ellauri008.html on line 1701: Mitäs sanoo siihen Kimmo Koskenniemen näköinen

ellauri018.html on line 364: Kimmo Koskenniemen veroinen besserwisseri, vihreiden osmankäämi,

ellauri019.html on line 1057: Kun on aikansa huudeltu puunlatvoista toisilleen törkeyxiä, on aika ryhtyä tositoimiin ja panna punaperseet liikekannalle. Sitten alkaa kuulua näitä rumia kolmisointuja marssintahdissa Mannerheimin linjalla. VA Koskenniemen patentoimia ja Taata Sillanpään sanoittamia loppusointuja. IttuTaatanaPookkana!
ellauri025.html on line 343: Hesiodos oli riitaisa, epäluuloinen, ironinen, pihi, harrasti sananparsia, vieroi naisia. Sehän oli ihan kuin Roope Ankka. Tai Aarne Kinnunen! Hesiodos oli yhtä misogyyni kuin Semonides ja yhtä kaunainen kuin Solon jumalille, jotka antaa hyville käydä yhtä kehnosti kuin huonoille, ellei vielä kehnommin. Taas sitä teodikeaa, Kimmo Koskenniemen koripallosääntöjä.
ellauri029.html on line 492: Normaaliustaipumus on anterojen taipumus olettaa et kaikki menee niinkuin ennenkin, vaikka katastrofi on silminnähtävä. Kimmo Koskenniemen mielestä elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. No ehkä se elääkin. Anterot kapuaa nousevasta vedestä kuiville ruohonkorrelle joka taipuu niiden painosta ja kaatuu jorpakkoon. Jos energiankäyttö kuumentaa ilmastoa ne ostaa ilmastointilaitteita. Jos talouskasvu heikkenee ne käskee synnyttää lisää lapsia. Vanhuxia on suojeltava kuolemalta luonnon kustannuxella. Lapsille ei mitään tarvi jättää. Maailma hukkuu paskaan 70% vaan lukee lehtiä. Mä en lue edes niitäkään.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri045.html on line 790: 2020 podcastissa joku lapselta kuulostava Juliette kysyy Iinexeltä eli ex-Akulta, mitä hänen ikäisensä pitäisi ykkösenä saada tietää. Iines vastaa käreällä transuäänellä, että tämä: nyt me (ketkä?) ollaan monikymmenkertaisesti rikkaampia kuin ikinä, ja että prospektit rikastumisen jatkumisexi näyttää eri hyviltä. Voi hemmetti. Kuin Kimmo Koskenniemen suusta.
ellauri048.html on line 123: Eino S. Repo kirjoitti Ajan Kirjaan 2/50 artikkelin Arvostelijan vapauden puolesta. Siinä hän kritikoi vilpillisiä arvostelijoita. Hänen mielestään "on tärkeämpää olla rehellinen kuin erehtymätön". Repo otti esimerkiksi edellisenä syksynä ilmestyneen V. A. Koskenniemen runokokoelman Syksyn siivet saaman vastaanoton. Hän ei voinut ymmärtää sen saamaa ylistystä, varsinkin kun paljon parempiakin runokokoelmia oli ilmestynyt.*
ellauri048.html on line 129: Tuomas Anhava arvosteli ankarasti Koskenniemen Runousoppia ja runoilijoita -teosta Suomalaisessa Suomessa. Koskenniemi loukkaantui Anhavan kirjoituksesta siinä määrin, että valitti 18.2.1952 asiasta Suomalaisen Suomen päätoimittajalle Esko Aaltoselle. Koskenniemi lähetti eronpyynnön kunniajäsenyydestään lehteä julkaisevalle Suomalaisuuden Liitolle. Hän oli kuulunut liiton perustaviin voimiin.*
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 153: V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 natsi-Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
ellauri048.html on line 159: Koskenniemen pojanpoika, akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on kansainvälisesti arvostettu kansainvälisen oikeuden tutkija.
ellauri049.html on line 1131: Vaakku Koskenniemen mielestä Eskin Fritjof on melkein yhtä hyvä kuin Runkun Fjalar. Piisaa uhoa, ylevöintiä ja paisutusta. Ja nerokkaita loppusointuja! Salosen Unski koitti suomentaa sen, mut tuli sekulia.
ellauri050.html on line 635: V.A. Koskenniemen perheellä oli Hangossa Sirmio-niminen kesähuvila/-paikka.
ellauri050.html on line 636: Hangon museosta kerrottiin, että Koskenniemen huvila sijaitsi Hangon Långbodauddenilla, Långbodantiellä. He uskovat huvilan olevan yhä olemassa. Varmuutta tähän tai tietoa omistajasta ei löytynyt.
