ellauri021.html on line 943: Schlafly is a surname of German-Swiss origin. Not to be confused with Schläfli. Mild-mannered Daniel L. Schlafly Sr., vice president of a family business (bottled water), AKA Dan Schlafly, 47 in 1960, is a Roman Catholic who never attended a public school* and never sent his three children to one. Daniel L. Schafly Jr. spent eight years in Jesuit schools, then went on to graduate work in the US and abroad. He chose history as major. As a twenty-one- year-old student, he was amazed by the result of the Soviet victory in World War II when he crossed the Berlin Wall (still under construction) from free West Berlin with its independent citizens into militarized Communist East Berlin, where everyone was dispirited, everything was shabby. Daniel L. Jr., who supported St. Kolbe´s sainthood, became a staunch anticommunist.
ellauri041.html on line 446: Pieni pylleröinen Laura Kolbe vikisee HSn mielipidepalstalla, se on surkeana
ellauri041.html on line 447: kun se ei päässyt kolmeen viikkoon Pirkko Kolben Sysmän mökille. Paizi se
ellauri041.html on line 450: Pieni pylleröinen Laura Kolbe joutui näin eristyxiin juuriltaan, kuivahti
ellauri061.html on line 249: Dimitrin kieli on hyvin lipoinen. Hernia on teeskelijä sekä nukki. Helena on nähtävästi pitempi kuin Hernia. Joka oli koulussa jo torapussi. Se on varmaan Lauri Kolben näköinen. Vaivainen ja rasea. Pitkäveteistä sekoilua metässä. Ja -
ellauri066.html on line 280: Konsumera mera, neuvoo centerpartiets stadsnoisette Laura Kolbe samaan aikaan Hoblassa.
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri345.html on line 573: Jede Einheit können wir dabei noch weiter unterteilen. So besteht allein der Motor aus Einzelteilen wir Vergaser, Anlasser, Zylindern, Kolben, Lichtmaschine, Kühler, Kurbelwelle etc.
ellauri370.html on line 790:
ellauri372.html on line 181:
Kolbe.png?w=670&h=447" width="30%" />
ellauri372.html on line 185: Max (oik. Raimo) Kolbe kanonisoitiin 1982. Hän on hyväntekeväisyyden marttyyri ja radioamatöörien, huumeidenkäyttäjien, poliittisten vankien, perheiden, toimittajien ja vankien suojeluspyhimys. Radioamatöörin näköinen fransiskaaniveli tarjoutui jonkun puolalisen häiskän sijaisexi keskitysleirillä. Tällä oli suurempi merkitys kuin 1M juutalaisen kuolemalla, sanoo van der Valkin leski Arlette. Niinpä tietysti, kyllä 1 arjalainen julkkis päihittää ziljoona jutkutavista. Spartakuxen 7000 orjaa oli mitä lie konnia, mutta Jeesus oli pulmunen. Määrä ei muutu laaduxi, sanoi Marx mitä tahansa.
ellauri372.html on line 187: Hänen isänsä oli entinen saksalainen ja hänen äitinsä oli puolalainen. Neitsyt Marian näkeminen kevyesti puettuna vaikutti Kolben elämään voimakkaasti vuonna 1906, kun hän oli 12-vuotias. Hän oli myöhemminkin aktiivinen pyllistyksessä ja Marialle uskoutumisessa.
ellauri372.html on line 189: Näiden tutkimusten keskellä syttyi ensimmäinen maailmansota. Maximilianin isä, Julius Kolbe, liittyi Józef Piłsudskin puolalaisiin legioonoihin, jotka taistelivat venäläisiä vastaan itsenäisen Puolan puolesta, joka on edelleen alistettu ja edelleen jaettu Preussin, Venäjän ja Itävallan kesken. Venäläiset saivat Julius Kolben kiinni ja hänet hirtettiin petturina muitta mutkitta 43-vuotiaana, mikä oli traumaattinen tapahtuma nuorelle Maximilianille. Max alkoi työskennellä syntisten ja katolisen kirkon vihollisten, erityisesti vapaamuurarien, kääntymisen puolesta Neitsyt Marian esirukouksella. Hän lisäsi rukouxeen loppukaneetin jossa vapaamuurarit erixeen mainittiin. Ajatus otettiin hyvin vastaan, mutta se kohtasi järjestyshierarkian ja asianajajien hyväksynnän esteitä, joten sitä ei koskaan hyväksytty virallisesti hänen elämänsä aikana, eikä sitä enää jatkettu hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri372.html on line 192: Vuosina 1930–1936 Kolbe teki sarjan lähetystöitä Itä - Aasiaan. Hän saapui ensin Shanghaihin, Kiinaan kuin Wilho Pylkkänen, mutta ei onnistunut keräämään siellä seuraajia. Seuraavaksi hän muutti Japaniin, missä hän oli vuoteen 1931 mennessä perustanut fransiskaaniluostarin, Montalbano Sono, Nagasakin laitamille.
