ellauri007.html on line 1040: Kramsugen
ellauri011.html on line 539: Nuförtiden bor kaninen i Schweiz med sin tredje fru, konstnär. Kramar sin ananas och vet sitt värde.
ellauri074.html on line 488: SIDNEY GOTTLIEB: Hej Linda! Ja jag vet hur det kan kännas, våga ta steget ut på sociala medier som du kanske inte använt tidigare. Där finns kanske människor som känner dig och vill gärna chatta och prata om dig, våga ta steget! Skriv dina privata ensaker på väggen! Kanske den svarar. Det går ju alltid att radera bort dom. Kram!
ellauri074.html on line 514: Kram!
ellauri074.html on line 526: SYDNEY GOTTLIEB: Bra fråga och typ omöjlig att ge ett perfekt svar på, men du frågade vad jag tycker så det kan jag väl iaf skriva något om :). Jag tycker att många personer med depression letar efter lösningen i medicinsk behandling, det är hjälpsamt för en del men i min upplevelse (som så klart är färgad av att jag är psykolog) finns lösningen på depressionen på andra ställen än i medicinen. Som en ynklig humanist kan jag inte preskribera nåra mediciner som mina bättre ställda psykiaterkolleger. Jag kan bara käfta tomma fraser på det här viset: Varför har det blivit så här? Lever jag inte det livet jag vill? Varför kan jag inte ta mig vidare? Varför studerade jag inte medicin? Var jag för dum? Vad vill jag med mitt liv? Varför faktiskt inte ta mitt liv? Många frågor som jag tänker hänger ihop med varför man blir deprimerad, lever man inte det liv man vill så blir man nedstämd. Jag uppmuntrar alla som känner sig deprimerade att se över dessa och likande frågor. Jag kanske spårade ur lite nu men hoppas du fick lite svar på din fråga! Kram! 😃
ellauri074.html on line 553: dermus! Om man inte har så bra koll på hur djur fungerar (som jag tex) kanske man ska börja med att köpa ett djur som är lättskött, det kanske katter är, det vet jag inte. Jag har löss, dom är lätta nog, man kan bära dem omkring i kläderna. Oavsett så kommer du känna dig mindre ensam om du skaffar ett djur, det tror jag! Man kan prata med dem lixom Kaxen med sin loppa! Kram!
ellauri238.html on line 77: Pena Saarikoski on kiven alla Uudessa Valamossa, sitä se yxikin obskyyri kynäilijäbändäri kävi öisin pussaamassa. Hizi kun en muista nimeä. Tero Liukkonen. On se kumma minkäläinen idoli tehtiin tästäkin juoppolallista. Mutta juoppolallejahan on monissa maissa olleet parhaat runoilijat: Li Bai, Du Fu, Anakreon, Omar Khaijam, Baudelaire, Hart Crane, Eikka Leikka, Ismo Alanko, vaikka kuinka monta muuta. Joutilaisuus tekee mestarin myös pullonkallistelussa. Pullot kalisevat, kallot pulisevat. Kaarlo Kramsu ei ollut ainoastaan juoppo, vaan myös kuppanen ja hullu. Non solum sed etiam. Hullujakin runoilijoita ym. kynäilijöitä lienee kokonainen leegio, viinahuuruisia tai muuten vaan hourulaisia. Alexis Kivi, siinä kanssa 1. Hänen loppunsa oli hyvin surkea, kuten varotteli Simo Saarikoski Pentille.
ellauri238.html on line 94: En löydä muistaakseni Kaarlo Kramsun runoa Väinö ja kaverit. Hänellä saattaa olla useampi sen niminen runo, mutta ezimäni runo on Kun Väinö mielin murheisin maan hylkäs isiensä. Siitä on kaksi versiota: Ei sittemmin oo kuitenkaan tuo kannel soinut millin vertaa, Ja vanhempi: Ei sittemmin oo kumminkaan ... koskonkaan. Meillä oli toi Väinölä-kirja Wilhon kirjahyllyssä. Sielun veljien johtohemmo Ismo ei sietänyt Kalevala-mittaa millin vertaa. Onnexi Kaarlo käytti ballaadimittaa, jambista tetrametriä.
