ellauri024.html on line 732: Arskakin on lukenut Jevgeni Popovin novellin Nuoruuteni vuosina, missä Jevgeni alkaa kesken ilostelun itkeä. Muttei se komiikka siihen lopu, kato vaikka mun runoelman osasta XXVIII. Voihan sitä ihan hyvin itkeä ja nauraa samalla ajalla. Kettu kylpee, sanoo Seija lainaten äitiänsä Leaa, kun aurinko paistoi sateen lävize.
ellauri026.html on line 106: Raita oli yxi suden keximästä kahdesta puusta: paju, raita, kataja. Paju ja raita ovat sama puu. Karhulle tuli mieleen vaan yxi: Mänty, honka, petäjä. Hitaasti ja murisevasti sanottuna kuin pikku ison Paulin härkä, mörkö, tiikeri. Kettu luritti vikkelästi: lep kuus koi. Iloisella äänellä kuin pikku ison Paulin jeesus, taivas, enkeli. Uskotko pikku Pauli enkeleihin? Jees tai en. Seuraavana aamuna Onnimannin kalliolla oli rouvain tukat kellastuneet lakasta. Laitettiinkin raitoja.
ellauri041.html on line 1142: Kuin Kielikoneen älypuoli Kimmo Kettunen.
ellauri041.html on line 1164: Kimmo Kettunen ei lopeta typerää hyräilyä,
ellauri060.html on line 1136: No mitäs se Don Kasakka siis kirjottaa? Hiljaa virzaa Don Kasakka, aron raivoaja, joet tulvivat. Louis Bromfield: Joki tulvii. Toivo Hovi: Tisza tulvii - Ilona, Ilona! Romanttista paisumista tisseillä, sitä kai tää aina markkeeraa, jokin ruiskahdus tulvahtaa sen yhden paikan ylize. Nadja Nadja soromnoo! Toivo Hovi oli oikeasti Lauri Einari Kettunen (10. syyskuuta 1885 Joroinen – 26. helmikuuta 1963 Helsinki), merkittävä suomen kielen murteiden ja itämerensuomalaisten kielten tutkija. Lauri Postin kolleega. Tää nide v:lta 1945 oli Laurin unkarinmatkan muistoja, Lauri oli päässyt madjaareissa pukille.
ellauri088.html on line 297: Hakulinen on pikku haukka, sellainen kuin Nakke Nakuttajassa. Isä Lauria ahdisteli ankarasti rabulisti Lauri Kettunen. Tämä viropää pyydysteli kettuja sotaa paossa Debrecenissä ja Tartossa. Virkavapaiden avulla hän toimi myös yliopisto-opettajana Budapestissa Eötvös-Collegiumissa vuosina 1935–1937 ja 1941–1944. Siellä se tutki käkenä heimosisarien pesiä.
ellauri088.html on line 299: Kettusella oli usein voimakkaita näkemyksiä ja hän kiisteli moneen otteeseen Lauri Hakulisen kanssa muun muassa kielen historiasta. Useammassa kuin yhdessä kiistakysymyksessä on vasta myöhempi tutkimus kyennyt osoittamaan ”rabulisti Kettusen” näkemyksen oikeaksi.
ellauri088.html on line 301: Kielenhuollossa Kettunen edusti usein vapaamielisempää kantaa kuin Hakulinen ja E. A. Saarimaa, jonka oppaan Hyvää ja huonoa suomea eräänlaiseksi vastapainoksi Kettunen kirjoitti oman opaskirjansa Hyvää vapaata suomea. Tämä asia tullaan selvittää, kirjoitti tänään Herlinin Sanomat.
ellauri088.html on line 303: Kettunen kiersi vähän joka paikassa virkeästi kettujahdissa.
ellauri088.html on line 304: Kettunen vieraili matkoillaan virolaisten, vatjalaisten, vepsäläisten, liiviläisten, pikkupöxyläisten ja karjalaisten luona sekä myös Ruotsissa Vermlannin metsäsuomalaisten luona.
