Naton porukat pahoittelevat ehdotusta Suomen luopumisesta Karjalan kannaxesta
ellauri315.html on line 168: Työväki ymmärtää Itä-Karjalan valtauksen. On käynyt ilmi, että Itä-Karjalassa oli noin 30 lentokenttää, joista olisi voinut nousta tuhatkin konetta.
ellauri325.html on line 226: Herra ja ylhäisyys Sonoran uni on ilmiselvä narsisti. Hän ei yhtään tykkää jos naiset eivät tykkää hänestä. Hän ei ole ylpeä ja izerakas, taino ylpeä ehkä mutta izerakas en! Ja sitäpaizi, jos asian ytimeen mennään, onko izerakkaus oikeastaan vika? (Ylhäisyys razastaa yhä, s. 74, Otava 1952). Penttilä puhuu paljon naisista, enimmäxeen misogyynistä. Uuno oli kotoisin Raudulta, vaikka tekeytyikin länsisuomalaisexi koska ne ovat lahtarimpia. T.J.A.kin oli sattumoisin kotoisin Raudulta, selviää lukemastani rompskusta. Törni kärkeen listi sovjetteja siellä suuren isänmaallisen sodan aikana. Raudun taistelu oli Suomen sisällissodan aikainen taistelu, joka käytiin Karjalankannaksella sijainneessa Raudun pitäjässä 20. helmikuuta – 5. huhtikuuta 1918. Pietarin läheisyyden vuoksi enemmistö punaisten puolella taisteluun osallistuneista joukoista oli venäläisiä. Valkoisten voittoon päättynyt Raudun taistelu oli Tampereen ja Viipurin taistelujen ohella yksi sisällissodan verisimmistä. Sen kaksi viimeistä päivää olivat koko sodan ankarimpia yhteenottoja kaikki rintamat mukaan lukien. Uuden Suomen toimihenkilö oli Simokin, tietysti.
ellauri325.html on line 550: Jatkosotaa Helanen nimitti "Jihadixi". "Nyt luodaan eheän, yksimielisen, mutta monitahoisen kansamme voimalla Suomi, jonka yltä idän uhka on iäksi poissa", hän kirjoitti päätoimittamassaan Suomen Heimo -lehdessä 1941. Helanen oli Suur-Suomi -aatteen innokas kannattaja. Hän toimi talvisodan aikana propagandatehtävissä ja jatkosodan aikana valtionlainojen propagandatoimikunnan puheenjohtajana, Itä-Karjalan sotilashallinnon virkailijana ja asutuksen suunnittelijana sekä sisäasiainministeriön edustajana Tallinnassa.
ellauri325.html on line 563: Saimme kuulla yksityiskohtaisen selonteon Itä-Karjalan sotilashallinnon iiliäismäisesti asemissaan pysyvän AKS-läisen johdon tielle nousseista vaikeuksista. Minut ja ilmeisesti muutkin kenttäarmeijasta kutsutut veljet yllätti tieto, että uskonpuute tuli Mikkelistä, ei Helsingistä. Luovutuxen henki oli tarttunut izeensä ylipäällikköön. Mannerheim oli tullut vanhaksi. Oli välttämätöntä vaihtaa miestä. Ajatuksella oli kannatusta myös AKS:n ulkopuolella. Tiedettiin myös mies, jolla oli arvovaltaa ja sisua taistella periksi antamatta viimeiseen karjalaiseen asti. Meidän, jotka olimme kenttäarmeijan politrukit, oli valmisteltava ympäristöämme ylipäällikön vaihdokseen.
ellauri325.html on line 762: Professori Matti Kuusi palkkasi lisensiaatiksi valmistuneen Sihvon Kalevalaseuran sihteeriksi vuonna 1967 ja antoi hänelle tehtäväksi seuran historian kirjoittamisen. Tämä historiateos ilmestyi vuonna 1969 nimellä Karjalan löytäjät. Sihvo laati sen pohjalta myös tohtorinväitöskirjansa Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana.
ellauri325.html on line 766: Sihvo kirjoitti useita teoksia Karjalan ja Inkerin historiasta sekä yksin että yhteistyössä muiden kanssa. Hän julkaisi myös Aleksis Kiven elämään liittyviä tutkimuksia sekä tutkimukset Paavo Haavikon metodista ja maailmankuvasta ja yhdessä Keijo Turusen kanssa Lennart Meren elämää ja tuotantoa käsitelleen tutkimuksen.
ellauri327.html on line 502: Kianto oli fennomaani, joka näki Itä-Karjalassa siveellisen suomalaisuuden alkukodin. Myöhemmin hän kannatti Itä-Karjalan liittämistä Suomeen, mitä ilmensi muun muassa hänen kuuluisa runonsa ”Suomi suureksi, viina vapaaksi...”.
