ellauri004.html on line 1281: Kristinuskon koukuttavin vetolaastari irtoo:
ellauri046.html on line 247: Jokainen, jolle Kristinuskon Sanoma tosissaan on Tunnolla, ja mitä vakavammin se on sillä Tunnolla, sitä mä pyydän, ja sitä kovemmin, tutustumaan tähän pikku Kirjoituxeen, ei uteliaana, vaan tyyliin "nyt pohditaan", kuten luetaan uskonnollista Kirjoitusta.
ellauri159.html on line 45: Kymmenen käskyä tai dekalogi (hepr. עשרת הדברים, Aseret ha-Dvarîm) ovat juutalaisen ja kristillisen uskon mukaan Jumalan ihmiselle Mooseksen välityksellä Siinain vuorella antamat käskyt. Kristinuskon eri suunnissa käytetään hiukan erilaista numerointia käskyistä. Käskyistä käytetään myös nimeä Dekalogi, joka tulee kreikan sanasta δεκάλογος tai "dekalogos", suomeksi kymmenen lausetta, kymmenen lausuntoa, kymmenen puheenvuoroa tai kymmenen tiedonantoa, tai mixei 10 logoa. Käskyä-muodon lausunnot saavat Raamatusta, kymmenen käskyä, aseret had'varim Raamatusta käskyt löytyvät Toisesta Mooseksen kirjasta (2 Moos. 20:1–17) sekä varuixi myös Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 5:6–21).
ellauri159.html on line 468: Kristinuskon mukaan on kahdentyylisiä paheita. Toiset ovat peräisin ihmisten ruumiillisesta rakenteesta, kuten kieroutuneet aistit (himo) ja toiset epäjumalien palvonnasta. Ensin mainitut ovat vähemmän merkittäviä kuin jälkimmäiset, vaikkakin syntisiä. Hengellisiä paheita ovat muun muassa jumalanpilkka (uskon kanssa pelleily), epätoivo (toivon kanssa pelleily), uskosta luopuminen, hurskauden käyttämättömyys ja välinpitämättömyys.
ellauri277.html on line 177: Kristinuskon, islamin ja sufismin lisäksi Gibranin mystiikkaan vaikuttivat myös teosofia ja jungilainen psykologia. Noin 1911–1912 Gibran tapasi ʻAbdu´l-Bahán, baháʼí-uskon johtajan, joka vieraili Yhdysvalloissa, piirtääkseen hänen muotokuvansa. Tapaaminen teki vahvan vaikutuksen Gibraniin. Yksi Gibranin tutuista myöhemmin elämässä, Juliet Thompson, joka on itsekin aika baháʼí, kertoi, että Gibran ei saanut nukkua tapaamista seuraavana yönä.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri370.html on line 825: Eivätkä juutalaiset päättäneet Jessen ristiinnaulinnasta. Se on roomalainen tapa. Juutalaiset olisivat kivittäneet Jeesuxen. Kristinuskon symbolina olisi soratötterö.
ellauri373.html on line 242: Walter Rathenaun sanat, lainattu sanomalehdessä "Riaip Epii^zsp" (Plain English) 11 kesäkuuta 1921: vain 300 ihmistä tuntevat toisensa, hallizevat. Ne kuuluvat Eurooppaan. He löivät läskixi, valizevat omiensa joukosta niitä. Näillä juutalaisilla on voima rikkoa mikä tahansa järjestelmä, missä ja kumpi tunnistaa "ei älykäs". Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti. Kristinuskon mukaan heidän hulluutensa pitäisi tuhoutua pian.
ellauri391.html on line 115: Sana teologia tulee kreikankielisistä sanoista theos (= Jumala) ja logos (= sana, oppi). Teologialla voidaan tarkoittaa kahta ihan vastakkaista asiaa. Toisaalta se on tunnustuksellista ja kirkollista teologiaa, jossa levitetään kristillisen uskon sanomaa. Kristinuskon synnystä keskiajalle asti teologia tarkoitti katolista Jumalaa. Myöhemmin teologia laajeni tarkoittamaan protestanttista Jehovaa. Sanaa voidaan joskus käyttää kieli poskessa myös juutalaisen tai islamilaisen uskonnon tutkimuksen yhteydessä, vaikka eihän niillä ole oikeasti jumalaa, vaan ovat jumalattomia.
