ellauri002.html on line 1031: Kirjoitusten aikaan olin vesirokossa.

ellauri019.html on line 689: INOM KORT. Kirjoitus on seinällä. Siitä tehty elokuva pyörii elokuvateattereissa. Huomasin tuon tänään paikkakuntani elokuvateatterin ilmoitus-ikkunalla. Se on profetia.
ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
ellauri046.html on line 247: Jokainen, jolle Kristinuskon Sanoma tosissaan on Tunnolla, ja mitä vakavammin se on sillä Tunnolla, sitä mä pyydän, ja sitä kovemmin, tutustumaan tähän pikku Kirjoituxeen, ei uteliaana, vaan tyyliin "nyt pohditaan", kuten luetaan uskonnollista Kirjoitusta.
ellauri058.html on line 612: Jylhä päätti päivänsä oman käden kautta. Kirjoituspöydälle oli jätetty Kiirastuli- kokoelman viimeinen aukeama runon Näky loppusäkeistön kohdalta. "En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla."
ellauri073.html on line 381: Kirjoitusten ja Pyhän Hengen auktoriteetti.

ellauri107.html on line 538: - Missä kirjoituskone on? -Sinä et voi ajatella muuta kuin tavaroitasi! Tavaroitasi! Peter, sehän on tavara, tavara! - ja minä olen ihminen! "Missä se kirjoituskone on? - Kirjoituskone on tavara, hitto vie, eloton esine! Entäs minä?
ellauri155.html on line 609: Valtakunnansyyttäjän mukaan Päivi Räsänen on esittänyt kirjoituksessaan homoseksuaaleja halventavia mielipiteitä ja tietoja ja muun muassa väittänyt, että homoseksuaalisuus on tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Kirjoitus on edelleen Lähetyshiippakunnan verkkosivuilla.
ellauri163.html on line 73:

