ellauri043.html on line 662: Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Kristuksen olevan alapäästä syntyneen, ei luodun, ja Isän kanssa samaa kamaa. Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Jotain huvittavaa siinä et usko on äänestyspäätös eikä pelkkä ilmoitusasia. Athanasioksen uskontunnustus jota koulukkaat hokevat ymmärtämättä höykäsen pöläystä on tehty areiolaista opetusta vastaan. Viattomat lapset eivät tiedä ketä rökittävät. Anna heille anteexi.
ellauri083.html on line 272: Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen lähettämä piispadelegaatio kävi viime vuonna kahdesti Suomessa tutkimassa Leon työkuntoa. Avaamassa sen mielen konepeltiä ja kazomassa mikä siellä ehkä on rikki.
ellauri119.html on line 357: Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054, jotka purettiin vasta vuonna 1965.
ellauri161.html on line 73: Varhaisilla kirkkoisillä oli siis aika lailla sama oikeaoppisuuden kriteeri kuin Nyölénillä. Tässä on vain yksi ongelma. Historia ei pysähtynyt 200-luvulle, vaan tuli 300-luku ja kiista Kristuksen jumaluudesta, jonka Nikean konsiili sitten vuonna 325 määritteli dogmiksi. Sitten tuli Pyhän Hengen jumaluus ja Konstantinopolin konsiili 381. Ja niin edelleen koko dogmihistoria. Mikä on sen suhde apostoliseen uskontunnustukseen? Tätä ei Nyölén meille ratkaise, enkä toistaiseksi itsekään. Sen vain sanon, että Nyölén ei edes mainitse koko ongelmaa ja jättää jopa ristiriitaisen vaikutelman suhteestaan siihen. Tämä on errittäin huolestuttavaa luteranismin kannalta, kz albumia 93.
ellauri190.html on line 86: Kasaarien yläluokan on katsottu kääntyneen juutalaisuuteen mahdollisesti 800-luvun alkupuolella, vaikka tarkasta ajankohdasta ei ole varmuutta. Tieto kääntymisestä perustuu pääosin niin kutsuttuun juutalaiskasaarien kirjeenvaihtoon, joka koostuu kolmesta legendanomaisesta kuvauksesta. Myös joissakin arabilähteissä mainitaan kasaarien eliitin olleen juutalaisia, kun taas suurin osa valtakunnan asukkaista oli kristittyjä ja muslimeja. Huolimatta läheisistä väleistä kasaareihin bysanttilaislähteissä ei kuitenkaan mainita kasaarien juutalaisuutta. Liioin Palestiinan, Irakin tai Konstantinopolin juutalaiset lähteet eivät sisällä mainintoja kasaarijuutalaisista.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri190.html on line 253: Vladimirin äiti ikonista kerrotaan, että sen ensimmäisen versio lähetettiin Konstantinopolin patriarkan toimesta 1100-luvun alkupuolella Kiovan ruhtinas Juri Dolgorukille. Myöhemmin ruhtinaan poika Andrei matkusti tämä ikoni mukanaan pohjoiseen ja lähellä Vladimiria Jumalanäiti ilmestyi unessa Andreille ja kehotti viemään ikonin Vladimirin kaupunkiin (hehe).
ellauri216.html on line 914: Venäläistä perinnettä edustaneen luostarin kohdalla ajanlaskukiista aiheutti känää juovan Suomen ortodoksien kanssa, ja sitä pahensi vielä Suomen ortodoksisen kirkon liittyminen Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkan alaisuuteen. Useita munkkeja erotettiin tai he erosivat luostarin veljestöstä ja luostarissa toimi erilaisia pienryhmiä erilaisine tapoineen ja palveluksineen.
ellauri216.html on line 1094: Vuodesta 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa ollut Suomen ortodoksinen kirkko. joka siirtyi samana vuonna uuteen Juliaaniseen kalenteriin Suomen viranomaisten painostuksesta, otti läntisen pääsiäisen. mikä pakotti Valamon luostarin siirtymään uuteen tyyliin.. Siirtyminen uuteen tyyliin 1920-luvulla oli syynä Valaamin yhtenäisyyden tuhoutumiseen. 10 vuotta luostarissa kestäneen vastakkainasettelun päättivät saarelle laskeutuneet suomalaiset erikoisjoukot. Merkittävä osa veljistä kieltäytyi silloin alistumasta Suomen arkkipiispa Hermanille. Nämä "vanhan kalenterin" munkit menivät Serbiaan, Kreikkaan, Makedoniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Marokkoon.
