ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia.
ellauri118.html on line 585: Paizi että kaikki ne lopultakin latistuvat narsistisen kirjailijan omaelämäkerraxi. Jota sulattelee narsistinen lukija oman bionsa ainexixi. Toisin sanoen: Emma Bovary, c’est moi, la lectrice. Kirjallinen mieli löytää kaunokirjasta aina oman naamansa lammen pinnasta.
ellauri254.html on line 356: Sologub syntyi Pietarissa köyhän räätälin Kuzma Afanasjevitš Teternikovin perheeseen, joka oli ollut maaorja Poltavan läänissä, paikallisen maanomistajan aviottomana poikana. Kun hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin vuonna 1867, hänen lukutaidoton äitinsä Tatiana Semjonovna Teternikova joka oli pulska rynteikäs kana, pakotettiin sexipalvelijaksi aristokraattisen Agapovin perheen kotiin, jossa Sologub ja hänen nuorempi sisarensa Olga varttuivat. Perhe kiinnostui nuoren Fjodorin koulutuksesta ja lähetti hänet pedagogiseen oppilaitokseen, jossa Sologub oli malliopiskelija. Nähdessään kuinka vaikeaa hänen äitinsä elämä oli Agapovin patjana, Sologub päätti pelastaa hänet siitä, ja valmistuttuaan Pietarin opettajien instituutista vuonna 1882 hän vei äitinsä ja sisarensa mukanaan ensimmäiselle opettajapaikalleen Kresttsyyn , missä hän aloitti opinnot. Kirjallinen ura: vuonna 1884 julkaistiin lastenlehdessä hänen runonsa "Kettu ja siili". Kettu osaa monta konstia, siili vain yhden, mutta hyvän. Paizi kettu kusee päälle kun siili menee mykkyrään.
ellauri258.html on line 332: Kirjallinen maininta Baba Yagasta on englantilaisen matkailijan D. Fletcherin (1588) kirjassa "Venäjän valtiosta" . Hän luki epäjumalan "kultaisen tai yage-baban" palvonnasta, mutta saapuessaan Permin alueelle ja tavattuaan söpöt pörröturkkiset samojedit, hän huomasi, että tämä oli "tyhjä satu" .
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr ​​Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri340.html on line 543: Matkan jokiin jälkeen Handke meni vielä pidemmälle. Vaikka hän vahvisti vuonna 2006, että Srebrenican verilöyly, jolloin Bosnian serbijoukot tappoivat yli 8 000 Bosnian muslimimiestä ja -poikaa, oli rikos ihmisyyttä vastaan, hän ei käyttänyt sanaa "kansanmurha" kuvaamaan tapahtumaa. (Hän jatkoi sanan käyttämistä lausunnossaan vuosia myöhemmin.) Miloševićin hautajaisissa Handke sanoi, ettei hän ollut tietänyt Serbian rikoksista, ja totesi: "En tiedä totuutta. Mutta minä katson. Kuulen. Tunnen. Minä muistan. Minä kysyn." Tietenkin näiden toimien kohde on tyylikkäästi jätetty pois, viimeinen perversio Handken myöhäismodernistisesta rakkaudesta moniselitteisyyteen. Kirjallinen monimutkaisuus muuttui epäilyksen kylvämiseksi sotarikosten ylivoimaisten todisteiden edessä.
xxx/ellauri013.html on line 337: