ellauri020.html on line 178: Kirjassa on pitkä takauma, jossa selviää, mixi Iivana on niin etevä. Iivanan äiti oli kaunis väpelö izepäinen lukutoukka ja isä reipas tyhmä huima hiihtäjä. Iivanasta tuli reipas kaunis izepäinen tyhmä huima hiihtäjä. Et sellasta mendelöintiä. Mendel oli tshekkiläinen munkki Brnosta. Sekin väärensi tuloxia. The Don valehteli Iivanan olleen olympiatasoa. Vakka kantensa valizee. Donald Dump on mytomaani, jopa pahempi sadunkertoja kuin Riku. Hiihtokerhossa Iivanasta tuli kurinalainen, kilpailuhenkinen, tavoitteellinen ja työteliäs. Kaikinpuolin nazihenkinen yrittäjänainen. Yrittäjähenkinen nazinainen.
ellauri023.html on line 1152: Kirjassa Hukkuneet ja pelastuneet Leevi kuvailee ratkaisuhetkeä, kun se tietää että se valitaan kuin heikoimmassa lenkissä joko pois ruudusta tai jatkoon. Se hermostuu hetkeksi, ja melkein alkaa pyytää apua jumalalta, johon se ei usko. Mutta "ataraksia palasi", se kirjoittaa, ja se vastustaa kiusausta. "Ataraksia!?" huudahtaa retorisesti James. Tää on jumalisten New Yorkereiden mielestä varmaan aika paha veto. Perkele se sieltä Leevin korvaan kuiskutti.
ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
ellauri035.html on line 1068: Kirjassa Anthropos today (2003) Rabinow kertoo, että anteroa vaivaa se että sillä on liian monta vaihtoehtoista totuutta izestään. Sillä on "too many logoi". No logoi on kyllä tosi paljon, on Pepsin, Coken ja ziljoonan muun paskan kaupizijan logot, amerikkalaiset ihan etupiässä. Tuleeko ajatuxet tunteista vai tunteet ajatuxista? Sitä pohti Dostojevskin "pelkkä" Dolgoruki (albumi 376). Olis kazonut Albert Liliuxen "Kasvien tunteet" kirjasta.
ellauri042.html on line 578: Kirjassaan The Man Who Mistook His Wife for a Hat (1985; suom. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) Sacks kertoo hauskasti, kuinka erilaiset neurologiset häiriöt vaikuttavat ihmisten ja heidän omaistensa arkeen. Kirjasta on tehty sekä ooppera (säveltänyt Michael Nyman) että näytelmä (tekijä Peter Brook). Helsingissä toimiva Lilla Teatern esitti näytelmän vuonna 2003 ja Turun kaupunginteatteri Juha Siltasen ohjaamana keväällä 2010. Ei pientä mitään.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri045.html on line 566: В книге много прекраснейших Kirjassa on paljon upeita
ellauri050.html on line 56: Kirjassa Marjaana Madagaskarissa