ellauri216.html on line 1148: Toukokuun 2010 lopussa luostarissa vieraili Konstantinopolin kirkon kädellinen, patriarkka Bartolomeus. joka oli Venäjällä virallisella vierailulla Venäjän ortodoksisessa kirkossa.
ellauri360.html on line 432: Konstantinuksen viidenkymmenen Raamatun sanotaan olleen alkuperäisen kreikankielisiä raamattuja, jotka Konstantinus I oli tilannut vuonna 331 ja laatinut Eusebius Kesarealainen. Ne tehtiin Konstantinopolin piispan käyttöön tuon aivan uuden kaupungin kasvavassa määrässä kirkkoja. Eusebius lainasi toimeksiantokirjettä kirjassaan Constantinuksen elämä, ja se on ainoa säilynyt lähde, joka todistaa Raamatun olemassaolon ylipäänsä.
ellauri448.html on line 375: Mehmed I:n poika Murad II (1421–1444 ja 1446–1451) modernisoi armeijaa ja otti käyttöön musketit ja kanuunat. Osmanit jatkoivat valloituksiaan Euroopassa, missä vallattiin Kreikka, Bosnia ja Albania. Vuonna 1453 Mehmed II (1444–1446 ja 1451–1481) valloitti Konstantinopolin, mikä nosti osmanit imperiumiksi. Mehmed II otti itselleen lisänimen valloittaja (Fatih) sekä otti myös itselleen Rooman keisarin arvonimen (Kayser-i Rûm), jota osmanisulttaanit käyttivät monien muiden arvonimien ohella. Hän myös anasti (länkkärien mielestä, muista valloitti) suuria osia Itä-Euroopasta, Anatoliasta ja Mustanmeren rannikolta. Hänen aikanaan myös Krimin kaanikunnasta tuli osmanien vasallivaltio ja tärkeä liittolainen useissa sodissa.
ellauri448.html on line 406: Venäjä pyrki 1800-luvun puolivälistä lähtien laajentamaan alueitaan Balkanilla tukemalla serbejä, koska se halusi pääsyn Välimerelle. Venäjän lopullinen tavoite oli Bosporinsalmen ja Konstantinopolin hallinta.
ellauri448.html on line 411: Osmanivaltion hajottamista alettiin kutsua ”itämaiseksi kymysykseksi”. Vuonna 1912 Balkanin yhdistyneet armeijat löivät osmanit ja valtasivat osmanivaltion viimeiset alueet Euroopassa Konstantinopolin lähiseutuja lukuun ottamatta.
ellauri458.html on line 232: Innocentius laajensi ristiretkien laajuutta huomattavasti suuntaamalla ristiretkiä muslimien Iberiaa ja Pyhää maata vastaan sekä albigensilaisten ristiretken kataareja vastaan Etelä-Ranskassa. Hän järjesti neljännen ristiretken vuosina 1202–1204, joka päättyi Konstantinopolin ryöstöön paavilaisten säkkeihin. Vaikka hyökkäys Konstantinopoliin oli vastoin hänen nimenomaisia käskyjään ja ristiretkeläiset myöhemmin erotettiin kirkosta, Innocentius hyväksyi tämän tuloksen vastahakoisesti ja näki sen Jumalan tahtona yhdistää latinalaiset ja itäiset ortodoksiset kirkot. Konstantinopolin ryöstö ja sitä seurannut Frankokratian kausi kärjistivät lopulta vihamielisyyttä latinalaisten ja kreikkalaisten kirkkojen välillä; Bysantin valtakunta palautettiin vuonna 1261, vaikkakin paljon heikompana.

Lotarion kardinaalimunaus oli kirjoittaa teos De Miseria Condicionis Humane "Ihmiskunnan kurjuudesta" (Humaani olosuhteiden kuritus). Teksti on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa kuvataan ihmisruumiin kurjuutta ja erilaisia vastoinkäymisiä, joita ihmisen on kannettava läpi elämän; toisessa osassa luetellaan ihmisen turhia pyrkimyksiä, kuten vaurautta, nautintoa ja itsekunnioitusta, ja kolmannessa käsitellään ihmisruumiin mätänemistä, tuomittujen tuskaa helvetissä ja tuomiopäivää.

De Miseria Condicionis Humane mainitaan Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (ensimmäinen painos vuonna 1924), kun jesuiitta- intellektuelli Leo Naphta ja Hans Castorp pohtivat goottilaista pessimististä asketismia. Naphta kuvailee De Miseria Condicionis Humanea "hyvin nokkelaksi kirjalliseksi teokseksi" tai toisessa käännöksessä "äärimmäisen nokkelaksi kirjoitukseksi". Hän lainaa Hans Castorpille "murenevan pokkaripainoxen" tai "murentuvan pahviniteen" (todennäköisesti vuoden 1855 Achterfeldtin painoksen) Hans Castorpille tämän henkilökohtaisesta kirjastosta.