ellauri055.html on line 677: Helvatinmoinen hedonisti ja hyväxikäyttäjä. Höykyttää Eliasta kuin vierasta sikaa. Ja kaikki tää vaan huvin vuoxi, ezillois izellään mukavaa. Elias on joku säälittävä häviäjä kotikyliltä, jota ex-inssi kusee silmään mennen tullen. Ja poimii salaa hilloja hyvästä paikasta ennenkuin ehtii muut huomata. Onkohan tää joku jumalisten geneettinen piirre. Sirkka-täti vihelteli hiljaa Sakulle Päijätsalossa ettei muita vaan tulisi hyvälle mustikkapaikalle. Mustikoita oli pyykkikorikaupalla. Ei sitä raamatussa kielletä. Poimikaa nyt järjestyxessä! Samanlainen äkseeraajaa kuin Koskenniemen Kimmo koripallossa. Noudattakaa kolmen askelen sääntöä! Vapaaheitto!
ellauri066.html on line 47: Runokokoelma ja latinan pro olivat Keken ekan ja ainoan opiskeluvuoden saavutuxet Turussa. VA Koskenniemeen ehti sentään tutustua. Koskenniemi ehti tutustua aika moneen runoilijatyttöseen. Toimeliasta tafsausta. Koskenniemen nuiva arvostelu Keken esikoisesta aiheutti kyllä ärtymystä. Olihan Vaakulla ollut osuutta niiden julkaisemisessa. Vaakku peitti sillä jälkiään, potki päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon. Helaakosken arvostelu Lassen kokoelmasta IL:ssä oli tyrmäävä. Teki Pojulle suorastaan raakaa vääryyttä. No raaaxihan Aaroa mainittiin. Elsa Enäjärvi (HS) jota P.Mustapää sittemmin petti rumasti, oli liian naismainen ja Rafu Koskimies (Uusi Normaali) liian setämäinen. Kaikki tässä rupeavatkin töhertämään lehtiin. Lasseakin Helaakosken arvostelu suututti. Se oli karkean tylsästi kirjoitettu. Filosofista runoutta ei ymmärretä.
ellauri079.html on line 171: Typerää tietokonepeliä Eskatonia ("maailmanloppu") pelaa enimmäxeen poikia. Vapaata levytilaa vähintään 40MB. Iso kone, 256K kuten luki Seppo Koskenniemen reikäkortissa. Walluparka ei ollut mikään tietokonehai.
ellauri092.html on line 384: Ivar August Heikel (1861–1952) oli O. I. Heikelin veli joka teki sen latinan sanakirjan. Se kuoli 2vk ennenkuin mä synnyin. Tutustuttiin vaan kirjallisesti. Ivar oli Helsingin yliopiston klassisen kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, joka toimi myös Helsingin yliopiston rehtorina. Ivar kirjoitti kirjan sosialismista 1906. Huu! Ivarin tiedot on Kuka Kukin On-kirjasta, jonka toimitti L.A.P. Poijärvi. Tämmösiä hyväveliseuroja: Otavan tietosanakirjan täydennysosien toimittajissa on mun sukulainen Hjalmar, Rafu Koskimies, Poizu, Heikki Waris (jonka pikkuserkku Klaus Waris hommas Callelle ensin professuurin ja sizen sinekyyrin Sitrasta), Kimmo Koskenniemen isä-Matti, ja Hellan langonpoika Jaakko. Ilmari ja Toini oli serkuxet.
ellauri092.html on line 463: Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan. Ja kai naisasiaan, kerze oli naispappeuskomitean jäsen? No ei: Tunnustuksellisen ja raamatullisen näkökannan puheenvuoroja sisältävät prof. Heikki Koskenniemen kirjanen ”Vedenjakajalla naispappeuskysymyksessä”, v:n 1958 kirkolliskokouksen asettaman komitean mietinnön 2. eriävä mielipide, jonka on esittänyt teol. tri Erkki Kurki-Suonio.
ellauri093.html on line 94: Mott oli suurenmoinen mies mutta samalla myös pikkumainen pilkunnussija Kimmo Koskenniemen kaliiperia. Se laski sormensa joka erälle ja kysyi: mixi / tämä / on näin? Se varmisti kokousten yxityiskohdat etukäteen aina huoneistojen koristelua, edustajien nokintapaikkoja ja laulettavia tunteeseenvetoavia lauluja myöden. Se teki jumalalle rahanarvoisia palveluxia ja jumala teki sille vastapalveluxia, tit for that. Se muisti köyhiä sihteerejä telttakepillä ja valizi harkutisti tuliaiset kesähuvilansa talonpoikaisnaapurien lapsille, ei liian halpaa eikä liian kallista. Tietenkään hän ei ollut erehtymätön eikä virheetön, mutta niin lähellä kuin mahdollista olematta jumalan joululahja ize.
ellauri144.html on line 332: Siegmund Freud on ikävästi luihun Kimmo Koskenniemen näköinen. Phil Roth osti sen kootut teokset ja luki niitä sängyllä pikku Alex kädessä. Mitäs terävää sanottavaa Siggellä oli lemmestä? Eipä sanottavasti. Että sikari ja nainen on siitä samanlaisia et jos niitä vetää liian kovasti ne eivät syty.