ellauri327.html on line 511: Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Kianto otti osaa everstiluutnantti Malmin johtamaan Vienan retkikuntaan. Hänen tehtävänään oli toimia agitaattorina ja saada alueen asukkaat kannattamaan Suomeen liittymistä. Paikallinen väestö pysyi kuitenkin Kiannon pettymykseksi poliittisesti passiivisena eikä innostunut hänen puheistaan. Syksyllä retken jälkeen Kianto kirjoitti yleisesikunnalle moitekirjeen Vienan sodan moraalisesta ryhdittömyydestä ja retkikunnassa rehottaneista veneerisistä taudeista. Kianto kirjoitti nivusiaan raapien epäonnistuneesta retkestä matkakuvauksen Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918) ja kirjasen Vienan puolesta – Kauko-Karjalan ikivanhan moraalin säilyttämiseksi, kenttäpuheita (1919).
ellauri327.html on line 530: Tämän tekstin jouduttua suomalaisten käsiin se tulkittiin ilmoitukseksi läheisen talon miehittämättömyydestä, mikä katsottiin vakoiluksi. Kianto tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen ja kansalaisluottamuksen menettämiseen. Presidentti Kyösti Kallio armahti Kiannon kuritushuoneesta ennen tuomitun ajan päättymistä. Jutun seurauksena Kianto erotettiin ”maanpetturina” useista kulttuuriseuroista, muun muassa Suomen Kirjailijaliitosta, jota hän itse oli ollut perustamassa, ja myös Karjalan Heimosoturiliitosta. Katkeroitunut ja tuomiota oikeusmurhana pitänyt Kianto kirjoitti tapauksesta päiväkirjansa pohjalta teoksen Omat koirat purivat, joka kuitenkin pääsi julkisuuteen vasta 1946.
ellauri330.html on line 74: Jos Venäjä siihen pystyisi, olisiko lopunkin Karjalan ostaminen Suomelta pitkällä tähtäimellä viisas teko jos kauppahinta olisi kohtuullinen?
ellauri343.html on line 84: takanamme olivat kauniin Karjalan kylän, kuuluisan Repolan rauniot. Kerroin kylän vielä kaksikymmentä vuotta sitten kuuluneen Suomelle, mutta Tarton rauhassa Repola oli häpeällisesti annettu venäläisille ja raja vedetty kiinni Kivivaarassa. Me olimme nyt sitä rajaa aukaisemassa ja luomassa heimoveljillemme parempaa tulevaisuutta: syy ei ollut meidän, että se jouduttiin sotimalla tekemään.
ellauri343.html on line 88: Repola (ven. Ре́болы, Reboly; karjalaksi Rebol’a) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lieksajärven luoteisrannalla 79 kilometriä Mujejärveltä maanteitse länteen. Kylässä ja kunnassa on 857 asukasta (vuonna 2012). Repolan kylä ja myöhemmin pogosta ja volosti tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1918 se liittyi muutaman vuoden ajaksi osaksi Suomea.
ellauri343.html on line 96: Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous heikensivät Repolan taloudellista tilannetta muun muassa vähentämällä puutavaran kysyntää. Katovuosi 1918 ja elintarviketoimitusten katkeaminen saattoivat volostin nälänhädän partaalle. Samaan aikaan Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan Itä-Karjalan valtaamista. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja suomalaisten painostamana Repolassa pidettiin 2.–3. elokuuta 1918 "yleinen kansalaiskokous", joka teki päätöksen pitäjän liittymisestä Suomeen.
ellauri343.html on line 100: Neuvostoliitto esitti julkisesti vaatimuksensa, joihin kuului nyt maiden välisen rajan siirtäminen Karjalankannaksella kauemmas Leningradista. 12.–14. lokakuuta 1939 käytiin ensimmäinen neuvottelukierros Suomen kanssa, 3.–4. marraskuuta 1939 käytiin toinen neuvottelukierros Suomen kanssa ja 9. marraskuuta 1939 käytiin kolmas neuvottelukierros Suomen kanssa.
ellauri343.html on line 130: Rukajärvi on Rugozeron järven ja kylän (Muezerskyn jpiirikunta Karjalan tasavallassa) suomalainen nimi. Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat vanhan rajan takana Itä-Karjalassa Suomen ja sen liittolaisen nazi-Saksan Neuvostoliittoon suuntautuneen hyökkäyssodan aikana.
ellauri343.html on line 132: "Tie Rukajärveen" (tunnetaan nimikkeillä "Neljäkymmentäyksi: Vastakkainasettelu", "Vyöjitys" ja "Viholinjojen takana") on vuoden 1999 elokuva. Perustuu suomalaisen kirjailijan Antti Tuurin romaaniin ”Elämä on isänmaata varten” (Suomeksi: Elämä isänmalle, 1998). Rukajärvi on kylän ja Rugozeron (Muezerskyn piirikunta Karjalan tasavallan) suomalainen nimi. Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat Itä-Karjalassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana. Luutnantti Eero Perkolan osasto on määrätty etenemään vihollislinjojen taakse tukemaan myöhemmin kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanin johtaman 14. jalkaväedivisioonan pääjoukkojen etenemistä Rugozeron suuntaan.