ellauri372.html on line 193: Kolbe rakennutti luostarin vuorenrinteelle. Shinto- uskomuksen mukaan tämä ei oikein sopinut harmoniaan luonnon kanssa. Kuitenkin, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Nagasakiin, fransiskaaniluostari säilyi hengissä, toisin kuin Immaculate Conception Cathedral, joka oli ollut vuoren puolella, joka otti räjähdyksen päävoiman. Eli kuka oli oikeassa häh? Shinto vai Kulta-Into Pii?
ellauri372.html on line 194: Vuoden 1932 puolivälissä Kolbe lähti Japanista Malabariin Intiaan, missä hän perusti toisen luostarin, joka on sittemmin suljettu.
ellauri372.html on line 196: Pappina toimiessaan Aatun tehtaalla Kolbe joutui väkivaltaisen häirinnän kohteeksi, mukaan lukien pahoinpitelyt ja lyönnit. Kerran ystävälliset vangit salakuljettivat hänet vankimielisairaalaan.
ellauri372.html on line 197: Heinäkuun lopussa 1941 vanki pakeni leiriltä, minkä seurauksena leirin apulaispäällikkö, SS - Hauptsturmführer Karl Fritzsch valitsi kymmenen miestä nälkään kuolettavaksi maanalaiseen bunkkeriin estääkseen muita pakoyrityksiä. Kun yksi valituista miehistä, puolalainen Franciszek Gajowniczek, huusi: "Vaimoni! Lapseni!" nousi Kolbe vapaaehtoisesti ottamaan hänen paikkansa.
ellauri372.html on line 199: Kun he olivat olleet nälkäisiä ja ilman vettä kahden viikon ajan, vain hyväkuntoinen Kolbe ja kolme muuta jäivät eloon. Vartijat halusivat bunkkerin tyhjäxi, joten he antoivat neljälle jäljellä olevalle vangille tappavat karbolihapporuiskeet. Kolben kerrotaan nostaneen vasemman kätensä ja odottaneen rauhallisesti tappavaa injektiota. Hän kuoli 14. elokuuta 1941. Hänen ruumiinsa joukkohaudattiin 15. elokuuta, sattuvasti Marian taivaaseenastumisen juhlapäivänä.
ellauri372.html on line 201: Ihmeitä, joita käytettiin vahvistamaan hänen autuaaksi julistaminen, olivat heinäkuussa 1948 suoritettu parannus suolistotuberkuloosista Angela Testosteronissa ja elokuussa 1950 Francis Ranierin parannus valtimoiden kalkkeutumisesta/skleroosista; molemmat katsoivat Kolben esirukouksen syyksi ihmeparantumiseen. Hän on yksi kymmenestä 1900-luvun marttyyrista, jotka on kuvattu patsaissa Anglikaanisen Westminster Abbeyn Great West Doorin yläpuolella Lontoossa.
ellauri372.html on line 203: Kolben tunnustaminen kristityksi marttyyriksi aiheutti kiistaa katolisessa kirkossa. Vaikka hänen uhraamistaan Auschwitzissa pidettiin pyhänä ja sankarillisena, häntä ei tapettu odium fidei (uskon vihasta), vaan hänen kristillisen rakkauden tekonsa seurauksena toista ihmistä kohtaan. Se ei pyhimyxexi ihan riitä. Piisaahan näitä altruisteja ateisteissakin.
ellauri372.html on line 205: Polakki Johannes Paavali Kakkoineen halusi kuitenkin korostaa, että natsien systemaattinen viha kokonaisia ihmisluokkia kohtaan oli "tavallaan" myös vihaa uskonnollista (kristillistä) uskoa kohtaan; hän sanoi, että Kolben kuolema muistutti riittävästi aikaisempia esimerkkejä uskonnollisesta marttyyrikuolemasta.
ellauri372.html on line 207: Kolben väitetty antisemitismi oli kiistan lähde 1980-luvulla hänen kanonisoinnin jälkeen. Vuonna 1926, kuukausittaisen Knight of the Epämakulatuuri -lehden ensimmäisessä numerossa, Kolbe sanoi, että hän piti vapaamuurareita "järjestäytyneenä fanaattisten juutalaisten klikkinä, joka haluaa tuhota kirkon."
ellauri372.html on line 209: Vonna 1939, Kolbe kirjoitti: "Ateistinen kommunismi näyttää raivoavan yhä villimmin. Sen alkuperä voidaan helposti löytää se rikollinen mafia, joka kutsuu itseään vapaamuurariudeksi, ja käsi, joka ohjaa kaikkea kohti selkeää päämäärää, on kansainvälinen sionismi. Mitä ei pidä ymmärtää niin, ettei edes juutalaisten joukosta löydy hyviä ihmisiä."
ellauri372.html on line 211: Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek (kz. albumeja 35, 36, 257) kritisoi Kolben toimintaa "joukkopropagandan kirjoittamisena ja järjestämisenä katoliselle kirkolle, jolla oli selkeä antisemitistinen ja vapaamuurarien vastainen reuna".
ellauri372.html on line 212: Holokaustaajat Daniel L. Schlafly Jr. ja Warren Green ovat kuitenkin tuominneet nämä väitteet antisemitismistä. Useat kirjoittajat huomauttivat, että "juutalaiskysymyksellä oli hyvin vähäinen rooli Kolben ajattelussa ja työssä."
ellauri372.html on line 214: Kolbesta on olemassa ensiluokkaisia jäänteitä hänen päänsä ja parran karvojen muodossa, ja niitä säilyttivät hänen tietämättään kaksi niepokalanówin munkkia, jotka palvelivat hänen luostarissaan parturina vuosina 1930-1941. Hänen autuaaksi julistamisen jälkeen vuonna 1971, yli 1 000 tällaista jäännettä (enimmäxeen partatupsukoita) on jaettu ympäri maailmaa julkista kunnioitusta varten. Toisen luokan pyhäinjäännöksiä, kuten hänen henkilökohtaiset tavaransa, vaatteet ja likaiset sukat, säilytetään hänen luostarissaan ja Niepokalanówin kappelissa, jossa vierailijat voivat kunnioittaa niitä.
ellauri372.html on line 216: Maria Epämakulatuuri -fransiskaanien veljille opetetaan puolan perusteet, jotta he voivat laulaa Kolben laulamia perinteisiä virsiä hänen äidinkielellään. Vuonna 2000 National Conference of Catholic Bishops (USA) nimesi Marytownin, jossa asuu fransiskaanien luostariyhteisö, St. Maximilian Kolben kansallispyhäköksi. Marytown sijaitsee Libertyvillessä, Illinoisissa. Siellä on Kolbe Holocaust -näyttely. Vuonna 2023 meksikolainen tuotantoyhtiö Dos Corazones Films julkaisee animaatioelokuvan Max, joka kertoo osan tämän papin elämästä.
ellauri372.html on line 218: Epämakulatuuri -rukous on nyt jo perinteinen katolinen Marian rukous, jonka on säveltänyt Saint Maximillian Kolbe. Se on pyhittäytymisrukous fläkittömälle eli tahattomasti perseestä tulleelle Neitsyt Marialle. Pyhitysrukous on seuraava:
ellauri372.html on line 312: Martin McNamara kirjoittaa: "Salomon psalmien kanta tuonpuoleisesta elämästä ei ole aivan selvä. Jotkut tutkijat ovat nähneet viittauksia ylösnousemukseen joissakin kohdissa, esim. PssSol. 3:16 (12), 15:15 ( 13), johon muut lisäävät Ps. Sol. 13:9, 14:2-3, 6. Toisaalta Ps. Sol. 3 sanoo, että syntinen lankeaa eikä enää nouse; häntä ei muisteta, kun taas vanhurskasta käydään kazomassa. Näin päättyy vanh. päivät: "Mutta ne, jotka pelkäävät Herraa, nousevat iankaikkiseen elämään. Ja heidän elämänsä (tulee olemaan) Herran valossa, eikä tule loppumaan enää." Valitettavasti meillä ei ole tarpeeksi kontekstia tähän, voidaan jopa päätellä, että on olemassa mahis ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään ilman uskoa ylösnousemukseen. Ps. Sol. 15 puhuu vanhurskaiden palkasta ja rangaistuksesta, joka odottaa jumalattomia. Psalmi päättyy seuraaviin sanoiin: " Ja syntiset hukkuvat ijankaikkisesti Herran tuomion päivänä, kun Jumala kohtaa tuomionsa maan päällä. mutta syntiset hukkuvat ikuisesti" (15:14 (12) f.) Jälleen kerran, lausunto on liian yleinen oikeuttaakseen päätelmän, että viittaus on asianmukaiseen normi ylösnousemukseen." ( Intertestamental Literature , s. 185-186) Vähän sama ongelma kuin Pirkko Kolben kanonisoinnissa: good try, but no cigar.
xxx/ellauri057.html on line 227: Hilja piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaan ja menestyi tyttökoulussa hyvin. Kuulostaa ihan Laura Kolbelta teoxessa Suomen yläluokasta, johon se haluisi kovin kuulua. Muttei kuulu kovasta yrityxestä huolimatta. Tyttökoulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisia asioita. Hilja oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902. Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Hilja alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän. Hilja oli aina muutamaa pistettä vajaa. Viimeisenä kouluvuotenaan Hilja pohti elämänuraansa ja tulevaisuuttaan. Valinta oli vaikea, sillä Hiljaa kiinnostivat monet taiteenalat. Jatko-opistossa Hilja oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa. Syksyllä 1902 Hilja kirjoittautui yliopistoon historiallis-filologiseen osastoon, mutta ei koskaan valmistunut. (Täh? Minnekäs see lääkärinura unohtui?)
32