ellauri150.html on line 428: Me nähtiin Rostandin näytelmä Cyrano de Bergerac Pirjo ja Kimmo Koskenniemen kuzusta Suomenlinnan kesäteatterissa. En muista siitä enää YHTÄÄN mitään. Juoni oli jotain sellasta, että Savinienin piti kosiskella serkkunsa Roxanen puolesta jotain puisevaa mutta normaalinenäisempää hemmoa.
ellauri238.html on line 184: Vaakku Koskenniemen vanhapiika sisar möi Penan ja Oivan kirjoja omistuxilla. Loimaalla ei Penalle tarjoiltu alkoholia. Oivalla oli salapullo mutta se ei tarjonnut siitä Penalle.
ellauri271.html on line 184: Nikolai eno tuntuu olevan hullu oikeistoääliö. Palsternak lähtee nyt liikenteeseen väärällä jalalla, siteerataxemme Harlan Cobenin paskasarjan Kimmo Koskenniemen kokoista enforseria kun se talloi maxaan sekakäyttäjää. Ja pahempaa varmaan seuraa. Historia on työtä kuoleman voittamisexi. Haista kuule eno paska. Juri ei ole jutku mutta Misha Gordon on. Jokainen saa sen mitä jumala tahtoo. Hyväntahtoiselle lallulle ja vetelehtijälle suotiin suikki. Tympäisi olla lapsi. Nikan iskä oli terroristi Dementi Dudorov, äiti georgiprinsessa. Kaikista eniten hän halusi toistamiseen mulahtaa Nadjan kanssa lammikkoon, näyttää sille siellä vaskikäärmettä. Nadja Nadja soromnoo.
ellauri325.html on line 720: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 770: Oiva Ketonen oli toinen nenäkäs. Sai nenilleen lähdettyään Yhdysvaltoihin. Sille tiellekö se Jussi Ketonenkin jäi? Oiva otti yhteen Matti Koskenniemen, Kimmo Koskenniemen isän kanssa. Professorit eivät osaa opettaa, ja kasvatustieteen professorit eivät osaa opettaa opettamista. Oiskan ja Masan kuin pyssyyn ajama käärme Erkki Niskanen oli aivan kelvoton. Kaikkien aikojen huonoin virkaanastujaisesitelmä, totesi Lauri Hakulinen kuuluvalla äänellä.
ellauri420.html on line 490: Kreikkalainen tragediakirjailija Euripides on kirjoittanut kadonneen tragedian Faethonin surullisesta kohtalosta. Roomalaisista runoilijoista Ovidius käsittelee tragediakertomusta tunnetuimmassa teoksessaan Muodonmuutoksia. Ovidiuksen on katsottu käyttäneen kreikkalaista tragediakertomusta lähdeteoksenaan. V. A. Koskenniemen runo Pippelis poppelis eli Kärähtäneet pippelit perustuu Faethonin tarinaan.
xxx/ellauri044.html on line 351: Maila Talvio oli lisäksi yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa aktiivisesti mukana kulttuuriyhteistyössä natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Hieman ennen kuolemaansa Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1950. Tästä mulla on hauska lehtikuvakin. Pitopöytä maistuu nazeille. Maila tarjoilee. Ota anna oikealta tarjoo aina vasemmalta.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1063: Wang Wei: En tiedä; siitä Holger Lybäck teki monografian 50-luvulla (väitöskirja). Itse tiivistin Tatun merkityksen yhteen Kuvalehden jutun kuvatekstiin. Oli sovittava tekijä 30-luvun kirjallisuuskiistoissa (vasemmisto-oikeisto, Kiila ja Koskenniemen henkiset). Tatu ei ollu poliittinen, vaan "puolueeton humanisti".
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes sitä pyydettyä egeä. Teinhän palveluxen viemällä paskan pois. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri296.html on line 419: Vielä ei ole selvinnyt oliko Kimmo Koskenniemen (1945) hullut mökkinaapurit, Asko "Hindus" Parpola (1942) ja Simo "Suur-Babylon" Parpola (1940) Seura-Hannun sukulaisia. Askolla oli hurjan söpö MS-tautinen tytär. Simo nyrjähti jotenkin pahemmin, en muista mihin, ainiin kazo albumista 94. Samaan tyyliin nyrjähti Wiikin Kalevi substraattihypoteesilla. Vielä hengittelevät hullut Parpolat, Seura-Hannu on jo ammoin vainaja. Kimmon isä Matti löytyy Norssin matrikkelista suunnilleen Mika Waltarin luokalta. Kimmolla on keuhkofibroosi johon sen on ostettava hirmu kalliita lääkkeitä.
xxx/ellauri314.html on line 205: Liukkaan suoran puolipitkän tukan alla brunettina puinen nukkevaimoni näyttää valitettavasti Auli Niemeltä. Seppo Koskenniemen hyvännäköinen mutta pahansisuinen vaimo oli Hely. Hely Milf. Helyn nenä kaipaa puuterointia ja silmämunat valkaisua. Helyn mekkojen salakuljetus oli tulla ilmi. En uskaltanut vielä kokeilla miltä Auli/Hely vaikuttaisi ruskeassa mekossa ja pizitangoissa. Vanha raitamekko ei eneä saanut ruttuvaariin mitään eloa.
34