ellauri343.html on line 272: Sivén ja muut saapuneet heimosoturit joutuivat heti harjoituksiin, koska Kuisma oli kuullut englantilaisten tukeman Karjalan rykmentin aloittaneen etenemisen. Elokuun lopulla karjalaiset alkoivat tuhota suomalaisvartiostoja paikallisten tukemina. Karjalaiset tukivat omiaan, eivätkä "ruotsheja" ja Uhtuan suojeluskunnan 200 miehestä 30 liittyi suomalaisten puolelle ja pirttilahtelaiset kymmenen miestä. Sivén ei voinut ymmärtää tätä ja hänestä tuntui pahalta se, että suomalaiset ja karjalaiset joutuivat vastatusten.
ellauri343.html on line 278: Sivénille ja muille heimoaktivisteille oli tulossa tuskalliset ajat, kun rauhanneuvottelut Tartossa käynnistyivät ja näytti siltä, että Itä-Karjalan kansalle hädin tuskin saataisiin edes autonomia. Eräät poliitikot, kuten erityisesti J. K. Paasikivi, aikoivat antaa Itä-Karjalan, käytännössä suomalaissuojeluksessa olevat Repolan ja Porajärven kunnat, Neuvosto-Venäjälle Petsamon vastineeksi.
ellauri343.html on line 280: Pitkin kevättä ja kesää 1920 Sivén teki Ulkoministeriölle ehdotuksia Itä-Karjalan vapauttamiseksi ja sen vapautusliikkeen tukemiseksi. Sivén sai Ulkoministeriöstä koko ajan tietää kuinka neuvottelut Tartossa etenivät ja hän tiesi, etteivät asiat edenneet hänen haluamallaan tavalla. Hän kävikin Holstin luona Ulkoministeriössä neuvottelemassa siitä, että tulisi hyödyntää Itä-Karjalassa Neuvosto-Venäjän ja Puolan välistä sotaa. Sivén alkoi laatia kesällä-syksyllä karjalaispakolaisten huonosti aseistettujen joukkojen johtajan jääkärikapteeni Kalle Matan kanssa Karhunpesäsuunnitelmaa, jonka tavoitteena oli synnyttää aseellinen painostuspolitiikka, jossa karjalaiset nousisivat vapaustaisteluun. Näin Suomi saisi painoarvoa vaatimuksilleen Itä-Karjalan suhteen.
ellauri343.html on line 289: 31. joulukuuta Repolan kunnantalolla laskettiin alas Suomen lippu. Sivén totesi ystävälleen: "Veli, en jaksa kärsiä tätä häpeää. Karjalan asia on henkeni arvoinen. Repolasta poistun viimeisenä ja tuskin silloin elävänä". Sivén kuitenkin päätti vielä yrittää karhunpesäsuunnitelmaa.
ellauri343.html on line 291: Joulukuun lopulla aktivistien ja karjalaisten rivit alkoivat rakoilla. Mannerheim ei ollut innostunut karhunpesäsuunnitelmasta, samoin karjalaiset alkoivat miettiä jos Edvard Gyllingin Karjalan työkansan kommuuni pitäisikin lupauksensa. Lopulta tammikuun alkupäivinä suunnitelma romahti. Karhunpesäsuunnitelmaa varten Lieksaan kuljetettujen aselaatikkojen sisältö päätyi julkisuuteen. 6. tammikuuta 1921 ulkoasiainministeri Holstin apulainen, ulkoasiainministeriön ensimmäinen sihteeri varatuomari Arne Broms vaati Sivéniltä selvitystä asekuljetuksista. Sivén myönsi, että Repolaan oli kuljetettu 500 kivääriä, mutta ei pitänyt tiedustelua vakavana, koska ulkoministeriö tiesi kaiken karhunpesäsuunnitelmasta.
ellauri343.html on line 303: Tilaisuus alkoi Ylioppilaskunnan Laulajien kuoron laulamalla virrellä Mä kuljen kohti kuolemaa. Pastori Väinö Forsman piti puheen, jossa käsitteli Sivénin ihanteille ja aatteille omistettua elämää sekä siunasi lopulta viimeiseen lepoon tienristeyxeen siunatun maan ulkopuolelle. Omaisten hautaseppeleen jälkeen arkun viereen Sivénin aatetoveri ja vanha ystävä Toivo Kaukoranta laski Karjalan Liiton kukat. Kaukoranta piti puheen, jossa muisteli ystävänsä olleen jo kouluaikoina poliittisesti aktiivinen ja määrätietoinen. Kaukoranta kertoi Sivénin merkityksen Karjalan asian ajamisessa ja myös siitä, miten Sivénin teko tuli tulkita ja missä valossa se oli nähtävä sekä mihin se velvoitti. Hän muistutti, että aina oli aatteiden ja ihanteiden puolesta kuolemaan asti taistelevia nuoria miehiä, jotka eivät valtiovallan horjuvasta politiikasta välitä. Kaukorannan puheen päätteeksi mieskuoro esitti Emil Genetzin veljensä Arvid Genetzin runoon tekemän sävellyksen Karjala loppuosan säkeestä "Kun oikeuttas', uskoas" lähtien.