ellauri243.html on line 319: and Julie Kramer on the debut episode of Betches' Comments by Celebs
ellauri243.html on line 321: With Kelly and Ryan host told Emma Diamond and Julie Kramer on the debut
ellauri339.html on line 663: Kun vierailen myöhemmin Ukrainan vapaaehtoisarmeijan, ultranationalistisen pataljoonan, Kramatorskin päämajassa, joka vastaanotti Deychakiwskyn heinäsirkan, virkamiehet kertovat minulle Moskovan proktologista, joka syistä, joita he eivät laajenna, ostaa heille kiikaritähtäimet. Painan niitä hänen nimensä vuoksi. "Amerikkalainen vakooja", eräs mies kutsuu minua englanniksi. Kysymys siitä, onko se vitsi vai ei, roikkuu ilmassa seuraavan puolen tunnin ajan.
ellauri374.html on line 434: 
Kramskoi%29_and_Scene_from_his_Works%29.jpg/440px-The_Soviet_Union_1959_CPA_2294_stamp_%28Sergey_Aksakov_%28after_Ivan_Kramskoi%29_and_Scene_from_his_Works%29.jpg" />
ellauri378.html on line 52: Tuomio Nürnbergissä – runollista oikeutta holokaustin tekijöille. Tämä artikkeli on yli 11 vuotta vanha. Se saattaa olla syyllinen lievään satuiluun, mutta Stanley Kramerin mestariteos tekee oikeutta tosielämän natsituomareiden oikeudenkäynnille.
ellauri378.html on line 56: Judgment at Nuremberg on vuoden 1961 yhdysvaltalainen eeppinen oikeudellinen draamaelokuva, jonka on ohjannut ja tuottanut Stanley Kramer ja kirjoittanut Abby Mann. Siinä ovat mukana Spencer Tracy, Burt Lancaster, Richard Widmark, Maximilian Schell, Werner Klemperer, Marlene Dietrich, Judy Garland, William Shatner ja Montgomery Clift. Se sijoittuu Nürnbergiin, Länsi-Saksaan, ja se kuvaa kuvitteellista versiota – kuvitteellisia hahmoja – vuoden 1947 Tuomareiden oikeudenkäynnistä, joka on yksi kahdestatoista Nürnbergin kengurutuomioistuimesta, jotka suoritettiin Yhdysvaltain armeijan suojeluksessa toisen maailmansodan jälkimainingeissa.
ellauri386.html on line 216: 
Kramskoy.jpg/340px-Dostoyevsky_on_his_Bier%2C_Kramskoy.jpg" />
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
xxx/ellauri091.html on line 294: Die versunkene Glocke (1897), a symbolic story of a master bell founder and his struggle as an artist, has been one of Hauptmann's most popular plays. After this Hauptmann wrote the tragedies Fuhrmann Henschel (1899), Michael Kramer (1900), and Rose Bernd (1903). These works also reflected the personal turmoil Hauptmann was then in he had fallen for a fourteen-year-old girl, a promising violinist Margarete Marschalk. She was the opposite of his wife, interested in his work, and in such outdoor sports as hiking, ice-skating, andf skiing. After Hauptmann wife found out about her rival, she moved with the children to Dresden. Hauptmann had a son, Benvenuto, with Margarete, and in 1904, after a long period of agonising thought, Hauptmann divorced Marie and married Margarete. However, a year later he met a sixteen-year-old actress, Ida Orloff, who became a new object of his obsession. Hauptmann described her in his letters as a moth flirting with flames, as a bewitching Siren, as a mermaid, and as a cruel spider.
xxx/ellauri218.html on line 144: The Honeymooners is an American television sitcom which originally aired from 1955 to 1956, created by and starring Jackie Gleason, and based on a recurring comedy sketch of the same name that had been part of Gleason's variety show. It follows the lives of New York City bus driver Ralph Kramden (Gleason), his wife Alice (Audrey Meadows), Ralph's best friend Ed Norton (Art Carney) and Ed's wife Trixie (Joyce Randolph) as they get involved with various schemes in their day-to-day living.