ellauri050.html on line 637: Kirjassa Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II (Birgitta Ekström Söderlund, Marketta Wall) on artikkeli (s. 210-227) Koskenniemestä. Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastoista.
ellauri052.html on line 76: Kirjassa van der Valk lomailee, jonka juoni on pelkkää silmänlumetta matkakirjan päällä, lapsipornomiehen huorahtava vaimo strippaa Pietulle kiemurrellen videoiden tahdissa viekoittelumielessä. van der Valk menee hyytelöxi kuin Pylkkäsen tytöt, paizi keskellä on kivikova kanki. Pollarin pelastaa päättömältä panohalulta lopulta vain pikkurouvan huorahtavat mustat pikkarit, jollaisista puusepän poika ei koskaan ole pitänyt. Uskollinen Arlette pitkine reisineen, isoine perseineen, konkonenineen ja väkäleukoineen tietää sen, eikä sixi erehdy sellaisia ostamaan, vaan valizee valkoiset silkkipöxyt. Pahixilla on mustat kalsari, hyvixillä valkeat.
ellauri053.html on line 493: Tietolaatikko: Erwin Panofsky. Tää hemmo tuli jossakin jo mainituxi. Joo se oli Salen tuttuja. Kuvataidekriitikko. Lukee paxua kirjaa kuvassa kuin Aku Ankka tietokilpailuun. Uarne tykkäs sen esseestä Symbolism and Dürer's Melancolia. Kirjassa Morris Weitz: Problems in Aesthetics 1963. Uarnekin lie napsinut antidepressantteja. Dürerin kaiverruxessa lukee kyllä Melencolia I. Lepakon siivissä. Seinällä on sudoku ja permannolla koira. Panofskykin piti koirista. Sen koira oli Dion ja vaimo Pandora. Ne oli nähtävästi dionisteja. Erwin raotteli vaimon lipasta.
ellauri055.html on line 624: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi.
ellauri058.html on line 950: Vuonna 1933 julaistussa Kirjassa Ecluse No 1 Megree on lähdössä varhaiseläkkeelle pöndelle. Slimenon oli vasta 30 vee! Olikohan sillä kolmenkympin kriisi. Kirjassa Maigret 1934 sama tematiikka jatkuu.
ellauri060.html on line 197: Kirjassa kuvataan hienolla tavalla sisälle patoutunutta vihaa ja raivoa, mustasukkaisuuttakin, joka kirjassa purkautuu järjettömiin väkivallantekoihin, jotka ihmisten onneksi kohdistuvat viattomiin eläimiin karitsaan ja mustarastaisiin, joita pastori Rekelä lahtaa haulikollaan. Kazoppa jumalaut karizaa, se poisottaa maailman synnit. Mustat enkelit on mustarastaita.
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri065.html on line 601: Kirjassa syytetään punavihreitä veltosta kaiken hyväksymisestä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnalla pitää olla selkeitä arvoja ja kriteerejä. Kun tällaisia kriteerejä sitten sovelletaan, konservatiivit valittavat, että kirkkoihin ja yritysten johtokuntiin tunkeudutaan. Konstigin mukaan konservatiivit pitävät ihmisluontoa melko pysyvänä. Ihmisessä on “peto pinnan alla”, ja ihmisen “kapasiteetti pahaan on järkyttävä”. Heti seuraavalla sivulla kuitenkin kirjoitetaan, että “ihmistä ei voi ymmärtää abstraktina kokonaisuutena, koska hän on sellainen kuin on juuri siksi, että hän on syntynyt tietyssä paikassa ja ajassa”. Jälkimmäinen sitaatti voisi olla kenen tahansa postmodernin marxistin näppäimistöstä, koska siinä kiistetään pysyvä ihmisluonto ja korostetaan, että instituutiot ja yhteisöt mulkkaavat ihmisen käytöstä.
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri089.html on line 103: He wanted to do his own juvenile work, stating that: "I want to do my own stuff, my own way". Vapaa sexi kiinnosti. Kirjassa Strangers in a strange land se oli aivan daft. Jill is homophobic and says that "nine times out of ten, if a girl gets raped it's partly her own fault." Bobia kiinnosti myös insesti. Heinlein often posed in situations where the nominal purpose of sexual taboos was irrelevant to a particular situation, due to future advances in technology.
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri109.html on line 258: Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta. Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.
ellauri111.html on line 765: Kirjassa Pelaaja Dosto nähtävästi kertoo ulkomaanreissuistaan ja mamurähinöinnistä länkkäreiden kanssa. Vittuako se oli pelihullu? No se on uskovaisille talousliberaaleille kai yleistä, American dream on uhkapeliä.
ellauri118.html on line 887: Kumpi tapahtui ensin HBOssa, Iisebel-seikkailu vai Nickin bylsintä? Kirjassa vanhus-Serena ehdotti Nickin bylsimistä ensin muttei asiassa ollut kai päästy puusta pitkään ennen Iisebeliä. Juoniselostuxen mukaan molemmat bylsinnät oli saman vuorokauden aikana. Juonesta ei leffassa saa paljon selvää, se on vaan loputon sarja Lizin happamia ilmeitä lähikuvina. Liz ohjaa ne ilmeisesti ize.
ellauri118.html on line 941: Kumpi tapahtui ensin Hulussa, Iisebel-seikkailu vai Nickin bylsintä? Kirjassa vanhus-Serena ehdotti Nickin bylsimistä ensin, mutta viivalle päästiin vasta komentajan pantua Iisebeliä. Tuskin ehti edes välillä alapesulle. Onxtää naistenkin salainen unelma? Miesten se on ainakin. Mullakin oli parhaina päivinä 3 eri naista vuorokauden aikana. Täytyypä tarkastaa kirjasta Rakkauden evoluutio, mutta extää ole ihan darwinistista käytöstä? Peggy maximoi oman geenilinjansa mahixet bylsimällä milloin tulee siihen tilaisuus. Eise Lukekaan ollut kuin tarjoiluehdotus, lisääntymissopimus, eikä edes kovin menestyvä. Mitäs rumaa siinä on? Naturalia non sunt turpia. Se eze on naisella rumaa on patriarkaalinen käsitys.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri142.html on line 210: Kirjassa on 18 biisiä joissa 700 säettä. Kappaleiden nimet ovat seuraavat:
ellauri143.html on line 1101: That ain't a knife. Now this is a knife. Ubi bene ibi patria. (Kirjassa Valkoinen torakka oli virheellisesti toisin päin: Ibi bene ubi patria. Patrioottista potaskaa.)
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri151.html on line 392: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri152.html on line 427: Kirjassa Nuori mies Iisakki kertoo kuinka se ezi izeään ensin taivaalta ja kun ei löytänyt, sitten naisten jalkovälistä. Sieltä sentään löytyy useinkin ainakin 50%nen kopio jos jaxaa vähän aikaa siittimellä pöyhiä ja sitten vajaan vuoden odottaa.
ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen.
ellauri185.html on line 645: 7 Jne.jne. Ei jaxa, kazotaan mieluummin miten se pierexivä anaalis-expulsiivinen ex-munkki ryömii ulos "ålande!" vuorisaarnan sääntöviidakosta esivallan pyssy kainalossa. Kirjassaan "Maallisesta esivallasta ja kuuliaisuusvelvollisuudesta sitä kohtaan." Tää oli varsinainen bestselleeri pikkuruhtinaiden ja kuninkaiden hoveissa, jossa oli kyllästytty paavin päsmäröintiin ja kullan kahmintaan. Kyllä toi alamaisten kulta oikeammin kuuluu minulle! ajatteli kunkku katkerana. Ja sitten tule tää kaljupää läski exmunkki joka sanoo ruman sanan niinkuin se on! Hyvä Martinus! Go to it!
ellauri194.html on line 686: Banerjee-Louhijan isä oli lentokoneinsinööri Sunil Kumar Banerjee ja äiti Sylvi Tyra Marjatta Kotro. Hän itse on koulutukseltaan työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Hän on kertonut lähteneensä lukemaan lääketiedettä työterveyshuollon isän Albert Schweitzerin neuvosta. Hän on kirjoittanut sekä viihde- että tietokirjoja. Kirjassa Yhden päivän kuningatar hän kertoo vanhempiensa tarinan.
ellauri203.html on line 355: Luku III: Ketmam perustuu nykyiseen Iraniin 1800-luvun ranskalaisen diplomaatin Arthur de Gobineaun kirjoituksiin. Kirjassaan Keski-Aasian uskonnot ja filosofiat Gobineau kuvailee Ketmanin käytäntöä, tekoa, jossa palvotaan islamia ja samalla salataan salainen islamin vastustus. Gobineau kuvailee käytäntöä laajalle levinneeksi islamilaisessa maailmassa, ja hän lainaa yhtä informanttiaan sanoneen: "Persiassa ei ole ainuttakaan oikeaa muslimia." Gobineau kuvaa edelleen Ketmanin käyttöä heterodoksisten näkemysten salaa levittämiseen ihmisille, jotka uskovat, että heille opetetaan islamilaista ortodoksiaa.
ellauri203.html on line 491: Kirjassa on neljä päähenkilöä, joiden avulla Dostojevski personoi Venäjän poliittista kaaosta 1800-luvun loppupuolella. Nämä henkilöt ovat Verhovenski, Šatov, Stavrogin ja Kirilov. Naiset on taas kerran statisteja.
ellauri262.html on line 538: Kirjeiden versiot julkaistiin alun perin viikoittain anglikaanisessa aikakauslehdessä Vartija (The Guardian) sodan aikana, toukokuusta marraskuuhun 1941. Hei onkos tää se sama Guardian joka pyytää rahaa koko ajan netissä? Veikkaan että on. Kirjassa on johdanto, jossa selitetään, kuinka kirjoittaja päätti kirjoittaa tarinansa.
ellauri262.html on line 554: Kirjeessä XXII sen jälkeen, kun useaan yritykseen oli yritetty löytää irstaileva nainen Potilaalle "edistääkseen hyödyllistä avoliittoa" ja sen jälkeen, kun Ruuvinauha (Screwtape) vältti niukasti tuskallisen rangaistuxen, koska hän oli paljastanut Matomezälle (Wormwood) Jumalan (God) aidon ihmisrakkauden, mistä Matomezä (Wormwood) oli viipymättä ilmoittanut Infernaalin viranomaisille, Kierreteippi (Screwtape) toteaa, että Potilas (Patient) on rakastunut kristittyyn tyttöön (girl) ja oli hänen ja hänen perheensä kautta omaksunut hyvin kristillisen elämäntavan, imien vain peiton alla namua. Tämän kirjeen loppua kohti, hänen vihassaan, Kierreteippi (Screwtape) muuttuu suureksi tuhatjalkaiseksi, joka jäljittelee samanlaista muutosta kuin Kirjassa X of Paradise Lost, jossa demonit muutetaan vällykäärmeiksi.
ellauri269.html on line 816: Kirjasarjan toisessa osassa, Salaperäisessä veitsessä, siirrytään Lyran maailmasta toiseen maailmaan, jossa tapahtumat keskittyvät lähinnä Cittàgazze-nimiseen kaupunkiin. Tätä maailmaa vaivaavat haamut, ilmiselvät Harry Potter-mentorien kopiot, jotka käyvät vain aikuisten kimppuun. Söpösti animoidut totemielukatkin on selvä plagiaatti vinosuu JK Rowlingin patronuxista. Kirjassa liikutaan myös meidän omassa maailmassamme ja Lyran maailmassa. Ajatellaan asiaa omalta kannaltamme ja vähän Lyyrankin kannalta. Maagisen kaukoputken tapahtumat sijoittuvat lukuisiin eri maailmoihin. Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. Aikaisempi paasaus samasta aiheesta löytyy albumista 165. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myy kadunkulmissa Osta Iso Numero! lehtiä, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, texasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan. Varsinkin Toivo Pekkala suomea solkkaavine apureineen on tosi hilpeå, mutta on toi Jo Nesbön kirjoista muistuttava panserbjörnkin monen naurun arvoinen. Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Tässä mennään jo rienauxessa K-12 rajan laittomalle puolelle!
ellauri272.html on line 764: Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka kärkkyi siitintä (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
ellauri272.html on line 811: Kirjassaan Ihminen, joka kärkkyi penistä Christer Kihlman kirjoittaa elämästään: ”Me juomme itsemme mahtavaan känniin samalla kun lapsi nukkuu ja valvoo ja minä vaihdan hänelle kuivaa ja annan tuttipullon. Eikä humalaisessa isässä mitään vikaa ole. Kunhan hän vain on kiltti ja jossakin määrin vakaa käsistään niin että hän selviytyy omasta osuudestaan hoidossa. Parempi humalainen isä kuin kymmenen ylettömän virkaintoista äitiä, sanoisin”.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri286.html on line 302: Kirjassani historialliseen henkilöön pohjautuva Edgar työskentelee KGB:lle – ja myös Kodumaa-lehdelle, joka oli KGB:n menestyksekäs projekti: lehdeksi naamioitu vaikutusväline, joka oli kohdistettu ulkomailla asuvaan vironkieliseen väestöön. Kyseessä oli ainoa vironkielinen julkaisu, jota sai tilata ulkomaille.
ellauri299.html on line 117: Kirjassa on täysin normaaleja ihmisiä, jotka joutuvat kodittomaksi, koska heillä on huonoa onnea. Kummallista kyllä, asunnottomuuden ensisijaisia lähteitä ei mainita: huumeita ja mielisairautta. (Paizi mainitaan koko ajan, Brian et osaa lukea.) Ei, The Street Lawyerin mukaan kodittomuuden ongelma johtuu maamme itsekkäästä hyvinvoinnista.Tarinan harhaan johdetun saarnaamisen lisäksi se on myös melko tylsää.