ellauri343.html on line 305: Ulkoministeriön seppeleen laskivat varatuomari Arne Broms ja vänrikki Tapio Voionmaa. Repolaisten seppeleen laskivat maanviljelijät Peka Kyöttinen ja Grigori Grigorjeff. Kyöttinen muisti lämmöllä ystäväänsä ja työtoveriaan. Tämän jälkeen hän veti esiin Repolan kunnantalon katolla heiluneen Suomen lipun, joka oli laskettu vuoden 1920 viimeisenä päivänä (tai ainakin ihan samannäköisen). Kyöttinen noudatti Sivénin viimeistä toivomusta ja antoi lipun Karjalan Liitolle talletettavaksi. Karjalan Liiton puheenjohtaja professori E. N. Setälä otti lipun vastaan. Setälä piti puheen, josta näki, että Suomen tärkein tehtävä oman itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen oli Karjalan vapauden hankkiminen. Kuitenkaan tätä eivät kaikki olleet tajunneet, joten kansakunnan yhteinen häpeä oli se, ettei tarpeeksi ollut tehty Repolan ja Porajärven Suomeen kuulumisen turvaamiseksi.
ellauri343.html on line 307: Lopuksi Setälä siteerasi Ateenalaisten laulun sanoja "Nuorukaiselle kuolla kuuluu" -säkeestä lähtien loppuun saakka. Joltisenkin tovin jälkeen seppeleet laskivat Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea, Karjalainen osakunta, valtioneuvoston Itä-Karjalan toimituskunta, Neuvostoliiton Karjalan autonomisen kansantasavallan edustaja Sergei Lavrov, Repolan Sivistysseura ja Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon luokkatoverit. Kappeli kohahti, kun paikalle saapui kenraali Mannerheim seuranaan kenraali Hannes Ignatius ja mustalainen Allan Åkerblom. Mannerheim laski arkulle seppeleen, jonka nauhoista hän luki suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi: "Isänmaalliselle nuorukaiselle, joka kaatui Suomen lipun laskiessa Itä-Karjalassa. Till en fosterländsk yngling som föll när den finska flaggan kom ner I Östra Karelen. «Патриотичному молодому человеку, павшему, когда в Восточной Карелии упал финский флаг."
ellauri343.html on line 314: Lähettini Kämäräinen arveli että pojilla olisi känsät kämmenissä ennenkuin soutaisivat Ankkalinnasta Hanhivaaraan. Minä tiesin että niillä oli känsät käsissä jo ennen lähtöä. Sitä yxinäiset yöt Kurjalassa teettävät. Karjalaisten lähtökiireestä näkyy selvästi kuka oli tämän sodan aggressori. Kiurukkaat eivät olleet 1. kertaa salakalassa. Onnexi tällä kertaa hävikistä eivät kärsineet omat lahtarit.Tää "minä" kaveri on kuin joku TK-mies. Sellainen olis Tuuristakin tehty, jos olis mukaan ehtinyt. Miehet, miehet, selvää homostelua. Vittu nää zuhnat on sitten hölmöjä. Oltuaan 2 päivää ylivarovaisia ne 3. päivänä ajaa rysäyttävät yhdessä kasassa suoraan slobojen väijytyxeen. Kun Kata Kärkkäinen lensi vanjojen luotisateesta sillankaiteen yli jorpakkoon, ruumista hakemaan ilmoittautui mm. Vihtori Help. Haha. Hölmöt lähtivät valloittamaan Suur-Suomea ottamatta edes mukaan eväitä. Eri hooboa lähettää jotain 50 miestä yxin ilman radiota jonnekin umpimezään stadilaisen TK-miehen joholla karttana hiekkapaperi. Kata Kärkkäinen muuten köntysteli jalantyngillään Kiuruvedellä aseveli-illoissa vielä 60-luvulla. Se selvisi koska se oli uskossa eikä kiroillut veneessä vaikka sattui niinmaan perkeleesti. Ei sanonut "joko ne pirut on Korolissa" kuten eversti Tähtinen. Sotilaan normaali olotila on makoilla ja antaa ajan kulua. Ajanvietteenä vain tumputus ilman raiskattavia Karjalan neitoja. 23-vuotias Aarne Korvapuustinen tunaroi Rukajärven tiellä ja kaatui ennenkuin pääsi edes ojan ylize. Äl'yli päästä perhanaa kehottivat slobot toisiaan ja ampui Aarnen täyteen reikiä. Naurettavia polkupyöräjoukkioita, helvatti. Rauhantunnustelijoiden jännitys on koko ajan kova. Suomalaisilla on putket tanassa. Kun olisi mihin työntää ammusta. Oman tykistön tulipeitto tuntui lämmittävältä. Kivakiva, nyt kuolee paljon sloboja! Mölyapinat on sytyttäneet koko mezän palamaan. Tyly venäläistaustainen majuri ei edes kiittänyt, sanoi "Hyve on". No eihän armeijassa sanota kiitos anteexi ole hyvä. Paizi rukouxissa. Vähän se TK-miestä näpäsi, se oli toivonut jotain kunzaria tai ehkä mitalin.
ellauri343.html on line 367: Alkuvaiheiden kaukopartiotoiminnasta on tallessa harvinainen dokumentti, nimittäin juuri tiedusteluretkeltään palanneen partion haastattelu. Partion tehtävänä oli ollut käydä vanhalla rajalla ja katkaista Karjalan rata. Haastateltava myös kertoo, miten he päättivät varastaa venäläisiltä auton. Kun venäläiset yrittivät paeta, suomalaiset ampuivat heidät. Anastus oli kuitenkin osoittautunut turhaksi, sillä he eivät osanneet ajaa puukaasutinautoa. Tarina jatkuu usean muunkin vihollisen ampumisella.
ellauri343.html on line 381: Suomi saavutti elokuun loppuun mennessä vanhat rajat lähes kaikilla rintamilla. Siitä eteenpäin tavoitteena oli valloittaa "kolme kannasta", jotka olivat Karjalan kannas, Äänisen kannas ja Vienan kannas. Näistä viimeinen jäi saavuttamatta ja tavoite lievennettiin myöhemmin Maaselän kannakseksi.
ellauri343.html on line 383: Sodanjohdon tavoitteet eivät olleet rivisotilaille selvät, ja siten osa sotilaista kieltäytyi ylittämästä vanhaa rajaa. Etenkin Karjalan kannakselle eteneminen aiheutti joukkokieltäytymisiä. Kieltäytyjät olivat reserviläisiä, valtaosa heistä työväkeä ja pienviljelijöitä, joilla oli huoli perheidensä toimeentulosta. (Sano reilusti punikkeja vaan.) Tilanteet ratkaistiin puhutteluilla ja kenttäoikeudella. Kuolemantuomioita ei annettu, mitä nyt pikaoikeutta vähän jaettiin niskalaukauxilla.
ellauri343.html on line 401: Itä-Karjalan suomalaistamisella on "myös rumat puolensa." Alueen väestö jaettiin nopeasti "kansalliseen" (suomensukuiseen) ja "epäkansalliseen" ainekseen.
ellauri343.html on line 407: Koulujen harjoittaman nuorisokasvatuksen toivottiin takaavan Karjalan kansan saumattoman liittymisen ”emämaahan”. Suomalaistamistoimiin kuuluivat myös mm. vapautusjuhlat, propagandakokoukset ja suomenkieliset radiolähetykset, paikannimien suomentaminen ja suositukset "kansallisten" etunimien käyttämisestä lapsia ristittäessä. Uskonnollisen kasvatuksen saralla kilpailivat ja kiistelivät keskenään ortodoksit ja luterilaiset. Kiitos probagandaministeriön ponnistusten näistäkin on enimmäxeen vaiettu. Propaganda ja viihde ovat sodankäynnin täsmäaseita.
ellauri343.html on line 421: Sopimuksen allekirjoittaminen merkitsee, että meidän on heti aloitettava joukkojemme vetäytyminen vuonna 1940 solmitun Moskovan rauhan rajan taakse. Karjala on siis menetetty. Karjalan lisäksi oli menetetty Petsamo. Alueluovutusten lisäksi sopimukseen kuului lukuisia poliittisia ehtoja sekä raskaat sotakorvaukset. Kannattiko se? No sentään monta "kovaa miestä" saatiin hengiltä. Väpelöille kuten Carl-Erik ja Pauli vapautui kärkipaikkoja.
ellauri344.html on line 220: Sodan jälkeen Laine oli Punalippu-lehden toimittajana ja varapäätoimittajana. Laine toimi vuosina 1978–1984 Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän suomensi myös muun muassa ukrainalaisen Taras Ševtšenkon ja venäläisen Nikolai Nekrasovin runoja sekä käänsi Kalevalan venäjäksi. Juho Laine kirjoitti runon Luoja suojaa Suomen nientä. Reino Laine kirjoitti laudanpätkään "ETEN - TAKSE". Seija Laine on aivan pähkinöinä Tuomaan markkinoista. Hiljaa juuri kuin Lammen Laine / syntyi leipuri Hannikainen / Hämeen linnassa torin varrella / parhaalla kauppapaikalla.