ellauri401.html on line 201: Kapinallinen koulupoika ei oppinut millään kasvien mimiä, maantietoa eikä vuosilukuja. Suomea se ei oppinut koskaan kunnolla eikä ymmärtänyt Kalevalasta enempää kuin Ismo Alanko. Kristinuskon lunastustarinat menivät sisään yhdestä korvasta ja ulos toisesta.
ellauri408.html on line 74: Tietysti Eloa vietellään ja viedään alas helvettiin nuohottavaxi. Luciferia romanttisella aikakaudella ympäröivien kuvien moniselitteisyydestä pitäisi kirjoittaa kirja, jos ei ole jo tehty. Voit nähdä sen Liegen Luciferissa (julkaistu useita kertoja subissa), Rapisardin "Luciferossa", Cabanelin L'Ange Déchussa ja muualla. Piirretyt yhteydet vanhoihin pakanajumaliin ja Prometheus-myyttiin. Puhumattakaan Eroksesta ja Psykestä. Tämä epäselvyys Paholaisesta saattoi hyvinkin olla heijastus 1800-luvun levottomasta omastatunnosta: Kristinuskon ja vallankumouksen välisen jännitteen aikakaudesta. Suurin osa ihmisistä uskoi edelleen, mutta tietyt perinteisen kristillisen opetuksen näkökohdat olivat yhä ongelmallisempia, kuten panokielto. Kristinusko opettaa alistumista oleville voimille. Se opettaa alistumista maailmalle sellaisena kuin se on, koska tärkeintä on tuonpuoleinen elämä ja kaikki mikä tapahtuu on Jumalan tahtoa (sota, orjuus, julmuus mukaan lukien). Demokraattinen ja jopa humanitaarinen muutos voidaan nähdä jossain mielessä pirullisena. Tosiasia, jonka amerikkalaiset abolitionistit huomasivat epämiellyttävästi, kun he etsivät Raamatusta heidän kantaansa tukevia kohtia ja tulivat melkein tyhjin käsin takaisin: Hyvä kirja on ylivoimaisesti orjanomistajan puolella. Kaikille, jotka ovat edelleen kanssani, anteeksi tämän viestin pituus. Mutta se on todella kiehtova aihe.
ellauri411.html on line 610: Korinttilaisille iii : 1-40 (katso myös Apostolien teot iii : 6) hän selittää meille kielillä puhumisen käyttöä (epäselvä itku ja hölynpöly), sen suhdetta profetiaan ja kuinka se pitäisi tehdä. On todella "tyhmää lukea prochomenia!". Lue tämä raportti ja haluan sinun kertovan minulle, mitä ymmärrät! (Kuka tietää, mitä hän poltti tai nieli sanoakseen tuollaista hölynpölyä.). Muut kirjoitukset, joissa mainitaan Paavalin kieli poskessa tai pilataan siitä, ovat seuraavat: Kelson tosi sana, Loukianon Pere Pere gri nou Teleu tis , Karl Kautskyn kreikkalainen kirja Kristinuskon alkuperä , Yanis Kordato u ja tekijät. Robert Ambelain. Joten kysymme: Eikö tämä kaikki loukkaa täydellistä, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävää Jumalaa Hänen täydellisen, lähtemättömän ja ikuisen moraalinsa ja logiikkansa kustannuksella? Millainen kaikkivaltius Hänellä sitten on ja missä on Hänen täydellisyytensä ja kaikkitietävyytensä? Samat ja samankaltaiset edellytykset kohdellaan eri jumalien ja pappien kanssa, kun Skoran on tarkoitus välttää (mutta he yrittävät välttää niitä, kuten libanonilaiset tekivät) Mooseksen lain kanssa, kuten juutalainen canneln, heprea, antoi. juutalainen Jahve, josta tuli myöhemmin oudolla tavalla kristittyjen Isä ja muslimien Allah. (Olkoon viisaat viisaita!). On huomattava, että vielä nykyäänkin kielet ovat käytössä joissakin kristillisissä lahkoissa (helluntailaiset jne.).