ellauri299.html on line 140: Marsha: Säästä 30 dollaria ja lahjoita se kodittomien turvakodille tai kodittomien oikeusklinikalle, koska näyttää siltä, että siksi hän kirjoitti tämän kirjan. Kirjassa ei ole juoni, ei mysteeri, itse asiassa ei paljon muuta kuin yritys saada lukija syyllisyyteen. Olisin antanut sille vähemmän kuin yhden tähden, jos olisin voinut. Luen paljon Grishamin kirjoja ja joskus hän saarnaa ahmimaan joskus olemaan ahmimatta, eikä kerro tarinaa ollenkaan. Tämä on yksi niistä. En edes tiedä miksi lopetin sen, koska tiesit alusta asti, kuinka se päättyy. Ei jännitystä, koska rikosta ei todellakaan ollut.
ellauri309.html on line 556: Kirjassa Wilkinson rohkaisee kristittyjä kutsumaan tätä rukousta itselleen
ellauri309.html on line 639: itseään suurilla lahjoituksilla. Kirjassaan Health, Wealth and Happiness
ellauri322.html on line 59: Kirjassa Reflections on the Revolution in France (1790) Edmund Burke sanoo, että todellinen yhteiskunnallinen vakaus syntyy, jos kansakunnan köyhää enemmistöä hallitsee rikkaiden plutokraattien vähemmistö, ja että vallan laillinen periminen (varallisuus, uskonnollinen, hallinto) varmistaa poliittisen vallan sopivuuden olevan yksinomaan valtakunnan eliitin hallinnassa. Ei siihen tarvi aatelisnimiä eikä hassuja hattuja, kuten jenkkilä on osoittanut.
ellauri326.html on line 95: Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan se tarkastelee Newttien kehitystä laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kertojan rekisteri näyttää eri kohdissa "luisuvan" toimittajan, historioitsijan tai antropologin rekisteriin. Kolme keskeisintä hahmoa ovat kapteeni J. van Toch, merimies, joka löytää Newts; herra Gussie H. Bondy, teollisuusmies, joka johtaa Newt-teollisuuden kehitystä; ja herra Povondra, herra Bondyn ovimies. Ne kaikki toistuvat läpi kirjan, mutta yhdenkään ei voida sanoa ohjaavankertomusta millään merkittävällä tavalla. Kaiken kukkuraxi kaikki kolme ovat tšekkiläisiä. Juu ei tästä kirjasta ole romaanina mihinkään. Aika heikko, aika heikko.
ellauri326.html on line 172: Salamanterit ovat siksi tekosyy puhua ihmisasioista. Kirjassa on paljon erilaisia ​​kirjallisia muotoja: journalistinen muoto, pamfletteja, jokapäiväinen kohtaus... ja siellä on jopa piirros, joka esittää Paul tai Louis Bourgetia, siis fossiilisia salamanteria Andrias scheuchzeria. (Siitä on kuva paasauxessa 33.) Tämä teos on täynnä teemoja: reflektio nationalismista, natsismista, totalitarismista, rasismista, ahneudesta, kapitalismista, talouden globalisaatiosta, lehdistön maailmasta, tiedeyhteisöstä, kielestä... ja myös ekologia, kaikkein ennakoivin teema, joka on hämmästyttävä Capekin ajalle, mutta joka on nykyään räjähtävä teema: kun riistämme luontoa kuoliaaksi, sillä on bumerangivaikutus ja se putoaa nenään!
ellauri341.html on line 536: Kirjassaan "A Reevaluation of the Neolithic Revolution" Frank Asshole laajensi edelleen kasvien ja kotieläinten välistä suhdetta. Hän ehdotti, että tapahtumat olisivat voineet tapahtua itsenäisesti eri ajanjaksoina, paikoissa, joita ei ole vielä tutkittu. Hän mainitsi, ettei hän kyllä löytänyt tällaista arkeologista aluetta osoittamaan siirtymistä. Myös kaikki kesyeläimet (vuohet, lampaat, naudat ja siat) löydettiin yhdestä paikasta vasta kuudennella vuosituhannella. Hyläten erityiset ja vakaat perustelut, kuten Maria Hopfin väitteet, jotka koskivat viljan, kuten ohran, viljelyä Jerikossa, hän päätteli, että "tulevissa tutkimuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota Eufratin altaan länsireunaan , ehkä yhtä paljon etelään Arabian niemimaalla, varsinkin jos täällä pleistoseenissa sademäärä oli paljon runsaampaa."
ellauri343.html on line 233: Lapsuuteni (1953) on Pekkasen kenties tunnetuin teos. Se kertoo Pekkasen köyhästä ja karusta lapsuudesta hieman yksinkertaisella kielellä – olihan Pekkanen vielä toipumassa halvaantumisesta. Kirjassa Pekkanen kertoo lapsuutensa oloista, jotka köyhyydestä huolimatta olivat hänen mielestään hyvät. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Teos sai loistokritiikin kielellisistä puutteistaan huolimatta
ellauri349.html on line 224: Kirjassa on kaksi pääasiallista mielenkiintoa teologiasta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille. Ensimmäinen on se, että ranskalainen filosofi käsittelee uskonnollisia kysymyksiä ei vain osiossa "Hengellisyys", vaan koko kirjan kautta; toinen on hänen työtään luonnehtiva poikkitieteellinen lähestymistapa.
ellauri351.html on line 717: Kirjassa Le Bon väittää, että joukkopsykologeilla on useita ominaispiirteitä : "impulsiivisuus, ärtyneisyys, järkeilykyvyttömyys, kriittisen hengen tuomitsemattomuus, tunteiden liioitteleminen ja muut..." Le Bon väitti, että "joksikin ajaksi väkijoukkoon upotettu yksilö löytää pian itsensä - joko joukon antaman magneettisen vaikutuksen seurauksena tai jostain muusta syystä, josta emme tiedä - erityisestä tilasta, joka muistuttaa paljon tilaa lumoamisesta, jossa hypnotisoitu yksilö joutuu hypnotisoijan käsiin."
ellauri352.html on line 275: Kieltäminen – Ensimmäinen reaktio on kieltäminen. Tässä vaiheessa yksilöt uskovat, että diagnoosi on jotenkin virheellinen, ja takertuvat väärään, suositeltavampaan todellisuuteen. Jotkut saattavat myös eristäytyä ja välttää muita, jotka ovat saaneet hyväksyä sen, mitä tapahtuu. Tämä vaihe on yleensä tilapäinen puolustus, kunhan henkilöllä on riittävästi aikaa liikkua vaiheiden välillä, kun hän harkitsee kuolemaa. Kirjassaan Kübler-Ross toteaa, että teknologinen kehitys on saanut ihmiset pelkäämään väkivaltaisia, tuskallisia kuolemantapauksia; siksi suojellakseen psykologista mieltä he kieltävät oman väistämättömän kuolemansa todellisuuden.
ellauri352.html on line 491:

Kirjassa tehdään taikoja
ellauri352.html on line 495:

Kirjassa on presidentti
ellauri352.html on line 501:

Kirjassa rakastutaan
ellauri352.html on line 505:

Kirjassa joku karkaa
ellauri352.html on line 515:

Kirjassa harrastetaan
ellauri352.html on line 519:

Kirjassa on valokuvia
ellauri352.html on line 521:

Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
ellauri352.html on line 525:

Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)
ellauri352.html on line 537:

Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)
ellauri352.html on line 545:

Kirjassa valehdellaan
ellauri352.html on line 549:

Kirjassa on vammainen henkilö
ellauri352.html on line 553:

Kirjassa muutetaan maalle
ellauri352.html on line 557:

Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
ellauri352.html on line 565:

Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
ellauri352.html on line 567:

Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma
ellauri352.html on line 569:

Kirjassa syntyy lapsi
ellauri352.html on line 577:

Kirjassa pelataan
ellauri359.html on line 177: Kirjansa hän painatti omakustanteina. Svefbergin tiedesaavutuxista ehkä tunnetuin on maailmaneetterihypoteesi, jota nykyään pidetään virheellisenä. Anatomianiteessä puhutaan myös ihmisen sielusta. Joel H. pitäisi. Kirjassaan Arcana Coelestia hän esittää, että kaikilla aineellisilla asioilla on henkiset vastaavaisuutensa. Hyvä hyvä kuuluu Joelin suunnalta. Svedun teos Taivas, sen ihmeet ja Helvetti löytyy suomennettuna, muttei netistä. Löytyy vaan tämmösiä haarukkapaloja:
ellauri364.html on line 561: Kirjassaan Erilaisia hurahduxia (1902) James piirtää kontrastin kahden erilaisen ihmisen välillä, "kerran nussitut" ja "kahdesti nussitut". Kerran nussitut ovat niitä, jotka näyttävät olevan biologisesti taipuvaisia onnellisuuteen: he hyväksyvät lapsenomaisen elämän sellaisena kuin se on, ja he kieltäytyvät vaivautumasta maailman intensiivisiin kärsimyksiin ja pahoihin. Jamesin esimerkki tästä on Wilt Whatman, ja hän lainaa RM Bucken kuvausta hänestä:
ellauri368.html on line 47: New York Times kuvaili jiddiškirjailijaa Avrom Sutzkeveriä (1913–2010) "holokaustin suurimmaksi runoilijaksi". Nykyisellä Valko-Venäjällä syntynyt Sutzkever vietti lapsuutensa sotapakolaisena Siperiassa, palasi Puolaan osallistumaan sotien väliseen jiddishkulttuurin kukoistukseen, joutui natsimiehityksen aikana Vilnan gettoon, pakeni juutalaisten partisaanien joukkoon ja asettui sodan jälkeen uuteen Israelin valtioon. Henkilökohtainen ja poliittinen, mystinen ja kansallinen, hänen työnsä, mukaan lukien yli kaksi tusinaa runokokoelmaa, useita tarinoita ja muistelma, osoitti tapoja, joilla jiddishin luovuus tasapainotti samanaikaisesti surun ja herätyksen vaatimuksia holokaustin jälkeen. Kirjassa The Full Pomegranate hieno kääntäjä Richard J. Fein valitsee ja kääntää Sutzkeverin parhaita runoja, jotka kattavat hänen uransa täyden leveyden. Sutzkever on jiddishin runokaanonin hengellisesti ravitsevin runoilija.
ellauri369.html on line 106: Kirjassa The History of the Contending of Saint Paul hänen kasvojaan kuvataan "granaattiomenan ihon punertaviksi". Pyhän Pietarin teot vahvistavat, että Paavalilla oli kalju ja kiiltävä pää ja punaiset hiukset. Kuten Barnes tiivisti, Chrysostomos kirjoittaa, että Paavalin vartalo oli matala, hänen ruumiinsa kiero ja pää kalju. Lucian kuvaa teoksessaan Philopatris Paavalia "corpore erat parvo, contracto, incurvo, tricubitali" ("hän oli pieni, supistunut, kiero, kolme kyynärää eli neljä jalkaa kuusi").
ellauri372.html on line 306: Kirjassa tuodaan esille juutalaista kansaa kohdannut kova kärsimys, jonka kazottiin johtuneen siitä, että saddukeuxet (ja vähän fariseuxetkin) olivat turmelleet Daavidin kuljettajan istuimen ja ylimmäispapillisen viran.
ellauri372.html on line 479: Paljon myöhemmin Kirjassa, kun Joosua oli vanha ja kuoli, hän kokosi kansan Sikemiin ja piti jäähyväispuheen ja kirjoitti sitten nämä sanat Jumalan Tooran kirjaan, otti suuren kiven ja asetti sen ovenkarmin alle, joka on Herran pyhäkössä. Riippuen tavasta, jolla Joosuan lähteet liitetään yhteen, tämä voi olla vain toinen versio aiemmasta kertomuksesta, jossa Joosua asetti valkaistut kivilaatat, joihin oli kaiverrettu Toora, ja jotkut tutkijat uskovat, että tämä kertomus saattaa olla alun perin ollut aikaisemmassa paikassa Joosuan kirjassa.
ellauri373.html on line 220: Kirjassa oli kaxi sanaa: "on jo myöhäistä." Moskovan kuvernööri, joka katkaisi kirjeketjun kuoli vaunuihinsa pommista.