ellauri381.html on line 188: Karjalan rintama
ellauri381.html on line 190: Karjalan rintama oli Neuvostoliiton asevoimien Puna-armeijan yhdistetty asetoiminen ja strateginen muodostelma Suuren isänmaallisen sodan aikana (23. elokuuta 1941 - 15. marraskuuta 1944). Klim tunaroi siellä ja sai potkut Kobalta. Pää pysyi sentään tallella.
ellauri381.html on line 192: Se muodostui Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon esikunnan 23. elokuuta 1941 antamalla määräyksellä osasta pohjoisrintaman joukoista, nimittäin 7., 14. ja 23. armeijan hallinnasta, jotka puolustivat klo. rintaman luomisen aika linjalla Barentsinmereltä Laatokajärvelle. Rintaesikunnan sijainniksi määrättiin Belomorskin kaupunki (Karjalais-Suomen SSR. Karjalan kielellä Šuomua - "soinen maa", suomeksi Sorokka). Ensimmäiset kirjalliset maininnat Sorokajoen asutuksesta ( karjalan kielellä saari - "saari", karjalan kielellä joki - "joki"; "saarijoki", Vyg -joen haaran nimi ) ovat vuodelta 1419. Sieltä kuuluisan luostarin perustajat, vanhimmat German ja Savvaty, lähtivät Solovkiin vuonna 1429. Vuodesta 1551 lähtien Sorotskajan merenrantakylästä tuli tsaari Ivan Julman asetuksella Solovetskin luostarin perintö.
ellauri381.html on line 209: Karjalan rintama oli pisin kaikista Suuren isänmaallisen sodan Neuvostoliiton rintamista - vuonna 1943 jopa 1600 km.
ellauri381.html on line 213: Kaikista rintamista ainoana siellä oli erityisen monimutkaisia pohjoisia luonnon- ja ilmasto-ominaisuuksia. Vain Karjalan rintamalla tavaroiden kuljettamiseen käytettiin sellaisia kuljetusmuotoja kuin porot ja koiravaljakot.
ellauri381.html on line 215: Karjalan rintama oli ainoa kaikista Suuren isänmaallisen sodan rintamista, joka ei lähettänyt sotatarvikkeita ja aseita maan takaosaan korjattavaksi. Tämä korjaus tehtiin erikoisyksiköissä ja yrityksissä Karjalassa ja Murmanskin alueella.
ellauri381.html on line 219: Neuvostoliiton sankarin arvonimi myönnettiin 140 sotilaalle sotilaallisista rikoksista Karjalan rintamalla.
ellauri381.html on line 221: Voiton paraatissa tepasteli ensin Karjalan rintaman yhdistetty rykmentti. Siitä lähtien perinteisesti 9. toukokuuta pidetyissä voiton paraateissa Karjalan rintaman standardi on kannettu ensimmäisenä rintaman standardien joukossa, koska siellä fasistit heittivät kilvet tienoheen ensinnä.
ellauri383.html on line 590: Suomenmaa on suomalainen verkkolehti ja Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja, joka perustettiin vuonna 1908 nimellä Maakansa. Se oli nimenä vuoteen 1965, lukuun ottamatta vuosia 1942–1945, jolloin nimenä oli Karjalan sanomat. Suomenmaa julkisti mobiilisovelluksen Android- ja Apple-laitteille vuonna 2017 ja ilmestyy vuodesta 2024 ainoastaan verkkolehtenä. Nyt on Suomenmaa vallan hiljennyt, sivusto on kaatunut. Putinistien kybersotaa sekin varmasti.
ellauri393.html on line 537: Eino Poutiaisen kotitalo Kiihtelysvaaran Keskijärvellä poltettiin Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen harjoituksessa maaliskuussa 2014. Pelastuslaitoksen mukaan kyseessä oli purkukuntoinen rintamamiestalo.
ellauri421.html on line 379: Ainoat tiedustelutiedot Kiviniemen vihollisesta olivat vuonna 1937 tiedustelutietojen perusteella laaditun Karjalan kannaksen linnoitusalbumin kartat. Suomalaisryhmästä 461. rykmentin komentajat eivät osaneet sanoa mitään. Koskien etelärannalla suomalaisten kanssa käydyn aamutaistelun ja ponttonien viivästymisen vuoksi lastaus aloitettiin vasta iltapäivällä. Klo 15.30 173. jalkaväkirykmentin ensimmäinen pataljoona tuli maihin risteysalueelle 6 rykmentin tykistöä ja 12 neljäkymmentäviisi asetta tuli suoraan tuliseen. Paikalle saapui 5 T-26 panssarivaunua ampumaan paikan päältä ja 12 T-38 panssarivaunua. Samaan aikaan 5. ponttonipataljoonan kolonnin päällikkö saapui ylitysalueelle ja alkoi välittömästi laskea ponttoneja veteen. Noin klo 16.00 lähestyvän hämärän aikaan kolme ensimmäistä ponttonia olivat valmiina. Niihin ladattiin kaksi ensimmäisen komppanian kivääriryhmää ja yksi konekiväärijoukkue. 12 T-38-amfibiopanssarivaunusta kahdeksan oli valmiita laukaisuun. Pienet amfibiotankit joutuivat välittömästi vaikeuksiin. Yksi tankki sotkeutui välittömästi lankaan, neljä istui kivien pohjalle ja vain kolme tankkia kellui ponttonien mukana. Oli jo täysin pimeää. Pieni joukko 173. jalkaväkirykmenttiä meni tuntemattomaan.
