ellauri040.html on line 502: Kukkahattutäti toteaa hillitysti, että Oton kirja on kirjana

ellauri047.html on line 427: Kukkahöyryssä
ellauri048.html on line 921: Am stillen Ort; Kukkapenkkihin;
ellauri048.html on line 931: Flower in the crannied wall, Kukka rakoisessa muurissa,
ellauri055.html on line 1382: Kullinpään kirjojen ihmiset on outoja kyborgeja, biomasiinoita, jotka autistisesti raxuttavat naimaan toisiaan jossain päivänsavussa. Kukkaan ei tiijä mittään toisista eikä välitä, kaik on ihan sumussa. Toope taisi ize olla kaiket päivät jossain impressionistisessa viinahuurussa. Tää on solipsismia, erästä narsismin monista muodoista. Ja tää sit puhtaaxijalostettua narsississismia:
ellauri061.html on line 551: QUEEN GERTRUDE Sweets to the sweet: farewell! KUNINGATAR GERTRUDE Kukkasia kukkaselle: Näkemiin!
ellauri066.html on line 30: Onko Pynchonin kääntäjä Juhani Lindholm Lilli Ondholmin sukulaisia? Ei voi olla sillä Juotikkaalla olikin Lilli OndBLOM. Se vinkkaa Lindblomien poliitikkosukuun. Kukka, saari, mitä väliä. Juhani on Nilkin lähes neljänsadan oligarkin tiimissä. Lihani Jundholm. Kristina, tuo entinen hallijärjestäjä, heilui Eikka Leikan pumpussa ja kävi Mukkulassa kukkumassa kirjailijatähtien mukana. Juhani on/oli Mukkulassa hallijärjestäjänä.
ellauri097.html on line 707: The Tuft of Flowers Kukkatuhero
ellauri097.html on line 806: Maailmansodan jälkeen Roope Pakkanen koitti tulla toimeen miehekkäillä runoilla. Wilfred Owenin runoista näkee että maailmansota oli suuri homostelun näyttämö. Maskuliini pullistelu oli hienoa ja feminismi perseestä (kuinka sattuvaa). Sota saattoi kyllä viedä sankarilta jäsenen, se oli noloa. Ei sentään Pakkaselta, mutta reikäsuositus saattoi vaihtua. Sillä oli avioliiton vastaisia runoja (Palkkamiehen kuolema, Palvelija palvelijoille, Kotipesälle, Kotipeijaiset) mutta myös homostelumyönteisiä: Kukkatupsut ja. E.T:lle. Fin de siècle oli miehuuden kriisi viimexi ja silloinkin. Ainahan ne kriisiytyvät ressukat. Naiset on niille tuhmia.
ellauri144.html on line 262: Tener en mi tumba un ramo Kukkakimppu haudassani
ellauri152.html on line 149: — Kukkakauppiaalla. Ostin 4 oikein kaunista iiristä. Kas tässä, toin ne sulle.
ellauri160.html on line 322: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on aforistinen kiteyttäjä. (Valitut runot, Pekka Parkkinen - Kihniön Kukka ja Kirja Oy)
ellauri192.html on line 153: Le suc des fleurs s'est épuisé ; Kukkain mehu kuivahtaa;
ellauri211.html on line 68: Raid on syntynyt pienessä kylässä Keski-Suomessa perheeseen, johon isän ja äidin lisäksi kuului pikkusisko. Ruotsissa varttunut Raid työskenteli Volvon tehtaalla ennen kuin muutti Tukholmaan ja aloitti työnteon Maraboun suklaatehtaalla. Täällä hän myös tutustui Hammariin, Sundmaniin, Takamäkeen ja Uki Kukkamaahan. Raid kuului Marabou-jengiin ja liittyi myöhemmin moottoripyöräjengiin. Raid joutui kuitenkin jättämään moottoripyöräpiirit jouduttuaan vankilaan epäonnistuneen pankkiryöstön jälkeen, jossa Hammar ampui häntä jalkaterään. Tämän takia Raidin oikeassa jalassa on vain yksi varvas.
ellauri221.html on line 227: Kukkaperhon runo päättyi sanoihin: Meidän kaikkien pitää olla druzja, druzhbaa pitää lujittaa! Muistelkaamme Essi Renvallin ystävyyden, yhteistyön ja avunannon pazasta Kaivopuistossa!
ellauri221.html on line 229: Kannel puhalteli huiluaan ja pojat esittivät Kukkaterhon kirjoittaman laulun heinäsirkasta:
ellauri221.html on line 255: Kaikkien muiden edellä porhalsi Kukkaterho. Jörökin totesi: en olisi uskonut että tyttöjen kanssa voi olla yhtä kivaa olla välilöissä kuin poikien! - Entä sinä? kysyivät tytöt Tietämättömältä. Sinisilmä ja minä olemme vain ystäviä, vastasi Tietämätön. Ei meitä ole niin helppo narrata! sanoi Nupi. - Sinähän riitaannuit yksinpä ystäväsi Viitsimättömän kanssa sen takia, että hän oli tyttöjen ystävä. - Mutta nyt ei ole enää sillä tavalla! Viitsimättömän kanssa olen jo sopinut ja nyt tulen itsekin aina olemaan tyttöjen ystävä.
ellauri257.html on line 162: Квіти мої, діти! Kukkaseni, lapset! Kukat mun ja lapset!