Kirjoituspaikka

ellauri216.html on line 200: Eli kuinka tulee menetellä kuljeskelevien profeettojen kanssa (luvut 11–15). Kirjoitus varoittaa kiertelevien pappien moraalista: jos he opettavat yllä mainittuja oppeja ja niin, että ”oikeudenmukaisuus ja Herran tuntemus lisääntyy”, heidät tulee ottaa vastaan kuin Herra itse. Mutta vaikka jokainen apostoli otetaan vastaan Herrana, hän voi viipyä vain päivän tai kaksi; jos hän viipyy kolme päivää, hän on huijari tai väärä profeetta. Samoin lähtiessään hän saa ottaa mukaansa vain leipää; jos hän pyytää rahaa, hän on väärä profeetta.
ellauri216.html on line 771: Vaikka Feofan oli syvällisesti perehtynyt länsimaiseen filosofiaan ja älyllisiin virtauksiin, hän pysyi uskollisena idän kirkon perinteiselle opetukselle, jonka olennaista sisältöä hän vaali syvällistä arvostelukykyä osoittaen. Kirjoituksissaan Jeesuksen rukouksesta hän ei tuo esille psykosomaattisia menetelmiä, vaan korostaa mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä hedelmänä hän pitää Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Kirjoitustensa ja käännöstensä kautta pyhä Feofan vaikutti merkittävästi Venäjän kirkon hengelliseen renessanssiin 1800-luvun lopulla. Hänen kirjansa Mitä on hengellinen elämä on käännetty suomeksi. Hänen kirjoituksillaan on myös keskeinen sija Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa Jeesuksen rukous.
ellauri263.html on line 568: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri279.html on line 458: Carlos Fuentesia on kutsuttu "Meksikon Balzaciksi". Fuentes itse mainitsi Miguel de Cervantesin, William Faulknerin ja Balzacin tärkeimpinä kirjailijoinaan. Kirjoitusprosessistaan ​​pitämässään puheessa hän kertoi, että kun hän aloitti kirjoitusprosessin, hän aloitti kysymällä: "Kenelle minä kirjoitan? NYT:n lukijoilleko? Niinpä hyvinkin!"
ellauri288.html on line 300: Purge värähtelee jännityksestä: sanattomat salaisuudet ja syvästi häpeälliset teot, joille hahmot joko altistuvat tai itse suorittavat, leviävät verkkona kirjan yli ja pakottavat lukijan jatkamaan sivujen kääntämistä. Kirjoitus on elävää, tarkkaa ja kaunista. Hufvudstadsbladet, Suomi
ellauri299.html on line 142: E: Jumalauta tämä oli kauheaa. Kirjoitus on hyvä. Mutta se kertoo komeasta valkoisesta miesjuristista, joka huomaa, että elämässä on muutakin kuin raha ja viehättävä, menestyvä vaimo. Hän huomaa, että jotkut ihmiset ovat kodittomia, hänestä tulee monien köyhien pelastaja ja hän saa henkilökohtaisesti siivouksen ja tapaa uuden tyttöystävän matkan varrella. Mielenkiintoista tietoa asuntolainsäädännöstä (varsinkin jenkkivuokraisäntien lainkierrosta ja lakifirmojen konnailusta norminpurkumielessä siihen liittyen) matkan varrella, mutta koko tämä yksiulotteinen pelastajakompleksi on peruuttamaton.
ellauri325.html on line 688: Kansanrunousarkiston rappukuiluun kuollut Lönnrotin elämäkerturi Aarne Anttila on oikeutetusti luonnehtinut piippua Lönnrotin ”ainaiseksi ystäväksi” – niin kiinteä osa se oli hänen jokapäiväistä elämäänsä. Kirjoitustyötä tehdessä Lönnrotilla oli jopa apuna omatekoinen ja omintakeinen teline, josta piipun sai huulille poltettavaksi niin, että molemmat kädet olivat vapaita työskentelemään, kirjoittamaan paperiliuskoja lehteilemään ja vaikka tumputtamaan.
ellauri343.html on line 122:
ellauri370.html on line 568: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
ellauri377.html on line 66: Pistis Sofia (kreikkaa: "Usko viisaus") on laajin säilynyt gnostilainen kirjoitus. Siitä on säilynyt viisi koptinkielistä kopiota, jotka tutkijat ovat ajoittaneet noin vuosiin 250-300. Kirjoitus on osa ns. Vinoa koodeksia, jonka British Museum osti vuonna 1785 ihan pikkurahalla. Pistis Sofiasta on ennestään lähes identtinen resumé albumissa 170.
ellauri377.html on line 83: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti coed oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille ensimmäisen leevelin mysteerit. Yhdentoista vuoden kuluttua hän saa takaisin vaatteensa ja pystyy paljastamaan tämän ryhmän arvostamat korkeammat mysteerit.
ellauri377.html on line 85: Kirjoitus käsittää kuusi kirjaa, yhteensä 148 lukua, ja on pisin tunnettu gnostilainen teksti. Se alkaa vertauksella, joka kertoo rinnakkaisesti Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja kuvaa sielun alaslaskeutumista ja ylösnousemista. Tämän jälkeen kuvataan gnostilaisen kosmologian tärkeitä hahmoja. Lopulta kirjoitus luettelee 32 lihallista himoa, jotka ihmisen on voitettava ennen kuin pelastus on mahdollista. Ne ovat FUCK!, FUCK!, FUCK!, FUCK!,
ellauri377.html on line 196: Kirjoitus on nimetty Marian evankeliumiksi. Monesti on esitetty, että evankeliumi olisi Magdalan Marian nimiin laitettu evankeliumi, ja siksi se tunnetaan joskus tällä nimellä. Kirjoitus ei kuitenkaan mainitse hänen toista nimeään, ja periaatteessa kyseessä voisi olla kuka tahansa Uuden testamentin kuudesta muusta Mariasta. Kirkkoisiltä on säilynyt viittauksia Marian evankeliumin nimellä kulkeneeseen teokseen 200-luvulta.
ellauri377.html on line 199: Kirjoitus käsittelee lähinnä kuolevaisuutta ja sen alkuperää demiurgin aikaansaannoksena, Jeesuksen taivaaseenastumista ja sielun ylösnousemista gnostilaisuuden mukaan.
xxx/ellauri114.html on line 710: Neljäs ja viimeinen ryhmä tässä oudossa kuvassa käsittää 4 miestä, vaaleampia vielä kuin seemiläiset, ja muistuttaen valkonaamoja. Näistä selviää myöhemmin että ne ovat hamatiitteja, Syyrian muinaisia asukkaita, joka on ebyktiläisten maantiedon pohjoisin nurkka; ja tää nimitys koski kaikkia Kanaanista pohjoiseen löytyviä maita. Kirjoitus on kovin mutiloitunut, mutta siitä on jäänyt riittävästi että hamatiittien kazottiin asuttaneen osaa seemiläisten alueesta.
xxx/ellauri123.html on line 325: Kirjoituspöydän ja ruokailupöydän, molemmat liian isoja poikamiehelle. Vaikka en ihmisiä kylään kutsunutkaan, tunsin kuitenkin halua kihisevän pataruoan jakamiseen jonkun kanssa.
xxx/ellauri170.html on line 991: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille vasta ensimmäisen leevelin mysteerit.
xxx/ellauri177.html on line 72: Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa etusivulla julkaistu kirjoitus J’accuse, joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
xxx/ellauri295.html on line 477: Minulle tuli muutama vuosi sitten suorastaan palava tarve kirjoittaa. Halusin huvikseni kokeilla, miten minulta onnistuisi kepeän, viihteellisen maalaisromanttisen tarinan laatiminen. Kirjoitusprosessi oli todella innostava ja hurahdin siihen täysillä. Käsikirjoituksen lähettäminen kustantajalle oli päähänpisto, ajattelin että siinä ei menetä mitään. Valitsin kustantajan joka julkaisee vastaavan genren luettavaa. Läpimeno oli tietysti valtava yllätys, voisi puhua myös järkytyksestä.
28