ellauri421.html on line 1020: E. A. Dolmatovsky, 1940. Jäälentokenttä Kanneljärvi. Karjalan kannas
xxx/ellauri057.html on line 97: Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto?) sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
xxx/ellauri057.html on line 229: Vuonna 1905 Hilja kihlautui samanikäisen mezänhoitaja-taidemaalarin ja kartanon pojan Väinö Strengin (1882-1919) kanssa. Väiski oli norssi ja sen isä yliopettaja. Mulla on Strengin latinan sanakirja hyllyssä. Äiti oli Schildt varmaan Sysmästä. Ne tapasivat yliopiston osakuntatoiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussa. Nuoripari muutti Räisälään, Karjalan kannakselle Strengien sukukartanoon. Nyt Strengejäkin asuu Sysmässä. Paholaisen reki kaatui sinne. Hilja kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliiton alkuaikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Hiljaa ja Väinöä vaivasi jatkuva rahapula. Hilja hankki tuloja toimimalla viransijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa Lahteen elokuvateatterin. Teatteri ei menestynyt, ja Hilja joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Väinö ja Hilja muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen. Myöhemmin pari erosi lopullisesti. Miten Väinö Volmarille kävi ei kerrota. Kuoli inhimillisesti kazoen liian nuorena, 37v, vuosi kansalaiskärhämästä.
xxx/ellauri114.html on line 485: Neljätoista vuotta oli Wilholla jäljellä. Ei ehtinyt kansaneläkettä nauttia. Etelä-Karjalan Uuraasta päätyi stadin kautta Kempeleen naapuriin Pohjois- Pohjanmaalle. Vaimo oli jo kuollut kun Hammurabi ilmestyi 1949. Saattoi pientä katkeruutta tylyä kohtaloa vastaan olla Wilhon rinnassa.
xxx/ellauri120.html on line 422: Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta. Hmm kiintyi, saunoi. Olikohan nekin homoja? Ei niitä mainita Wikipedian kunniataulussa. Julkihomous oli yhtä vaarallista 30-luvulla ja sotavuosina kuin poliittinen vasenkätisyys. Homostelua oli varmaan paljon korsuoloissa, niinkuin merillä. Jonnekinhan se pystyyn pyrkivä nyrki piti pukata.
xxx/ellauri120.html on line 426: Nyrki Tapiovaara kaatui siis partiotehtävissä Laatokan Karjalan rintamalla kaksi viikkoa ennen talvisodan päättymistä. Sixköhän talvisota oli Viljo Kajavalle pettymys. Tapiovaaran 11-henkisen lapsikatraan nuorimmainen, Panu Tapiovaara katosi suursiivouxessa jatkosodassa kesäkuussa 1944. Lähde?
xxx/ellauri199.html on line 927: No ei toikaan mua kummemmin säväytä. Mitähän lie runoilija tarkoittanut tässä? 1964 oli Krutsevin aikoja, oisko jotain poliittista kuitenkin? Eikös Karjalan palauttamisesta ollut silloin puhetta? Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Muistan koulupoika-ajoilta, miten Hrustshev sanoi: Berliini on hyppysissäni. Berliini on Lännen arin elin (testicles). Kun haluan, että Länsi vikisee, puristan Berliinistä. Putin tekee samaa Ukrainassa. Kun Hrushtshev lempattiin ja komennon otti troikka, ei presidenttikollega Suomessa ollut moksiskaan: ”Minulla on ollut Kremlissä hyvä ystävä, ja nyt heitä on kolme”, lausahti Urkki jaloilleen pudonneena. Koronaisella Salellakin on vähintään 3 ystävää, kaikki kyllä lännen suunnalla.
xxx/ellauri234.html on line 152: EMME TIENNEET, mihin meitä oltiin viemässä. Osa arvuutteli Karjalan kannasta, osa Hangon rintamaa. Myöhemmin asia kuitenkin selvisi meille. Neljän vuorokauden mittaisen junamatkan jälkeen saavuimme Suojärvelle, Itä-Karjalan rajapitäjään. Sieltä matkamme jatkui kuorma-autoilla rajan yli. Maanteiden varsilla oli venäläisiä sotavankeja pakkotöissä. He kerjäsivät meiltä ruokaa ja tupakkaa. He näyttivät kovin laihoilta ja riutuneilta. Vankileirien vaikeudet ja nälänhätä olivat jo sodan tässä vaiheessa lyöneet heihin syvän leimansa.