xxx/ellauri130.html on line 239: | Kristinuskon keskeisnäkemys on synti. | August Wilhelm von Schlegel | M | KILL! |
xxx/ellauri168.html on line 199: Jotkin kristityt ovat kritisoineet tätä kirjailijaa ja hänen kaveriaan hänen kirjojensa sisällöstä, sillä nämä eivät kuvaa Kristinuskon valoisampaa puolta (mitä se sitten onkaan). Näyttää siltä että jotkut ihmiset haluavat ainoastaan että Jumala tekee heidän olonsa mukavaksi. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle että väittävät että tämä kirjailija ei ole lainkaan uskossa koska hänen kirjojensa sisältö on niin raskasta. On surullista että monet kristityt eivät tunne omaa Raamattuaan eivätkä sitä mistä toivo on peräisin. Todellisen toivon antaa Jumalan Henki. Terapeutti saattaa olla optimistinen mielenhallinnan uhrin suhteen, mutta tämän terapeutin optimismi kääntyy vilpittömäksi toivoksi kun hän tulee henkilökohtaisesti mukaan sisään uhrin tragediaan rukouksen kautta. Raamatullinen toivo ei ole lämmin utuisuus jolla on päänsä hiekassa teeskennellen että kaikki on ruusuista helppoa. Täysin päinvastoin, jos me katsomme seuraavia Raamatun jakeita, me näemme että Jumalan Sana kuvaa traumaa trauman jälkeen, kera valon joka on edelleen tunnelin päässä kuin junan ajovalo! Sellainen on meidän toivomme voima, että meillä on toivo huolimatta kuinka kiivaana pahuus esittäytyy.
xxx/ellauri287.html on line 470: Kristinuskon leviämisessä avainsijalla oli valloitussodilla räjähdysmäisesti kasvaneen Rooman valtakunnan tilanne: yhtenäiskulttuuri, hyvät tiet, juutalaisten matupesäkkeet, urbanisaatio, juureton talousliberaalinen pyrkyryys. Kauppa se on joka kannattaa.
xxx/ellauri287.html on line 651: Kristinuskon levitessä Antiokian patriarkaatti oli yksi viidestä patriarkaatista (muut olivat Jerusalem, Aleksandria, Konstantinopoli ja Rooma). Antiokian kolme ensimmäistä patriarkkaa ovat periaattessa Pietari, Euodios ja Ignatios. Antiokiassa kehittyi myös oma raamatuntulkinnan koulukuntansa.
xxx/ellauri312.html on line 386: Kristinuskon historiassa ensimmäiset seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta sisältävät seuraavat: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, ensimmäinen Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381, Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431, Kalkedonin kirkolliskokous vuonna 451, Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. vuonna 553, Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous 680–681 ja lopuksi Nikean toinen kirkolliskokous vuonna 787. Kaikki seitsemän kirkolliskokousta kutsuttiin koolle nykypäivän Turkissa.
xxx/ellauri361.html on line 261: Kristinuskon mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Islamin mukaan ihmistä ei ole luotu Allahin kuvaksi, ei edes Muhammedin tai sen koiran. Islam ei suvaize idiotlatriaa.
xxx/ellauri361.html on line 263: Kristinuskon Jumala loi hyvää, mutta pahuus ja synti tulivat maailmaan epähuomiossa syntiinlankeemuksen seurauksina. Käärmekään ei ollut paha, as such. Islamin Allah on luonut sekä hyvän että pahan. Se tunnustaa sen reilusti. My bad.
xxx/ellauri361.html on line 265: Kristinuskon Jumala on rakastava Isä lapsilleen. Islaminuskon Allah on mielivaltainen ja arvaamaton yksinvaltias, joka vaatii ehdotonta alistumista (Islam). Isä voi heittää lapset tulijärveen jos ne eivät tottele, mutta se sattuu siihen pahemmin kuin niihin.