Mutta Pohjois-Italian kaksi puoluetta olivat kaukana saksalaisista aatelissuvuista, joista ne olivat nimensä ottaneet. Ghibelliinit eivät niinkään tukeneet Fredrik II:ta kuin Rooman valtakunnan ihannetta; ja guelfit eivät suosineet Welfin suvun suvun jäseniä niinkään, kuin vastustivat Rooman valtakuntaa ja sitä hallinneita Hohenstaufeneja. Ghibelliinien asiaa ajoivat vanhat maanomistavat aatelissuvut, jotka pyrkivät vahvistamaan perinteistä feodaalista valtaansa keisarin auktoriteetin ja Italiaan keskittyneen universaalin valtakunnan hierarkkisen järjestyksen avulla. Guelfit olivat kansanpuolue, jota johtivat vasta rikkaat pankki- ja kauppasuvut, joiden liitto paavin kanssa suojeli kaupunkiensa itsenäisyyttä ja itsehallintoa. Näiden puolueiden väliset poliittiset ja ideologiset erot eivät olleet pelkästään akateemisia: niitä ruokkivat ja ruokkivat naapurikaupunkien väliset sodat, naapuriperheiden väliset verikostot ja yksilöiden väliset murhanhimoiset kaunat.
xxx/ellauri165.html on line 645: Apokatastaasioppi tuomittiin origenelaisriitojen päätteeksi vuonna 553 Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa. Tätä ennen Origenes oli useaan otteeseen tuomittu mm. Konstantinopolin paikallisessa kirkolliskokouksessa vuonna 543.
xxx/ellauri293.html on line 638: Turkit lhti liikkeelle Berliinin suojeluksessa purjehtimalla Goebenilla ja Breslaulla Mustallemerelle 28. lokakuuta 1914. Siellä he pommittivat Venäjän laivastotukikohtia Odessassa ja Novorossiskissa, provosoiden Venäjän sodanjulistuksen, joka annettiin 1. marraskuuta. Britannia ja Ranska seurasivat esimerkkiä muutama päivä myöhemmin. Vuoden 1914 lopulla Turkin liittyminen sotaan keskusvaltojen puolella ei kuitenkaan ehkä näyttänyt Antantille niin onnettomalta kuin myöhemmin. Kun Turkki ja Saksa on voitettu, väsyttävä itämainen kysymys voidaan ratkaista lopullisesti. Iso-Britannia saattaisi saada Mesopotamian öljykentät kiistattomasti hallintaansa; tiettyjen ottomaanien alueiden – kuten Egyptin – todellisen brittiläisen hallinnan poikkeama voitaisiin ratkaista ja salmien ja Konstantinopolin kysymys voitaisiin ratkaista sovinnollisesti voittajien kesken. Tästä näkökulmasta katsottuna jopa tapa, jolla Turkki astui sotaan, oli edullinen; se oli Turkki, joka oli lyönyt ensixi, jolloin Antente vaikutti loukkaantuneena osapuolena, jotain, jota sekä britit että ranskalaiset pitivät tärkeänä suhteissaan miljooniin valtakuntiensa muslimeihin. Intian toimiston vastustus veneen keinuttamista vastaan syntyi pelosta, että kaikki puuttuminen Ottomaanien valtakuntaan ja erityisesti sekaantuminen Konstantinopolin asemaan islamin kalifin kotipaikkana vaikuttaisi "häiritsevästi" miljooniin muslimeihin brittiläisessä imperiumissa.
xxx/ellauri306.html on line 456: Hunneista tuli roomalaisten leegosotilaita ja Attilasta Itä-Rooman keisarin Theodosiuxen kokki. Nestorius, Konstantinopolin patriarkka, pahoitteli tilannetta. Hunnien länsisiivellä oli heruleita, meidän esi-isiä.
xxx/ellauri312.html on line 386: Kristinuskon historiassa ensimmäiset seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta sisältävät seuraavat: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, ensimmäinen Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381, Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431, Kalkedonin kirkolliskokous vuonna 451, Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. vuonna 553, Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous 680–681 ja lopuksi Nikean toinen kirkolliskokous vuonna 787. Kaikki seitsemän kirkolliskokousta kutsuttiin koolle nykypäivän Turkissa.