xxx/ellauri234.html on line 193: Koko Karjalan Suomeen liittäminen on suoraan sanoen Suomen suvun elinehto, ja se on samalla itse Itä-Karjalan kansan elinehto. Itä-Karjalalla ei ole mitään tulevaisuutta omana kansana, paitsi Suomen yhteydessä, ja Suomen asema kansakuntana on ilman Karjalaa uhattu. 3. hyvä vaihtoehto olisi liittää Suur-Suomi osavaltiona takaisin Venäjän federaatioon.
xxx/ellauri234.html on line 316: Mutta nyt oli tullut toinen aika. Ryssä oli joutunut tuomarinsa eteen. Sen kohtalon hetki oli koittanut. Ja nyt oli myöskin Suomella tilaisuus korjata kärsimänsä vääryydet ja panna vielä potti nokkiin, oikea aika saada ryöstetty Karjala takaisin ja antaa sen pakolaisheimolle entinen koti. Nyt koittaisi myös Aunuksen aamu ja Vienan vapaus, nyt katkottaisiin Karjalan kahleet, nyt loppuisivat Inkerin itkut ja Uralin sukulaisten vikinä. Suomen heimo tulisi kulkemaan yhteiseen onnelliseen kotiinsa Volgan mutkassa. Kuka tahtoisi jäädä pois tältä tieltä? Ei kukaan, paizi Aspelundin typerys. Tämä oli unelmien täyttymyksen aamu, tämä oli historiallisen oikeuden toteuttamisen hetki. Suomen historian loistavinta lukua kirjoitettaessa kaikki tahtovat olla mukana. Ja ennen kaikkea nuoriso, se nuoriso, joka katse avoimena, mieli herkkänä ymmärtämään sorrettujen kärsimyksiä ja uhrivalmiina astuu elämän tielle. Tietysti silloin Jaakko ja Jyrkikin ovat mukana, täysin innoin ja palavin sydämin.
xxx/ellauri237.html on line 233: 1Henrik Renqvist (alk. Heikki Kukkonen, 1. elokuuta 1789 Ilomantsi – 5. marraskuuta 1866) oli suomalainen kirkonmies ja herätysjohtaja, Karjalan rukoilevaisliikkeen perustaja, uskonnollinen kirjailija ja kirjankustantaja. Hän myös suomensi hartauskirjoja ja arkkiveisuja.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri237.html on line 376: Puistoja haravoinut Hilma-täti tuli Suopeltoon auttamaan ihan pikkurahalla, ei tarvinnut sen tautta säästeliään ex-rikkaan isoisän pyöriä Kurjalassa lautapalttoossa kuin väkkärä. Kaikki oli tän Karjalan Pollyannan ansiota, tuumi Paula, vaikka Marke ize syytti johtoportaan väkeä. Mutta eihän sitä koskaan voinut tietää, ehkä Jumala tolleen heittää noppaa ja joskus puuttuu asiaan, joskus ei! Se on korkeemmassa kädessä. Ei tää ole mitään luonnontiedettä, vaan transhumanismia.
xxx/ellauri253.html on line 370: Karjalan kannas on vaikein paikka. Karjalan kannas on kaunein paikka. Taistella Euroopan silmien alla, vastata sortoon vapautumalla. Visulahti! Sanat saivat jonkin värähtämään Anteron kaatioiden sisällä.
xxx/ellauri255.html on line 65: Vienan lahdelta Laatokkaan hän miekalla piirsi rajan. Mannergeim oli väsynyt. Mannergeimin äitikin oli väsynyt. Hän seisoi keskellä Karjalan korpea ja tärisi kylmissään. Kenttäasu ei enää pitänyt vettä, ja päiväkausia jatkunut tihkusade oli kastellut hänet läpimäräksi. Silti hänen mielensä oli kirkas ja ajatus selkeä. Vuosikymmenten haave lähestyi askel askeleelta. Hän valtaisi Karjalan takaisin - yksin.
xxx/ellauri255.html on line 85: Illalla Mannergeim nousi läheiselle kalliolle ja katsoi kiikareilla kaakkoon. Hän oli näkevinään jo savun nousevan Leningradin esikaupungeista. Tyytyväisenä vanha mies myhäili ja laskeutui alas louhikkoa. Siellä hän tarkisti jälleen aseensa kunnon ja asettui saniaismaton alle lepäämään. Hänellä oli vielä vuosikymmeniä aikaa. Tai hetkinen, kukas tuolta tulee, Anni Sinnemäen fasistinen mies! Joko nyt se alkaakin se Karjalan ja Pezamon palauttaminen? Ja kukas on tuo viirusilmä skyytti? Mitä ihmettä se taitaa olla Anni Sinnemäki ize! Sinne mäki!
xxx/ellauri296.html on line 545: ja sukuromaaneja, evakot kuvitelmia Muinais-Karjalan kuningaskunnasta.