hiekkakäytävistä ja lyhtypylväistä. Kuoleman teemaa hän käsittelee yhtä herkkätuntoisesti ja ulkokohtaisesti kuin kaikki nuoret runoilijat kautta aikojen. Oi-interjektiosta on tullut pöhkö maneeri.
    ellauri359.html on line 260: Kuoleman jälkeen ihminen heittää itsensä helvettiin, ei Herra.
    ellauri368.html on line 95: Teoksessa " R. Yehudah ha-Levi ". Juuda Halevi saavuttaa Luvatun maan, mutta hänen suudellessaan sen pyhää pölyä arabi hyökkää hänen kimppuunsa ja murhaa hänet. Kuoleman partaalla hän näkee kuolleiden kutsuvan hänet seuraansa, ja hän lähtee tästä elämästä "suloisen armon" ilme kasvoillaan.
    ellauri386.html on line 570:
    Jaakon teppoilut on teppoiltu. Kansantaiteilija Jaakko Teppo on kuollut 71-vuotiaana. Teppo oli ennen kuolemaansa eläkkeellä. Kuoleman vahvistaa Iltalehdelle hänen poikansa Ilja Teppo. Näkemyksiltään Teppo oli vasemmistolainen, mikä näkyi häirizevästi tuotannossa. Häntä tituleerattiin myös lempinimellä Ruikonperän multakurkku. Hän ei oman todistuxensa mukaan ollut penaalin terävin kynä.

    ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ​​ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia ​​sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ​​ja uudestaan, ja uudestaan ​​ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ​​ja uudestaan ​​ja uudestaan ​​eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
    ellauri401.html on line 332: kijat kuten Hirn ja Pipping ym. oli dosentteja, Pekka ylioppilas. Kuolemanjälkeisten tilojen tutkiminen tapahtui siten, että Ervast liikkui näkymättömässä ruumiissaan vapaasti ja itsetietoisesti. Sen aikana hänen fyysinen ruumiinsa lepäsi vuoteessa tai istui mietiske- lyasennossa. Tässä toisessa ruumiissaan Ervast sai käydä kuoleman- jälkeisissä tiloissa, manaloissa, helveteissä, kiirastulissa ja taivaissa, ja kohdata erilaisia vainajia ja tutkia heidän tilojaan kuoleman jälkeen.
    ellauri408.html on line 1018: Kuolemansa aavistaminen ja hautajaisten järjestäminen ei ole ollenkaan epämieluista. Tilien selvittäminen ei ole mitenkään hankalaa rahantuntevalle. Mustareunaiset pikkuleivät voi ize leipoa, vieraslistan laatia ja virret valita. Niin koituu lähimmäisille vähiten vaivannäköä. Sydämeni on hiukan naisellinen nääs. Minulle ei koskaan myönnetty asemaa, joka minulle kuuluu, eikä annettu täyttä arvoa. Kenen on syy? Siinä villakoiran ydinluu.
    xxx/ellauri027.html on line 559: Kauppinen on kirjoittanut johtamiseen liittyvää tietokirjallisuutta sekä jännitysromaanin "Kuoleman takapiru".
    xxx/ellauri091.html on line 874: Kuolemanpelkoisen Kristina-tädin kanssa tulee tuiskahduxia vähän väliä. Se ei pidä mun negativismista. Se pelkää koronaa, eikä tahdo saada Jönsyn 70-päiviltä tartuntaa. Se oli saatu ylipuhutuxi tulemaan, mutta kuultuaan että meidän auto on sen kadehtimalla Helmillä lainassa, tuli toppi. Länget korviin taas. Kristina on samaan aikaan sekä pirkkomainen että amimainen. Aika paha hybridi.
    xxx/ellauri122.html on line 1177: 59-vuotiaana vuonna 1984. Kuoleman jälkeen hänen agenttinsa
    xxx/ellauri124.html on line 90: Kuoleman ongelma on paha ratkaista. Kuolenko minä vai elänkö jossain muussa hahmossa? Mitäs iloa siitä on, jos en muista edellisiä? Darwinin ratkaisu on lisääntyminen: mitä väliä vaikka tämä tomumaja häviää, jäähän izekkäät geenini eloon lapsissa. Jaakko Hintikan lapset oli sen 200 nyt unohtunutta artikkelia. Transuhumanistit haaveilee jatkavansa uraa jonkun androidin sisällä kuin inselin surullinen muna silikoninuken jalkovälissä.
    xxx/ellauri130.html on line 367: Kuoleman tuo sieluun illuusioiden menetys.Nick ChamfortMKILL!
    xxx/ellauri130.html on line 450: Kuoleman maku on kielelläni. Se maistuu ällöltä.Mozartin kuuluisat viimeiset sanatMKILL!
    xxx/ellauri130.html on line 489: Kuoleman tarkoitus on ottaa "meidät" näyttämöltä.John RuskinMKILL!
    xxx/ellauri130.html on line 657: Kuoleman tehtävä on luoda elämään jännitettä.John FowlesMKILL!