xxx/ellauri363.html on line 512: vajaamielinen. Oma vika pikku sika vaikka kotiolot olisivat kuinka kamalat. Kristinuskon omaxuma platoninen dualismi nostaa tässä rumaa päätänsä. Tunnottoman psykopaatin syyntakeettomaksi toteaminen ja lyhennettyyn vapausrangaistukseen tuomitseminen on väärä tie. Ymmärrystä vailla olevalta
xxx/ellauri404.html on line 371: XV. Kristinuskon kanssa rinnakkaiset tai kristinuskoa jäljittelevät liikkeet. Simon de Citton
xxx/ellauri404.html on line 382: Ensimmäinen episodi Kristinuskon alkuperän historiasta johti tapahtumat Jeesuksen kuolemaan ja hautaamiseen. Meidän on nyt jatkettava asioita siitä kohdasta, josta ne jäimme, eli lauantaina 4. huhtikuuta vuonna 33. Se on vielä jonkin aikaa eräänlainen siikveli Jeesuksen elämälle. Kuukausien iloisen päihtymisen jälkeen, joiden aikana suuri perustaja loi perustan ihmiskunnan uudelle järjestykselle, nämä vuodet olivat maailman historian ratkaisevimpia. Jeesus on jälleen se, joka sen pyhän tulen kautta, jonka kipinän hän asetti muutaman ystävän sydämiin, luo korkeimman omaperäisyyden instituutioita, liikuttaa, muuttaa sieluja, painaa kaikkeen jumalallisen leimansa. Meidän on näytettävä kuinka tämän aina aktiivisen ja voittoisan kuoleman vaikutuksen alaisuudessa vakiintuu usko ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vaikutukseen, kielillä puhumisen lahjaan, kirkon voimaan. Paljastamme Jerusalemin kirkon organisaation, sen ensimmäiset koettelemukset, ensimmäiset valloitukset, vanhimmat sen helmasta nousseet tehtävät. Seuraamme kristinuskon nopeaa etenemistä Syyriassa aina Antiokiaan asti, jossa muodostuu toinen pääkaupunki, jollain tavalla tärkeämpi kuin Jerusalem ja jonka on määrä syrjäyttää se. Tässä uudessa keskustassa, jossa kääntyneet pakanat muodostavat enemmistön, näemme kristinuskon lopullisesti eroavan juutalaisuudesta ja saavan nimen; Ennen kaikkea näemme syntyvän suuren idean kaukaisista lähetystehtävistä, joiden tarkoituksena on viedä Jeesuksen nimi pakanain maailmaan. Pysähdymme siihen juhlalliseen hetkeen, kun Paul, Barnabé ja Jean-Marc lähtevät toteuttamaan tätä upeaa suunnittelua. Sitten keskeytämme tarinamme katsoaksemme maailmaa, jonka rohkeat lähetyssaarnaajat aikoivat käännyttää. Yritämme ymmärtää Rooman valtakunnan älyllistä, poliittista, moraalista, uskonnollista ja sosiaalista tilaa noin vuoden 45 tienoilla, jolloin pyhän Paavalin todennäköinen lähtöpäivä hänen ensimmäiseen lähetystyöhönsä. Tämä on tämän toisen kirjan aihe, jonka me väsäsimme, kutsutaan sitä vaikka apostoleiksi , koska se määrittelee yhteisen toiminnan ajanjakson, jonka aikana Jeesuksen luoma pieni perhe kävelee yhdessä ja ryhmittyy moraalisesti yhden pisteen, Jerusalemin, ympärille.
xxx/ellauri404.html on line 385: Tämä on virhe. Paavali oli erittäin suuri mies vaikka lyhkönen, ja hänellä oli merkittävin rooli kristinuskon perustamisessa. Mutta meidän ei pidä verrata häntä Jeesusiin, eikä edes jälkimmäisen välittömiin opetuslapsiin. Paavali ei nähnyt Jeesusta; hän ei ole maistanut galilealaisen saarnaamisen ambrosiaa. Keskinkertaisinkin mies, vaikkapa Taddeus, joka oli saanut osansa taivaallista mannaa, oli juuri tästä syystä parempi kuin se, joka oli maistanut vain jälkimaun. Mikään ei ole valheellisempaa kuin mielipide, joka on tullut muotiin näinä päivinä ja jonka mukaan Paavali on kristinuskon todellinen perustaja. Puppua! Kristinuskon todellinen perustaja on Jeesus. Eturivin paikat on siis varattava näille Jeesuksen suurille ja hämärille kumppaneille, näille intohimoisille ja uskollisille ystäville, jotka uskoivat häneen kuolemasta huolimatta.
24