ellauri016.html on line 27: Kelju K. Kojootti jahtaa maantiekiitäjää. Meep meep! Kojootti putoaa huiman korkealta, ja sen päähän putoaa vielä alasin, ja kassakaappi, ja toinen alasin.
ellauri016.html on line 29: Kojootti painaa dynamiittilatauksen laukaisinta, ja räjähtää itse. Ei tullut kojootille Nobel-palkintoa, vaan Darwin-palkinto. Näyttää mustaksi palaneelta tulitikulta, jota pikkupoikina tehtiin sormet ruvella (nimeltä jepari).
ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan.
ellauri053.html on line 209: Mua ehkä Paavo Haavikossa pännii eniten just se, että se selkeesti luuli olevansa jotakin, sanalla sanoen, se oli olevinaan. Niin ruman rullahuulen ei musta oisi kannattanut niin paljon kukkoilla. Mutte ehkäpä se kompensoikin pärstäänsä just tolla intellektuaalisella doppailulla. Vaikkei sillä silläkään puolella ollut kovin suurta näyttöä, mikä lie koulupudokas ja autodidakti. Sitäpä A. Kinnunenkin tarkoitti kun se sanoi, että Paavolla piisas tota hybristä. Aina oli neuvomassa tyhmempiään kuin Kimmo K. Koskenniemi. Besserwisseri, sitä se oli sekin. Mr. Know-it-all. Kelju K. Kojootti.
ellauri079.html on line 39: Joskus humoristisuutta tavoitellaan saman asian toistolla; tälloin vaikkapa alasin putoaa juuri nyrkistä saaneen hahmon päähän. Tunnettuja slapstick-tyyppisiä piirroshahmoja ovat esimerkiksi Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä sekä Tipi ja Sylvesteri, joiden sarjoissa on perusajatuksena petoeläimen pyrkimys jahdata lintua. KILL! KILL! EAT! EAT! (Lastenohjelmasta jää pois FUCK! FUCK! se ei niitä vielä kiinnosta, luulevat vaan että iskä ja äiskä tappelee, muttei yhtä hauskasti kuin Tipi ja Sylvesteri. Kuulostaa kuin niihin sattuisi.)
ellauri098.html on line 386: Samoin lukemattomissa kissa ja hiiri-asetelmissa, missä hiiri on neuvokas sankari joka voittaa tyhmänovelan kissan sen omassa leipälajissa. Tipi ja Sylvesteri, meep meep aavikkojuoxija ja Kelju K. Kojootti. Härkä mörkö tiikeri, ne on kaikki pahoja ja vahvoja. Härkä ei kuitenkaan ole peto. Lohikäärmeet on, ja käärmekin, vaikka se on pikemminkin nörtti kuin action figuuri. Voittaa kieroudella kuin kirppu eikä haballa kuin härkä. Jatkuvien pelien teoriassa härkä ja kirppu oli tärkeitä pelaajatyyppejä. Wallun tennishahmoja.
ellauri142.html on line 371: Haha, tässähän on silverbäkkien kexeliäs lohdutus arkajalka sankarille: eihän tässä kukaan oikeasti kuole, eikä hevin satukkaan. Kelju K Kojootti saa alasimen päähän tai kassakaapin ja seuraavassa jaxossa se juonii jo uutta kepposta. Päättäväinen järki (ymmärrys, buddy), oi sinä kurujen ilo,
ellauri222.html on line 697: Wily K. Kojootti ja Wonder Woman
ellauri262.html on line 65: Eikös sekin Nuevos Pensamientos para una vida mejor, eli Wayne Dyer ollut Kalju K. Kojootti? Niin ja Mahatma Gandhi tietysti. Vizi näitä on sitten paljon, longum est omnia enumerari.
ellauri449.html on line 136: Bob cites Goethe's sick poem Erlkönig. Erlkönig eli eli Keljuin kuningas on Johann Wolfgang von Goethen tunnetuimpia runoja, lajityypiltään balladi. Goethe kirjoitti runon vuonna 1782 alun perin Die Fischerin -oopperaa varten. Runon ovat säveltäneet muiden muassa itävaltalainen Franz Schubert, saksalainen Carl Loewe ja suomalainen Tapani Länsiö. Schubert sävelsi runon sooloäänelle ja pianolle vuonna 1815, ja se kuuluu hänen tunnetuimpiin leideihinsä. Runo kertoo kuolemansairaasta pojasta, joka ratsastaa isänsä kanssa kohti kotia. Poika kuvittelee houreissaan keljun kuninkaan yrittävän houkutella häntä mukaansa ja huutaa apuun isäänsä. Isä yrittää tyynnytellä poikaa ja vakuuttaa, että kelju kuningas on vain kuvitelmaa. Lopussa kuitenkin paljastuu pojan kauhea kohtalo; kun he viimein saavuttavat kotinsa, poika on kuollut. Kelju K. Kojootti on runossa kuoleman vertauskuva. Runon ovat suomentaneet kimpassa Otto Manninen, Erkki Pullinen ja Teivas Syöpä-Närpiö. Vähän sairasta.
ellauri449.html on line 284: Sponge Bob oli yxinäinen pieni hirsisusi (timberwolf). Kelju K. Kojootti mutta ihmiselle vaaraton. Älykkyyteensä verrannollisesti hän oli äärimmäisen eristäytynyt. Ei mitään tietoa läheisistä ystävistä. Hän matkusti yksin jopa joukkoliikenteessä. Aina. Jopa muiden läsnäollessa hän oli täysin yksin. Ihmiset huomasivat tämän joskus ja tunsivat itsensä hylyixi, eivätkä siksi pitäneet hänestä, mutta hänen vastenmielisyytensä ei ollut heille järin tärkeää. Hänen perheensä näyttää kärsineen hänestä eniten. Hänen vaimonsa sanoi että jos yritti ylittää hänen pidättyväisyytensä rajat, huomasi kohtaavansa pelkkää tyhjää. Kenties he kaipasivat jonkinlaista hellyyttä, jota hän ei koskaan antanut. Kukaan ei todella tuntenut häntä. Se ei ketään juuri haitannut. Ehkä hänen yksinäisyytensä oli seurausta hänen älykkyydestään, ehkä se oli syy. Omituinen yksinäinen älypää, mielestään.
xxx/ellauri187.html on line 222: Kojootti flamingotarhassa
xxx/ellauri239.html on line 48: Kelju K. Kojootti ja Tao T. King
13