ellauri302.html on line 628: Ei Jeshua siis kexinyt ize tätäkään. Isämeitä on otettu kaddishista ja herran siunaus toorasta. Jonnin joutavaa. Tällästä ne höpisee jeshivoissa sillä aikaa kun moppipäät vaimot käyvät töissä, töiden jälkeen kaupassa ja imuroivat, keittävät klimppisopan ja gefillte fishin valmiixi siihen kun Tvi Ari tulee nälkäisenä kotio. Mikä täällä haisee? Kukkakaaliko?
ellauri390.html on line 471: Vesi pitää kukan raikkaana. Kun kukka hengittää, minä hengitän. Kun hän hymyilee, minä hymyilen. Kun hän kuihtuu minä kuihdun. Kukka alkoi haista. Minä myös.
ellauri392.html on line 808: Onko maan päällä mittaa? Ei ole yhtään. Nimittäin Luojan maailmat eivät koskaan estä ukkosen kulkua. Kukka on kaunis myös siksi, että se kukkii auringon alla. Silmä löytää elämässä usein olentoja, joita voisi kutsua jopa kauniimmaksi kuin kukat. O! Tiedän sen hyvin! Sillä se, että vuotaa verta kehossa ja sydämessä, eikä enää ole täysin, miellyttääkö se Jumalaa? Mutta sielun, kuten uskon, täytyy pysyä puhtaana, muuten kotkat ylistyslaululla ja niin monen linnun äänellä saavuttavat mahtavan siivessä. Se on entiteetti, se on muoto. Sinä kaunis pieni puro, loistat koskettamalla, vierität Linnunradan läpi yhtä selvästi kuin jumaluuden silmä. Tunnen sinut hyvin, mutta kyyneleet nousevat silmistäsi. Näen ympärilläni kukoistavan iloisen elämän luomishahmoissa, koska vertaan niitä, ei kohtuuttomasti, kirkkopihan yksinäisiin kyyhkysiin. Mutta ihmisten nauru näyttää ärsyttävän minua, koska minulla on sydän. Haluaisinko olla komeetta? Minä uskon. Sillä heillä on lintujen nopeus; ne kukkivat tulessa ja ovat puhtaudeltaan kuin lapset. Ihmisluonto ei voi uskaltaa toivoa suurempia asioita. Iloisuuden hyve ansaitsee ylistyksen myös puutarhan kolmen pilarin välissä leijuvalta vakavalta hengeltä. Kauniin neiton on seppelettävä päänsä myrttikukkailla, koska hän on yksinkertainen luonteeltaan ja tunteiltaan. Mutta Kreikassa on myrttejä.
ellauri420.html on line 367: À la main une fleur qui brille, Kukka kätösessä pirulainen
xxx/ellauri059.html on line 218: Airaxinen nimi on ja kuka on sen ensimmäinen kantaja. Karttulan entisen kirkkoherran, rovasti Eero Hyvärisen v. 1913 kirjoittamassa Karttulan seurakunnan 150 – vuotismuistojulkaisussa mainitaan Karttulan Kukkamäessä asuneen Risto Airaxisen kertomana kansan perimätietoihin perustuva seuraava esitys:
xxx/ellauri130.html on line 757: Kukkaportin avaan suljen. Puu on ystäväni hymyhuuli. Enhän toki itke ihanasti maassa.Einari VuorelaMKILL!
xxx/ellauri148.html on line 540: 7:13 Kukkaset antavat hajunsa, ja meidän ovemme edessä ovat kaikkinaiset hyvät hedelmät: minun ystäväni, minä olen sinulle tallelle pannut sekä uudet että vanhat.
xxx/ellauri177.html on line 767: Ja hän vei hänet jättimäisen puun alle, samaan paikkaan, jossa hän oli antanut itsensä ja missä hän oli vallannut hänet. Se oli sama autuuden varjo, sama runko, joka hengitti kuin rintakehä, samat oksat, jotka ulottuivat kauas kuin suojaavat raajat. Puu pysyi hyvänä, vankkana, voimakkaana, hedelmällisenä. Kuten heidän hääpäivänään, alkovin levottomuus, kesäyön pilkahdus, joka kuolee rakastajan paljaalla olkapäällä, tuskin selkeä rakkauden änkytys, joka yhtäkkiä putosi suureen hiljaiseen kouristukseen, viipyi aukiolla, kylpeen vihertävän kirkkauden alla. Ja kaukaisuudessa Paradou löysi myös kiihkeät kuiskauksensa syksyn ensimmäisistä väreistä huolimatta. Hänestä tuli jälleen rikoskumppani. Kukkapenkistä, hedelmätarhasta, niityiltä, ​​metsästä, suurilta kiviltä, ​​laajalta taivaalta kuului jälleen nautinnon nauru, tuuli, joka kylvi tielleen lannoituspölyä. Puutarha ei ole koskaan ollut lämpiminä kevätiltoina niin syvää hellyyttä kuin viimeisinä kauniina päivinä, kun kasvit nukahtivat jättäen hyvästit toisilleen. Kypsän itujen tuoksu kantoi halun päihtymyksen harvinaisempien lehtien läpi.
xxx/ellauri200.html on line 589: with script and limning packed of various hue, Kukkasin ja nimikirjoituxin sotkettua luetteloa
xxx/ellauri230.html on line 605: hito towaba Kukka kirsikan,
xxx/ellauri237.html on line 74: Kun Aili astui likaämpäri kädessään ulos, surmaaja hyökkäsi väijystä hänen kimppuunsa. Kukkaruukkuakaan ei jätetty pihapiirissä kääntämättä poliisien toimesta.
xxx/ellauri251.html on line 233: ⁠Blossom by blossom the spring begins. Kukkanen kukkaselta alkaa kevätaika.
30