ellauri374.html on line 397: Itse asiassa tunnustan heidän suvereniteettinsa heidän maassaan ja muuallakin. Uskon Pyhään Koraaniin ja tämä tosiasia mainitaan kirjassa useita kertoja. Esimerkiksi: "Oi kansani! Mene pyhään maahan, jonka Allah on määrännyt sinulle" [Koraani 5:21], "Olemme tehneet Israelin lapsista sen perillisiä" [Koraani 26:59] ja monia muita jakeita Pyhässä Kirjassa. On muitakin syitä: tämä kansa (Israel) on rauhallinen ja rauhaa rakastava, ei vihamielinen eikä aggressiivinen; [he ovat] ihmisiä, jotka puolustavat itseään vain tarvittaessa, yrittäen samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vihollisilleen. Lisäksi tunnustan sen tosiasian, että Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on valinnut nämä ihmiset muiden ihmisten ja demonien sijaan aikojen loppuun asti. Jumala ei anna etusijaansa niille, jotka eivät ansaitse sitä. Jumala, ylistys Hänelle, ei koskaan puhunut kenellekään [muulle] tai antanut heille tätä kunniaa muille kuin Israelin kansalle. Israelin kansa on nimetty esi-isänsä Israelin (Jaakobi) mukaan, lepääköön hänen sielunsa rauhassa. Kuten Koraani sanoo: "Oi Israelin lapset". Puhuessaan muille hän sanoo "oi uskovat" tai "hoi ihmiset", mikä on yleisempi tervehdys.
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
xxx/ellauri056.html on line 238: Kirjassaan Halvatun tomppeli Maukka mystifioi oikeutta kertomatta missään kohtaa mitä se oikeastaan on. Stageiran Ari oli järkevämpi, lähti määritelmästä (ks. alla). Hetkinen hetkinen, premissoidaan tilanne.
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri087.html on line 902: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. paljastuskirjailijana. Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka oli järkky (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
xxx/ellauri103.html on line 107: Viime aikoina on keskusteltu kiihkein äänenpainoin siitä, kuka saa esittää ja ketä. Äskettäin Simpsonit-sarjassa vuosikymmeniä työskennellyt ääninäyttelijä Harry Shearer siirtyi sivuun (siirtyi toiseen palveluun) tohtori Hibbertin roolista, koska tämä on musta. Piirrossarjassa valkoihoinen ei voi enää toimia värillisen hahmon äänenä. Kirjassaan Krohn kysyy, kuuluuko nykyvaatimuksiin se, että esimerkiksi pedofiilia esittävän näyttelijän pitää olla itsekin pedofiili. Monet neekerithän on esimerkixi pedofiilejä, esim. se takavuosien kiltti setähahmo sitcomista (Bill Cosby). Aika samannäköinen kuin Bing Crosby, mutta ruskeampi.
xxx/ellauri103.html on line 133: Kirjassaan Krohn siteeraa Charlie Hebdon pilapiirtäjää Junia, joka on sanonut, että sananvapaus, sekularismi ja oikeus jumalanpilkkaan eivät ole vanhentuneita arvoja.
xxx/ellauri103.html on line 422: Kirjassa esiintyvän lehtinaisen Rita Luodikon hahmo on Rowlingin elämäkerran kirjoittaneen Sean Smithin mukaan mitä ilmeisimmin Rowlingin kriittistä suhtautumista totuutta vääristelevään lehdistöön.
xxx/ellauri121.html on line 362: Kirjassa June on hetero, leffassa se lepakoizi Moiran kaa. Luke oli naimisissa, Moira pahexui, sanoi että se on saalistusta toisen naisen mailla. June vastasi ettei Luke ollut mikään kala eikä maakokkare, vaan vapaata riistaa. Se että on rakastunut ei ole mikään perustelu sanoi Moira. Joo kyllä Peggy oli aika paskapää. Gibsonilla oli vaimo publisher Shirley Gibson ja niillä 2 teini-ikäistä poikaa Matt and Grae, jotka Graeme vei mukanaan. Peggy tuli kyynärpäilemään 1973. Graeme s. 1934 oli 5 vanhempi ja silloin paremmissa varoissa, vaikka sehän kyllä sitten korjaantui. Shirley s. 1927 oli vielä paljon vanhempi, v. 1973 se oli 46 ja kuoli noin meidän ikäisenä 1997. Ei ihme että Graeme lähti lätkimään 34-vuotiaan pesää nuolemaan.
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri137.html on line 80: Viimevuotisessa Anna-lehden henkilöjutussa Rantala kertoi lukeneensa yhdysvaltalaisen tutkijan Stephen S. Ilardin kirjan The Depression Cure, jossa Ilardi esittelee kuusiportaisen lääkkeettömän hoito-ohjelman masennukseen. Verkkokauppa Amazonin mukaan kirjan luokka on new age. Kirjassaan Ilardi suosittelee hoitamaan masennusta omega-3-rasvahapoilla, vellomisen välttämisellä, liikunnalla, riittävällä auringonvalolla, ihmisseuralla, kahdeksan tunnin yöunilla ja terveellisellä, sokeria ja roskaruokaa välttelevällä ruokavaliolla. Rantalan izehoidon ydinajatus on sama. Vellomista on vältettävä kaikin mokomin. Hentokorentokin on lopettanut vellomisen uima-altaalla. Saaliselimet eivät enää pysy pinnalla.
xxx/ellauri179.html on line 185: Typerä Kake tallaa harmittoman torakan kuoliaaxi jalalla. Ezellanen suurriistanmezästäjä. Kirjassa on pitkät pätkät pelkkää turismia. Vitun joutilaat 2-3kymppiset sota"veteraanit", expatriarkat, jotka tappelee alkoholisoituneesta Bretistä kuin torakat. Goit vittuilee jutkulle joka jutkuilee takasin ja kukkoilee. Kaken rukoilu viileässä kadetraalissa on puhtaasti etuisuuxien pyytelyä.