ellauri088.html on line 306: Lauri Kettunen kiersi ympäri Suomea 1920-luvun lopulla sekä 1930-luvulla tutkien suomen kielen murre-eroja ja siten kartoittaen murrealueita. Urakka oli valtava, sillä hänen tavoitteenaan oli vierailla lähes jokaisessa pitäjässä. Kettunen haisteli ihmisiä paitsi heidän kotonaan, myös esimerkiksi hotelleissa, ilotaloissa, kunnalliskodeissa ja vankiloissa. Matkoillaan Kettunen liikkui polkupyörällä, suksilla, moottoripyörällä ja myöhemmin myös autolla. Hyvin luisti kytkin. Tutkimustyön tuloksena oli Murrekartasto, joka sisältää 213 pikkukettujen ja murrejen levinneisyyttä osoittavaa karttaa. Myöhemmät supistetut painokset sisältävät 64 karttaa.
ellauri088.html on line 308: Lauri Kettusella ja hänen vaimollaan Hiljalla oli kolme lasta, joista tosin kaksi menehtyi jo nuorena, kai kun eivät olleet hiljaa isän tutkiessa pesiä.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri089.html on line 234: Kaikki varmaan sixi että se oli jevreiskij. Isä aurinkoinen pilvistyi. Nimiserkut eivät sulattaneet toisiaan. Olivat kuin Laurit Hakulinen ja Kettunen. Hakulinen olisi mieluusti lähettänyt rabulisti-Laurin Siperiaan. Siperia opettaa sivistynyttä kielenkäyttöä. Hyvää suomea vaikkei vapaata.
ellauri098.html on line 382: No eläinsadun karhu, susi ja kettu on selviä. Karhu on iso vahva hidasjärkinen, flegmaattinen, intro enemmän kuin extro. (Paizi kamalien eläinten karhu, joka on psykopaatti narsisti. Nalle Puh on selvä masis.) Se ei ole selkeästi hyvis eikä pahis, lähinnä dumari. Susi on koleerinen, agressiivinen mutta tyhmänoloinen, enempi extro, ja selvä pahis. Kettu on extro, ovela, kiero, tollanen junioripahis. Sangviinikko selvästi. Kukas olis sitten melankoolinen? Ihaa on melankolinen, mutta aasia ei voi sijoittaa, Shrekin aasi on selkeesti sangviininen, tollanen tyypillinen sivuvaunuhahmo, comic relief. Hullua että koomisella hahmollakin on kevennys. Mut ehkä Shrek onkin melankoolikko. On sekin koomista. Piisamirotta on pessimisti, muttei melankoolinen, sehän on selvä epikuurolainen. Kameli on pahansisuinen ja salavihainen. Se olis koleernen mutta introvertti sellainen.
ellauri155.html on line 317:
ellauri244.html on line 207: Tähän kohtaan tunnelmapalaxi, tuumi Kaura-täti, sopisi Samuli Edelmannin (muumi) ja Jipun (pikku myy) samansisältöinen haikea luikahdus? Eipäskun tää Retki merenrantaan on alunperin säv. ja san. Edu Kettunen. Ensilevytys: Edu Kettunen (1986). Tukevaa kasaria siis! Minusta alkuperäinen oli parempi, tuumii eräs Samulin ja Jipun kuulija. Niin aina. Muumipeikko pikku myy, peiton alla lisääntyy.
