ellauri015.html on line 1176: Lauri Levola (s. 1981 Pori) on turkulainen kirjailija ja toimittaja. Hän on kirjailija Kari Levolan poika. Kari Levola (s. 1957 Pori) voitti pari nuorisopalkintoa ja on sittemmin ollut mm Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Turun ja Porin läänin kirjallisuuden läänintaiteilija. Mutta riittäköön tämä Karista, sehän on asian vierestä. Lauri Levola aloitti säännöllisen kirjoittamisen jo ala-asteella voitettuaan kuudennen luokan runokilpailun. Nuori runotyttö. Yläasteella panopiste siirtyi novelleihin. Lukioikäisenä hän kävi kaksi kesää Kokemäen kirjoittajalukiota, jossa hänen isänsä oli rehtorina. Ei vähän nepotismia. Levola opiskelee viestintää, ja on tukenut myös sanataidetta Turun avoimessa yliopistossa ja draamakäsikirjoitusta Taideakatemiassa.
ellauri019.html on line 445: Urin aluella on ollut kuusi tuhatta vuotta apinoiden bisnestä. Kuten Pori se oli alun perin satama, mutta kaksois-Kokemäenjoki on tuonut sinne niin paljon lössiä, että se on nyt pitkällä sisämaassa, Eufrateen etelärannalla. Urin kaupunkijumala oli Nanna, akkadiksi Sin. Syntinen paikka jo alkaa päälle, kun jumaluuden nimi on sama kuin pikkuneiti saatanan. No ei vaitiskaan, Nanna oli kuu.
ellauri055.html on line 940: No ei nyt sentään, sanoo fil. lis. Panu Rajala. Ponu on ize Mäkelöiden sukua, ajaa Taatan sumuvaloilla. Pransu isä otti nimexeen Koskinen Kokemäenjoen Kauvazalta Hämeenkyröön muutettuaan. Se sanoi kovaäänisesti mää ja sää. Sillanpää oli niiden kämpän nimi. Koskinen oli kovin yleinen nimi paikkakunnalla. Äiti oli kyllä piikasena pantu paxuxi jossain palveluspaikassa, mut äpäre oli kuollut kolmivuotiaana. Itsellinen äiskä iski sitten izeänsä nuoremman etumiehen. Ne oli kumpikin tollasia talollisten köyhiä sukulaisia, persuja mökkiläisiä.
ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923).
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 686: Esimerkilliseksi suomalaiseksi, todelliseksi miehen malliksi kohotetaan Kokemäen kuningas Pohja, "sukunsa suurin mies”, joka on kuin kotonaan ”Sveeassa, Voijonmaalla, Väinänsuussa, Virossa ja Karjalassa” ja purjehtii kauppamatkoilla ”Norjassa, Juutinmaalla, Wendeissä, jopa Novgorodissa asti.” Tämän lisäksi Pohja järjestää niin kasket, eräretket kuin käsityöteollisuuden. Hän johtaa kansaa, joka ”kulkee ylpeänä ja pelkäämättömänä tietään työntäen luotaan kaiken vähäpätöisen. Jo kehdossa keinuessaan se näkee märkiä unia."
ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
8