ellauri096.html on line 413: Juotikkaalle ei piisaisi Ympäristöruudun toimittajan Eero Kakon (Olli Keskinen) haastatteleman valtion ohjeistamispäällikkö valtiotieteitten maisteri Jaakko Parantaisen (Heikki Silvennoinen) EAT-terapia, tarvetta selvästi olisi myös FUCK- ja KILL- tyyppiselle sielunhoidolle.
ellauri150.html on line 113: Keskinen kertoo, että Suomessa ”värisokeus” on liittynyt etenkin ihanteeseen hyvinvointivaltiosta ja universalismista, eli että palveluja ja ajatustapoja sovelletaan kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Toisen maailmansodan ja juutalaisvainojen jälkeen toivottiin, että rasismista päästäisiin eroon lopettamalla puhe roduista, kun se ei onnistunut lopettamalla rotuja.
ellauri150.html on line 115: ”Sen sijaan alettiin puhua etnisyydestä ja kulttuurisista eroista. Ongelma on kuitenkin se, että yhteiskunnassa on paljon erilaisia toimintatapoja, joissa rodullistavat erottelut olivat ja ovat edelleen voimassa”, Keskinen sanoo.
ellauri150.html on line 121: Suvi Keskinen

ellauri150.html on line 122: Suvi Keskinen KUVA: PAULA VIRTA
ellauri150.html on line 142: Rasismitutkija Suvi Keskinen sanoo, että ruskea ja musta –termien käyttämisestä kieltäytyminen, silloinkin kun henkilö itse niin pyytää, liittyy värisokeaan ajatteluun.
ellauri150.html on line 144: ”Ne tulkitaan silloin rodullistavana nimittelynä. On kuitenkin aivan eri asia, jos ihminen identifioituu itse ruskeaksi tai mustaksi kuin että joku muu käyttää heistä esimerkiksi n-sanaa, jonka historia on ihan toisenlainen”, Keskinen sanoo.
ellauri150.html on line 148: Ruskea on jo terminä jokseenkin vakiintunut suomen kielessä, Keskinen sanoo. Esimerkiksi Koko Hubaran perustama Ruskeat tytöt –media on ollut olemassa jo neljä vuotta.
xxx/ellauri296.html on line 351: Kirsti Helena Lyytikäinen (o. s. Keskinen, 2. syyskuuta 1926 Jyväskylän maalaiskunta – 27. heinäkuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen aikakauslehtien kustantaja ja päätoimittaja.
xxx/ellauri296.html on line 353: Maanviljelijäperheen tytär Kirsti Keskinen pääsi ylioppilaaksi 1947 ja toimi jo kouluaikana kolmen kesän ajan kesätoimittajana Jyväskylässä ilmestyneessä Sisä-Suomi-lehdessä. Tiedotusalan opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät, kun vuonna 1951 tarjoutui työpaikka Yhtyneitten Kuvalehtien Seura-lehdessä toimittajana ja toimitussihteerinä. Vuonna 1955 hänet nimitettiin maan nuorimpana päätoimittajana Yhtyneiden uuden naistenlehden Hopeapeilin päätoimittajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui kilpailevan kustannusyhtiön Apu -lehden perustajan Yrjö Lyytikäisen pojan Ollin kanssa mutta pysyi töissä Hopeapeilissä vuoteen 1963, jolloin Lyytikäisten perheyritys päätti perustaa uuden naistenlehden Annan. Kirsti Lyytikäinen kutsuttiin sen päätoimittajaksi.
xxx/ellauri298.html on line 610: Rauhalan viitekehyksen esitän pääpiirteissään luvussa 2.3. Kulttuurien tutkimus korostaa kaiken kontekstisidonnaisuutta, sillä sama asia saa eri kontekstissa eri tulkinnan. Tämän vuoksi kontekstualisoinnilla on tärkeä rooli tutkimuksessa. (Keskinen 2014, 102; Rauhala 2005, 151.) Siksi pyrin määrittelemään huolellisesti niin tämän tutkimuksen, kuin Grofin viitekehyksen kontekstin. Luvussa 3 tarkastelen transpersoonallista psykologiaa ja Grofin viitekehyksen muodostumista. Grofin viitekehyksen kannalta Carl Jung on erityisen merkittävä psykologi ja psykiatri, sillä heidän ajatuksensa ovat monin osin lähellä toisiaan. Grofin tutkimukset ovatkin tärkeimmät empiiriset aineistot Jungin näkemysten tueksi (Wulff 1991, 457). Myös filosofi Ken Wilberin integraaliteoria sisältää merkittäviä yhdenmukaisuuksia Grofin viitekehyksen kanssa. Wilberin tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kehikko todellisuuden ymmärtämiseen, joka integroi luonnontieteellisen, psykologisen, filosofisen ja mystis-henkisen tiedon kattavaan kokonaisteoriaan (Wilber 2011, 1–3; Jakonen & Kamppinen 2014, 9, 12). Näin Jung ja Wilber, joita kuljetan mukana tutkimuksen aikana, auttavat Grofin viitekehyksen kontekstualisoimisessa ja paikantamisessa omalle kentälleen.
11