ellauri244.html on line 257:
ellauri254.html on line 356: Sologub syntyi Pietarissa köyhän räätälin Kuzma Afanasjevitš Teternikovin perheeseen, joka oli ollut maaorja Poltavan läänissä, paikallisen maanomistajan aviottomana poikana. Kun hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin vuonna 1867, hänen lukutaidoton äitinsä Tatiana Semjonovna Teternikova joka oli pulska rynteikäs kana, pakotettiin sexipalvelijaksi aristokraattisen Agapovin perheen kotiin, jossa Sologub ja hänen nuorempi sisarensa Olga varttuivat. Perhe kiinnostui nuoren Fjodorin koulutuksesta ja lähetti hänet pedagogiseen oppilaitokseen, jossa Sologub oli malliopiskelija. Nähdessään kuinka vaikeaa hänen äitinsä elämä oli Agapovin patjana, Sologub päätti pelastaa hänet siitä, ja valmistuttuaan Pietarin opettajien instituutista vuonna 1882 hän vei äitinsä ja sisarensa mukanaan ensimmäiselle opettajapaikalleen Kresttsyyn , missä hän aloitti opinnot. Kirjallinen ura: vuonna 1884 julkaistiin lastenlehdessä hänen runonsa "Kettu ja siili". Kettu osaa monta konstia, siili vain yhden, mutta hyvän. Paizi kettu kusee päälle kun siili menee mykkyrään.
ellauri294.html on line 491: Unessa löysin divarista vanhan Disney sarjakuvan v 1952 Aku Ankasta nimeltä Koira ja kettu. Sen niminen Disney elokuva taitaa ollakin? Koira tosin oli unessa erinäköinen, lyhytkarvainen pystykorva eikä ajokoira. Kettu vittuili siinä aina porukoille ja lojaali koira suuttui, kiihtyi nollasta sataan. Kehystarinassa 2 poikaa osti sarjakuvan vanhalta mieheltä, kehuivat hauskaxi mutta silti vaihtoivat sen heti Tex Willeriin. Näytin sarjan Seijalle koska se oli piirretty 1952, Seija huokaisi eikä jaxanut lukea. Tylsähän se olikin mutta silti vittu, 1952!
ellauri294.html on line 537: Time - lehden Richard Corliss kehui elokuvaa sen älykkäästä ennakkoluuloista kertovasta tarinasta. Hän väitti, että se osoittaa, että puolueelliset asenteet voivat myrkyttää jopa syvimmät suhteet, ja sen katkeransuloinen loppu antaa yleisölle voimakkaan ja tärkeän moraalisen viestin. Chicago Sun-Times -lehden Roger Ebert kehui myös sitä sanoen: "Kaikista tutuista ominaisuuksistaan huolimatta tämä elokuva merkitsee jotain lähtökohtaa Disney-studiolle, ja sen liike on mielenkiintoiseen suuntaan. Kettu ja Koira on yksi niistä suhteellisen harvoista Disneyn animaatioominaisuuksista, joka sisältää hyödyllisen opetuksen nuoremmalle yleisölle. Se ei ole vain söpöjä eläimiä ja pelottavia seikkailuja ja onnellinen loppu; se on myös melko harkittua mietiskelyä siitä, kuinka yhteiskunta määrää sukupuolisen käyttäytymisemme ja poliittisen kantamme."
ellauri294.html on line 547: Mätien tomskujen verkkosivuston yksimielisyys toteaa, että "Kettu ja koira on miellyttävä, viehättävä, vaatimaton yritys, joka onnistuu ylittämään ohuen, ennustettavan juonensa."
ellauri294.html on line 554:
Kettu ja koira (romaani)
ellauri294.html on line 607: David Rookin vuoden 1970 romaanilla ja James Hillin vuoden 1973 elokuvalla on kuitenkin yhtäläisyyksiä 3v aikaisemmin julkitulleen Mannix-romaanin kanssa. Molemmissa on punainen kettu. Metsästäjä kasvattaa ketun perheensä surmattuaan. Kettu palaa myöhemmin luontoon ja pakenee metsästäjää ja hänen koiransa ajamalla kiskoja juuri ennen junan lähtöä. Tämä johtaa onnettomuuteen, joka saa metsästäjän jäljittämään kettua kostoa varten. On kuitenkin myös huomattavia eroja. Mannix-romaanissa metsästäjä, joka kasvattaa kettua, on eri mezästäjä kuin metsästäjä, joka vannoo kostoa hänelle. Rook-romaanissa metsästäjä, joka ottaa vastaan ketun, on sama kuin se, joka myöhemmin vannoo kostoa. Myös Rook-romaanissa useita koiria kuolee junaonnettomuudessa, kun taas Mannixin romaanissa vain metsästäjän suosikkikoira kuolee. Toinen merkittävä ero on, että Mannix-romaanissa pääkoiralla, jota metsästäjä käyttää loukkaavan ketun jäljittämiseen, ei ole aiempaa sexisuhdetta kyseiseen ketuun. Rookin romaanissa tämä kettu ja koira ovat lapsuuden ystäviä, mikä on sopusoinnussa Disneyn vuoden 1981 Kettu ja koira -sovituksen kanssa, mutta poikkeaa Mannixin lähdemateriaalista.
