ellauri055.html on line 1005: Vielä syksyllä 1910 Sillanpää saattoi kertoa kotiin, että ”kaikki on taas käynnissä” ja hän on ollut ”kemiallisissa töissä tuntematta mitään pahoinvointia”. Asunto (opiskelijakortteeri Helsingissä) oli entisen vieressä Antinkadulla Kampin ostarin vieressä, taskussa rahaa, pankissa 4000 markan uudistettu laina, takaajina Lempäälän patruunat Selin ja Sotavalta sekä kotipitäjästä rovasti Ilvonen ja talolliset Koskimies ja Nuuti. Paremmin eivät ylioppilaan asiat olisi voineet olla.
ellauri061.html on line 1418: Helsingin Kampin Narinkkatori on yksi Jarin päänäyttämöistä. Torille kulkee kirjava joukko: kahdeksankymppinen Leo Maanvilja, joka ei koskaan saanut olla lapsi, parikymppinen Noor, joka on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, Poika Maanvilja, joka järjestää maahanmuuttoa vastustavan mielenosoituksen, kiinalainen kivimies Zemin, joka on päätynyt kauas kotoaan tienaamaan.
ellauri072.html on line 107: Sirola Harri 43Kampin metron alle
ellauri093.html on line 398: Helsingissä joitakin vuosia toiminta oli pysähdyksissä, mutta alkoi uudelleen ainakin joksikin aikaa 2000-luvulle tultaessa. Helsingissä kokouksia on ollut 2000-luvun alkupuolella mm Säästöpankinranta 4:ssä, Kampin palvelukeskuksessa ja Malmin Työväentalolla.
ellauri161.html on line 393: Japanilainen lumppukauppa Muji saa nyt kylmää kyytiä. Auringon pojat kiskoo kotiinpäin "valitettavasti" palvelulla. Joululahjoja ei saa vaihtaa jos niist on poissa hintalaput. Vitun vinkuintiaanit! Sääli ettei teihin osunut enemmänkin Antti Nyölénin tuomizemia atomipommeja! Hiroshima oli hyvä osuma, mutta olis jenkit voineet vetää koko poppoon sileäxi kerralla! Ei niistä ole muuta kuin harmia. En edes pidä pikakeitoista, varsinkaan ramenista. Alla muutama valokuvanäpäys Kampin Muji-myymälän ystävällisestä henkilökunnasta.
ellauri349.html on line 742: Paljonko noita runoja on? Jaana kysyi. Satojahan näitä on. On usealta vuodelta. Olin lukenut niitä Jaana Myrttiselle, Kampin kukan hehkuvalle yrittäjälle Lapinlahdenkadulla. Runoja on melkein yhtä paljon kuin paasauxia, tai no, vähemmän. "Niistä pitää tehdä kirja ja julkistamistilaisuus tänne Kampin kukkaan, jossa me annamme kaikille ruusun ja sinä omistuskirjoituxen. Voisit istua tuolla oikealla ja me avaisimme toisenkin oven, jotta jono kulkisi." AARGH!!! Barf bag please! Kiira Korpikin on lyyrisempi.
xxx/ellauri170.html on line 520: Huonolla tuurilla Ukkolan voi kuuleman mukaan bongata myös etuilemassa Kampin Alkon jonossa normaalien journalististen lounastarpeiden hankintamatkalla.[13] Muutoin varmin tapa törmätä Ukkolaan on kritisoida hänen huonoa journalismiaan tai surkeaa ammattietiikkaansa, jolloin hän karauttaa täyttä laukkaa yksityiselämääsi esimiehesi, vuokraisäntäsi, hammaskeijusi tms. auktoriteettihahmon sinuun kohdistamien vaientamispyrkimysten kautta.
xxx/ellauri261.html on line 89: Vuonna 1988 Kari Hotakainen päättää siirtyä runoudesta proosaan. Aiheexi valittiin muodikkaasti pahuus, se alkoi 80-luvulla olla trendikästä. Pahuus Hotakaisen kirjassa on silmitöntä väkivaltaa ilman selvää aihetta, vähän sellasta mitä harrastavat amerikkalaiset poliisit ja Ison Omenan vartijat. Romaani edistyy vinhaa vauhtia. Jo ensimmäisen luvun aikana Connexorista Lionbridgeen siirtynyt pääsinniemeläinen Timo Järvinen on hakannut 13 juoppoa Kampin alueella. Puskasta hyökkää kommandopipoon verhoutunut Timo Järvinen ja hakkaa kyselemättä. Kari siirtää hänet seuraavassa luvussa Kulosaareen, vaikka siellä on vähemmän avuttomia juoppoja. Mutta voihan hän hakata vanhoja suomenruozalaisia eläkeläisiä, jotka raahustavat Varubodeniin töpöttävin askelin ostoskärryn edessä tai rollaattorin takana. Virkistävä juonen käänne! Paizi onkohan Varubodenia enää Kulosaaressa?
8