xxx/ellauri218.html on line 150: Ralph was the inspiration for the animated character Fred Flintstone. Alice (née Alice Gibson), played in the first nine skits from 1951 to January 1952 by Pert Kelton, and by Audrey Meadows for all remaining episodes, is Ralph's patient but sharp-tongued wife of 14 years. She often finds herself bearing the brunt of Ralph's tantrums and demands, which she returns with biting sarcasm. She is levelheaded, in contrast to Ralph's pattern of inventing various schemes to enhance his wealth or his pride. She sees his schemes' unworkability, but he becomes angry and ignores her advice (and by the end of the episode, her misgivings almost always prove correct). She has grown accustomed to his empty threats—such as "One of these days, POW!!! Right in the kisser!", "BANG, ZOOM!" or "You're going to the Moon!"— to which she usually replies, "Ahhh, shaddap!" Alice runs the finances of the Kramden household, and Ralph frequently has to beg her for money to pay for his lodge dues or crazy schemes. Alice studied to be a secretary before her marriage and works briefly in that capacity when Ralph is laid off. Wilma Flintstone is based on Alice Kramden.
xxx/ellauri225.html on line 635: Ådalenin laukauksiksi kutsutaan Ruotsin Ådalenissa nykyisen Kramforsin kunnan alueella 14. toukokuuta 1931 paperityöläisten lakon yhteydessä tapahtuneita väkivaltaisuuksia, joissa poliisin paikalle virka-avuksi kutsumat Ruotsin puolustusvoimien joukot "avasivat tulen" rauhanomaista mielenosoituskulkuetta kohti. "Tulituksessa" kuoli viisi ja loukkaantui viisi ihmistä. Ruozin nykytilastoihin verrattuna aika heikko saalis.
xxx/ellauri232.html on line 276: Vaikka rabbi Soloveitchik uskoo, että suurin uskollisuus Jumalalle on avuttomuuden oivaltaminen, tämä uusi painopiste näkee vastuun oton ja toimimiseen sitoutumisen lopullisena uhrauksen – Jumalalle antamisen – mittana. Tällä tavalla itsenäisyys ja uhrautuminen kulkevat käsi kädessä. Rukoilu on ikäänkuin seppoilun esipuhe, huokaus työtä aljettaessa. "Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki.” (Kaarlo Kramsu: Ilkka, Kirjallinen Kuukausilehti, toim. Y.-S. Yrjö-Koskinen,1887)
xxx/ellauri232.html on line 278: Kramsu Kaarlo">Kaarlo Robert Kramsu (22. joulukuuta 1855 Oulu – 28. elokuuta 1895 Kuopio) oli suomalainen runoilija ja tyhjäntoimittaja.
xxx/ellauri232.html on line 280: Kramsun vanhemmat olivat merimies, talonomistaja (on siinäkin duuni) Antti Kramsu ja Brita Liisa Anglén. Tultuaan ylioppilaaksi 1874 hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofiaa, historiaa ja suomen kieltä kuitenkaan valmistumatta. (Tää tuntuu olevan yxi runoilijoiden kompastuskivi.) Kramsu oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla, Oulun Wiikko-Sanomissa hän oli 1879, Oulun Lehdessä 1880–1881, turkulaisessa Aurassa 1885–1886, Rauman Lehdessä 1886–1889 ja porilaisessa Satakunnassa 1890–1891. Hän toimi myös Rauman kaupunginvaltuuston sihteerinä ja opettajana.
xxx/ellauri232.html on line 284: Kramsu muistetaan isänmaallisista balladeistaan ja lohduttomista tunnelmarunoistaan, jotka heijastelevat tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää. Hänen laajin nuijasota-aiheinen runonsa on balladi Hannu Krankasta. V. A. Koskenniemi pitää Kramsun Ilkka -runoa kuuluisimpana historiallisena balladinamme. Runoilijan päälähteenä on ollut Yrjö-Koskisen Nuijasota-teos.
xxx/ellauri232.html on line 286: Toinen juoppo Eino Leino, jonka veli Kasimir oli kuppanen, kirjoitti Kramsun runoudesta teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden historia seuraavasti:
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
xxx/ellauri232.html on line 290: Kramsua onkin pidetty Suomen synkimpänä runoilijana. Hän oli karu, miehekäs ja yxinkertainen. Mutta takas jutkuihin. Rabbi Daniel Landes selittää,
27