xxx/ellauri202.html on line 119: Antoine puurtaa potilaiden parissa. Kirjassa on lavea kuvaus Antoinen potilaskäynnistä Dedeten luo, Dedette on nuori tyttö, joka jäi vaunujen alle. Potilaskäynnillä hän tutustuu Rachel-nimiseen naiseen. Rachel on itsellinen nainen, jonka mies on lähtenyt Sudaniin.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا‎, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri227.html on line 290: Kirjassa käsitellään myös kansainvälisen talouden koukeroita.
xxx/ellauri234.html on line 380: Kirjassa Tristia II: 253-312 Nokka puolustaa Ars Amatoriaa jälleen kirjoitettuna kurtisaaneille eikä aatelisnaisille, ja käyttää eroottisuuden ja pornografian klassista puolustusta, että se ei turmele, vaan houkuttelee jo korruptoituneita ja että kaikki herättää rivoja ajatuksia rivossa mielessä. (Huomaa Euripides, Bacchaessa: 'Bacchic-rituaalissa, kuten muuallakin, nainen on turvassa korruptiolta, jos hänen mielensä on siveä.')
xxx/ellauri250.html on line 360: Kirjassa Mitä naisten pitää tietää miehistä oli naisen tekemä hyvä havainto: miehet ei kanna kaunaa eikä pidä ikuisia henkkoht vihamiehiä, vaan vaihtaa tiimiä kun se näyttää niistä kannattavalta kaupalta. Alaisten naisten luistimet usein luiskahtaa näissä käänteissä. Tämmönen kauppa on nyt käynnissä Harryn ja Mikin välillä. Varmaan ne voi kohta höylätä Kaijaa vuoropäivinä tai vaikka samaan aikaankin eri reijillä. Hieno juttu muuten että Harryn isäpappa koomaantui juuri sopivalla hetkellä.
xxx/ellauri252.html on line 215: Ize asiassa Hande oli vaan vitun kade siitä että muut retiisikirjailijat saavat pääsylipun Urkin bileisiin vaan ei se. Eijan kanssa äyskivät pojalle ja vahtaavat sitten töllöstä Penan frakkia, Tuula2n peruukkia, kammattua Arvo Turilasta ja minihameista Brita Polttilaa. Järjestäytynyt työväenliike näki syystä von Blitzin negatiivisexi navaxi. Sen asenteet on täysporvarillisia. Kirjassa 6/12 runoilija sammuu linnaan matkaavan autoletkan eteen. Hande nostaa tukirahoja muka vastentahtoisesti eikä palkinnotkaan jää postiin seisomaan. Eijan kanssa meni kuralle heti pikku Markun synnyttyä. Ei olis pitänyt hankkia perheeseen toista lasta.
xxx/ellauri281.html on line 393: Kirjassa on yksityiskohtaista tietoa Loirin sairausajasta. Siinä julkaistaan muun muassa Lapinlahdessa 27.8.1979 päivätty lääkärin lausunto.
xxx/ellauri286.html on line 302: Kirjassani historialliseen henkilöön pohjautuva Edgar työskentelee KGB:lle – ja myös Kodumaa-lehdelle, joka oli KGB:n menestyksekäs projekti: lehdeksi naamioitu vaikutusväline, joka oli kohdistettu ulkomailla asuvaan vironkieliseen väestöön. Kyseessä oli ainoa vironkielinen julkaisu, jota sai tilata ulkomaille.
xxx/ellauri292.html on line 175: Kirjassa Paavalin ja Teklan teot (apokryfinen kirja) Paavalille annetaan täydellinen fyysinen kuvaus, joka voi heijastaa suullista perinnettä: syyrialaisessa tekstissä "hän oli keskikokoinen mies, ja hänen hiuksensa olivat niukat, ja hänen jalkansa olivat hieman vinot ja polvet ulkonevat, ja hänellä oli suuret silmät ja kulmakarvat kohtasivat, ja hänen nenänsä oli jokseenkin pitkä, ja hän oli täynnä armoa ja tarmoa; kerran hän näytti mieheltä ja toisinaan enkeliltä."
xxx/ellauri293.html on line 680: Kirjassaan The Theory of Moral Sentiments Adam Smith kirjoitti käsitteitä, joita moderni Behavioral Economic -teoria myöhemmin suositteli, kuten menetysten karttaminen.
xxx/ellauri293.html on line 689: Kahnemann sai rivoilusta vuoden 2002 Nobel-palkinnon. Kirjassaan Thinking, Fast and Slow Kahneman syventyi kahteen ajattelun muotoon, nopea ajattelu, joka hänen mielestään "toimii automaattisesti ja nopeasti, vähällä ja ilman vaivaa tai ilkeää vapaan tahdon tunnetta." Toisaalta hidas ajattelu on kognitiivisten kykyjen, valinnanmahdollisuuksien ja keskittymisen jakoa. Nopea ajattelu hyödyntää heuristiikkaa, joka on päätöksentekoprosessi, jossa käytetään oikoteitä, ja peukalosääntöjä tarjotakseen välittömän mutta usein järjettömän ja epätäydellisen ratkaisun. Kahneman ehdotti, että pikanäppäimien tulos on useiden harhojen esiintyminen, kuten jälkitarkasteluharha, vahvistusharha ja tulosharha. Keskeinen esimerkki nopeasta ajattelusta ja siitä johtuvista irrationaalisista päätöksistä on vuoden 2008 finanssikriisi.
xxx/ellauri296.html on line 621: Kirjassaan Symbolisten muotojen filosofia (1923–29) Cassirer väittää, että ihminen (kuten hän ilmaisi sen suositummassa 1944-kirjassaan Essee ihmisestä ) on "symbolinen eläin". Se lukee merkkejä vielä hartaammin kuin koira kusipaikkoja.
xxx/ellauri298.html on line 704: ihmiset, ovat tasavertaisia ​​osalstujia (LOL, haha), toiset tapettavina ja syötävänä, toiset tappajina ja syöjinä. Kirjassa Mythos and The Power of Myth, Campbell kertoo tarinan, jota hän kutsuu "Buffalon Carol-vaimoksi" Pohjois-Amerikan Blackfoot-heimon kertomana. Tarina kertoo ajasta, jolloin puhvelit lakkasivat tulemasta metsästystasangoille ja jättivät heimon nälkään. Päällikön tytär lupaa mennä naimisiin puhvelien päällikön kanssa vastineeksi niiden ilmestymisestä, mutta
