ellauri029.html on line 350: Eski Saarinen, positiivisuuden kolmastoista apostoli, kehaista retostelee ohimennen pankkinobelisti Kahnemannia. On siis syytä kaivella sitä vähäsen, se on välittömästi suspekti.
ellauri029.html on line 356: Kuulostaa aika epikurolaiselta, ainakin sanan nykyisessä mielessä. On tutkittava, onko vanhassa Epikuroxessa ja Kahnemannissa enemmänkin yhteistä, vai onko tää vaan yleisjenkkiläistä eskimäistä positivismia.
ellauri029.html on line 360: Toi kalskahtaa kyllä aika pahalta. Kahnemann apulaisineen kysyi 1998 opiskelijoilta "Does living in California make people happy? A focusing illusion in judgments of life satisfaction". Olis pitänyt kysyä suomalaiselta koodarilta. Entäs sitten tää:
ellauri029.html on line 364: Niinhän se ommutta, inttäisi mummi, onks toi kovinkaan epikurolaista. Minne on ryöminyt se kuuluisa lathe biosas, eliskä cela vitam, kel onni on se onnen kätkeköön? Toihan kuulostaa enempi eskimäiseltä kukoistuxelta. Kahnemann ei epäröinyt heittää jehovaa pöpelikköön eziessään hedoneta useamman naisen perseestä. Eskimäistä tämäkin. Mut eihän kukaan ole menestynyt ellei sillä ole (ainakin ollut) useampia panopuita. Sehän se on elämän tarkoitus, tai yxi kolmesta (muut 2 oli EAT! EAT! KILL! KILL!).
ellauri029.html on line 369: Kahnemannin tutkimuxet ovat kuiteskin olleet sikäli hyödyllisiä, että niissä kävi ilmi niinsanottu optimismivääristymä. Siihen liittyvää Wikipedian artikkelia ei ole suomennettu, yllättäen ei edes sen janusmaista paria pessimismivääristymä. Syytä tutustua molempiin, jälkimmäinen näyttää olevan kansantautina meillä masixilla.
ellauri352.html on line 209: Kahnemannin tiedon määritelmästä puuttuu totuus. Iso ylläri. Puovon mielestä totuuden arvoinnissa on otettava huomioon miten uskomuxen totuus vaikuttaisi apinoiden elämään. Täähän kuulostaa ihan Bones-sarjan totuusmääritelmältä.
ellauri352.html on line 426: Kun tunteet kuohuvat, pitää tehdä 2 asiaa (tai 3 pointtia). Laskea kymmeneen, ja ottaa rauhoittavaa lääkettä. Väittely on melko turhaa. Kahnemann ei koskaan oppinut mitään vihamielisestä ajatuxenvaihdosta, ainoastaan samanmielisestä. Ei pidä käyttää kieltä jota käyttää kotioloissa. Sano "perunalastu", älä sipsi, "purukumi", eikä purkka, "paukkumaissi", ei poppari. "Vaateripustin" pro henkari, ja "anniskeluravintola" baarin tai bubin sijasta. "Käymälä" on parempi kuin paskahuusi ja "uloste" siistimpi kuin paapa, kakka tai (kuiskaten) paska.
xxx/ellauri027.html on line 998:
Kahnemannin automaattivaihteisto

xxx/ellauri027.html on line 1000: Pafoxella ei paljon ajatella Kahnemannin systeemissä 2, Millerin 7:ää tietoisuuden palikkaa ilmassa heitellen, vaan enempi tossa systeemissä 1, rinnakkaisprosessoiden liskoaivoilla. Mikäs se oli miehiään tää Kahnemann? No sekin on pankkinobelisti, amerikanjutku, joka vanhemmiten pehmeni miettimään mikä kullekin on mukavaa. Ongelma tässä liskoaivoihin luottamisessa on et vaikka ne on hurjan nopeat ja niillä on oikotie kaikkiin ruumiin toimintoihin, niillä ei lopultakaan ole kauheen monta pyydystä vedessä, se on sitä EAT EAT, FUCK FUCK; KILL KILL tematiikkaa mitä ne tarkkailevat, tosi ovelasti tosin. (Tohon Kahnemanniin pitänee vielä palata.)
xxx/ellauri122.html on line 892: The novel challenges readers to consider how they think, including monitoring their reactions, judgments, and choices. Daniel Kahnemann is a sleazy customer whose antics have been taken under the lupe elsewhere.
xxx/ellauri293.html on line 682: Pohjimmiltaan rivo Kahnemann Daniel">Kahnemann todistaa, että alhaiset tunteet, kuten menetyksen pelko tai ahneus, voivat muuttaa päätöksiä, mikä osoittaa irrationaalisen päätöksentekoprosessin olemassaolon.
xxx/ellauri293.html on line 685: Kahnemann sai rivoilusta vuoden 2002 Nobel-palkinnon. Kirjassaan Thinking, Fast and Slow Kahneman syventyi kahteen ajattelun muotoon, nopea ajattelu, joka hänen mielestään "toimii automaattisesti ja nopeasti, vähällä ja ilman vaivaa tai ilkeää vapaan tahdon tunnetta." Toisaalta hidas ajattelu on kognitiivisten kykyjen, valinnanmahdollisuuksien ja keskittymisen jakoa. Nopea ajattelu hyödyntää heuristiikkaa, joka on päätöksentekoprosessi, jossa käytetään oikoteitä, ja peukalosääntöjä tarjotakseen välittömän mutta usein järjettömän ja epätäydellisen ratkaisun. Kahneman ehdotti, että pikanäppäimien tulos on useiden harhojen esiintyminen, kuten jälkitarkasteluharha, vahvistusharha ja tulosharha. Keskeinen esimerkki nopeasta ajattelusta ja siitä johtuvista irrationaalisista päätöksistä on vuoden 2008 finanssikriisi.
12