xxx/ellauri312.html on line 395: v 553 pidettiin Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. Eli viides ekumeeninen kirkkoneuvosto, johon osallistui 168 piispaa. Se tuomitsi nestoriaanisuuden, monotelismin ja julisti Marian ikuisen neitsyyden. Elikkä vaikka Joose nussi Mariaa myöhemmin aivan sikana ja Maria synnytti Jee-suxelle useita puolisisaruxia, sitä ei lasketa. Nojaa, olihan se neizyt ennen ekakertaa kuiteskin. Ehkäpä P. Hengen penetraatio ei särkenyt immenkalvoa, se oli vähän niikö koeputkihedelmöitys.
xxx/ellauri450.html on line 451: Gobodo-Madikizela (2024) Konstantinopolin Bartolomeus I (2025). Onnittelemme voittajia! Clap clap clap.
xxx/ellauri485.html on line 157: Ukrainan hydrokefaalinen kreikkalaiskatolinen kirkko on ikivanha. Se perustettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin kirkollisen lainkäyttövallan alaisuuteen Kiovassa 15. joulukuuta 2018 kokoontuneessa yhdistymisneuvostossa, jonka jälkeen länkkärimielinen ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I myönsi sille heittämällä autokefalian tomoksen. Ukrainalaiseen kirkolliseen identiteettiin kuuluu ajatus, että Kiovan kirkko on Venäjän kirkon edeltäjä.
xxx/ellauri485.html on line 173: Mutta Venäjän ortodoksinen kirkko perhana pyrki toisen maailmansodan jälkeen liittämään Neuvostoliiton valtapiiriin joutuneiden maiden ortodokseja tiukempiin kanonisiin suhteisiin kanssaan. Suomessa Moskovan patriarkaatti vaati Suomen kirkkoa palaamaan yhteyteensä. Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostarien veljestö liittyikin Moskovan patriarkaattiin Suomen kirkon johdon mielipidettä kuulematta. Suomen ortodoksien enemmistö kuitenkin vastusti kanonisen aseman muutosta ja sai yllättäen kannalleen Konstantinopolin patriarkaatin tuen.
xxx/ellauri485.html on line 179: Venäjän hyökkäys Ukrainaan mursi kuitenkin uudelleen luottamuksen Konstantinopolin ja Moskovan kirkkojen välillä. Suomen ortodoxinen kirkko sanoi samassa hötäkässä dasvidanja Moskovan patriarkaatille taparikollisen Leon toimesta ja puhuu kuin muumit enää vain suomea. Vuodesta 2018 arkkipiispanistuin on ollut Helsingissä, mikä on arkkipiispa Iljan sori Elian mielestä selvä parannus Kuopioon.
xxx/ellauri486.html on line 482: Nikean-Konstantinopolin
xxx/ellauri486.html on line 487: Uusin kerettiläinen kirkko on VSU:n alainen OCU. Autokefaalisen kirkon asema saatiin tammikuussa 2019 Konstantinopolin patriarkaatilta, joka myönsi sille vastaavat tommoset topposet ja sisällytti sen viikkopyykkiinsä.
xxx/ellauri486.html on line 489: Kirkon perustaminen ja asema aiheuttivat vakavan konfliktin Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaattien välille. Moskovan patriarkaatti ja sen sisällä oleva Ukrainan oikeauskoinen ortodoksinen kirkko katkaisivat ehtoollisen yhteyden Konstantinopolin patriarkaattiin ja kieltäytyivät tunnustamasta sen toimia.
xxx/ellauri486.html on line 491: Tammikuun 6. päivänä 2019, ennen autokefalian tomoksen esittämistä Ukrainan ortodoksiselle kirkolle, patriarkka Bartolomeus I ja metropoliita Epifanius pitivät yhteisen jumalanpalveluksen kreikaksi ja ukrainaksi. VSU:n tunnustivat vain länkkärien hydrokefalit. Konstantinopolin patriarkka totesi, että Konstantinopolin ortodoksinen kirkko "tulee aina olemaan Ukrainan ortodoksisen kirkon puolella". Ortodoxisen kirkon pelipäädyssä on myös ortodoxinen jumala.
xxx/ellauri486.html on line 531: Eletään heinäkuuta 1054. Paavin lähettiläs, kardinaali Humbertus, marssii Konstantinopolin Hagia Sofiaan kesken jumalanpalveluksen. Hän ei tullut neuvottelemaan, vaan lätkäisi paavin kirjeen suoraan alttarille.
xxx/ellauri486.html on line 537: Konstantinopolin patriarkka Michael Kerullarios ei tietenkään jäänyt sanattomaksi, vaan poltti julistuksen ja julisti puolestaan paavin lähettiläät pantaan.
30