xxx/ellauri307.html on line 446: Rukoushetki on keskustelutuokio Jeesus-sedän ja sen taivaallisen Isän välillä. Siinä kerromme ilomme ja murheemme ja pyydämme taivaan Isää varjelemaan meitä, ystäviämme ja tarhan tätejä Jeesus-sedältä. Värikäs, lämminhenkinen ja hyväntuulinen kirja pienelle, joka opettelee rukoilemaan. Kirjassa on opetusta rukouksesta, valmiita rukouksia eri tilanteisiin ja tuttuja laulujen katkelmia, jotka toimivat myös rukouksina, esim. Ittun tittun.
xxx/ellauri337.html on line 63: Kirjan tyyli dokumentaarista tarkkaa kerrontaa, jossa näkökulmat vaihtelevat. Valtaosa kirjasta eli Lenin nuoruuden kuvaus on hyvinkin onnistunutta. Kirjassa ei minusta ole kysymys Lenistä, eikä Levistä, vaan Saksan sotaan valmistautumisesta, ja siviilielämästä sodan aikana ja Saksan valloituksen ajasta ja miten ihmiset menettelilivät sodan jälkeen. Vuoden 1970 kuvaus sen sijaan on minusta hyvinkin kummallista ja haparoivaa. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin hyvä.
xxx/ellauri376.html on line 167: Kirjassa Presleystä ja hänen äidistään Gladys Presleystä kerrotaan, että hänellä oli "suosikkina voileipä voileivän jälkeen - maapähkinävoita, viipaloituja banaaneja ja rapeaa pekonia". Toinen kohta kuvaa häntä puhumassa "kuumeisesti aamunkoittoon asti" samalla ahmien kun "susi" voileipiä (tässä tapauksessa ne kuvataan tehdyksi banaanimuusilla). Uutisraportin mukaan Presley syö hänen mukaansa nimettyjen voileipien muunnelmien perusteella karamellisoituja banaaneja ja rapeaa pekonia grillatun havaijilaisen leivän päällä ja grillaa äitinsä tai hänen kokkinsa pekonirasvassa. Hyvä, paha ja herkullinen, hän kuvailee sen koostuvan puolesta banaanista ja palasta pekonia per voileipä, ruskista voileivät paistinpannussa voissa, leikkaa voileivät viipaleiksi ja pinoa ne korkealle. Yläkerran naapurit ei varmaan arvostaneet sianlihan käryä. Sitä sai haistella kissankuistilta Miken kokatessa aamiaista ennen nörtin töihin lähtöä kylmävarastoon.
xxx/ellauri380.html on line 413: Kirjassa on myös useita elokuvan vinkeixi kirjoitettuja "näytöksixi" merkittyjä välisoittoja. Samaa toiveikkuutta ilmeni Jaakko Yli-Juotikkaan Gilgamesh-eepoxessa.
xxx/ellauri385.html on line 411: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
xxx/ellauri388.html on line 137: Vastatessani näihin kysymyksiin olen todella huomannut, että kirjastani, kun siinä loppupuolella ei ole enää kysymystä tästä asiasta, helposti jää löytämättä izeä tyydyttävä selitys. Kirjassa onkin ollut puhe paheesta etupiässä ja takapiässä vaan tarkoituksessa osoittaa, mimmoisten muistojen ja lapsuuden surujen kanssa ensimäinen käsitys Jumalasta syntyy. Jumala on se joka kyylää vessassa ja lyö näpeille pippeliä näpelöidessä. Ja näen nyt hyvin, että jos siitä tahtoo hakea neuvoa, miten pahetta (nim. runkkaus) vastaan on taisteltava, niin neuvon antamisen sijasta saattaa lohdutus tulla riistetyksikin, kirja kun helposti synnyttää muun muassa sen väärinkäsityksen, että rukous on tehoton apukeino pahetta vastaan. Ja se on kuitenkin, oikein ymmärrettynä, ainoa apukeino, nimittäin kun on kädet ristissä ne pysyvät poissa kullinvarresta. (Paizi jos ne ristii kullinvarren ympärille ja runkuttaa siinä, mikä sekin toimii kyllä, olen havainnut.)
xxx/ellauri388.html on line 155: Kirjassani olen kuvannut, kuinka käsitykseni sisällisestä Jumalasta, eli siitä samasta, jossa nytkin tiedän ainoan totisen elämän olevan, syntyi tämän runkkaussalaisuuteni mukana ja siten että rukouksessani käännyin molo kovana hänen puoleensa. — Mutta minusta näyttää toiselta puolen, että vanhempien motivationaalinen puhe valmistaisi lasta ymmärtämään, että hänen on taisteleminen viettiä vastaan, koska en minä eikä minun esivanhempani ole sitä voittaneet, — että jos hän voittaa ja pysyy puhtaana, niin hän voittaa ikäänkuin meidän puolesta, — että me odotamme sitä häneltä, — että runkkaushalun voittaminen on hänen suuri elämäntehtävänsä. Voi olla ettei lapsi jäisi kylmäksi, vaan saisi itseluottamusta ja intoa, kun käteenvetovietin voittaminen, joka vielä äsken tuntui hänestä tarpeelliselta yksistään vaan hänen oman vähäpätöisen taivastoivonsa vuoksi, yhtäkkiä muuttuisi hänen silmissään siksi, mitä tämä taistelu todellisuudessa onkin: suureksi elämäntehtäväksi, jonka tarkoitus on vapauttaa maailma onanisoinnista. Sen kiduttavan, salaisen häpeäntunteen sijasta, joka on häntä painanut, hän saisi rohkean ja avonaisen mielen, ja hän käyttäisi paheen hävittämiseksi niitä hikisiä kämmeniä, jotka hiipii vähän väliä lapsen nivusiin.
111