    xxx/ellauri165.html on line 652: Mitä Luther oli mieltä tästä kysymyxestä? Entäs kostonhimoisempi Calvinus? Mänkööt vuan kaikki, mänkööt huut helekkariin! Temmataan me mukaan vaan meikäläisten porukat. Tää voi olla vähän sen funktio, minkä verran populaatiossa on jäljellä höpläytettäviä, ja siittä riippuen kumpi näyttää tehokkaammalta, keppi vaiko porkkana. Kuolemanrangaistus voi pelottaa ekalla kerralla, mutta kun on yhden tappanut niin mitä väliä, hirttosilmukka on sama useammasta.
    xxx/ellauri218.html on line 54: 1. Teoksen nimi on Kuoleman voittokulku. Se on vuosilta 1560-1562. Teos on öljymaalaus, joka on tehty puulle. Maalaus sijaitsee Madridissa, Museo del Pradossa. Teoksen on tehnyt Pieter Brueghel. Hän on syntynyt vuonna 1525/1530 ja kuollut 1569.
    xxx/ellauri261.html on line 123: Kuoleman hetkellä ihmistä ei ortodoksisessa maailmassa jätetä yksin rajan tällä eikä toisellakaan puolella. Sukulaiset ja ystävät saattelevat kuolevan kuoleman rajalle, jossa häntä on vastassa suojelusenkeli. Suojelusenkeli kuljettaa ihmisen sielun sinne, missä ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia vaan loppumaton elämä. Jää tosin vähän epäselväxi mihin tässä sitten tarvitaan viimeistä tuomiota, jos pidätysviranomaiset jo ennakoivat lopputuloxen.
    xxx/ellauri293.html on line 179: Mixi Kristus tapettiin? Kuolemanrangaistus niille, jotka eivät pitäneet paastoa sovittuna päivänä, löytyy 3. Moos. 23:39:stä. Herramme alistui ja luovutti ruumiinsa kadotukseen, jotta meidät pyhitettäisiin syntiemme anteeksisaamisen kautta eli hänen verensä pirskottamalla.
    xxx/ellauri295.html on line 181: Hän oli uskovainen, odottaen hartaasti Herran toisen tulemisen päivää. Kuitenkin – hän puikki pakoon marttyyrikuolemaa joka Roomassa odotti Paavalia ja hänen seuralaisiaan. Kuoleman pelko johti Deemaksen pakokauhun tilaan, vaikka Paavalin tavoin hän olisi uskossa eläen saanut Claudialta ”vanhurskauden seppeleen” päättömään kaulaansa, eli iankaikkisen elämän Vapahtajamme, Jeesuksen ansiosta.
    xxx/ellauri305.html on line 1551: Baal Peorin palvominen. Kuolemanrangaistus oli tässä nimenomaan paaluttaminen.
    xxx/ellauri357.html on line 730: Kuoleman kaupunki, jossa on monia torneja

    xxx/ellauri380.html on line 124: Patarouvassa kreivitär, Liza ja Herman kuolevat. Mutta tässä ohjaajan loppuratkaisu on mielenkiintoinen ja hyvin kristillinen. Kuolema ei olekaan kaiken loppu. Kuoleman tuolla puolella on kirkkaus ja rauha, jossa edellä suikahtanut Liza jo odottaa. Kuolema saattaa Lizan ja Hermanin yhteen. Mitä vittua, molemmathan teki syntiä, eikös niiden pitäisi palaa gehennan tulijärvessä?
    xxx/ellauri420.html on line 164: Adelaide Taylorin elämä on kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Menetettyään vanhempansa uudelle tyrannihallitukselle, hän joutuu asumaan alle 85-vuotiaiden naisten orpokodissa. Samalla kun hän työskentelee kuusi päivää viikossa (sapatti on sentään vapaata) kiittämättömässä työssä, hallitus tuhoaa maan järjestelmällisesti. Vaalit kumotaan. Rajat ovat kiinni. Kuolemanrangaistus palautetaan kaikille, jotka uskaltavat uhmata uutta maailmanjärjestystä. Kuka tahansa voi toivoa selviytyvänsä, kaikki voivat menehtyä ydinsodassa. Adelaide Taylor on elossa. Hän toivoo, että muutkin voisivat sanoa samaa. Selvittyään koettelemuksista ja menetettyään Babarin, Selesten ja muut hänen on vaikea tuntea mitään muuta kuin menestystä. Järkyttävä koettelemus keräsi joitain voittoja, mutta Isaac, paikka yliopistossa ja koti ovat vain väliaikaisia ​​pelastuksia hänen ja muiden kärsimään täydelliseen tuhoon. Hän tietää, että ne ovat väliaikaisia. Milloin tahansa universumi pakottaa hänet maksamaan palveluksen takaisin korkoineen. Vastaako hän haasteeseen vai joutuuko hän uuden vitsauksen uhriksi?
    60