ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 719: Tällainen elämys saatiin marraskuussa vuonna 2007 kokea myös vakkasuomalaisessa Laitilassa kirjailijan synnyinseudulla. Tämän syntymäpaikan Jouko Grönholm ilmaisee Kirjojen Turku -teoksessaan omaleimaisesti: kirjailija oli Laitilan flikkoja. Huntuvuoren perhe tosin siirtyi myöhemmin Nousiaisiin; sukulaisverkostoa oli sittemmin myös Maskussa ja Raisiossa.
ellauri285.html on line 42: Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema – Raivokkaan postmoderni antiromaani hämmästyttää lukijansa. Tutustu Kirjojen Suomen vuoden 1985 teokseen onlinenä!
ellauri290.html on line 106: Kalle Hagertin kamun Karl von Schoultzin tunnetuimmissa kirjoissa Seikkailu Suezilla ja Seikkailu Siinailla suomalaiset YK-miehet paljastavat salajuonet ja pelastavat ripeällä toiminnallaan rauhan Lähi-itään. Kirjojen hyvä paikallistuntemus johtuu siitä, että von Schoultz oli mukana Suomen ensimmäisessä rauhanturvaoperaatiossa Suezin alueella 1956–1957.
xxx/ellauri056.html on line 184: ”Ne on alusta alkaen pelkästään mun, ja ne tuntuvat myös kolahtaneen lukijoihin.” Kirjojen rento ja uskottava nuorisokieli vie tapahtumia eteenpäin rivakasti, ja seksiä ja muuta hauskanpitoakin on niin paljon, ettei Mannisen mielestä kirjoilla olisi mitään asiaa Yhdysvaltain markkinoille. Lukijana tai kirjailijana Katri Manninen ei ole mikään miljöökuvauksen ihailija.
xxx/ellauri075.html on line 229: taidehistorioitsija ja tietokirjailija. Kirjojen lisäksi Kortelainen on
xxx/ellauri084.html on line 625: Mutta asiaan. Monesta hiljan lukemastani tiiliskivestä tekee mieli sanoa, että niissä on kyllä hyvin kirjoitettuja kohtia, mutta ne ei ole hyviä kokonaisuuxia. Ne on enempi tollasia makkaraketjuja. Episodeja ja niistä venytettyjä tuotantokausia. Ne ei ole oikeen romaaneja, siis sellasia sinfonisia. Alex Mattson oisi pettynyt. Hirveen monet 2000-luvun kirjat on teiniskifimäisiä. Mä väittäsin että se on just teeveen vaikutusta. Kirjojen täytyy kopioida teeveesarjojen visuaalisia kliseitä.
xxx/ellauri136.html on line 649: toivoton lopetus jättäisi lukukokemuksemme tyhjäksi. (Miten niin?) Kirjojen halutaan viimekädessä käsittelevän inhimillisiä hyveitä, jolloin vaikeat ja häiritsevätkin aiheet kuten inhimilliset paheet pyritään palauttamaan jonkinlaiseen järjestykseen, joka tekee niistä helpommin sulateltavia. Tarinan lopetus jättää varovaisen toiveikkaan tunteen: ”Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä." (Miten niin?)
11