ellauri294.html on line 629: Metsässä vaelteleva koira vakoili leijonaa ja oli tottunut pienempään riistaan, jahtasi ja luuli tekevänsä hienon louhoksen. Tällä hetkellä leijona tajusi, että häntä ajettiin takaa; niinpä hän pysähtyi hetkeksi, ja ryntäsi takaa-ajurinsa kimppuun ja huusi kovaa: "Kau!" Koira käänsi välittömästi hännän ja pakeni. Kettu, nähdessään tämän juoksevan karkuun, pilkkasi häntä ja sanoi: "Ho! ho! Siellä menee pelkuri, joka ajoi leijonaa ja pakeni sillä hetkellä, kun hän karjui!"
ellauri315.html on line 494: Huumepomo Kurdi-Kettu lällättää ja näyttää fäkkiä ruåzalaisille Turkista käsin Turkin kansalaisena. Erdogan hahattaa ankarasti takapiruna, ei luovuta. Svedut saavat maistaa omaa lääkettä.
ellauri330.html on line 537: Lauri. Ei niin, waan "suu awaa kaikkein paimenten" pitää sinun laulaman. Mutta olkoon tässä jo kylliksi, waikene, kuultele ja pane ſuus koreaksi kirkkoſuukſi“, koska minä saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sinä minulle mieles ja wapaa kieles. Minä tahdon saarnan saarnata tässä saarnastuolin päällä Pietarin wanhasta kaprokista ja kymmenestä nappiläwestä. Kuitenkin tahdon ensiksi katsoa lammaslaumani yli, mutta näenpä sydämmeni suureksi furukſi haiſewia wuohia waan ja sen peijakkaan pukkeja. Woi te Kärkölän neitseet, narssut ja naasikat! te pöyhkeilette silkeissä ja saaleissa, kullanhohtawina kuin riikinkukot; mutta sylkekäät minua wasten naamaa, ellette wiimeisenä päivänä huuda wielä Matti pastooria puhelemaan puolestanne. Mutta se on nietua se! Hywää päivää, ukko Räihä! Minä tahdon sinulle sanaſen ſanoa: Ota waari tuosta Kettulan wanhasta waarista. Mutta sinä peewelin Peltolan Paawo, mitä teit sinä Tanun hirsitalkoossa talwella? Sinä klaſia kilistit ja likkoja likistit. Mutta minä ſanon sinulle, poikanalli: ota Jumppilan Jallista waari; muutoin tuomitsee sinua wiimein Matti pappi, pakanat, Krekiläiset ja Prekiläiſet; ja sitten ſäkki päähän ja helwettiin. Awaa siis ajoissa korwaläpes ja kuule mitä sanon ja saarnaan, sillä minä olen keitetty monessa liemessä, ja tässä rinnassa on sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika monessakin ollut. Minä olen ollut Helsingissä opisſa, weſikopisſa, jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa. Mutta siitä on paras, etten ole waras, etten ole loannut kenenkään kaiwoa, enkä halaillut toisen miehen waimoa."
ellauri352.html on line 47: Pinocchio oli puinen sätkyukko. Mäntysilmä (oxankohta laudassa?) tai männynsiemen toskanaxi, jonka nenä veny valhetellessa kuin penis erektiivisenä. These aspects are consistent across all adaptations: Pinocchio is an animated sentient puppet, Pinocchio's maker is Geppetto and Pinocchio's nose grows when he lies. Pinocchio's bad behavior, rather than being charming or endearing, is meant to serve as a warning. Collodi originally intended the story, which was first published in June 1881 in the children's magazine Il Corriere dei Piccoli, to be a tragedy. It concluded with the puppet's execution. Kettu ja kissa jotka vievät Disneyn Pinocchion "teeatteriin" hirttävät hänet lähimpään puuhun, joka sattui olemaan tammi eikä mänty.
ellauri378.html on line 489: "Tanssit? Ketturaviako, polka?"
ellauri384.html on line 381: Kettunarttumainen Sharona eli Bitty Schram was fired during the third season of the Adrian Monk TV show owing to contract disagreements; apparently, she sought a bigger wage and the creators felt she was replaceable. In the episode “Mr. Monk and the Red Herring,” she was replaced by pregnant Natalie Teenager, who remained Monk’s assistant for the rest of the series. Dr. Stanley Kamel, who played Monk’s therapist Dr. Charles Kroger to Tony Shalhoub‘s neurotic Adrian Monk, died April 8, 2008, after suffering a heart attack at age 65.
xxx/ellauri104.html on line 1230: Samuel Kettunen: Luomiskertomuksen ja biologian fakta on se, että mies sai ensin. Mieheltä kysyttiin näät ensin, kun vaimo lankesi. Kun se ei huolinut kysyttiin käärmeeltä. Johan alkoi miehellekin kelvata.
xxx/ellauri104.html on line 1232: Seppo Heinola: Kuulehan Kettunen, Genesiksessä Adam oli ensin, m u t t a tämä adam ei ollut vielä varsinainen mies! Adam on yleisnimi merkiten ihminen ja sana tulee kirjaimesta a ja sanasta dam eli naiset, kuten vessanovissa kaxikielisessä osassa maatamme: Damer/Herrar. Heprelaiset viisat selittävätkin tämän adamin olleen vielä kaksineuvoisen ja hänet sukupuolikorjatiin ensin kohtuiseksi eli chavvaksi ja tämä kohtu synnytti ensimäisen oikean miehen jolla oli penis ja tämä mies oli KaJn, jonka nimessä penistä edustaa kirjain JOD joka oli penis-symboli heprealaisille. Se on aakkoston pienin kirjain. Ilmankos Eeva sitten sanookin Kainista: ”Olen mitannut miehen jod-elämän. Ei ollut pitkä." Jod-hovan, jehovan, huomaatteko. Äiskää sai Kainkin bylsiä, kun ei ollut muita eevoja; Abelin oli liian ahas ja Aatami ei huolinut.
xxx/ellauri298.html on line 63: Vittuako pikkuhattu Patti jaxaa vatkuttaa Oidipus-komplexista. Se oli tuskin ize turvonneenakaan tulitikkulaatikkoa pitempi. Pettymyxenmakuinen lerpahdus. Patti vaikuttaa ikävältä ihmiseltä, sen "herkkyys hyvälle" on mätää sentimentalismia. Isätön, naisten kasvattama mammanpoika. Jotain pederastista on sen suhteessa "setäläiseen" ja "Jymyä" polttelevaan Ville Timoseen, jonka sarkahousut haisi hyvältä. Kolmantena hyväkkäänä "kronikkarunoilija Kalle Kettunen", jota Patti puski päällä mahan alle. Osuuskaupan myyjää pyysi tiskin alta hamuilemaan "pannaania." Ota kiinni mandariini, osuuskaupan tissiliivi.
xxx/ellauri298.html on line 146: "Romaanihenkilön kuolema" esiintyy ko kirjassa a) neekereistä joista yliminättöminä z. sieluttomina ei ole sellaisixi ja b) Kalle Kettusesta joka oli sellainen (tosin vain tragikoominen sivuhenkilö) ja oikeasti kuoli.
34